tiistai 28. kesäkuuta 2022

Hirsitalo helteellä - kuuma uutuus



Se on kuulkaa pikku oman instataivaanne supertähdet sellainen asia, että vaikka hirsi onkin ihmeaine, niin 32 asteen helteellä edes se ei kykene pitämään talon lämpötiloja perunakellarin lukemissa. 


Tämä on siis ensimmäinen kesämme talossa ja jo senkin takia, että mistään ei saa mitenkään järjellisellä hinnalla mitään millään ilveellä, päätimme kokeilla, millaista on elellä talossamme ilman viilennyksiä. Tämän postauksen kirjoitushetkellä ollaan oltu päivisin jo yli kolmessakymmenessä asteessa ja hellerajan yli roikutaan ennusteen mukaan lähes viikko. 


Ruotsalaisessa saunassa tämä lämpötila aiheuttaisi jo hälytyksen.

Piirikoirankynnenleikkaaja Rumpselssönin seitsemäs avopuoliso sieltä Horonkylästä tiedustaa, onko  sisällä sitten ollut kuuma. No juu, arvon Rumpselssönskä, kyllähän tässä aika nihkeä meininki on ollut. Meille ei tullut maalämpöpumpun mukana maaviileä-ominaisuutta, eikä ilmalämpöpumppuakaan toistaiseksi ole. Lohduttavaa kuitenkin on, että katettu terassi suojaa todennäköisesti taloamme infernaalisimmalta pätsiytymiseltä ja illalla ilman viiletessä talon sisälämpötilaakin on saatu tuulettamalla laskettua siedettävälle tasolle nukkumaan mennessä. 


“Vaikka hirsi onkin ihmeaine, niin 32 asteen helteellä edes se ei kykene pitämään talon lämpötiloja perunakellarin lukemissa.”


Mutta onhan tämä. Otin pariin lähialueen sähköyhtiöön yhteyttä ja ajattelin tsekata, josko aurinkopaneeleista olisi meille hyötyä. Voipi olla, että talomme ei ole optimaalisin paneeleille niin tontille sijoittumisensa kuin puiden varjostamisenkin takia. Mutta tsekataan. Aurinkoisena päivänä aurinkoenergiasta voimansa saava ilmalämpöpumppu olisi houkuttava ajatus. Pankkilaina vähän vähemmän houkuttava. 


Kunnon terassille kuuluu päiväpeitoista tehty maja, pyykinkuivausteline sekä pelastusliivit.

Terassit ovat joka tapauksessa osoittautuneet juuri niin kivoiksi kuin toivottiin. Blokkaavat näkymää, kyllä. Blokkaavat kuumuutta, oletettavasti. Tilavalla terassilla on kiva syödä ja öllöskellä, todellakin. Saunan terassilla on hyvä vilvoitella, totta mooses. Ja edelleen: tämän parempaa omaa rauhaa ei näin lähellä keskustaa ole kovinkaan helppo saavuttaa. Testasin asiaa yhtenä iltana, kun viuhahdin alasti talolta piharakennukseen ja takaisin. Jos joku naapuri näki, niin kunnia meni mutta maine kasvoi.


Mitä, missä, milloin?


Synneillä on pitkä käsi. Kun hitsaaja hitsaa syksyllä 2020 teräspaaluperustuksen tuet liian eteen, kesällä 2022 timpurit eivät saa tehtyä palosuojausta siististi. Tai kun kesäkuussa 2022 tulee mieleen, ettei ole nähnyt vilaustakaan syksylllä 2020 meille myydystä hulevesipumpusta (1326 €). Maaurakoitsijan vastaus tiedusteluun oli, että “kyllä se siellä on”, joten kaivellaan lisää kaivoja auki. Kai se siellä sitten on. 


Ans kattoo ny


Kattourakka jäi pieneltä osin kesken, kun katto- ja lapetikkaita sekä syöksytorvia ei viime vuonna asennettu. Tällä välinhän myös kaupungin mieli muuttui ja hulevesiviemärien sijaan saimmekin luvan laskea sadevedet maastoon sekä omistamaamme ojaan. Onpahan maan alla nyt muutamalla tonnilla käyttämätöntä muoviputkea. Maassa on aina hyvä olla vähän muovia. Toinen hyvä paikka muoville on meri.


Nyt pitää vain toivoa sateista loppuvuotta, ettei asennettu näitä turhaan.

Muutama ränni oli tämän mielenmuutoksen vuoksi asennettu kaatamaan eri suuntaan kuin nyt oli mahdollista. Laskeskelin kauhulla muutosten lisäkustannuksia, mutta tontiltamme itse asiassa löytyi juuri sopivasti ylimääräistä ränniä, joten suuremmitta lisäkuluitta selvittiin. Nyt siis osa vedestä laskee (sitten joskus kun tämä työmaa saadaan siltä osin kuntoon) luontoon ja osa ojaan, eikä kaupungin hulevesiverkosto kuormitu. Lisäksi maan alla on paljon käyttämätöntä muoviputkea. Muovi on myös delfiinien herkkua.


“Kyllä se siellä on.”


Kaivoimme poikani Nonstoppolosin kanssa pari rännikaivoakin paikoilleen. Nyt pitäisi vain saada kaivon jatkoksi putkea, jolla vedet voisi johtaa pois tontilta. Lisäksi pyysin kattourakoitsijalta vielä lumiesteet piharakennuksen naapurin puolelle. Jos kattomme rojauttaa lumisina talvina lumilastinsa, heidän istutuksensa ja tuijansa tuskin tykkäävät. 


Tontin raja on siinä, missä naapurin istutusallas lyö kättä meidän tikkaidemme kanssa.

Itse asiassa piharakennuksen tikkaiden kanssa meni muutenkin millimetripeliksi, kun ne tulivat ulommas, mitä ajattelin. Kun talon seinästä on tontin rajalle vain metri, niin katolle kiivetessä kiipijän perse on naapurin ilmatilassa vähän kuin venäläinen pommikone.


Naapuri samalla tasolla


Tonttimmehan on maatöistä lähtien ollut huomattavan paljon korkeammalla kuin naapureillamme. Sitä on pohdittu ja mittailtu vastaavan mestarin ja maaurakoitsijan kanssa. Kaikkien mittausten lopputulos oli, että ihan oikein ollaan tehty. Se ei silti paljoa lämmittänyt, kun tonttimme tosiaan oli paljon naapuria korkeammalla. Tähän saattoi vaikuttaa se, että naapurit eivät olleet täyttäneet tonttiaan lähellekään oikeaa korkoa. 


