keskiviikko 1. huhtikuuta 2020

Heippa autokatos - hermo meni!


Kotikaupunkimme maaomaisuus on rajallinen. Niin rajallinen, että sadan tonnin tontit kaavoitetaan kuin ne olisivat van Goghin signeeraama pala platinaa Tutankhamonin haudasta. Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin.

Näin tiheästi asutulla alueella puut suositellaan tehtäväksi betonista ja suojattavan assbestilla.

“Ettei vaan tulisi myytyä niin paljon maata, että sille saa ostaja talon jotenkin sijoitettuakin”

Ja koska tonttimme on pienempi kuin Trumpin empatiakyky, aikamoista suunnittelua sijoittelu on vaatinut: yhdelle sivullehan saimme naapurilta luvan rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta. Toiset naapurit, jotka nyt juuri omalle postimerkilleen rakentavat, taas saavat käyttää meidän tietämme ja me saamme tehdä piharakennuksemme metrin päähän heidän tontistaan. Reilua.

Mutta koska piharakennus ja sen jatkona autokatos ovat niin lähellä tuota heidän tonttiaan, palosuojauksen vaatimuskin on melkoinen, eli EI60. Hirsiseinältä tämä onnistuu, ei siinä mitään. Mutta nyt selvisi, että juuri tämän palosuojauksen vuoksi olisi autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi. Ja nimenomaan pelkkää seinää: autokatoksen katto ei saanut jatkua oman tonttimme sisäisten paloetäisyyksien vuoksi, vaan pelkkä seinä.

Penkin pitää kestää palavan lokin ylilentoja 60 minuuttia. Penkin palonkeston laskemiseen käytetään kaavaa R, jossa R on lokki.

“Autokatoksen (hirsi)seinää pitänyt jatkaa vielä pidemmäksi”

Hirsiseinä pihalla ilman kattoa. Hmmmmm. Talofirman edustajan sanoin hirsi olisi parissa vuodessa “lusikoitavassa kunnossa”. Olisihan siihen voinut lähteä jotain helekutan peltejä virittelemään, mutta nyt meni hermo. Tässä junnataan äänieristys-, energia- ja paloselvitysten hetteikössä. Kun yksi saadaan selvitettyä, toinen tarve ilmestyy ja siihen ensimmäiseenkin kaivataan lisäselvennystä momentille R9/Möö/Pylly-2020. Vähän kuin yrittäisi raivata palloja keskeltä pallomerta, kun lapsi väänsi tortut sen pohjalle. Juu, kokemusta on. Vaikka vastaava mestari pätevä onkin, niin ei hän sentään mikään vanhatestamentillinen Mooses ole.

Mikä siis ratkaisuksi? No suomalaisen miehen lempiväline tunteiden näyttämiseen - dynamiitti.

Räjäytetään koko autokatos helevettiin. Rrrrrrrranskalainen raksa-auto (joka muuten ei läpäissyt katsastusta, kiitos kysymästä) saa luvan uneksia bretagnen tuulista suomalaisessa räntätuiskussa. Ei tässä jaksa ruveta pelleilemään hirsistä jotain biohajoavaa kiinanmuuria.

Suunnitteluvaiheessa on Aleksandrian palovalvontavirastoon pitänyt toimittaa kolmena papyruskappaleena palonkestosertifikaatti, jossa todistetaan, että Hippolytes-orja on survonut varpaillaan savitiilien materiaalia ISO9001-standardin mukaisesti ja että eläimiä ei vahingoitettu Rooman valtakunnan aikana. 

Hirsi olisi parissa vuodessa lusikoitavassa kunnossa”

Naapurihan ei siis oikeasti voi rakentaa mitään sille alueelle, jota meidän pitäisi potentiaalisilta helvetin lieskoiltamme varjella. Mutta “rakennusvalvonnan näkökulmasta, arvioitaessa naapuritontille rakentamisesta aiheutuvaa haittaa, naapuritontti on aina rakentamaton. Määräävä tekijä on mihin kohtaan tonttia voi asemakaavamääräysten mukaan rakentaa. Näkökannan takana on se, että naapurin tontilta voidaan purkaa kaikki rakennukset pois ja rakentaa uudet uuteen paikkaan uuteen järjestykseen.”

