Raksa-auto romuna - halpa auto, kallis remppa

Jännä miten sitä kiintyy palaan halvalla ostettua peltiä, muovia ja kumia. Sen kummemmasta fetissistä ei kuitenkaan ole kyse kuin rrrrrranskalaisesta rrrrrrrraksa-autostamme - tästä luotettavasta ja kestävästä työjuhdastamme, jonka jakopään hihna hajosi sadan kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä keskellä Hämeenlinnan alittavaa tunnelia!

Tätä diagnoosia meillä ei tietenkään sillä sekunnilla ollut tiedossa. Autosta vain loppui hönkä ja vauhti alkoi hidastua. Puolisoni kruisaili auton kylmän viileästi tunnelista ulos ja pysäytti heti sen jälkeen pientareelle. Ja siinä oltiin. Ohi suhahteli ja jyrähteli kaiken kokoisia autoja. Soitto vakuutusyhtiöön ja hinauspalvelun tilaus. Kiitos kaskovakuutus.

“Jakopään hihna hajosi sadan kilometrin tuntinopeudessa moottoritiellä keskellä Hämeenlinnan alittavaa tunnelia!”

Hinausauto tulikin vartissa. Kiitimme onneamme epäonnen keskellä, että auto k*rvähti kaupungin keskustan tuntumassa eikä jollain tiettömällä, pimeällä taipaleella. Ja olipa palvelua hinaajalta! Ystävällistä ja nopeaa.

Ave, imperator, morituri te salutant.

Päädyimme siihen, että perheemme heitetään olennaisine kamoineen juna-asemalle ja auto viedään paikallisen korjaamon pihaan. Matkan kesto ei varmaan tuntia enempää venähtänyt, vaikka toki hieman kismittikin. Tässä vaiheessa emme toki tienneet, että autollemme oli tapahtunut suunnilleen pahin, mitä kuvitella saattaa eli että sen jakopään hihna oli hajonnut!

Seuraavana aamuna tuli sitten soitto korjaamolta. Diagnoosi oli selvä, ja nyt jo melko suuresti juili, kun tuli hyvin selväksi, että jakopään hihna tosiaan oli hajonnut! Tiedossa siis iso remppa ja iso on suomeksi kallis. Ja jos siitä tulisi liian kallis, sellaista olisi turha tehdä halvalle autolle.

Näppärästi auto oli lähemmäs sadan kilometrin päässä, joten vuokra-auto alle ja takaisin Hämeenlinnaan. Matkalla sain vinkin automme myyjältä (vinkit olivatkin ainoa takuu) mahdollisesta vaihtomoottorista. Se taas olisi Helsingissä, joten logistiikkariemua riitti yhä. Kovin lohdullista kuultavaa eivät olleet moottorinvaihdon hinnatkaan. Plus miinus pari tonnia. Ja siihen moottorin hinta päälle.

“Tiedossa siis iso remppa ja iso on suomeksi kallis.”

Yhdessä korjaamossa oltiin kuitenkin varovaisen positiivisia sen suhteen, että kansi avaamalla saatettaisiin saada ainakin diagnoosi tehtyä. Siihen uppoaisi joitain satasia, minkä jälkeen voitaisiin todeta, jatketaanko elvyttämistä vai todetaanko potilas kuolleeksi. Tilasin siis saman hinausauton ja saman mukavan kuskin kuskaamaan auton toiselle korjaamolle. Siellä pääsin nauttimaan jo aamiaista seuraavan ateriankin: kupin kahvia ja kaksi täytekeksiä. Alkoikin jo hämärtää.

Sinne jäi auto odottamaan diagnoosia. Sen kuskilla niitä onkin jo ennestään melkoinen liuta.

Maanteiden munamme jäi nököttämään korjaamon pihaan ja minä kaahailin kotiin. Vierähti muutama päivä ja sitten tuli soitto korjaamolta: alle puolellatoista tonnilla selvitään. Mäntiä tai sylintereitä tai jotain roottoreita oli mennyt fjongaksi, mutta sen syvemmälle moottoriin ei vahinko ollut ulottunut. Eli rahalla siitä selviää.

Siellä se kasa peltiä, muovia ja kumia on elvytettävänä. Puolitoista viikkoa olen odotellut lopullista tuomiota, mutta eikös tässä blogissa odottaminen ollutkin se pääasia?

Vaikka nyt kirpaiseekin, niin toivottavasti seuraavat päivät / viikot / kuukaudet / vuodet (in your dreams babe) pääsee ajamalla kuolettamaan auton kuluja. Nyt on taas pidempään luvassa kalliita kilometrejä.

“Rahalla siitä selviää.”

Quod vix contingit, ut voluptatem parit.