Lupakuvat - näillä rakennuslupaa haetaan

Rakennuslupa on ollut haussa jo reilun kuukauden. Siitä puuttuu ainakin vastaavan mestarin kosteudenhallintasuunnitelma ja varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin. Ajattelin myös, että hakemus etenisi nopeammin, jos kuvissa olisi pirtsakoita värejä ja selventäviä tekstejä. Näissä hommissa jokaisen graafikon suosikkiohjelma MS Paint on korvaamaton.

Onhan näitä kuvia tullut jo esiteltyäkin, mutta käydään ne nyt kootusti läpi. Aloitetaan vaikka siitä, miten talo tontille (joka on pienempi kuin Trumpin taju maansa koronavirustilanteesta) sijoittuu. Siispä

ASEMAPIIRROS

Siinä ne nököttää: päärakennus ja piharakennus. Ja koska tontti on pienempi kuin katolisen papin kyky selibaattiin, sekä talo että piharakennus ovat sallittua lähempänä tontinrajaa. Rouva sieltä kyyjärveläisestä kiertovesipumpusta tiedustelee, onko tällainen sallittua. Hyvä rouva, on, jos saa naapureilta luvan. Palosuojaukset on toki oltava kunnossa, kun ollaan sallittua lähempänä naapuria. Meillä asia hoituu osin hirren hyvällä palonkestävyydellä, osin sillä, että pissitään säännöllisesti noihin seiniin, jotta pysyvät märkinä.

Ojan sininen väri on Tikkurilan värikartan sävy "Tiristetty anakonda".

“Varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin.”

Märkänä pysyy myös kuvaan sinisellä merkattu oja, joka meillä oli etuoikeus ostaa. Se kulkee koko tontin yhden sivun mittaisena emootioiden kyminä ja kuljettaa naapuriemme hulevedet. Meidän tontillamme oleva oja ei siis saa ottaa vastaan meidän hulevesiämme, vaan me maksamme niiden huljumisesta hulevesiviemäriin hulevesimaksua. Mutta hei, oma oja. Onko sulla? Ajattelin myös ostaa Teslan, joka ladattaisiin meidän sähköllä, säilytettäisiin meidän tallissamme, jota me pesisisimme ja veisimme vuosihuoltoon, mutta sillä saisi ajaa vain Pymppy-Kyrpelän Joonas. Meidän pitäisi ostaa kaupungilta HSL:n kuukausilippu, joita myytäisiin kaupungintalon infopisteessa parittomien viikkojen maanantaisin klo 11.47.

Hyvää tässä on se, että talo sekä piharakennus rajaavat pihan kivasti naapurien arvostelevien katseiden ulottumattomiin. Huonoa taas se, että vihreällä rajattu piha on sen verran pieni, että jos molemmilla pakaroilla sille meinaa mahtua istahtaa, sulkijalihas saa puristaa kankkuja aika tiukasti yhteen. Mutta itsepähän haluttiin erillinen

PIHARAKENNUS

jonne tulee siis sauna, pesuhuone ja saunatupa. Neliöitä 33. Saunatuvan ikkunat ovat pihan suuntaan ja / tai puistoalueen suuntaan, vaikka naapurikunnan taloja kauempana vilkkuukin. Reilun kokoinen saunatupa, johon voi majoittaa kavereita, jos sellaisia joskus jostain halvalla onnistutaan hankkimaan. Kai tuonne sukulaisiakin joutuu majoittamaan, jos ei ehditä valehdella olevamme reissussa tai esittää kuolleita.

Tämä pinkki on Tikkurilan värikartan sävy "Vähänkäytetty vanhapiika".

“Mutta hei, oma oja. Onko sulla?”

Saunaan puukiuas ja seinät hirttä. Ohuemmallakin hirrellä olisi voinut sisäseinät tehdä, mutta emmätiä. Mitä paksumpi, sen parempi, sanoi taannoin joku tuntemattomaksi jäänyt setäkin ennen kuin tipautti silmätippoja Malibu-drinksuuni. Heräsin aamulla rippikopista.

Piharakennuksen päädyssähän piti olla sisäänkäynti parin neliön varastoon, mutta se poistettiin. Olisi ollut turhaa rakennella tukimuuria ja portaita alle kolmen neliön varaston takia. Samoin saunatupaan tulisi pieni keittonurkkaus, jossa voi tehdä mikropoppornit ja pestä sosimet (en viittaa tällä yllämainittuun silmätippatapaukseen, vaan sosimet on pohojammaan murretta ja tarkoittaa ruokailuvälineitä).