Eli koska lentoliikenne ja sen myötä melu saattavat kasvaa seuraavan kolmenkymmenen vuoden aikana, siihen varautumiseen tarvitaan ääneneristysselvitys. Ja koska naapurin talo saatetaan joskus purkaa ja tontille saatetaan rakentaa joskus jotain muuta, pitää tehdä lahoava hirsiseinä.

Edes Espoon rakennusvalvonta ei löytänyt tästä mitään moitittavaa. Syy saattoi olla myös favelan kanttiinin juomissa.

“Räjäytetään koko autokatos helevettiin.” 

Tällainen varautuminen huvittaa etenkin juuri tänä corona-aikana, kun musta joutsen lennähti siivilleen Wuhanista ja kaikki ovat ylläripyllärikusessa. Oikeastaan kyllä rakentamisessa pitäisi jatkossa varautua myös viruksiin. Ja jättiläisvompatteihin. Ja Paavo Väyrysen presidenttiyteen. Etenkin Paavo Väyrysen presidenttiyteen.

Sinne lentää siis autokatos. Heippa! Ehkä tyhmä päätös, mutta ihasama. Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi, pihasauna marjapensaaksi (huom. palosuojatuksi marjapensaaksi) ja maalämpö kolmeen Aku Ankan taskukirjaan. Kompromisseja pitää tehdä, mutta tätä menoa tontti lähtee myyntiin. Sinne on sentään jo tie. Koivupöllit saa kaupan päälle. Paitsi sen yhden, joka paloi samalla kun hihani.

On varauduttava siihen, että tulevaisuudessa puiden hiusjuuret saavuttavat maapallon keskipisteen. Tämän vuoksi jokainen yli kolmen nanometrin paksuinen hiusjuuri on salaojitettava Teuvo Hakkaraisen kestävällä materiaalilla.

Seuraavaksi varmaan vaihdetaan hirsitalo maakuopaksi.

Kuvat: Pixabay

keskiviikko 25. maaliskuuta 2020

Ensin ääneneristysselvitys - sitten energialaskelma


Kaikilta uudisrakennuksiltahan vaaditaan energiatodistus. Siitä käy ilmi talon E-luku ja energialuokka. Meille olisi tulossa hirsitalo. Massiivihirsitalo. Painovoimainen ilmanvaihto. Pilariperustus. Vähemmästäkin menee rakennusvalvonnassa pullakahvit väärään kurkkuun. Ja pian käy ilmi, etten ymmärrä näistä asioista yhtään mitään.

Rakennustarkastaja oli sitä mieltä, että olohuoneen seinärakennetta pitää vielä miettiä.


Kaikilta uudisrakennuksiltahan vaaditaan energiatodistus.

Aiemminhan meidän piti siis teettää ääneneristysselvitys, koska hirsitalon makuuhuoneeseen kuuluu, jos vesinokkaeläin henkäisee Australiassa. Siitä kun selvittiin, piti nyt tehdä energialaskelma. Ja koska hirsitalo nyt vaan on niin järjettömän huono rakennus ihan kaikin puolin, siinäkin oli jumppaamista.

Jenniqué-Monniqué pohtii, pitäisikö sittenkin ostaa chihuahua hirsitalon sijaan. Edellisestä tuli kännissä ja läpällä tehtyä hansikkaat.

En tiedä, olenko ollut edellisessä elämässäni koiperhonen, joka on lentänyt kynttilään, tai sammakko, jonka on ollut pakko saada ylittää moottoritie ruuhka-aikaan, mutta näköjään tässä(kin) elämässä pitää kaivaa verta nenästään. Me kun olemme keränneet koko likaisen tusinan rakennuttamista hankaloittavia tekijöitä samaan projektiin.

