tiistai 26. heinäkuuta 2022

Maali valittu - paluu punamultaan

 


Jos kaikille molemmille blogini lukijoille ei ole vielä tullut selväksi, niin meillä on siis massiivihirsitalo. Hirsihän tehdään niin, että viaton kuusirukka kaadetaan mieluiten maaliskuussa täydenkuun aikana kalevalaisen perinnesepän tekemällä justeerilla. Sitten se kuivataan mieluiten taapelissa sata kesää tuhat yötä mutta käy se 300 kilowatin föönikin ja lopuksi pelkataan maahisten takomalla kirveellä. 


Koska hirsi on tällainen atavistisen maaginen materiaali, se ansaitsee pintaansa yhtä maagisen maalin. Tämähän olikin meille alusta asti selvää: punamultaa pintaan! Sillä on maalattu jo silloin, kun köyhä Elmeri-torppari halusi hifistellä ja saada kuppaisen mäkitupansa näyttämään rikkaampien ihmisten tiilitalolta. Elmeri keitteli punamultaa ja veteli sitä hirsien peitoksi. Talosta tuli punainen, mutta Tiitu-vaimo ei edelleenkään muuttunut Dianaksi, eikä Elmeristä tullut Edwardia. Kruununperijöitäkin sikisi nurkkiin 14, kunnes jokasyksyinen kurkkumätä-, syyhyrupi- ja ruttoepidemia harvensi hovia, muttei tarpeeksi. 


Tuossakin talossa köyhä kansa joutuu asumaan ja järveä tuijottelemaan. Ei valitettavasti meidän talomme, vaan Strömforsin ruukilta.

Mutta siis punamulta, tuo perinteisistä perinteisin ja simppeleistä simppelein maali. Aineksina vehnä- tai ruisjauhoja (vegaanit voivat käyttää myös tattaria), vernissaa, pigmenttiä (eli sitä punamultaa) ja rautasulfaattia. Itsekin tuota voisi keittää, mutta niin sitä voisi itse tehdä paljon muutakin. 


Kaiken piti olla selvää, mutta sitten Seija Ala-Kautta aloitti itsetutkiskelun ja avasi sieluaan kuin Instagramin influensserit tajuttuaan, että rakkaus on tie itseen ja itserakkaus tie kaupallisiin yhteistöihin. Seija alkoi murehtia, että oksankohdat ja syykuviot, nuo hirsipinnan maagiset mandalat, jäävät piiloon, jos peittävällä pannaan menemään. Palasimme siis lähtöruutuun pohtimaan, mitä punamullan tilalle. 


Nyt en ole varma, onko tässä punamultaa vai onko väri seurausta siitä, kun Seija kuuli minun ostaneen meille toisen pianon.

Seija ajatteli, että olisi kiva, jos hirsi pysyisi mahdollisimman paljon sen näköisenä kuin se ihan itsenään on. Alastomana, arkana, haavoittuvana ja valmiina antautumaan kuin Instagramin influensseri kosmetiikkafirman viestintävastaavalle. Vastaus oli kuullote. Se jättää puun oksat ja syykuviot näkyviin. Se suojaa, muttei peitä. Se olisi kaikin puolin loistava valinta PAITSI ETTÄ SE PITÄÄ SUTIA TÄNÄ VUONNA KERRAN, ENSI VUONNA UUDELLEEN JA SEN JÄLKEEN JOPA ALLE VIIDEN VUODEN VÄLEIN!


“Oksankohdat ja syykuviot, nuo hirsipinnan maagiset mandalat.”


Ei! sanoi Elmeri, kun Tiitu coitus interruptusta pyysi. Tämä maaginen monitahokkaamme, jota kodiksikin kutsutaan, sijaitsee joka suunnassa turhan lähellä tontin rajaa ja on korkealla ja hankalasti tavoitettava kuin DJ Ibizalla. Näitä seiniä ei todellakaan sudita kahta kertaa vuosikymmenessä. 


Pyhiinvaeltajat ympäri maailman saapuvat katsomaan teosta "Pyhän Panun verta itkevä maalipurkki".


