torstai 29. syyskuuta 2022

Juhlapostaus - blogin top-listat

 


Kun aloitin somevaikuttajan urani, olin nuori, viaton, semivarakas ja optimistinen. Kolme ja puoli vuotta ja kaksisataa blogipostausta myöhemmin olen 40 vuotta vanhempi, kyyninen ja köyhä. Pieni hinta hirsitalosta. 


Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus. Alkuaikoina postasin kahdesti viikossa - tosin osa postauksista oli lyhyehköjä rykäisyjä. Jossain vaiheessa, kun pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin, siirryin viikottaiseen postaamiseen. Siinä olen omaksikin yllätyksekseni pysynyt melko säntillisesti. Viime aikoina postausten julkaisu on lipsunut päivällä tai parilla - kuten nytkin - mutta joka viikko olen periaatteessa internettiin jotain katteetonta shaibaa turskauttanut. Kuten nytkin. 


“Pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin.”


Nokkelampi kahdesta blogini lukijasta ehkä jo huomaakin, että minulla ei ole vielä tässä vaiheessa postausta minkäänlaista aavistusta, mitä tähän kirjoittaisin. Mutta nyt tässä samalla kun näpyttelen, niin päätin, että tehdäänpä muutama listaus. Sitä en vielä tiedä, mistä. Enkä vieläkään.


No, tästä lähtee silti.


Varaslähtö listalistaukseen: Top 100 banaanilaatikot.


Vastaavat työnjohtajat - top 3


  1. Nykyinen. Kävi välillä työmaalla, yleensä ei. Välillä kyllä itketti ja sydämeen sattui, kun tekijät saivat hönöillä valvomatta. 
  2. Ensimmäinen vastaava mestarimme. Piirsi puhtaaksi talomme ja muutenkin oli hyvä suunnittelija. Tiesi paljon ja piti meitä tyhminä, kun halusimme tällaisen hirsitalon. 
  3. Keskimmäinen vastaava mestarimme, joka löi Seija Ala-Kauttalle luurin korvaan, eikä enää koskaan vastannut. Mihinkään. Tiukka tyyppi, joka olisi varmaan hoitanut hommansa hyvin, jos ei olisi, öööö, hoitanut hommaansa niin paskasti että lopetti kesken


Talopiirustukset - top 3


  1. Voittaja on nykyinen versio. Parasta olisikin, kun siinä asutaan. Kiva, avara ja suurimmalta osin yhä juuri sellainen kuin toivottiin.
  2. Suorakulmio. Tämä olisi tehty, jos se ei olisi vaarantanut koko kaupunginosan paloturvallisuutta. Plussaa selkeys, miinusta toteuttamiskelvottomuus
  3. Piharakennus. Kiva 33 neliön minitalo. Lokakuun alusta tulee näkemään vähemmän elämää, kun sähkönhinnan 4,5-kertaistumisen takia sauna napsahtaa pois päältä. 
  4. Kunniamaininta: Monitahokaskokoelma helvetistä. 


Tämä ei ole meidän talon pohja. Mutta voisi olla. Muttei ole, koska ei kelvannut.


IV-mansikkien uroteot - plöp 3


  1. Ei epäilystäkään kärkisijasta: helmikuussa sisään valuneet vedet, kun “kato se kattomies ei kato njönnönnöö bläbbläb ja kato sit kun villat kastui, kun kato siinä on nyt sellainen juttu, mutta lautalattiallehan se valui”. 
  2. Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot. Ensin iv-asennuksia odoteltiin kuukausia ja sitten yhdessä päivässä IV-törsikit kysymättä hässivät seiniin sen näköiset lavrovit, että putkimiesten suojelupyhimys kusee hunajaa ja muu maailma oksentaa verta. 
  3. Energiajuoma ilmasulkupahvissa. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan energiajuoma pahvissa saa aikaan erinomaisen sisäliman. Siispä IV-kyrvikit kaatelivat päivää ennen Termexin villapuhallusta vähän Megaforcea yläpohjaan. On ne sellaisia kultia. 


IV-urakkaan kuului myös vapaavalintaiset sisävesialtaat makuuhuoneisiin.


Selvitykset - top 3


  1. Ääneneristysselvitys. Kun yli lentää lentokoneita ja seinään juossut koirahkon oloinen karvakasa väkyväkyttää aamulla 5.50 rivitalon pihassa, olisi kiva, ettei sisään kuuluisi ihan kaikkea. Nyt kuuluu (selvityksestä huolimatta) turhan paljon. Toki IV-blörsikit olisivat voineet asentaa äänenvaimentimet poistoilmakanaviin, mutta heillä oli juuri silloin peukku peräaukossa (ei omassa) ja lotto vetämässä, niin eihän näistä kannattanut asiakkaalta kysyä. 
  2. Energialaskelma. Jos alapohjaan laitetaan selluvillaa 73 metriä, ulko-oveksi riittää kansalaisopistossa kudottu kaislamatto ja jos menee vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta, niin ikkunoissa tarttee olla vain seitsemän kerrosta sentin paksuista lasia
  3. Perustamistapalausunto. Savi mainittu


Ja sun faijas pii on tungettu sun mutsis tangenttiin.


Rakennusprojektin mokat - top 3


  1. Aloitus
  2. Keskikohta
  3. Nykyhetki


“Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot.”


Hienot hetket - top 3


Pitääkö tähän nyt jotain valehdella?


No vitsivitsi.


  1. Tuparit. Ystävät. Oma koti ja sen tunnelma, jota vieraatkin tuntuivat vilpittömästi kehuvan. Ei tarttenut valehdella. 
  2. Pystytyksen alkaminen. Meidän koti. 
  3. Takanmuurausviikonloppu. Muurarit latoivat tiiliä, me kannoimme niitä, sekoitimme laastia ja viikonlopun jälkeen meillä oli hellaleivinuuni. 


Nonstoppolos ja laastin line.