Jenniqué-Monniquélla on oma keinonsa selvitä ongelmista. 

“Olemme keränneet koko likaisen tusinan rakennuttamista hankaloittavia tekijöitä samaan projektiin.

Pelkkä massiivihirsitalo - ei ongelmaa. Pelkkä painovoimainen ilmanvaihto - ei ongelmaa. Pelkkä pilariperustus - ei ongelmaa. Mutta kaikki nämä samassa, niin Houston - we have a hirsitalo.

Joinain päivinä Jenniqué-Monniqué kuvittelee kutittelevansa maailmanhengen napaa, huonompina päivinä jotain muuta.

Ääneneristysselvityshän oli jo tehnyt selväksi, että jostain on luovuttava: dk- eli kippi-ikkunat eivät riitä, vaan ikkunoiden pitää olla mahdollisimman hyvin ääntä eristäviä MSEA-ikkunoita. MSEA ei ole sairaalabakteeri, vaan sellainen tavallinen ikkuna, jonka saa sillai tavallisesti auki. Onni onnettomuudessa on, että jos ikkuna eristää ääntä, se eristää lämpöäkin.

Jenniqué-Monniquélla on siiiiiiiiivet, joilla voi olla oman elämänsä droné.

Houston, we have a hirsitalo.

Itse asiassa talo noilla edellä mainituilla äärimmäisen surkeilla ja kyseenalaisilla ratkaisuilla olisi kyllä täyttänyt energialuokan vaatimukset. Se, mistä homma kiikasti, oli energiantasauslaskelma. Siihen ladotaan kaikenlaisia arvoja ja jonkin huonomman rakennuksen osan arvo pitää kompensoida vastaavasti jollain paremmalla. Esim. painovoimainen ilmanvaihto on energiamielessä huono, mutta sitä voi kompensoida paremmilla ikkunoilla. Tai pilariperustus on huono, mutta maalämpö kompensoi. Tai miehisyyteni on huono, mutta farmari-Skoda kompensoi. Eiku.

Yksi hirsitalojen laskennalliseen huonouteen vaikuttava tekijä on ilmanvuotoluku. Eli suomeksi: hirsitalo ei ole tiivis, vaan fuskaa lämpöä. Ilmanvuotoluku voidaan mitata tiiviysmittauksella, mutta niin kauan kuin sitä ei ole, käytetään ilmanvuotolukuna arvoa 4. Ja vähän kuin koulutodistuksessakin, numero voisi olla parempikin. Ilmavuotolukuna olisi voinut käyttää nelosta parempaankin arvoa, mutta silloin myöhemmin pitää tehdä tiiviysmittaus, jolla arvo todistetaan. Ja jos mittaus osoittaa, että arvo on laskelmassa liian hyvä, tarttee taas kompensoida jollain. Esim. valaa koko talo uretaaniin. Tai ostaa Audi.

Pari vuotta sitten laskelmassa olisi varmaan tullut turpaan kuin pienyrittäjälle koronaepidemiassa, kun painovoimaisen ilmanvaihdon suhteen vaatimukset olivat vielä tiukemmat. Nyt kun siitä ei enää niin kovasti rangaista, energiantasauslaskelmia sentään pystyi pyörittelemään.

Jenniqué-Monniquén suosikkileikki on nimeltään "Kukkuu!"

Energialaskelmaa meille tekikin melkoinen velho. Hänen kanssaan palaveerattiin, miten mikäkin muutos vaikuttaisi. Betonisokkeli ja sitä myöten umpinaisempi alapohja olisi kerralla ratkaissut useammankin ongelman - joskin henkiset ongelmani olisivat yhä tallella. Kippi-ikkunatkin oltaisiin saatu, paitsi ettei oltaisikaan, kun ne eivät edelleenkään ole riittäviä äänieristyksen suhteen.