Etualalla jalat etuvarpaasta eturauhaseen tuhoava murske. Taaempana jalkapohjia kapybaran käpyrauhasen lailla hellivä sora.

Nyt ovat, ja kappas: tontit ovat tasan. Ihan kiva, että maatyömme oli tehty oikein. Olisi ollut leppeää lapioida 30 senttiä mursketta pois muutaman sadan neliömetrin alueelta. Kirvesvarren tiekin alkoi jo syntyä. Siihen tulee 0-16-soraa, eli ei mitään louhikkoa, muttei kivituhkaakaan. Muutenhan meidän pihamme antaa odottaa vielä itseään. Veikkaan odotuksen olevan pidempi kuin tiineellä elefanttinaaraalla. 


Bye bye bönttö


On hyvä muistaa, että kukaan ei koskaan eikä missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me. Nöyrinä olemme ottaneet iskut vastaan ja osa blogin vaikuttavuudesta syntyy juuri siitä, että lukija liikuttuu kokemistamme murheista, jotka kärsimme pystypäin ja valittamatta.


“Katolle kiivetessä kiipijän perse on naapurin ilmatilassa.”


Osa tätä Via Dolorosaamme on ollut vanhan kotimme purkaminen. Kaupittelin sieltä kaiken mikä irti lähti, tosin lapset eivät kelvanneet kellekään. Seijasta tarjottiin 17 hehtaaria suota, kaksi poroa ja Nintendo Gameboy. 


Yllättävän paljon näihin mahtuu tavaraa, vaikkeivät ole edes kytkettynä viemäriin.

Vessanpöntöt roudasimme varastoon, sillä ajattelimme asentaa ne uuteen kotiimme. LVI-urakoitsija (se jolla on ollut pieniä muistihäiriöitä) ei ollut kovin innoissaan asiasta. Perustelut olivat ihan hyvät: parhaassa tapauksessa parin sadan euron säästö olisi huvennut pöntön kyrvähtä- ja kuivahtaneiden sisäosien vaihtamiseen.


Laitoin siis böndöt myyntiin. Muutama ostotunnustelu tuli, kunnes sain viestin:



Ja niin siinä kävi että:



Sinne meni. Kun böndzöjä lastattiin autoon, kerroin vielä, että ne oli poistettu toimivina ja kunnossa olevina. Vastaus oli: “Sillä ei ole väliä, me tuhotaan nää keikalla.”. 


Siis? Niinku häh?


Kävi nimittäin niin, että vessanspöndömme pääsevät / joutuvat ruotsinkielisen torvisoittokunnan show'hun, jossa perinteiden mukaan rikotaan vessanpönttö. Näin on tehty jo 70-luvulta lähtien. Täytyy tunnustaa, että vähän kirpaisi kuulla, sillä eihän tuo toiminta nyt ihan kiertotalouden kauneimpia periaatteita noudata. Meidän kannaltamme se nyt on sama, minne pöndöttimet päätyvät sen jälkeen, kun rahat ovat mätkähtäneet MobilePayhin. Silti. 


Heippaska!

Yhä näköjään lihasmuistissa on reagoida turhan tunteella. Toisaalta ihmekös tuo, kun kerran kukaan ei koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.



“Päätimme kokeilla, millaista on elellä talossamme ilman viilennyksiä.”



tiistai 21. kesäkuuta 2022

Jämäpuut - arvotavaraa



Sanotaan, että sateenkaaren päässä on kasa kultaa. Tässä otsikkokuvassa onkin sateenkaari. Sen toisessa päässä sijaitsee kaupungin kassa, jonne maksoimme maankäyttömaksumme ja toisessa päässä Nordean konttori, jonne olemme nalkissa munuaisiamme myöten kunnes kuolema meidät erottaa / vapahtaa. Ja onhan kuvassa myös rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-automme, joka on kasa paskaa.


La-la-lautakasatsa-tsa-tsaa!


Reilu vuosi sitten tontilla lojuneista puukasoista oli välillä sellainen olo, että joku voisi ne vain hakea pois ja lopuista voisi tehdä juhannuksena kunnon kokon. Ihan hyvä ettei näin tehty. Puun hinta on noussut lähes yhtä korkealle kuin oma ****tukseni ja molemmat ovat yhä nousussa. 


Tämä lautakasa tuli kolmanneksi sarjassa Lautakasat alle 350 kg, siviilisääty: single.

Kullankalliit paneelit ja laudat pääsivät uusiin tehtäviin, kun ne nakuteltiin alapohjan rimoitukseksi, autokatoksen kattoon ja teknisen tilan portaisiin. Paraatipaikkojen rimoitukseen käytettiin kelvompaa paneelia, joka sirkkelöitiin puoliksi. Talon pohjoispäätyyn oravien ja muiden tuhohyönteisten silmäniloksi sai luvan kelvata karvalauta. 


Pitkin matkaa rimoitukseen on tehty kulkuluukkuja alapohjaan, sillä etenkin terassien alla on yli metrin korkuista säilytystilaa aika hemmetisti. Sinne on kätevä päästä mahdollisimman monesta kohtaa. 


“Puun hinta on noussut lähes yhtä korkealle kuin oma ****tukseni.”


Koska olemme tunkeneet talomme niin lähelle tontin rajoja kuin lupa on annettu, palosuojauksen on oltava näillä rajoilla kunnossa. Hainkin kuitusementtilevyä talon ja piharakennuksen alapohjien suojaksi niille sivuille, joilla rimoitus ei riitä. Mitään nättiä matskuahan tällainen virkamiehenharmaa levy ei ole, mutta ei se onneksi myöskään näkyville paikoille tule. Ja ihan sama tässä vaiheessa, vaikka sinne ladottaisiin goottilaisella limityksellä Uuno Turhapuroa, Shrekiä ja laiskiaisen pukamia. Kuha saadaan valmista.


Jos et ole varmaa, valitze harmaa. Vanha viidakon sananpasku.