Hienpintaansaajat (daada-daada) - top 3


  1. Lumityöt. Ensimmäisenä raksatalvena tuli jäätävä määrä lunta. Toisaalta toisena raksatalvena (jolloin talossa jo asuttiin) tuli jäätävä määrä lunta
  2. Maalaaminen. Otsalautoja, nurkkalautoja, kaidelautoja, hirsiä, uudelleen otsalautoja, uudelleen nurkkalautoja, uudelleen kaidelautoja. 
  3. Sauna. Siis kun siellä tulee hiki. Kato, tajuuks. Läppä. LOL. 


Kuvassa talvirakentajan edut.


Yhteistyökumppanit - top 3


Tähän alkuun huomautuksena, että moni muukin olisi kelvannut listalle. Meillä on ollut monia mainioita ja huumorintajuisia auttajia projektissamme. Kiitokset siis Ponttiset, Hemparts, Kaskipuu, Pihla, Uula, Termex, Terveysilma, Stala, Tiileri, Narvi. Että valitse nyt sitten näistä. Parhaani yritän, katsotaan moniko firma suuttuu. Nämä nyt eivät ole kummemmassa järjestyksessä. 


  • Ponttiset. Myötätunnolla ovat seuranneet sähläilyämme. Suostuivat proggiksen venyessä säilyttämään lattialautojamme melkoisen pitkään varastossaan ja muutenkin saimme osaksemme ymmärrystä, alennusta ja kannustusta.
  • Termex. Mainiolla verbaliikalla varustettuja vastauksia blogipostaukseni kysymyksiin, mukavaa ja joustavaa yhteistyötä ja paaaaaaaljon selluvillaa ala- ja yläpohjassa. 
  • Uula. Punamulta. Sydän. Kuten muillakin tässä mainituilla, erinomaisen huumorintajuista (ilman ei ehkä kanssamme pärjäisikään) reagointia hönöilyyni ja maailman ihanin maali, eli perinne-ernojen perusmaali, punamulta.


Tämä seinä on yhtä vanha kuin miltä minusta tuntuu.

  • Terveysilma. Sen jälkeen, kun IV-persikit kuksasivat seiniimme törkytuubit, Terveysilmalta saatiin pelastus: Velco-tuloilmaventtiilit. Neutraalit, toimivat ja kaikinpuolin ihanammat venttiilit. Tähän päälle vielä jälleen kerran Ystävällinen, Yhteistyökykyinen ja Avunantava toiminta, niin meininkihän oli kuin Kekkosella ja Bresnevillä kauneimmillaan. Olikohan tämä nyt oikein kelvollinen kehu?
  • Stala ja terästaso, edelleen kivaa kommunikointia, joustavuutta säätöjemme suhteen ja törkeän magee tuote. Eli terästiskipöytä
  • Narvi. Kun IV-äpylimme eivät saaneet kahteen kuukauteen aikaiseksi tehdä meille tarjousta saunan puukiukaan hormista, Narvi pelasti tilanteen Löylyvalmiilla kiukaallaan. Se on ollut mainio, joskin nyt sähkön hinnannousun myötä pitää pientä tai pidempää paussia. 


Noin, siinähän niitä tuli laskujeni mukaan kolme. 


“Tuparit. Ystävät.”


Murheet - top 3


  1. Vanhan kotimme purkaminen. 50-luvulta lähtien rintamamiestalo oli ollut kolmen perheen kotina. Yhdessä päivässä kodista tuli länässä oleva kasa lautaa ja sahanpurua
  2. Naapurien kuuleminen. Emme jaksaneet riidellä talomme liiasta korkeudesta (naapurien mielestä), joten loivensimme kattokulmaa, saimme turhan matalan käyttöullakon ja saatanan ruman katon, joka lerpattaa kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä ilman Viagraa. Saatiin sentään muuten kiva talo. 
  3. Oma riittämättömyys ja muiden välinpitämättömyys. Itse ei osaa tai jaksa, muita ei kiinnosta. 


Lerppa lerpan lerpati lerppa!


Ilonaiheet - top 4


  1. Tontti ja sen sijainti. Meillä on omaa rauhaa (paitsi kun koirat haukkuvat) ja pienestä koostaan huolimatta tarvittava tila. Ja mikä parasta, ikkunoistamme näkyy pimeällä pelkkää pimeää metsää, vaikka kotikatumme toisessa päässä on kaupungin keskusta. 
  2. Hyvät timpurit. Oli liikuttavaa, millä moraalilla he hommansa hoitivat ja pitivät huolta työmaan edistymisestä.
  3. Perhe on yhä kasassa, enkä kaikesta huolimatta katsele heitä kalterien läpi tai pyöreän huoneen tirkistysluukusta.
  4. Hirsi. Hieno materiaali.


Onnistumiset - top 3


  1. Keittiö. Kiva, avara, toimiva ja tilava. Hienot työtasot terästä ja massiivipuuta.  
  2. Pohjaratkaisu. Toistaiseksi ainakin tilat toimivat, makkareissa on oma rauha ja hukkatilaa ei tunnu liikoja olevan.
  3. Rakentamisen ajankohta. Vaikka olenkin vinkunut lähes kaikesta mahdollisesta ja välillä vetänyt muutaman ekstravolinankin takataskusta, emme olleet huonoon aikaan liikkeellä. Vuotta myöhemmin kaiken hinta oli lähtenyt laukalle ja joko budjettimme olisi paukkunut vielä enemmän tai jostain olisi pitänyt karsia (lue: piharakennuksen sijaan pallogrilli). 


Tossa kohdassa mitään uunia ole. Mitä tääkin nyt on? Onko tää edes meidän keittiö? Ei tää taida olla edes mun blogi.


Rrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton sankariteot - top 3


  1. Jakopäänhihna katkesi motarilla. Että napsis vaan sulle beibi.
  2. Akku sanoi shboing. Että shboing vaan sulle beibi.
  3. Pultteja putosi pohjasta. Tämä sama postaus oli jo tuolla tuparien yhteydessä. Että kolinkolin vaan sulle beibi.


“Hirsi. Hieno materiaali.”


Messukeikat - ei mikään top-järjestys, kuha listaan



Naantali-Ihantalan taistelu 2022.

