maanantai 21. lokakuuta 2019

Vierailulla massiivihirsitaloissa - syysloman roadtrip sumussa



Rakas lukija! Tässä postauksessa käsittelemme ainakin seuraavia asioita:

- massiivihirsitalo
- massiivikuusihirsi
- forssalainen liha

Syysloma oli ja meni. Meillä toki olisi ollut syyslomaviikolla hyvin aikaa viedä taloasioita eteenpäin, mutta projekti seistä jököttää odotuksen tilassa kuin Mannerheim Kiasman edessä. Haluamme yhä uskoa, että kunhan yksi asia selviää, se johtaa toisen etenemiseen, mistä seuraa ratkaisu kolmanteen, ja sitten meillä onkin uuden kodin pihasauna lämpimänä ja korvapuustit uunissa. Mutta tällä hetkellä siis odotellaan, kun asia on korkeemmas käres.

Mitä siis tehdä, jos mitään ei voi tehdä ja lapsetkin on saatu riittävän monen sadan kilometrin päähän, etteivät kömmi yöllä viereen? Tai jos kömpivät, niin olisi pitänyt jättää niille näyttämättä Lassie palaa kotiin DVD:ltä.

Mepä kutsuimmekin itsemme kylään! Tai oikeastaan kahteen. Eikä tuttujen luo, vaan ihan vaan facesta bongattujen vieraiden tyyppien luo. Eikä naapuriin, vaan parinsadan kilometrin päähän. Alkon kautta liikkeelle, toisille tuliaisiksi valkkari, toisille punkku ja laadukas ranskalainen auto kehräsi meidät tien päälle.

Vasemmalla harvinainen albiinokirahvi parittelee jaavansarvikuonon kanssa. Uskomaton säkä, että satuttiin juuri kohdalle.

Suuntana oli läntisempi Suomi. Sää oli järjettömän sumuinen - koko päivän, koko matkan. Onneksi Google Maps kertoi, milloin pitää kääntyä ja mihin. Omasta mielestämme meidän tosin olisi pitänyt olla Turun Caribian porealtaassa, mutta löysimmekin itsemme Forssan Prisman parkkipaikalta. Aika täydellinen metafora elämästämme noin muutenkin.

Vastaan tuli myös sumuisten vuorten Corolla.

Forssa lienee suhteellisen työläisvoittoinen pitäjä, kun omistavaa luokkaa kohtaan tunnettu viha hohkasi jopa ravintolan ruokalistalta.

Vallankumous syö lapsensa. Vegaanit sorron yöstä nouskaa. Poppaloora, puhuva auto. Ja mitä niitä nyt on.

Muutenkin koimme hämmennyksen hetkiä, kun koetimme löytää lounaspaikkaa, jossa olisi ollut muutakin kuin punaista lihaa. Esimerkiksi Riihimäellä oli tarjolla:

Ma: lihapata tai nakkikeitto
Ti: nakkipata tai lihakeitto
Ke: mausteinen lihapata tai nakkipaistos
To: makkaraperunapata tai mausteinen nakkilihapaistos
Pe: lihamakkaramakkara tai nakkiliha-lihanakki

Hilipatapippaa kun pekonia dippaa!

Onneksi oli niin sumuista, että saatoin väittää puolisolleni, että hänelle tilaamani verinen naudankeuhko oli uutta nyhtökauraa.

Safarilla pitää olla tarkkana. Nyt en ehtinyt saada selvää, tuliko vastaan seepra, jagulaari vai lapsi, joka kutoo Vallila Interiorsin verhot.


KOHTEENA MASSIIVIHIRSITALO MÄNNYSTÄ


Google Mapsilla oli jokin tarve saada ajattaa meitä muutamaan otteeseen hiekkateitä ja maisemareittejä, mutta lopulta olimme perillä ensimmäisessä paikassa. Seuraavien syiden vuoksi olimme päättäneet itsemme kutsuttaa kylään:

- massiivihirsitalo
- painovoimainen ilmanvaihto
- tuulettuva alapohja
- järjettömän komea ja jykevä (perustusten George Clooney siis) perustus - vanhan kivinavetan graniittia. Jessus!
- tarjolla kahvia (otin santsikupinkin), pullaa ja eri sortteja keksejä (täytin repun, kun eivät huomanneet)

Jos tällaisen näkeminen ei herkistä, niin vikaa on silloin joko yhteiskunnassa, kasvatuksessa tai molemmissa.

Lievästi kateellisena ja kauhuissani kuuntelin, miten paljon ovat tehneet itse taloaan. Toiset osaa ja jaksaa, ja toiset (lue minä) hengästyvät jo siitä, jos ladattavan appsin koko on yli 100 megaa.

Aika vierähti kuin Anne Bernerin laatuaika Sipilän hallituksessa. Oli suunnattava vielä kauemmas länteen. Vähän kuin haltiat Taru sormusten herrassa, mutta sillä erolla, että meidän örkit oli isovanhemmilla hoidossa.

Myös vuoristomaisemat hivelivät silmiämme. Huomatkaa erityisesti jäätikön yläpuolella liitelevä kotka, sotka tai joku helevetin kuppatirppa. 

KOHTEENA MASSIIVIHIRSITALO KUUSESTA (JA MÄNNYSTÄ)


Mesta numero kaksi. Syytä oli olla taas kateellinen (ei kuitenkaan ehkä siitä, että kummassakin paikassa hirsitalon rakentaminen oli seurausta homeelle altistumisesta aiemmassa kodissa). Mutta se tontti: mäki, kalliota, näkymä merelle (kuulemma. Oli sen verran pimeää, että saattoi siellä olla Lidlin logistiikkakeskuskin). Ja miksipä olimme kutsuneet itsemme tänne? No:

- massiivikuusihirsi (yksi vaihtoehto myös meillä)
- varteenotettava talotoimittaja ja kokemusta parista muustakin - hyviä ja huonoja
- (törkeän) magee pihasauna (törkeän) hienolla paikalla
- tuulettuva alapohja

Paljon siis tässäkin projektissa asioita, joita olemme pähkäilleet. Ja jälleen, itse tekevät täälläkin taloaan. Ahistaa. Itsehän väsyn jo, jos talotehtaan esitteessä on mustavalkoinen kuva.

Välillä pysähdyimme mangopuulehdon suojaan vilvoittelemaan.
Alkuasukkaat puristivat meille ihanaa, tuoretta mehua liito-oravista.

Zum zummarumpparum: oli hienoa saada valistusta ja vinkkejä meitä pidemmällä olevilta hirsirakentajilta ja nähdä livenä eri vaiheissa olevia taloja ja ratkaisuja. Uskon edelleen meidän olevan oikeilla jäljillä tavoitteissamme, vaikka jotkut ovatkin tuoneet nimpparilahjoiksi pakkopaitoja, joihin on brodeerattu meidän nimemme.

Ja kaiken lisäksi, kyllä on kivoja ihmisiä, jos jopa meidät suostuvat kutsumaan kylään!

”Voi Frodo, onko mitään pahempaa kuin Mordor?”, Sam kysyi.
”Sam, Mordor ei ole pahinta”, Frodo vastasi ”vaan se, että sinne pitää mennä Turun kautta.”
”Voi örkin perse!” Sam ähkäisi.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.