Lehtikuusen pätkistä syntyi teknisen tilan portaat. Niihin on turha upottaa isoja rahoja, joten keräilyerien kautta B-finaali on riittävän hyvä lopputulos kuten Suomen lätkämaajoukkueelle kaheksankytluvulla. Mustavalkotelkkarista sitten katsottiin, miten Larionov, Makarov ja Krutov lätkivät isojen poikien finaalissa Kanadaa vastaan.


Kari Tapion laulun sanoin: "Kelpaat kelle vaan että halkeen."


Asioita, jotka saavat otsasuonen poksahtamaan nopeammin, osa 9247509


Seija Ala-Kautta suti rimoihin tunteja ja tunteja Virtasen neljän öljyn maalia, sävynä vanha kupari. Kivan neutraali punertavan ruskea sävy ja kunhan lehtikuusiset otsalaudat vielä harmaantuvat, niin istuvat varmaankin kivasti yhteen. 


Oma hommansa on itse talon maalaaminen. Se saa otsasuoneni poksahtamaan - jostain syystä maalaushommat triggeröivät minut välittömästi. Vaikka maalaamalla tuleekin nopsaan näkyvää jälkeä, niin oma hermoni menee heti, kun pitää tussuttaa pikkutarkasti jotain helvetin listannurkkaa. Etenkin, kun lopputuloksena on maalitahroja kaikkialla siellä, minne ne eivät kuulu. Etenkin Kainuussa, pernassa ja kaupunginkirjaston CD-levyhyllyssä.


Täydellinen kuva omasta kiinnostuksesta, jaksamisesta ja osaamisesta pensselöinnin saralla.


Ja se talon ulkoväri. Vanhan, puretun talomme kohdalla päätin, että jos joskus talomme jollain maalataan, niin se maalataan punamullalla. Siksipä talomme lupakuvissa talon väriksi on määritelty italianpunainen ja päätettiin vetää seiniin punamulta. Tästä väristähän jo edesmennyt naapurimme jaksoi älähtää. Eipä sitten hänen rauhaansa ehditty talon värillä häiritä. 


Seija Ala-Kautta alkoi sitten pohtia, josko kuitenkin kuullote ja mahdollisimman lähellä puun luonnollista väriä oleva sävy. Siis suomeksi joku näädänripulin värinen ruskeahko. Taustalla Seijalla oli ajatus, että kauniit puunsyyt jäisivät näkyviin. Se on kiva ajatus, joskin edelleen mielestäni punainen hirsitalo olisi kiva. 


“Hermoni menee heti, kun pitää tussuttaa pikkutarkasti jotain helvetin listannurkkaa.”


Soittelin Virtasen maalitehtaalle ja hieman kuullotusintoa vähensi se tosiseikka, että kuullote pitäisi vetää kertaalleen tänä kesänä ja ensi kesänä uudelleen. Sen jälkeen uusintakäsittely olisi 5-8 vuoden välein. Ei muuten olisi. En perkele ala kasata maalaustelineitä seuraavalla viikolla, kun ne on edelliseltä maalauskierrokselta saatu purettua. Virtaseltakin sanottiin, että aika moni maalaa ensimmäisen kerran kuullotteella ja viiden vuoden päästä neljän öljyn maalilla, kun ei enää kiinnosta panostaa uusintamaalauksiin puolen vuosikymmenen välein. 


Seijan sutinat. Sopisi nimeksi myös pälkäneläiselle sinkkufestarille.

Soittelin myös Virtasen rakkaalle kilpailijalle, eli Uulan maalitehtaalle. Sieltä vaihtoehdoksi tarjottiin Roslagin mahonkia, eli kuullotetta, jossa on myös tervaa. Roslagin mahonkihan on perinteinen käsittelyaine ja -tapa ja tämäkin tökötti olisi sävytettävissä eri väreihin. Ei tosin kaikkiin, sillä mukana oleva terva tummentaa sen verran, että jotkut sävyt vetävät kuulemma likaisen oloisiksi. 


“Lupakuvissa talon väriksi on määritelty italianpunainen ja päätettiin vetää seiniin punamulta.”


Elikkä siis tota niinku emmätiä. En aio maalata taloamme uudelleen enää 2020-luvulla. 2030-luvulla taas minulle ei anneta suljetulta osastolta enää lomia, joten suht kestävä väri olisi kiva löytää. Todennäköisesti ensimmäisenä uusintakäsittelyä huutaa talomme paraatipääty, se kun on eniten auringolle ja sateelle alttiina ja hankalin maalata. Kiva kombo, vähän kuin suu- ja sorkkatauti. Terassien alla ja itä-pohjoissuuntiin olevat seinät todennäköisesti pitävät pintansa paljon pidempään. 


Mutta emmä silti tiä, tiäkkö. 


Ranskalaistyyppinen aamukahvi(tus)terassi


Tällä nimellä etuterassimme etunurkka kulki koko suunnittelun ajan ja nyt minulla on ilo ilmoittaa, että sellainen siitä saatiin. Bongasin torista ihan nurkan takana myynnissä olevan pyöreän terassipöydän ja siihen ympärille nasautettiin jo yli vuosi sitten hankkimani Calligarisin Skin-tuolit. Nyt kelpaa heristellä pärinäpojille nyrkkiä ja käskeä surinasussuja parturiin. Aamukahviterassi kyseessä on nimenomaan siksi, että isolle terassille ei vielä aamuaurinko paista, joten mikäli haluaa jo aamusta altistaa ihonsa pigmenttimuutoksille, se on tehtävä tällä terassilla.


Je voudrais un café latte coloré comme une diarrhée de blaireau, s'il vous plait

Kivaa sen sijaan on, että nimenomaan ilta-aurinko paistaa isolle terassille ollessaan tarpeeksi alhaalla. Samoin saunan ikkunasta loimottaa klo 20.30-21 kiva auringonsilta. Olen siis (outoa kyllä) edelleen enemmän kuin tyytyväinen talon sijoitteluun tontille. Tämän suojaisammassa eivät piha ja terassit oikein voi kaupungin tiheään asutulla omakotialueella olla.  


Mutta edelleen vaivaa, mikä piharakennukselle nimeksi. Mörskä / möksä / mökki / tönö / tölli / piharakennus / sivuasunto / eerpii enpii / lemmenpesä / Sauli Marin / Hartwall Areena / hourula / muu, mikä?



