Maatyöt ja paalutus - selvittelyn pohjaton suo

Sitä luulisi, että kun tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama, niin maatyötkin olisivat helpot kuin Viking Linen osinkojen nostaminen Ahvenanmaalla. Mutta ei. Prosessi se on tämäkin.

Lähdetään liikkeelle perustussuunitelmasta. Tilasimme siis sellaisen, kun talon pitää kuulemma olla perustusten päällä. Perustuksethan ovat vähän kuin perustuslaki Venäjällä: turvallisuuden tunnetta luova, luotettava, jämäkkä ja kaikin tavoin kansalaisiaan tukeva. Sellaisen siis tilasimme smetanalla ja novitsokilla. Noh, sehän viivästyi pikkasen, kun perustussuunnittelijalle meni väärät laskelmat.

Jos nimittäin tällaiset (hirsi)talot perustetaan pilareille, niiden päälle laitetaan usein teräksinen kehäpalkki, joka toisaalta sitoo paalut yhteen ja toisaalta pitää huolen, että hirret tulevat varmasti samalle korkeudelle. Erityisesti tätä tapaa on käytettävä runko- / elementtirakenteisten talojen kanssa. Hirsitalossa homma ei ole ihan niin yksiselitteinen, sillä alin hirsi on jo itsessään tuo palkki. Suunnittelijalle menneessä ensimmäisessä laskelmassa oli kuitenkin lähdetty siitä ajatuksesta, että haluamme tonneja ja tonneja maksavan kehäpalkin pilareiden päälle ja ensimmäisen hirren alle. Mutku me ei haluttu. Ja sitten suunnittelijalle piti laittaa uudet laskelmat.

Teräspalkin donaldtrumpmainen luotettavuus yhdistettynä Trumpin suosimien ammatinharjoittajien horisontaaliasentoon. 

”Tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama.”

Ajatus taustalla oli ihan hyvä ja ymmärrettävä: kun teräspaaluja maahan juntataan kuin sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne, ne eivät mene aina suoraan. Ja kun ne eivät mene ihan suoraan, ne voivat olla eri linjassa maan pinnalla, vaikka olisivatkin teknisesti ihan kelvollisesti. Tästä taas seuraa, että hirren alta saattaa jokin paaluhattu (eli sellainen levike, jonka päälle hirsi lasketaan) törröttää kuin sanonkomämikä sanonkomämistä.

Teräspilarin teräspalkkimainen ulkomuoto pystyyn nostettuna kuin Trumpin sanonkomämikä sinisen pillerin ottamisen jälkeen.

”sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne”

Talotehdas ihan fiksusti ajatteli asiaa kuin estetiikan jatko-opiskelija ja siksi kehäpalkki. Me taas ajattelimme asiaa kuin Sylvester Stallonen kosmetologi, eli että jos nyt joten kuten kelvollisen näköinen lopputulos saadaan, niin päästään ottamaan lisää turpaan. Talotehtaalta vielä varmistivat, että ymmärrämmehän, että pilarit saattavat irvistää vähän kuin mummon hampaat talon alta. Vastasimme ymmärtävämme ja toisaalta voihan sitä vähän johonkin suuntaan irvistääkin... 

Pilarien möykkykalamaista rumuutta lieventää myös se, että kotikaupunkimme virastojen kukkapaitaiset kauneudenvaalijat vaativat pilarit piiloon vähintään rimoituksella. Tällöin voisi kuvitella, että mummon hampaatkin ovat ainakin saman verran jemmassa kuin Latva-Keturin Miinalla, kun tekarinsa huussiin jätti.

Tohon vasemmalle tulis olkkari ja oikealle buduaari.

”Sylvester Stallonen kosmetologi”

Ja sitten odoteltiin perustussuunnitelmaa. Tätä kirjoittaessani en tosin tiedä, onko se perustussuunnitelma vai pelkkä paalutussuunnitelma, koska siinä ei oteta kantaa siihen, miten maatyöt tehdään ja mitä laitetaan talon alle (sepeliä / soraa / pumpulia / kuolleita sieluja). Mutta ainakin paalutussuunnitelma saatiin. Ja paalujakin saadaan perkele! Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat! 80 teräspaalua noin kymmenen metrin syyyteen. Ei tästäkään hommasta siis ihan ilmaiseksi selvitä.

