keskiviikko 7. lokakuuta 2020

Paalua tuli - paalua meni!



Teräspaalutus oli lykkääntynyt, kun emme saaneet lupapisteessä ajoissa leimaa perustussuunnitelmaamme. Paaluttajat lähtivät seuraavalle työmaalle ja me jäimme odottelemaan. Viime viikolla rakennusvalvonnasta sitten lohkesi lupa paalutukselle, vaikka leimasymboli yhä puuttuukin. Soitto paalutusfirmaan ja ilmoitus, että tonttiamme saa juntata kuin sinkkua Tinderissä.


Maanantai-iltapäivänä olin suppailemassa (kyllä, 5. lokakuuta paljain jaloin ja oli minulla sup-lautakin), kun tuli sähköposti, että huomenna voisi alkaa jytistä. Uu beibe ja hellät tunteet! Siitä järvenselältä laittelin viestejä ja soittelin tarvittavia puheluita. Melkein onnistuin lipsauttamaan kännykkäni järveen, mutta sentään mossahti haarojeni väliin laudalle.


Onneksi oli suppaillessa myötätuuli, niin matka eteni, vaikka hoitelin raksahommia.


“Tonttiamme saa juntata kuin sinkkua Tinderissä.”


Tiistaiaamusta kipaisin ennen töitä tontille ja siellä oli isoa konetta koneen perään. Olivat tulleet kahdella juntalla hommiin, joten hyvällä säkällä jopa yhdessä päivässä olisi tontti terästettynä. No, teräsputket kuitenkin loppuivat kesken, joten puolentoista päivän urakka siitä tuli. Hetken jutustelin paaluttajien kanssa ja jatkoin töihin hankkimaan perheellemme paalua 

(Tajusitteko, elikkä niinku paalu = raha. 1. Onx sulla paalua tähän autoon edes? 2. Katotaas, onko jätkällä paalua. Lähde: Urbaani sanakirja) 


Vähän huoletti, saako mittamies puuhun kiinnitetystä merkistä korot, kun oltiin kasattu meidän puumotit kivasti merkin ja tontin väliin. 


“Elikkä niinku paalu = raha.”


Samasta sanakirjasta löytyy myös selitys termille “paaluttaa”, mutta sen arvannee jokainen, joka tietää, mikä on Güntherin ammatti, ja mikä on teinipojalla mielessä. 


Töistä palatessani tontilla törrötti terästä. Putkea puski kuin asbestimies horsmaa. Nyt myös tontille tulevat rakennukset hahmottuivat entistä paremmin ja eipä meille näköjään pihaa juurikaan jää. Terassilla joudutaan hengaamaan. Voi meitä, kukaan ei ole kärsinyt koskaan yhtä paljon. 


Jos painaa korvansa kiinni paaluun, saattaa kuulla maorien laulua.


“Mikä on Güntherin ammatti.”


Ylläri oli, että olettamani kymmenen metrin paalumenekki kasvoi suunnilleen 12 metriin. Se kun kerrotaan kahdeksallakymmenellä paalulla, niin sellainen kilometri teräsputkea on tonttiimme upotettu. Ihanan luomua ja ihanan halpa kuin lasvegasilainen maailman vanhimman ammatin harjoittaja.


Simpuran pitkätukkahippipunkkarit kun kävitte tuhrimassa tontillemme jotain satanistisia kirkkoveneanarkistisymboleja!


“Ihanan luomua ja ihanan halpa.”


Aikataulu alkaa vähitellen tihentyä ja tunnelma tiivistyä: torstaina käydään sähkösuunnitelma läpi, perjantaina pitäisi alkaa hirsien höyläys. Syyslomaviikon alussa ajattelimme piipahtaa tehtaalla katsomassa, miten hirtemme saavat muotonsa. 


Siitä tulikin mieleen, että pitäisiköhän tehdä vielä vähän muutoksia vaikka talon muotoon, korkeuteen, vaihdella vähän kaikkea muuhun ja sitten siirtää niitä eri paikkoihin. 


Tai jos tehtäisiinkin kivitalo. 


Siinä on kyydissä tosiäijän katetria!


“Uu beibe ja hellät tunteet!”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.