lauantai 21. toukokuuta 2022

Velcoja perimässä - venttiili-iloa



Pyllytötterö. Ämpärimuovipukama. Mökkipökäle. Tyhmällä venttiilillä on monta nimeä. Nyt pastorska Lovelace sieltä lankojärveläisestä uppopumpusta kysyy, että mistä venttiileistä se tämä elämäntapaurputtaja nyt taas avautuu. No kuulkaas pastorska niistä, jotka IV-siffredit meiltä kysymättä kuksivat seiniimme tuossa ennen joulua.


Elleivät silmäni olisi jo muutenkin kaihin, iriitin ja talitiaisten runtelemat, niistä valuisi verta joka kerran, kun katseeni osuu noihin Kremlin töötteihin. Itse asiassa tässä juuri männäpäivänä totesin, että ainakin olohuoneen molokvistin IV-holmesit onnistuivat asentamaan vielä vinoonkin. 


“Mökkipökäle”


Mutta putinin sielunmustan pilvenkin reunalta pilkottaa nyt valoa. Kävin nimittäin hakemassa uusia korvausilmaventtiilejä Terveysilmasta. On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot. Otetaan ensin ulkonäköä havainnollistava kaavio:



Innolla odotan myös Velcojen äänenvaimennuskykyä. Sitähän meidän piti selvittää jo lupahakuvaiheessa rakennusvalvonnalle. Ymmärrän toki, että lauantaiaamuna klo 5.55 etäisesti koiraa muistuttavan luomiskertomuksen jakojäännöksen räkytykseen ei auta kuin rankkuri tai TNT. Mutta jos edes sen viiltävimmän terän saisi tuon evoluution perskarvoituksen evankeliumista taitettua. 


Alla olevassa kuvassa on rinnakkain Velcon äänenvaimenninputki ja -kiekko sekä IV-jeremyjen Iloa elämään lasivillasta -kurssin lopputyönä askartelema laaman paksusuoli. Sori laamat, oli ilkeästi sanottu.


Vasemmalla Velco, oikealla melco heicco esitys.

IV-ferrarat toki ajattelivat meidän parastamme tarjotessaan meille herkkupömpeleidensä myötä mahdollisuuden saada kodissamme siedätyshoitoa siite- ja muulta pölyltä. En kuitenkaan pane pahakseni sitä(kään), että Velcoihin saa kunnon suodattimet.  


Kaikkia herkkuja. Suodatin on tuo messukasukan näköinen valkoinen kangas.

Itse prosessin kuvaus oli seuraavanlainen:


Hyppäsin autoon. Enkä mihin tahansa autoon, vaan rrrrrrrrrrrrranskalaiseen rrrrrrrrrrrraksa-autoon, JOKA MENI KATSASTUKSESTA LÄPI PARI VIIKKOA SITTEN!!! Ajelin Terveysilman Domestic Distribution Hub and Centre of Southern Finland Logistics -mestaan (lausutaan Konala). 


“Iloa elämään lasivillasta.”


Sitä on elämänsä varrella kuolannut erilaisten asioiden perään: karkkien, lelujen, kitaroiden, naisten, vespojen, sup-lautojen ja nyt tuloilmaventtiilien. Siis katsokaa nyt, oliko vähä pähee näky:


Tällaista herkkukaappia en ole nähnyt sen jälkeen, kun mummulta kiellettiin uraniumin nuuskaaminen.


“Elikkä mulle tulis noi venttiilit numero 7, 32, 95 ja 103. Ja extravalkosipuli.”


Lastasin Terveysilmalta neljä paffilaatikollista venttiileitä ja muuta tarvittavaa tilpehööriä rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton kyytiin ja autoanikin tasaisemmin hyristen ajelin tyytyväisenä kotiin. Toki Ikean kautta, koska se oli matkan varrella. Tai nyt oli, kun ajoin sitä kautta.


“Lausutaan Konala.”


Itse venttiilit asennamme vasta, kun olemme keskustelleet IV-saarien (tai oikeammin LVI-firman) kanssa, kuka venttiilit asentaa ja onko IV-northeilla tähän(kään) hommaan kompetenssia. Melkein kutittelisi asennella nuo itse, kun oikean kokoiset reiät kuitenkin on seinissä jo valmiina. 


Piti laittaa kamerasta panoraamamoodi päälle, jotta kaikki kiva mahtuisi samaan kuvaan.

Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin nyt en voi valittaa. Kunhan nuo uudet korvausilmaventtiilit saadaan seiniin ja nykyiset takaisin sinne paviaanin hanuriin, mistä ne tulivatkin, niin ollaan taas pieni askel lähempänä mahdollista mielenrauhaa. 


Päätän tähän ennen kuin alan kuulostaa lähes valoisan positiiviselta. Sitä tämän blogin brändi ei kestä. 



“On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot.”


lauantai 14. toukokuuta 2022

Reklamointia - euroviisumeiningillä



Nonniin-nänniin nyt kirkassilmät, silkohapset! Lassi-setä otti kuulkaa itseään niskasta kiinni ja kirjoitti sähköpostia. Se meni (suunnilleen) näin:


“Diggi-loo diggi-ley arvoisa LVI-Sandra Kim! 


