Pihatyöt - ylläreitä riitti

Jos raksatriggeröitymiseni ei olisi niin traagista, se olisi suorastaan naurettavaa. Heti kun jotain raksapaskaa pitää suunnitella (ja joskus kohdallani harvoin jopa toteuttaa) otsaani nousee Kheopsin pyramidin kokoinen tatti ja hermo menee. Aina.

No nytpä kävi kuitenkin niin, että pihaa on rakennettu ja en ole (pahassa) psykoosissa. Miten tässä näin pääsi käymään? 

“Pihaa on rakennettu ja en ole (pahassa) psykoosissa.”

Sitä ennen kuitenkin pieni kurkistus IV-ronaldojen ihmeelliseen maailmaan. Siihenhän sopii otsikoksi mainiosti vaikkapa

 Pieni kurkistus IV-ronaldojen ihmeelliseen maailmaan

Ollessamme pohjoisessa reissussa IV-pepe pirautti olevansa pihassamme ja menevänsä katolle tsekkaamaan poistoilmaputkemme. Siis ne, joista tippui vettä lautalattioille, “kato kun kyllähän tää vähän oli niiden kattomiesten vika kun me njössönnöödödöddöö”. Tammikuussa oli puhetta, että keväällä IV-giroudit hilpaisevat tsekkaamaan putkien ympärille elegantisti levittämänsä tiivistemössön kunnon ja laittavat putkien saumojen suojaksi mansetit, koska tiivistemassa repeilee kuin sanonkomämikä sanonkomäkellä hirsitalon painuessa. Kun kysyin puhelimessa IV-mbappelta manseteista, vastaus oli, että ne on kato tiiäkkö vähän vaikeita laittaa, kun ei sieltä Marsistakaan ole saatu kuin videokuvaa. 

On muistoja ja sitten on IV-muistoja.

Seuraavana päivänä sähköpostiin pamahti jälleen kerran LVI-urakan loppulasku ja jälleen kerran täydelle summalle ja jälleen kerran piti soitella firmaan ja todeta, että viimeinen erä on SOVITTU MAKSETTAVAKSI KUN LOPPUTARKASTUS ON PIDETTY ja lisäksi emme maksa koko summaa, koska IV-sparvit asentelivat melkoisia matkavessoja seiniimme. Mutta ei, laskua pukkasi, koska kyllähän tämä nyt ihan selvästi on vimosen päälle kelpo tapa estää veden valuminen sisään:

Peukku pepussa, kaksi parhaassa.

Ei tullut mansetteja. Tuli auringon kuumentamaa lähes nestemäistä bitumia. Tähänhän kelpaa tehdä vaikka ohituskaista. Tai voi tuo olla toki jotain muutakin mönjää, jos IV-hyypiä ajattelin orgaanisen aineksen sopivan tällaiseen ekohörhötaloon.

“Ne on kato tiiäkkö vähän vaikeita laittaa, kun ei sieltä Marsistakaan ole saatu kuin videokuvaa.”

Nämä IV-pelet ovat kyllä sellaista meemimatskua että kippis ja kiesus. Veikkaan, ettemme ole kuulleet vielä saagan viimeistä lukua. Saatavilla myös äänikirjana. Lukijana joku niistä reality-ohjelmista tutuksi tulleista Nicoista, joilla on kaulassa tatskoja. Mutta takaisin piharakentamisen ja -psykoosien maailmaan vaikkapa otsikolla

Takaisin piharakentamisen ja -psykoosien maailmaan

Vuosi sitten me jopa yritimme saada pihaa kuosiin. Ihan oikeesti. Yksi veijari kävi pihassa ja Seija Ala-Kautta totesi jälkeenpäin nähneensä enemmän punaisia lippuja kuin tet-harjoittelija Elinkeinoministeriössä. Ei tullut arviota urakan kestosta, koneita olisi vähän tuotu tontille varastoon ja varmuudeksi ja vähän lisätyövoimaa olisi ehkä pitänyt ottaa ja lisäkustannuksiahan näistä aina tulee kuitenkin ei voi mitään varmaa sanoa mutta alkaa olla jonoa että nyt kyllä kannattaisi päättää.

Samalla kun minä otin kuvaa keskeneräisestä pihasta, Seija otti kuvaa keskeneräisestä minusta.

Toinen vaihtoehtomme oli meille aikoinaan maatyöt tehnyt firma - ihan laadukas ja hyvämaineinen. Niin laadukas, että myi meille 1200 eurolla hulevesipumpun, jota ei löydy mistään. Firmalle tuntui kuitenkin olevan jotenkin hankalaa saada sitä multaa sinne sisäpihalle, kun multafirman kuljetin oli epäkunnossa ja sen Rooman palon jälkeen on ollut jotenkin alakuloinen olo.

Yksi lupasi käydä tsekkaamassa tontin. Ei käynyt. 

Yksi kävi ja joutui toteamaan, että pihaamme ei mahdu hänen koneillaan. Oli selkeäsanainen ja mukava ja syy kieltäytymiseen oli meidänkin etumme, kun vuokrakoneella ei kannata tehdä.

Toinenkin fiksu tekijä kävi tontilla, mutta aikataulut eivät kesälle natsanneet. Toivonkipinä kuitenkin eli. 

“Multafirman kuljetin oli epäkunnossa ja sen Rooman palon jälkeen on ollut jotenkin alakuloinen olo.”

Sitten tuli lumet ja toivonkipinä jäi nietosten alle. 

Kai tohonkin voi siirtonurmen asentaa?

Uusi kierros keväällä 2024. Viimeisenä mainitun fiksun firman kalenteri oli ammuttu jo täyteen.

Kokeiltiinpa sitten tavoitella vielä yhtä Facebookissa kehuja saanutta tekijää. Vähän hämmensi, kun saatiin sähköposteihin nopeasti asialliset ja ystävälliset vastaukset. Outoa. Ja hänelle passasi piipahtaa tontillammekin. Mystistä. Tarjous oli kattava, eritelty ja selkeä. Huolestuttavaa. Missä urahtelut, selittelyt, missä ynseys? Missä perinteinen “se nyt maksaa mitä maksaa ja tää lause maksaa tonnin plus alvi”? 

Tuskin se haittaa, jos sinne siirtonurmen alle nyt jotain pientä jää?

Kun ongelmallinen, kapean solan takana sijaitseva, elinkeinoministerin empatiakykyä pienempi tonttimme oli tekijän kanssa tsekattu ja toimitettu vielä kuvinakin kulkureitin leveys ja korkeus, saimme tiedon, että heidän koneensa mahtuvat tontillemme hommiin. Buukkasimme huhtikuun 19. päivä firman saatteella, että jos mitenkään mahdollista, niin piha olisi kiva saada valmiiksi ennen heinäkuun puoliväliä, jolloin vietämme Nonstoppolosin rippijuhlia. Varmaa lupausta emme luonnollisestikaan voineet saada, sillä edellämme jonossa olevat työmaat piti toki hoitaa ensin pois alta. 

Sitten odoteltiin. Se on raksa-alalla aika tuttua hommaa.

