Pohjapiirros kelpasi - nyt nytkähti!

Olen saattanut ihan ohimennen inistä, että aika paljon on tullut tässä viime vuosina odoteltua, enimmäkseen kaikkea, välillä muutakin. Meillähän oli jo mitä loistavin pohjapiirros, jonka ainoa ongelma oli, että se ei kelvannut. Muka jotain paloturvallisuusjuttuja, ihme nynnyilyä. Lassiekin palaa kotiinsa.

Tonttimmehan on pienempi kuin Trumpin uskottavuus uusimmassa Ukraina-tutkinnassa. Talomme ja olemassa olevan naapurin talon väliin pitää jäädä 8 metriä. Koska naapurit ovat aikoinaan saaneet rakentaa oman talonsa kolmen metrin päähän rajasta, meidän talomme pitää vastaavasti sijaita viiden metrin päässä.

Matematiikan oppitunti nro 1: kolme plus viisi on kahdeksan. 

Tähän kaatui edellinen yrityksemme; oma talomme oli piirretty neljän metrin päähän omasta rajastamme ja talojen väliin jäi vain seitsemän metriä. Rakennusvalvonnan mukaan asuintilojen ikkunoiden edessä pitää kuitenkin olla kahdeksan metriä tyhjää. 

Matematiikan oppitunti nro 2: Seitsemän ei ole kahdeksan

Tällainen ratkaisu siis tarkoittaisi, että tontillemme jäisi talojen välin melko hyödyttömäksi espoolaisen lupatarkastajan ilkeyden kokoinen alue.

Matematiikan oppitunti nro 3: Espoolaisen lupatarkastajan ilkeys = 80 neliömetriä

Mikä siis neuvoksi? Suomalaisen miehen parhaita perinteitä noudattaen oikaisin selkäni, karautin kurkkuani ja aloin anella. Piirsin taas vaihteeksi uuden version pohjapiirroksesta. Kumia paloi kuin Suviseuroissa. Kynän terä suihki kuin espoolaisen lupatarkastajan punakynä - se luo hyvän kontrastin sielun mustuudelle. 

Harvinainen kuva hymyilevästä Espoon kaupungin lupatarkastajasta

Nyt on tähän väliin tosin pakko todeta, että olemme kotikaupunkimme rakennusvalvonnasta saaneet erittäin ystävällistä, asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Ylläoleva ei siis kumpua omista kokemuksista. Rakennusvalvonta sai pisteet tässäkin tapauksessa: osa talosta saa olla kolmen metrin päässä rajasta, kunhan siinä ei ole asuintilojen ikkunoita JA kunhan naapurit suunnitelman hyväksyvät.

Syysloman aloittavana sunnuntaina veimme siis suunnitelmat naapureiden postilaatikkoon ja aloimme odottaa.

Maanantaina olin järsinyt pikkusormeni kynnen.

Tiistaina loput sormet.

Noël-Jarmique odottaa Espoon kaupungin päätöstä, saako omalla tontilla hengittää sisään.

Keskiviikkona olin kävellyt olohuoneemme vinkyylikorkkilattiaan (sävy Wooden Lookalike Plastic Toxic Fume) niin syvän reiän, että sieltä kuului maorien laulua.

Torstai oli toivoa täynnä.

Perjantaina itkin hysteerisenä sikiöasennossa. Työkaverit vähän ihmettelivät. Ei kuulemma tällaista ole nähty sen jälkeen, kun tiiminvetäjämme Nico-Cimi jäi ilman bonusta.

Lauantaina vedin lauantaipussin tyhjään mahaan.

Sunnuntaina söin Netflixiä ja katsoin pizzaa.

Raksauden aikana on tärkeää huolehtia riittävästä E-koodien saannista.

Maanantaina odotin.

Tiistaina synnytin kaksoset.

Eikä siinä vielä kaikki. Odottelimme vastausta koko tämänkin viikon. Fiilikset vaihtelivat epätoivosta ja toivoon. Valmistauduin katkeroitumaan, toisaalta pohdin, mikä kuohari korkataan, jos ja jos ja jos.

Tyrno Vimpula Keiteleeltä oli raksaprojektin alkaessa 23-vuotias. Tässä kuva kuukautta myöhemmin.

Kaksi viikkoa odotimme. Kaaaaaksi piiiiiitkää viiiiiiiikkoa. Sinä aikana ehdimme käydä katselemassa muiden onnekkaiden taloja ja ehdinpä vertailla erilaisia talopakettejakin ja niiden valmiusvaihtoehtoja. Käänsin myös Raamatun esperannoksi, kirsi rannoksi ja takaisin, että se paistuu tasaisesti.

Matematiikan oppitunti nro 3: Kaksi viikkoa = 14 päivää, koiran viikoissa 400 vuotta

Nämä viikot menivät jäitä poltellen (saatoin poltella muutakin, mutta ei siitä sen enempää). Maanantaina puolisoni, kanssavelalliseni ja lasteni äiti soitti naapureille ja tiedusteli tilannetta. Saimme kutsun kahville, emme vieläkään lupaa - emme tosin tyrmäystäkään.

Jatkoimme kynsien järsintää ja ympyrän kävelemistä. Revin myös hiuksiani, poltin kynttilää molemmista päistä ja kaivoin toiselle kuoppaa pyy pivossa. Lähinnä tosin nyyhkytin sikiöasennossa. Prisman leipähyllylläkin ihmettelivät.

Espoon kaupungin lupatarkastajat keväisessä motivaatiokoulutuksessa 

Ja sitten koitti perjantai. Vietiin tuliaisiksi glögi ja suklaata. Juteltiin mukavia. Todettiin tulevat naapurit oikein mukaviksi. Saatiin lupa piirrokselle.

Siis mitä?

SAATIIN LUPA PIIRROKSELLE! SUUNTANA TALOTOIMITTAJIEN KILPAILUTUS!

Siitä lähtien olen itkenyt ilosta sikiöasennossa. Lapsen opettaja vähän ihmetteli arviointikeskustelussa.

Kuvat: Pixabay