“Sateenkaaren päässä on kasa kultaa.”


lauantai 11. kesäkuuta 2022

LVI-palaveri - muistiongelmia



Ihmisen muisti on kyllä jännän valikoiva. Eräänäkin päivänä muistelin, että heinäkuussa 2021 ei yhtenä päivänä ahdistanut jäätävästi. Tarkistin päivän kalenterista ja piti paikkansa: olin tuolloin koomassa. 


You only LVI once


Saimme vihdoin pidettyä palaverin vastaavan mestarin ja LVI-urakoitsijan kanssa. Jälkimmäinen oli tehnyt kotiläksynsä: mukana oli pino printattuja sähköposteja ja hyvin mietittyjä selityksiä, miksi loppujen lopuksi kaikki johtui joko asiakkaista, timpureista tai molemmista. 


“Heinäkuussa 2021 ei yhtenä päivänä ahdistanut jäätävästi.”


Hieman reikäisiksi selitykset kuitenkin jäivät, kuten väite siitä, että piharakennukseen olisi asennettu kököt mökkiventtiilit, koska timpurin tekemä reikä oli liian pieni. Vaan kun ei ollut. Oli juuri se mitä pyydettiin. Tai että äänenvaimentimet oli asennettu ihan vähän kuin hyvää hyvyyttään, vaikka ne oli merkattu kuviin vain varauksina. LVI-hemmo ei tosin kaivanut meileistään sitä, jossa kirjoitin jo useampi kuukausi ennen IV-asennuksia, että “piirroksissa olevat varaukset äänenvaimennukselle tarvitaan ääneneristysselvityksen perusteella”. IV-gyllenhaalithan eivät missään vaiheessa kysyneet meiltä käytännössä mitään mistään. Asensivat vain huonosti rumia tötteröitä.


Kosteustunnistin LVI-gadotien tyyliin: talouspaperia makkaratikkujen ympärille, tikku IV-piippuun ja painellaan kivivillaa, josko talouspaperi kastuu. Ei kastunut. Se on hyvä.

Jännästi ennen joulua LVI-urakoitsija vielä myönsi, että tuloilmaventtiilien rumuudesta olisi pitänyt kysyä meiltä ennen asennusta. Nyt selittely oli epämääräistä urinaa tyyliin “kyllä me nää kato on sellaisia että kun myöhässä teiltä ja timpurit njööh bunga bibaabom”.


Sentään kovin montaa selitystä hän ei ollut onnistunut brainstormaamaan lattiallemme valuneesta vedestä, vaan myönsi sen olleen heidän vikansa. Vähän toki “se kattourakoitsija wumbawumba shigauee njöpp njöpp”, mutta enimmäkseen moka oli heidän. Toki heillä olisi ollut vastuuvakuutus, joka olisi korvannut, jos emme olisi olleet kotona ja saaneet välittömästi kuivattua lattioita ja vaatekaappia. Siinähän olisi sitten ruvettu pyydystämään saippuoitua hyljettä sen jälkeen, kun vastuukysymyksistä olisi pitänyt alkaa vääntämään.


“Njööh bunga bibaabom.”


Kysyin, millainen loppulasku saadaan aikaan, jos hoidamme itse Velcon tuloilmaventtiilit seiniin ja unohdamme kylppäriin suunnitellun siirtoilmasäleikön - joka siis IV-johanssoneilta oli jäänyt asentamatta, vaikka omien sanojensa mukaan olivat käyneet työmaalla lähes joka päivä surusilmin toteamassa, etteivät vieläkään voi asentaa tuloilmaventtiilejä. Voimia.


Eikös tämä nyt ole valmis? Siisti kuin sika pienennä.

Jänskänlaisesti LVI-urakoitsija myös muisti valitsemamme suihkun ja bideen, jotka olivat urakkahintaa kalliimpia, mutta hieman vähemmän muisti, että yhtä suihkua eivät olleet asentaneet lainkaan, koska suihkukaappi ja yksi vesipostikin oli pudonnut listalta pois. Kovin valikoiva on kädellisen muisti. Ja jäipä takan korvausilmakin tekemättä. Mutta nämäkin ovat varmaan timpurien ja meidän vikaa, koska “venttiilit yammayamma shvvöö skwiliduu”. 


Analyysinsä pohjalta urakoitsija tarjosi viimeiseen erään n. 500 euron hinnanalennusta. Emme tarjoukseen heti tarttuneet, vaan sanoimme keskustelevamme vastaavan mestarin kanssa ensin. Tämä huomauttikin fiksusti urakoitsijan lähdettyä, että vaikka LVI-urakoitsija kauniisti kiittelikin toimintaamme IV-ledgerien sössittyä, ei minkäänlaista puhetta vahingonkorvauksesta ollut. 


“Kovin valikoiva on kädellisen muisti.”


Emme siis kelpuuta 500 euron hinnanalennusta, vaan pohdimme, mikä olisi fiksu tapa ratkaista asia. Varmaankin oikeudenkäynti, sähköshokit ja kastraatio, koska loppujen lopuksi viivästyminen oli “meidän syytä gibbolo gibbolo wakamuu nauch-schwopps”. 


Pahamaineinen koronaluola. Jos haluat yskää beibe, täältä sitä saa.

Koska muistihäiriöistä huolimatta keskustelu käytiin ihan sivistyneillä sanoilla ja äänenpainoilla, katsoin parhaaksi olla jakamatta osapuolille tekemääni kymmensivuista reklamaationivaskaa. Totesin melko nopeasti, että se vaatii päivittämistä sekä LVI-urakoitsijan esittämien (osin valheell virheellisten) argumenttien että omien hieman vittum kärkevien sanavalintojenikin osalta. 


No piano? No pian o!


Lähdetään siitä, että meillä on kulttuurikoti. On kuulkaa Toikkaa, Aaltoa, Gullichsenia, De Seniota ja Orlowskia. Lapset osasivat laulaa jo ennen kuin heidät siitettiin, ja itse osallistun aktiivisesti nokkelan nimimerkin suojissa nettikeskusteluihin, joissa totean kaikkien muiden olevan ihavituhomoja. Ja mutsiskin oli.


“Gibbolo gibbolo wakamuu nauch-schwopps.”


Kulttuurikodissa pitää toki olla myös piano, koska minä hetkenä hyvänsä marsalkka von Bumsenhofin keskimmäinen poika Günther-Afasia Bumsenhof saattaa soittaa ovikelloa ja tulla kosimaan tytärtämme. Ja jollei tuolloin Hoffmann & Kühne -pianostamme irtoa vähintään Jürgen Maulschwanzin kappaletta “Firsch acken, Buse mömsen”, saattaa kahden maineikkaan suvun liitto jäädä toteutumatta. 