Ennen juhannusta 17.6. tsekkasin työmaiden tilannetta ja sain itkua tirauttavan vastauksen: edeltävät työmaat olivat venyneet reippaasti suunnitellusta, joten pihan saaminen rippijuhliin mennessä oli hyvin epätodennäköistä. Itkin kuin mies, sillä kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

“Saatiin sähköposteihin nopeasti asialliset ja ystävälliset vastaukset. Outoa.”

Kesäkuun lopussa, tarkemmin sanottuna perjantaina 28.6. tuli uusi viesti. Pihatyöt alkaisivat maanantaina. Itkin taas kuin mies - tällä kertaa ilosta. Vähän Prisman kassa ihmetteli. 

Vastaava mestarimme / pääsuunnittelijamme oli varmasti valvonut tilanteemme vuoksi öitään, joten laitoin hänelle lauantaina tiedon pika-aikataululla alkavista maatöistä. Sanoin siinä soittelevani hänelle alkuviikosta, niin saadaan vastaavan näkemys ja vaatimukset myös mukaan. Tiistaina soittelin. Vastaus oli:

Ei ole soittoa kuulunut, mutta ihan näin spoilerina, että pihan tekijätkin ehtivät jo lähteä lähes kolme viikkoa sitten. 

Koska pihamme on pieni kuin Riikan halu olla ammuskelematta maahanmuuttajia lähijunassa, se tiesi roudaamista ja lisää roudaamista. Piha-aihiolla lojuvat puu- ja muukasat piti siirtää muualle paikkoihin, joita ei ollut. 

In our tontti we have this thing called lavoja ihan helvetisti.

Tähän onkin pakko kirjoittaa pieni ylistyslaulu Seija Ala-Kauttasta, sillä armas puolisoni on käsittämätön tekijä kaikessa mitä pitää tai tarttee, tai no kaikessa. Kama siirtyi kuin Vornasen Timppa ravintolan edustalle ja piha saatiin kuin saatiinkin kelpoon kuosiin pihan tekijöitä varten. Ja ihan käytännön vinkki: kymmenen senttiä paksut liuskekivet kandee varastoida sellaiseen paikkaan, josta niitä ei tarvitse siirtää uudelleen toiseen paikkaan. Tiedän ihan vaan omasta kokemuksesta.

Liuskekivet väärässä paikassa. Rrrrrrrrrranskalainen rrrrrrraksa-auto oudossa paikassa, eli ei korjaamolla.

Sitten pihatyöt alkoivat. Tähän sopiikin otsikoksi vaikka

Pihatyöt alkoivat

Kaivuri ja etukuormaaja oli tuotu pihaamme jo viikonloppuna, joten kunhan tekijät maanantaiaamuna pörähtäisivät pihaan, kaivuri alkaisi kaivua ja kuormaaja kuormua. 

Paitsi että

Kaivuri ja kuormaaja eivät mahtuneet siitä mistä niiden piti mahtua

Ihan helevetin kiva otsikko, eikö. Mutta näin kävi. Kumpikaan kone ei mahtunut sisäpihallemme, jonne kieltämättä on ahdasta mennä piharakennuksen ja talon välisestä solasta. Mukavat ja taitavat miekkoset yrittivät parhaansa, mutta kyllähän sitä sinivalas aika nopsaan huomaa, ettei chihuahuan kanssa kannata paritella. 

"Mutta tämä kaivuripa ei mahtunutkaan, vaikka se puhkui ja puhalsi ja miksi isoäidillä oli niin suuri suu!"

Kun tämän postauksen alussa kirjoitin, että triggeröitymistä pukkaa, niin jep, kyllä pukkasi. Maalailin mieleeni kauhukuvia työmaan keston venymisestä viikkoihin, laskujen nousemisesta pilviin ja pääni hajoamisesta kvarkeiksi. Näistä viimeinen toki toteutuikin, mutta se nyt tapahtuu muutaman kerran viikossa. Sitten vaan jesaria kehiin ja uuteen nousuun.

“Kyllähän sitä sinivalas aika nopsaan huomaa, ettei chihuahuan kanssa kannata paritella. ”

Korvaavat koneet saatiin jo tiistaille, jolloin pihassamme siis möllötti kaksi kaivuria ja kaksi kuormaajaa. Minä laskeskelin niiden tuntihintoja ja aloin laitella vasemman munuaisen ja esikoispojan myynti-ilmoitusta Toriin.

Kyllä se homma etenee, kun on (lopulta) oikeat välineet!

Mutta alkoipahan hommakin edetä: kaivuri ruopi pihatien reunasta maata ja kuormaaja mahtui nyt kuskaamaan sitä sisäpihalle. Parissa päivässä sisäpiha muuttui kuopasta tasaiseksi sorapediksi, jonka päälle tuli multa nurmikkoa varten. Etupiha tasoitettiin pienemmällä murskeella ja talon ja piharakennuksen (tupandeeros?/möksyli?/eerpii empii?) väliselle alueelle tuli kymmenisen senttiä kivituhkaa liuskekivien asennusta odottamaan. Spoileri: asennus on jo alkanut. 

Kyllä kai tohon voisi nyt jo sen sulkapallokentän laittaa?

Kun multakuorma tuotiin pihaan, kömmin heti herättyäni terassille ja totesin toiselle työmiehistä iloisesti, että "multa tuli". Seija Ala-Kautta joutui vähin äänin poistumaan sisätiloihin eikä kikatuksesta meinannut tulla loppua. 

Rännien alle asennettiin rännikaivot ja niistä vedettiin putket tontin rajoille, jonne saimme luvan imeyttää sadevedet. Ja saamme tosiaan käyttää jopa omistamaamme ojaa, vaikka lupa meiltä alunperin  evättiinkin. Mutta kun ilmastonmuutos alkaa muutenkin täyttää joka jumalan putken vedellä, lienee kaupungilta ihan fiksu veto sallia imeyttää osa vedestä maaperään. Nonstoppolos asenteli yhden syöksytorven alle betonisen kourun, kun siihen ei mahtunut rännikaivoa ja putkea pinnassa olevan salaojan takia.

On se kaunis näky, kun betoninen kouru lorottaa.

Hommat siis alkoivat toden teolla tiistaina ja perjantaina saatiin jo siirtonurmirullat pihaan. Pari tuntia myöhemmin sisäpihan louhos olikin kukoistava nurmikenttä. Tämän kirjoitushetkellä näistä hommista on jo muutama viikko ja nurmi näyttäisi olevan yhä hengissä. 

Rullaati rullaa, anna laskun tullaa!

Perintörinsessa riisui tiaransa asennushommien ajaksi.

Tässä me jo rugby-joukkueen (Keravan Nahkasoikio - FF Kervo Förhudpojkar) kanssa odotellaan, koska päästään kentälle möyrimään. Että ei mitään kiirettä.

Jumankaare, siellähän on ruohoa, huusi reggae-muusikko, kun meidän pihan näki.

