Miksette ostaisi vanhaa ja valmista?

Astun asuntoesittelyyn. Netin kuvissa symppis 50-luvun omakotitalo, jossa kivan kokoinen tontti ja sijaintikin ihan hyvä. Avaan oven ja ulos livahtaa kissa. Koetan tarttua sitä hännästä, mutta se puree minulta etusormen irti. Pikkusormi meni jo aiemmin pirulle, useammastakin syystä. Välittäjä on vastassa ja sanoo, että kissan saa (kai) päästääkin ulos. Niillähän on yhdeksän henkeä, hehheh. Tässä ajassa kissa on jo tappanut pari valkoselkätikkaa ja kuuttia. Talo on persoonallinen. Tai no, ainakin sen haju, joka muistuttaa rappukäytävän tuoksua leskirouva von Knösselbergin oven edustalla, kun rouvaa ei ole nähty kolmeen viikkoon Svenska Litteratursällskapin rikkaiden eläkeläisten kirjallisuuspiirissä. Leskirouvaa ei onneksi näy, sen sijaan olohuoneen nurkassa on terraario. Sieltä minua tuijottaa Intercityn ravintolavaunun kokoinen leguaani kieltään lipoen. Terraarion edessä kouristelee vantaalainen perhe, joka oli erehtynyt liian lähelle. Heidän ei enää koskaan tarvitse unelmoida uudesta kodista. He ovat nyt päässeet sinne. Peräännyn rauhallisesti katsekontaktia lohikäärmeestä hellittämättä. Turvaetäisyyden päässä käännän päätäni. Seinällä on näätä. Sentään täytetty. Toisen huoneen seinällä on peuran pää. Sekin täytetty, tosin sen silmät kyllä seurasivat minua epäilyttävästi, kun pengoin asukkaiden alusvaatekaappia. Ai juu, makkarissa on toinen terraario, jossa on reidenpaksuinen boa tai muu vastaava vaskitsa. Asuntojen stailaus on muotia. Tämän lienee stailannut sama kaveri, joka suunnitteli Hannibal Lecterin kuonokopan. Itse talo on ihan kiva. Hajut varmaan lähtevät samalla, kun liskosta tehdään sandaalit ja näädästä (täytetystä, Animalia huom.) voi tehdä vaikkapa perhoja, joilla voi kalastaa tofua (Animalia huom.). Silti. Niukka kolmesataa tonnia talosta, johon pitäisi laittaa kymppitonneja pienempiin ja vielä suurempiin remppoihin. Talo, jossa joku laatta irvistää, lista repsottaa ja matelija raatelee. Kuulostaa nykyiseltä kodiltamme ja ehkä hieman parisuhteeltammekin. Molemmat ovat tärkeitä ja rakkaita, mutta miksi vaihtaa samanlaiseen? Puhun nyt siis kodista (rakas puolisoni huom.).

Vantaalaisperhe meni liian lähelle terraariota. 

Kuva: Tama66 / Pixabay

Nenä tukossa pyörähdän seuraavaan kohteeseen. Oikein viehättävä. Siistit pinnat. Tehokas tilaratkaisu. Kysyn välittäjältä muutaman tarkentavan kysymyksen. Välittäjä: “No tämähän on pienemmän perheen unelma. Tässähän on aiemmin asunut sokea pappi, joka rakensi talon itselleen hartaudella ja asui tässä vain parittomina vuosikymmeninä ja silloinkin käveli takaperin, ettei talo kulu. Hehheh” Minä: “Miks tää hinta on näin edullinen? Ja miks sulla on tärisevässä kädessäsi metsästyspuukko?” Välittäjä: “No pitää toki vielä korostaa, että sijainti, sijainti ja sijainti. Hehheh.” Minä: “Mitä sijainnista?” Välittäjä: “No tästähän on erinomaiset yhteydet kaikkialle pääkaupunkiseudulla. Silti pihassa on omaa rauhaa ja tää on rakennettu intiaanien hautausmaan päälle.” Minä: “Anteeks mitä?” Välittäjä: “ Niin että pihassa on omaa rauhaa. Ja ehkä zombieita.” Minä: “Eiku sanoit jotain hautausmaasta.” Välittäjä: “Toki toki. Sellaista kulttuurihistoriaa. Nää on makuasioita. Toiset tykkää graniittitasoista ja toiset elävistä kuolleista. Hehheh. Että lähettäiskö me tarjousta tekemään?” Minä: “Mun pitää vielä miettiä.” Välittäjä: “Kannattaa päättää aika nopsaan.” Minä: “Ai onko tästä jo tehty tarjouksia?” Välittäjä: “Ei, vaan zombiet söi mun kollegan viime näytöllä. Ja joku taitaa jo järsiä munkin nilkkaa. Niin että lattiat varmaan sitten kannattaa uusia. Hehheh. Vinyylikorkki on tosi suosittua nykyään.”

Leskirouva von Knösselberg haluaa keskustella välittäjän kanssa keittiön tilaratkaisusta.

Kuva: SvenKirsch / Pixabay

Jätän välittäjän hakkaamaan itseään irti tuonpuoleisesta ja päätän käydä vielä parissa kohteessa. Hyvien liikenneyhteyksien päässä olevaan omakotitaloon en pääse, kun se on liikenneympyrässä ja on ruuhka-aika. Toinen kohde on vielä tulessa (“edulliset lämmityskustannukset”). Illalla äiti soittaa ja kysyy, miksi ette ostaisi valmista taloa. Vastaan, että täällä teltassa on vähän heikko kuuluvuus ja painan punaista luuria. Aamuyöstä herään, kun joku järsii nilkkaani. Sen enempää en esileikkejämme avaa.