Jenniqué-Monniqué söi juuri viimeisen palan chihuahuaa. Vähän tuppasi sätkimään.

Betonisokkeli ja sitä myöten suljetumpi alapohja olisi kerralla ratkaissut useammankin ongelman.

Koska olen kuitenkin yhdessä edellisessä elämässäni mennyt perjantaiyönä lapualaisessa baarissa sanomaan, että kaikki painijat ja pesäpalloilijat on homoja, en vielä tähän ratkaisuun tyytynyt. Ja koska olin jossain toisessa elämässäni ollut tyyppi, joka liftasi Titaniciin, sain päähäni, että jos lisättäisiin vielä yksi hirsikerta korkeutta. Lisää korkeutta -> lisää seinäpinta-alaa -> lisää huonosti eristävää seinää -> lisää ongelmia -> lisää laskettavaa energialaskijalle.

Jenniqué-Monniqué näyttää, kuinka paljon sisäpuolista lisäeristystä hirsitaloihin tarvitaan.

Mutta energialaskija laski energisesti ja saimme viisi vaihtoehtoa:

Versio 1: Pilariperustus, lisäeristetty tekninen tila ja varasto, 800 mm eriste yläpohjassa, 0.65 luokkaa olevat ikkunat ja ovet.

Sitä lisäeristystähän minä manasin jo ääneneristysselvityksen osalta viime postauksessa. Nyt oli pakko nöyrtyä sitä vaihtoehtoa pohtimaan, jos talo halutaan tolpille tehdä. Yläpohjassa on eristettä melkoisesti. Muuten perusmeininki, kunhan ovet ja ikkunat ovat hyvät.

Jenniqué-Monniqué varmistaa, että asia on selvä. Toisin kuin Jenniqué-Monniqué.

Versio 2: Pilariperustus, hirsikerran korotus, lisäeristetty tekninen tila ja varasto + 7.2m2 lisää, 800 eriste yläpohjassa, 0.65 luokkaa olevat ikkunat ja ovet.

Sitä kun saa kaikkea päähänsä. Esimerkiksi sen, että kun meille tulee painuva hirsi, niin 270 cm korkeat huoneet ovat parin vuoden päästä enää 260 cm korkeita. Ja kun nämä hirret menevät 20 sentin välein, niin vaihtoehtona on joko 2,6 tai 2,8 metrin huonekorkeus. Siitä välistä olisi riittänyt, mutta se nyt ei onnistu. Siksi yksi hirsikerta lisää ja vähän lisää lisäeristystä, joka saataisiin jemmattua keittiökaappien taaksen.

Jenniqué-Monniquén äiti Suppo-Irmeli soittaa. Jenniqué-Monniqué nostaa antennit ylös.

“Vaihtoehtona on joko 2,6 tai 2,8 metrin huonekorkeus.

Versio 3: Rengassokkeli, ei lisäeristyksiä, 550 eriste yläpohjassa, 0.8 luokkaa olevat ikkunat ja ovet.

Tässä ei tarvitsisi kikkailla eristeillä, ovilla eikä ikkunoilla. Yläpohjan eristepaksuuskin olisi pienempi. Toisaalta taloon tarvittaisiin reippaasti betonia, tuota ilmastomuutoksen coronavirusta. Muutenhan tämä olisi näppärä.

Jenniqué-Monniqué laski toki veret chihuahuasta ennen kuin teki siitä hansikkaat.

Versio 4: Rengassokkeli, hirsikerran korotus, ei lisäeristyksiä, 650 eriste yläpohjassa, 0.8 luokkaa olevat ikkunat ja ovet.

Sama kuin yllä, mutta vähän stydimmällä yläpohjan eristemäärällä, kun huonekorkeus kasvaa.

Jenniqué-Monniqué on koiraihmisiä, kuten pipostakin näkee.

Versio 5: Rengassokkeli, hirsikerran korotus, lisäeristetty tekninen tila ja varasto, 550 eriste yläpohjassa, 0.93 luokkaa olevat ikkunat ja ovet 0.8.