Mutta jokin suunnitelma siis saatiin. Sitä suunnitelmaa asemapiirroksen ja lvi-asemakuvan kanssa aloin sitten syytää valikoiduille maansiirtourakoitsijoille. Jotenkin olin ajatellut, että minä laitan kuvat ja he antavat tarjouksen. Mutta ei se kuulkaa Suomen nuoriso näin mene! Kyllä vähän vaivaa pitää asioiden eteen nähdä. Mitä siitäkin tulisi, jos asiat sujuisivat kivasti. Rutto, sanon minä ja yskin koronavirusta Prisman kassajonossa.

Kaavioita pitää olla, koska mitä siitäkin tulisi, jos kaavioita ei olisi!

”Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat!”

Pisteet toki maaurakoitsijaehdokkaille, kun kysyivät. En vaan osannut oikein vastata, kun tiedusteltiin hulevesien viivyttämisestä tai pilariperustuksen vaatimista massanvaihdoista. Vastaava mestari oli reissussa, joten levittelin käsiäni ja varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.

Yksi pohdittava asia on myös, mennäänkö maatyöt tuntitöinä vai urakkana. Urakassa koko hinta on tiedossa, mutta se on todennäköisesti tuntitöitä kalliimpi. PAITSI jos tontilta löytyy intiaaninen hautausmaa, betonilouhos ja esihistoriallinen anustappi. Jos vastuu siirtyy, se maksaa.

Tota, ne terveyskeskus, päiväkoti ja kaupungintalo ei kyllä olleet enää meidän tontilla.

”Varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.”

Samoin lähti paalutustiedustelua paalutusfirmoille. Selvisi, että paalutussuunnitelma oli tehty ruuvipaaluille, mutta ainakin yksi firma tarjosi vastaavankokoisia lyöntipaaluja. Tarjouksen selkeys oli toki ihan peruskauraa itselleni, varmaan kaikille lukijoillekin:

RR 75 17.50 E/metri paalu maahan lyötynä. Ei laskuteta katkaisupätkiä.
RR 90 18.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste, sisältäen maakärjen, katkaisun
ja paaluhatun. Jos käytetään kalliokärkiä, on kappalehinta 42.00 E.
RR 115/6.3 22.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta 45.00 E/paalupiste maakärjellä, 55.00 E kalliokärjellä.
Rahdit 400.00 E, sisältäen kaikki koneen ja paalujen rahdit kerralla
tehtäviin paalutuksiin.
Tarvittaessa yhteistyökumppanimme merkkaa paalujen paikat 10.00 E/paalupiste,
sisältäen myös tarkemittauksen.
Kaikki hinnat ovat arvonlisäverottomia hintoja. Laskuun lisätään
arvonlisävero 24 %.
Paaluhatut ovat 150x150x15 mm hattulevyjä ilman holkkeja.
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Me mitään salaojia tarvita! Pilariperustus toimii kato niin hyvin.

”Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste”

Kai tuo on tiivistettävissä niin, että osa maksaa paljon, toinen osa paljon lisää ja loput enemmän. Koetin tarjouksesta omalla matikallani (lyhyt ja limainen) hintaa haarukoida ja pääsin jonnekin 16 tonniin. Aamulla tajusin, että hinnat olivat alvittomia. Parikytä tonnia? Kakskytviis? Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?

KILTTI RAKSA-ALA. SOPISKO, ETTÄ KUN TEETTE TARJOUKSIA ESIM. TÄLLAISELLE YKSITYISHENKILÖLLE, JOKA EI OLE FIRMA JA JOUTUU SEN ALVIN MAKSAMAAN, NIIN VOISKO NE HINNATKIN ILMOITTAA ALVIN KANSSA TAI VAIKKA KYSYÄ, ETTÄ ANNETAANKO ALVILLINEN VAI ALVITON HINTA, KUN NE VOI TOKI MOLEMMATKIN ILMOITTAA IHAN VARMUUDEN VUOKSI.

Eihän näistä tarjouksista oikeasti ota kukaan selvää. Toinen tarjoaa yhtä ja toinen toista ja kolmas ilman alvia mutta saa ottaa santsikupin kulkematta lähtöruudun kautta.

Joo siis kukkapenkki piti tehdä, mutta jos sä niin sanot, niin toi on varmasti sopivin kone siihen hommaan.

”Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?”

Ja tässä ollaan, muutama maatyö- ja paalutustarjous vielä uupuu. Samoin uupuu rakennuttaja. Luulin, että nyt alkaa, mutta vaan jatkuukin. Mutta ihan pian lähiaikoina varmasti hei alkaa olla näkyvissä merkkejä, että päästään pohtimaan, miten jatketaan projektin liikkeellelähdön toteuttamisen suunnittelua, kunhan saadaan ensin muutama juttu selvitettyä.

Lähden karaokeen laulamaan muiden oman elämänsä projektipäälliköiden kanssa Danny-Helenan kappaletta ”Katson mustuuteen maan”.

Kun olet hyppinyt yhdellä jalalla kaikkien tolppien päältä veteen putomatta Säkkijärven polkkaa kontrabassolla soittaen (sekä pizzicato että arco), voit edetä rakennusprojektin seuraavaan vaiheeseen. Siinä nämä tolpat tungetaan, tai no, siitä myöhemmin lisää.

”Katson mustuuteen maan”

Kuvat: Pixabay / taiteilija itte

Naapurien kuuleminen - unelmat murskaksi

Naapureiden kuuleminen - tuo nopea muodollisuus matkalla rakennuslupaan. Näin olimme kuvitelleet. Olimme taas vaihteeksi väärässä. 

Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme. Juttelimme kaikkien kanssa mukavia jonkin aikaa. Kastuimme, koska satoi. Virallisen lomakkeen ja kuvien ohella kuoressa oli saate:

Hei!

Olemme Seija Ala-Kautta, Lassi Massi-Kassi sekä Yannis Nonstoppolos (11 v.) ja Elena Megapruppolos (8 v.) Olemme aloittamassa hirsitalon rakentamisprojektia tontillemme osoitteeseen Kaukainen Galaksi 666 B-rappu.

Ohessa on naapureiden kuulemislomake, jonka toivoisimme saavamme takaisin täytettynä joko postitettuna tai voimme toki lomakkeen myös noutaa.

Naapureiden kuulemisen epävirallisemman osuuden täyttämiseksi kuulisimme vielä mieluusti vastauksen protokollan tärkeimpään kysymykseen, eli rasti ruutuun:

*  punaviini
*  valkoviini
*  tuorepuristettu omenamehupönikkä

Annamme mieluusti lisätietoja projektiimme liittyen ja odotamme innolla muuttoa Galaksiinne.

Ystävällisin terveisin,

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Jee! Rakennuslupa, koti, ulkoporeallas, kesä, onni ja orgiat, täältä tullaan!

“Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme.”

Ensimmäinen tuleva naapuri halusi tietää, onko meillä lapsia. Kun kuuli, että kyllä, niin vastaus oli käytännössä selvä. Onneksi myönteisessä mielessä, kun ovat itsekin lapsiperhe. 

Toiselta tulevalta naapurilta tuli kiitosta talon ulkonäöstä ja siitä, miten se istuu kaupunginosan maisemaan.

Kolmannet tulevat naapurit rakentavat samaan aikaan naapuritontille. Heiltä tuli niin ikään lupa. Heiltähän tarvitsemme luvan rakentaa piharakennuksemme lähemmäs heidän tonttiaan ja he taas saavat käyttää tonttimme tietä omalle tontille ajamiseen, joten kauhun tasapaino tuotti kaunista hedelmää.

Ja sitten...

Neljäs naapuri pudotti meidät pyrstöllemme, loksautti leuat ja sai haukkomaan paperipussiin. Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava. Se ei sovi heidän talonsa naapuriin ja muuten kivannäköisen talon korkeutta pitäisi laskea. Palaute oli asiallisesti kirjoitettu, eikä siinä mitenkään haastettu riitaa, mutta siitä paistoi yllättyneisyys, että naapuriin tuleva talo onkin sellainen kuin on.

"Miksei me tajuttu ajoissa, että sinun kotisi ei ole sinun?"

“Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava.”

Näiltä naapureiltahan olimme saaneet luvan suunnitella osaa talostamme lähemmäs heidän tonttiaan. Koska he ovat aikoinaan saaneet rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta, meidän olisi pitänyt vastaavasti rakentaa viiden metrin päähän. Saimme siis heiltä luvan tulla parin huoneen osalta myös kolmen metrin päähän, mikä luonnollisesti olisi vähentänyt hukkaneliöitä muutenkin päästäisen siittiön kokoisella tontillamme.