Enää puuttui yksi olennaisesti rakennuttajan mielenterveyttä rapauttavista asioista eli lasku. Ja luovan otsikointityylin mukaisesti laitetaan vaikka että

Lasku oli saatana ihan kohtuullinen, tarkasti eritelty eikä sisältänyt ylimääräistä

Siis oikeesti. Meiltä EI laskutettu vääränkokoisia koneita. Meiltä EI laskutettu ekstraa momentilla “kato ku nää jutut nyt on niinku tiäks njäbbädäbbädää ja tossa olis kymppitonni ekstraa”. Lasku oli - harvinaista kyllä - selkeästi arvioitua pienempi, koska aikaa pihatöihin meni - harvinaista kyllä - arvioitua vähemmän. Harvoin sitä on maksanut näin montaa tuhatta euroa näin vittuuntumatta. Rakennushommissa hyvälle mielelle on vähän eri kriteerit.

Viisi vuotta sitten 2019

Ongelmapatonkimme on ollut meillä jo viisi vuotta. Tarkoitan sillä rrrrrrrrrrrranskalaista rrrrrrrrrraksa-autoa. On siitä iloa ja hyötyäkin ollut - paljon enemmän kuin murheita, mutta jotenkin on mukavampaa olla negatiivinen.

Ja siitähän me lähdetään, että hyviä ammattilaisia on turha työllistää, jos itsekin kykenee tekemään paskaa. Siksipä itse pähkäilimme, miten talo tontille sijoitettaisiin. Ja arkkitehdit, pyh. Suunnittelevat asiakkaan rahoilla itselleen monumentteja. Minähän en sellaista palkkaa!

Neljä vuotta sitten 2020

Laitoimme rakennusluvan hakuun. Se vielä vuoden voimassa. Saa nähdä, haetaanko jatkokautta 2030-luvulle.

Sisko rakennutti mökin. Sisko ei ollut tyhmä, sen veli oli. Tai on.

Samalla kun suunnittelimme loppuelämämme vankilaa, kävimme pelaamassa myös huippuluokan pakohuoneessa. Voin edelleen lämpimästi suositella Escape Porvoota. Huippu.

Kolme vuotta sitten 2021

Tässä pask pers vit helv saat proggiksessa on potkuja annettu ja lopareita otettu. Kismittämään jäi hyvän pystytysporukan hommien viivästyminen ja heistä luopuminen. Perus.

Kattopaneeleihin vedeltiin maalia ja kesäkämppämme saunatiloihin jätti omia jälkiään Pipana-Pirkko.

Kaksi vuotta sitten 2022

Hengailimme terassilla, joka on edelleen ihana, koska katettu. Harakat ärsyttivät. Ei kyllä tarttis luontokappaleiden tulla tolleen meidän tontille.

Valitsimme talon maaliksi punamullan. Oli muuten hyvä valinta. 

Vuosi sitten 2023

Kodotuksen mediaimperiumi laajeni nuorisokanava YouTuben puolelle. Nimittäin sauna sai Velco-korvausilmaventtiilin ja tein sen asentamisesta kuulkaa ihan videon. Ja millaisen videon? No tällaisen!

“Jos raksatriggeröitymiseni ei olisi niin traagista, se olisi suorastaan naurettavaa.”

Yllärisähkölasku - julkkiselämää

Huhtikuussa tulee neljä vuotta tämän blogin aloittamisesta. Melko nopeasti minusta tulikin koko kansan tuntema ja rakastama raksabloggaaja. Hurjimpana aikana jouduin palkkaamaan kolme henkivartijaa pitämään hysteeriset raksaajafanit loitolla. Vaihdoin asuntoni salaiseksi ja rakensin korkean aidan puhelinnumeroni ympärille. 

Saatoin hieman ylpistyäkin. Tämän tajusin siinä vaiheessa, kun aloin puhua itsestäni me-muodossa ja pukeutua kuin Louis XIV. Lapsia ehkä vähän nolotti, kun kömmin pihisevästä, puhisevasta ja yskivästä raksamunastamme, jota ammoisina aikoina autoksikin erehdyttiin kutsumaan, ja vilkuttelin kuninkaallisesti tavallisille kuolevaisille. 

“Koko kansan tuntema ja rakastama raksabloggaaja.”

Pitäjänkinkunsuolaaja Kankkuström sieltä Perskurkkanalan palvaamosta kyselee, mitä se tällainen itsetutkiskelu blogiin kuuluu. Hyvä kysymys, arvon halvattu palvattu. Setäpä selittää, siinä sedät on hyviä. Setä laittaa ihan tähän uuden väliotsikonkin.

Hattarahemmon tähtihetki

Siellä taas huokaillaan, että ei kai taas sitä hattarahöpötystä. Maailmassa olisi tärkeämpiäkin asioita ja meneillään vaikka mitä tragedioita kuten että lähikaupasta oli toffeenmakuinen kapselikahvi loppu ja pillifarkkuni haaroista ratkenneet. Mutta keski-iän kriisi vaatii riittävän äijjämäiset aseet ja onko mitään äijjämäisempää kuin mangonmakuinen hattara? No on! Kaksi mangonmakuista hattaraa. 

Oikean helppoheikin tunnistaa muikeasta hymystä.

Iha sama. Kirjoitan siis hattaroista. Kävin nimittäin kaupittelemassa sokerilla maustettua ilmaa lasten koulun vanhempainyhdistuksen järjestämässä tapaturmassa. Olin testannut hattaran menekkiä jo viikkoa ennen joulua kotikaupunkini joulutapahtumassa ja hötön menekki löi minut ällikällä. Jonoa oli koko ajan ja höpötöttöröitä piti pyöritellä kiivaimpaan aikaan viisi tuntia kertaakaan kelloa vilkaisematta tai vessassa käymättä. Onneksi villahousut lämmittävät märkänäkin. 

Koulun tapahtumalta en isoja strumffeja odottanut: otin mukaan überoptimistisesti sata itse väännettyä paperitikkua ja ajattelin, että jos niistä nyt kolmasosa menee, niin saapahan ulkoilla ilman isompia tappioita. Menivät tasan tarkkaan kaikki sata ja pari päälle! Taas sain pari tuntia vääntää hupituuttia juuri niin nopsaan kuin ranteista lähti. 

“Onko mitään äijjämäisempää kuin mangonmakuinen hattara?”

Miksikään Linnanmäen kaltaiseksi megatoimijaksi minusta ei ole, joten olen molemmilla kerroilla panostanut hattaroiden kokoon (iso) ja makuvalikoimaan (ananas, bananas, kermakakku, kirsikka, kokis, kookos, mango, man-, mustikka, omena, persikka, sitruuna, vanilja ja metsämansikka). Valittu linja hidastaa aika paljon hattaroiden tekotahtia, mutta tuntuu lisäävän asiakastyytyväisyyttä. 

Mitäs atsovärejä ja e-koodeja saisi olla?

