keskiviikko 1. heinäkuuta 2020

Paskartelua sadepäivänä - talokuvien siirto vanerille


Askartelusetä Lassi Massi-Kassi tässä ja terpes sun teknokolorilles! 

Koko päivän on tullut taivaalta vettä kuin takaiskuja raksaproggiksessa, joten pihalle ei ole juurikaan ollut asiaa. Mitä siis tekee keski-ikäinen mies, kun maailma on täynnä epäoikeudenmukaisuutta ja yhteiskunta huutaa aktivismia? Kyllä, askartelee. Päivän teema oli siis kuvansiirto vanerille.

Koska talomme tuskin koskaan valmistuu, päätin tehdä kuvansiirron. Se on vähän kuin verensiirto, mutta vähemmän laitonta (ainakin jos ei kysy lupaa kohteelta ja suorittaa siirron pokasahalla ja Mehukatti-pullolla). Ideana oli siirrellä talomme (joka tuskin koskaan valmistuu) kuvia vanerille.

Pidemmittä puheitta hommiin. Mitä tarvitset kuvansiirtoon?

- pokasaha
- Mehukatti-pullo
- kloroformia
- nahkahanskat
- naamio
- autiotalo, jossa salaluukun takana äänieristetty kellari

Eiku otetaas uusiksi:

- laserprintattu kuva / kuvia. Jos kuvassa on tekstiä, tai olet muuten vaan tyyppi, joka lausuun kroisantin “crrrrruasssaaaant” kurkkuärrällä, tee kuvasta peilikuva, koska vanerille (tai miksei Wittenbergin kirkon oveenkin) painettu kuva ja teksti tulevat peilikuvana. Eli siis droL ym si nataS ja Judas Priestiä soundtrackiksi.

- sileä vanerinpala tai miksei muukin. Testattiin myös mdf-kattopaneeliin, mutta olihan se vähän halpa ratkaisu. Sopii köyhemmille.

- Erikeeperiä. Sitä liimaa. On sellaisenaan jäykkää kuin lukiolaispojalla yhteissaunassa, joten liimaan voi lantrata joitain tippoja vettä, niin se levittyy letkeästi kuin lukiolaispojan äidin haarat 17 vuotta aiemmin vappuna, kun osakuntabileiden jatkoilla Jarno sattui vessaan samaan aikaan.

- sivellin. sellainen joitain senttejä leveä karvatössötin toimi ihan hyvin. Toimi myös Jarnolle.

- kynttilä, valkoinen. Ei mitään Jarno-läppää tähän. Paitsi että kruunukynttilä toimi paremmin kuin lämpökynttilä. Anatomiajuttu.

- silitysrauta, kuuma, vähän kuin lukiolaispojan äiti 17 vuotta aiemmin.

- pullo punkkua. Ihan muuten vaan ja kun sataakin.

- toinen pullo punkkua, kun sade vaan jatkuu

- otetaan vielä yksi pllo punlkua kun on  jiin kova sade eikä tää ool vielä balmis

“Päätin tehdä kuvansiirron. Se on vähän kuin verensiirto, mutta vähemmän laitonta”

Eihän näitä ohjeita pirukaan jaksa lukea, joten selitetään homma kuvina. Ja Jennique-Nänniquelle siellä Snapchatin ääressä: ei, tästä ei oo videoo eikä stoorii. Nämä kirjaimet muodostavat sanoja, jotka muodostavat lauseita, jotka muodostavat virkkeitä, joista syntyy kirjoittajansa henkisen iän ja tasapainon kavaltava tekstikokonaisuus.

Kaiva jostain pala vaneria. Mitä huonompilaatuinen, sitä enemmän artesaani siitä voi pyytää jossain helevetin joulubasaarissa.


Printtaa kuva(t) laserprintterillä. PEILIKUVANA! Peilikuva tarkoittaa, että kuvan tekstissä lukeekin "tissiT" eikä Tissit. Saksi, jos tarvis.


Katastrofin ainekset koossa. Kaverit lähti pyydystämään karhuja kännissä paljain käsin. Minä jäin leikkelemään piäniä kuvia paperista.