Aloitan jokaisen aamumme soittamalla projektimme tunnusbiisin.

Siispä piano tuli ja on muuten vireeltään sama kuin oma oloni ekana koronapäivänä. Samalla tuli todettua, että pianohuone ansaitsee nyt vihdoin myös i-kirjaimensa. Ja että ihan kiva pikku kuutio huoneestamme tuli: Vallentuna-soffat toimivat levitettyinäkin, eikä huone mene ihan tukkoon. 


Kesällä on kiva olla korona


Tuo häröpallo helvetistä siis löysi kuin löysikin meidänkin keuhkoihimme. Itse tilttasin kaksi päivää ennen kesälomani alkua ja sammuttelin parhaani mukaan pahimpia tulipaloja sängynpohjalta. Kanssavelalliseni Seija Ala-Kautta tilttasi samaan tautiin muutamaa päivää myöhemmin ja tyttäremme Perintörinsessa nappasi kopin taas pari päivää tästä. 


Bingettää vai hengittää, kas siinä koronapulma.

Kovin rankaksi ei vointi onneksi ole mennyt kellään, mutta tätä kirjoittaessani tauti on kuitenkin muistuttanut olemassaolostaan jo viikon, vaikka kuumetta olikin vain kolmena päivänä. Yskä tuntuu pysyvän tiukimmin, mutta sekään ei onneksi ole mitään veristä keuhkovisvaa seiniin lennättävää laatua. 


Koronaa terdellä


Kulttuurikodissa pitää olla lehtikuusiterassit. Tämä mainitaan jo Lions-klubimme säännöissäkin. Lehtikuusta tilailtiin viime kesänä pariinkin otteeseen, mutta vähän jäimme edelleen vajaaksi. Juu, monellakin tapaa. Soittelin höyläämölle vain kuullakseni, että koko kesän tuotanto on myyty. Hetken nyyhkytettyäni höylääjä kysyi, millaista määrää tarvitsisimme ja sen kuultuaan totesi, että se saadaan järjestettyä. Jatkoin nyyhkyttämistä.


“Kulttuurikodissa pitää toki olla myös piano.”


Seija Ala-Kautta ja poikamme Nonstoppolos ajelivat Nurmijärvelle minun potiessani ja lastasivat kyytiin 100 metriä lautaa, jonka olin laskenut riittävän. Kävi totta kai niin, että 100 metriä lautaa ei riittänyt. Siksi siis ajelin vielä Starkkiin (os. Terra) ja ostin vielä 16 metriä lisää lautaa. Nurmijärvinen lauta voittaa laadultaan Starkin (os. Turha Terra) kuus-nolla, mutta kökömpi lauta saatiin sen verran kökömpiin paikkoihin, että laatuero tuskin tulee haittaamaan.


Missä puuta, siellä jaska.

Paljon emme ole onneksi joutuneet uutta puutavaraa ostamaan. Lehtikuusen hintakehitys viime vuodesta menee nimittäin näin:


Lehtikuusi Nurmijärveltä kesällä 2021: 3,5 e

Lehtikuusi Nurmijärveltä kesällä 2022: 4,7 e

Lehtikuusi Starkista seuraavalla viikolla: 6,2 e


Meidän määrillämme näistä ei onneksi koitunut aivan jäätäviä kustannuksia, mutta toki jokainen tuhlattu ylimääräinen satanen on pois lasten ruoasta, terveydenhuollosta ja koulutuksesta. 


Talolaina maksettu


Ai niin, loppuun vielä iloinen uutinen: saimme talomme maksettua. Emme tosin tätä risukasaa, vaan edellisen purulaatikkomme. Sen, joka purettiin yli vuosi sitten. On se vaan vapauttava tunne, kun ei tartte maksaa lainaa talosta, jota ei ole enää olemassa


“Kulttuurikodissa pitää olla lehtikuusiterassit.”


Nyt sitten maksellaan enää tätä taloa. Ja tonttia. Ja lisälainaa. Ja pikavippejä. Pitäisiköhän ostaa muuten isompi bilispöytä? Ja moottoripyörä. Seija Ala-Kautta tarvitsee crosstrainerin. Siis toisen, yksi on makkarissa, mutta tämä tulisi terassille. Ja personal trainerin. Ja Rainerin, mutta Rainer onkin escort. 




“Ihmisen muisti on kyllä jännän valikoiva.”



lauantai 4. kesäkuuta 2022

Kappas - korona kylässä



Hirsitaloissa on kuulkaas pikku perseilijä-Ernot sellaista taikavoimaa, että niissä elää onnellisempaa väkeä kuin koskaan missään kuinkaan mitenkään, joten pikku Covid halusi saada ystävän hirsitalostakin. Tarkemmin sanottuna tämä pikku Covidin lemmennylkytys kohdistui muuan bloggariin.


Siksipä annetaan blogin tason laskea kuin lehemän häntä ja kirjoitetaan vain muutama klikkotsikko tulevaa postausta varten.


“Oohwau nyt on kuumaa settiä.” Katso kuvat LVI-urakoitsijasta ja vastaavasta mestarista saman pöydän ääressä!”


“Asiakas valehtelee kuin Stefu!” LVI-urakoitsija muistaakin nyt kaiken ihan eri tavalla kuin puoli vuotta sitten.


Herkkä tutkielma aiheesta "Puska, talo ja virus". 

Katso koskettavat kuvat sisään valuvasta loskavedestä. Urakoitsija: “No joo olihan tää nyt vähän sellainen moka, mutta kyllä oli asiakkaassakin paljon…”


Hirsitalotyömaan kulisseissa kuohuu. Mitä tekee LVI-urakoitsija? “Tässä nyt on sellainen pieni muuttuja, mutta kyllähän asiakkaassakin...”


Bloggaajalla vihdoin seksihelle. Lähipäivinä ylletään jopa 39 asteen lämpötiloihin.



Jösses mitkä melonit! (klassikko)


Lassi Massi-Kassin katkera tilitys: “Olen raskaana, kaksi viivaa tuli.”


