Hitit ja hutit - ekat 100 postausta

Nuorena aloittelevana bloggaajana en osannut kuvitellakaan, mitä kaikkea olisin saavuttanut ja saanut aikaan sataan postaukseen päästyäni. Uskomattomia asioita on tapahtunut: matkoja, hankintoja, yhteistöitä. Tai ainakin viivästyksiä, takaiskuja ja eroamisia. Käännetäänpä siis päätä 360 astetta ja katsotaan, mitä sivulla näkyy.

 

Edistymisiä

 

Ei tämä ihan pelkkää tuskaa ja hammastenkiristystä ole ollut. Jotain on tapahtunut ja eteenpäin päästy, joskin luulin meidän tähän aikaan jo lilluvan uuden terassimme ulkobörealtaassa. Tai ei se mikään poreallas ole, mutta meillä syödään paljon hernekeittoa ja roskalavalta löytyi lähes ehjä pesuvati.

 

Moonique-Böönique kiittää rakentamisen jumalia, kun tänään ei tullut kuin kymppitonnin lasku.

“Viivästyksiä, takaiskuja ja eroamisia.”

Tontti on toki hyvä olla. Hankimme siis sen.

https://kodotus.blogspot.com/2019/06/varoitus-asiasisaltoa-tontti-hankittu.html

 

Olimme suht tietoisia, että tonttimme ei ole kovinkaan jykevää peruskalliota, vaan se on kuorrutettu paksulti iiiiiihanalla, peeeeeeehmeällä savella. Savi on hyvä. Ehkä paras.

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/maaperatutkimus-savea-australiaan-saakka.html

 

Aiemmin hankimme tontin, nyt ostimme sen. Mikähän juttu tämäkin oikein taas oli?

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/tontti-ostettu.html

 

Kaikenlaisia tuhnuja tuheron tuherruksia tuli tuherreltua. Jokin niistä livahti vahingossa rakennusvalvonnankin silmien ohi kelvollisena.

https://kodotus.blogspot.com/2019/11/pohjapiirros-kelpasi-nyt-nytkahti.html

 

Aloitettiin armoton talotoimittajien kilpailutus. Tai oikeastaan vähän kyseltiin eikä oikein kummemmin osattu tingata. Sellaista ihme töhinää ja pupellusta. Me mistään mitään tajuttu. “Joo, punainen on kiva”.

https://kodotus.blogspot.com/2019/12/talotoimittajien-kilpailutus.html

 

Hieman helpotti, kun nykyisen kotimme tontin kaavamuutos meni lopulta läpi. Naapurien valitus hallinto-oikeudessa ei mennyt läpi, vaikka ”mutku noi on tyhmiä kakkapäitä ja me ei tykätä näistä hommeleista” olikin pelottavan vahva juridinen argumentti.

https://kodotus.blogspot.com/2019/12/odottelu-ohi-kaavamuutos-meni-lapi.html

 

Moonique-Böönique sai vihdoin luvan rakentaa ydinjätteen käsittelylaitoksen esikoulun keittiötiloihin.

“Me mistään mitään tajuttu.”

Sellainen talvi. Paskempi kuin perusjuhannus. Tonttitieltämme kaadettiin puita, jotta naapuri pääsisi rakentamaan omaa taloaan. Saatiin ekat klapit.

https://kodotus.blogspot.com/2020/02/tontin-raivausta-hankien-kimmeltaessa.html

 

Korona. Tuo häröpallo helvetistä! Elämän suurimmat päätökset pamahtivat päälle suunnilleen samaan aikaan, kun covid-19 aloitti riemuretkensä. Kiva oli sekä myydä vanha tontti että ostaa uusi talo tässä tilanteessa.

https://kodotus.blogspot.com/2020/04/ostettiin-sitten-hirsitalo-etana.html

 

Aikaa kului, selviteltiin, suunniteltiin ja seliteltiin. Rakennuslupa saatiin hakuun kesäkuun lopussa. Näppärä ajankohta.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/rakennuslupa-hakuun-lomakaudella-tiatty.html

 

Mutta se oli yllättävän näppärä ajankohta. Lupa tuli. En olisi uskonut. Suurin osa rakentajistahan ei koskaan saa rakennuslupaa, alkoholisoituvat ja ryhtyvät läänintaiteilijoiksi.

https://kodotus.blogspot.com/2020/08/mutta-sehan-on-rakennuslupa.html

 

Vielä hämmentävämpää oli, kun tontilta katosivat puut ja siitä tuli kenttä. Tai se tontti. Kenttätontti? Tä kentt ti tont?

https://kodotus.blogspot.com/2020/09/kaikki-kaatui-miten-jatketaan.html

 

Aloituskokouskin pidettiin. Rakennustarkastajamme oli ystävällinen. Olikohan siihen koira haudattuna. Ja jos oli, niin oliko chihuahauva vai maailman paskin haski? Ja vaaditaanko siitä selvitys Lupapisteeseen?

https://kodotus.blogspot.com/2020/09/aloituskokous-ja-aikatauluangstia.html

 

Takaiskuja

 

Nyt kun nuo onnistumiset on käyty, päästään taas blogin ydinosaamisalueelle, eli marinoitumaan ensimmäisen maailman ongelmissa. Tosiasiahan kuitenkin on, että kukaan ei koskaan ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. Mukaan lukien se Sterppa-Stegosaurus, joka juuttui mutaan, ja jonka Tyrannosaurus Nico-Johnnyque söi hitaasti elävältä.

Rakentaminen on elämän parasta aikaa - heti puuduttamatta tapahtuvan varpaiden amputoinnin ja KGB:n kuulustelujen jälkeen.

 

“Chihuahauva vai maailman paskin haski?”

Taloprojektin lisäksi jokin muukin jumitti, nimittäin meidän perheemme jumittuneet trumpit viemärissä. Katastrofi oli lähellä, mutta mämmipirtelön nousu talomme kellariin vältettiin viime hetkellä.

https://kodotus.blogspot.com/2019/06/jopas-jopas-ka-viemari-tukossa.html

 

Tähtihetkiä amatööriarkkitehdin elämässä oli, kun amatööriarkkitehti oli piirtänyt hienon talon, jota ei saanut rakentaa. Hienoa työtä, amatööriarkkitehti!

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/ei-kelpaa-pohjapiirros-meni-uusiksi.html

 

Trumpit tekivät comebackin / comekackin. Meinasi joulunakin tulla ruskea ylläri, eikä kyseessä ollut anopin kutoma villapaita.

https://kodotus.blogspot.com/2019/12/jouluyllatys-mordorista-viemari-tukossa.html

 

Ja sit ku meil oli välipäivinä vähä tylsää, nii me aateltiin, et vois vaikka ton vastaavan mestarin erottaa.

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/potkut-paasuunnittelijalle-vastaava.html

 

Rrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrraksa-auto teki saman, minkä Ranskan armeija toisessa maailmansodassa.

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/raksa-auto-romuna-halpa-auto-kallis.html

 

Renessanssinero Nico-Mään Jäbäleissonin symbolistinen tutkielma aiheesta Citroën hajoaa moottoritiellä.

“Ruskea ylläri, eikä kyseessä ollut anopin kutoma villapaita.”