Tämän kuvan olisi pitänyt olla ennen edellistä, mutta nuolinäppäin juuttui mutaan.

Ota liimaa ja pensseli. Lantraa liimaa, jos on tökköä. Älä lantraa liikaa. Pätee muuhunkin.

Pensselöi liima. LIIMA LEVITETÄÄN KUVAPUOLELLE! Arvaa montako kertaa levitin liimat väärälle puolelle. Älä ole yhtä tyhmä.

Sommittele kötöstyksesi harmoniseksi kokonaisuudeksi. Tai lätki kuvat minne sattuu. Spedeltä se näyttää kuitenkin, kuten alempaa näet.


Katso, että kuva tarttuu kunnolla eikä jää ryppyyn. Esim. HSL-kortilla paperit saa varovasti vedeltyä tasaisiksi. HSL-appsi toimii huonommin.


Ja sitten odotellaan, että liima kuivuu ja kuva tarttuu. Ja odotellaan vielä. Ja viiiieeeeeeelä. Oikeesti, älä hosu. Ihme kiire sinulla. 

Nonni. Jatketaan. Esim. vuotta myöhemmin.


Töpsöttele märällä rätillä paperit märäksi. Kuten näkyy, niistä alkaa näkyä läpi. Taustalla Lidlin typsykät Tragicomique ja Siliconique ottavat coolia ilmettä. Sitten esim. samalla rätillä voi alkaa pyöritellä kuvien keskeltä kevyesti paperirössöä pois. Iisisti, ettei kuvakin ala irrota. Alkaa se kuitenkin, mutta se on sitä taiteellisuutta, mistä artesaani laskuttaa.


Voi olla fiksua hinkuttaa ensin osa kuvasta näkyviin, niin paperi ei pääse kuivumaan. Oikeesti, älä hinkuta kuivaa paperia! Homman voi joutua toistamaan, koska veden kuivuttua usein huomaa paperia yhä jääneen kuvien päälle. Sitten hinkutetaan lisää, ja huomataan, että kuitenkin kuvaakin lähti irti. Otetaan punkkua. Lapsille sitä kannattaa antaa vähemmän tai ainakin jostain kivasta mukista.


Sormella hinkuttaminen on yllättävän näppärä tapa saada tulosta aikaan. Saman huomasi Jarno 17 vuotta sitten bileissä. Lidlin mainostypykkä Majonesique tietää, että mainoskuvissa ryhdin pitää näyttää siltä, että on skolioosi.


Lopputulos saattaa näyttää näinkin rumalta. Samaa mieltä ovat Tragicomique, Siliconique sekä naapurisivun Majonesique. Beibet on lähdössä kreisibailaamaan Ibitsalle ja siksi taustalla soi "Summer is crazy, aa-aa, naa-na-na-naa". Sanat Bob Dylan os. Paula Vesala.

Eihän tästä hyvännäköistä tule millään. Nämä artesaanihommat nyt on lähinnä kuntouttavaa päivätoimintaa, kun pubi on suljettu koronan takia. Kuvan päälle voi hieroa kynttilää. Siksi tässä on kuva, kun kuvan päälle hierotaan kynttilää.

Leivinpaperi vanerin päälle ja silitysraudalla eestaas. Kuva näyttää ehkä vähän vähemmän pyllyltä, kun sitä valkoista paperitöhkää ei enää näy niin paljon ja steariini voimistaa värejä. Ei siitä silti kummoinen tule.


Näitä voi sitten tehdä sukulaisille, naapureille ja futisjoukkueen myyjäisiin ja seurata, miten ihmiset naamioivat pettymyksen ja epäuskon kiitollisuudeksi. "Siis just tällasta me etittiin tuolta Kööpenhaminan Hemtöxistä. Siis tosi ihana. Ja tosi kivaa toi valkoinen töhkäkin" (Joo, Jarno jne.)

Siinäpä se. Kuvansiirto vanerille. Ensi viikolla liimataankin sitten liito-oravista laskuvarjo.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.