Tontti ostettu!

Edes jokin on nyt vähän virallisempaa: omistamme tontin ja siitä on kauppakirjat kirjoitettu myyjän kanssa. Viime viikolla napsaistiin laina pankista ja nautittiin konttorissa 25 000 euron kahvikupilliset. Toiset kupilliset olisivat laskeneet kahvien hintaa puoleen, mutta maha oli jo muutenkin kuralla.

Prosessi on ollut pitkä: jo pari vuotta sitten selvittelimme, mahtaisiko kaupungilla olla tontteja kaavoituksessa, kun oma kämppä muuttaa olomuotoaan kasaksi lautaa ja betonia ja tekee tilaa (laadukkaalle ja sokean papin itselleen rakkaudella rakentamalle) kerrostalolle. Kuulimme parin tontin alkavasta kaavoitusprosessista. Tonttien sijainti oli melkoisen optimaalinen (tai ei nyt ainakaan moottoritietä vieressä eikä intiaanien hautausmaata alla - se on jo paljon pääkaupunkiseudulla), joten jännityksellä seurasimme kaavoitusprosessin etenemistä.

Tontin osto on sijoitus tulevaisuuteen: jatkossa meidän ei tarvitse enää ostaa koivunlehtiä, käpyjä eikä kuusenneulasia. Niitä saadaan omista ränneistä!

Muutaman kurkkuun pompanneen sydämen ja rytmihäiriöiden jälkeen voimme nyt todeta asioiden edenneen meille suotuisalla tavalla: omistamme pienen palan savista maata!

Skål!

Talon sijoittaminen tontille - palapeliä ja shakkia

Tässä on kaksi tonttia.

Takatontti kirvesvarren päässä on meidän, etutontti mukavien tulevien naapureiden. Ujosti aloimme pohtia tonttimme layoutia jo kauan ennen kuin tontti oli meidän. Koska tontti on samaa kokoa kuin koulukiusatun muurahaisen ego, niin aika paljon on pitänyt ja pitää edelleen pohtia ja sumplia.

Kaava määrää toki perusasiat: harjakatto, yksi kerros, maksimissaan 150 neliötä. Lisäksi saa tehdä 30 neliön talousrakennuksen, jonka saa tehdä naapurien luvalla tontin rajaan kiinni. Selkeää ja simppeliä. Mutta sitten tähän yhtälöön lisätään olemassa oleva naapuritalo ja tulevien naapurien talo ja heidän toiveensa. Aluksi harmitti, ettei tontillemme saanut tehdä puolitoistakerroksista taloa, mutta nyt ajatukseen yhdestä kerroksesta on jo totuttu. Eipähän tarvitse rampata portaissa kuten nykyisessa, purkutuomiota odottavassa rintamamiestalossamme. 

Suunnittelun peruslähtökohdat ovat pysyneet melko pitkään samana. Jotta pihassa saadaan hyödynnettyä ilmansuuntien edut, talo tulisi tontille kirvesvarren suuntaisesti pitkittäin. Näin aikovat ilmeisesti tehdä myös tulevat naapurimme. Erilaisia versioita pohjaratkaisusta on tullut pyöriteltyä kuin Hjallis naisia.

Esimerkiksi:

1. L-muotoinen talo

Oli projektissamme älliä tai ei, niin onpahan sitä edes tässä talon muodossa.

Pitkulainen perusosa ja pieni sakara, jossa esimerkiksi keittiö tai makuuhuone. Jos sakara olisi tontin pohjoispäässä, menettäisimme yhden tämän tontin edun: yhteyden kaupungin metsäalueeseen ällän sakaran tukkiessa tontin kapeamman osan. Toisaalta L-muoto mahdollistaisi hieman lyhyemmän ja kapeamman talon.

2. Piiiiitkä pööööötkö

Tontti muistuttaa kokonaisuudessaan ykköstä. Sen yläosa on kapoinen ja sen takaa alkaa metsä. Tähän metsään säilyttäisimme mieluusti yhteyden, jotta H1N1-viruksen kokoinen tonttimme voisi vaikuttaa kokoaan suuremmalta. Siksipä suht pitkä ja kapoinen (meinasin kirjoittaa kapinen) talo säästäisi tonttia ja pihaa.

