Pöllimme puuhellan - purkutalosta

Meille tulee siihen joskus ehkä valmistuvaan kotiimme hellaleivinuuni. Pähkäilimme takan ja uunin ja leivinuunin ja takkaleivinuunin ja uunitakkaleivin ja uunitakkauunin ja takkamatafakkan ja uuniruumismuumin ja buubiduunin välillä. Ja siihen hellaleivinuuniin päädyimme - vähän normileivinuuninluukkua isommalla lasiluukulla. Näin takan visuaalinen funktiokin hoituu, mutta lisäksi uunissa voi paistella halutessaan vielä perinteisiä pimppavaaralaisia lurttunussukoita.

Käytännössähän hellaleivinuuni on tiilikuutio, jossa on erikseen puuhellan ja leivinuunin luukut. Jos haluaa hellalla pikaisesti emännän (tai miksei naapurin karjakko-Elmankin) kanssa lounastauolla pihautella sumpit, niin tulet hellaan. Jos taas haluaa leipaista karvaperäläistä lupsukkoo, poltetaan puuta leivinuunissa, niin saadaan paistolämpötilat pidemmäksi aikaa.

Olette saapunut oikeaan paikkaan. Voitte aloittaa hellan hankintaprosessin, sir.

“Perinteisiä pimppavaaralaisia lurttunussukoita.”

Tiilikuution päälle tarvittin siis liesitaso eli hellankansi eli liitta eli enenääistahdatähänilmanhousuja. Niitä saa hyvinvarustetuista liesitasokaupoista kuten Lindexiltä tai Ernon kupparuiske- ja filosofiakirja Oy:stä. Ne myös maksavat satoja euroja, ellei niitä varasta. Perushellankansien koot ovat 5A, 3A ja 4A. Hassusti 4A on suurin, 5A pienin ja 3A se, jonka kävimme pöllimässä.

Esitän tässä nyt kaksi versiota tarinasta. Lukija voi itse päätellä, kumpi kerrotaan poliisikuulustelussa.

Hellatarina 1:

Pukeuduimme muutama yö sitten mustiin, vedimme kommandopipot päähämme, varastimme auton, ajoimme sillä muuan mummon pihaan. Huusin “miau, ilmasta kahvia” (yhdistin nokkelasti kaksi mummojen suosikkijuttua) ja kun mummo tuli takeaway-mukinsa kanssa rintamamiestalonsa portaille, kolkkasin mummon ja laitoin perunasäkkiin. Sillai hellästi. Mummo valitti jotain sisäilmasta. Rälläköimme hellankannen (eli liitan) ja pakenimme julmasti hohottaen paikalta.

Hellatarina 2:

Bongasin facebookin “Annetaan karseeta shaissea hörhöille” -ryhmästä oikean kokoiselta näyttävän liesitason. Se sijaitsi purettavassa piharakennuksessa. Esittelykuvassa liesitason päällä oli ainakin

- marmorilevy
- vahakangas
- Kotilieden vuosikerrat 1967-1973
- Juho-enon kalsarit
- Juho-enon toiset kalsarit, joihin oli jäänyt vähän orgaanista muistumaa pelimannin penkiltä
- Stiga-jääkiekkopeli.
- ainetta
- toista ainetta (vähän visvaisempaa)
- Elannon muovikassi ajalta jolloin miehet oli rautaa hiiohoi
- hokkarit
- Donald Trump
- muuta tarpeetonta
- Keikyän maamieskoulun juhlajulkaisu vuodelta 1967, jossa oli keinosiementäjä Unto Malli-Kuinion haastattelu entisajan sonnihommista

Kuvassa näkyvän kaiteen perusteella tehtiin ostopäätös. Kaide haitarista alas, jääkiekkokypärästä yläviistoon.

“Bongasin facebookin “Annetaan karseeta shaissea hörhöille” -ryhmästä oikean kokoiselta näyttävän liesitason.”

Lähtökohdat voittoisalle löydölle eivät siis olleet ihan suunnattomat. Liitta (eli hellankansi) saattoi olla millaisessa kunnossa tahansa. Kuvassa pilkottavasta kromatusta pyyherekistä ei vielä paljon päätelty.

Olimme yhteyksissä myyjään (tai ilmainenhan tuo hellankasi eli liitta oli, mutta antaja antaa ehkä vähän väärän kuvan) ja sovimme piipahtavamme vartin ajomatkan päässä. Mukaan lähti vahvin tuntemani mies ja pohjoisen pallonpuoliskon suurin rakastaja, kutsuttakoon häntä vaikka Lasseksi.

