Rakentaminen - dinosaurusten hommaa?

Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta. On vaadittu tarkennuksia, miten raatelujätteet hoidetaan tontilta ja kiinteistön fossiloitumissuunnitelma. Kaikki on vihdoin kunnossa. Ja juuri, kun Maatyö Bronto & Pojat meinaa alkaa kaivaa salaojia, Jukatanilla välähtää 66 miljoonaa vuotta sitten ja tulee niin kylmä, että rakennusvalvonta vaatiikin pesään lisäeristystä ja uudet energialaskelmat. Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?

Tässä blogipostauksessa esitellään tieteellisesti ja historiallisesti validilla tavalla dinosaurusten aikaista rakennusalan toimintaa. Onneksi asiat ovat siitä muuttuneet.

Tärkein rakennusprojektin ainesosa on aika. Suunnitteluun kannattaa käyttää ainakin 47 miljoonaa vuotta, jotta yksityiskohdat saadaan kohilleen. Osin siksi, että saksanpähkinän kokoiset aivot prosessoivat tietoa suht hitaasti. Ja osin siksikin, että tyrannosaurus söi kolmannen arkkitehdin tällä viikolla.

Kannattaa tehdä kerralla laadukasta. Kertakäyttöistä sadan vuoden taloa ei kannata tehdä, sehän katoaa pallolta lähes yhtä nopeasti kuin ihmiskunta. Rakenteet ja materiaalit kannattaa valita niin, että ne on uusittavissa ja korjattavissa 120 miljoonan vuoden välein. Pidemmän päälle tämä on ekologisempaa.

“Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?”

Velociraptoreilla - tai kiinteistövälittäjillä kuten heitä nykyään kutsutaan - on sanonta ”sijainti, sijainti, sijainti”. Huonolle paikalle ei kerta kaikkiaan kannata rakentaa. Tällaisia ovat esim. Brontosaurusten mosh pitit, Jukatanin niemimaa 66 miljoonaa vuotta eaa. sekä Kerava. Parhaat rakennuspaikat on toki jaettu von- ja af -alkuisille suvuille jo 312 miljoonaa vuotta sitten, mutta sitkeästi etsimällä Ekbergin kahvilan pohjoispuoleltakin voi vielä löytyä lohkottavia tontteja. Kannattaa kysellä evakoilta.

Glorian kodin toimittaja on löytänyt punavuorelaiselta kirpparilta ihanan vintagepäähineen

Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.

Putkimies miettii, pitäisikö putket vetää rakenteissa vai pinnassa. Näin maanantaiaamupäivällä on vielä sen verran heikko olo viikonlopusta, että rutiinipäätöksiinkin menee aikaa.

Jatkuva sade masentaa reippaampaakin talvirakentajaa, oli sitten vaihto-, tasalämpöinen tai jotain siltä väliltä kuten keskustapuolueen jäsenet.

“Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.”

Glorian kodin toimittaja sai bloginäkyvyyttä vastaan alennuksella 40x40x40-senttisen marmorikuution (1247€) ja tviittaisi asiasta innoissaan, jos vain eturaajat ulottuisivat puhelimen näytölle.

Rakennusvalvonnassa menee aikaa, ennen kuin aivoihin mennyt tieto mossahtaa toisesta päästä päätöksenä ulos.

Vastaavan mestarin mielestä päätös rakentaa hirsitalo on nyt vaan yksinkertaisesti ihan helevetin tyhymä. Hänellä oli asiasta 48 terävää argumenttia.

“Ja sit se kysy, että saadaanko me tää rakennuslupa kuukauden sisällä käsiteltyä!”

Tuntuuko sinusta, että rakennusprojekti viivästyy? Älä murehdi. Tämä kaveri toimitti hulevesisuunnitelman 35 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin tieto oli, että rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.

Kannattaa varmistaa, että maatyöt tehdään riittävän isolla koneella. Kodotus-blogi suosittelee vähintään malleja T-rex 2.1 tai Tunguska-1908.

“Rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.”

Oloni, kun marssin tontille katsomaan, miksei siellä edelleenkään ole tapahtunut mitään:

Kappas, naapurilla sama fiilis:

Raksavaatteita ei kannata hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä.

“Raksavaatteet kannattaa hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä!” tviittaa Glorian kodin toimittaja (työkaveri Glorian ruoka ja viini -lehden puolelta auttoi kirjoittamisessa).