Heitimme kuullotteelle hellät heipat. 


(heippa!)


Elegantilla poskisuudelmalla toivotimme punamullan tervetulleeksi takaisin. 


Minä olin enemmän kuin tyytyväinen: kuullote olisi passannut minulle lähinnä siksi, että Seija sitä toivoi. Ajatus punamullan menettämisestä juili, mutta kuten Instagramin influensserit, minäkin tajusin, että jos sä haluut elää kokonaisena sun parisuhteessa, sun on tehtävä uhrauksia tiäkkö. Ja nyt sain sen mistä luovuin. Ei helvetti, Tommy Hellsten ennusti meidän maalivalintamme jo vuonna 2000 


Vaikka kotimme onkin perustettu suolle kuolleiden intiaanien hautausmaalle, sen alta ei sentään vielä pääse melomaan. Ojan tulvimista odotellessa.

Monikansalliselle maalifirmalle myydyn Tikkurilan värikartastossahan sävyjä riittää. Omia suosikkejani ovat olleet Oksuliperi, Pakarahaavauma, Trollitehtaan omatunto sekä Tulehtunut näätä. 


“Sain sen mistä luovuin.”


Punamullan perussävyt sen sijaan ovat falun- ja italianpunainen. Falunpunainen on sellainen tummempi kuin ahdistuneen talonpojan psyyke ja italianpunainen taas sellainen kirkkaampi kuin kunnankurtisaanin aluspöksyt. Me valitsimme syntisemmän tien. 


Kaksi suosikkisävyäni: italianpunainen ja ikeansininen. Vain toisella saatiin lupa maalata talomme.

Siispä.


Rumpujen pärinää...


Meille tulee ulkoseiniin Uulan italianpunainen punamulta. Tai siis keittomaali, rakkaalla lapsella jne.


Kun olin hakemassa saunan terassille penkkiä (ja lasisilmää), ihastelin vanhan talon navettarakennuksen seinää, jossa tuskin edes näkyi enää maalia. Silti siinä oli hiipunut ja haitunut häivähdys punaista harmaalla puupinnalla. Tämä punamullan ihana ikääntyminen onkin sen upeimpia puolia. Samaa ihastelin suppailureissullamme Strömforsin ruukille:


Laiskan maalarin unelma. Vaikka seinä olisi maalattu joskus ennen Kekkosen presidenttikausia, se näyttää silti yhä hyvältä. Siis seinä.

Miten tyylikkäästi punamulta voikaan vanheta; arvokkaasti, rauhallisesti ja sitten tehdä tilaa uudelle, kun aika koittaa. Ihan kuin Donald Trump. 


“Hiipunut ja haitunut häivähdys punaista harmaalla puupinnalla.”


Pieni miinuksensa uudehkossa hirsipinnassa on. Punamulta tarttuu sitä paremmin mitä röpöisempään pintaan se saa tarrata - vähän kuin Erno naistentansseissa. Modernit hirret ovat parhaimmillaan / pahimmillaan sileitä kuin vauvan peppu ennen katolisen papin kosketusta. Tasaiseen höyläpintaan keittomaali ei tartu, joten hirren olisi hyvä ottaa elämältä avokämmenellä vähintään vuosi ennen maalaamista. 


Tarpeeksi hämärässä jopa meidän kotimme näyttää kivalta. Samalla taktiikalla hurmasin aikoinaan Seijan.

Meidän seinämmehän ovat olleet pystyssä nyt jo kahden talven yli. Saa nähdä, päästäänkö maalaamaan koko talo tämän vuoden puolella, vai annetaanko suosista seinien ikääntyä vielä ensi kevääseen. Pari seinäähän ovat liikaakin säiden armoilla, mutta paljon on myös terassien alla suojassa. Uskoisin kuitenkin, että maali seiniin tarttuu. Ja jos ei, niin saammepahan jatkoa saagallemme, jossa kukaan ei koskaan missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.




“Tämähän olikin meille alusta asti selvää: punamultaa pintaan!”