Autosta puheenollen, ei sitä katoksessa tartte säilyttää.

https://kodotus.blogspot.com/2020/04/heippa-autokatos-hermo-meni.html

 

Tuli ihanan tervetullut olo, kun meidän talo meidän tontilla ei kelvannutkaan meidän naapureille, joten meidän projekti otti turpiin ja meille tuli paha mieli.

https://kodotus.blogspot.com/2020/05/naapurien-kuuleminen-unelmat-murskaksi.html

 

Paha mieli tuli myös vastaavalle mestarille, kun tajusi miten huonojen, rumien ja pahanhajuisten ihmisten projektia lähti vetämään ja lähti vetämään.

https://kodotus.blogspot.com/2020/06/vastaava-mestari-otit-sitten-loparit.html

Ex-vastaava mestari huhuili soidinhuutojaan suonsilmäkkeestä. Lasittunut katse silmissään KVV-IV-vastaava lähti ääntä / hajua kohti. Eikä palannut.

https://kodotus.blogspot.com/2020/09/kvv-iv-valvoja-viemarista-alas.html

Säätöä, selvityksiä ja suunnittelua 

 

Tonttimme on pieni kuin teksasilaisen kirjahylly, joten kaikkea on pitänyt sommitella. Toki ihan omaa idioottimaisuutta on ollut haluta painovoimainen ilmanvaihto, pilariperustus ja massiivihirsi. Niistä jokainen jo yksinkin olisi omiaan aiheuttamaan ongelmia saati sitten kokonainen kauhukolmikko. Siinä me idiootit sitten olemme etsineet ratkaisuja itse aiheuttamiimme ongelmiin.

 

Alkaa väsyttää nämä lomakkeet ja selvitykset. Nytkin rakennusvalvonnasta vaadittiin toimittamaan heille saksalainen veroilmoitus.

“Me idiootit”

Kun suunnittelee taloa, tontin koko on hyvä olla paperilla oikein. Sitä kun ei reaalimaailmassa juuri voi suurentaa. Mitä nyt tietty mattotelineen voi laittaa kaupungin puistoalueelle. Ja puuvajan. Ja toisen autopaikan. Ja ulkoporealtaan. Ja erkkerin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/vinkki-haluatko-saada-kaiken-mahtumaan.html

 

Visioita on piisannut. Niitä on myös ammuttu alas kuin norppia metsästyskaudella.

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/pohjapiirros-sarkyneiden-toiveiden.html

 

Ja koska tontti on pienempi kuin Trumpin halu olla kelvollinen ihminen, pelivaraa ei liiemmin ole ollut.  

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/talon-sijoittaminen-tontille-palapelia.html

 

Sama teema jatkuu. Asemapiirrokseen koetettiin tunkea kaikki tarvittava. Fiilis oli sama kuin jos koettaisi tunkea sinivalasta katetriin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/asemapiirros-tunge-stadion-postimerkille.html

 

Ajateltiin tuplata ongelmamme ja hankkia myös piharakennus. Sinne ajateltiin tunkea viiteentoista neliöön sadan neliön edestä toimintoja. Ai miten niin padel-kenttä ei mahdu kamiinan ja sohvan väliin?

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/piharakennus-liikaa-tarpeita-liian.html

 

Kakalla on kiva käydä kiukaan vieressä. Ns. hiukka kiukakka.

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/vessanpontto-kylpyhuoneessa-pkaaks-tassa.html

 

Alun perin ideana oli laittaa naapurin kanssa piharakennukset kylki kylkeen. Se Sekin oli huono idea. Sekin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/palomuuri-palikat-uuteen-jarjestykseen.html

 

Koska kaupunki saa kaavoittaa yksityisten omistamia maita, kaupungin mielestä on reilua vetää itselleen korvauksena reilu satatonnia tontin myyntihinnasta. Mitäpä me sillä rahalla oltais tehtykään.

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/maankayttomaksu-meidan-iskalla-on.html

 

Selluvillassa pohdituttaa hieman sen sisältämä painomuste, joten tilattiin rahapajalta tuoreita seteleitä, joita silputaan yläpohjaan.

“Hiukka kiukakka”

Hirsitalohan on aika huono kaikin tavoin. Rakennusvalvonta oli huolissaan unemme laadusta. Selviteltiin, voiko talossamme nukkua.

https://kodotus.blogspot.com/2020/03/aaneneristysselvitys-hiljaa-hiljaa.html

 

Hirsitalon seinän läpi tulee äänien lisäksi myös kylymä. Hirsiseinä kun on, sinne pakkasukko tekee asunnon. Eli piti selvittää myös, tarkeneeko talossamme asua energian tuhlailun näkökulmasta.

https://kodotus.blogspot.com/2020/03/ensin-aaneneristysselvitys-sitten.html

 

Esteettömyysvaatimusten mukaan ulkoportaiden pitää olla niin loivat, että pyörätuolissa oleva vesi pääsee virtaamaan ylämäkeen. Ulkoportaidenkin kanssa piti siis vääntää. Lopulta olivat loivat kuin pohjalainen tasanko ja pitkät kuin, öö, meidän rakennusprojekti. Ja näyttivät avaruusalukselta. Tähän Star Trekin tunnari, se missä Hans Solo tapaa Jens Weissflogin ja kans Apollon.

https://kodotus.blogspot.com/2020/04/ulkoportaat-voihan-esteettomyys.html

 

Takkaleivinhellauunimuumi. Vai joku muu? Liekkejä piti saada muuallekin kuin lasten tatskoihin.

https://kodotus.blogspot.com/2020/05/kayn-kuumana-leivinuuniin.html

 

Kun aletaan lähestyä rakennuslupavaihetta, kannattaa alkaa muutella suunnitelmia. Ja aina voi toki syyttää muita.

https://kodotus.blogspot.com/2020/05/piharakennus-kikkaillaan-viela-vahan.html

 

Painovoimainen ilmanvaihto vaati omat kevätjuhlaliikkeensä. Helpommalla olisi päästy, jos oltaisiin otettu tekniseen tilaan kone. Nyt siellä on luomukaleeriorja.

https://kodotus.blogspot.com/2020/06/painovoimainen-ilmanvaihto-riemut-ja.html

 

Naapurit saivat halvauksen meidän suunnitelmista meidän talon suhteen meidän tontilla, joten oltiin kilttejä meidän naapureille ja tehtiin meidän talosta vähän paskempi. Mitä väliä, meidän kotihan se vaan on.

https://kodotus.blogspot.com/2020/06/muokattiin-taloa-tuli-huonompi-ja.html

 

Mmmmmmrrrrrr. Hrrrrrrrrmmmmmmmmrrrrrrmmmm. Ärrrrrrmmmmmmhrrrrmmmm. Murrrrrmmmmmmrrrrr. 

“Ulkoportaiden pitää olla niin loivat, että pyörätuolissa oleva vesi pääsee virtaamaan ylämäkeen.”

Ja sitten: rakennuslupa lähti hakuun. Näillä kuvilla, näillä tunnelmilla.

https://kodotus.blogspot.com/2020/08/lupakuvat-nailla-rakennuslupaa-haetaan.html

 

Ja pitihän ennen maatöiden alkuakin vielä vähän selvitellä.

https://kodotus.blogspot.com/2020/09/maatyot-ja-paalutus-selvittelyn.html

 

Lapset, nuo ihanat alivuokralaisemme

 

Jemmattiin lapsiltamme tietoa surutyöstämme ja supateltiin ja ressattiin ja suunniteltiin asioita piiiiitkään lapsilta salassa. Ja pelättiin kuollaksemme sitä hetkeä, kun lapsille piti kaikki paljastaa. Spoileri: pelättiin ihan syystä.