Versio 5 mahdollistaisi kippi-ikkunat energiamielessä, mutta äänieristyksen kanssa ei mahdollinen. Eli kiva vaihtoehto, muttei toimi.

Illalla Jenniqué-Monniqué tapaa boyfriendinsä. Tyrä-Dominique on ylläriksi rakentanut Jenniqué-Monniquélle vuoristomökin Keravalle.

Näistä pitäisi nyt haarukoida vähiten huono. Sinänsä lohduttavaa, että vaihtoehtoja on. Näin peruskoulupohjalta vaihtoehto 2 tuntuisi houkuttavimmalta. Saisikohan ne lisäeristeet kiinni niin löyhästi, että lopputarkastuksen tekijöiden perävalojen loitontuessa ne voisi repiä irti? Ihan vaan ideologisista syistä. Olisin kyllä niin Isis-matskua tässä fanaattisuudessani. Paitsi ettei jaksaisi eikä kiinnostaisi. Mutta muuten.

Jenniqué-Monniqué kävi plastiikkakirurgilla. Nyt Jenniqué-Monniqué on jälleen kehoposetiivinen.
Sinänsä lohduttavaa, että vaihtoehtoja on.

torstai 19. maaliskuuta 2020

Ääneneristysselvitys - hiljaa, hiljaa, meikäläinen kajahtaa!


Ei ne talon seinät taida nousta. Korjaan, hirsiseinät. On se hirsi niin huono materiaali. Tällä kertaa asiaa viivytti ääneneristysselvitys. Kanssarakennuttajattareni(!) ja vastaava työnjohtaja olivat palaveeraamassa rakennusvalvonnassa. Saivat osakseen fiksua, asiallista ja kannustavaa toimintaa ja puhetta rakennustarkastajalta, siitä täytyy kiittää. Mutta koska Finavian laskelmien mukaan talomme kuuluu joskus tulevaisuudessa Lden 50 -lentomelualueeseen, niin selvittäähän sekin pitää.

Siispä puhelin kauniiseen, koskaan oikeaa työtä tekemättömään käteen ja soitto insinöörille, joka laskee. Ja laskuttaa - joskin raksamaailman mittapuulla ihan kohtuulliseksi. Jäi vielä toisen lapsen toinen munuainen panttaamatta.

Naapurin Ossi-Miguel oli taas ottaut Lidlin telineestä väärän rollaattorin.

On se hirsi niin huono materiaali.

Ensimmäinen versio laskelmasta tuli jo seuraavana päivänä. Ensimmäinen versio siksi, että pällini repesi ja repäisin ihokkaani. Laskelmassa kun suositettiin sisäpuolista lisäeristystä. Hirsitaloon. Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy. Jos sisäpuolelle vaaditaan lisäeristystä, niin laitetaan sitä sitten myös ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Lopulla irtokarkkia.

Vaikka arvon lukijalle asia ei todennäköisesti välitykään, osaan tarvittaessa kommunikoida ihan asiallisestikin. Siispä ihan asiallisestikin kysyin, voisiko laskelman laskea uudelleen niin, että lisäeristystä ei tarvittaisi sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Kaivelinpa avuksi vielä paremmin äänieristettyjen ovien ja ikkunoiden desibelimääriäkin, lähetin tiedot niistä laskijalle ja ristin käteni Ivaloa myöten.

Ilmainen vinkki: siinä on melkoinen volyymiero, harrastaako naapuri ikebanaa vai naapurin Ike baanaa.

Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy.

Parin päivän päästä laskelma (ja lasku) kilahti sähköpostiin. Nyt oli tarjolla toinenkin vaihtoehto: paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan. Nyt oltiin sitten taas rakennusvalvonnan armoilla. Ytimekäs viesti ja selvitys liitteeksi:

Hei!