Olin vieläpä hankkinut aiemmilla hatartamistuloillani kunnon toriteltan (pitää olla!) Tuulihaukka-teltoilta. Oli kyllä näpsä laitos: helppo pystyttää, jämäkkä rakenne ja kankaat. Joulutapahtumaan olin napannut talteen kolmellakympillä Torista kupanrunteleman paviljongin, jonka katosta tuli keskisalko läpi jo sitä pystyttäessä ja purkaessa jäi rungon pienoja käteen. Ajoi asiansa, mutta jäi kertakäyttöiseksi. Tuulihaukka-teltta sen sijaan jökötti kuin Väyrynen politiikassa, eikä aurinkoisena sekä tuulettomana päivänä edes teltan sivuseiniä kannattanut asentaa. 

Mun summarum: hattaraa meni, ihmisiä tuli ja meni ja neljä tuntia meni kuin siivilä. 

Siis miten luistimet liittyy hattaroihin? Lue eteenpäin, niin tiedät. Tai jos olet niitä jonneja, jotka katsoo vain kuvat, niin tässä kuvassa on luistimet.

Sitten siihen tähtihetkeen: olimme hattarointia seuraavana päivänä perheen kanssa Tussulanlärvellä luistelemassa. Kiskoimme luistimia rannassa jalkaan, kun viereisen perheen äiti totesi: “Hei, sä oot se hattaramies.” Olivat kuulemma ostaneet mansikkahattaran ja hyvää oli. Tajusin sillä hetkellä, mitä on olla julkkis. Kaivoin kynän esiin ja aloin jakaa nimmareita. En edes kysynyt halusivatko ulkoilijat niitä. Nautin joka hetkestä. Ne hetket kestivät 2 minuuttia. Vastatuuli tappoi loput hymyt. 

Sähkölasku tuli

Se on kuulkaa melkoisen sähkökriisin merkki, kun tammikuun sähkölasku oli selvästi pienempi kuin aiempina vuosina. Aivan pösilöä. Sauna on tammikuussa lämmennyt lähes joka ilta, mutta kiitos pörssisähkön sekä tuulisten ja leutojen säiden laskun loppusumma oli 204 euroa. Siis vuoden kylmimpänä aikana perheeltä, jossa on kaksi teinihtyvää ja jonka talossa on piharakennus mukaan lukien 180 neliötä sekä vuotavat nurkat. 

Kuukauden sähkön keskihinta oli reilu 8 snt/kWh. Aiemmalla sopimuksella se olisi ollut 44 senttiä.

Ohikiitävän hetken saatoin jopa pohtia, olisiko jossain maailmassa sittenkin vielä joku, joka olisi kärsinyt joskus enemmän kuin me. Sitten tulin järkiini. 

Rähjäsin unissani vainajalle

Otsikko ei anna minusta kovin hyvää kuvaa, mutta kuitenkin paremman kuin ansaitsen. Näin nimittäin unta, että avauduin IV-sähläreistä LVI-urakoitsijan edustajalle. Hieman unessakin ihmettelin, kun mielestäni hän oli kuollut elokuussa, mutta en antanut sen haitata avautumistani. Kyseisen herran eduksi on laskettava, että unessa(kin) hän käyttäytyi minua kohtaan ihan asiallisesti. Minun miinukseksi taas on laskettava, että rähjäsin vainajalle. Oi alitajunta, sinä vinksahtanut pikku veijari.  

Tässä kuvassa on savustettuja muikkuja. Juho on alarivissä kolmas oikealta.

Kolme vuotta sitten 2020

Kolme vuotta sitten, kun olin 40 vuotta nuorempi, heitin hauskaa läpändeerosta taloesitteistä. Kyllä sitä nuorena olikin hauska. Nyt kun aikaa on kulunut, olen vain kulunut.

“Rähjäsin vainajalle.”

Julkisivukuvatkin tärähtivät tarkasteltaviksi. Noista kuvista talomme muuttui loppupeleissä rumemmaksi, kiitos lerpahtaneen kattokulman. Mutta eihän sitä muista kuin vain joka kerta, kun tulee kotiin. Ja öisin, kun herää omaan huutoonsa. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Suurelta rakennusfirmalta tuli viimein lähtökäsky. Tätä oli odoteltu jo pidempään, mutta silti kirpaisi. 

Vuosi sitten 2022

Talo oli jo “valmis” ja saimme vain keskittyä “asumaan” siinä, ilman mitään “ongelmia”. Kävin postauksessani Alkuhaaveet - ja loppurealismi läpi haaveitamme ja toiveitamme ja nauroin paskaisesti päälle, kun todellisuus selvisi. 

Yksi kauneimpia ylläreitähän oli IV-törppöjen törppöilyn törpöin törppöily, kun poistoilmakanavista alkoi valua vettä lattialle. Siinä oli kuulkaa sellainen olo, että just tätä me tahdottiin.

“Hei, sä oot se hattaramies.”

Pörssisähköä - autosähläystä

Ajoitus on kaikki kaikessa. Joku osti Applen osakkeen vuonna 1978 ja rakentelee nyt sillä Bahamalle kivilinnoja. Minä sen sijaan odottelen, että osakkeen hinta nousisi vielä pikkaisen ja laitan sitten koko omaisuuteni osakkeisiin kiinni päivää ennen romahdusta. Joku toinen otti määräaikaisen sähkösopimuksen viime keväänä ja saunoo vaikka viidesti päivässä samalla hinnalla, minkä meillä maksaa mikrouunin luukun avaaminen.

Mitä siis ajoituksen mestari päätti tehdä?

Siirryimme pörssisähköön

Lokakuun alusta maksoimme sähköstä 49 senttiä kilowattitunnilta. Kiva olla jossain Suomen paras, edes siinä, että maksaa kaikkein kalleinta sähköä. Lokakuun pörssisähkön keskihinta oli 14 senttiä / kWh, joten ihan tappiolla meille ei tarvinnut myydä. Kun nyt marraskuussakin perjantaina ja lauantaina pörssisähkö oli käytännössä ilmaista, aloin pohtia, saisiko kulutusta ajoittamalla ja suunnittelemalla pörssisähköllä säästöä syntymään. 

Soitin siis perjantaiaamusta sähköfirmaan. Jonoa. Odottelin. 

“Voit myös jättää takaisinsoittopyynnön.”

Jätin. Odottelin.

Neljä päivää myöhemmin tiistaina odottelin yhä, joten soitin uudelleen ja pääsin läpi alle viidessä minuutissa. Avauduin kohteliaaseen tyyliini, kun eipä ollut soiteltu takaisin. Vähän kuin kouluaikaiset ihastukseni. Takaisinsoitoissa on kuulemma yli viikon jono. Mainitsin empaattisesti, että tästä saattaisi olla ihan fiksua ilmoittaa samalla kun mainostetaan takaisin soittamista. 

“Voit myös jättää takaisinsoittopyynnön.”

Päädyin ottamaan pörssisähkön. Hyvityksenä se laitettiin laskutettavaksi jo edelliseltä lauantailta, joten launtain sähkön saimme käytännössä ilmaiseksi. Säästö se on pienikin säästö. 

