Koti meni - deadline tuli

Nyt ollaan sitten kodittomia. Tätä meidän projektiammehan on leimannut ja varjostanut tontin myyminen rakennusyhtiölle. Suurelle sellaiselle. Aikaa on mennyt, kuten aiemminkin olen postauksissani aikajanalle askelmerkkejä piirustellut.

Mutta nyt on kotimme myyty. Myyty kasvavan kerrostalojen rakennustarpeen rehuksi ja lähtölaskenta on alkanut. Saamme asua kodissamme (jonka muut omistavat) lokakuun loppuun. Se taas tarkoittaa, että ensin odotettiin kolme vuotta ja sitten pitäisi tulla valmista puolessa vuodessa.

Optimisteille tiedoksi, että kuvassa näkyvä kaivuri ei tee hommia meidän tontillamme.

“Nyt ollaan sitten kodittomia.”

Miksi puolessa vuodessa, huutelee chinchillaturkkinen rouva sieltä haudutusuunista? No siksi, että jos koti on täynnä roinaa banjoista vespoihin ja seedeelevyistä antrasiittiin, niin niiden roudaaminen ensin tilapäiskotiin ja sieltä vielä uuteen kotiin (jota ei siis ole vielä kuin paperilla ja metsässä kevättalven tuulissa huojumassa) tarkoittaa kahta muuttoa. Ja jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.

Edellämainittujen syiden vuoksi myöskään koko tänä aikana emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista. Kun pari vuotta on lähinnä odoteltu ja otettu vähemmän iloisia ylläreitä vastaan, niin pikkaisen pessimistisesti vuotta 2020 tulee katseltua.

Optimisteille tiedoksi, että ei ollut kotivakuutusta.

Rahat ovat nyt kuitenkin tilillä. Koronavirus rouskuttaa maailmaa rikki ja meidän pitäisi laittaa talo tilaukseen. Eihän tätä projektia nyt mitenkään nollasta aloiteta. Pohjapiirros on valmis, neuvottelut hoidettu sen verran pitkälle, että kunhan muutama asia saadaan vielä sovittua, rahaa siirtyy talotehtaan tilille aika paljon. Maankäyttömaksuhan tässä ehdittiinkin viime viikolla jo maksaa. En voi sanoa kiljuneeni riemusta, mutta kun isot pojat päättää, niin pientaloasukas joko nyökkää tai yökkää.

“Emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista.”

Ettei nyt ihan synkäksi menisi, niin torstaina talofirman edustajan kanssa käydyn pitkän puhelun oli ohikiitävän hetken lähes toiveikas olo. Ehkä niitä hetkiä tulee vielä joskus lisääkin.

Mutta sinne lähti rakas kotimme toisten käsiin ja kohti maanpäällisen taivalluksensa loppua.

Lopun alku vai alun loppu?

Optimisteille tiedoksi, että perheen isä ja 4 lasta tuupertuivat ojaan jo monta tuntia sitten.

“Jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.”

Kuvat: Pixabay

Odottelu ohi - kaavamuutos meni läpi!

Huhhahhei, den glider in ja mitä niitä nyt on!

Yksi melkoisen täräyttävä virstanpylväs on nyt saatu ohitettua, vaikkakin hitaasti, vaivalloisesti ja stressaten. Nykyisen kotimme tontin kaavamuutos on nyt ihan lopultakin aikuisten oikeasti varmasti todellakin virallisesti lainvoimainen. Eipä tässä mennytkään kuin kaksi vuotta esisopimuksen allekirjoitusitkuista naapurien hallinto-oikeuden valitusitkujen kautta tähän hetkeen.

Eipä elämämme tähän mennessä yksi isoimmista päätöksistä tämän dramaattisemmalta näytä:

Seikkaperäisempi selonteko tonttirumbamme ensiaskelista löytyy tästä postauksesta ja tiivistelmä koko ratkiriemukkaasta venailumacarenasta täältä.