Pohditte hirsitalon ääneneristävyyttä taannoisessa palaverissa Seija Ala-Kauttan (nimi muutettu) ja Wolfgang Hinterunter-Überkugelschreiberin (nimi ei muutettu) kanssa. Asiasta liitteenä selvitys.

Vaihtoehdoista nro 2 eli paremmin ääntä eristävät ikkunat ja yläpohja kuulostavat korviini fiksulta. Sisäpuolista eristystä (vaihtoehto 1) emme haluaisi.

Kuulisin mieluusti kantasi asiaan mahdollisimman pian, jotta pääsisimme projektissamme eteenpäin.

Ystävällisin terveisin,

S.O. Mevaikuttaja 

Viesti lähti sunnuntai-iltana. Ytimekäs vastaus tuli maanantaiaamuna klo 7.58(!):

Hei

Hankkeessa voidaan edetä VE 2 mukaisesti

Ystävällisin terveisin,

Caspar-Violon de Saint Etienne du Exupéry Dumais (niitä Päntäneen Saint Etienne du Exupéry Dumaiseja)

rakennustarkastaja

Rahalla siis sai kuin saikin jatkoaikaa kujanjuoksullemme.

Ja sitten tunkikin tämä korona sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana!

Tontin myyjän mukaan "naapurustossa välillä puuhaillaan kaikenlaista pientä talkoohengessä".

“Paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan.

tiistai 10. maaliskuuta 2020

Koti meni - deadline tuli


Nyt ollaan sitten kodittomia. Tätä meidän projektiammehan on leimannut ja varjostanut tontin myyminen rakennusyhtiölle. Suurelle sellaiselle. Aikaa on mennyt, kuten aiemminkin olen postauksissani aikajanalle askelmerkkejä piirustellut.

Mutta nyt on kotimme myyty. Myyty kasvavan kerrostalojen rakennustarpeen rehuksi ja lähtölaskenta on alkanut. Saamme asua kodissamme (jonka muut omistavat) lokakuun loppuun. Se taas tarkoittaa, että ensin odotettiin kolme vuotta ja sitten pitäisi tulla valmista puolessa vuodessa.

Optimisteille tiedoksi, että kuvassa näkyvä kaivuri ei tee hommia meidän tontillamme.

“Nyt ollaan sitten kodittomia.”


Miksi puolessa vuodessa, huutelee chinchillaturkkinen rouva sieltä haudutusuunista? No siksi, että jos koti on täynnä roinaa banjoista vespoihin ja seedeelevyistä antrasiittiin, niin niiden roudaaminen ensin tilapäiskotiin ja sieltä vielä uuteen kotiin (jota ei siis ole vielä kuin paperilla ja metsässä kevättalven tuulissa huojumassa) tarkoittaa kahta muuttoa. Ja jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.

Edellämainittujen syiden vuoksi myöskään koko tänä aikana emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista. Kun pari vuotta on lähinnä odoteltu ja otettu vähemmän iloisia ylläreitä vastaan, niin pikkaisen pessimistisesti vuotta 2020 tulee katseltua.

Optimisteille tiedoksi, että ei ollut kotivakuutusta.

Rahat ovat nyt kuitenkin tilillä. Koronavirus rouskuttaa maailmaa rikki ja meidän pitäisi laittaa talo tilaukseen. Eihän tätä projektia nyt mitenkään nollasta aloiteta. Pohjapiirros on valmis, neuvottelut hoidettu sen verran pitkälle, että kunhan muutama asia saadaan vielä sovittua, rahaa siirtyy talotehtaan tilille aika paljon. Maankäyttömaksuhan tässä ehdittiinkin viime viikolla jo maksaa. En voi sanoa kiljuneeni riemusta, mutta kun isot pojat päättää, niin pientaloasukas joko nyökkää tai yökkää.

“Emme oikein ole osanneet iloita tulevasta, mahdollisesti erittäinkin kivasta kodista emmekä innostua sen rakennusprojektista.”

