Detta kök ska vi ta, min lilla gumman! |
Haettuamme uuden automme, piipahdimme Ikeaan. Missäpä muuallakaan sitä kaksilapsinen perhe söisi edullisesti kotimatkalla. Ikeahan testaa lipastonsa ja ovensa runksuttamalla niitä ziljoona kertaa eestaas. Ikean lasitavara oletattavasti testataan viemällä ne lasten leikkipaikan viereen ja katsomalla, rikkoutuvatko ne kiljunnasta.
Lihapullien jälkeen kiersimme yläkerran. Yllättäen keittiöt kiinnostivat meitä. Lapsia vähemmän. Vertailimme Böbben-, Flyffa- ja Skyrbsö-ovia. Tutustuimme Smulken-kaapinrunkoihin ja Flörtser-kodinkoneisiin. Suurimman vaikutuksen teki kuitenkin tämä:
Kodin hengetär näkee jo sielunsa silmin itsensä tiristämässä parsaa induktioliedellä |
Kooltaan ja malliltaan melkoisesti sellainen mallikeittiö, joka voisi meillekin napsahtaa. Oli lohdullista huomata, että suunnittelemamme keittiön mitat eivät luonnossa näyttäneet mitenkään ahtaalta. Sen sijaan puolisoni - parantumaton romantikko ja pölyhuisku kädessä eteerisenä askareissaan sipsuttava kodinhengetär - päästi pienen ihastuneen huokaisun. Asia voidaan tarkistaa Ikean valvontakameroiden kuvanauhalta.
Jos perheen auto on Citroën Xsara Picasso, lastenkin naamojen on sovittava auton tyyliin |
Perusidea: keittiö talon päädyssä. Välitilasta kapea ikkuna etupihan ja kirvesvarren suuntaan ja seuraavalta seinältä isompi ikkuna paahtoleivän kokoiseen pihaan. G-keittiön sakarakin mallikeittiöstä löytyi. Onkohan Ingvar Kamprad hakkeroinut minun suunnitelmani?
Seinäkaappeja mallikeittiöön nyt oli viskottu vähän turhan vapaalla kädellä, mutta jos tuosta vähän luterilaisemman asettelun tekee, niin lähellä jo ollaan.
Seuraava miehisen pohdinnan aihe: korkeakiiltoinen valkoinen vai joku muu?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.
Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.