Toim. huom.! Suunnittelemamme talo on siis riippuvainen naapureiden luvasta, koska se olisi (ollut) tarkoitus rakentaa sallittua etäisyyttä lähemmäs heidän taloaan. 

Koska emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi, vaihtoehtoina on joko perustella ratkaisumme, etsiä kompromissia, luopua itsellemme merkittävistä ratkaisuista tai luopua koko projektista.

"Jää hyvästi tuoksuvitukka. Sinulle ei ole sijaa veneen alla."

1. Ratkaisujen perustelut

Kerroimme vastausviestissämme, että koska rakennamme rämeikköön, pyrimme pitämään kosteuden poissa rakenteista pilariperustuksella. Puinen alapohja ja kutterieriste taas ovat kosteutta sietäviä, mutta purun määrä osaltaan korottaa taloa esim. ontelolaattoihin EPS-eristeeseen verrattuna. Yläpohjaan tulee paksusti kutterilastua, joten sekin osaltaan korottaa taloa. Talon kattokulma on ryhdikäs 1:2, loivempi näyttäisi silmiimme nössöltä ja nyynältä. Rakenteissa ajattelimme välttää betonia, koska ilmastonmuutoksen kannalta se on pyllyimpiä materiaaleja. Hyvä matsku toki muuten, esim. mafia tekee siitä laadukkaita uimaräpylöitä.

2. Kompromissi

Nössömpi kattokulma, vaikkapa 1:3. Betonia sokkeliin, betonia ontelolaattoihin, betonia poskeen, gisaueela, gisaueela. Ryömintätila maan alle. Kassilohta omasta kellarista.

3. Luopua itselle tärkeistä asioista 

Ks. ed. koht. jne. spirit. fort. vatsahuuht.

4. Ihasama, paskaks vaan

Hanskat tiskiin. Pyyhe kehiin. Kiitos ja anteeks. Tämä on ollut ihana matka ja haluamme kiittää molempia kaikkia tukijoitamme. Peace and love. Free Willy and Nelson Mandela. Tontti myyntiin, torilla tavataan.

"Naapurien kuuleminen ei ollutkaan kiveen kirjoitettu. Turhaan toimitettiin rakennusvalvonnalle kolme kappaletta näitä laintauluja."

“Emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi.”

Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, joiden tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen. Sellaiseen, jossa emme rakenna liian lähelle naapuria, jolloin heidän lupaansa rakentamiselle ei tarvita. Naapurien kuuleminen vaaditaan toki silti, eikä edelleenkään olisi halua päästä tässäkin hommassa hallinto-oikeuteen. Alkaa muuten näitä keikkoja raastupaan kertyä kiitettävästi.

Tällaisessa suunnitelmassa talomme naapurien puolelle jäisi 5 x 20 metrin kaistale (eli 100 m2) käytännössä hyödytöntä maata. Tai on siellä kaupungin meille myymä oja, johon naapurit saavat laskea hulevetensä, mutta me emme. Piha pienenisi entisestään, mutta toisaalta tyhjästä ei muutenkaan kannata yrittää nyhjästä.

Aiemmin marisin, että rakentamisen lyhyin aikayksikkö on viikko. Pitää yhä paikkansa. Ensimmäisen viestin saamiseen meni viikko, vastauksestamme on nyt kulunut 5 päivää, joten tätä menoa olemme juhannuksessa silmänräpäyksessä, saldona 4 sähköpostia. Olen kallistumassa melko vahvasti näiden haaveiden kuoppaamiseen ja uuteen (eli vanhempaan) talomalliin palaamiseen.

Rakas sokkeli, toivottavasti vielä tapaamme. Jos ei tässä maailmassa, niin sitten tontinrajan tuolla puolen!"

“Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, jonka tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen.”

Korostettakoon nyt vielä, että riitaa ei kumpikaan osapuoli ole hakemassa. Jos olisi, niin kannattaisi vakavasti miettiä, onko naapuruuteen edellytyksiä. Mutta jos olosuhteet menevät liian hankaliksi, niin ehkä on parempi ampua unelma alas, ennen kuin se on ehtinyt liian korkealle. Se on kaunis tapa sanoa, että turha tässä on haihatteluun enempää rahoja tuhlata.