Siellä se päivän ennätys on! Juuri tuolloin oli päällä pesukone, astianpesukone, kuivuri, maalämpöpumppu, saunankiuas, sähköauton lataus, imuri, plasma-tv, 7 rakennuskuivainta ja Tauskin parhaat -cd.

Tiistain osalta sähkö oli 25 sentin korvilla, joten säästöä aiempaan sopimukseen tuli puolet. Keskiviikkona sitten napsahtikin pörssisähkön huonot puolet: parina tuntina sähkö oli piiiiitkästä aikaa jopa kalliimpaa kuin aiemmassa sopimuksessamme. Saa nähdä, laitoinko rahani hevoseen, joka juoksee ympyrää metvurstikoneen lihamyllyssä.

Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto sanoo psssssshhhhhhh 

Oli työpaikan bileet. Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto oli täynnä soitto- ja musiikkirompetta, kun ajelin kotiin yhdentoista jälkeen. Ajaminen alkoi tuntua vähän oudolta, mutta ajattelin, että nykyään kaikki tuntuu vähän oudolta. 

Sitten alkoi tuntua vielä oudommalta ja kävi selväksi, etten skitsoillutkaan: oikea eturengas oli puhki. Auto K-kaupan parkkikselle, pienen manailun jälkeen järjenvalon hetkellinen leimahdus ja soitto vakuutusyhtiön hinauspalveluun. Homma ok. 

Kumi puhki. Autokorjaaja ja yläkoulun terveydenhoitaja reagoivat kuulemaansa vähän eri tavalla.

Kävelin reilun kilometrin kotiin ja puolenyön jälkeen auto toimitettiin sepelillemme. Homma ok. Paitsi että.

Rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton omistajan pää sanoo pokssssss

Seuraavana päivänä vaihdoimme renkaat apunani maineikas J. Brookglade, Salonkylän Gummi ja Fiuli -monialayhtymän Senior Vice President of Domestic Affairs. Nastat alla oli nasta olla. Juurikaan ei tullut ajeltua ennen tiistaita, jolloin piti suunnata ihan Helsingin keskustaan Oopperatalolle tyttäremme Perintörinsessan luokan produktiota katsomaan. 

Olimme ajelleet viitisen kilometriä, kun pysähdyimme Lidlille ostamaan reilun kaupan rentukoita, joilla kukittaa tyttäremme oopperadebyyttinsä jälkeen. Kokeilin työntää käteni takalokasuojan sisään ja sain paskahalvauksen: talvirenkaan ja lokasuojan väliin ei mahtunut sormen sormea. Rengas siis hankasi koko ajan lokasuojaan. 

“Ajaminen alkoi tuntua vähän oudolta, mutta ajattelin, että nykyään kaikki tuntuu vähän oudolta.”

Soitto auton myyjälle, joka oli sitä mieltä, ettei tässä tilanteessa kannattaisi autolla ajaa. Oopperan alkuun 40 minuuttia ja me olemme Lidlin parkkipaikalla autolla, jolla ei kannata ajaa. Ajoimme silti takaisin. Auto parkkiin juna-asemalle. Juna tuli samalla sekunnilla, kun nousimme portaat laiturille. Hetki puuskutusta. 

Tuonne renkaan taakse tungin käteni. Tyhmän minän tyhmä käsi.

Helsingissä 9 minuuttia aikaa ehtiä rautatieasemalta oopperalle. Älynväläys: sähköpotkulauta, nyt sitä Mefiston vehjettä todella tarvitaan. Seija Ala-Kauttalla oli Tierin appi valmiiksi ladattuna, joten lautaa etsimään.

Tossa! Eiku se onkin Lime. Perkele.

Tuolla! Tää on Swup, ei  toimi. Shittifukki.

Hei, tonne! Tää on v***u Ryde. 

Ja tuolla oli Voi, tuossa Scum, toisella nurkalla Bruh, jalkakäytävällä Smör. 

Lopulta löytyi Tier. Kamera ei tarkentanut qr-koodiin. No nyt tarkensi. Ei käytössä.

Seuraava lauta. Koodi toimi!

“Ole hyvä ja vahvista Mastercardisi myyjän palveluun, tämän jälkeen lausu Bhagavad Gita takaperin sanskriitiksi, isojen alkukirjainten kohdalla pyörähdä vastapäivään, kiitos!”

Lopulta kuului merkkiääni ja skuutille könysi lähes sata vuotta hikistä ja vittuuntunutta lihaa, joista toisella oli korkkarit ja juhlamekko eikä Seijakaan ollut ihan paskinta pannut päälleen. 

Tässä ei olla me, mutta on tässä sentään sähköskuutti.

Kaarros Oopperan Alminsalin eteen. Seija luovutti skuutin, minä kipitin narikalle. Tyttären kummitäti Yo-Hannah oli jo paikalla odottamassa meiltä lippuaan. Kipitimme salin ovelle. Se oli kiinni. 

Vahtimestari päästi meidät sisään juuri, kun ensimmäinen biisi kajahti Alminsalin lavalla. Pulssi oli lähes normaali loppuaplodien alkaessa. 

Rrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auto nauraa partaansa

Hieman nolona soittelin vakuutusyhtiöön toisen kerran alle viikon sisällä ja taas hinattiin. Tällä kertaa korjaamoon tsekattavaksi. 

On se ehkä vähän surullista, että tämä auto on pihamme yleisin vieras.

Seuraavana päivänä sieltä tulikin soitto. Ongelma oli…

...tähän vähän rumpujen pärinää.

Siis ongelmahan oli totta kai…

...lisää rumpujen pärinää.

(Tähän väliin taustoituksena, että näiden peltiin leivottujen paskatorttujen tyyppivikahan on taka-akselin laakerien kyrvähtäminen.) 

Eli oliko kyseessä taka-akselin laakerien kyrvähtäminen?

Olisko tähän hyvä laittaa vielä sitä rumpujen pärinää, saatana?

No laitetaan. 

Mutta diagnoosi oli…

...joo, pärinää tähänkin.

Niin se diagnoosi. Se oli...

…idiootti, joka sai Lidlin parkkipaikalla päähänsä työntää kätensä takalokasuojan sisään, vaikkei ollut mitään syytä. 

Tässä kuvassa olen juuri aloittamassa inssiajoa.

Sama suomeksi: korjaamossa autosta ei löydetty mitään vikaa vikaa vikaa vikaa vikaa.

Ajoin vielä rengasfirmaan selvittääkseni salaliittoteorian, jonka mukaan takarenkaat olisivat vaihtuneet vääriin edellisen renkaanvaihdon yhteydessä. Firmassa otettiin asia tosissaan, tsekattiin renkaat ja kappas! Oli käynyt niin, että…

Olisko tässä taas rumpujen pärinää?

…minä olin vaihtunut synnytyslaitoksella erityisherkkään apinaan.

Nuohooja tulee, oletko valmis?

Postilaatikossamme on lappu, joka sanoo “ei mainoksia”. Nuohooja jätti silti lapun, että hänpä tulee hoonaamaan silloin ja silloin ja olisi kauheen kiva, jos ilmoittaisitte, jos ette nuohousta halua. En tykkää. Tavallaan kiva, että palvelua tarjotaan ja siitä voi lähes jopa yrittää kieltäytyä, mutta en silti tykkää.