Eihän tämä nyt sentään sitä tarkoita, että rahat pamahtaisivat tilille näppärästi ennen joulua. Ehei, ei nyt sentään. Kukas niitä nyt tähän aikaan vuodesta kaipaisikaan. Kyllä sitä pitää rakennusfirman saada vuoden lopun kiireet taputeltua. Joskus sitten ensi vuoden alussa voitaisiin vaikka niitä rahoja alkaa kysellä.

Tällaisena näen perheemme tilanteen.

Yksi erittäin positiivinen asia tässä on se, että rakennusfirmalla ei ole kiire repiä taloamme maailmankartalta. Se toivottavasti tarkoittaa sitä, että uusi talomme ehtisi valmistua asuttavaan kuntoon ennen kuin vanha menee päreiksi. Se taas tarkoittaa, että romujamme ei tarvitsisi välimuuttaa banaanilaatikoissa minnekään Jompan Kebab ja Asbesti Oy:n kellariin, vaan muutto voitaisiin tehdä vanhasta kodista uuteen. Tosin sen verran hitaasti tässä meille yksi talotoimittaja on tarjoustaan toimittamassa, että muutama vuosirengas saattaa mäntyihin kasvaa ennen kuin meidän hirtemme ovat taapelissa. 

Tällaisena muu maailma näkee perheemme tilanteen.

Rouva sieltä imatralaisesta poistoilmahormista kyselee, että onko onnellinen, riemukas vai jopa ihan riehakas olo. No kuulkaas rouva kun ei mitään niistä. Sehän tässä hieman järsii, että kun on näin pitkään kaikkea odotettu, niin leuka on vähän kroonisesti painunut rintaan ja ryhti on kumara kuin seuraavaa iskua odottaen. Ei hypätä ilman paitaa uimaan Havis Amandan patsaalta eikä ajella ranskalaisella raksa-autolla marseljeesia tööttäillen.

Mutta juu. Iso juttu. Etenkin, jos ne rahatkin tästä saataisiin. Kodotus jatkuu.

"Voi kuules pikku Jukka kun Joulupukki ei voi tuoda rakennuslupaa joululahjaksi. Mutta kelpaisiko keinuheppa?"

Voi vee vee vee! - waiting waiting waiting

Ihan mahtavaa tämä odottelu! Tai siis kahden vuoden odottelu. Tai kahden ja puolen vuoden odottelu. Pikkujuttujahan nämä toki ovat. Talo, koti, tontti, mitä niitä nyt on.

Kevät 2017

Ensin odoteltiin, millaisia suunnitelmia suuri ja mahtava rakennusyhtiö oli tehnyt havittelemilleen naapuritonteille (kuusikerroksinen kerrostalo), sitten odoteltiin saman rakennusyhtiön tarjousta meidän tontistamme (huono), sitten odoteltiin muuten vaan.

Nico-Kimi odottaa, että betoni kuivuu.

Kesä 2017

Saatiinkin suurelta ja mahtavalta rakennusyhtiöltä parempi tarjous tontistamme ja päätettiin myydä.

Syksy 2017 

Solmittiin esisopimus tonttimme myymisestä (ja lastemme synnyinkodin jyräämisestä). Itkettiin. Alettiin odotella kaavaprosessin alkamista kaupungin koneistossa.

Seija-Quinoa odottaa, että lähestyvä jyly tarkoittaisi paalutuskoneen saapumista tontille.

Kevät 2018

Odoteltiin, alkaako kaupunki kaavoittaa tonttia, jonka toivoimme voivamme ostaa nykyisen tilalle.

Kesä 2018

Odoteltiin tilaamiamme makkaraperunoita Ismon grillillä.

Ramses-Gandalf von Knösselberg odottaa, että emännän iltaviskiin sekoitetut silmätipat alkaisivat vaikuttaa.