Vastaava mestarimme Johnny Logan on sinuun varmaan ollutkin jo yhteyksissä, mutta tässä vielä meidänkin The Voice. Kieltämättä olemme pohtineet useaan otteeseen, että Why Me.


Viro lähettää euroviisuihin Indrek Kull-Püllün esittämän perinteisen pölvamaalaisen kansanlaulun “Mu lambad kuulsid, kui tõmbluku avasin”, jonka on säveltänyt ruotsalainen hittisäveltäjä Anders-Jonas Andersson.

Olimme yhteyksissä ennen joulua, kun aliurakoitsijanne IV-Kojo oli meiltä kysymättä asentanut seiniin omiin silmiimme melkoisen karseita tuloilmaventtiilejä. Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix. Tällöin totesit, että meiltä olisi toki pitänyt asiaa kysyä, joten saadaksemme jälleen Love Shine a Light, ehdotit että voisimme pitää palaverin. Oletimme, että My Number One LVI-urakoitsijana olisitte vieneet asiaa eteenpäin, mutta koska lähes puoli vuotta olette olleet täysin Zitti e Buoni, katsomme parhaaksi viedä asiaa itse eteenpäin. 


“Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix.”


Haluaisimme saada LVI-asennukset viimeinkin päätökseen kuin Heroes ja käydä läpi IV-CatCatin tekemiset. Putki-Herrey’s Oy:n omista asennuksista meillä ei ole moitittavaa, vaikka eivät nekään nyt sentään mikään Fairytale ole olleet. Aliurakoitsijanne tekemiset ja tekemättä jättämiset sen sijaan ovat olleet mielestämme Only Teardrops, saaneet meidät Running Scared ja aiheuttaneet meille mielipahaa sekä talollemme ongelmia. 


Australiaa edustaa norjalainen ysäritähti DJ Bobobbobobo, joka esittää ruotsalaisen hittimaakari Anders Jonssonin kappaleen “Every Heart Peace My Home Together”. Se on saatavilla myös boho-tyylisenä huoneentauluna. 

Toivoisimme siis tapaamista ja keskustelua siitä, miten tämä Waterloo viedään loppuun ja kuka tämän tekee, jotta saisimme vihdoin Ein bißchen Frieden. Keskellä talvea ei ollut kiva olla Fångad av en stormvind, kun katosta alkoi tippua vettä. Ymmärrät varmasti, että asiakkaana olisimme toivoneet, että LVI-Boom Bang-a-Bang olisi hoidettu kokonaisuudessaan loppuun hieman eri asenteella kuin What’s Another Year. 

Viesti menee tiedoksi myös KVV-IV-valvoja Lordi Måneskinille sekä vastaava mestari Johnny Loganille. He varmasti Fly on the Wings of Love tapaamiseemme.

La det swinge vaan sun Molitvalles!

Lassi Massi-Kassi sekä Seija Ala-Kautta”


Tämän vuoden Euroviisujen ehdoton ennakkosuosikki on uudelleen koottu Spice Girls, joka edustaa Moldovaa kappaleella “I'll Tell You What I Want What I Moldovada Want!”. Kappaleen on tehnyt ruotsalainen Jonas Andersson.

Nyt sitten pitäisi kerätä kaikki argumentit, tekemiset, vahingot, tekemättä jättämiset, laiminlyönnit ja näitä isommat ongelmat kasaan, jotta reklamoinnille olisi kunnolla kaikupohjaa. Koska olemme ensikertalaisia rakennuttajia, emme ehkä vain ole ymmärtäneet, että 

  • poistoventtiilit asennetaan kesäkuun sijaan lokakuussa
  • tuloilmaventtiileiksi nusastaan jotkut ämpärinpohjat
  • IV-suunnitelmaa pidetään lähinnä ehdotuksina, joiden sijaan voi asennella ihan muuta
  • piharakennukseen voi suhtautua kuin kännissä tehtyyn kesämökkiin
  • poistoilmakanavien tulppia katolla ei tarvitse avata ja niistä saa löristä vettä lautalattialle
  • kun homma korjataan ja vaadimme jokaisesta työvaiheesta kuvat, yhdestäkään työvaiheesta ei tule yhtää kuvaa 

“La det swinge vaan sun Molitvalles!”


Ehkä olemme vain yhtä pihalla kuin Jasmine unohtaessaan Niin kaunis on taivas -biisin sanat Euroviisujen finaalissa. Oli meinaan kova veto - ei tosin niin kova kuin IV-Darudien tasaisen vauhdin taulukko tässä projektissa. 


Sveitsiä edustaa maan suosituin rap-duo Schnäppchi, Flüppchi, Schwippchi, Bümpli, Hässchli, Arschli, Schwänzi, Furzchli sekä Pasi kappaleella “Mir güet züe isch Bümmel-Bämmel-Brötsch!”

LVI-urakoitsijan edustaja on ollut oikein mukava ja fiksu, mutta siitä emme vielä ole valmiita maksamaan täyttä hintaa. Meidän käsityksemme ja vankka mielipiteemme on, että urakan viivästyssakko on jo juossut tappiin, joten viimeisestä maksuerästä putoaa jo sen vuoksi Fredin kokoinen kimpale pois. 

En muutenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, että IV-yammayammat ovat hoitaneet tähänastiset hommansa kuntoon, kun en omaa tyhmyyttäni tajunnut kyselykautisen innolla udella jokaisesta työvaiheesta erikseen. En esimerkiksi edelleenkään tiedä, onko seiniin tehdyissä IV-aukoissa solukumieristettä. Joku sininen putki siihen on dyykattu K-raudan kompostista, mutta seinän ja tämän putkenkin välistä vetää. Se lienee IV-beatien käsityksen mukaan sitä painovoimaista ilmanvaihtoa


Donbassin demokraattista kansantasavaltaa edustaa superkvartetti Vladimir, Josif, Leonid ja Sergei Alla Med Pugatsovan kappaleella “Pjerse Oljemme Mje!”

Ensi viikolla saatamme olla viisaampia, jos ja jos ja jos tapaamme LVI-Bennyn, KVV-IV-Björnin sekä Vastaava-Agnethan. Siihen saakka toivotan kaikille teille pikku silkohapsille ihan vaan A-Ba-Ni-Bi!



“Diggi-loo diggi-ley”


lauantai 7. toukokuuta 2022

Unia piharakennuksessa - lihaa grillissä



Alkuun vastaus siihen polttavimpaan kysymykseen: ei!


Ja siis mikä se kysymys on? No kyllähän te nyt tiedätte. Ja jos ette, niin palataan siihen tuolla alempana.


Tahdon piharakennella sinua!


Saako teille puhua piharakennuksesta, kun vastaus tuohon ekaan kysymykseen oli ei? Seija Ala-Kautta nimittäin suuttui minulle, kun olin ostanut häneltä kysymättä kolme matkailuautoa, klapikoneen, London Bridgen, Arja Korisevan älppärin sekä Kouvolan ja ajoi minut pariksi yöksi piharakennukseen. Ei niin pahaa ettei jotain hyvääkin sanoi Vladimir, kun Sergein sveitsiläiselle pankkitilille kakki. Tulipa minunkin testattua piharakennus. 


En jaksanut nousta sohvalta ottamaan kuvaa piharakennuksesta. Mutta tollanen se suunnilleen on.

Plussaa: Vallentuna-vuodesoffa on ihan mukava nukkua, tosin vähän kova kihdin, luumädän ja reumatismin runtelemille lonkilleni. Koska piharakennuskin on hirttä, sen sisäilma on kuin taivahan enkeli tarjoilisi mokkapaloja porealtaassa kokovartalohieronnan jälkeen. Hengittäminen siis onnistui, joskin osasyynä saattoi olla myös, että jostain piharakennukseen fuskaa vähintäänkin riittävästi raitista ilmaa. Hirsitalot jne. 


“Seija Ala-Kautta ajoi minut pariksi yöksi piharakennukseen.”


Plussaa on myös saunan läheisyys ja Löylyvalmis-kiuas, joten himotuksen iskiessä saunominen onnistuu vaikka klo 3.47. 


Ilmeisesti IV-ghostit olivat päässeet täyttämään Perintörinsessan vappupallon, sillä se tyhjeni ensimmäisenä iltana.

Miinusta: Mikä helevetin pakko noiden palovaroittimien ledien on hehkua kuin raskaana oleva Las Vegas? Kyllähän se tietysti turvallisuutta lisää, jos kukaan ei koskaan saa edes nukuttua, kun katosta hehkuu solarium från Helvete. 


Miinusta on myös piharakennuksen pitkä ja hankala nimi. Eli Piharakennus. Kyllähän jokaisella uudisrakennuksella pitäisi nykyään olla jokin a-loppuinen mitään tarkoittamaton nimi. Mutta mikä?


Hirsia


Saunia


Anteroa


Nordea


Velkavankila


Muijaheittimuthimasta


Kukaaneiolekoskaankärsinytyhtäpaljonia?


Muu, mikä?


Siinä vaan meidän IV-tobiakset asentaa puukiukaan hormia.

Joku kaveri puhui Mörskästä. Mummulla ja paapalla oli aikoinaan tilapäiskämppänä pikkumökki, joka sai heidän talonsa laajennuksen valmistuttua nimen Lemmenpesä. Ei huono. 


“Mikä helevetin pakko noiden palovaroittimien ledien on hehkua kuin raskaana oleva Las Vegas?”


Suosittuhan tuo Lemmenpesä / Mörskä / Lepakkoluola on ollut. Tästä kertoo vaikkapa se, että Mökkerössä tähän mennessä nukkuneiden nimien alkukirjaimista voi muodostaa sanan TJALLELMJUKT. Kuulostaa kieltämättä Ikean kokovartalotyynyltä ja on varmaan skoonea ja tarkoittaa kokovartaloidioottia, joka tekee hirsitalon. 


Ei ihan Ikeaan osunut, mutta sisustustunkioon sain silti sohaistua.

Seija Ala-Kautta vetäytyy säännöllisesti Tönöön etätöihin, jollei iPadeillä saada lasten aivosähkökäyriä riittävän himmeiksi. Nyt olisi kiva saada vielä Rötiskön terassi kuntoon ja terassille vilvoittelupenkki, kun ei enää genitaalit jäädy kiinni lankkuihin. Kallis Möksähän tuo on ollut, mutta kannatti se samalla raivotaudilla rakennuttaa. 


I’ll tell you what I want, what I grilli grilli want!