“Idiootti, joka sai Lidlin parkkipaikalla päähänsä työntää kätensä takalokasuojan sisään, vaikkei ollut mitään syytä.”

Ja sieltähän se nuohooja sitten soitti ovikelloa sinä päivänä. Seija kiitti, kumarsi ja kieltäytyi. Toistaiseksi ei ole sentään laskua tullut. 

Onhan se toki kiva, että joku vielä ehdottelee.

Ihan hyvä konsepti. Pitäisi ottaa käyttöön itsekin. 

“Hei! Tulen sunnuntaina terassillenne maalaamaan muotokuvia perheestänne. Mikäli ette tarvitse muotokuvien maalausta, pyydämme ystävällisesti ilmoittamaan asiasta numeroon 3,17.”

tai ehkä 

“Hei! Istutan perjantaina klo 23.49 minkkejä hybridifarmariinne. Mikäli ette tarvitse minkkejä tai minkkinne on jo istutettu, pyydämme ystävällisesti ilmoittamaan asiasta numeroon R2D2.”

Kolme vuotta sitten 2019

Berliinin muurin murtumisesta tuli kuluneeksi 30 vuotta. Minäpä nokkelana pojuna veistelemään muurin lupahakemuksesta. 

Aika jännä yhteensattuma, että kolmenkymmenen vuoden päästä minun psyykeni murtumisesta tulee myös kuluneeksi 30 vuotta.

Vladimir ja Sergei juhlivat onnistunutta naisten ja lasten pommitusta. Harvoin sitä osuu samalla ohjuksella sekä päiväkotiin että sairaalaan.

Konkretiaakin oli: koska talosuunnitelmamme oli saanut orastavaa vihreää valoa, pääsimme aloittelemaan talotoimittajien kilpailutusta. Näin jälkeenpäin ajatellen treffailu oli paljon kivempaa kuin vakavammassa suhteessa eläminen. 

Kaksi vuotta sitten 2020

Tontille alkoi tippua kaikenlaista kamaa kuten kattoristikoita. Pieni takaisku koettiin, kun timpuri ilmoittikin, ettei ole käytettävissä. Hieman korpesi. Tästä tosin seurasi se, että saimme varmasti paremmat timpurit tilalle. Mutta muuten kyllä kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Vuosi sitten 2021

Asuimme jo talossamme. Vahailimme lattioita. IV-lillemorit olivat tuolloinkin yhtä laadukkaita kuin sitä ennen ja sen jälkeen. Joku kommentoija oli huolissaan, loppuuko blogi, kun talo on valmis. Tuskin on enää. Siis huolissaan. Tai talo valmis.

Meillä on sama stailaaja kuin Glorian kodilla.

Selluvillastakin kirjoitin. Hyvin tuntuu toimivan edelleen, vaikka ei se näköjään sentään sähkönhintaa pysty laskemaan. 

Nyt lähden ostamaan bitcoineja ja/tai tulppaanisipuleita. Maksan tuplahinnan. 

“Ajoitus on kaikki kaikessa.”

Juhlapostaus - blogin top-listat

 

Kun aloitin somevaikuttajan urani, olin nuori, viaton, semivarakas ja optimistinen. Kolme ja puoli vuotta ja kaksisataa blogipostausta myöhemmin olen 40 vuotta vanhempi, kyyninen ja köyhä. Pieni hinta hirsitalosta. 

Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus. Alkuaikoina postasin kahdesti viikossa - tosin osa postauksista oli lyhyehköjä rykäisyjä. Jossain vaiheessa, kun pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin, siirryin viikottaiseen postaamiseen. Siinä olen omaksikin yllätyksekseni pysynyt melko säntillisesti. Viime aikoina postausten julkaisu on lipsunut päivällä tai parilla - kuten nytkin - mutta joka viikko olen periaatteessa internettiin jotain katteetonta shaibaa turskauttanut. Kuten nytkin. 

“Pettymysten lekaa alkoi tulla poikittain ahteriin.”

Nokkelampi kahdesta blogini lukijasta ehkä jo huomaakin, että minulla ei ole vielä tässä vaiheessa postausta minkäänlaista aavistusta, mitä tähän kirjoittaisin. Mutta nyt tässä samalla kun näpyttelen, niin päätin, että tehdäänpä muutama listaus. Sitä en vielä tiedä, mistä. Enkä vieläkään.

No, tästä lähtee silti.

Varaslähtö listalistaukseen: Top 100 banaanilaatikot.

Vastaavat työnjohtajat - top 3

1. Nykyinen. Kävi välillä työmaalla, yleensä ei. Välillä kyllä itketti ja sydämeen sattui, kun tekijät saivat hönöillä valvomatta. 
2. Ensimmäinen vastaava mestarimme. Piirsi puhtaaksi talomme ja muutenkin oli hyvä suunnittelija. Tiesi paljon ja piti meitä tyhminä, kun halusimme tällaisen hirsitalon. 
3. Keskimmäinen vastaava mestarimme, joka löi Seija Ala-Kauttalle luurin korvaan, eikä enää koskaan vastannut. Mihinkään. Tiukka tyyppi, joka olisi varmaan hoitanut hommansa hyvin, jos ei olisi, öööö, hoitanut hommaansa niin paskasti että lopetti kesken. 

Talopiirustukset - top 3

1. Voittaja on nykyinen versio. Parasta olisikin, kun siinä asutaan. Kiva, avara ja suurimmalta osin yhä juuri sellainen kuin toivottiin.
2. Suorakulmio. Tämä olisi tehty, jos se ei olisi vaarantanut koko kaupunginosan paloturvallisuutta. Plussaa selkeys, miinusta toteuttamiskelvottomuus. 
3. Piharakennus. Kiva 33 neliön minitalo. Lokakuun alusta tulee näkemään vähemmän elämää, kun sähkönhinnan 4,5-kertaistumisen takia sauna napsahtaa pois päältä. 
4. Kunniamaininta: Monitahokaskokoelma helvetistä. 

Tämä ei ole meidän talon pohja. Mutta voisi olla. Muttei ole, koska ei kelvannut.

IV-mansikkien uroteot - plöp 3

1. Ei epäilystäkään kärkisijasta: helmikuussa sisään valuneet vedet, kun “kato se kattomies ei kato njönnönnöö bläbbläb ja kato sit kun villat kastui, kun kato siinä on nyt sellainen juttu, mutta lautalattiallehan se valui”. 
2. Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot. Ensin iv-asennuksia odoteltiin kuukausia ja sitten yhdessä päivässä IV-törsikit kysymättä hässivät seiniin sen näköiset lavrovit, että putkimiesten suojelupyhimys kusee hunajaa ja muu maailma oksentaa verta. 
3. Energiajuoma ilmasulkupahvissa. Vanhan viidakon sananlaskun mukaan energiajuoma pahvissa saa aikaan erinomaisen sisäliman. Siispä IV-kyrvikit kaatelivat päivää ennen Termexin villapuhallusta vähän Megaforcea yläpohjaan. On ne sellaisia kultia. 