“Mä haluuuuuuun lamellihirttä ja koneellisen ilmanvaihdon! Te ootte paskimmat rakentajavanhemmat ikinä. Mä vihaaaaaaaan teitä!”

 

“Jemmattiin lapsiltamme tietoa surutyöstämme.”

Ja sitten paljastettiin. Ja hyvinhän se meni. Hyvin siinä mielessä, että ollaan hengissä. Päivitän tähän, jos tilanne muuttuu.

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/surun-5-vaihetta-lapset-ja-tieto.html

 

Ja kokemuksen syvällä rintaäänellä (C85 / baritoni) annoimme neuvoja, miten tuhota kaikki, mitä lapsilla on tähänastisessa elämässään ollut.

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/8-vinkkia-miten-kertoa-taloprojektista.html

 

Terapiahommina siirreltiin kuvia vanerille. Koska mitä siitäkin tulisi, jos vanerilla ei olisi kuvia.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/paskartelua-sadepaivana-talokuvien.html

 

Oon muuten nähny maailmaaki ja kokeillu kaikkee

 

Me bloggaajat tiedetään oikeastaan vähän niinku kaikki. Siksi välillä sörkin asiantuntijaelintäni ties mihin suuntaan. Ja missä tietämyksessä on aukkoja, siellä ego paikkaa.

 

Kuvassa mainitaan neljä asiaa, jotka ovat menneet projektissamme päin helvettiä.

“Sörkin asiantuntijaelintäni ties mihin suuntaan.”

Käytiin sirkuksessa.

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/sirkus-finlandia-ihmiset-ovat-efekti.html

 

Käytiin Forssassa. 

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/vierailulla-massiivihirsitaloissa.html

 

Käytiin suppailemassa.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/the-last-supper-viimeinen-sup-lauta.html

 

Käytiin pakohuoneessa.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/maailmanlopun-ravintola-pakohuoneiden.html

 

Messuja, messuja ja messuja. Laudatum Vaticanum cutuvetcutin!

 

Viimeiset vuodet on kierretty kaikemmaailmammessuja sillä ajatuksella, että ihan kohta projekti alkaa ihan tosissaan ja tiristetään messuhemmoilta parhaat tarjoukset ikänä. Kodinkonetarjousten suhteen aina ajateltiin, että ”seuraavilta messuilta sitten hankitaan Mielet mustan makkaran hinnalla”. Sitten korona tuli ja messut meni. Eikä me mitään kodinkoneita siis messuilta tiristellä. Mustan makkarankin tungin sanonkomämihin. No Forssaan.

 

Eikö se vähän niin ole, että jos kuvapankkikuvista löytyy liilasta jääkaapista banaanilla uhkaava mies, niin pakkohan sellaista kuvaa on käyttää...

“Käytiin Forssassa.”

Kouvolan asuntomessuilla. Meinasin kirjoittaa tähän jotain nokkelaa, mutten keksinyt muuta.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/7-asiaa-joita-tarkkailen-kouvolan.html

 

Enkä tähänkään.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/kouvolan-asuntomessut-nahty-tayttyiko.html

 

Habitare on se tapahtuma, josta Glorian koti ammentaa kaiken tulevana vuonna tontillaan tarvittavan kiisselin. Koetin vaikuttaa asiantuntevalta ja huutelin kovaan ääneen esim. ”tilaratkaisu!”, ”Mies van der Rohe!!” tai ”sohfa!”. Kysyin ständillä, paljonko tää ihana tilanjakaja maksaa. Esittelijä sanoi, että se on järjestysmies.

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/habitare-2019-mita-tarjolla-rakentajille.html

 

...parikin kertaa.

“Meinasin kirjoittaa tähän jotain nokkelaa, mutten keksinyt muuta.”

Ja siellä Myyrmäki-hallin kodikkaassa interiöörissä haahuiltiin. Ja seuraavilta messuilta ruvetaan sitten tiristämään keittiökonetarjouksia.

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/raksamessuilla-taas.html

 

Tai ehkä näiltä messuilta ruvetaan kyselemään niitä keittiökonetarjouksia. Tai seuraavilta.

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/suuria-tunteita-rakenna-ja-remontoi.html

 

Maskia naamaan ja menoksi. Jonojen ohi pääsi, kun vähän jaksoi yskiä.

https://kodotus.blogspot.com/2020/08/asuntomessut-tuusulassa-tylsat-vai.html

 

Hankintoja

 

Osallistun tällä kuvalla sarjoihin “luonnolliset ilmeet” sekä “luonnolliset ilmanvaihtojärjestelmät”.

“Maskia naamaan ja menoksi.”

Perusteltiin auton hankinta muka raksaprojektilla. Oikeasti ei vaan huvittanut enää kävellä. No, motarin penkalla käveltiin hinausauton koppiin, että ihan ei mennyt kuten suunniteltiin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/raksa-auto-hankittu.html

 

Koetin hankkia blogille lisää lukijoita. Maksoin vitosen facebookille ja sain yhtä paljon hyötyä kuin käden laittamisesta kuumalle hellalle. Pekoni haisi sentään vähemmän.

https://kodotus.blogspot.com/2020/05/ostin-facebook-mainontaa-sain-facebook.html

 

Luulin, että suppailu on mummojen ja muiden erityisryhmien hommaa. Olin joko väärässä tai itsekin erityisryhmää. Tai mummo. Tai erityismummo.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/the-last-supper-viimeinen-sup-lauta.html

 

Siinä vaiheessa, kun tontilla vielä huojuvat puut, kannattaa hankkia puuhellan värkit.

https://kodotus.blogspot.com/2020/08/pollimme-puuhellan-purkutalosta.html

 

Hauskoja / “hauskoja” / “taasko sen lääkitys loppui?” kirjoituksia

 

Jesse-Coolio naureskelee kirjoitettuaan äärimmäisen hulvattoman blogikirjoituksen. Hänen esimiehensä Sosiaali- ja terveysministeriössä oli eri mieltä.

“Erityismummo”

Mitä sitä itse rakentamaan, kun voi ostaa valmiin talon, jonka olohuoneen seinällä on täytetty näätä.

https://kodotus.blogspot.com/2019/05/miksette-ostaisi-vanhaa-ja-valmista.html

 

Kun aloitin blogin, piti keksiä jotain sanottavaa. Kirjoitin kaksi vaihtoehtoista skenaariota: joko on tontti tai ei ole tonttia.

https://kodotus.blogspot.com/2019/05/onko-tontti-skenaario-1.html

 

Ja se toinen skenaario. Kun on tontti tai ei ole. Tämä on se toinen. Joko se että on tai se että ei. Ole. Tai olé!

https://kodotus.blogspot.com/2019/05/onko-tontti-skenaario-2.html

 

Moonique-Böönique tekee hassun ilmeen Spede-shown koekuvauksissa.

