Asuntomessut Tuusulassa - tylsät vai täräyttävät?

Elokuun käsitellyin aihe raksa- ja sisustusblogeissa on varmasti ollut Tuusulan asuntomessut. Instafeedit ja blogosfääri ovat täyttyneet torkkupeitoista, makrameeunisieppareista, ulkoporealtaista ja kultaisista suihkuista. Koska messualue on pyörämatkan päässä kotoamme, oli lähtöpäätös messuille suhteellisen helppo. Munamankelin selkään, sushia marketista evääksi (tästä myöhemmin lisää) ja menox, sanoi Annie Mestariampuja.

Olen pyöräillyt messualueen ohi lukuisia kertoja koko messujen valmisteluajan. Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät. Aluksi on mettä, sitten on liejukko, sitten on paaluja ja muutama tie ja sitten onkin messut ja ylihintaista kahvia. Väliin vähän koronaa. Helppo homma.

Itse asiassa pohdimme aikoinaan Tuusulan messurakentajiksi ryhtymistä ja palaveerasimmekin asiasta yhden hirsifirman kanssa. Koska oman talomme suunnitteluprosessi oli tuossa vaiheessa vaiheessa, homma kuivui kuitenkin aika nopeasti kasaan. Lisäksi muutto suunnilleen kilometrin päähän nykyisestä kotikaupungistamme olisi myllännyt lasten koulut ja kaveripiirit ihan uusiksi, joten päätimme siksi(kin) välttää stressiä. Sitä kun ei elämässä ole yhtään onneksi ollut.

Tuusula, nyt kutsuu mua Tuusula. Rekkojen vierellä näin mä ajan Tuusulaan päin.

“Hämmentävää vauhtiahan alueelle talot blöbsähtävät.”

Valmishan messualue ei vielä asuntomessujen aikaan ole, kuten ei ole mikään uusi asuinalue, kun perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin. Nyt olimme asuntomessualueella, vuoden päästä ollaan asuinalueella. Ja olisihan se maanpäällinen helvetti asua vuodesta toiseen alueella, jossa joka kerta kotikadulla sähkönmyyjäsälli hyppää eteen ja “haluaa vaivata hetken sähkösopimusasioilla ja kysyä, missä yhtiössä ollaan asiakkaina”. Tai joku haluaa joka kerta putsata rillisi, kun kävelet ohi. Antaisi edes jalkahierontaa.

Ei, nyt ollaan messuilla. On burgereita, ylihinnoiteltua kahvia ja kuivalihaa (en tarkoita balsamoitua anoppia). Oli ihanan väljää (tätä sanontaa ei kannata käyttää ihan kaikissa yhteyksissä). Olimme valinneet loistavan päivän visiitille; maanantaina porukkaa oli niin maltillisesti, että pitkäkin jono oli lyhyempi kuin normivuosien perus.

Kappas, ulkoporeallas! Onpa monta suutinta!

Piti vaihtaa tällainen taidekuva tähän, kun puolisoni kielsi sen toisen "taidekuvan" laittamisen.

“Perheet kantavat taloihin sisään soffat, banjot ja balsamoidun anopin.”

Asuntomessujen teemat

Teemoina asuntomessuilla olivat asuminen tänään ja huomenna, sisustus- ja rakentaminen, taide ja hyvinvointi sekä vastuullisuus. Sen verran laveita teemat olivat, että jos talossa oli wifi, taulu seinällä, sohva, seinät maalattu muulla kuin plutoniumilla ja kovin monta saimaannorppaa ei ollut jäänyt kaivurin alle, niin homma oli kuitattu. Maalämpöä ja kaukolämpöä mainostettiin ekologisina. Jossain oli viherkattoa, jossain seinämaalaus ja niitä tauluja seinillä. Eipä siis teemoja kiihkeinä pilkuntarkasti toteutettu. Ihasama. Näyttäkää minulle maapallon tilaa parantava suomalainen uudisrakennus ja minä näytän teille empaattisen, tehokkaan ja edullisen vastaavan mestarin.

Rykmentinpuiston asuinalueella on käytössä taiteen prosenttiperiaate. Prosenttiperiaate tarkoittaa, että osa rakennushankkeen määrärahasta käytetään taiteeseen. Periaatteen toteuttamiseksi on useita rahoitusmalleja. Perinteisen määritelmän mukaan noin yksi prosentti rakennushankkeen budjetista käytetään taiteeseen (lähde: prosenttiperiaate.fi). Yleensähän prosenttiperiaate on tarkoittanut sitä, että taiteilija saa tekemänsä työn arvosta n. yhden prosentin tuloa.