  • Tämän vuoden Habitare. Habitare ennen koronaa 2019
  • Omakotimessut 2019. Ja Rakenna ja Remontoi 2020. Ja sit olis vielä Rakenna ja Remontoi 2022.  
  • Kevätmessut 2022


Talon huoneet - top 3


  1. Olokeittiö. Avara, kodikas ja kaunis. 
  2. Piharakennus kokonaisuudessaan. Kannatti tehdä, vaikka poikamme Nonstoppolos ei kuulemma koskaan muutakaan kotoa, vaan jää pihatupaan (mörskään? / möggendaaliin?) asumaan
  3. Kodinhoitohuone. Kelvollinen kuilu, jossa on nyt jopa toimiva pesukone.


“Että shboing vaan sulle beibi.”


Edullisimmat hankinnat - top 4


  1. Betonimyllyn vuokra. Paniikissa hankittiin muurausviikonlopulle viime hetkessä mylly. Maksoi 11 euroa koko ajalta. 
  2. Peräkärry. Kiitti iskä ja velji. Kärry lainassa kiitospalkalla. Oli todella hyödyksi.
  3. Kokopuinen koivupöytä ja jämäkät tuolit satasella. 
  4. Lattia- ja seinälaatat. Suunnilleen kympin per neliö. Perus. Perus on hyvä koska halpa. 


Tämänkin tolpan asentaja saatiin halvalla.


Listat - top 5


  1. Katto-
  2. Lattia-
  3. Ostos-
  4. Edul-, tosin aika paljon useammin kal-
  5. Joskus **tutus on aivan saatanal-


“Perus on hyvä koska halpa.”


Perinne-ernojen perinneratkaisut - top 3


  1. Massiivihirsitalo perinnehirrestä. Komeasti halkeilevaa kuusihirttä. 
  2. Painovoimainen ilmanvaihto. Tuntuu kelvolliselta, kuha äänieristys saataisiin paremmalle tolalle. 
  3. Talo irti maasta ja puinen alapohja. Ei muuten ole halpaa, kun kaksi timpuria kykkii kaksi viikkoa nakuttamassa ponttilautaa alapohjaa. 


Vuodenkaan asumisen jälkeen en ole vielä kyllästynyt katselemaan puuta.


Naapurin kommentit - RIP  5


  1. “Kuka perkele on antanut luvan rakentaa tällaisen talon?”
  2. “Minkä värinen teidän talosta tulee? (“Punainen”) “Ei saatana!”
  3. “Täähän on ihan erinäköinen kuin nää muut talot!”
  4. “Mutta tää on niin saatanan korkea ja tonttiakin ootte nostaneet!”
  5. “Mä oon ollu rakennusalalla, enkä ikinä oo tällaista nähnyt!”


Värit - top 100


  1. Italianpunainen punamulta 
  2. Turkoosi. Aistillinen tapetti, sensuellit laatat ja viekoitteleva Vallentuna-soffa. 
  3. Puu. Parasta olla mieleen, jos sitä on lähes joka seinässä.


Tän muraalin meille maalas yks hollantilainen Vincent. Se tarttee vaan yhden AirPodin.


Tässä kuvassa on turkoosi. Minulla on psykoosi.


Eritteet - top 3


  1. Kakkaa lumella. Pitäähän sitä nyt viemäri saada tukkoon pari kertaa vuodessa. 
  2. Verta katolla. Kiitti IV-bebbulit. Linkki löytyy ylempää IV-urotekojen listalta.
  3. Naapurin (RIP) jutut.


Vaikea sanoa, mikä kuvan ottamishetkellä oli korkeimmalla, pulssi, verenpaine, hemoglobiini vai v-käyrä.


Häiriköt - top 3


  1. Naapuruston koirat. Vuh vuh. Räkyräky. 
  2. Harakat iv-piippujen suulla ja terassilla
  3. Naapuri (RIP). 


Sisustushankinnat - top 3


  1. Ruokapöytä ja toinen ruokapöytä. Molemmat koivua ja kokopuuta. 
  2. Vallentuna-sarja. Hyvä ja näppärä vuodesohva piharakennuksessa, vierashuoneessa ja jämäpalat pääsivät terassille. 
  3. Piharakennuksen Calligaris Cream -pöytä ja tuolit

Muuten hyvä pöytä, mutta vaikea tehdä töitä sen ääressä, kun se tollai koko ajan pyörii.


Hulvattomista hulvattomimmat postaukset - top 9


  1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
  2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
  3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
  4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
  5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
  6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
  7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
  8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
  9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!


Laitetaan tähän vaikka hulvaton kuva pellavariveestä.

“Kiitti IV-bebbulit.”


Olipas niitä paljon. Kylläpäs olivatkin hauskoja. Voi että, kun sitä on joskus osannut kirjoittaa veikeästi. Laitetaan tähän loppuun vielä 


Ärsyttävistä ärsyttävimmät verbaalikikkailupostaukset - top 9


  1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
  2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
  3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
  4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
  5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
  6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
  7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
  8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
  9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!



“Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus.”


keskiviikko 21. syyskuuta 2022

Hirret irvistää - piiput piiputtaa

 


Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa. Vaikkapa sateesta. Kun nimittäin kunnolla ropisee - ja viime päivinä on ropissut - minua stressaa, että jostain IV-byersien jättämästä ylläriaukosta alkaa tiputtaa vettä. Tai että ulkona kastuu jotain, minkä ei kuulu kastua. Tai sitten stressaan ihan muuten vain.


Talon nurkkalaudat on nyt saatu maalattua kahteen kertaan ja kasteltua kuuteen. Ennen niiden asentamista ne olisi varmaan hyvä vielä homehduttaa. Vinkki muille vähemmän idiooteille: kun marja-aroniat naapurien pensaissa kypsyvät, linnut syövät niitä ja ilmeisesti saniteettitilan valkoisiksi maalatut nurkkalaudat saavat naakkaeläinten suolet sykkimään riemukkaasti. Melkoista sinipunahallituksen perspalveluministeriön mietintöä oli nimittäin laudoille ruikittu. Siinä mielessä sade oli ihan hyväksi, että se huuhtoi ainakin osan jöödeleistä pois.