“Olohuoneen seinällä on täytetty näätä”

Talon suunnittelu oli pask mielenkiintoista. Jossain vaiheessa iski hybris, kun aloin uskoa kykyihini. Ei tule toistumaan.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/minahan-en-arkkitehtia-palkkaa.html

 

Blogin kaikkien aikojen suosituin postaus käsittelee Hämeen linnan rakennusvirheitä. Surkeahan se on, kun on kestänyt vasta 900 vuotta.

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/hameen-linna-900-vuotta-rakennusvirheita.html

 

Ja on ne vanhat hirsitalotkin melkoista shaibaa. Katto itte. Peltikatto. Hehe.

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/vanha-hirsitalo-hirvea-morska.html

Vähitellen kameramiehenkin hartiat alkavat hytkyä pidätellystä naurusta.

 

“Aloin uskoa kykyihini. Ei tule toistumaan.”

Muuttovalmis, avaimet käteen, säältä suojaan. Mitä niitä nyt on. Tämän postauksen luettuasi et ymmärrä niistä yhtään enempää.

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/talopaketit-valmiusvaihtoehtojen.html

 

Berliinin muurin murtumisesta tuli jotain pyöreitä vuosia. En muista, paljonko. Ehkä 137 vuotta. Sen rakennuslupahakemuksesta tein hulvattoman postauksen.

https://kodotus.blogspot.com/2019/11/berliinin-muuri-rakennuslupahakemus.html

 

Kävin rautakaupassa jouluostoksilla. Puoliso tunki saamansa lattaraudan sanonkomämihin. Sitä kesti hetken ja sekin synkkää ja ikävää.

https://kodotus.blogspot.com/2019/11/joululahjat-hankittu-rautakaupasta.html

 

Inspiraation voi saada mistä vaan, ihan kuin juhlamokkamainoksessakin. Esim. kierosilmäinen kauris karusellissa pitää ikuistaa blogiin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/12/joulun-murhanhimoisimmat-elukat.html

 

Nyt Simo ja Veskukin jo kierivät lattialla nauraen (LOFRTROFFOLORTTO). Mutta yhtäkkiä ovi käy ja Moonique-Bööniquen äippä tulee huoneeseen...

“Kierosilmäinen kauris karusellissa”

Taloesitteitä kerääntyi melkoisesti. Niissä on kaikkea hassua, kun oikein silmin katselee.

https://kodotus.blogspot.com/2020/02/hassut-taloesitteet-kuvituksen-kermaa.html

 

Jos dinosaurukset vielä eläisivät, jollain niistä olisi varmaan edelleen pesäprojekti kesken. Tai ehkä ne kuolivatkin ****tukseen, kun rakennusvalvonnan raptori vaati ääneneristysselvityksiä stegosaurusten parittelumelualueella.

https://kodotus.blogspot.com/2020/02/rakentaminen-dinosaurusten-hommaa.html

 

EVVK-, HV-, YYA-vastaavat. Mitä niillä tehdään rakennusprojektissa? Pian tiedät.

https://kodotus.blogspot.com/2020/06/rakennusprojektin-vastaavat-nama.html

 

"Joo, oot siis tosi hauska, mutta menisitkö nyt hoitoon. Äkkiä.", äippä sanoo.

“Rakennusvalvonnan raptori vaati ääneneristysselvityksiä stegosaurusten parittelumelualueella.”

Sisko on fiksu. Osti mökin ja mökki tuli. Ei yhtään yhtä tyhmää kuin meidän tyhmä touhu.

https://kodotus.blogspot.com/2020/07/siskoni-minua-fiksumpi-rakentaja.html

 

Asuntomessuilla oli kaikkea trendikästä ja merkittävää. Tässä olennaiset. Tai ainakin epä-.

https://kodotus.blogspot.com/2020/09/asuntomessut-kiva-kuvakavalkadi.html

 

Ikea-keikkoja

 

Henkinen kotini on joko mummun ja paapan navetta Päntäneen Käyränkylässä tai Ikean keittiöosasto. Siksi Ikeassa käynnitkin on pitänyt raportoida. Toki myös siksi, jos sieltä tarjottaisiin ilmaista kamaa. Ei ole Ingvar ottanut yhteyttä, vaikka ostin Dödet-ouijalaudankin.

Ikean Depresserad-hirsitalomallisto on ilmestynyt.

 

“Meidän tyhmä touhu”

Jo kauan sitten ajateltiin, että Ikean yksi keittiö olisi sopiva meille. Spoileri: ei ollut.

https://kodotus.blogspot.com/2019/07/ikean-mallikeittio-yllattavan-kohillaan.html

 

Bloggaajanurani isoin skuuppi. Kirjoitin kuulemani vinkin perusteella jutun Ikean keittiöviikkojen loppumisesta ja se piti paikkansa. Googlaa ”Ikean keittiöviikot” ja kappas, sieltähän putkahtaa tuttu kirjoitus…

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/ikean-keittioviikot-loppuvat.html

 

Kävin Ikeassa. Kirjoitin postauksen. Vieläkään ei tullut ilmaista kamaa, mutta pöllin sentään kaksi kiloa lyijäreitä, keltaisen kassin ja Knullig-korsetin.

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/ikea-musiikista-ja-kulinarismista.html

 

… mutta vihdoin keittiösuunnitelma alkoi näyttää kelvolta.

https://kodotus.blogspot.com/2020/04/keittiosuunnitelma-olisiko-se-siina.html

 

Luetuimmat TOP 5

Hubbaque-Bubbaquen somepostaus meni viraaliseksi. Kissavideot toimivat aina, etenkin jos ne ovat omasta mirristä. 

“Pöllin sentään kaksi kiloa lyijäreitä, keltaisen kassin ja Knullig-korsetin.”

Tätä postausta on vuodessa luettu n. 213 244 974 kertaa

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/hameen-linna-900-vuotta-rakennusvirheita.html

Tätä taas 244 974 kertaa

https://kodotus.blogspot.com/2019/08/ikean-keittioviikot-loppuvat.html

Tätä 44 974 kertaa

https://kodotus.blogspot.com/2020/01/potkut-paasuunnittelijalle-vastaava.html

Tätä 4 974 kertaa

https://kodotus.blogspot.com/2019/09/vanha-hirsitalo-hirvea-morska.html

Tätä ei

https://kodotus.blogspot.com/2019/10/talopaketit-valmiusvaihtoehtojen.html

Jos jaksoit tänne asti, niin heitäpä minua merkiksi vaikka kivellä päähän, kun seuraavan kerran satutaan kadulla vastakkain. Minut tunnistaa siitä, että minulla on Glorian Kodin numero 19/2003 repussa. 

Tää on vaan niin kova kuva. Todella kova.

“Tätä ei”

Kaunis kiitos kaikille lukijoille, kommentoijille sekä "Tuulalle", "Tuulalle" ja "Markulle", jotka ovat koettaneet mainostaa omia Ypäjän eturauhastähystys ja moottorisaha -firmojaan blogin kommenteissa. Hyvin tekin vedätte mussukat. 

Niin että kiitos sadasti!

Tämäkin kuva oli jo tuolla aiemmin, mutten jaksanut nyt etsiä muutakaan.

“Ypäjän eturauhastähystys ja moottorisaha”

Blogiyhteistyöt - myinkö sieluni?