Alueen leikkipuisto ja kivan kumpuileva maisema tosin kyllä näyttivät kivoilta. Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun. En tiedä, kenen.

Hei, tuossa talossa oli muuten ulkoporeallas. Se on tehty edustajan mukaan erityisesti Suomen oloihin.

Ihastuttiin kuvan sänkyyn. Katsottiin sängyn hinta. Ihastuttiin vähän vähemmän.

“Roikuin kiipassa, kunnes tuli vähän oksennusta suuhun.”

Asuntomessujen kustannukset

Harvaa taloa alueella pystyi varsinaisesti halvaksi kehumaan. Jotkut sentään olivat vähän vähemmän kalliita kuin toiset. Talojen sisäänkäynnin tietämillä oli plakaatti, jossa kerrottiin kustannukset. Nyt kun olen useampaan hommaan tarjouksia kysellyt, etenkin maatöiden hinnat pistivät nieleskelemään. Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia. Keitä teillä on ollut siellä hommissa, kiinalaisia toisinajattelijoita kansantasavallan työllistämistuella? Omiin silmiini jokainen noista hommista olisi voinut olla yksistään sen 15 tonnia. Kas näin:

Puiden raivaus 15 000 e (koivuista menee lisämaksua 3000 e jokaiselta alkavalta metriltä, koska miksipä ei)
Maatyöt 15 000 (ei sisällä arkena tai klo 9-16 välisenä aikana tehtyä työtä. Kaivurin polttoaineesta laskutetaan erikseen 2500 e alkavalta litralta)
Louhinta 15 000 (aloitusmaksu, päälle louhinta 45 000 e)
Paalutus 15 000 e (lisäksi paalutuskoneen käyttömaksu 5000 e sekä kuljetus tontille ja pois kulkematta lähtöruudun kautta 3000 e)

Mutta onnea rakennuttajille. Säästitte kymppitonneja. Olen kateellinen.

Loppurahalla voi ostaa vaikka ulkoporealtaan. Esim. ison tai pienen. Tuossahan sellainen olisikin.

Jos minulla olisi kattoterassi, huutelisin sieltä köyhille ja heittelisin niitä pistaasipähkinän kuorilla.

“Tontin raivaus, maatyöt, paalutus ja louhinta 15 tonnia.”

Asuntomessujen hirsitalot 

Tämän teeman suhteen on väsymystä ja ähkyä. Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla. Ollaan katseltu kuusihirttä ja mäntyhirttä ja lamellihirttä ja betonihirttä ja suvivirttä. Ollaan kerrottu sydämeenkäypää tarinaa omasta tilanteestamme ja itketty yhdessä talofirmojen edustajien kanssa kohtaloamme, joka on rankempi kuin kellään koskaan tässä tunnetussa universumissa. Tänä vuonna oli Ollikaisen, Honkarakenteen, Finnlamellin ja Honkarakenteen taloja näytillä. Ihan kivoja olivat. Niissä on sellaisia puita ladottuna päällekkäin ja pitää muistaa aina mainita se hyvä sisäilma.

Jotain ehkä väsystä ja ähkystä kertoo haalimiemme esitteiden määrä. Niitä oli 12, joista 3 oli messulehtiä. Niitä on joskus tullut hankittua vähän suuremmallakin sykkeellä. Kivoja taloja, muttei isoja muistijälkiä jäänyt.

Aiemmat messusaaliit mitattiin kuutioissa, nyt kappaleissa.

“Kaikki nämä vuodet ollaan bongailtu hirsitaloja rakenna ja remontoi-. omakoti-, toistenkoti-, habitare-, kevät- ja kirja- ja seksimessuilla.”

Otetaanko kuitenkin tästäkin ulkoporealtaasta esite? Kun tässä on sellaista akrylaattia, mitä muissa ei ole, joissa on sellaista akrylaattia. 