Mitä tekee suomalainen mies, joka ei ole fyysisesti kyllin vahva mettätöihin eikä psyykkisesti pärjää, öö, juuri missään normitöissä? No ostaa grillin. 


En tiedä mitä noi on, mutta siinä ne oli jo kun me tää ostettiin.

Näitähän sitten olikin eri kaupoilla toinen toistaan seksikkäämmin brändättynä. 


Motonetillä on Roastmaster (tehty Kiinassa).


K-Raudalla on Cello (tehty Kiinassa). 


Tokmannilla BBQ King (tehty Kiinassa, vaikka onkin bluesahtavan cool nimi). 


Rustalla kaikkia E-kirjaimella alkavia (Elements, Excellence, Endeavour, Evolution, Eihelevetti, tehty Edelleen Edellämainitussa Kiinassa). 


S-ryhmältä löytyy Fireplus ja Silvertree (molemmat on tehnyt omin käsin norjalainen diplomi-insinööri verstaallaan Hveyrynbøygefjøerdissä. No ei, kiinalaisia ovat). 


Mustang Tampereelta (Kiinassa). 


Puuilolla on Mefisto (tehty jossain helvetin Kiinassa)


Pahiksien toinen suosikkigrilli on tietty Lucifer (Made in Xinjiang)


Sitten on Weber moninkertaisella hinnalla ja 10 vuoden takuulla. Mukaan saa baijerilaisen muhkeaviiksisen teknikon nimeltä Hans-Jürgen, nahkahousut, alppitorven sekä cd-levyllisen polkkaa. Tosin selvisi, että Weber on amerikkalainen brändi, joten läppä ei osunut lainkaan kohilleen.


“Norjalainen diplomi-insinööri verstaallaan Hveyrynbøygefjøerdissä.”


Pirkko on proteiinipitoista lähiruokaa, joka voidaan leipoa ison kiven juureen.

Tästä myöhempien aikojen pyhien sydän- ja verisuonisairauksien seurakunnasta piti sitten pähkäillä että jos perusperheelle ja satunnaisille vieraille tarttee perusgrillillä perusgrillata, niin missä olisi hinta, koko ja laatu kohillaan?


Pääsiäisenä oli aikaa katsella videoita, lukea reviewssejä ja kysellä kavereilta. Päädyimme ostamaan Weberin edukkaamman pään mallin, joka oli Motonetissä tarjouksessa ja sain vielä kymmenen prosentin lisäalen, kun olin liittynyt firman kantasiakkaaksi. 


Perheemme Lego Masterit Seija Ala-Kautta ja Nonstoppolos kokosivat grillin. Lähes kaikki osat siihen meni.

Nyt on sitten grillailtu ja ruoalta on maistunut. Kattavampi arvio on tarjolla lisämaksusta OnlyFansissa nimellä GreasyGrilliHemmo. Olis ihanaa nähdä siellä just sut.


Paluu pähkäilytyttävään pähkinään


Mutta mikä siis mahtoi olla se postauksen alun polttavin kysymys? No tiätty, että onko vastaavasta mestarista kuulunut mitään sen jälkeen, kun kolme viikkoa sitten oli puhe, että pidetään palaveri tontilla. 


Vastauksen löydät postauksen alusta. 



“Ei!”


lauantai 30. huhtikuuta 2022

Kevään romuja - ja viiksikarvoja



Kun palasimme pääsiäisen vietosta Pohjanmaalta, tajusin, että asumme tosiaan puisessa talossa. En ollut pitkään aikaan enää haistanut puun tuoksua, mutta tuolloin kotiin tullessamme nenä poimi taas tutun hajun. Onneksi se ei ollut mitenkään epämiellyttävä.


Rakkaassa puretussa kodissammehan oli ongelmana melko pinttynyt vanhan talon haju, joka tarttui vaatteisiin. Minua tämä ei haitannut, sillä olihan se joka tapauksessa parempi haju kuin mikä minusta muuten lähtee. Puolisoni Seija Ala-Kautta sen sijaan kärsi minua enemmän. No, pääsipä kärsimyksistään, kun pääsimme uuteen kotiimme. 


Riittääkö tontin siivoamiseen, jos odottaa, kunnes kaikki puu on lahonnut?

Kärsimyksistä pääsemisestä puheen ollen, vedin letkut irti - tosin vain piharakennuksen ja talon kylmävesiputkien saattolämmityskaapeleista. Säät alkavat olla vapulle tyypilliseen tapaan enää sen verran vähän pakkasella, että pelkoa putkien jäätymisestä ei taas hetkeen ole. Muistan varmaan kytkeä töpselin seinään, kun putket talvella jäätyvät.


“Rakkaassa puretussa kodissammehan oli ongelmana melko pinttynyt vanhan talon haju.”


Vapun takatalvesta huolimatta lumetkin ovat jo lähes päässeet sulamaan pihasta. Samalla paljastui, että puutavaraa on vielä aika paljon. Polttopuuksi sitä on talon alla metsän päädyssä, mutta erilaista lautaa, paneelia ja lankkuakin on vielä sen verran, että eiköhän noista ainakin talon ja maan väliset rimoitukset saada aikaan. Koetimme hieman siivoilla tonttia ja siirrellä lautaa uuteen paikkaan, jotta ne olisivat mahdollisimman hankalassa paikassa, kun niitä tarvitaan.