3. Sisäänkäynti talon päädystä tai talon sivusta

Kun kirvesvartta talollemme tarvotaan, loogisin paikka sisäänkäynnille voisi olla talon pääty. Kapoisen talon ongelmaksi tässä nousee tilan riittävyys, jos päädyssä rinnakkain sijaitsee makuuhuone, eteinen ja keittiö. Jääkö niille tarpeeksi tilaa? Tähän kaipaamme vastauksia itseämme fiksummilta (ei pitäisi olla vaikea löytää).

Hajurakoa olemassa oleviin naapureihin on jätettävä 4 metriä, eli tätä suojavyöhykettä tulee n. 80 neliötä. Mitäs siihen sijoittaisi? Japanilaisen kivipuutarhan? Lampolan? Viskitislaamon? Elefanttien hautausmaan? No jos edes sisäänkäynnin. Tämä suunnitelma sikisi nähtyämme Ikean keittiön, joka vaikutti sopivalta tarpeisiimme. Keittiö oli kuitenkin sen verran väljä, että edellä mainitun kohdan kolmea huonetta ei siihen enää oikein saisi (ellei sitten mittaisi väärin). Siksi sisäänkäynti oli siirrettävä talon sivuun. En tiedä, toimiiko. Toimiiko?

Yhteistähän näille kaikille suunnitelmille on talon sijoittuminen samaan kohtaan tonttia. Siihen ei juuri vaihtoehtoja ole. Ja koska näin on, pitää talon toimivuus suunnitella mahdollisimman hyvin. Etenkin, kun tonttimme on pienempi kuin ruotsalaisten kyky myöntää suurvalta-asemansa kadonneen. 

Jos maksuyky riittää ja järki ei lähde, tontille voisi koettaa sijoittaa myös 30 neliömetrin piharakennuksen. Pihasaunasta tupruavan savun voi jo lähes haistaa. Tai sitten siellä vaan palaa käämit. 

Ja kyllä: tämän postauksen kuvat on editoitu rinta rottingilla Microsoft Paintillä. Sillä, millä jo Stalin ja Ribbentrop piirtelivät Euroopan rajoja uusiksi. Ahvenanmaakin olisi mennyt, ellei Windows olisi sopivasti kaatunut. 

Pohjaratkaisusta ja sen evoluutiosta kerromme tarkemmin omassa postauksessaan.

Kouvolan asuntomessut nähty - täyttyikö tsekkauslista?

Kouvola, tuo myyttinen runonlaulajain kotitanner. Eiku se onkin Nilsiä. Vai sittenkin Juupajoki?

Helteinen maanantai Kouvolassa takana. Sentään välillä oli aurinko vähän pilvessä eikä Radio Novakaan soittanut kuin kerran Tomas Ledinin "Sommaren är kort" -biisin.

Puoliltapäivin saapuessamme näytti pahalta, kun pariin ensimmäiseen omakotikohteeseen jonotti väkeä kuin ilmaisia ämpäreitä noutamaan. Ohitimmekin ne ja kävimme niissä vasta päivän päätteeksi, jolloin niissä taas ei hiippaillut enää juuri ketään.

Ei hääppöinen kuva, mutta sentään tämän vuoden asuntomessuilta eikä esim. Ala-Niippalan lypsykekristä.

Kirjoittelen enemmän eri kohteista myöhemmin. Nyt käyn läpi, miten hyvin seitsemän kohdan tsekkauslistani napsahteli kohilleen. Siispä:

1. Viidensadan neliön tontit? 

Noilla susirajan taakse, tuonne myyttiseen pohjoiseen tai kaukoitään, miten vain, rakentaneilla ryökäleillä on ilmeisesti enemmän tilaa kuin meillä, jotka koettavat saada talojamme mahtumaan hyttysen peräaukon kokoisille pinta-aloille. Yli kahdeksansadan neliön tontteja! Oikeesti? Mitä te niillä teette? Onhan Kouvolassa ollut kaikenmaailman lennostosotilaiden tukikohtia, mutta ei kai nyt jokainen omakotitalo tarvitse omaa lentokenttää? Eikä niitä Prismojakaan nyt sentään joka pihaan kaavoiteta, vaikka kuinka S-ryhmän sedät kaupunginvaltuutettuja kahvittaisivat kelohonkamökeissä Saariselällä.