Otsasuonta kiristää, vaikka hirsiä pitäisi


Meillä on seinissä melkoisia rakoja siellä täällä hirsien saumoissa. En tiedä, mistä se johtuu, joten pitänee maksaa jollekin, joka tietää enemmän. Esim. oravalle pihakuusessa tai horsmalle kompostissa. Osa seiniemme kiristyspulteista on piilossa selluvillan alla yläpohjassa. Jotkut ovat jumissa ja joistain puuttuu mutteri. Olisi pitänyt osata tarkistaa nämä, jotta olisi osannut neuvoa vastaavaa mestaria tarkistamaan ne, jotta vastaava mestari olisi voinut olla tekemättä mitään asian eteen. 


Jos hirsi päättäisi äkkiä painua, laulusoundi voisi nousta aika nopsaan kastraattitasolle.

Hirsien kiristämiseen liittyy myös seinien painuminen. Hieman huolestuttaa, onko kaikki se, minkä ei pitäisi painua, kiinnitetty oikein painuviin hirsiin. Onko oven- ja ikkunankarmit liukukoolattu oikein? Päästävätkö följärit seinät painumaan? Ovatko runkorakenteiset seinät hirsien urissa niin, että talon painuminen ei riivi vaikkapa kaakeleita vessan seinästä?


Kuvan veri ei ole verta, vaan punamultaa. Tai näin ainakin aion väittää oikeudessa.

Korostan, että nyt en puhu hirsien halkeilusta. Halkeamat hirsissä ovat monessa paikassa suorastaan komeita ja tuovat kotiimme hienon ja persoonallisen säväyksen. Mutta kaikkialla palikat eivät ole kovin tiiviisti sylikkäin ja tälle tarttisi jotain tehdä. 


Nämä halkeamat ovat suosikkini. Jos niitä katsoo tarpeeksi kauan, saattaa kuulla turskan laulua meren luodolla.

Muistuttaisin, että nämä asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53. 


IV-piip


Samaa painumisen tematiikkaa edustavat katolla olevat ilmanvaihto- ja savupiippumme. Niissähän on pellit päällä, mutta jos pelteihin ei ole jätetty painumisvaraa, pelti joko repeää tai painaa piippuja. Ainakaan täksi talveksi en haluaisi sortuvaa savupiippua, jos meinataan selvitä edes siedettävillä sähkölaskuilla. 


“Asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53.”


Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto, joten se mitä tapahtuu Vegasissa, ei jää Vegasiin, vaan kuuluu meille sisään. Velcon tuloilmaventtiileissä on kelvot äänenvaimentimet, mutta jos harakka kynsii kassejaan katolla, nautinnon rapsutus kantautuu peltisiä poistoilmaputkia sisään kuin harakka keittäisi huttuaan sisällä huoneessa. Koska IV-suunnitelmaan äänenvaimentimet oli merkattu pelkkänä varauksena, ketään ei missään vaiheessa kiinnostanut tsekata tai kysyä meiltä, laitetaanko niitä. 


Kun teippaa solukumia piipunhattuun, Airbusit lakkaavat lentämästä yli. Vanha viidakon sanonta.

Olisi kannattanut laittaa. Kävin katolla teippaamassa paksua solukumista Armaflex-eristettä piipunhattujen sisäpintaan. Tämä on kuulemma yksi tapa parantaa äänieristystä.


Paransiko, kysyy kamreeri Kukström Kyrvätsän kauppalasta. 


Yhtä paljon kuin Venäjän valtion toiminta parantaa eurooppalaisten elämänlaatua. 


“Harakka kynsii kassejaan katolla.”


Jos mielisairaalaan joutumisen sijaan päätyisin vielä rakentamaan toista taloa, tietäisin aika monta asiaa, joita EI kannata tehdä tai hankkia. Alkaen vaikka sellaisista vastaavista ja valvojista, jotka eivät vastaa, valvo tai ole edes pallokartalla pohjoisella pallonpuoliskolla. 


Savupiip


Reilun viikon päästä meiltä loppuu kelvollisen hintainen sähkö ja alamme maksaa siitä 49 senttiä kilowattitunnilta. Sauna napsahtaa pois päältä. Kuljemme pimeässä kuin Menninkäinen, tosin Päivänsädettä ei näy, vaikka aurinko kuinka päättäisi retken. Peseydymme hankaamalla itseämme lumella metsässä ja toivomme, että kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju. Ruoka laitetaan puuhellalla, alkuviikosta on paistettua perunaa ja loppuviikosta perunaa paistettuna. 


Palamaan vaan. Mitäs irvisti.

Mutta se sauna. Narvin Löylyvalmis sähkökiuas pääsee tauolle, mutta mitä tilalle? Kannattaako saunaan asentaa teräshormi, jos sähkönhinta kääntyy vuodenvaihteessa laskuun? Tai maaliskuussa? Tai edes kesällä? Entä jos ei käänny? Hormin hinta olisi +/- 500 euroa ja siihen päälle asennus. Sen hinnaksi veikkaan kahta tonnia (plus alv.), ja jos sen asentaisivat IV-hopperimme, kaupan päälle palaisi Rooma, hihat ja Lassie kotiin. Puutahan meillä on sen verran, että pari vuotta niillä jonkinlaista praasua pitäisi. Sen jälkeen voisi alkaa hakata talon nurkkia yksitellen ja nakella niitä uuniin.


Lamput vilk


Elämme vuotta 2022 ja kaikenlaista tekniikkaa on keksitty. On pyörä, on haarukka, on sähkö. Ja meillä katossa lamppuja, jotka himmennettyinä välkkyvät kuin kynttilä sillä erotuksella, että näistä saa migreenin. Kynttilä aiheuttaa vain astmaa. 


Ledien loimussa isoisä parkitsee isoäidin nahkaa.

