Nykyään kaikki on upeaa, mutta mikään ei tunnu miltään. Kännykkäappsilla saa aidonnäköisen dinosauruksen omalle pihanurmelle tai ufon räjähtämään tuomiokirkon yllä. Kaikki on ihan jees, helppoa ja mahdollista. Mutta se kaikki on myös virtuaalista, jossain koneen uumenissa ja vähän turhan kiillotetun ja helpon näköistä.
Siksi sirkus säväyttää. Siellä ei ufot räjähtele, eikä 3D-efektit renderöidy. Sirkus on 3D.
Punavuoressa bitti-Nico tekee tajuttoman sujuvan animaation. On kuin autonrenkaat lentelisivät kännykän ruudulla ihan oikeasti.
Sirkuksessa ukrainalainen voimamies jongleeraa kolmella autonrenkaalla ihan oikeasti.
Kännyjonnet bongaa Kibbuts, Kommunits ja Fasits -pokemonit iPhonejensa ruuduilta ja valloittavat uuden beissin lirputtamalla etusormea 5.8-tuuman näyttöä ylösalas.
Sirkuksessa viisi ponia jolkottaa maneesia ja ovat olemassa oikeasti. Mukana myös haju.
Kampissa AD tekee mageen sloganin, jolla myydään palavassa sademetsässä lasten valmistamaa uhanalaisen eläimen turkista tehtyä huumausainetta.
Sirkuksessa nainen kiipeää tuolille ja pitää toista tuolia, jolle kiipeää toinen nainen, joka puolestaan pitää kolmatta tuolia, jolle kiipeää kolmas nainen (ei se bändi, ne on liian kännissä) ja sitten tulee neljäs ja vielä viides. Ja sitten naiset totta kai nousevat vielä seisomaan käsilleen, koska mitäpä muutakaan sitä viiden metrin korkeudessa tekisi.
Kallion skenessä urbaani kaupunkikulttuurijäbä tekee tosi makeaa html5-pohjaista kotisivua käsitetaiteilijalle, jonka käsitetaidetta on kotisivulla.
Sirkuksessa kaiffari vääntää itsensä uskomattomiin asentoihin ja liikkuu robotimmin kuin robotein robotti. Ja se osas flossata!
Himassa jengi tsekkaa nokkelien Frendien sanailua (se on taas cool, koska ironia) Netflixistä ja Ross on ihan tyhmä, kun se tietää asioista ja on töissä yliopistossa.
Sirkuksessa klovni kommunikoi yleisön kanssa kazoota soittamalla ja kaikki tietää, mitä se tarkoittaa. Ilman ironista pohjavirettä.
Telkkarissa travellerit tsekkaa mieltsei kulttuureita ja on niinku tosi sisällä eri kulttureis tiätkö.
Sirkuksessa peltinen avaruusraketti pyörii ympäri ja yleisö jännää, pysyykö sen alta roikkuvat tyypit kyydissä ja kolauttaako tyttö päänsä teltan tolppaan.
Sirkusta on, että yksi esiintyjä ei osu toisellakaan yrityksellä nuolella ilmapalloon, vaikka ampuu sen vain jalallaan ja päällään seisten. Kaukoitäläisen (onko se oikea ilmaisu?) diabolotaiteilijattaren hyrrän hypytysnaru osuu neidin tukkatötteröön ja sekoittaa pasmat. Hyrrä tippuu. Sekin on sirkusta.
Pointti on se, että nämä kaikki tehtiin numerot itse, yleisön silmien edessä, hämmästyttävällä taidolla, osaamisella, omistautumisella ja huumorilla. Niissä oli kitkaa, kömpelyyttä ja kämmejä (joskin hämmästyttävän vähän).
Joku on käyttänyt elämänsä tunteja valtavan määrän ja kouluttanut koiria, opetellut tasapainoilemaan, kävelemään kuin robotti, naurattamaan ihmisiä tai pyörittämään ihmisiä olallaan.
Siksi sirkus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.
Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.