”Heippulispippulis kaikki! Mulla on aina ollut tosi kuivat karvat. Kun toisten karvat on paksut ja hulmuavat tuulessa, mun karvat on aina jotenkin elottomat ja haisevat tunkioon kuolleelta näädältä. Siksi mä kokeilin tätä uutta Epidural Thermologic Menstrual Eyelashes Hydropoetic Magnesia Amnesia Ambrosia Rönttösiä -kosteusvoidetta sisäisesti takakautta kulkematta lähtöruudun kautta.”

Että ihan vaan tiedoksi, jos kosmetiikka- / teräsbetonibisnes tarvitsee vanhaa ja rumaa sikainfluensseria, niin täältä löytyy. Jos tuotteenne tehoaa minuun, se tehoaa jopa Berliinin muuriin (siihen 90-luvulla purettuun osaan). 

Lumique-Ihque saa Pahique-Äitipuoliquelta uuden kauneudenhoitotuotteen alennuskoodilla.

”Epidural Thermologic Menstrual Eyelashes Hydropoetic Magnesia Amnesia Ambrosia Rönttösiä -kosteusvoidetta sisäisesti.”

Mutta vakavasti: teidän kaikkien molempien äiskän ja iskän selkien takana olen punonut juonieni tahmaista seittiä. Olen ollut yhteyksissä muutamiin alan toimijoihin. Ja KYLLÄ ihan siksi, että vaikka rahaa piisaakin, niin vähän olen alennuksia vinkunut blogiyhteistyötä vastaan. Muutama jopa suostui. Muutama vaan nauroi. Ei siksi, että blogi olisi hauska, vaan siksi, että olen tyhmä.

”Tyhmyyteen muuten auttaa hei tosi kivasti tää DeTyhmäx-peräpuikko, joka nautitaan suun kautta. Mä otan näitä joka ilta ja aamulla mun ääni kuulostaa ja henki tuoksuu ihan Trumpin kannattajilta.”

Lumique-Ihque ei huomaa, että Pahique-Äitipuoliquella on musta tukka ja ilkeä ilme. Se tarkoittaa, että Pahique-Äitipuolique on paha. Paha!

”Olen tyhmä.”

Asiaan! Sori väärä blogi. Mutta siis edes lähelle asiaa: taloon uppoaa järjettömästi rahaa. Ja jos on kaltaiseni idiootti aloittelija, joka on haukanut ihan liian ison palan tässä projektissa, rahaa uppoaa vielä enemmän. Koska olen tyhmä, toisin kuin siskoni.  

”Tyhmyyteen auttaa edelleen se sama peräpuikko, joka…”

Lumique-Ihque ottaa Pahique-Äitipuoliquelta vastaan kaupallisen yhteistyön, muttei huomaa lukea pientä pränttiä Pahique-Äitipuoliquen oikean käden nimettömän rakennekynen alalaidassa, joka sanoo, että Google Analyticsin mukaan Lumique-Ihquen blogilla on oltava 2 398 561 844 uniikkia kävijää päivässä, tai Lumique-Ihquen perna syötetään Korkeasaaren verenhimoisille norsupäästäisille.

”Olen tyhmä.”

Rahan lisäksi taloon uppoaa kaikenlaisia juttuja - ovia, ikkunoita, putkia, kaappeja, kryptoniittia, pohjoisgürbenistanilaista mirhamia. Olen blogiyhteistyöt selittänyt itselleni (ja nyt sinulle arvon lukija) seuraavasti: Jos hankimme kotiimme värpäkkeitä, meidän kannattaa hankkia laadukkaita värpäkkeitä. Ja jos joka tapauksessa tarvitsemme näitä hyväksi havaitsemiamme värpäkkeitä, miksi en samalla kertoisi niistä ja siitä, miksi ne valitsimme. Ja jos kerron, miksi ne valitsimme, miksi en samalla koettaisi saada jotain (järjettömän valtavaa) taloudellista hyötyä asiasta.

”Taloudellista hyötyä voit muuten saada myös voitelemalla vartalosi uudella hunajanöyhtäemulsiolla. Sitä on saatavissa ihotyypistäsi riippuen Tikkurilan värikartan sävyissä ”Kupanruntelema klovni”, ”Kutuvetkutin” tai ”Balrogin maksa”.”

Lumique-Ihque jakaa linkkiä blogiinsa Instassa, Facessa, Twitterissä, Jodelissa, Geocitiesissä, Habbo Motelissa, ihan vaan motellissa, LinkedInissä, HolidayInissä ja Alepan ilmoitustaululla. Seuraajia tulee, Lumique-Ihque antaa itsestään kaiken, koska niin pitää somessa tehdä. Lumique-Ihque on matkalla kuuluisuuteen!

”Kutuvetkutin”

Kerron vielä yhden salaisuuden: vaikka postauksistani välittyykin kuva raksa-alan täydellisesti hallitsevasta varakkaasta miesoletettujumalasta, olen vielä enemmän omimman osaamisalueeni äärellä tässä kirjallisessa kommunikoinnissa. Juu, sekavaa, outoa ja pelottavia diagnooseja tuottavaa, mutta silti. Ja jos pystyn tällä kirjoittamisellani laskemaan raksakulujamme edes pikkuisen, niin oma panokseni on ollut edes joten kuten kelpo tässä projektissa. 

Siksi.

Lumique-Ihque saa kuulla Pahique-Äitipuoliquelta, että on endorssannut väärin Pahique-Äitipuoliquen uutta kauneudenhoitotuotetta. Lumique-Ihque vaipuu koomankaltaiseen somettajan katatoniaan eikä saa edes instastööriään päivitettyä moneen minuuttiin.

”Sekavaa, outoa ja pelottavia diagnooseja tuottavaa.”

(Enkä minä mitään sieluani ole tässä myymässä. Sen myin jo ala-asteen neljännellä luokalla kuudesta sitruunapommista ja kahdesta lätkäliigasta Vellulle vastineeksi Taijan puoliksi käytetystä hajukumista.)

”Nyt saat koodilla ”kodotus” puoliksi käytetyn hajukumin. Mä käytän ite näitä granolan seassa ja yhdynnöissä. Yhtä aikaa.” 

SEO-guru Seppo Stor-Gürbelssön löytää Lumique-Ihquen makaamasta filttereiden ja giffien keskeltä ja tajuaa oitis, että Lumique-Ihquella on juuri ne kasvot, joita Oy Kauvatsan Kuppavoide- ja Ketjurasva Ab on etsinyt jo kauan. Pahique-Äitipuolique syöksyy Tuonelan rotkoon, jossa julmat koalat syövät hänen maksansa ja saatanallinen saimaannorppa raatelee hänen sometilinsä.

”Mun karvat on aina jotenkin elottomat ja haisevat tunkioon kuolleelta näädältä.”

Kuvat: Pixabay / AdinaVoicu 

Paalua tuli - paalua meni!

Teräspaalutus oli lykkääntynyt, kun emme saaneet lupapisteessä ajoissa leimaa perustussuunnitelmaamme. Paaluttajat lähtivät seuraavalle työmaalle ja me jäimme odottelemaan. Viime viikolla rakennusvalvonnasta sitten lohkesi lupa paalutukselle, vaikka leimasymboli yhä puuttuukin. Soitto paalutusfirmaan ja ilmoitus, että tonttiamme saa juntata kuin sinkkua Tinderissä.