Etualan laudat siirrettiin taka-alalle, taka-alan laudat etualalle ja rahat veroparatiisiin.

Kattohommat eivät ole edenneet, eivätkä etenekään, ellemme ole itse aktiivisia. Vastaavan mestarin sain kiinni runsas viikko sitten torstaina. Oli puhe, että tavataan putkispedejen kanssa tontilla ja katsotaan, miten paljon vielä on pielessä, ja mitä kaikkea vielä pitää tehdä. 


Puoleentoista viikkoon en ole vastaavasta kuullut. Ehkä sitten ensi viikolla. 


Mutta tää onkin premium!

Kävin pitkästä aikaa kaatopaikallakin. Koska kaatopaikkamaksuissa on siirrytty tilavuusmitoitukseen painon sijasta, keikka tuli aiempaa kalliimmaksi. Kevyttä hötöshaibaa ei siis enää kannata kaatopaikalle kuskata, vaan se kannattaa jatkossa heitellä metsiin ja tienvarsien molokeihin. Styroksit voi tarjoilla lasten synttäreillä popparien seassa. 


Herkkä kompositio teoksessa "Kaikkee paskaa shittii".

Kamaa roskalavoille lastatessamme kaatiksen työntekijä totesi, että minulla on peräkärryssä salamatkustajia. Ja toden totta: kolme pientä nappisilmää vipelsi peräkärryn laitoja, oletettavasti maisemanvaihtoa säikähtäneinä. Jossain jätesäkissä oli varmaan ollut leppoisa talvehtimis- ja poikimispesä hiiriperheelle ja nyt olin kuskannut perheen lapset vaihto-oppilaiksi naapurikaupunkiin. Sori. 


Wilburin reisilihaksista ei riittänyt räjähtävää ponnistusvoimaa hyppäämään laidan yli.

Kun tyhjässä peräkärryssä oli enää hiirisisarukset, ajoin auton kaatopaikka-alueen ulkopuolelle, työnsin peräkärryn metsän laitaan, avasin perälaudan ja hiiret hyppäsivät viettämään villiä nuoruuttaan. Siellä jossain HOASin (Hiirten opiskelija-asuntosäätiö) kämpässä ne nyt viettävät haalarit päällä vappua vatsat sekoittavaa kotiviiniä hörppien. Loppuillasta laulavat Aikuinen hiiri -kappaletta sillai postmodernin ironisesti. 


Jöns-Bertil papanoi hädissään, kun mutsin huudot hiipuivat vähitellen kunnanrajan lähestyessä. 

Pikkuisen kyllä kirpaisi, kun tajusin, miten paljon edelleen on kesken. Kun ei yyyyyyyhtääääääään kiinnostaisi enää tehdä yhtään mitään. Haluaisin ihan vaan maata terassilla tai sängyssä, lauteilla, ojassa tai ihan vaan maata. Yyyyyyyyyyhtääääääääään ei nappaisi maalata, tehdä pihaa tai tehdä rimoitusta. Tai edes maksaa sen tekemisestä. Sentään paria hirsiseinän pulttia sain kiristettyä. Eikö se nyt piisaa?


Painuu painuu. Kuha ei ihan helvettin.

Ai niin, teinhän minä toisenkin sankariteon: vaihdoin piharakennuksen Yale Doormaniin (suomeksi sähkölukkoon) patterit. Ne olivat gürvähtäneet, ja yllättäen peruskuusiokoloavaimet eivät olleet patterin suojakannen avaamiseen sopivia. Lopulta sopiva koko löytyi moffalta saamastamme Bilteman ruuvinkärkisarjasta. 


Tartteeko sitä uusia pihakalusteitakaan hankkia. Siellä ne säilyi ihan hyvinä lumen alla.

Ikeismini nousi uudelle tasolle, kun kävin kahdessa Ikeassa kolmeen kertaan vuorokauden sisällä. Ajelimme tyttäreni Perintörinsessan kanssa Kauniaisiin hakemaan (taas vaihteeksi) Vallentuna-sarjaan täydennystä. Vantaan Ikeassa vedimme ensin pohjalle kaffet ja Espoon Ikean löytönurkasta löysimme Omskärelse-leikkuulaudan ja pojalleni Nonstopposille bambuisen Slemrumpa-pöydän.


Int' hade vi tid att besöka Ikea i Tammerfors. Sexton också!

Olisin halunnut toteuttaa pakkomielteeni käydä kahdessa päivässä kolmessa eri Ikeassa neljä kertaa, mutta aikataulumme Tampereella oli liian tiukka ja katsoimme tärkeämmäksi ehtiä katsomaan Ghostin keikkaa kuin päästä penkomaan löytönurkkaa. 


Vallentunaa löytyy ihan saatunasti.

Ghost oli muuten hyvä. Törkeän hyvä. Hyvähyvähyvä. Jättebra. Kasarivaikutteita. Hienoja melodioita. Ihq laulaja. Kivaa huumoria. Light-satanismia. Peruskombo.


Härregud va' han rörde sig så smoothly och sjöng som en beibe.

Viime aikoina on kyllä ollut pohdinnassa sekin, onko minulla enää rahkeita kirjoittaa blogia. Mistä tässä kertoisi? Grillailuista? Siitä, että enää ei tapahdu paljoa eikä nopeasti. Tuleeko blogin uudeksi nimeksi Tantraksa? Jäänkö eläkkeelle kaikkeni antaneena? Tai edes antaneena?