Olen kuullut, että amerikkalaiset meinaavat ehtiä jopa kävelemään Kuuhun ennen neuvostoliittolaisia, joten ehkä näille valoillekin voi vielä jotain tehdä. Koska kyllähän tekniikka ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Ja jos ei ratkaise, niin raha sitten ainakin. Ja ellei sekään, niin poliitikot kyllä hoitavat kaiken kuntoon.  


“Kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju.”


Mutta nyt kun tarkemmin miettii, niin välkkyvät valot, kesken saunomisen pois päältä menevä kiuas tai katosta valuvat vedethän voidaan tiivistää uusimpaan #raksasloganiin:






“Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa.”


keskiviikko 14. syyskuuta 2022

Halpaa kiveä - kallista sähköä



Väittävät. että kesä alkaa olla pikkuhiljaa ohi. Perinnetalon perinne-Ernona pitänee vaihtaa pitkät kalsarit jalkaan ja vaihtaa ne seuraavan kerran jouluna puhtaisiin. Vähän taisi olla kesän viimeisten hitaiden epätoivoa ilmassa silläkin hyttysellä, joka vielä ehti minua terassilla imeksiä. Kehtaako sellaista öttiäistä enää edes tappaa, kun tietää sen kuitenkin kuukauden sisällä jäätyvän munasarjoistaan mustikanvarpuun?


Nythän on ollut kyllä mitä mainioimmat ilmat. Lähes joka päivä olen päässyt harmittelemaan, kun ei tänäänkään jaksanut maalailla talon nurkkalautoja. Hyvähän ne olisi saada tuulelta suojaamaan, etenkin kun lokakuussa


sähkön hinta nousee yli viisinkertaiseksi 


Olen ollut erittäin tyytyväinen sähköyhtiöömme, Keravan energiaan. Hinnat ovat olleet maltilliset ja raha ei ole valunut australialaisille eläkerahastoille tai Mikael Liliuksen bilepottiin. Meinasi pikkuisen  nieleksityttää, kun heinäkuussa 11 senttiin kilowattitunnilta nousseen sähkönhinnan piti pompsahtaa lokakuussa kivasti 59 senttiin. Jouluun saakka siis olisi pitänyt maksaa kilowattitunnista hintaa, millä Prisman paistopisteeltä saa croissantin. Sen jälkeen hinta voi toki yhä nousta tai laskea, mistä näitä tietää. 


“Perinnetalon perinne-Ernona pitänee vaihtaa pitkät kalsarit jalkaan.”


Olin salaa toivonut, että Keravan energia olisi tarjonnut asiakkailleen vähän löysää ja lämmintä, mutta tökkäsikin aika jäykkää ja kylmää kakkoseen.  Pari viikkoa ehdin jurnuttaa perinnetalon nurkassa, kunnes Keravan energialta tuli uutta tietoa, että ihan noin korkealle hinnat eivät nousekaan. Nykyinen sähkösopimuksemme tuleekin olemaan 49 senttiä kilowattitunnilta jouluun asti. Jos olisi valmis sitoutumaan kahdeksi vuodeksi, määräaikaisen sopimuksen hinta olisi 29 senttiä kilowattitunnilta. Vaihtoehtoina on siis joko aika kova hinta ainakin jouluun saakka tai aika pitkä aika.  


Suunnattoman suosion saavuttanut #raksaslogan sopii lokakuusta lähtien kuvaamaan myös sähkölaskun suuruutta.

Mutta kamoon, 49 senttiä kilowattitunti. Sillähän ostaa Petroskoista jo vähän käytetyn ydinvoimalan ja vielä jää rahaa puolikkaaseen vodkapullolliseen metanolia. 


Toistaiseksi on ollut sen verran lämmintä, että lämmitystä ei ole juurikaan kaipaillut. Säädimme Sipoon metsäsiantuntijat ry:n emerituspuheenjohtaja Laurien kanssa maalämpöpumpun tuhinaa vähän maltillisemmaksi. Lauriella oli kokemusta lämpökäyrän kanssa värkkäämisestä ja hänen neuvoillaan laskimme lämpöjä, mutta jätimme käyrää hieman koholle 0-5 asteen ulkolämpötiloissa. Tuolloin Laurien mukaan ulkona usein tuulee ja pieni suhteellinen lisälämpö kompensoi tätä. 


Tässä on käyrie, jonka teki Laurie.

Lauriesta oli triplasti enemmän iloa kuin Tom Allenin “käyttöönottokoulutuksesta”, joka oli kuin hyvä lyriikka - herätti enemmän kysymyksiä kuin antoi vastauksia. Plussaa oli myös, että Laurie osasi käyttää maalämpöpumppuamme eikä sammuttanut talomme lämmitystä - toisin kuin KVV-IV-valvojamme taannoin talvella. 


Sauna sanoo soo soo soo!


Ennen joulua meille tuli rinnan jäitä liuottamaan Narvin Löylyvalmis-kiuas. Olemme olleet siihen erittäin tyytyväisiä; on ollut luksusta päästä saunaan käytännössä aina ja heti kun siltä on tuntunut. Ja siltä on kyllä tuntunut. Ainoa kauneusvirhe johtuu sähköurakoitsijastamme, jonka mielestä käyttöohjeet ovat sanonkomäkenelle ja mukana tulleilla osilla voi heittää silkkiuikkua (Podiceps cristatus). Hänpä siis kytki kiukaan pikaliittimillä mukana tulleen asennusliuskan sijaan sillä seurauksella, että kiuas pomppaa välillä pois täysteholta. Asennuksen laskutti kuitenkin täysteholla. 


“60 senttiä kilowattitunti.”


Nykyisillä sähkönhinnoilla saunominen on ollut riittävän kustannustehokasta, mutta lokakuun alusta saunaa ei voi enää pitää valmiudessa. Pelkkä muhimislämpötila maksaisi monta sataa euroa kuussa. Siksipä syyskuun viimeisenä päivänä napsautamme haikein mielin saunan pois päältä. Vielä en tiedä, miten ja millä korvaamme saunomisvajeemme. 