Syksy 2018

Odoteltiin, milloin nykyisen kotimme tontin kaavamuutos valmistuu, milloin siitä saadaan kaupat tehtyä ja milloin sen seurauksena pitää hilpaista kapsäkkien kanssa kaivurien tieltä.

Odoteltiin myös, miten havittelemamme uuden tontin kaavamuutos etenee.

Dirrt69Boy odottaa, että joku ottaa kuvan räppilevyn kanteen, koska oikea jalka on just niinku pitää.

Joulu 2018

Nykyisen kotimme tontin kaavamuutos meni läpi. Jee! Saadaan rahaa.

Eiku.

Naapurit valittivat kaavamuutoksesta hallinto-oikeuteen. Ei saadakaan rahaa.

Odoteltiin, että paha mieli menisi ohi. Ei mennyt. Joulu kyllä meni.

Lauri Liito-orava odottaa, että metsurin sahasta loppuu bensa. 

Kevät 2019

Odoteltiin havittelemamme tontin kaavamuutoksen valmistumista.

Odoteltiin iiiiiiiihan rauhassa naapureiden tekemän valituksen ratkaisua hallinto-oikeudessa.

Yks Ilpo Punavuoresta vaan odottaa, että Glorian koti tekisi jutun uudesta, monoliittisesta wc-istuimesta.

Kesä 2019

Havittelemamme tontit tulivat haettavaksi. Haimme. Odottelimme. Saimme.

Game of Thronesin sen jalattoman hemmon näköinen hemmo odottaa, että joku rakennusalalla olisi epähuomiossa mukava. 

Nyt

Naapureiden valitus kaatui hallinto-oikeudessa. Odottelemme, hakevatko valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Me odottelemme. Jos et tiedä mitä, palaa suoraan lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

Olemme toki lähteneet viemään uutta taloprojektia eteenpäin (siitähän tämä blogi kertoo, yllättäen). Odottelemme tällä hetkellä myös, mitä tulevan tontin naapurit sanovat toiveestamme saada rakentaa hieman kaavassa sallittua lähemmäs tontinrajaa.

Vastaava mestari on syyslomalla. Odottelemme, että palaa lomalta.

Jasmique-5G odottaa, että tulisi 6G.

Kodotus eli kodin odotus. Tuli valittua turhankin osuva nimi blogille.

Seuraavan blogin nimeksi tulee "järjettömän suuri ja lyhyessä ajassa tapahtunut vertaansa vailla oleva menestystarina".

Kuvat: Pixabay

VAROITUS: Asiasisältöä! Tontti hankittu. Toistan, tontti hankittu! Ehkä. Tavallaan. Kai.

Hyvästi kotipihamme juhannusruusu, jonka sisällä on piikikäs ötökkä.

Kuva: Minä ihan itte

Se kuulkaa elämä joskus mullistuu aika muikeasti. Mahottoman mukava insinööri suuresta rakennusliikkeestä soittaa ovikelloa ja kysyy, mitä tykkäisin jos naapuritontille nousisi kuusikerroksinen kerrostalo. En tykännyt.

Ja tässä sitä ollaan yli kaksi vuotta myöhemmin. Naapuritontille nousee se kuusikerroksinen kerrostalo. Tien toiselle puolelle kolmikerroksinen. Erona on vain se, että me liityimme pimeyden voimiin ja päädyimme myymään omankin tonttimme suurelle rakennusliikkeelle. Ei tosin tämän mahottoman mukavan insinöörin firmalle, vaan toiselle. Sekin päätös tehtiin jo lähes pari vuotta sitten ja siitä lähti kaavarumba pyörimään. Osallistumis- ja arviointisuunnitelman jälkeen tuli ehdotusvaihe, sitten luonnosvaihe ja lopulta hyväksymisvaihe. Tai - kuten meilläpäin sanotaan - sokki-, viha, suru- ja alistumisvaihe.

Hyvästi kotipihamme sinivuokko.

Kuva: Ihan itte otin tänkin.