IV-urakkaan kuului myös vapaavalintaiset sisävesialtaat makuuhuoneisiin.

Selvitykset - top 3

1. Ääneneristysselvitys. Kun yli lentää lentokoneita ja seinään juossut koirahkon oloinen karvakasa väkyväkyttää aamulla 5.50 rivitalon pihassa, olisi kiva, ettei sisään kuuluisi ihan kaikkea. Nyt kuuluu (selvityksestä huolimatta) turhan paljon. Toki IV-blörsikit olisivat voineet asentaa äänenvaimentimet poistoilmakanaviin, mutta heillä oli juuri silloin peukku peräaukossa (ei omassa) ja lotto vetämässä, niin eihän näistä kannattanut asiakkaalta kysyä. 
2. Energialaskelma. Jos alapohjaan laitetaan selluvillaa 73 metriä, ulko-oveksi riittää kansalaisopistossa kudottu kaislamatto ja jos menee vankilaan kulkematta lähtöruudun kautta, niin ikkunoissa tarttee olla vain seitsemän kerrosta sentin paksuista lasia. 
3. Perustamistapalausunto. Savi mainittu. 

Ja sun faijas pii on tungettu sun mutsis tangenttiin.

Rakennusprojektin mokat - top 3

1. Aloitus
2. Keskikohta
3. Nykyhetki

“Luciferin rektaali eli tuloilmapuupperot.”

Hienot hetket - top 3

Pitääkö tähän nyt jotain valehdella?

No vitsivitsi.

1. Tuparit. Ystävät. Oma koti ja sen tunnelma, jota vieraatkin tuntuivat vilpittömästi kehuvan. Ei tarttenut valehdella. 
2. Pystytyksen alkaminen. Meidän koti. 
3. Takanmuurausviikonloppu. Muurarit latoivat tiiliä, me kannoimme niitä, sekoitimme laastia ja viikonlopun jälkeen meillä oli hellaleivinuuni. 

Nonstoppolos ja laastin line.

Hienpintaansaajat (daada-daada) - top 3

1. Lumityöt. Ensimmäisenä raksatalvena tuli jäätävä määrä lunta. Toisaalta toisena raksatalvena (jolloin talossa jo asuttiin) tuli jäätävä määrä lunta. 
2. Maalaaminen. Otsalautoja, nurkkalautoja, kaidelautoja, hirsiä, uudelleen otsalautoja, uudelleen nurkkalautoja, uudelleen kaidelautoja. 
3. Sauna. Siis kun siellä tulee hiki. Kato, tajuuks. Läppä. LOL. 

Kuvassa talvirakentajan edut.

Yhteistyökumppanit - top 3

Tähän alkuun huomautuksena, että moni muukin olisi kelvannut listalle. Meillä on ollut monia mainioita ja huumorintajuisia auttajia projektissamme. Kiitokset siis Ponttiset, Hemparts, Kaskipuu, Pihla, Uula, Termex, Terveysilma, Stala, Tiileri, Narvi. Että valitse nyt sitten näistä. Parhaani yritän, katsotaan moniko firma suuttuu. Nämä nyt eivät ole kummemmassa järjestyksessä. 

• Ponttiset. Myötätunnolla ovat seuranneet sähläilyämme. Suostuivat proggiksen venyessä säilyttämään lattialautojamme melkoisen pitkään varastossaan ja muutenkin saimme osaksemme ymmärrystä, alennusta ja kannustusta.
• Termex. Mainiolla verbaliikalla varustettuja vastauksia blogipostaukseni kysymyksiin, mukavaa ja joustavaa yhteistyötä ja paaaaaaaljon selluvillaa ala- ja yläpohjassa. 
• Uula. Punamulta. Sydän. Kuten muillakin tässä mainituilla, erinomaisen huumorintajuista (ilman ei ehkä kanssamme pärjäisikään) reagointia hönöilyyni ja maailman ihanin maali, eli perinne-ernojen perusmaali, punamulta.

Tämä seinä on yhtä vanha kuin miltä minusta tuntuu.

• Terveysilma. Sen jälkeen, kun IV-persikit kuksasivat seiniimme törkytuubit, Terveysilmalta saatiin pelastus: Velco-tuloilmaventtiilit. Neutraalit, toimivat ja kaikinpuolin ihanammat venttiilit. Tähän päälle vielä jälleen kerran Ystävällinen, Yhteistyökykyinen ja Avunantava toiminta, niin meininkihän oli kuin Kekkosella ja Bresnevillä kauneimmillaan. Olikohan tämä nyt oikein kelvollinen kehu?
• Stala ja terästaso, edelleen kivaa kommunikointia, joustavuutta säätöjemme suhteen ja törkeän magee tuote. Eli terästiskipöytä. 
• Narvi. Kun IV-äpylimme eivät saaneet kahteen kuukauteen aikaiseksi tehdä meille tarjousta saunan puukiukaan hormista, Narvi pelasti tilanteen Löylyvalmiilla kiukaallaan. Se on ollut mainio, joskin nyt sähkön hinnannousun myötä pitää pientä tai pidempää paussia. 

Noin, siinähän niitä tuli laskujeni mukaan kolme. 

“Tuparit. Ystävät.”

Murheet - top 3

1. Vanhan kotimme purkaminen. 50-luvulta lähtien rintamamiestalo oli ollut kolmen perheen kotina. Yhdessä päivässä kodista tuli länässä oleva kasa lautaa ja sahanpurua. 
2. Naapurien kuuleminen. Emme jaksaneet riidellä talomme liiasta korkeudesta (naapurien mielestä), joten loivensimme kattokulmaa, saimme turhan matalan käyttöullakon ja saatanan ruman katon, joka lerpattaa kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä ilman Viagraa. Saatiin sentään muuten kiva talo. 
3. Oma riittämättömyys ja muiden välinpitämättömyys. Itse ei osaa tai jaksa, muita ei kiinnosta. 

Lerppa lerpan lerpati lerppa!

Ilonaiheet - top 4

1. Tontti ja sen sijainti. Meillä on omaa rauhaa (paitsi kun koirat haukkuvat) ja pienestä koostaan huolimatta tarvittava tila. Ja mikä parasta, ikkunoistamme näkyy pimeällä pelkkää pimeää metsää, vaikka kotikatumme toisessa päässä on kaupungin keskusta. 
2. Hyvät timpurit. Oli liikuttavaa, millä moraalilla he hommansa hoitivat ja pitivät huolta työmaan edistymisestä.
3. Perhe on yhä kasassa, enkä kaikesta huolimatta katsele heitä kalterien läpi tai pyöreän huoneen tirkistysluukusta.
4. Hirsi. Hieno materiaali.