Taustavärinä Tikkurilan värikartan sävy "Pohjarusketus puuceestä".

“Heräsin aamulla rippikopista.”

Uskoisin, että hingussamme saada piharakennuskin pilareille on se erinomainen asia, että saunan ja saunatuvan ikkunoista ei pääse ihan kuka tahansa alimittainen kuolaava tirkistelijätonttu tiirailemaan. Maanpinnasta kun on jo lattiatasoon reilu metri ja ikkunan alareunaan toinen. Että aika korkealla tontun tupsu vilkkuu ennen kuin näkee, millainen tupsu saunatuvassa vilkkuu.

Autokatoshan heivattiin myös helevadanduuddiin ja nyt jäljellä on siis ihan vaan katos. Varastotilan määrä kyllä hieman mietityttää, etenkin, kun

PÄÄRAKENNUS

koki kattokulman madaltumisen ja katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä. Tämä siis siksi, että naapurit eivät sulattaneet talomme korkeutta, enkä nyt jaksanut lähteä leikkimään oman elämäni juristia hallinto-oikeuteen. Tällä lurpalla mennään, vaikka esimerkiksi kylmän yläpohjan varastotilan käytettävyyteen ratkaisulla on iso merkitys. Ryömintätila siirtyikin ullakolle.

Tämä pirtsakka väri on Tikkurilan värikartan sävy "Laaman rähmä".

“Katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä.”

Makkarit ovat ihan mukaviin suuntiin. Vanhempien makkarin ikkunat ovat pihaan ja mettään. Toinen lastenhuone antaa metsään, toinen kadun suuntaan. Ja saattaapa jälkimmäisestä olla idylliset näkymät myös aiemmin mainittuun ojaan. Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme, vai pitääkö siihen ostaa erillinen lisenssi.

Kodinhoitohuone on makkareiden välissä - ei optimisijainti, mutta saatiinpahan kaikki makuuhuoneet erilleen toisistaan. Se on kapea käytävä. Ihasama.

Olohuoneen ikkunoiden edessä on katettu terassi. Vähän mietityttää, miten paljon terassi pimentää olkkaria, mutta toisaalta katettu terassi ON se olkkari räntien välisenä ajanjaksona. Ja sama kuin piharakennuksessakin: terassin lattia on maasta yli metrin korkeudessa, ikkunoiden alareuna parissa metrissä. Kun ei kaksikerroksista taloa saanut rakentaa ja yksikerroksinenkin oli naapureille liian korkea, niin larpataan nyt edes tällä olevamme maanpinnan yläpuolella.

Keittiö tulikin esiteltyä jo aiemmassa postauksessa. Emme ole sitä ehtineet kummemmin muutella, kun on ollut kiire pitää itsensä järjissään. Uskon, että keittiön iso- ja välitilan ikkuna tuovat valoa tupaan, vaikka aamuaurinkoa ei tulisikaan. Ja jos aamukahvinsa haluaa terassilla nauttia, niin aamun ensi säteet loistavat sisääntulo-oven nurkalle, jonne voi kattaa ranskalaistyyppisen kevytrakenteisen aamukahviterassin ja katsella netistä videoita Pigallelta.

Kiehtovana värinä Tikkurilan värikartan sävy "Pesemätön majava".

“Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme.”

Piha jää pieneksi, vaikka tontti paperilla onkin siedettävän kokoinen, niukka 800 neliötä. Tästä kuitenkin 200 neliötä haukkaa kirvesvarsi, istutusalue ja se ihq oja. Eli asemapiirroksessa tuo ykkösen nupin kokoinen alue on vain 580 neliötä. Ehkä pihaan yksi istutuslaatikko mahtuu. Hyvää on edelleen se, että piha aukeaa puistoon kahdelta sivultaan. Tätä mantraa olen hokenut itselleni nyt pian pari vuotta. Toinen viime aikojen mantra on ollut “ei se siitä”.

Teoriapohjaltahan tässä mennään kunnes rakennuslupa on saatu. Mutta ehkä jo 2027 päästään käytännön hommiin. Vaikka ojaa kaivamaan. Naapureille.

“Ei se siitä.”