Tämä selittää myös blogimme nimeä. Kodotus on ollut ja on yhä odotusta. Rakas, rujo, rempattu rintamamiestalomme katoaa jollain aikataululla maailmankartalta. Tilalle nousee kerrostalo. 13 vuotta sitten ostimme talomme mielestämme hyvältä paikalta. Ostimmekin sen vähän turhan hyvältä paikalta.

Ja se odotus. Sitä on riittänyt. Ensin odotettiin, mitä tonteille on suunniteltu. Sitten odotettiin rakennusliikkeen tarjousta tontista. Se oli huono. Hylkäsimme sen ja totuttelimme ajatukseen kerrostalon parvekkeista omenapuidemme takana. Tuli parempi tarjous. Pohdittiin. Hyväksyttiin tarjous. Odotettiin kaavarumban käynnistymistä. Kirjoitimme rakennusliikkeen kanssa esisopimuksen tonttimme myymisestä. Itkimme.

Hyvästi kotipihamme tuoksuvitukka.

Kuva: Eikös hallittu kompositio jo sen kerro? Mun ottama!

Kaavamuutos puksutti kaupungin koneistossa tasaisen rauhallisesti. Naapureita ymmärrettävästi harmitti, kun rintamamiestalon tilalle nousee neljä kerrosta. Selitin heille meidän tilanteemme. Pakko oli valita ruton ja koleran väliltä, joskin nyt kuulostan ehkä turhan marttyyrilta tämän ensimmäisen maailman ongelmani kanssa. Mutta kai oman kodin suhteen saa ollakin vähän melodramaattinen?

Hyvästi kotipihamme Faces-festarin vakikävijän tukalta näyttävä kukka.

Kuva: Arvaa kuka!

Samalla kaupunki kaavoitti lähistölle muutamaa omakotitonttia, joihin iskimme silmämme. Odotimme näiden tonttien kaavaprosessin jurnutusta ja kävimme keskustelua, josko voisimme saada ostaa toisen noista tonteista. Asiaan suhtauduttiin myötämielisesti, mikä lohdutti kaiken tämän epävarmuuden keskellä.

Hyvästi kotipihamme durandurandran.

Kuva: Kuka näitäkään lukee. Ihan sama. 

Nykyisen (ja jollain aikataululla siis entisen) kotimme kaavaprosessi hyväksyttiin loppuvuodesta 2018. Rahat käteen, bileet Thaimaassa ja hirsitaloa uudelle tontille? Ei! Sen sijaan naapureiden valitus hallinto-oikeuteen, vuosi lisää odotusta ja hyvä joulumieli.

Se kyttäämämme tontti kuitenkin meille napsahti. Siitä tuli päätös eilen. Nyt pitää maksaa pari tonnia (vasemmassa taskussa) varausmaksua ja loput tonnistot elokuun puoliväliin mennessä.

Olisi mahtavaa tuulettaa asiaa kuin

Mutku mutku. Kaavamuutos jumittaa hallinto-oikeudessa ja lapsillekin tarttisi asiasta kertoa.

Isä: Otatko juustoa leivälle?

Lapsi: Joo.

Isä: Ole hyvä. Ja tää meidän koti muuten puretaan. Otatko mehua?

Lapsi: Mitä?

Isä: Niin että otatko mehua?

Lapsi: Eiku puretaanko meidän koti?

Isä: Kato pupu ulkona!

Mutta koska nyt sentään on tontti, niin aletaan nyt sitten perata talotoimittajia läpi. Kaikilla tuntuu olevan markkinoiden tyytyväisimmät asiakkaat, joten valinta on varmasti helppo ja kaikki tulee sujumaan ongelmitta kuin sote-uudistus.

Ja kai tästä tonttipäätöksestäkin joku voi valittaa.

Hyvästi kotipihamme ruma iso vihreä kasvi. 

Kuva: Stefan von Heroinbrenner / Drogen der Welt

Valittiinko blogille hyvä nimi?