maanantai 13. tammikuuta 2020

Potkut pääsuunnittelijalle - vastaava mestari vaihtoon


Pääsuunnittelija ja/tai vastaava työnjohtaja on melkoinen raksaprojektin kaikkivaltias. Joskus lapsenusko on kuitenkin koetuksella, kun tulee sellainen olo, että projektin Isä Aurinkoinen ei olekaan sitä mitä toivottiin. Siksi siis vastaavan mestarin vaihtaminen tuli valitettavan ajankohtaiseksi.

Mutta että noin dramaattinen otsikko, aika kauheeta. Blogimme jo tsiljardeihin kasvanut lukijakunta pidättää hengitystään ja odottaa meheviä juoruja, likaisia yksityiskohtia, verta ja putkenpätkiä. Eipä tässä sellaisia kuitenkaan ole tulossa (sinne katosi puoli tsiljardia lukijaa). Vastaava mestari ei tehnyt härskejä ehdotuksia (meistä kummallekaan), ei ilmestynyt kännissä työmaalle (jota ei vielä edes ole) eikä kavaltanut holvistamme kultaharkkojamme (joita on, maankäyttömaksusta huolimatta).

Oi iltarusko, mitä teen! Anna uskoa huomiseen. Mä yöni vietän valvoen, mut vastausta saa mä en.

Olen piiiiiitkään kuitenkin pohtinut, mitä toivon ja tarvitsen projektimme vetäjältä. Olemme kieltämättä varmaan hieman herkkiksiä ja varpaillamme, kun viimeiset pari vuotta olemme odotelleet ihan niinku tiäkkö oikeestaan öö kaikkea tapahtuvaksi. Olemmeko siis kuin potilaita House-telkkarisarjassa, jotka haluavat mieluummin kivan lääkärin, joka pitää kiinni kädestä kuoleman hetkellä kuin ärhäkän lääkärin, joka haluaa pelastaa potilaan? Ensikertalaisena meillä ei ole käsitystä, miten vastaavan mestarin/pääsuunnittelijan (meillä sama henkilö) tulisi toimia. Pitääkö hänen olla arkiaamuisin keittiössä tarjoamassa tuoretta pullaa ja oman kasvihuoneen mangoista vatkattua smoothieta? Pitääkö meidän saada tunneittain raportti siitä, mitä hän on projektimme eteen tehnyt, pohtinut tai edes meinannut tehdä tai pohtia?

"Ensikertalaisena meillä ei ole käsitystä, miten vastaavan mestarin/pääsuunnittelijan tulisi toimia."

No ei tietenkään. Ihan sämpylät ja chiapirtelö viikonloppuisin olisivat riittäneet. Mutku mutku ja vielä kerran mutku. Alusta asti oli epämukava olo sen suhteen, että vastaavan mielestä kaikki - tai ainakin olennaiset - pohtimamme ratkaisut ovat syvältä persujen puoluetoimistosta:

Painovoimainen ilmanvaihto 

- puolen tunnin luento siitä, miksi se ei koskaan toimi. Toistettiin myöhemmin varttiin tiivistettynä.

Hirsitalo 

- lämpötaloudellisesti huono, lämpöhirsitalo (eli selluvilla lankkujen välissä) olisi ollut järkevä valinta. Myöhemminkin muistettiin mainita sivulauseessa, miten hirsitalo valitaan tunteella, mutta lämpöhirsitalo järjellä.

Talo pilareille ja tuulettuva alapohja 

- huono. Hukkaa energiaa, mitä se tekeekin. Kuten luottoremppamiehemme totesi, energian hinnassa maksetaan siitä, että rakenteet pysyvät kuivina. Ja juu, patolevyyn kääriytynyt rouva siellä jupisee, että kyllä muutkin ratkaisut toimivat. Se on rouva aivan totta. Toivotaan siis, että niin tekee tämä meidänkin.

Kutterinpuru eristeenä 

- vastaus kuului: UNOHDA JO KUTTERINLASTUT!!! Aha, ok, anteeksi.


"SÄ ET VOI SANOA LAMELLIHIRTTÄ MASSIIVIPUUKSI!"

"Projektin Isä Aurinkoinen ei olekaan sitä mitä toivottiin."

Lisäksi yhteydenpito ei oikein toiminut ja vastailu oli niukahkoa. Tämän seurauksena minulta alkoi mennä yöunet. Kun lisäksi kaikkea muutakin riemuisaa on tässä ruuhkavuosissa madellessa tullut vastaan, niin kuormitus alkoi tuntua jonkinlaiselta. Tein siis ainoan päätöksen, jonka koin olevan suoraselkäinen ja helpottavan stressiämme:

Pyysin puolisoani soittamaan vastaavalle mestarille ja purkamaan sopimuksen. 

Itse makasin sikiöasennossa kylpyhuoneen lattialämmitetyillä kaakeleilla teddykarhu kainalossa ja nyyhkytin. Huom. nyyhkytin sillai miehekkäästi.

"Me ei voida enää jatkaa yhdessä. Meidän ajatukset alapohjan eristeestä on vaan niin erilaiset."

Puoliso hoiti homman tehokkaasti ja tyylillä, kuten hoitaa kaiken, mihin ikinä ryhtyykin.