Maanantai-iltapäivänä olin suppailemassa (kyllä, 5. lokakuuta paljain jaloin ja oli minulla sup-lautakin), kun tuli sähköposti, että huomenna voisi alkaa jytistä. Uu beibe ja hellät tunteet! Siitä järvenselältä laittelin viestejä ja soittelin tarvittavia puheluita. Melkein onnistuin lipsauttamaan kännykkäni järveen, mutta sentään mossahti haarojeni väliin laudalle.

Onneksi oli suppaillessa myötätuuli, niin matka eteni, vaikka hoitelin raksahommia.

“Tonttiamme saa juntata kuin sinkkua Tinderissä.”

Tiistaiaamusta kipaisin ennen töitä tontille ja siellä oli isoa konetta koneen perään. Olivat tulleet kahdella juntalla hommiin, joten hyvällä säkällä jopa yhdessä päivässä olisi tontti terästettynä. No, teräsputket kuitenkin loppuivat kesken, joten puolentoista päivän urakka siitä tuli. Hetken jutustelin paaluttajien kanssa ja jatkoin töihin hankkimaan perheellemme paalua 

(Tajusitteko, elikkä niinku paalu = raha. 1. Onx sulla paalua tähän autoon edes? 2. Katotaas, onko jätkällä paalua. Lähde: Urbaani sanakirja) 

Vähän huoletti, saako mittamies puuhun kiinnitetystä merkistä korot, kun oltiin kasattu meidän puumotit kivasti merkin ja tontin väliin. 

“Elikkä niinku paalu = raha.”

Samasta sanakirjasta löytyy myös selitys termille “paaluttaa”, mutta sen arvannee jokainen, joka tietää, mikä on Güntherin ammatti, ja mikä on teinipojalla mielessä. 

Töistä palatessani tontilla törrötti terästä. Putkea puski kuin asbestimies horsmaa. Nyt myös tontille tulevat rakennukset hahmottuivat entistä paremmin ja eipä meille näköjään pihaa juurikaan jää. Terassilla joudutaan hengaamaan. Voi meitä, kukaan ei ole kärsinyt koskaan yhtä paljon. 

Jos painaa korvansa kiinni paaluun, saattaa kuulla maorien laulua.

“Mikä on Güntherin ammatti.”

Ylläri oli, että olettamani kymmenen metrin paalumenekki kasvoi suunnilleen 12 metriin. Se kun kerrotaan kahdeksallakymmenellä paalulla, niin sellainen kilometri teräsputkea on tonttiimme upotettu. Ihanan luomua ja ihanan halpa kuin lasvegasilainen maailman vanhimman ammatin harjoittaja.

Simpuran pitkätukkahippipunkkarit kun kävitte tuhrimassa tontillemme jotain satanistisia kirkkoveneanarkistisymboleja!

“Ihanan luomua ja ihanan halpa.”

Aikataulu alkaa vähitellen tihentyä ja tunnelma tiivistyä: torstaina käydään sähkösuunnitelma läpi, perjantaina pitäisi alkaa hirsien höyläys. Syyslomaviikon alussa ajattelimme piipahtaa tehtaalla katsomassa, miten hirtemme saavat muotonsa. 

Siitä tulikin mieleen, että pitäisiköhän tehdä vielä vähän muutoksia vaikka talon muotoon, korkeuteen, vaihdella vähän kaikkea muuhun ja sitten siirtää niitä eri paikkoihin. 

Tai jos tehtäisiinkin kivitalo. 

Siinä on kyydissä tosiäijän katetria!

“Uu beibe ja hellät tunteet!”

KVV-IV-valvoja - viemäristä alas

KVV-IV-valvojamme on ollut koko projektimme ajan jonkinlainen taruolento. Emme ole häntä koskaan nähneet ja harvoin hänestä kuulleetkaan.

Taruolennolla en kuitenkaan tarkoita uljasta yksisarvista, joka sateenkaarisarvi tanassa laukkaa pelastamaan meidän projektiamme. Ehkä pikemminkin sellaista laiskanpulskeaa ponia, joka laitumelta silloin tällöin vaivautuu valjastettavaksi vankkuriemme eteen, jos tarjoaa tarpeeksi isoa porkkanaa. Samalla hän pureskelee toisessa suupielessään makoisaa, vihreää setelitukkoa, jonka on nyhtänyt toiselta asiakkaaltaan (joka ei myöskään ole häntä koskaan nähnyt).

Tämä putkihommien Paavo Väyrynen ja ilmanvaihdon Imelda Marcos siis buukattiin, kun ei parempaakaan siihen hätään keksitty ja huonompia ei ollut. Muutamaan sähköpostiin vastaus tuli viiveellä; kun kysyin mielipidettä ilmanvaihtosuunnitelmasta, hän hirnahti, saako kaupunkiimme tehdä painovoimaista ilmanvaihtoa. Siinäpä aika pitkälti hänen kontribuutionsa IV-puolella. Niin juu, kyllä hän kysyi myös, olemmeko miettineet lattialämmitystä.

Näillä tähtikirkkailla kommenteilla saatiin kasaan timanginen LVI-suunnitelma. Melkein nimettiin se hänen mukaansa, kuten myös molemmat lapsemme.

(Lähes) viimeiseen viestiin sama viemärien suurvisiiri vastasi, että homma ei kuulu hänelle. Toki viiveellä.

“Mmmmm. Joooooh. Ihan pian vastaan siihen asiakkaan meiliin, mutta ensin mä vielä vähän mmmmm...”

“Buukattiin, kun ei parempaakaan siihen hätään keksitty ja huonompia ei ollut.”

Sitten tuli viimeinen viesti. Tämä jätteenpoiston Juha Sipilä sanoi joutuvansa jättämään KVV-IV-valvojan tehtävänsä ”eturistiriitojen vuoksi”. Tarkoittaako tämä, että

a) hän aikoo omilla pikku tahmatassuillaan kaivella reikiä tontillemme, eikä siksi voi niitä valvoa?

b) hän aikoo asennella putkia taloomme karvaisilla pikku kätösillään, eikä siksi voi niitä valvoa?

c) hän on rakastunut minuun, eikä siksi kestä katsella minua paaluttamassa toisen tonttia?

d) hän on hakenut töitä kaupunkimme rakennusvalvonnasta, jonka palveluksessa hän voi haitata projektimme etenemistä lähes yhtä tehokkaasti kuin KVV-IV-valvojana?

“Niin, joo kyllä voisi taloon putkia laittaa ja sit sellanen juttu, että kakka ja hengitysilma kannattaa yleensä laittaa eri putkiin. Laitan tästä sit laskun, joo...”

“Tämä jätteenpoiston jättiläinen sanoi joutuvansa jättämään KVV-IV-valvojan tehtävänsä ”eturistiriitojen vuoksi”.”

Sinänsä en ole tämän työn sankarin perään isommin itkenyt, lähinnä projektimme etenemisen perään. Treeniä lopareista on saatu, kun yhdelle vastaavalle mestarille annettiin vapautus tehtävästään ja toinen sankari rähjäsi, erosi itse ja löi luurin korvaan. 