Vastaus on siis EI. Ei ollut näistä messuista apua siihen, miten talon saa sijoitettua bakteerin sieraimen kokoiselle tontille. Kouvolassa talot oli vain lätkäisty tonteille ja loppu tontista oli varattu golfkentälle, avolouhostoimintaan ja kaskiviljelyyn.

2. Yksikerroksiset omakotitalot? 

Olihan siellä Jukkaa, Sieviä ja Ainoaa. Tämän suhteen kannatti käydä, sillä etenkin yksi talo oli erittäin viisaasti suunniteltu (lue: me suunnittelemme samantapaista). Ihan perusfiksuja eikä liian pröystäileviä mörskiä suurin osa.

Vastaus on KYLLÄ. Joitain ideoita saatiin ja olimme tyytyväisiä näkemäämme.

Olohuone on kiva, koska olemme suunnitelleet samanlaista. Punamekkoinen tyyppi on kiva, koska maksaa asuntolainaa puoliksi kanssani.

3. Hirsitalot?

Kuulemma aika moni valmistaja satsaa panoksiaan ensi vuodeksi Tuusulaan. Ehkä tämä näkyi (myös) hirsitalojen puuttumisessa - niitä kun oli, öö ei yhtään. Lohtua toi sympaattinen hirsisauna / saunatupa, josta saimme konkreettista ideaa ja tuntumaa oman saunatupamme suunnitteluun ja näimme jälleen luonnossa, minkä kokoinen on minkäkin koon koko. Tai jotain.

Vastaus siis EI ja ihan vähän kyllä. Ei taloja, joo sauna.

4. Huoneiden koot?

Makuuhuone voi olla kymmenen neliötä, alle on ahdas. Viisitoista neliötä tuntui siltä, että sängynreunalta pitää mennä vessaan sähköskootterilla. Joko siis huone on turhan iso tai eturauhasessa on jotain häikkää.

Kodinhoitohuoneet olivat peruskauraa. Valkoisia kaappeja ja tasoja ja valkoisia tasoja ja kaappeja ja valkokaappitasoja ja tasovalkokaappeja. Sellaisia kapoisia huoneita, joissa vaatteet puhdistuvat kuin itsestään. Kuudesta neliöstä ylöspäin. Sanoinko jo, että valkoisia tasoja? Ja kaappeja?

Saunat. Upotettuja kiukaita, ihan kivoja lauteita. Isossa osassa taloja sauna oli saunomista varten. Kattoon ei ollut tehty ledeistä Sikstuksen kappelin freskoja eikä niissä ollut vesiurkuja soittamassa JVG:n Toccataa ja fuugaa pienissä häissä. Neljästä neliöstä etiäppäin, muttei kovin paljon etiäppäin.

Vessat olivat maltillisia. Ei kipsivenuksia tai -anuksia. Ei luonnollista kokoa olevia enkelinsiipiä pöntön takana. Ei mietelauseita tyyliin “The purest love comes from the heart of your bottom”. Vessat olivat täynnä vain sitä itteään, eli pönttö, kaappi ja lavuaari. Koot kahdesta neljään neliötä. Ihan riittävän kokoisia yksinäisyyden linnakkeita.

Vastaus on siis KYLLÄ. Ei tiloilla pröystäilyä, vaan järkevää neliöiden käyttöä.

5. Pihasaunat?

Kuten yllä kirjoitin, hirsitaloja ei liiemmin näkynyt. Yksi hirsinen pihasauna aluella jökötti, ja sangen sympaattisena jököttikin. Siitä lisää myöhemmässä kirjoituksessa. Mutta siinäpä se aika pitkälti pihasaunojen osalta olikin.

Vastaus on EI. Ilmeisesti kansallispuistojen kokoiset tontit on vuokrattu Suviseurojen parkkipaikoiksi, kun niille ei ole haluttu pihasaunoja. Siinähän veisaatte.

6. Mustat keittiöt?

Musta tuntuu, että norjalaiset kirkonpolttajahevifanit olisivat pitäneet tämän vuoden keittiöistä. Kai siellä oli muutakin kuin mustaa, mutta musta musta dominoi. Onhan se musta kiva väri. Se on vähän kuin syntinen valkoinen.

Vastaus on siis KYLLÄ. Oli mustaa. Juu. Mustaa oli. Ja avokeittiöitä oli myös. Paljon. Tai ehkä vähän niinku kaikki. Ja mustaa.