Kävi miten tahansa, taloa ei saada pystyyn missään kuvittelemassamme aikataulussa ja tekijät ottavat muita hommia. Rahaa tulee menemään parhaassakin tapauksessa tuhansia euroja ylimääräistä. Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee. Ihmeitä tuskin tapahtuu.

Tähän loppuun kiva meikkivinkki:

Puuteri

"Tähän piti tulla terassi. Hallinto-oikeuden päätöksellä siihen tuleekin minkkitarha ja louhos."

“Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee.”

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö

Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

“Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.”

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai

Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu

Just sitä

Maanantai

Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko

Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

“Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.”

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

“Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.”

Torstai

Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 

Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.”

Ääneneristysselvitys - hiljaa, hiljaa, meikäläinen kajahtaa!

Ei ne talon seinät taida nousta. Korjaan, hirsiseinät. On se hirsi niin huono materiaali. Tällä kertaa asiaa viivytti ääneneristysselvitys. Kanssarakennuttajattareni(!) ja vastaava työnjohtaja olivat palaveeraamassa rakennusvalvonnassa. Saivat osakseen fiksua, asiallista ja kannustavaa toimintaa ja puhetta rakennustarkastajalta, siitä täytyy kiittää. Mutta koska Finavian laskelmien mukaan talomme kuuluu joskus tulevaisuudessa Lden 50 -lentomelualueeseen, niin selvittäähän sekin pitää.

Siispä puhelin kauniiseen, koskaan oikeaa työtä tekemättömään käteen ja soitto insinöörille, joka laskee. Ja laskuttaa - joskin raksamaailman mittapuulla ihan kohtuulliseksi. Jäi vielä toisen lapsen toinen munuainen panttaamatta.

Naapurin Ossi-Miguel oli taas ottaut Lidlin telineestä väärän rollaattorin.

“On se hirsi niin huono materiaali.”

Ensimmäinen versio laskelmasta tuli jo seuraavana päivänä. Ensimmäinen versio siksi, että pällini repesi ja repäisin ihokkaani. Laskelmassa kun suositettiin sisäpuolista lisäeristystä. Hirsitaloon. Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy. Jos sisäpuolelle vaaditaan lisäeristystä, niin laitetaan sitä sitten myös ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Lopulla irtokarkkia.

Vaikka arvon lukijalle asia ei todennäköisesti välitykään, osaan tarvittaessa kommunikoida ihan asiallisestikin. Siispä ihan asiallisestikin kysyin, voisiko laskelman laskea uudelleen niin, että lisäeristystä ei tarvittaisi sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Kaivelinpa avuksi vielä paremmin äänieristettyjen ovien ja ikkunoiden desibelimääriäkin, lähetin tiedot niistä laskijalle ja ristin käteni Ivaloa myöten.

Ilmainen vinkki: siinä on melkoinen volyymiero, harrastaako naapuri ikebanaa vai naapurin Ike baanaa.

“Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy.”

Parin päivän päästä laskelma (ja lasku) kilahti sähköpostiin. Nyt oli tarjolla toinenkin vaihtoehto: paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan. Nyt oltiin sitten taas rakennusvalvonnan armoilla. Ytimekäs viesti ja selvitys liitteeksi:

Hei!

Pohditte hirsitalon ääneneristävyyttä taannoisessa palaverissa Seija Ala-Kauttan (nimi muutettu) ja Wolfgang Hinterunter-Überkugelschreiberin (nimi ei muutettu) kanssa. Asiasta liitteenä selvitys.

Vaihtoehdoista nro 2 eli paremmin ääntä eristävät ikkunat ja yläpohja kuulostavat korviini fiksulta. Sisäpuolista eristystä (vaihtoehto 1) emme haluaisi.

Kuulisin mieluusti kantasi asiaan mahdollisimman pian, jotta pääsisimme projektissamme eteenpäin.