Emmätiä. Tiäksä?



“Tajusin, että asumme tosiaan puisessa talossa.”


lauantai 23. huhtikuuta 2022

3 vuotta blogia - kiitokset!



Kolme vuotta sitten, kun olin viisitoista vuotta nuorempi, en tiennyt mitään koronasta, Ukrainan sodasta tai miten vähällä osaamisella voi asentaa IV-töttöröitä. Kolme vuotta sitten luulin, että ammattimies on ammattimies siksi, että hän osaa hommat eikä siksi, että hänellä sattuu olemaan toiminimi. 


Kolme vuotta sitten keksin blogille nimen Kodotus ja aloin kirjoittaa. Olin mielestäni tosi hauska. Nyt olen vain vanha ja väsynyt. Kolme vuotta sitten meillä ei vielä ollut edes nykyisen talomme tonttia, eivätkä lapsemme vielä tienneet heidän synnyinkotinsa katoavan kartalta kahta vuotta myöhemmin. 


“Kolme vuotta sitten.”


Pikkuhiljaa lukijoita on karttunut. Ei tämän bloggaamisen takia kannata edelleenkään jättää päivätyötä kennelissä, mutta sosiopaattisen itseilmaisun tuoman mielihyvän lisäksi olen saanut tehdä myös erinäisiä blogiyhteistöitä. Tästä lämmin kiitos Pihla, Kaskipuu, Termex, Ponttiset, Stala, Narvi sekä Suomen Terveysilma. Näistä firmoista on löytynyt sympatiaa projektillemme sekä kannustuksen sanoja - ja toki olen kiitollinen myös yhteistöiden suomista aineellisista eduista. 


Sopivasta kulmasta kotimme näyttää ajoittain ihan ihmisasumukselta.

Google Docsissa minulla on dokumentti nimeltä “Talotoiveet”. Siinä on 86 sivua. Osa toiveista on toteutunut, osa muuttunut, osa ollut alusta astikin naurettavia. Yksi asia on kuitenkin matkan varrella tullut selväksi: tällä osaamisella ja ulkopuolisen suunnittelun ja projektinjohdon laadulla ja määrällä haukkasimme liian ison palan. Sen verran pahasti sen verran usein päähän (yleensä yläpäähän, mutta tuli sieltä iskuja vyönkin alle) nasahteli naakkoja tapulista. 


Mutta nyt siis asumme kuitenkin kodissa. IV-jorget ovat yhä pysyneet poissa hommiaan viimeistelemästä ja vähitellen pitäisi kai aloittaa pihatyötkin. Ja maalaus. Ja alapohjan rimoitus. Rahat paloivat kuitenkin siihen malliin, että lisälainaa ei enää tekisi mieli ottaa. Se voi hieman hidastaa tai sitten tarttisi itse tarttua toimeen, sahaan, vasaraan ja ensihoitajan tuomiin paareihin. 


Tämä pistorasia on mallinimeltään ABB Perse.

Koska isoa kerrottavaa ei edelleenkään raksahommien suhteen ole, otetaan tähän kertaus projektin etenemisestä. Sen otsikoksihan sopii vaikka


Prosessi / Näin sitä sählättiin


Ostimme tontin kesäkuussa 2019. Uskaltaisin sanoa, että paljon tätä parempaa tonttia ei tällä etäisyydellä kaupungin keskustasta näin rauhallisella sijainnilla ole ollut viime vuosina myynnissä. Vielä kun nuo kolme aamukuudelta räkyttävää tiskirättiä adoptoitaisiin Ambomaalle, niin sijainti tuntuisi vielä paremmalta.


Rrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrraksa-auto hankittiin heinäkuussa 2019. Joku kehtasi vihjata, että ranskalaiset autot olisivat huonoja. Ei pidä paikkaansa. Nämähän ovat ihan paskoja! Tällä tunnelmamunalla ollaan rutkutettu siellä täällä Suomessa ja roudattu kaikkea kipsilevyistä iPadeihin. 


“Osa toiveista on toteutunut, osa muuttunut, osa ollut alusta astikin naurettavia.”


Elokuussa 2019 tapahtui ihan konkreettisia asioita, kun maaperätutkimuksessa tonttimme todettiin olevan sataprosenttista savea Uuteen Seelantiin saakka. Perustamistapalausunto suosittikin, että taloon ei kannata päästää vettä lattian kautta. 


Marraskuussa 2019 rakennusvalvonta hyväksyi tuhertelumme talon pohjapiirrokseksi. Tämä taas tarkoitti, että aloimme kuvitella talotehtaiden olevan kiinnostuneita kauniista sieluistamme, vaikka ne koettivatkin vain päästä kähmimään kaikkein kalleintamme eli nahkakantista kukkaroamme.


Lopulta rakennusvalvonta vaati näin yksityiskohtaisen suunnitelman talostamme ennen kuin rakennuslupa heltisi.

Tammikuussa 2020 annoimme kenkää ensimmäiselle kolmesta(!) vastaavasta mestaristamme. Voi kun olisi tuolloin tiennyt, että vastaavan mestarin kanssa pätee sama kuin parisuhteessa: sitä voi kuvitella, että nurkan takana on joku kuumempi hanibeibe, mutta sieltä nilkuttaakin vesikauhuinen kujakatti, joka on pakkoraossa adoptoitava.