Jykevä. Kova mutta lämmin. Mutta eipä minun heijastustani kummemin kuvassa näy. 

7. Oliko muuta kuin pahoja ja kovia karkkeja? 

NO EI JUURI! Telialta sain Dumle-tikkarin, kun aloin vollottaa, kun en voittanut pika-arpajaisista mitään. Olisin halunnut In-Ear Noise Cancelling Waterproof Extra Bass 3D Vivid Sound Technology -lumikolan, mutten saanut. Ja tikkarikin suli taskuun. Ja koska tikkarissa oli suklaata ja tasku oli takatasku, kaikki luuli, että minulla oli asuntomessuilla vähän liiankin jännää.

Onko tontti? - Skenaario 2

SKENAARIO 2 - ON TONTTI!

Talofirman Myyntiedustajaa kouraisee syvältä, kun hän tajuaa, että asiakkaalla on tontti

Kuva: MichaelGaida / Pixabay

(Lue täältä siitä tragediasta, että tonttia ei ole)

Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa luomuginsengjuuriteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.

Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista.”

Talofirman Myyntiedustaja: “No ensiksihän pitää olla tontti, sitä ennen ei oikeestaan kannata alkaa mitään suunnittelemaan. Ilmansuunnat, rakennusoikeus, pohjatutkimus, Suomen pääseminen Euroviisufinaaliin, nälänhätä. Nää ainakin pitää olla ratkaistuna ennen kuin kannattaa tota meidän kahvaa kiskaista, ja netissähän voi käydä meidän sivuilla ja facebookissa. Ihan yhtä hyvää palvelua saa. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä on tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Hirveen moni haaveilee siitä talosta, mutta etenkin täällä pääkaupunkiseudulla tonttimaata on tosi vähän ja sekin on yleensä rämeikköä. Alligaattoreita siellä ojat täynnä ja malaria leviää. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Mutta meillä on tontti. Kasvukeskuksessa radanvarren pikkukaupungissa kirvesvarsitontti, rakennusoikeus 150 neliötä ja 30 neliötä talousrakennus. Nykyinen talo myyty voitolla, ja rahat on satasen seteleinä tässä vyölaukussa. Tai osa rahoista, tässä nyt on vaan kuusisataa tonnia etumaksua varten.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Se oma talo on kyllä ihana haave, mutta suoraan sanoen kaikkien ei edes kannata rakentaa. Se on se meidän firman talossa asuminen sellainen laji, että siinä ei kaikki pärjää. Joka aamu pitää koolata vähintään pari tuntia ja illalla laittaa smyygejä maalämpöpumppuun. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä. On. Tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ai te ootte vielä siinä, oottakaas, mä kysyn tähän apuun Jereä. Jere! Tuotko sen sähköpiisk… SIIS ONKO TONTTI?”

Asiakas: “Joo.”

Tässä vaiheessa keskustelussa seuraa pieni tauko, kun Talofirman Myyntiedustajaa elvytetään. Mikään ei tunnu auttavan, kunnes Jere keksii kuiskata Talofirman Myyntiedustajan korvaan “ne ei lukeneet pienellä painettua sopimusehdoista”. Talofirman Myyntiedustaja, joka oli jo matkalla kohti liekehtivää porttia, jonka päällä punainen silmä häntä tuijottaa, palaa korahtaen elävien kirjoihin.

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti. Anteeksi, mua saattaa alkaa spontaanisti itkettää. Älkää antako sen häiritä. Tontti. Tajuatteko, miten ihana sana se on? Tontti! Jos sopii, niin piirrän teille tässä nyt heti tähän laattalattiaan, jolla näköjään vielä makaan, kuolallani ensimmäisen luonnoksen talostanne.

Asiakas: “No ihan alustavasti vasta tultiin kysymään, löytyykö teidän firmalta edes kiinnostusta tähän projektiin.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti! Tajuatteko? Se tarkoittaa, että antaisin vaikka vasemman keuhkoni asiakkuudestanne. Oikea keuhko onkin erään tuusulalaisen hirsitalon seinällä. Luulevat sitä Kuutti Lavosen maalaukseksi. Nonni, siinä se olisi. 143 neliötä, pihasauna, olokeittiö, jossa aamiaiskaappi ja vähän taidetta talon puolesta seinällä, vanhempien makkari omassa rauhassaan, jos joskus lauantaisaunan jälkeen tulee sensuaalitoiminnalle tarve ja kääntymisympyrä vessassa, jos käy Jehovan todistajia. Laitettaisko me nimet paperiin? Tai ihan voidaan kirjoittaa kuolallakin näille laatoille.”