Horrostajat Habitaressa


Maineikkaana influensserina minulle satelee erilaisia etuja kuin Anskulle fakseja. Kodotus-yritysimperiumiin on viime vuosina pitänyt palkata useampi kymmenen työntekijää ihan vain pitämään ylenmääräiset tuotelahjat poissa konttoriltamme. Toimitilojemme kuudesta kerroksesta eteläisessä Helsingissä (köh, Eira, köh) kaksi on käytännössä pelkkää varastotilaa. Nyt kun kaikki 386 kodotuslaista jo ajelevat lahjoituksena saaduilla Tesloillaan ja katselevat Samsungin The Frame -telkkareista Salkkareita, loput seitsemän Teslaa ja 63 Framea lojuvat käyttämättöminä konttorillamme. Puhumattakaan sadoista iPhoneista ja Apple Watcheista, Pleikka vitosista sekä Vuittonin ostoskasseista. Ne kolmetoista Kobe-härkääkin alkavat olla ongelma, sillä vaikka niiden liha olisi kuinka herkullista, niiden kakka haisee siinä missä peruslemmujenkin. Varsinkin AD-jäbä Nicozuganov jaksaa tästä Balin retriiteissä avautua.


Messukeskuksen kansainvälisetkin vieraat voivat desfioida kätensä.

Mutta ei kuormiteta teitä tavallisia kuolevaisia meidän somejumalien harteilla kannattelemillamme huolilla. Ette te koskaan kuitenkaan tajua. Mennään sen sijaan Habitareen, jonne sain liput ja arvoinkin niistä osan Kodotusta jumaloivien fanien kesken. Sen suurempaa mellakkaa ei tällä kertaa onneksi syttynyt. Kodotus-fanit ovat pääosin rauhallista sakkia, mitä se yksi oranssi pelle siellä Amerikassa nyt välillä vähän turhautumistaan raivoaakin. 


Glrian kti sallistuu malta saltaan säästötalkisiin. Mistä sä visit lupua?

Aiemmin kävimme Habitaressa tsekkailemassa talotoimittajia ja sisustusideoita. Nyt kun taloa on sentään jo vähän rakennettu, eikä rahaa ole enää sisustaa, tilanne, fiilis ja asennekin olivat hieman toisenlaiset. Ja se yleisfiilis oli edelleen väsy - väsy raksaamiseen, väsy kiertelyyn ja väsy messukarkkien kahmimiseen. 


Sanni, jos luet tän, niin mun sectorille saa kyllä laittaa alarmia. Mä ehkä soitan sulle.

Seija Ala-Kauttan kanssa kuitenkin tunnollisesti haahusimme koko messukeskuksen läpi. Silmämme pyörivät kuin Seijan maankuulut maatakiertävät tomaatit. Ei vaan tärpännyt. Kivannäköistä kamaa toki ständeillä oli ja sähkönmyyjäsällitkin olivat kokeneet reinakarnaation liittymäjäbinä. Ei vaan ole ylimääräistä kuutta tonnia laittaa Aarnion pallotuoliin. Tai siis olisi, muttei vaan huvita. 


Aleksis Liuskekivi ja seitsemän reissua


Tämä taloproggiksemme on ollut alusta asti leppoisaa kuin silmämunan kaivaminen silmäkuopasta kuumalla kolvilla. Varmistaaksemme, ettei jatkossakaan kukaan missään koskaan kärsi enempää kuin me, päätin hankkia jo ensi kesällekin pankkoon pientä puuhattavaa. Nämä pienet ja näppärät puuhapalikat ovat muutaman miljardin vuoden ikäisiä liuskekiviä. 


“Seijan maankuulut maatakiertävät tomaatit.”


Jotenkin ajattelin, että liuskekivet olisivat sellaisia kylppärin lattialaatan paksuisia lipareita, jotka saa kerralla kärryyn ja kotipihassa ne levitoivat automaagisesti paikalleen. Eipä olleet. Olivat itse asiassa jykeviä kuin NHL-kiekkoilijan leuka kasvuhormonikuurin jälkeen ja painavia kuin Putinin synnit. 


Kivi on englanniksi rock.

Olen metsästellyt liuskekiviä jo pitkin kesää, mutta ryökäleet pyytävät niistä melkoisia hintoja. Kamoon, vanhaa kiveä. Ja jos jossain liuskekiviä onkin lahjoiteltu pienempiä määriä, ne ovat menneet ennen kuin olen ehtinyt sanoa edes kyr-. 


Sitten Internetin Messengeriini tömähti viesti, että tarjolla olisi parisataa isoa ja isohkoa (piti paikkansa, toim. huom.) liuskekiveä talon pihasta itse kaivaen. Hinta: euron per kivi. Siitä tuli diili nopeammin kuin ehdin sanoa per-. 


“Leppoisaa kuin silmämunan kaivaminen silmäkuopasta kuumalla kolvilla.”


Kärry vuokralle Puuilosta. Kolmekymmentä kilometriä ajoa Kehän varteen. Paikalla äärimmäisen mukava naisihminen ja hänen poikansa. Minulla oli apuna 13-vuotias Nonstoppolos, joka hämmästytti jälleen aikaansaavuudellaan. Aikaan nimittäin pitikin saada: kivet eivät tosiaan olleet mitään rimpuloita, vaan painoivat 10-30 kiloa kappale. Ja jos kärryyn sai lastata viitisensataa kiloa, niin aika nopeasti selvisi, että yhdellä, kahdella tai kolmellakaan reissulla tätä Stonehengeä ei kotipihaan kärrätä. 


Niin vähän ja niin painavia.

Meille oli tarjolla nokkakärryt, rautakanki, pari lapiota ja - mikä parasta - niiden käyttelyapua. Kivikauppiaat nimittäin itse asiassa kaivoivat ja irrottivat kivet pihastaan käytännössä itse. Kivet oli aikoinaan hankittu Westendistä ja jostain Mannerheiminten tienoilta (käytettyjäkin siis kaiken muun lisäksi!) ja nurmikko oli kasvanut niiden päälle. Kivet olivat kuin Titanicin upottanut jäävuori - suurin osa väijyi piilossa pinnan alla. Sievä pieni liuskekivi paljastuikin jönäkäksi laataksi, jolla oli paksuutta parhaimmillaan yli kymmenen senttiä. 