Asuntomessujen pettymys

Koska meidän tuleva talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta, odotin Trä Kronorin kohteelta paljon. Idea / ideologia talojen taustalla on hieno: luonnonmateriaaleja ja perinteisen rakentamisen parhaat puolet toimivassa modernissa kodissa. En vain ollut tajunnut, että asuntoja ei esitellä, vaan vain ideologiaa luonnonmateriaaleista ja perinteisen rakentamisen parhaista puolista. Yksi keskeneräinen huoneisto, jossa oli vanerille painettuja plakaatteja ja asiantunteva firman edustaja kertomassa. Njääh. Oma moka, mitäs tajusin vihjeet väärin. Samoin kävi Harvey Weinsteinille tässä hiljattain.

Tässä on nämä meitä eniten kiinnostaneet asuntomessutalot, joita ei pääse katsomaan.

“Talomme pyrkii olemaan yhdistelmä luomumyslin puhtautta ja jeesuslapsen viattomuutta.”

Ja kamoon. Kahvi 4 euroa. Sillä olisi markka-aikaan ostanut oman plantaasin joltain trooppiselta saarelta.

Siellä olisi ollut mukava kelliä ulkoporealtaassa, joihin saa muuten nyt toimituksen kaupan päälle, jos tilaa nyt heti tästä!

Asuntomessujen lounas

Olimme kaukaa viisaasti ostaneet markettisushia mukaan. Se oli vielä 30 prosentin alennuksessakin, kun riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa. Aikamme taloissa pyörittyämme istahdimme Loviisan asuntomessujen mainoskojun viereiselle penkille ja aloimme nautiskella. Ihmiset katselivat sen verran pitkään, että päätimme jatkaa ihan syömisellä.

Hipsteriyden ytimessä: sushia asuntomessuilla. Taustamusana Flow-festarin soittolista.

“Riisissä oli yli 70 vihreänruskeaa toukkaa.”

Vinkki: voimakkaalla tuulella ei kannata kaataa soijakastiketta sushilaatikon kevyeen kanteen. Onneksi messujen yhtenä teemoista oli taide, sillä teimme asuntomessualueelle oman katutaideteoksemme “Sushi unakkoon, Aleksin kives ja Einon keino”. Mr. Murphy tosin kääntyilee pettymyksestä haudassaan, sillä emme onnstuneet sotkemaan soijalla puolisoni valkoisia farkkuja.

Ota kuva tästä teoksesta, tägää se instassa @kodotus ja voit voittaa Citymarketista pöllityn soijapussukan!

“Aleksin kives”

Asuntomessujen tuoksu

Parafiini saunoissa. Niin pitkään kuin muistan, messusaunat ovat tuoksuneet / haisseet parafiinilta. Näin oli nytkin. Ilman tätä tuoksua asuntomessut eivät oikein tunnu asuntomessuilta. Vähän sama kuin että joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki. Muuten saunat eivät kovinkaan kummoisesti kolahtaneet. Vaaleat vastakkaiset lauteet, tummat seinät, korkea kiuas, lasiseinää, ledinauhaa. Kivoja ja trendikkäitä, muttei omaan makuuni. Toki jokaisessa olisin valmis saunomaan, koska sauna on ihana paikka, oli se millainen tahansa.

Saunan jälkeen onkin ihana mennä ulkoporealtaaseen, jossa on 97 hierovaa suutinta neliösentillä ja vedensuodatus tapahtuu luomuminkin vatsakalvon läpi. 

Asuntomessujen vessat

Ilahduin nähdessäni suht paljon suht pieniä perusvessoja. Sellaisia oli jopa joissain messutaloissakin.

Asuntomessujen keittiöt

Vastaus on sama kuin kysymykseen "mitä eläimiinsekaantuja himoitsee?".

Mustia

Asuntomessujen kivat kohteet

Talo Keuda - kivan teeskentelemätön talo. Piharakennus / sivuasunto oli mainio. Varmaan siksi, koska meille tulee samantapainen. Paikalla päivystänyt sisustussuunnittelija Katariina Leppilampi oli tehnyt hyvää työtä ja kertoi kohteesta kivasti.

Sievitalo Kultakoivu - hyvällä tavalla tavallinen talo (asuntomessujen mittakaavassa).

Duplio - kivan kompakti ja mukavasti sisustettu kivitalo. Kivitaloja pitää sanoa kivitaloiksi eikä betonitaloiksi, koska köyhät asuu betonitaloissa toistensa päällä ja vieressä. Päämakuuhuoneen hylly oli kiva.

Kivat hyllyt. Saako noin sanoa #metoo-aikana?