Raksa-autokin hajosi ja kunnolla hajosikin. Siitä tuolla myöhemmin lisää. 


Helmikuussa 2020 näimme ensimmäistä kertaa, miltä talomme voisi näyttää ulkoa. Saimme siis julkisivukuvat.


Kai tossa sitten voi asua.

Maaliskuussa 2020 selviteltiin niin maan perskurkkanasti. Ensin selviteltiin, kuuluuko jumbojettien jyly sisään taloon ja sitten, tuleeko kotona kylmä


Huhtikuussa 2020 tehtiin vihdoin talokaupat Eurohongan kanssa. Naapurien kuulemisessa tuli turpaan ja katsoimme parhaaksi loiventaa kattokulmaa. Uljaasta perinnekatosta tulikin vähän sellainen lerpahko runkku. 


Elokuussa 2020 päsähti rakennuslupa. Perääntyminen koko katastrofista kävi yhä vaikeammaksi. 


“Lerpahko runkku.”


Lokakuussa 2020 lyötiin tontti täyteen terästä. Paalutus alkoi ja niin muuten jumankekka alkoi rahanmenokin. 


Siitä se talo alkoi sitten marras-joulukuussa 2020 nousta. Olihan se hienoa nähdä seinien kohoavan. Vähemmän hienoa, kun niitä välillä myös vähän jouduttiin purkamaan. 


Nuoli osoittaa paikan, jossa viimeksi näin anoppini.


Vanhemmat blogin kuuntelijat saattavat vielä muistaa sellaisen taudin kuin korona. Olivat ne hassuja aikoja, kun setä ja täti miettivät, että kumpikohan meistä tänään kuolee sinne Alepan murokäytävälle. Koronavirusten lisäksi riitti lunta. Siinä oli timpurien kiva aloittaa hommansa tammikuussa 2021


Helmikuussa 2021 alkoi piharakennuskin nousta. Kirjoittelen muuten juuri tätä turausta kyseisessä rakennuksessa. Tää on ihan kiva. Pian menen saunaan. 


Vanhasta kodistamme tuli lopullinen lähtö maaliskuussa 2021. Se oli melkoista tantraluopumista se. 


Kevät 2021 taloa rakenneltiin, pystyttäjät olivat löytäneen parempia apajia, eikä heitä kummemmin loppuhommissa näkynyt. Timpurit hoitivat timmisti omaa osuuttaan päivästä toiseen. 


Viemärin ja Seija Ala-Kauttan herkkä kohtaaminen.

Kesäkuussa 2021 asennettiin lattialämmitys. Letkua meni kuin Arskaan vatsahuuhtelussa, kun alikulkukäytävästä ostetussa pullossa olikin muuta kuin kolmen tähden jallua. 


Sisätyöt etenivät nätisti kesän 2021. Kattoa paneloitiin, me maalailimme kaikenlaista ja IV-manuelit esittivät variaatioita W. A. Mozartin teemasta “Mutter, ich bin nicht hier!”


“Kumpikohan meistä tänään kuolee sinne Alepan murokäytävälle.”


Syyskuussa 2021 kotimme kotiutui entisestään, kun saimme koivulautalattiat. Lisäksi aktiivisista aktiivisimpana viikonloppuna taloon muurattiin tiilipiippu ja hellaleivinuuni. Kun vielä asennettiin ulko-ovetkin, niin sehän alkoi olla jo etäisesti talohko. 


Nonstoppolos näyttää, miten TikTok-sukupolvi muuraa 15 sekunnissa yhtä paljon mitä vanhat mestarit koko uransa aikana.

Lokakuussa ja marraskuussa 2021 sisähommatkin alkoivat olla valmiit. Jopa IV-sergiot olivat käyneet jotain työmaalla tuhnuamassa. Ja kappas, muutimme marraskuussa sisään. Huppista! Ja ehkä vähän jopa kippistä!


Virallinen käyttöönottotarkastus ja muuttolupa tuli joulukuussa 2021. Juhlistimme sitä saamalla piharakennuksen vesijohdon jäähän. IV-juanit ilahduttivat meitä asentamalla tuloilmaventtiilit seiniin ja voi poka kun olivatkin valinneet uljaat tuutteroiset ja vielä meiltä kysymättä!


TikTok-sukupolven edustaja muuraamansa hellaleivinuunin lämmössä.

Sitten ollaankin tässä vuodessa. Satoja tonneja rahaa, kymmeniä koronavirusvariantteja ja säiliöautollisia Kremlin paskapuhetta myöhemmin. Alkuvuodesta saatiin lyhyen ajan sisään verta katolle, vettä lattialle ja kakkaa pihaan. Muuten olemme elelleet kevään ja kesän hommia ennakoivissa tunnelmissa ja toisaalta myös ihan vaan elelleet - ihan kivassa kodissa. 


“Voi poka kun olivatkin valinneet uljaat tuutteroiset ja vielä meiltä kysymättä!”