Asiakas: “Kyllä me ensin kilpailutetaan pari varteenotettavaa vaihtoehtoa…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ette te mitään kilpailuta! Siis tiesittekö, että noi muut firmat on oikeasti huumekauppiaiden hallussa? Ja ne tekee talonsa ydinjätteestä! En haluaisi kertoa tätä, mutta olen kuullut, että ne kaikki ovat menossa konkurssiin. Ihan vain näin teille sen kerron. Ja nimettömänä suomi24:n keskusteluissa. Ja vauva.fi:ssä. Kyllä nyt kannattaa tehdä kaupat meidän kanssa, meidän puu on tiukkasyistä pohjoisen Romanian jätteenkäsittelyalueen mäntyä.”

Asiakas: “Ei me kyllä vielä…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Jere! Otatko sen mun mummon pakkasesta? Eiku äidin puolelta. Kuulkaa, minä laitan tämän mummon tähän kaupantekijäisiksi. On kuulkaa hyvä leipomaan. Tai oli. Että mitenkäs, laitettaisiinko me nimiä tähän paperiin?”

Asiakas: “No pitää vielä harkita asiaa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Rouva siinä vieressä näyttää olevan mietteissään. Kipristääkö vatsaa? Voi liittyä pernan toimintaan. Minäpä revin vatsani auki paljain käsin ja saa siitä rouva uuden pernan. Tai vaikka varalle, jos oma jää zumbaan. Kas siinä. Oho, lipsahti kädestä. Varo Jere, siinä ovensuussa on vähän liukasta! Että alettaisiinko me tämän jalomielisen eleeni jälkeen nyt laittamaan niitä nimiä paperiin?”

Asiakas: “Kyllä me taidetaan nyt käydä ensin siellä Prismassa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Älkää menkö! Kun teillä on se tonttikin! Minä lupaan käydä varastamassa seuraavan vuoden ajan kaiken tarvitsemanne Prismasta tai noista muista mainioista S-eturauhaskaupoista, jotka on niin mainiosti saatu sijoitettua aina kaupunkien parhaille paikoille ilman mitään lobbaamista tai kunnallispäättäjien “seminaarimatkoja”. Mutta laitetaan nyt niitä nimiä saatana siihen paperiin!”

Asiakas: “Hei, älä roiku mun kauluksissa. Päästä irti. Jere, voitko lyödä tätä hullua sillä jäisellä mummolla.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Äidin puolelta!”

Talofirman ovi paukahtaa. Asiakas on poissa. Talofirman Myyntiedustajan kuumat kyyneleet putoilevat luomuginsengjuuriteehen. Sekään ei auta. Tee on kylmää kuin vieressä lojuva jäinen mummo. Äidin puolelta.

Juuri ennen asiakkaan farmari-Skodan käynnistymistä toimistosta kuuluu vaimeasti “niillä oli tonttiiiiiiiiiiiiiiiiii!”

Karu totuus alkaa valjeta Talofirman Myyntiedustajalle: asiakas ei ehkä ostakaan taloa ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä tapaamisella, vaikka hänellä on tontti!

Kuva: RobinHiggins / Pixabay

Onko tontti? - Skenaario 1

SKENAARIO 1 - EI TONTTIA

(Lue täältä siitä, kun tontti jo on)

Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa pakurikääpäteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.

Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista, kun perhe on kasvanut ja tarttettais lisää tilaa ja kun mulla on toi Vespa, jota olis kiva tuunata lämpimässä autotallissa ja vaimo harrastaa huovutusaerobiccia ja vanhempi tytöistä pelaa lätkää ja aloitti just esteratsastuksenkin ja niitä heppoja kai pitää välillä pestä ja nuoremmalla on seitsemän terraariota, lähinnä matelijoita, mutta on siellä yksi turkulainenkin että se 34 neliöö alkaa olla meille vähän ahdas..”

Talofirman Myyntiedustaja: “Onko tontti?”