Ettei nyt ihan synkäksi menisi, niin torstaina talofirman edustajan kanssa käydyn pitkän puhelun oli ohikiitävän hetken lähes toiveikas olo. Ehkä niitä hetkiä tulee vielä joskus lisääkin.

Mutta sinne lähti rakas kotimme toisten käsiin ja kohti maanpäällisen taivalluksensa loppua.

Lopun alku vai alun loppu?

Optimisteille tiedoksi, että perheen isä ja 4 lasta tuupertuivat ojaan jo monta tuntia sitten.
“Jos muutto on kuoleman ja avioeron elämän ohella elämän stressaavimpia tapahtumia, niin kaksi muuttoa vastannee sitten uusperheen huoltajuuskiistaa krematoriossa.”

Kuvat: Pixabay

tiistai 3. maaliskuuta 2020

Tein tien - teille vai meille?


Tien tekeminen tuli ajankohtaiseksi. Ei tosin meille, sillä mikäs kiire tässä nyt olisi. Kuha ztsillaillaan. Sen sijaan naapurin talo pudotetaan helikopterista tontille viikolla 12 ja sitä ennen tontille pitäisi päästä ilman panssarivaunua ja vesuria. Hän siis pisti töpinäksi. Kaivuri hommiin ja mursketta maahan. Nyt meidänkin tontillemme pääsee vähän näppärämmin toteamaan, että mitään ei tapahdu.

Jos oikein tarkasti katsoo kaivurin taakse, saattaa huomata, että meidän tontillamme ei ole tapahtunut yhtään mitään.

Tontille pitäisi päästä ilman panssarivaunua ja vesuria.

Tie on siis meidän tontillamme ja naapuri saa sitä käyttää. Tästä tehdään toki virallinenkin rasitesopimus. Mutta aika näppärästi sitä 2700 euroa paloi. Toisaalta, tie tarvitaan takatontillemme joka tapauksessa, joten kai se on parempi maksaa 2700 euroa kuin 5400 euroa. Konkreettista hyötyä naapuruudesta ja jakamistaloudesta. 


Siellä naapurin sokkeli odottelee jo valamistaan. Meidän talomme kasvattaa vielä jossain käpyjään.

”Kai se on parempi maksaa 2700 euroa kuin 5400 euroa.

Jossain vaiheessa kiikkustuolissa sitä muistelee, että tien tekeminen oli projektin pienin kustannus. Isoin oli mielenterveyden menetys. Kas, tuoltahan se hoitaja tuleekin. Edellisen pillerin ehdinkin juuri piilottaa kukkapurkkiin.

Laitetaan loppuun vielä yksi kuva samasta paikasta ja toivotaan, että kukaan ei huomaa, että se on sama kuva kuin otsikkokuva, mutta hieman laajemmin rajattuna.
Kas, tuoltahan se hoitaja tuleekin.

tiistai 25. helmikuuta 2020

Rakentaminen - dinosaurusten hommaa?


Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta. On vaadittu tarkennuksia, miten raatelujätteet hoidetaan tontilta ja kiinteistön fossiloitumissuunnitelma. Kaikki on vihdoin kunnossa. Ja juuri, kun Maatyö Bronto & Pojat meinaa alkaa kaivaa salaojia, Jukatanilla välähtää 66 miljoonaa vuotta sitten ja tulee niin kylmä, että rakennusvalvonta vaatiikin pesään lisäeristystä ja uudet energialaskelmat. Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?

Tässä blogipostauksessa esitellään tieteellisesti ja historiallisesti validilla tavalla dinosaurusten aikaista rakennusalan toimintaa. Onneksi asiat ovat siitä muuttuneet.


Tärkein rakennusprojektin ainesosa on aika. Suunnitteluun kannattaa käyttää ainakin 47 miljoonaa vuotta, jotta yksityiskohdat saadaan kohilleen. Osin siksi, että saksanpähkinän kokoiset aivot prosessoivat tietoa suht hitaasti. Ja osin siksikin, että tyrannosaurus söi kolmannen arkkitehdin tällä viikolla.