Onnistumiset - top 3

1. Keittiö. Kiva, avara, toimiva ja tilava. Hienot työtasot terästä ja massiivipuuta.  
2. Pohjaratkaisu. Toistaiseksi ainakin tilat toimivat, makkareissa on oma rauha ja hukkatilaa ei tunnu liikoja olevan.
3. Rakentamisen ajankohta. Vaikka olenkin vinkunut lähes kaikesta mahdollisesta ja välillä vetänyt muutaman ekstravolinankin takataskusta, emme olleet huonoon aikaan liikkeellä. Vuotta myöhemmin kaiken hinta oli lähtenyt laukalle ja joko budjettimme olisi paukkunut vielä enemmän tai jostain olisi pitänyt karsia (lue: piharakennuksen sijaan pallogrilli). 

Tossa kohdassa mitään uunia ole. Mitä tääkin nyt on? Onko tää edes meidän keittiö? Ei tää taida olla edes mun blogi.

Rrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton sankariteot - top 3

1. Jakopäänhihna katkesi motarilla. Että napsis vaan sulle beibi.
2. Akku sanoi shboing. Että shboing vaan sulle beibi.
3. Pultteja putosi pohjasta. Tämä sama postaus oli jo tuolla tuparien yhteydessä. Että kolinkolin vaan sulle beibi.

“Hirsi. Hieno materiaali.”

Messukeikat - ei mikään top-järjestys, kuha listaan

• Naantalin asuntomessut 2022. Ja Naantalin asuntomessut kuvina. Upea maasto. 
• Tuusulan asuntomessut 2020. Ja kuvia messuilta. Lähimessut, käytiin pyörillä.   
• Kouvolan asuntomessut 2019, nuoren ja innokkaan influensserin ensimmäiset asuntomessut bloggaajapassilla.  

Naantali-Ihantalan taistelu 2022.

• Tämän vuoden Habitare. Habitare ennen koronaa 2019. 
• Omakotimessut 2019. Ja Rakenna ja Remontoi 2020. Ja sit olis vielä Rakenna ja Remontoi 2022.  
• Kevätmessut 2022. 

Talon huoneet - top 3

1. Olokeittiö. Avara, kodikas ja kaunis. 
2. Piharakennus kokonaisuudessaan. Kannatti tehdä, vaikka poikamme Nonstoppolos ei kuulemma koskaan muutakaan kotoa, vaan jää pihatupaan (mörskään? / möggendaaliin?) asumaan
3. Kodinhoitohuone. Kelvollinen kuilu, jossa on nyt jopa toimiva pesukone.

“Että shboing vaan sulle beibi.”

Edullisimmat hankinnat - top 4

1. Betonimyllyn vuokra. Paniikissa hankittiin muurausviikonlopulle viime hetkessä mylly. Maksoi 11 euroa koko ajalta. 
2. Peräkärry. Kiitti iskä ja velji. Kärry lainassa kiitospalkalla. Oli todella hyödyksi.
3. Kokopuinen koivupöytä ja jämäkät tuolit satasella. 
4. Lattia- ja seinälaatat. Suunnilleen kympin per neliö. Perus. Perus on hyvä koska halpa. 

Tämänkin tolpan asentaja saatiin halvalla.

Listat - top 5

1. Katto-
2. Lattia-
3. Ostos-
4. Edul-, tosin aika paljon useammin kal-
5. Joskus **tutus on aivan saatanal-

“Perus on hyvä koska halpa.”

Perinne-ernojen perinneratkaisut - top 3

1. Massiivihirsitalo perinnehirrestä. Komeasti halkeilevaa kuusihirttä. 
2. Painovoimainen ilmanvaihto. Tuntuu kelvolliselta, kuha äänieristys saataisiin paremmalle tolalle. 
3. Talo irti maasta ja puinen alapohja. Ei muuten ole halpaa, kun kaksi timpuria kykkii kaksi viikkoa nakuttamassa ponttilautaa alapohjaa. 

Vuodenkaan asumisen jälkeen en ole vielä kyllästynyt katselemaan puuta.

Naapurin kommentit - RIP  5

1. “Kuka perkele on antanut luvan rakentaa tällaisen talon?”
2. “Minkä värinen teidän talosta tulee? (“Punainen”) “Ei saatana!”
3. “Täähän on ihan erinäköinen kuin nää muut talot!”
4. “Mutta tää on niin saatanan korkea ja tonttiakin ootte nostaneet!”
5. “Mä oon ollu rakennusalalla, enkä ikinä oo tällaista nähnyt!”

Värit - top 100

1. Italianpunainen punamulta 
2. Turkoosi. Aistillinen tapetti, sensuellit laatat ja viekoitteleva Vallentuna-soffa. 
3. Puu. Parasta olla mieleen, jos sitä on lähes joka seinässä.

Tän muraalin meille maalas yks hollantilainen Vincent. Se tarttee vaan yhden AirPodin.

Tässä kuvassa on turkoosi. Minulla on psykoosi.

Eritteet - top 3

1. Kakkaa lumella. Pitäähän sitä nyt viemäri saada tukkoon pari kertaa vuodessa. 
2. Verta katolla. Kiitti IV-bebbulit. Linkki löytyy ylempää IV-urotekojen listalta.
3. Naapurin (RIP) jutut.

Vaikea sanoa, mikä kuvan ottamishetkellä oli korkeimmalla, pulssi, verenpaine, hemoglobiini vai v-käyrä.

Häiriköt - top 3

1. Naapuruston koirat. Vuh vuh. Räkyräky. 
2. Harakat iv-piippujen suulla ja terassilla. 
3. Naapuri (RIP). 

Sisustushankinnat - top 3

1. Ruokapöytä ja toinen ruokapöytä. Molemmat koivua ja kokopuuta. 
2. Vallentuna-sarja. Hyvä ja näppärä vuodesohva piharakennuksessa, vierashuoneessa ja jämäpalat pääsivät terassille. 
3. Piharakennuksen Calligaris Cream -pöytä ja tuolit. 

Muuten hyvä pöytä, mutta vaikea tehdä töitä sen ääressä, kun se tollai koko ajan pyörii.

Hulvattomista hulvattomimmat postaukset - top 9

1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!

Laitetaan tähän vaikka hulvaton kuva pellavariveestä.

“Kiitti IV-bebbulit.”

Olipas niitä paljon. Kylläpäs olivatkin hauskoja. Voi että, kun sitä on joskus osannut kirjoittaa veikeästi. Laitetaan tähän loppuun vielä 

Ärsyttävistä ärsyttävimmät verbaalikikkailupostaukset - top 9

1. Minähän en arkkitehtia palkkaa! Hihii!
2. Hämeen linnan rakennusvirheet. Hahaa!
3. Vanhan hirsitalon hirvittävä paskuus. Hehee!
4. Talopakettien valmiusvaihtoehtojen vertailua. Hohoo!
5. Berliinin muurin rakennuslupahakemus. Hähää!
6. Joululahjat rautakaupasta. Höhöö!
7. Murhanhimoiset elukat. LOL!
8. Hassut taloesitteet. ROFLORFTROL!
9. Rakentaminen on dinosaurusten hommaa. RRRRÄYHHHEEHHEEE!

“Niin, näitä postauksia on nyt kaksisataa. Tsiisus.”