Ystävällisin terveisin,

S.O. Mevaikuttaja 

Viesti lähti sunnuntai-iltana. Ytimekäs vastaus tuli maanantaiaamuna klo 7.58(!):

Hei

Hankkeessa voidaan edetä VE 2 mukaisesti

Ystävällisin terveisin,

Caspar-Violon de Saint Etienne du Exupéry Dumais (niitä Päntäneen Saint Etienne du Exupéry Dumaiseja)

rakennustarkastaja

Rahalla siis sai kuin saikin jatkoaikaa kujanjuoksullemme.

Ja sitten tunkikin tämä korona sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana!

Tontin myyjän mukaan "naapurustossa välillä puuhaillaan kaikenlaista pientä talkoohengessä".

“Paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan.”

Koti meni - deadline tuli

Nyt ollaan sitten kodittomia. Tätä meidän projektiammehan on leimannut ja varjostanut tontin myyminen rakennusyhtiölle. Suurelle sellaiselle. Aikaa on mennyt, kuten aiemminkin olen postauksissani aikajanalle askelmerkkejä piirustellut.

Mutta nyt on kotimme myyty. Myyty kasvavan kerrostalojen rakennustarpeen rehuksi ja lähtölaskenta on alkanut. Saamme asua kodissamme (jonka muut omistavat) lokakuun loppuun. Se taas tarkoittaa, että ensin odotettiin kolme vuotta ja sitten pitäisi tulla valmista puolessa vuodessa.

Optimisteille tiedoksi, että kuvassa näkyvä kaivuri ei tee hommia meidän tontillamme.

“Nyt ollaan sitten kodittomia.”

Miksi puolessa vuodessa, huutelee chinchillaturkkinen rouva sieltä haudutusuunista? No siksi, että jos koti on täynnä roinaa banjoista vespoihin ja seedeelevyistä antrasiittiin, niin niiden roudaaminen ensin tilapäiskotiin ja sieltä vielä uuteen kotiin (jota ei siis ole vielä kuin paperilla ja metsässä kevättalven tuulissa huojumassa) tarkoittaa kahta muuttoa. Ja jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.

Edellämainittujen syiden vuoksi myöskään koko tänä aikana emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista. Kun pari vuotta on lähinnä odoteltu ja otettu vähemmän iloisia ylläreitä vastaan, niin pikkaisen pessimistisesti vuotta 2020 tulee katseltua.

Optimisteille tiedoksi, että ei ollut kotivakuutusta.

Rahat ovat nyt kuitenkin tilillä. Koronavirus rouskuttaa maailmaa rikki ja meidän pitäisi laittaa talo tilaukseen. Eihän tätä projektia nyt mitenkään nollasta aloiteta. Pohjapiirros on valmis, neuvottelut hoidettu sen verran pitkälle, että kunhan muutama asia saadaan vielä sovittua, rahaa siirtyy talotehtaan tilille aika paljon. Maankäyttömaksuhan tässä ehdittiinkin viime viikolla jo maksaa. En voi sanoa kiljuneeni riemusta, mutta kun isot pojat päättää, niin pientaloasukas joko nyökkää tai yökkää.

“Emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista.”

Ettei nyt ihan synkäksi menisi, niin torstaina talofirman edustajan kanssa käydyn pitkän puhelun oli ohikiitävän hetken lähes toiveikas olo. Ehkä niitä hetkiä tulee vielä joskus lisääkin.

Mutta sinne lähti rakas kotimme toisten käsiin ja kohti maanpäällisen taivalluksensa loppua.

Lopun alku vai alun loppu?

Optimisteille tiedoksi, että perheen isä ja 4 lasta tuupertuivat ojaan jo monta tuntia sitten.

“Jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.”

Kuvat: Pixabay

Rakentaminen - dinosaurusten hommaa?

Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta. On vaadittu tarkennuksia, miten raatelujätteet hoidetaan tontilta ja kiinteistön fossiloitumissuunnitelma. Kaikki on vihdoin kunnossa. Ja juuri, kun Maatyö Bronto & Pojat meinaa alkaa kaivaa salaojia, Jukatanilla välähtää 66 miljoonaa vuotta sitten ja tulee niin kylmä, että rakennusvalvonta vaatiikin pesään lisäeristystä ja uudet energialaskelmat. Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?

Tässä blogipostauksessa esitellään tieteellisesti ja historiallisesti validilla tavalla dinosaurusten aikaista rakennusalan toimintaa. Onneksi asiat ovat siitä muuttuneet.