Lukijat hylkäsivät Kodotus-blogin: “Sitä samaa tuubaa tulee viikosta toiseen, eikä edes tavuviivoja!”


Millaisen klikkiotsikon sä kirjoittaisit tästä meidän taloproggiksesta?





lauantai 28. toukokuuta 2022

Leima tuli - naapuri lähti




Mistähän tämä eeppinen saaga alkoi? Siitä kun IV-mortit asentelivat byllerötööttejä seiniimme? Tai ehkä siitä, että LVI-urakoitsijan edustaja ehdotti ennen joulua, että voitaisiin pitää asiasta palaveri, mikä tarkoitti, että palaveri pidetään, jos minä kutsun sen koolle. Vai siitä, kun samat IV-vertit olivat jättäneet hommat kesken ja poistoilmaventtiileistä valui vettä makkareiden lattialle? Tai ehkä siitä, että pyysimme IV-mikkien ottamia valokuvia jokaisesta työvaiheesta, kun he fiksailivat omia mokiaan. Kuvia ei tietenkään koskaan tullut. Mutta sentään saatiin pidettyä


Palaveri, tavallaan


Kuutisen viikkoa sitten lähestyin vastaavaa mestariamme ja siitä kahden viikon päästä sain hänet kiinni. Infosin, että sijaintikatselmus oli jäänyt pitämättä syksyllä 2020. Sitten oli taas hieman hiljaisempaa. 


“Palaveri pidetään, jos minä kutsun sen koolle”


Toissaviikolla laitoin sitten vastaavalle, KVV-IV-valvojalle sekä LVI-urakoitsijalle meiliä, jossa totesin meidän odottaneen LVI-urakoitsijan vievän urakkaansa eteenpäin. Mutta koska näin ei ollut tapahtunut, ehdotin itse palaveria. 


Jos jaksat lukea eteenpäin, saat tietää, että alapohjaamme alettiin asentaa rimoitusta.

Vastaava mestari ehdotti viime viikon torstaita. Se sopi. Päivää ennen palaveria vastaava pahoitteli, että olikin muistanut lentonsa lähdön väärin, ja lähteekin lomalle jo kyseisenä torstaina. Palataan asiaan 30.5. jälkeen. 


“Palataan asiaan 30.5. jälkeen.”


LVI-urakoitsijan edustaja ehdotti, että voisimme pitää kokouksen ilman vastaavaa, mutta ei nyt sentään sovittuna ajankohtana, kun on hieroja just samana iltapäivänä. Pyysin häntä laittamaan sähköpostilla tulevalle (eli tälle viikolle) sopivia aikoja. 


Nyt sieltä kaikki mukaan / alla med / everybody, tuliko sähköpostia? 


Niinpä.


Ja KVV-IV-valvoja ei toki ole reagoinut mihinkään. Mutta sentään saatiin pidettyä


Sijaintikatselmus


Kyllä. Sijaintikatselmus on nyt pidetty. Jos vielä jonnekin leimoja laitettaisiin, niin nyt rakennusluvan kohdassa 17 b 52 sellainen möllöttäisi.


Vastaava mestari oli sanojensa mukaan kyllä “laittanut sähköpostia asiasta” rakennusvalvontaan - silloin aikoinaan. Tosin silloin aikoinaankin, kun meillä oli vain vanha kunnon korona eikä tietoakaan materiaalipulasta, sähkön ja rakennustarvikkeiden hintojen noususta, Suomen Nato-jäsenyydestä, Venäjän sodasta Ukrainassa ja Suomen uhkailusta, oli käytössä systeemi nimeltä Lupapiste. Siellä on pari täppää, joista sijaintikatselmus tilataan. 


En nyt sen enempää kerro, mutta alempana saatetaan kertoa alapohjan rimoituksesta.

Seija Ala-Kautta siis täppäsi paria täppää ja pari päivää siitä sijaintikatselmuksijat saapuivat sijaintikatselmuksimaan sijaintikatselmuksen. Hiippailivat tontilla hetken, ja ainoa mitä tontillamme ollut timpuri kuuli, oli keskustelu tyyliin


“Hei, mites se mmmmnjnzvjncllv (mistä ei saanut selvää)”, kysyi kuulemma toinen muksija


“Vedetään hatusta”, vastasi toinen. 


Oliko talomme sitten muutaman metrin väärässä paikassa, vai pitikö vaimolle keksiä selitys punaisista jäljistä kaulassa? Emme saa koskaan tietää. Sijaintikatselmus on kuitenkin nyt tehty. Kiitos vastaava mestari, hyvin hoidettu! Olet lomasi ansainnut. Seuraavaksi voidaankin piilottaa


Rumat nurkat rumien lautojen taakse


Hirsinurkkahan on rumuudessaan verrattavissa möhkökalaan tai Venäjän ortodoksisen kirkon käsitykseen kristillisyydestä. Ne pitää siis peittää, koska rakennusvalvonnan mielestä mökki mikä mökki. Nyt meille on siis laitettu hirsinurkan muotoisia lautahässäköitä hirsinurkan muotoisia hirsinurkkia peittämään 


Voi jessus. On se ruma!

Miinukset: vitullista pelleilyä.


“Vedetään hatusta”


Plussat: ehkä nurkista tuulee nyt sisään vähän vähemmän. Jos näin, miinus neutraloituu. Jos ei, niin pelleilyä yhä. 


Voi kiesus. On se nätti!

Hirsien väliin laitettiin vielä hieman pellavaa blokkaamaan maailman tuulia, mutta toivotaan itse nurkkalautojen(kin) vähentävän sisään puhaltamista. Sen tiedämme ensi talvena, jolloin olemme ehkä läpäisseet taas muutamat muutkin testit


Rumaa rimaa hipoen


Puutavaraa jäi sen verran yli, että niistä saadaan tehtyä rimoitusta toisen rumuuden huipentuman, eli tuulettuvan alapohjamme näkösuojaksi. Tätä vastaan nyt en sen suuremmin kapinoi. Kyllähän teräspaaluilla leijuva talo täynnä roinaa olevine alapohjineen on hieman rivo. Rimat sen sijaan tekevät talostamme taas vähän valmiimman näköisen. Paino sanalla yhä kesken. 


Jos et millään arvaa, sanon suoraan sulle sen: Tässä on terassirimoitus, sula hopsula hei sula kuppansaa!