Kiviä tarvittiin yksi lisää, joten Lasse hakkasi sellaisen nyrkillään peruskalliosta.

“Pohjoisen pallonpuoliskon suurin rakastaja, kutsuttakoon häntä vaikka Lasseksi.”

Perillä pernani hieman muljahti kateudesta kolmen tuhannen neliön tontilla. Oma tonttimmehan on pienempi kuin turvavälit terasseilla. Tontilta puretaan vanhat rakennukset uusien tieltä. Peninkulmien päässä pihan perällä oli kohteemme: vanha kanala, joka oli aikoinaan muutettu lastenhoitajan asunnoksi. Tuolle työsuhde-edulle eivät lounassetelit niin vain pärjääkään. Paikan hakijan olisi pitänyt haistaa palaneen käryä, kun ilmoituksessa haettiin lapsille kanaemoa. Kyseessä oli tyypillinen matala, pieni piharakennus, jonne oli varmuuden vuoksi kerätty kaikki, mikä olisi koskaan pitänyt heittää pois.

Pari zombia hyökkäsi kimppuun, mutta lähtivät karkuun kun Lasse murahti niille.

“Pieni piharakennus, jonne oli varmuuden vuoksi kerätty kaikki, mikä olisi koskaan pitänyt heittää pois.”

Raivasimme hellan päältä roinat. Kun nostin lätkäpelin pois, Ruotsi voitti. Tarkemmassa tarkastelussa Donald Trumpkin paljastui rotan ulosteeksi. Ilahduimme, että aina on mahdollista kehittyä. Vähitellen alkoi jo jännittää, kun saimme kamat hiiteen. Lopulta jäljellä oli enää temppelin esirippu os. vahakangas. Matadorin elkein kiskaisin sen pois bullshittiä peläten. Mutta edessämme nökötti kuin nököttikin ikäisekseen oikein kivakuntoinen Porin valun 3A -liesitaso eli hellankansi. Eli se liitta.

Tanssiimme riemuissamme pienet macarenat, paitsi Lasse, jonka mielestä tanssiminen on sallittua vain Ruotsin MM-kultajoukkueen jatkoilla, jos Bertil nätisti pyytää.

Muistoja ajalta, jolloin tyhmä kakkapylly-EU ei ollut häiritsemässä rauhanomaista kommunisteilyä.

“Donald Trumpkin paljastui rotan ulosteeksi.”

Sitten silmiimme sattui, että kansi oli valettu kahdelta sivultaan seinään kiinni. Itku meinasi päästä - olinhan varautunut kunnon äijävälineillä, eli pienellä vasaralla ja ruuvimeisselillä. Lasse tuhisi halveksivasti, sillä työkalun on oltava vähintään niin iso, että se jää sinivalaan synnytyskanavaan poikittain. Ei auttanut, aloimme nakutella. Ja katso: ituhipin steinerpedagogisilla välineilläkin saatiin vähitellen nakuteltua laastit irti. Perään nykäisy, ja meillä oli käsissämme mainiokuntoinen Porin valun 3A -liesitaso vuodelta Bungeloh keksii pyörän.

Ostin työkaluni tosimiesten marketin lasten leikkipaikasta. Tai no, varastin. Nico-Läskindeeros jäi vaunuihin itkemään.

“Työkalun on oltava vähintään niin iso, että se jää sinivalaan synnytyskanavaan poikittain.”

Vastapalvelukseksi saimme auttaa paikan omistajaa nostamaan pari muutaman sadan kilon painoista kiveä auton peräkärryyn. Lassen mielestä ilo ilman graniittia on teeskentelyä, joten hän nosti ja minä kannustin ja otin kuvia blogiin. Toinen meistä oli tyytyväinen työnjakoon.

"Kun Lasse rusentaa, paviaanin ilmavaivakin puristuu timantiksi." Vanha viinakon sananlasku.

“Ilo ilman graniittia on teeskentelyä.”

Kaiken kaikkiaan siis mainio päivä: metsästäjä-keräilijän sisäsyntyinen tarve sai tyydytystä ja Kodotus-blogi aiheen postaukseen.

Lassen mielestä blogipostaus kannattaa kirjoittaa vasta, kun on tappanut kolmannen karhunsa paljain käsin laskuhumalassa. Lasse on tappanut jo seitsemän.

Urgh! Ugolo-Bögelöh tuo saaliin kotiin. Puoliso palkitsee sankarinsa neandertalilais-asennossa.

“Karvaperäläistä lupsukkoo”