Emme kuitenkaan hypänneet uhkarohkeasti tyhjän päälle, toisin kuin ne urheat Vain elämää -sarjan artistit, jotka pitävät kolmen kuukauden keikkatauon ja lähtevät Nykkiin. Niin uskaliaita emme olleet. Junanvaunuissakin lukee: saattaen vaihdettava. Tai Latva-Lusan Torbjörn laulaa Hotelli Känniääliön karaokeillassa:

Vanha kulta raukka
tuli meidän kautta,
luuli että vielä aukes ovi
Uusi kulta vieres, 
vanha oven pieles, 
eihän kahta rakastella sovi.
Uusi kulta vieres, 
vanha oven pieles, 
eihän kahta rakastella sovi.

Ihana biisi. Pirkko Liinamaakin tykkäisi tanssia tätä autossa, vaikka Klasu valittaisi, että miksi taustalla on rumpukone.

Mutta olin siis ollut yhteyksissä kehuja saaneeseen uuteen vastaavaehdokkaaseen, jolle passasi ottaa meidät vahvojen mutta herkästi väräjävien siipiensä suojaan ja kantaa meidät kohti auringonlaskua, jossa kotimme jo odottaa liesi lämpimänä. Vaikka ne hirsitalot onkin vetoisia.

"Puoliso hoiti homman tehokkaasti ja tyylillä, kuten hoitaa kaiken, mihin ikinä ryhtyykin."

Mitään omakohtaista kokemustahan meillä ei kyseisen herran toiminnasta ole, on vain luotettavien ja suunnilleen samassa tilanteessa olevien muiden rakentajien kokemuksia hänestä. Eikä siis ole tarkoitus demonisoida edellistäkään vastaavaa työnjohtajaa. Hän teki hyvää ja tehokasta työtä piirtäessään meidän taloamme ja olisi varmasti ollut monella tapaa asiantunteva ja osaava. Toivon kuitenkin, että joskus tunteella ja perstuntumalla meneminenkin voi olla hyväksi. Ainakin olen nukkunut taas yöni.

Rakentajan unilääkevaihtoehdot:

  1. Rakennusmääräyskokoelman lukeminen
  2. Tonkka konjakkia
  3. Vastaavan työnjohtajan vaihtaminen 
Kivun voimakkuuden arviointi: 1 - curly girl -videoiden katsominen instasta. 9 - vastaavan työnjohtajan erottaminen. 10 - legon päälle astuminen. Klassikko.
Kuvat: Pixabay

2 kommenttia:

  1. Mahtavaa, aivan ihanan hullua!!! Kerropa lisää suunnitelmasta, siis talon? Painovoimainen ilmanvaihto hirsitalossa ja vielä tuulettuva alapohja, kuulostaa hyvältä ja ihan mun haaveilta! Ne kutterinpurutkin kuulostaa mielenkiintoiselta mahdollisuudelta, ehkä mainitsen ne aamukahvipöydässä ens viikonloppuna, ja katson kuinka puolison kahvi on peräseinässä taideteoksena ja otsahermo ainakin kivan pinkeänä... mutta niin se tais olla myös silloin kun mainitsin haluavani sellaiset navetan kivet talon perustukseksi. Noin vaan ne on jo suunnitelmassa kun se sai vähän aikaa sitä märehtiä.
    Mielelläni kuulisin lisää tästä projektista faktaa. Ehkä muutama tsiljardi muutakin lukijaa, uskoisin.
    Raksajaksuhaleja sinne kovasti ja monet kiitokset mukavista lukuhetkistä tähän asti!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei ja kiitokset tosi kivasta kommentista sekä raksajaksuhaleista!

      Lähiaikoina pitäisi olla esitellä ihan oikeita suunnitelmia talosta. Asumme tällä hetkellä rintamamiestalossa, ja sitäkin kautta varmaan osittain tulee näitä yksinkertaisuuden ihanteita.

      Painovoimaisen ilmanvaihdon toivoisimme toimivan riittävän hyvin, vaikkei mitään järjetöntä hönkää koko ajan puhkuisikaan. Nykyisessä talossamme painovoimainen ei toimi mitenkään kummoisesti, joten hyvin suunniteltuna uuden talon ilmanvaihto olisi varmasti parempi kuin tällä hetkellä. Ei siis painovoimaista ilmanvaihtoa ideologisista syistä. Mieluummin happea koneesta kuin hiilidioksidia haaveista.

      Tuo liimaton massiivihirsi lienee ehkä eniten hörhöilyfiiliskysymys. Uskon, että lamellihirret olisivat nekin oiva vaihtoehto. Mutta silti jotenkin perinteinen kiehtoo.

      Ja pilariperustus edustaa sitä ajatusta, että talo saadaan irti kosteasta maasta. Sen voisi toteuttaa muillakin tavoin, mutta koska ne paalut tarvitaan savimaan takia joka tapauksessa, niin tuolla saattaisimme päästä suht kustannustehokkaasti. Vaikka rahaa toki piisaakin.

      Vielä kerran, kiva kun kommentoit ja roiku toki mukana jatkossakin ;)

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.