Nyt tähän projektiin pitää raahata taas yksi taruolento jostain puolen hehtaarin metsästä hunajapurkin ääreltä. Hän voisi aloittaa kysymällä, saako hirsitaloja rakentaa ja onko kuu juustoa. 

“Joo. Toi on varmaan ihan hyvä maalämpö. Ootteko miettineet, että taloon tulis seinät?”

“Ihhahhaa!”

Kuvat: Pixabay 

Aloituskokous - ja aikatauluangstia

Viime viikolla maatöiden alettua oli sellainen pehmeän lämpimän luottavainen tunne: tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä. Vietimme poikani kanssa tontin reunalla kolmena päivänä yli kymmenen tuntia katselemassa kaivurin balettia ja saipa poikani kokeilla itsekin siirrellä soraa isolla kaivurilla kymmenisen minuuttia.

Harvoin tonnit ropisevat yhtä kuuluvasti kuin soraa kipattaessa tontille.

Viime päivät ovatkin menneet puita pilkkoessa. Viisi koivua ja kolme kuusta tuottavat aika raamatullisen kasan klapia. Hikeä on valunut puolikas Genesaretinjärvellinen. 

Ei mikään nyhtökauraa käristävä kertakäyttögrilli piknikillä. Näillä polttaa vaikka koko porotokan!  

“Tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä.”

Tuttu kylmä möhkäle vatsanpohjassa teki kuitenkin aika nopsaan paluun, kun maatöiden jälkeen meillä oli yksi hiekkakenttä, mutta kolmetuhatta päätöstä jäljellä. Kunnolla kalman käsi kouraisi päivää ennen tiistaista aloituskokousta, kun saimme ensin kuulla, että meille oli löytynyt päärakennesuunnittelija (jee, bileet, kuoharii, vaahtobileet Ibizalla!) ja paria tuntia myöhemmin selvisi, että päärakennesuunnittelija ei halunnutkaan ottaa hommaa, kun teräspaalupilariperustus (kavereiden kesken Terspa) ei ollutkaan hänelle niin tuttua hommaa, että olisi halunnut leimaansa suunnitelmiin laittaa (nyyh, tää on aina tätä, tuokaa edes tylppä mora, kiljua!). 

Lisäksi bongasin paalutussuunnitelmasta, että ulkoporeallasta ei paalujen väliin nykyisessä suunnitelmassa saada mahtumaan. Tilaa oli vain metri kahdeksankymmentä ja ulkoporeallas vaatii sen reilun pari metriä. Tämä on etenkin tärkeää, kun kaveripiiristämme on jo alettu buukkailla lillunta-aikoja. Meidän ei kuulemma ole pakko olla edes kotona samaan aikaan.

Näitä asioita veivattiin siis maanantaina ja tiistaina, kun torstaille oli jo paalutuskone buukattu. Ja sitten oli aloituskokous. 

Jos voit lahjoa, lahjo. Jos jaksat kantaa, ota isompi pöytä.

“Tuokaa edes tylppä mora!”

 

Asiallinen ja ystävällinen (ihan oikeasti, ei ironista pohjavirettä tässä) rakennustarkastaja kysyi alkuun, millainen rakennustapa meillä on kyseessä. Vastasin että paniikissa katastrofista toiseen. Tätä hän ei kuitenkaan tarkoittanut, vaan että onko avaimet käteen, muuttovalmis vai hautaanvalmis (juu, viimeinen oli ironiaa). Käytiin kokouspöytäkirjaa läpi ja merkattiin muistiin erinäisiä asioita, joita työmaalta tulee löytyä. 

Niukka tunti tontilla meni ja ehdin töihin vain vartin myöhässä. Sopivina vapaahetkinä soittelin paaluttajalle (ei vastannut) sekä talotoimittajalle (vastasi, homma ok). Vastasi se paaluttajakin lopulta. Ymmärrystä löytyi: jos paalutus siirtyy, se siirtyy. Yhden tiistain aikana kun pitäisi saada samana päivänä buukattu perustussuunnittelija kirjautumaan Lupapisteeseen, tekemään muutokset paalutuskuviin ja lataamaan perustussuunnitelmat Lupapisteeseen. Se olisi suht nopsaa hommaa, kun yleensä aikajänne on kaikella tuntunut olevan viikko.  

Tontti on tasainen kuin mieliala lääkityksen saamisen jälkeen. 

“Paniikissa katastrofista toiseen.”

Aika kiitettävän ketterää ja nopsaa toiminta on viime päivinä ollut. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että ihan tällä viikolla ei paalu maahan junttaudu. Jos näin käy, seuraava aikaikkuna saattaa olla vähän matkan päässä. Ehtiipähän hengitys tasaantua, kun projekti on tähän mennessä ollut pelkkää eteenpäin viilettämistä. Hyvä pitää välillä vähän paussia. Käydään puolison kanssa vaikka taidenäyttelyssä, New Yorkissa ja terapiassa.  

Tästä lisää myöhemmin, mutta nuoli osoittaa lattiamme tulevan koron. Protesteja odotellessa. 

“Hyvä pitää välillä vähän paussia.”

Kaikki kaatui - miten jatketaan?

Joskus on vaan pakko myöntää, että kaikki on nyt kaatunut, eikä paluuta ole. Jokin vaihe on peruuttamattomasti takana ja kaiken jälkeen on katse suunnattava eteenpäin. Mikä siis sai kaiken kaatumaan?

No moottorisaha! 

Ja kaivuri! 

Tontillamme alkoi nimittäin vihdoin tapahtua ja kaikki kaatui - kaikki puut! Tontti on tyhjä kuin rakennuttajan tili maatöiden jälkeen. Moottorisaha lauloi ylistyslaulua kodittomaksi jääneille liito-oraville, saimaannorpille ja lehtokyrpille. 

Kuvan puista pakenivat ainakin ahma, panda sekä Nokian renkaiden toimitusjohtaja.

“Moottorisaha!”

Rouva sieltä teeriniemeläisestä hulevesikaivosta huutelee, että pitikö sitä tuolleen harhaanjohtavalla otsikoinnilla kerätä klikkauksia. Piti, rouva hyvä. Kilpailu blogimaailmassa on kovaa ja edes minä en pärjää pelkän ulkonäköni avulla. Paitsi ehkä sarjassa miehet alle arvostelun. Onnistuinko?

Mutta miten tämä tilanne nyt näin pääsi eskaloitumaan? Eikö siinä omassa projektin etenemättömyydessä olisi ollut turvallista vaan velloa ja syyttää universumia siitä, että meillä on näin rankkaa (ehkä rankempaa kuin kellään)? Olisi kyllä. Kun vuosi on tönötetty lähtökuopissa, niin kyllähän tällainen nytkähdys vetää sijoiltaan ainakin lantion, läntisen demokratian ja sukupuolielämän. 

Tämä kuva pärskii historiaa kuin ruotsalainen koronaa: ensimmäinen iso tontiltamme kaadettu puu!

“Meillä on näin rankkaa (ehkä rankempaa kuin kellään).”

Lähdin siis selvittelemään, josko joku suvaitsisi meille tulla tekemään maatöitä. Tarjouksiakin saatiin. Kalliita, totta kai. Mutta maatyöt nyt ovat sellaisia, etenkin nyt, kun orjuus on kielletty muualla paitsi kunnan hommissa. Viittaan tällä siis palkan suuruuteen, en työmäärään. Kunnan orjalla menisi viikko plus lomat kerätä puuvillaa yksiin boksereihin. 