Jos siisteistä siisteintä lautaa ei riitä kaikkialle, talon pohjoispuolen mettäosuudelle mätkitään mitä käteen sattuukin osumaan. Oravat ja ketut kyllä sen kestävät. Ainakin paremmin kuin eräät naapurimme. Mistä tulikin mieleen toivotella


Rauhaa, räyhääjä


Olen saattanut mainita muutaman kerran muuan vanhemmasta naapuruston herrasta, joka käytti meitä kohtaan hieman vähemmän kohteliasta kieltä - ja minä vastasin samalla mitalla. Viimeisin kosketuksemme oli hänen viimekesäinen puhelunsa, kun hän tiedusteli talomme tulevaa väriä ja ilmaisi tyytymättömyytensä sen(kin) suhteen. Annoin tulla kovalla volyymillä laajan valikoiman lasten korville sopimattomia ilmaisuja ja blokkasin hänen numeronsa. Tuo puhelu jäi viimeiseksi. 


Saimme kuulla, että naapuri on siirtynyt helmikuussa taivaallisen rakennusvalvonnan piiriin. Toivottavasti ei kuitenkaan talomme värityksen vuoksi. 


Osanottomme.



“Mistähän tämä eeppinen saaga alkoi?”


lauantai 21. toukokuuta 2022

Velcoja perimässä - venttiili-iloa



Pyllytötterö. Ämpärimuovipukama. Mökkipökäle. Tyhmällä venttiilillä on monta nimeä. Nyt pastorska Lovelace sieltä lankojärveläisestä uppopumpusta kysyy, että mistä venttiileistä se tämä elämäntapaurputtaja nyt taas avautuu. No kuulkaas pastorska niistä, jotka IV-siffredit meiltä kysymättä kuksivat seiniimme tuossa ennen joulua.


Elleivät silmäni olisi jo muutenkin kaihin, iriitin ja talitiaisten runtelemat, niistä valuisi verta joka kerran, kun katseeni osuu noihin Kremlin töötteihin. Itse asiassa tässä juuri männäpäivänä totesin, että ainakin olohuoneen molokvistin IV-holmesit onnistuivat asentamaan vielä vinoonkin. 


“Mökkipökäle”


Mutta putinin sielunmustan pilvenkin reunalta pilkottaa nyt valoa. Kävin nimittäin hakemassa uusia korvausilmaventtiilejä Terveysilmasta. On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot. Otetaan ensin ulkonäköä havainnollistava kaavio:



Innolla odotan myös Velcojen äänenvaimennuskykyä. Sitähän meidän piti selvittää jo lupahakuvaiheessa rakennusvalvonnalle. Ymmärrän toki, että lauantaiaamuna klo 5.55 etäisesti koiraa muistuttavan luomiskertomuksen jakojäännöksen räkytykseen ei auta kuin rankkuri tai TNT. Mutta jos edes sen viiltävimmän terän saisi tuon evoluution perskarvoituksen evankeliumista taitettua. 


Alla olevassa kuvassa on rinnakkain Velcon äänenvaimenninputki ja -kiekko sekä IV-jeremyjen Iloa elämään lasivillasta -kurssin lopputyönä askartelema laaman paksusuoli. Sori laamat, oli ilkeästi sanottu.


Vasemmalla Velco, oikealla melco heicco esitys.

IV-ferrarat toki ajattelivat meidän parastamme tarjotessaan meille herkkupömpeleidensä myötä mahdollisuuden saada kodissamme siedätyshoitoa siite- ja muulta pölyltä. En kuitenkaan pane pahakseni sitä(kään), että Velcoihin saa kunnon suodattimet.  


Kaikkia herkkuja. Suodatin on tuo messukasukan näköinen valkoinen kangas.

Itse prosessin kuvaus oli seuraavanlainen:


Hyppäsin autoon. Enkä mihin tahansa autoon, vaan rrrrrrrrrrrrranskalaiseen rrrrrrrrrrrraksa-autoon, JOKA MENI KATSASTUKSESTA LÄPI PARI VIIKKOA SITTEN!!! Ajelin Terveysilman Domestic Distribution Hub and Centre of Southern Finland Logistics -mestaan (lausutaan Konala). 


“Iloa elämään lasivillasta.”


Sitä on elämänsä varrella kuolannut erilaisten asioiden perään: karkkien, lelujen, kitaroiden, naisten, vespojen, sup-lautojen ja nyt tuloilmaventtiilien. Siis katsokaa nyt, oliko vähä pähee näky:


Tällaista herkkukaappia en ole nähnyt sen jälkeen, kun mummulta kiellettiin uraniumin nuuskaaminen.


“Elikkä mulle tulis noi venttiilit numero 7, 32, 95 ja 103. Ja extravalkosipuli.”


Lastasin Terveysilmalta neljä paffilaatikollista venttiileitä ja muuta tarvittavaa tilpehööriä rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton kyytiin ja autoanikin tasaisemmin hyristen ajelin tyytyväisenä kotiin. Toki Ikean kautta, koska se oli matkan varrella. Tai nyt oli, kun ajoin sitä kautta.


“Lausutaan Konala.”


Itse venttiilit asennamme vasta, kun olemme keskustelleet IV-saarien (tai oikeammin LVI-firman) kanssa, kuka venttiilit asentaa ja onko IV-northeilla tähän(kään) hommaan kompetenssia. Melkein kutittelisi asennella nuo itse, kun oikean kokoiset reiät kuitenkin on seinissä jo valmiina. 


Piti laittaa kamerasta panoraamamoodi päälle, jotta kaikki kiva mahtuisi samaan kuvaan.

Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin nyt en voi valittaa. Kunhan nuo uudet korvausilmaventtiilit saadaan seiniin ja nykyiset takaisin sinne paviaanin hanuriin, mistä ne tulivatkin, niin ollaan taas pieni askel lähempänä mahdollista mielenrauhaa. 


Päätän tähän ennen kuin alan kuulostaa lähes valoisan positiiviselta. Sitä tämän blogin brändi ei kestä. 



“On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot.”


lauantai 14. toukokuuta 2022

Reklamointia - euroviisumeiningillä



Nonniin-nänniin nyt kirkassilmät, silkohapset! Lassi-setä otti kuulkaa itseään niskasta kiinni ja kirjoitti sähköpostia. Se meni (suunnilleen) näin:


“Diggi-loo diggi-ley arvoisa LVI-Sandra Kim! 