Projektin aluksi tontilla pidetään aloituskokous, jossa ovat läsnä vastaava mestari sekä rakennusvalvoja. He ovat usein ns. vanhan liiton miehiä, joten taustalla ei kannata soittaa mitään Olavi Virtaa uudempaa. Esim. Raptori ei ole hyvä läppä. Oi beibi, sinua on varoitettu.

Glorian kodin toimittajan silmät säihkyvät, kun Ullanlinnasta on löytynyt vielä yksi juristin omistama asunto, josta ei ole tehty lehteen juttua.

“Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta.”

Ai että saako tämänkin bloggauksen jakaa? Totta kai, niin totta kuin nimeni on Australopithecus Diarrheanus!

Ai tällainen? - eka julkisivukuva

Pohjapiirroshan on ollut valmis jo pitkään. Tai useampikin pohjapiirros. Yksi ei mennyt läpi ja toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle. Sen sijaan julkisivukuvaa meillä ei ole ollut. Se vaatisi jo allekirjoittaneelta sen sortin hahmotuskykyä, että sen sortin hahmotuskykyä ei ole. Eikä tule. Sen sijaan sillä talofirman kaverilla näyttää olevan.

Elikkä siis totanoin tiäkkö kuva olis kiva ja rillipäät älkööt vaivautuko. Saanko esitellä, julkisivukuva:

“Toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle.”

Sehän näyttää ihan talolta. Halusin vanhana hippinä lisätä kuvaan vähän väriä, joten valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”.

Ihan pokkana ollaan hinkumassa taloon lasiliukuoviseinäliukulasia tai jotain sellaista, vaikkei tiedetä, onko varaa edes leimata seutulippua. Katsellaan. Olisihan se aika uljas ja anteliaan valaiseva kuin Sabrinan biksut 80-luvulla. Vanhat tietää ja nuorista ei väliä. Pilalla ovat kuitenkin.

“Valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”. 

Liukuoven viereisestä ikkunasta voisi tulla samankorkuinen kuin reunimmaisesta makkarin ikkunasta. Tuolle kohdalle tullee sohva, ja turhaan sitä sohvan selkämystä naapurien katseille altistaa. Pieni ikkuna oikealla olisi keittiön välitilan ikkuna. Mistä tulikin mieleeni, että keittiön layoutkin pitäisi saada lyötyä kohilleen. Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.

Siirrytään tarkastelemaan talon päätyä suunnilleen etelän suunnasta. Suunnilleen siksi, että nykypäivänähän kaikki tuntuvat olevan mielipideasioita, miksei siis ilmansuunnatkin.

“Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.”

Juu, siellä viemäriä sukkanauhallaan hoonaava rouva arvasi aivan oikein: lisäsin värin taas ihan itte. Tällä kertaa ajattelin käyttää Tikkurilan värikartaston sävyä “Pinkki lima tiedät kyllä mistä”.

Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n. klo 3.12 - 4.46. Tässä se näyttäisi ihan kivalta. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa talon kattoa terassinkin yli, mutta tämä kuvaan piirretty erillinen terassin katto tuntuisi jotenkin talon ulkomuotoa ajatellen ryhdikkäämmältä.

Portaat nousevat pääovelle (jota ei siis tähän suuntaan näy) ja niiden kohdalla on toinen keittiön ikkunoista. Tämä ikkuna on aiheuttanut meille harmaita sydämentykytyksiä. Ilman ikkunaa olisi ollut paaaaaaaaljon helpompi suunnitella keittiö. Mutta toisaalta keittiöön olisi kiva saada aamuista valoa ja tämä ikkuna on eniten siihen suuntaan.

“Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n.klo 3.12 - 4.46.”

Sitten on samassa tasossa kylmän käyttöullakon räppänä ja pienehkön eteisen ikkuna, josta pervot Kurkkija-Kaalepit voivat nähdä pitkällekin taloomme. Poplari päälle, portaita ylös ja hiplarihommiin. Niistä seuraavana on varaston ovi.

Laitimmaisena oikealla (vähän siis kuin persut) on yhden makkarin ikkuna.

Onhan tämä nyt aika kiva! Vaikka edelleen tuppaa vähän takkiin ja turpiin tulla ja mattoa vedetään alta kuin Paavo Väyryseltä 2000-luvulla, niin vähän annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa. Pohjapiirros on noussut jaloilleen ja saanut kaverikseen julkisivun. Joku optimistisempi voisi kuvitella, että tuosta voisi tulla ihan oikeakin talo. Joku pessimistisempi päättää blogipostauksen tähän.

“Annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa.”

Hassut taloesitteet - kuvituksen kermaa

Onko tuttua: taloa (tai miksei muutakin projektia) suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä. Muuttovalmis. Ilmanvaihto. Kylpyhuone. Keittiö. Tapetit. Perinteiset sumatralaiset nenänkarvaleikkurit.