Laitan saman kuvan vielä uudelleen, koska hetki oli to-del-la-kin historiallinen. Siis se puun kaatuminen, ei se ruotsalainen.

“Puuvillaa yksiin boksereihin.”

Saimme yhden kiinteähintaisen tarjouksen. Ja pari tuntihintaista. Ja pari tarjousta jäi saamatta. Muuan reiluksi kehuttu tekijä sattui olemaan kupan runtelemassa kotikaupungissamme tontinraivaushommissa. Kyseisestä tyypistä joku kirjoitti, että on huippu, mutta totaalisen buukattu. Laitoin meiliä, sain ystävällisen vastauksen. Sovittiin, että käyn toisella työmaalla moikkaamassa. Kävin. Seuraavana päivänä käytiin vastaavan mestarin ja hänen kanssaan tontillamme. Hän teki tarjouksen ja samana iltana ja ilmoitimme ottavamme hänet hommiin. Pasila, Raumalaisten marssi! Viikonlopun yli mentiin ja maanantaina tuli vahvistus sovitulle: tiistaina tontilla tärähtää. 

Perheemme amatööriarboristi pisti lähes sata pienempää puuta poikki ja pinoon kirveellään 

 

“Pasila, Raumalaisten marssi!”

Kävimme sunnuntaina merkkaamassa muutaman tontinrajalla sijaitsevan pajunruppanan, joita naapurimme olivat halunneet säästettäväksi. Samalla tuli juteltua naapurin toiveista säästää tontinrajamme puustoa. Totesin, että kiva olisi, mutta voipi olla hankalaa, kun sahuri sahaa, kaivuri kaivaa ja paaluri paaluttaa. Sanoin, että annan maaurakoitsijan arvioida, mitä voi säästää, jos voi. 

Maanantaina hämmästykseni olikin melkoinen. Lasten kanssa tontilla käydessämme tontin rajan puihin oli maagisesti ilmestynyt teippejä. Eli suomeksi: joku muu kuin tontin omistaja (joka olemme siis me) oli omin luvin käynyt merkkaamassa säästettäviä puita omistamallamme tontilla. Hieman hämmensi, hitusen huvittikin, mutta ehkä eniten kuitenkin harmitti. 

Mystinen teippi nro 1. Ajatelkaa jos ei oltaisi satuttu käymään tontilla,
niin ei oltaisi ikinä myöhemmin huomattu, että tuollainen puu siihen tontille on jäänyt.

Mystinen teippi nro 2. Olkaa kuin tontillanne, eihän tää projekti nyt meille niin tärkeä ole,
kuha piruuttaan vähän rakennellaan.

 

“Tontin rajan puihin oli maagisesti ilmestynyt teippejä.”

Korostettakoon tässä, etten vihaa puita. Niistä saa paljon hyödyllisiä asioita kuten nuotion tai, no, ainakin nuotion. Mutta tavallaan haluaisin kuitenkin itse päättää

• mitä puita tontiltamme kaadetaan
• mitä puita tontillamme säästetään
• mitä tontillemme rakennetaan, jos kaupunki sen kaavassa sallii
• kuinka pitkään pesen hampaita kun oon syöny jakkimakupalaa

Sellainen jänskä absurdiuden musta kierrepallo ponnahti kentälle kesken riemukkaan kunniakierroksemme muistuttamaan, että ei tämä tästä. Mitä säkin siinä luulet ittestäs? 

Maaurakoitsijamme lausui asiasta, että “jos tontille nyt puita jätetään ja ne siitä joudutaan myöhemmin poistamaan, se tulee niin kalliiksi, että sylettää”. Ratkaisu oli tuon jälkeen helppo tehdä. Kaikki pois sano entinen likka, kun sokerointia kokeili.

Perheemme amatööriarboristin tyytyväinen hymy kaadettuaan latvanyyppiön kotipuun.

“Oon syöny jakkimakupalaa.”

Kunnan hommista kun tuossa tuli mainittua, niin kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö käväisi tontilla. Katsokaas kun tonttia kaavoitettaessa kaavoittaja oli mennyt lupaamaan, että omistamamme oja kunnostetaan kaupungin piikkiin. Ja voi tätä kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikköä, kun hän siinä lähes itkupotkuraivaritortun väänsi. Kukaan ei ole koskaan vaatinut häneltä näin paljon. Ja syy vaikutti kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikön mielestä jotenkin etäisesti olevan meidän, jotka olimme siis ostaneet kaupungilta ojan, jonka kaupunki oli luvannut kunnostaa. Jos kato lupaa yhden ojan kunnostaa, niin sitten kaikki muutkin sitä alkaa vaatia ja katulaki määrää ja mutsis oli.

Siinä tämä kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (lyhennetään KATITÖSTOSAVAPÄ) vartin verran tuhisi ja puhisi ja yski ja katseli universumia vihamielisesti alta kulmain, kun hänen elämästään on tehty rankempaa kuin kellään (paitsi meillä!) ja totesi sitten ojan kunnostamisen olevan viiden minuutin juttu. Maaurakoitsijamme voisi sen tehdä ja halutessaan laittaa laskun kaupungille. Ihan kuin heitttelisi bumerangia; aina palaa omaan käteen takaisin.

Seija Ala-Kautta tallentaa sydämensä pilvipalveluun ikimuistoista hetkeä, jolloin pupuperhe ajettiin kodistaan mieron tielle.

“Kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö”

Sitten pikkainen kysymys: jos kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (KATITÖSTOSAVAPÄ) katselee meitä kuin persu pakolaisleiriä, niin maksetaanko me niistä viidestä minuutista, jotka maaurakoitsija tekee kaupungin lupaamia ojankunnostushommia? Niinpä. 

Entäpä, jos kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (KATTAVAKAKKAPÄÄ) olisi käyttäytynyt kuten jo eskarilaisille opetetaan, olisiko tilanne voinut olla toinen? Niinpä.

Vietimme poikani kanssa tontilla kahteen otteeseen lähes viitisen tuntia. Aamusta palelin, koska oli liian vähän vaatetta. Iltapäivästä hikoilin, kun olin laittanut tuplasti vaatetta ja myös lämpötila oli tuplaantunut. Mutta huikeaa oli katsoa, kun kaivurin kauha liikkui kuin balettitanssijan kalligrafiakynä. Sama kone nipsii, rouhii, ryskii, kahmii, tömpsii ja räpsii. 

Gallen-Kalleliaaninen tutkielma aiheesta "Poika ja pöris".

 

“Kaivurin kauha liikkui kuin balettitanssijan kalligrafiakynä.”

Homma etenee ja vieläpä kivasti. Tiedän, että näin ei saisi tässä blogissa sanoa, mutta hommat sujuvat hienosti. 

Tuskin pitkään kuitenkaan.

Juuri nyt en osaa vastata, kumpi on kuumempaa kamaa: Kaivuri omalla tontilla vai Sabrina Boys, Boys, Boys -videolla.

“Jos kato lupaa yhden ojan kunnostaa, niin sitten kaikki muutkin sitä alkaa vaatia.”