Yksi tällainen jötkäle mossahti totta kai vasemman käteni keskarille kärryä lastatessamme. Sen verran elosalamoita silmissä säkenöi, että pohdin jo, pitääkö minun peruuttaa maailmankiertueeni Steve Vain kakkoskitaristina. Onneksi pahin vältettiin, sormi oli turpiinsa saaneen näköinen, mutta jokseenkin toimiva. Kuten omistajansakin. 


Tuossa vasemmalla on se kivi, joka teki keskaristani Rainbow-limpun.

Lienee siis tullut jo selväksi, että nyt oltiin louhintahommissa. Olen näköjään varoittavalla esimerkilläni onnistunut kasvattamaan pojastani melkoisen työmiehen. Nonstoppolos lastasi kiviä nokkakärryyn, kiskoi niitä kadun varteen peräkärryn viereen ja kyytiinkin. Myyjätkin katsoivat ihmetellen ja ihaillen poikani taitoa, tekniikkaa, tehoa ja tahtoa. Nykynuoret. Leikkaisivat tukkansa ja menisivät parturiin!


Vähän kuin peräkammarin poika vierailtuaan ensi kertaa kunnankurtisaanin vuokrakammiossa: tässäkö tämä jo oli?

Ensimmäinen reissu: reilut 30 kiveä. Kotipihassa kasa näytti murheellisen mitättömältä. Pieni välipala kotona ja toinen reissu perään. Se meni jo reippaammin ja lastasimme kärryä hieman muhkummin. Saldona niukka 50 kiveä lisää. Nyt näytti jo paremmalta. Nonstoppolos oli sitä mieltä, että nämä keikat riittävät. Grillailimme ja chillailimme hetken kotosalla. Hikikin pääsi kuivahtamaan. 


“Nykynuoret. Leikkaisivat tukkansa ja menisivät parturiin!”


Halusin tehdä vielä kolmannen reissun, kun kerran vuokraa kärrystä maksetaan. Nonstoppolos ei varsinaisesti säteillyt riemua, mutta kun pääsimme jonkinlaiseen sopimukseen hänen lintukaukoputkensa rahoitusjärjestelyistä, intoa löytyi vielä jonkinlainen rikkahippunen. Perillä homma sujui tuttuun tapaan ja nyt kasassa oli rapiat sata kiveä. Toiset sata jäivät vielä odottamaan seuraavaa noutokeikkaa. Näillä hinnoilla ne kannattaa talteen noutaa. 


Ja hei:


Peruutin peräkärryn kanssa!


Siis eka olin niinku, että irrotetaan kärry ja käännetään se ja työnnetään se kadulle ja kiinnitetään siellä, mutta sit mietin kuiteski, että jos kokeilen vähä peruuttaa, kun naapuritkin on mökillä ja kukaan ei huomaa, jos peruutan niiden kukkapenkkiin. Sit aloin peruuttaa ja peruutin niiden kukkapenkkiin tai ainakin melkein ja ajoin taas eteenpäin ja sit peruutin uudestaan ja peruutin taas niiden kukkapenkkiin tai ainakin melkein ja sit ajoin taas eteenpäin ja suoristin auton ja peruutin melkein ojaan ja suoristin taas auton ja meinasin törmätä naapurin roskiskatokseen ja sitten taas suoristin auton ja sitten peruutin taas ja sitten auto menikin aika suoraan ja sain peruutettua tielle!


Rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto ei tällä kertaa päättänyt ruveta pistelakkoon keskellä motaria.

Itse asiassa olen nyt peruuttanut elämässäni kolme kertaa peräkärryn kanssa, kaikki samana päivänä ja olen aika ylpeä itsestäni. Alan ehkä peruuttamaan muutakin: teatteri- ja pöytävarauksia, lentoja ja peukkuuni.



“Väittävät. että kesä alkaa olla pikkuhiljaa ohi.”



keskiviikko 7. syyskuuta 2022

Turha tomaatti - tiskipöydällä



Aika pitkään on tullut leijailtua sellaisen aukileenpehmeän pilven päällä. Tuparit olivat, menivät, jäivät mieleen ja jättivät jäljen. Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.


Kelpo koti ei tietenkään tarkoita sitä, että täällä olisi jo kaikki kuosissaan. Ollaan itse asiassa yhä suunnilleen yhtä kaukana valmiista kuin aiemminkin kesällä. Kaikenlaista pientä on hankittu ja touhuttu. Sitä kai sanotaan elämäksi. Suuret teot ovat jääneet taakse, nyt vaan kuunnellaan, kun tumman virran takana joku jo höylää arkkua. 


Tää kuva kyllä pääsee niin Glorian kodin kanteen. Tai ainakin Alibin. Jallun? 

Autommehan pärähti, kärähti, astui alas Tuonelaan, mutta nousi taas kerran kuolleista. Ihan kiva, joskin sinne meni metallinhohtovioletti Toyota Avensis 2.4-litraisella moottorilla - rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto petti meidät ensin hajoamalla ja sitten uudelleen pääsemällä kuntoon. 


Teräksen hehkua kodinhoitohuoneessa


Se hyöty autosta oli, että tupariroudaukset hoituivat huomattavasti kivemmin kuin vaikkapa polkupyörällä. Ikean second hand -osastolta löytyi Vilto-hyllykkö vessaan. Ylläripylläri, sekin on vaaleaa puuta. Siis hylly.


Tanssi-Jarmolle tuli kevyempi olo, kun laksatiivi alkoi vaikuttaa.

Tupareiden hyvä puoli oli myös se, että kodinhoitohuone saatiin parempaan kuosiin. Seija Ala-Kauttallahan tuo hommien tekeminen on vähän sellaista ja tällaista. Esimerkiksi ennen tupareita minä vaihdoin kuusi kieltä kitaraan, mutta Seija maalasi vain yhden piharakennuksen. 