Vaikka kaiken muka voi löytää netistä, on paperisten brosyyrien selailussa oma tenhonsa. Istua sohvannurkassa ja pohtia, millaiseen pönttöön haluaisi jöötinsä jysäyttää tai millaisen integroidun jääkaapin taakse suojautua, kun puoliso viskaa kahvipannulla.

Esitettä oli siis kertynyt. Ja koska käärinliinoissa ei ole paperinkeräysastiaa, päätimme luopua osasta. Vastaavasta työnjohtajastahan olimmekin jo luopuneet. Syntyi kolme pinoa:

1. säilytettävät esitteet

2. paperinkeräykseen menevät esitteet (vaikka melkoisen vedenkestäviä tuntuvat monet olevan)

ja se tämän postauksen aihe:

3. hassut esitteet (tai esitteet, joissa on hassuja kuvia)

Vähän harmittaa, että muutamat hupaisat brosyyrit ovat jo matkan varrella kadonneet. Kuten se, jossa hottis beibe pitelee tiukoissa vaatteissa keskuspölynimuria. Tai sitten piilotin sen jonnekin liian hyvään salaiseen paikkaan.

Mutta kivahko kavalkadi näistäkin saadaan. Olkaapa hyvät:

“Oih. Toi Nico-Uolevi on niin taitava ampumaan noilla linnuilla noita ilkeitä possuja. Mun on ihan pakko tilata se korsetti.”

“Pitkän työuran jälkeen eläkkeellä on ihana istua paljussa sarvet päässä. Tulee mieleen se onnellinen aika, jolloin naisia sai vielä sanoa lehmiksi ja miehet oli sonneja. Taustalla näkyy valtaisa hiekkakasa muistuttamassa umpeen lapioidusta haudasta. Paljusta olet sinä tullut, paljuun on sinun mentävä.”

“Taloa suunnittelevalla on muutama kuutiometrillinen esitteitä.”

“Laitetaan hei tohon sellainen unenomainen kuva, missä homeelle altistunut blondi nuuhkii heinän siitepölyä. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai mistä mä tiedän, me AD:t asutaan Punavuoressa 1900-luvun alun kerrostalossa.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä. Laitetaan vaikka hipsteri-reilaajabeiben syliin däppäävä sikiö. Koska siltä uusi koti tuntuu. Tai emmätiä tosta reilaamisesta. Mähän lennän Stokkan herkkuunkin.”

“Tää unenomainen efekti on siis toooooosi buenissimo. Käytetään tällä samalla aukeamalla tota samaa kuvaa uudelleen, MUTTA irrotetaan se sikiö ja se beibe eri kuviksi JA käännetään se sikiö peilikuvaksi. Kukaan ei huomaa, sano raksamies kun alapohjaan märät lasivillat jätti. Tai emmätiä alapohjista, kun mullon penthouse ja terassilla jacuzzi.”

“Toi unenomainen efekti on hei tosi bueno. Käytetään sitä koko brosyyrissä.”

“Jatketaan vielä tätä unenomaista linjaa. Laitetaan kuva huoltajuuskiistan siitä hetkestä, kun lapsi päättää, että se haluaa asua isin luona. Tai emmätiä huoltajuuskiistoista, kun mun exä vei ihan sovussa meidän Pigallen sileäksiajellun brasserie-tupsuhännän.”

“Siis mä en tajuu, miten ultrabuenissimo idea tää unenomaisuus on. Laitetaas tän talofirman esitteeseen kuva pariskunnasta, joka haluaa rakentaa talonsa suolle. Tai emmätiä suosta mitään, kun mä käyn meditoimassa yleensä autiomaassa. Atacama oli tosi jees. Sairaan nopee wifi siellä lodgessa.”

“Muistatsä, kun laitettiin siihen yhteen brosyyriin kuva siitä miehestä, joka sylkee kahleissa olevan bikiniasuisen naisen päälle? Siitä tuli vähä sanomista, kun oltiin vissiin photoshopattu se beibe liian hoikaksi. Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää. Tostahan saa kivan viittauksen siihen Bukowskin novelliinkin. Tää on silleen kiva silmänisku feministeille, et näinhän sen pitäiskin mennä. Tai emmätiä, mun sisäkkö on täällä ilman passia.”

“Laitetaan tähän siis kuva ihan vaan naisesta, joka mitätöi miehen ja vielä viereen mittanauha väheksymään sitä lisää.”