Vastaava mestarimme Johnny Logan on sinuun varmaan ollutkin jo yhteyksissä, mutta tässä vielä meidänkin The Voice. Kieltämättä olemme pohtineet useaan otteeseen, että Why Me.


Viro lähettää euroviisuihin Indrek Kull-Püllün esittämän perinteisen pölvamaalaisen kansanlaulun “Mu lambad kuulsid, kui tõmbluku avasin”, jonka on säveltänyt ruotsalainen hittisäveltäjä Anders-Jonas Andersson.

Olimme yhteyksissä ennen joulua, kun aliurakoitsijanne IV-Kojo oli meiltä kysymättä asentanut seiniin omiin silmiimme melkoisen karseita tuloilmaventtiilejä. Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix. Tällöin totesit, että meiltä olisi toki pitänyt asiaa kysyä, joten saadaksemme jälleen Love Shine a Light, ehdotit että voisimme pitää palaverin. Oletimme, että My Number One LVI-urakoitsijana olisitte vieneet asiaa eteenpäin, mutta koska lähes puoli vuotta olette olleet täysin Zitti e Buoni, katsomme parhaaksi viedä asiaa itse eteenpäin. 


“Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix.”


Haluaisimme saada LVI-asennukset viimeinkin päätökseen kuin Heroes ja käydä läpi IV-CatCatin tekemiset. Putki-Herrey’s Oy:n omista asennuksista meillä ei ole moitittavaa, vaikka eivät nekään nyt sentään mikään Fairytale ole olleet. Aliurakoitsijanne tekemiset ja tekemättä jättämiset sen sijaan ovat olleet mielestämme Only Teardrops, saaneet meidät Running Scared ja aiheuttaneet meille mielipahaa sekä talollemme ongelmia. 


Australiaa edustaa norjalainen ysäritähti DJ Bobobbobobo, joka esittää ruotsalaisen hittimaakari Anders Jonssonin kappaleen “Every Heart Peace My Home Together”. Se on saatavilla myös boho-tyylisenä huoneentauluna. 

Toivoisimme siis tapaamista ja keskustelua siitä, miten tämä Waterloo viedään loppuun ja kuka tämän tekee, jotta saisimme vihdoin Ein bißchen Frieden. Keskellä talvea ei ollut kiva olla Fångad av en stormvind, kun katosta alkoi tippua vettä. Ymmärrät varmasti, että asiakkaana olisimme toivoneet, että LVI-Boom Bang-a-Bang olisi hoidettu kokonaisuudessaan loppuun hieman eri asenteella kuin What’s Another Year. 

Viesti menee tiedoksi myös KVV-IV-valvoja Lordi Måneskinille sekä vastaava mestari Johnny Loganille. He varmasti Fly on the Wings of Love tapaamiseemme.

La det swinge vaan sun Molitvalles!

Lassi Massi-Kassi sekä Seija Ala-Kautta”


Tämän vuoden Euroviisujen ehdoton ennakkosuosikki on uudelleen koottu Spice Girls, joka edustaa Moldovaa kappaleella “I'll Tell You What I Want What I Moldovada Want!”. Kappaleen on tehnyt ruotsalainen Jonas Andersson.

Nyt sitten pitäisi kerätä kaikki argumentit, tekemiset, vahingot, tekemättä jättämiset, laiminlyönnit ja näitä isommat ongelmat kasaan, jotta reklamoinnille olisi kunnolla kaikupohjaa. Koska olemme ensikertalaisia rakennuttajia, emme ehkä vain ole ymmärtäneet, että 

  • poistoventtiilit asennetaan kesäkuun sijaan lokakuussa
  • tuloilmaventtiileiksi nusastaan jotkut ämpärinpohjat
  • IV-suunnitelmaa pidetään lähinnä ehdotuksina, joiden sijaan voi asennella ihan muuta
  • piharakennukseen voi suhtautua kuin kännissä tehtyyn kesämökkiin
  • poistoilmakanavien tulppia katolla ei tarvitse avata ja niistä saa löristä vettä lautalattialle
  • kun homma korjataan ja vaadimme jokaisesta työvaiheesta kuvat, yhdestäkään työvaiheesta ei tule yhtää kuvaa 

“La det swinge vaan sun Molitvalles!”


Ehkä olemme vain yhtä pihalla kuin Jasmine unohtaessaan Niin kaunis on taivas -biisin sanat Euroviisujen finaalissa. Oli meinaan kova veto - ei tosin niin kova kuin IV-Darudien tasaisen vauhdin taulukko tässä projektissa. 


Sveitsiä edustaa maan suosituin rap-duo Schnäppchi, Flüppchi, Schwippchi, Bümpli, Hässchli, Arschli, Schwänzi, Furzchli sekä Pasi kappaleella “Mir güet züe isch Bümmel-Bämmel-Brötsch!”

LVI-urakoitsijan edustaja on ollut oikein mukava ja fiksu, mutta siitä emme vielä ole valmiita maksamaan täyttä hintaa. Meidän käsityksemme ja vankka mielipiteemme on, että urakan viivästyssakko on jo juossut tappiin, joten viimeisestä maksuerästä putoaa jo sen vuoksi Fredin kokoinen kimpale pois. 

En muutenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, että IV-yammayammat ovat hoitaneet tähänastiset hommansa kuntoon, kun en omaa tyhmyyttäni tajunnut kyselykautisen innolla udella jokaisesta työvaiheesta erikseen. En esimerkiksi edelleenkään tiedä, onko seiniin tehdyissä IV-aukoissa solukumieristettä. Joku sininen putki siihen on dyykattu K-raudan kompostista, mutta seinän ja tämän putkenkin välistä vetää. Se lienee IV-beatien käsityksen mukaan sitä painovoimaista ilmanvaihtoa


Donbassin demokraattista kansantasavaltaa edustaa superkvartetti Vladimir, Josif, Leonid ja Sergei Alla Med Pugatsovan kappaleella “Pjerse Oljemme Mje!”

Ensi viikolla saatamme olla viisaampia, jos ja jos ja jos tapaamme LVI-Bennyn, KVV-IV-Björnin sekä Vastaava-Agnethan. Siihen saakka toivotan kaikille teille pikku silkohapsille ihan vaan A-Ba-Ni-Bi!



“Diggi-loo diggi-ley”