“Joulupukin pitää haista viinalta, tai se on feikki.”

Jämerän townhouse-talot. On se piru, kun kehdataan tehdä Suomeen muuta kuin masentavaa harmaata betonia. Näistä taloistahan voi tulla jopa Keski-Eurooppa mieleen ja mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa. Talo Salmiakki oli symppis sisustukseltaan(kin).

Pilalle meni. Ei oo pelkkää harmaata.

“Mitä siitäkin tulisi, jos täällä tavallisetkin ihmiset voisivat asua kivoissa taloissa.”

Ulkoporeallas!

Asuntomessut - mitä saimme?

Laatuaikaa hyvässä seurassa kaksin puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa. Oli hauskaa. Pari sadekuuroa saatiin juuri sopivasti väistettyä olemalla sisällä kohteessa. Sähkönmyyjäsällitkään eivät pureutuneet nilkkaan. Rillit ovat yhä likaiset.

Jossain vaiheessa tajusimme alkaa tarkkailla valaistusta. Puolisoni alkoi pohtia, tarvitaanko upotettuja ledejä kaikkiin huoneisiin, vai voisiko esim. makkareissa olla ne perinteiset stöbseliroikottimet. Näitä tuntui näkyvän erityisesti muuttovalmiissa “perustaloissa” kuten Jukka-, Sievi ja Designtalolla. Ja se ei siis ole mikään miinus. Valaistus menee vielä pohdintaan.

Ja lampuista vielä: en ole pitkä. Pituuteni on jossain murkkuikäisen kesäkurpitsan ja sirkkeliin nukahtaneen mangustin puolivälissä. Silti useammassa (lasten)huoneessa lamppu roikkui niin matalalla, että jopa minä olisin kolauttanut siihen jonkin sillä hetkellä paljaana olevan ruumiinosani. Piti ihan kokeilla ja kyllä: mossahti. Turvavälit helpottivat näitä hommia, kun pyysin puolisoa köhimään ja ryystämään räkää huoneen edessä sen aikaa, että sain rauhassa tehdä näitä kommandokeikkojani.

"Jennique-Minnique, täällä on sun..." MUKS!

"Irmel-Mürmel, oliko se projektisuunnitelma..." MUKS!

"Nicondeeros-Jäbändeeros, tuu kattoon, kun tää vauva..." MUKS!

“Stöbseliroikottimet”

Sisäoven kahvat. Ai että, nyt ollaan detaljitason ytimessä. Tontilta ei ole kaatunut edes ruppanaa pajua ja me mietimme ovenkahvoja. Ajattelimme ottaa peruksista peruksimmat kahvat, eli kromatut Abloy Polarita -kahvat, mutta puolisoni alkoi pohtia, ovatko ne mukavat käteen. Eli saattavatpa vaihtua pyöreämpiin. Juu, sellaiset ovat kalliimpia.

Kivan kahvan saa myös ulkoporealtaaseen, joihin saa lisämaksusta punaisen napin, jota painamalla punainen nappi muuttaa väriä vihreäksi ja soittaa JVG:n biisiä “Saatiin tältä firmalta rahaa, tehdään tästä firmasta biisi”.

Kun omaa taloamme olemme suunnitelleet suht tehokkaaksi tiloiltaan, joidenkin käytävien ja oleskelusoppien käyttöaste pohditutti: ihaillaanko tästä toisen kerroksen lasikaiteilla varustetulta kulkusillalta useinkin auringonlaskua naapurien talon taa? Istutaanko näillä nojatuoleilla tässä käytävällä usein lukemassa Kalle Päätalon tuotantoa? Toisaalta samahan se on, jos on vähän hukkatilaa, jos on tarpeeksi hyötytilaa.

Asuntomessut pähkinänkuoressa

Viihdyimme, mutta emme kokeneet täräyttäviä ahaa-elämyksiä emmekä kokeneet kateutta, paitsi siitä, että nämä talot ovat jo valmiita ja meidän tonttimme ojassa sammakot valmistautuvat rauhassa ensi kevään kutuun.

Näen itseni lukemassa Kalle Päätaloa vasemmanpuoleisessa tuolissa. Sen jälkeen näen talon asukkaiden soittavan poliisit, kun joku setä lukee Kalle Päätaloa heidän olkkarissaan.

“Balsamoitua anoppia”