Mutta jotta blogimme lukijat eivät pääsisi unohtamaan sitä tosiseikkaa, että kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me, muistutetaan siitä seuraavan otsikon alla, joka kuuluu


Takaiskut ja murheet / Etuoikeutettujen kootut marttyyriulinat


“Eikö me sovittu, että vattupensaaseen ei kakita? Pyykki haisee ihan - hei, mitä ruskeeta tuolta pulppuaa? Onko se öljylähde? Me ollaan rikkaita!” 


“Nyt tää pohjapiirros on tässä. Naapuritkin tykkää, kun ne saa ihailla meidän taloa tooooooosi läheltä.”


“Ai niin lapset. Me ei taidettukaan muistaa kertoa, että tää teidän syntymäkoti puretaan.”


Tästä kuvasta on vähän vaikea sanoa mitään hauskaa. Pieneen kasaan mahtuu 16 vuoden muistot.

“Kulta, osaatko sanoa, onko se rrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrraksa-auton perusominaisuus, että kaikki valot sammuu ja moottori pysähtyy kun ajetaan tässä motarilla?”


“Kyllä tää teidän talosuunnitelma on ihan ok. Meidän ainoa vaatimus on, että te rakennatte sen kuoppaan niin, että teidän taloa ei näy ollenkaan.”


“Me ei taidettukaan muistaa kertoa, että tää teidän syntymäkoti puretaan.”


“Ettikää uusi vastaava mestari. Mä en haluu enää leikkiä teidän kanssa. Te ootte kakkapäitä!”


“Mäkin otan loparit. En oo kyllä edes käynyt teidän tontilla ja muutenkin olin vähän pihalla, mutta asiantuntemattomuuttani kaivataan muualla. Heippa!”


Kuvassa komposti, etualalla.

“Naapurista terve! Me ollaan ton sähkärin kanssa mietitty, että kun teillä on tässä meneillään elämänne stressaavin vaihe, niin me voitaisiin vähän vittuilla ja uhkailla, jos sellainen suinkin passaa?”


“Ai kato, mä oon rakennusliikkeellä töissä. Päätänpä varastaa tästä talosta vähän sen asukkaiden omaisuutta.”


“Jésus Maria, löysitsä sieltä tukusta ne halvimmat venttiilit? Olikohan niiden nimi persrunk tai jotain sellasta? Aletaanko asentamaan, sain just pyyhittyä IV-suunnitelmalla bebani!”


Nykyään on voiteita, joilla näitä voi hoitaa. Hankalammissa tapauksissa joudutaan turvautumaan leikkaukseen.

“Diego. Mitäs sanot, jos jätetään katolla IV-hommat ihan kesken ja tullaan takaisin vasta, kun vedet on valuneet taloon sisään ja asiakas on raivona?”


“Sain just pyyhittyä IV-suunnitelmalla bebani!”


Eihän minulla näiden kolmen vuoden aikana oikeasti ole ollut juurikaan järkevää sanottavaa. Blogin asiasisältö mahtuisi afaatikon tviittiin. Iso osa blogista koostuu yhyyyhyy-uliuli-valivalin lisäksi mukahauskasta viisastelusta ja omassa nokkeluudessani piehtaroinnista (mukana myös haju). Ja kukapa muukaan niistä muistuttaisi kuin omassa nokkeluudessaan piehtaroitsija itse. Siispä tässäpä vielä 


Hörhöilyt / Vitsi kun mä oon hauska


Onko tontti? Vaihtoehtoja on kaksi. Joko on tontti tai sitten ei ole tonttia.


Kyllä se valmis talo vaan olisi ollut helpompi hankkia.


Tärkeintä on, että talossa on paljon pieniä tiloja, joilla ei tee mitään.

Meikäläisen taidolla ja kokemuksella talon piirtäminen tulee olemaan ihan yhtä iso riemuvoitto kuin koko muukin projekti!


Ei ne kyllä ennen osanneet rakentaa. Katsokaa nyt vaikka Hämeen linnaa!


“yhyyyhyy-uliuli-valivali”


Otettaisko muuttovalmis, sisusta itse vai avaimet käteen? Siinäpä pulma.


Ihquja mielikuvia piisaa, kun apinaa koijataan. Taloesitteet, nuo raksafantisoijien Anttilan kuvastot (ne tietää ketkä tietää). 


Mirbeli-Berberique se tässä vaan myy uutta ilmalämpöpumppua. Tai kiintoavainsarjaa. Tai ET-lehden vuosikertaa, koska myös lehtimyyjä soittaa kotiin.

Keitä ovat KVV-, HV-, EVVK- ja ties mitkä vastaavat?


Päätin sitten vääntää väkisin raksaläppää Heurekan dinosaurusnäyttelystäkin. Oon mä kyllä hauska. Täällä mä kierin lattialla ja lasken alleni.


Piisaiskohan tämä? 


Eiku vielä yksi juttu. 


OMASTA SEKÄ KAIKKIEN LÄHEISIÄÄN TERRORISOIVIEN MARTTYYRIASENTEELLA VARUSTETTUJEN VERBAALINARSISTIEN PUOLESTA HALUAN LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ JOKAISTA LUKIJAA.

 ERITYISKIITOS KAIKISTA KIVOISTA JA KANNUSTAVISTA KOMMENTEISTANNE. 


Eli siis niinku tiäkkö Kodotus kiittää. Ihan oikeesti.



“Kolme vuotta sitten keksin blogille nimen Kodotus ja aloin kirjoittaa.”