“Tumman virran takana joku jo höylää arkkua.”


Kodarissa hehkui hetken aikaa sedimenteistä puhtaana myös Stalan terästaso. Mehän päätimme ottaa terästasot sekä keittiöön että kodinhoitohuoneeseen. Keittiössä taso on ollut juuri niin hyvä ja huoleton kuin nyt ruostumaton teräs voi olla. Naarmua ja iskuahan taso saa ihan väkisinkin, mutta ei sen ikääntyessään kuulukaan sokaista kuin miljoona aurinkoa, vaan nimenomaan vähitellen muuttua tyylikkään mattapintaiseksi. Sama prosessi alkoi nyt kodinhoitohuoneessa, jonka tason kuorimme sinisen suojamuovin alta. 


Tältä kodarissa ei näytä enää koskaan. Koskaan.


Mursunviiksisuihku, joka raapii juuri oikeista kohdista.

Kodinhoitohuoneessa päädyimme yhteen isoon altaaseen ja karvasuihkuun mallia “vuorenpeikon bidee”. Tällä rapsuttaa jynkemmätkin trumpit grand canyonistaan. Keittiön tason suunnittelu kuumotti taannoin ihan tosissaan, kun pelattiin milleillä ja minä ymmärrän vain dekametrejä. Kodinhoitohuoneessa oli vähän enemmän pelivaraa ja onneksi se ei loppunut kesken. 


Kappas. Tavarat ovat löytäneet paikkansa ja loput jonottavat ovella.

Aiempi pesukonehan meillä oli työtason alla, mutta nyt pesukoneseikkailujemme onnekkaan oloisella välietapilla pesutorni on huoneen nurkassa. Tästä seuraa, että tason alle jää tyhjä väli ja Ikea suuressa viisaudessaan on poistanut keittiömme ovimallin valikoimastaan. Mutta ehkä kodarissa on ihan hyväkin olla vähän vapaata ilmatilaa, jonne saa jemmaan lisää kaikkea turhaa roinaa. 


Tuonti- ja vientitomaatti


Siitähän me lähdetään, että omavaraisuuteen pyritään. Kuokitaan (bileissä), kylvetään (naapurin ulkoporealtaassa), aurataan (Talman laskettelurinteessä), korjataan (rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaista rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-autoa) ja puidaan (nyrkkiä mopojonneille). Osa tätä suurta suunnitelmaa oli Seija Ala-Kauttan tomaattifarmi.


Tässä se saatana sitte on:


Siinä se kurkottaa uljaana kohti korkeuksia kuin öö tota siis no vaikka niinku punkin pili.

Ei ihan vielä päästy käynnistämään laajamittaista pyree- ja ketsuppibisnestä. MUTTA sentään tätä Luciferin luikuraa kuskattiin ympäri Suomea. Kyllä! Kun lähdettiin Pohjois-Savoon mökille, tämä ruikku lähti mukaan. Siellä se nautti kanssamme suppailusta ja imi itseensä hyttysten ininää. Sitten se suuntasi kanssamme Pohjanmaalle, antoi karvojensa liehua lakeuden tuulissa ja tappeli puukoolla häjyjen kanssa. Lopulta monia kokemuksia rikkaampana tämä perkeleen plörttö palasi takaisin Etelä-Suomeen ja huokaisi onnesta päästessään takaisin kotiterassilleen. 


Kyllä oli komee sillon kesällä! Sellanen sato oli kuule odotettavissa että!

Tekikö tomaatteja? No ei.


Yrittikö edes? No vittu ei. 


Tämä huitula helvetistä on kasvimaailman vastine Mikkelin vahakabinetin drag queeniltä näyttävälle Tauno Palolle. Jos jonnet ei tiedä, niin Tauno Palo oli Johnny Deppin faija.


Taunon tunnetuin elokuva on Pirates of the Tukkijoella: Ansa on viritetty.


Hästäg raksaslougan


Mikäli arvon lukijani ei vielä tiedä, niin Instagram on merkittävä osa Kodotuksen some-imperiumia. Sinne pukkaa sellaista setätuubaa, että kaikkia alle Esperi Caren koronauhrien ikäisiä myötähävettää. Kun raksauikutus on vähenemään päin eikä puuttuvista nurkkalaudoistakaan saa joka viikko postausta räävittyiltyä, niin keksinpä raksasloganit. Tai siis #raksaslogan, kuten meillä Somessa päin sanotaan. 


Been there, done that.

Ideana on listata kuolemattomia lausahduksia tai ajatuksia, joita raksalla on kuultu tai tullut mieleen. Aika kiitettävän määrän olenkin saanut kontribuutioita muilta IG:n influenssereilta. Reilu kymmenen raksaslogania on nyt julkaistu ja kymmeniä on vielä odottamassa. 


Been theremmin, done thatimmin.

Ootko sä kuullu #raksasloganeita? 


Been therest, done thattest!


Tästä tuli säälittävän lyhyt postaus


Ajattelin tehdä tuosta erillisen otsikkonsa, niin saisin edes vähän lisää pituutta tälle räpsäykselle. Jos nyt ihan rehellisiä ollaan, niin eihän tässä paljon asiaa ollut. Jostain tomaatista koetin repiä huumoria ja onnistuin kuin Fortum Saksassa. Sentään tuli esiteltyä Stalan terästiskipöytä, mutta ehkä senkin parhaus hukkuu kaiken tämän muun surkean urpoilun alle. Emmätiä. Onkohan tämä tähdenlentoni jo tiputellut tarpeeksi tuubaa blogosfääriin? Pitäisikö tehdä tilaa nuoremmille, tulosorientoituneemmille, notkeille ja muutosmyönteisille bloggaajille, joilla on muutakin annettavaa kuin verbaalisen nylkytyksen paisuttama ego? 


“Tekikö tomaatteja? No ei.”


Olen alkanut jopa pelätä, että jossain on joku, joka on kärsinyt enemmän kuin me koskaan missään. 



“Onhan meille nyt ihan vahingossa ja vasurilla syntynyt aika kelpo koti.”