Kannattaa tehdä kerralla laadukasta. Kertakäyttöistä sadan vuoden taloa ei kannata tehdä, sehän katoaa pallolta lähes yhtä nopeasti kuin ihmiskunta. Rakenteet ja materiaalit kannattaa valita niin, että ne on uusittavissa ja korjattavissa 120 miljoonan vuoden välein. Pidemmän päälle tämä on ekologisempaa.

Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?


Velociraptoreilla - tai kiinteistövälittäjillä kuten heitä nykyään kutsutaan - on sanonta ”sijainti, sijainti, sijainti”. Huonolle paikalle ei kerta kaikkiaan kannata rakentaa. Tällaisia ovat esim. Brontosaurusten mosh pitit, Jukatanin niemimaa 66 miljoonaa vuotta eaa. sekä Kerava. Parhaat rakennuspaikat on toki jaettu von- ja af -alkuisille suvuille jo 312 miljoonaa vuotta sitten, mutta sitkeästi etsimällä Ekbergin kahvilan pohjoispuoleltakin voi vielä löytyä lohkottavia tontteja. Kannattaa kysellä evakoilta.



Glorian kodin toimittaja on löytänyt punavuorelaiselta kirpparilta ihanan vintagepäähineen



Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.



Putkimies miettii, pitäisikö putket vetää rakenteissa vai pinnassa. Näin maanantaiaamupäivällä on vielä sen verran heikko olo viikonlopusta, että rutiinipäätöksiinkin menee aikaa.



Jatkuva sade masentaa reippaampaakin talvirakentajaa, oli sitten vaihto-, tasalämpöinen tai jotain siltä väliltä kuten keskustapuolueen jäsenet.



Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.
Glorian kodin toimittaja sai bloginäkyvyyttä vastaan alennuksella 40x40x40-senttisen marmorikuution (1247€) ja tviittaisi asiasta innoissaan, jos vain eturaajat ulottuisivat puhelimen näytölle.



Rakennusvalvonnassa menee aikaa, ennen kuin aivoihin mennyt tieto mossahtaa toisesta päästä päätöksenä ulos.



Vastaavan mestarin mielestä päätös rakentaa hirsitalo on nyt vaan yksinkertaisesti ihan helevetin tyhymä. Hänellä oli asiasta 48 terävää argumenttia.



Ja sit se kysy, että saadaanko me tää rakennuslupa kuukauden sisällä käsiteltyä!



Tuntuuko sinusta, että rakennusprojekti viivästyy? Älä murehdi. Tämä kaveri toimitti hulevesisuunnitelman 35 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin tieto oli, että rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.



Kannattaa varmistaa, että maatyöt tehdään riittävän isolla koneella. Kodotus-blogi suosittelee vähintään malleja T-rex 2.1 tai Tunguska-1908.



“Rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.

Oloni, kun marssin tontille katsomaan, miksei siellä edelleenkään ole tapahtunut mitään:


Kappas, naapurilla sama fiilis:



Raksavaatteita ei kannata hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä.



Raksavaatteet kannattaa hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä! tviittaa Glorian kodin toimittaja (työkaveri Glorian ruoka ja viini -lehden puolelta auttoi kirjoittamisessa).



Projektin aluksi tontilla pidetään aloituskokous, jossa ovat läsnä vastaava mestari sekä rakennusvalvoja. He ovat usein ns. vanhan liiton miehiä, joten taustalla ei kannata soittaa mitään Olavi Virtaa uudempaa. Esim. Raptori ei ole hyvä läppä. Oi beibi, sinua on varoitettu.



Glorian kodin toimittajan silmät säihkyvät, kun Ullanlinnasta on löytynyt vielä yksi juristin omistama asunto, josta ei ole tehty lehteen juttua.

Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta.

Ai että saako tämänkin bloggauksen jakaa? Totta kai, niin totta kuin nimeni on Australopithecus Diarrheanus!