6 kommenttia:

  1. Onnea maalin valinnasta, kyllä punamulta on paras! Olemme päätymässä tismalleen samaan maaliin sävyssä "ahdistuneen talonpojan psyyke" uuden lautaverhoilun maalauksessa. Ainoa, mikä ostopäätöstä on hidastanut, on se, että tuotetiedot ovat hiukan epäselvät pohjamaalaussuosituksen suhteen. Aiotteko te pohjamaalata hirret ensin 1:1 homesuojalla laimennetulla maalilla ja sitten vasta sutia täydellä tavaralla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi!

      Maalaussuositukset neuvovat tosiaan tekemään asiat tietyllä tavalla. Ymmärrän tämän hyvin maalivalmistajien kannalta, koska varmaan usein asiakkaan omista mokista syytetään maalia.

      Meillähän suht uudessa hirsiseinässä tosiaan riskinä voi olla maalin tarttuvuus. Toisaalta mitään sileistä sileintä seinämme ei ole ollut missään vaiheessa, joten päätimme, että seiniin ruiskutetun homesuojan (suhde 1:10) päälle maalataan suoraan punamulta. Seinä harjataan puhtaaksi pölystä sun muusta, mutta muuta ei tehdä. Parin vuoden sisällä ollaan viisaampia, tuliko mokattua 😉 Ainakin testimaalausten perusteella Uulan maali tarttuu, on kiva maalata ja näyttää ihanalta.

      Uulalta sain hyvät ohjeet ja suositukset ja yksi ehdotus oli maalata tänä kesänä laimennetulla punamullalla ja ensi vuonna täydellä päälle. Talossa on vaan niin jumalattomasti hankalaa maalattavaa, että psyyke, fyysinen kunto eikä varmaan talouskaan kestä vetää kahteen kertaan peräkkäisinä vuosina.

      Nyt siis mennään kertamaalauksella ja toivotaan, että punamulta antaa pienet mokat anteeksi ja näyttää kelvolliselta, vaikka olisi mokattu isomminkin 😜

      Jussi / Kodotus

      Poista
    2. Kiitos vastauksesta, kiva kuulla! Punamulta on varmasti varsin armelias vaihtoehto ja hyvä kuulla, että teillä on jo käytännössäkin hyviä kokemuksia kyseisestä merkistä. Meillä laudat ovat vielä pinossa, joten kynnys tuplamaalaukseen on hiukan pienempi, kun ensimmäinen kierros onnistuu tarvittaessa ennen seinään kiinnittämistä. Kiitos antoisasta blogista, tämä on tuonut paljon hymyä ja vertaistukea omaan "pikkuiseen" projektiimme!

      Poista
    3. Kiva kuulla, jos blogista on ollut iloa ja/tai hyötyä.

      Jos lautanne on karheaa, niin keittomaali tarttunee siihen yhdelläkin kerralla. Oletteko olleet Uulaan yhteyksissä? Sieltä uskoisin teidän(kin) saavan hyvät ohjeet, kun kerrot, millaista puuta olette sutimassa.

      Nyt kun on vähän päässyt tätä keittomaalia kokeilemaan, niin on kyllä mukavaa maalattavaa, mutta reilusti saa olla maalia pensselissä. Sekin on hauskaa, kun ei tarvitse pihtailla maalin kanssa. Lotina vaan kuuluu.

      Jussi / Kodotus

      Poista
    4. Täytyypä sitten olla vielä sinne yhteydessä. Lauta on hienosahattua - ihan keittomaalia ajatellen valittua - joten tarttumisen pitäisi ainakin paperilla olla ok. Innolla odottelemme maalausvaihetta, koska siinä voi ehkä kerrankin saada jotakin näkyvää suhteellisen nopeasti aikaan. Hyviä maalauskelejä teille!

      Poista
    5. Samoin maalausriemua teille. Kunhan ärsyttävän suojaamisen jälkeen pääsee itse maalaushommiin, niin se on tosiaan palkitsevaa.

      Laita joskus kommenttia, miten homma on edennyt ja sujunut.

      Jussi / Kodotus

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.