Tärkein rakennusprojektin ainesosa on aika. Suunnitteluun kannattaa käyttää ainakin 47 miljoonaa vuotta, jotta yksityiskohdat saadaan kohilleen. Osin siksi, että saksanpähkinän kokoiset aivot prosessoivat tietoa suht hitaasti. Ja osin siksikin, että tyrannosaurus söi kolmannen arkkitehdin tällä viikolla.

Kannattaa tehdä kerralla laadukasta. Kertakäyttöistä sadan vuoden taloa ei kannata tehdä, sehän katoaa pallolta lähes yhtä nopeasti kuin ihmiskunta. Rakenteet ja materiaalit kannattaa valita niin, että ne on uusittavissa ja korjattavissa 120 miljoonan vuoden välein. Pidemmän päälle tämä on ekologisempaa.

“Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?”

Velociraptoreilla - tai kiinteistövälittäjillä kuten heitä nykyään kutsutaan - on sanonta ”sijainti, sijainti, sijainti”. Huonolle paikalle ei kerta kaikkiaan kannata rakentaa. Tällaisia ovat esim. Brontosaurusten mosh pitit, Jukatanin niemimaa 66 miljoonaa vuotta eaa. sekä Kerava. Parhaat rakennuspaikat on toki jaettu von- ja af -alkuisille suvuille jo 312 miljoonaa vuotta sitten, mutta sitkeästi etsimällä Ekbergin kahvilan pohjoispuoleltakin voi vielä löytyä lohkottavia tontteja. Kannattaa kysellä evakoilta.

Glorian kodin toimittaja on löytänyt punavuorelaiselta kirpparilta ihanan vintagepäähineen

Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.

Putkimies miettii, pitäisikö putket vetää rakenteissa vai pinnassa. Näin maanantaiaamupäivällä on vielä sen verran heikko olo viikonlopusta, että rutiinipäätöksiinkin menee aikaa.

Jatkuva sade masentaa reippaampaakin talvirakentajaa, oli sitten vaihto-, tasalämpöinen tai jotain siltä väliltä kuten keskustapuolueen jäsenet.

“Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.”

Glorian kodin toimittaja sai bloginäkyvyyttä vastaan alennuksella 40x40x40-senttisen marmorikuution (1247€) ja tviittaisi asiasta innoissaan, jos vain eturaajat ulottuisivat puhelimen näytölle.

Rakennusvalvonnassa menee aikaa, ennen kuin aivoihin mennyt tieto mossahtaa toisesta päästä päätöksenä ulos.

Vastaavan mestarin mielestä päätös rakentaa hirsitalo on nyt vaan yksinkertaisesti ihan helevetin tyhymä. Hänellä oli asiasta 48 terävää argumenttia.

“Ja sit se kysy, että saadaanko me tää rakennuslupa kuukauden sisällä käsiteltyä!”

Tuntuuko sinusta, että rakennusprojekti viivästyy? Älä murehdi. Tämä kaveri toimitti hulevesisuunnitelman 35 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin tieto oli, että rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.

Kannattaa varmistaa, että maatyöt tehdään riittävän isolla koneella. Kodotus-blogi suosittelee vähintään malleja T-rex 2.1 tai Tunguska-1908.

“Rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.”

Oloni, kun marssin tontille katsomaan, miksei siellä edelleenkään ole tapahtunut mitään:

Kappas, naapurilla sama fiilis:

Raksavaatteita ei kannata hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä.

“Raksavaatteet kannattaa hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä!” tviittaa Glorian kodin toimittaja (työkaveri Glorian ruoka ja viini -lehden puolelta auttoi kirjoittamisessa).

Projektin aluksi tontilla pidetään aloituskokous, jossa ovat läsnä vastaava mestari sekä rakennusvalvoja. He ovat usein ns. vanhan liiton miehiä, joten taustalla ei kannata soittaa mitään Olavi Virtaa uudempaa. Esim. Raptori ei ole hyvä läppä. Oi beibi, sinua on varoitettu.

Glorian kodin toimittajan silmät säihkyvät, kun Ullanlinnasta on löytynyt vielä yksi juristin omistama asunto, josta ei ole tehty lehteen juttua.

“Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta.”

Ai että saako tämänkin bloggauksen jakaa? Totta kai, niin totta kuin nimeni on Australopithecus Diarrheanus!