Asiakas: “No ei vielä, kun me saatiin tää ajatus just tossa kun oltiin Prismaan menossa ja ajateltiin, että varmaan te haluisitte suunnitella meille talon. Ehkä sellainen kaksikerroksinen tai sitten yksi ja kellari. Tai pelkkä yläkerta ja kellarikin olis varmaan jännä, että se yläkerta niinku leijuis siinä ilmassa ja välissä olisi perennoja ja marihuanaa, tuskin se paljon kalliimmaksi tulisi. Tai ehkä sellainen atrium-talo, siitä oli Vain elämäässä puhetta ja ne kaikki itki, kun se oli niin koskettavaa. Ei ehkä ihan Hesan keskustaan, mutta niinku Töölööseen tai miksei Jyväskyläänkin. Sellasta modernia tyyliä, tiilistä tehtyjä hirsiä, jossa olisi punamultaa, kipsilevyä ja kryptoniittia tehosteväreinä. Värimaailman vois ottaa mun ja puolison ensitreffeiltä siitä mäkkärin seinässä olleesta majoneesitahrasta, mutta siinä vois olla vähän enemmän umbraa, kun oon ihotyypiltäni kevät. Ja uima-allas katolla on ollut meidän unelma. Ja harjakatto. Säästöjä on, kun vaihdoin kesälomarahat vapaiksi ja ostetaan vessapaperi Lidlistä. Ihan yhtä hyvää se on ja sormi se on omakin sormi, jos se sinne “tapahtumahorisonttiin” lipsahtaa. Että oisko sulla nyt aikaa, vai käydäänkö me eka siellä Prismassa, jos haluat sillä välin vähän hahmotella? Niin ja aamiaiskaappi pitää olla.”

"Saisko tohon vielä erkkerin ruokapöydälle?"

Kuva: joduma / Pixabay

Talofirman Myyntiedustaja: “Eli ei oo tonttia?”

Asiakas: “No ollaan kyllä ajateltu, että voitais alkaa niitä kattelemaan, kunhan toi Brexit, murrosikä ja maanpinnan nousu Vaasan rannikolla on saatu hoidettua. Mutta meillä on siis unelma, vaikkei ehkä sama kuin Martin Luther Kingillä, tai ehkä sekin halusi aamiaiskaapin. Ja talofirmathan niitä hoitaa. Siis unelmia, ei Martin Luther Kingiä. Kun olis ihana herätä järveltä heijastuvaan auringonkiloon ja kuulla, kun kotiautomaatio käynnistää kaffimyllyn. Samalla voisi kipasta siitä Olympiastadionin vieressä olevasta leipomosta aamutakissa muutaman kroisantin ja sitten perhe rupattelisi siinä oman hirsitalon lokoisassa tunnelmassa päivän psyykkisesti kuormittavista haasteista. Kyllä meille Katajanokkakin kelpaa. Suunnittelet siihen vaan sen verran korkean, mutta ilmavan aidan, ettei turistit kurki pihaan.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Mutta tonttia ei siis oo?”

Asiakas: “No ei ihan, mutta suvun mökillä ennen kuin Aapo-eno poltti sen juoppohulluuskohtauksessaan oon kyllä oppinut paljon tonteista, ja että ne on niinku maata ja sen päälle sitten tulee se talo. Kai ne haikarat tuo ne talot sinne tontille, tai sitten ehkä talo tulee siitä, jos istuu ilman uimapukua saunan lauteilla. Mutta tää oma talo on ollut meidän unelma siitä lähtien, kun eilen kuultiin, että ihmisrasvassa paistettuja donitseja ei saakaan myydä suoramyyntinä taloyhtiön kerhohuoneelta.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ei siis tonttia?”

Asiakas: “No kaikki on tavallaan suhteellista, jos vertaa vaikka sumatralaiseen rotta-apinaan, niin…”

Talofirman Myyntiedustaja: “ONKO TONTTI?”

Asiakas: “Eeeeeeeeeeehkä ei kauheesti vielä ole.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Jere, näillä ei oo tonttia! Tuotko sen sähköpiiskan?”

Asiakas pakenee palovammat pohkeissaan toimistosta. Talofirman Myyntiedustaja havaitsee ilokseen, että pakurikääpätee on jäähtynyt juuri sopivaksi.

Talofirman Myyntiedustaja ei kestä tontittomia uneksijoita, vaan vaipuu van Gogh -maiseen raivoon

Kuva: RobinHiggins / Pixabay