perjantai 29. toukokuuta 2020

Naapurien kuuleminen - unelmat murskaksi


Naapureiden kuuleminen - tuo nopea muodollisuus matkalla rakennuslupaan. Näin olimme kuvitelleet. Olimme taas vaihteeksi väärässä. 

Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme. Juttelimme kaikkien kanssa mukavia jonkin aikaa. Kastuimme, koska satoi. Virallisen lomakkeen ja kuvien ohella kuoressa oli saate:

Hei!

Olemme Seija Ala-Kautta, Lassi Massi-Kassi sekä Yannis Nonstoppolos (11 v.) ja Elena Megapruppolos (8 v.) Olemme aloittamassa hirsitalon rakentamisprojektia tontillemme osoitteeseen Kaukainen Galaksi 666 B-rappu.

Ohessa on naapureiden kuulemislomake, jonka toivoisimme saavamme takaisin täytettynä joko postitettuna tai voimme toki lomakkeen myös noutaa.

Naapureiden kuulemisen epävirallisemman osuuden täyttämiseksi kuulisimme vielä mieluusti vastauksen protokollan tärkeimpään kysymykseen, eli rasti ruutuun:

*  punaviini
*  valkoviini
*  tuorepuristettu omenamehupönikkä

Annamme mieluusti lisätietoja projektiimme liittyen ja odotamme innolla muuttoa Galaksiinne.

Ystävällisin terveisin,

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Jee! Rakennuslupa, koti, ulkoporeallas, kesä, onni ja orgiat, täältä tullaan!

Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme.

Ensimmäinen tuleva naapuri halusi tietää, onko meillä lapsia. Kun kuuli, että kyllä, niin vastaus oli käytännössä selvä. Onneksi myönteisessä mielessä, kun ovat itsekin lapsiperhe. 

Toiselta tulevalta naapurilta tuli kiitosta talon ulkonäöstä ja siitä, miten se istuu kaupunginosan maisemaan.

Kolmannet tulevat naapurit rakentavat samaan aikaan naapuritontille. Heiltä tuli niin ikään lupa. Heiltähän tarvitsemme luvan rakentaa piharakennuksemme lähemmäs heidän tonttiaan ja he taas saavat käyttää tonttimme tietä omalle tontille ajamiseen, joten kauhun tasapaino tuotti kaunista hedelmää.

Ja sitten...

Neljäs naapuri pudotti meidät pyrstöllemme, loksautti leuat ja sai haukkomaan paperipussiin. Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava. Se ei sovi heidän talonsa naapuriin ja muuten kivannäköisen talon korkeutta pitäisi laskea. Palaute oli asiallisesti kirjoitettu, eikä siinä mitenkään haastettu riitaa, mutta siitä paistoi yllättyneisyys, että naapuriin tuleva talo onkin sellainen kuin on.

"Miksei me tajuttu ajoissa, että sinun kotisi ei ole sinun?"

Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava.


Näiltä naapureiltahan olimme saaneet luvan suunnitella osaa talostamme lähemmäs heidän tonttiaan. Koska he ovat aikoinaan saaneet rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta, meidän olisi pitänyt vastaavasti rakentaa viiden metrin päähän. Saimme siis heiltä luvan tulla parin huoneen osalta myös kolmen metrin päähän, mikä luonnollisesti olisi vähentänyt hukkaneliöitä muutenkin päästäisen siittiön kokoisella tontillamme.

Toim. huom.! Suunnittelemamme talo on siis riippuvainen naapureiden luvasta, koska se olisi (ollut) tarkoitus rakentaa sallittua etäisyyttä lähemmäs heidän taloaan. 

Koska emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi, vaihtoehtoina on joko perustella ratkaisumme, etsiä kompromissia, luopua itsellemme merkittävistä ratkaisuista tai luopua koko projektista.

"Jää hyvästi tuoksuvitukka. Sinulle ei ole sijaa veneen alla."

1. Ratkaisujen perustelut


Kerroimme vastausviestissämme, että koska rakennamme rämeikköön, pyrimme pitämään kosteuden poissa rakenteista pilariperustuksella. Puinen alapohja ja kutterieriste taas ovat kosteutta sietäviä, mutta purun määrä osaltaan korottaa taloa esim. ontelolaattoihin EPS-eristeeseen verrattuna. Yläpohjaan tulee paksusti kutterilastua, joten sekin osaltaan korottaa taloa. Talon kattokulma on ryhdikäs 1:2, loivempi näyttäisi silmiimme nössöltä ja nyynältä. Rakenteissa ajattelimme välttää betonia, koska ilmastonmuutoksen kannalta se on pyllyimpiä materiaaleja. Hyvä matsku toki muuten, esim. mafia tekee siitä laadukkaita uimaräpylöitä.

2. Kompromissi


Nössömpi kattokulma, vaikkapa 1:3. Betonia sokkeliin, betonia ontelolaattoihin, betonia poskeen, gisaueela, gisaueela. Ryömintätila maan alle. Kassilohta omasta kellarista.

3. Luopua itselle tärkeistä asioista 


Ks. ed. koht. jne. spirit. fort. vatsahuuht.

4. Ihasama, paskaks vaan


Hanskat tiskiin. Pyyhe kehiin. Kiitos ja anteeks. Tämä on ollut ihana matka ja haluamme kiittää molempia kaikkia tukijoitamme. Peace and love. Free Willy and Nelson Mandela. Tontti myyntiin, torilla tavataan.

"Naapurien kuuleminen ei ollutkaan kiveen kirjoitettu. Turhaan toimitettiin rakennusvalvonnalle kolme kappaletta näitä laintauluja."

“Emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi.

Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, joiden tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen. Sellaiseen, jossa emme rakenna liian lähelle naapuria, jolloin heidän lupaansa rakentamiselle ei tarvita. Naapurien kuuleminen vaaditaan toki silti, eikä edelleenkään olisi halua päästä tässäkin hommassa hallinto-oikeuteen. Alkaa muuten näitä keikkoja raastupaan kertyä kiitettävästi.

Tällaisessa suunnitelmassa talomme naapurien puolelle jäisi 5 x 20 metrin kaistale (eli 100 m2) käytännössä hyödytöntä maata. Tai on siellä kaupungin meille myymä oja, johon naapurit saavat laskea hulevetensä, mutta me emme. Piha pienenisi entisestään, mutta toisaalta tyhjästä ei muutenkaan kannata yrittää nyhjästä.

Aiemmin marisin, että rakentamisen lyhyin aikayksikkö on viikko. Pitää yhä paikkansa. Ensimmäisen viestin saamiseen meni viikko, vastauksestamme on nyt kulunut 5 päivää, joten tätä menoa olemme juhannuksessa silmänräpäyksessä, saldona 4 sähköpostia. Olen kallistumassa melko vahvasti näiden haaveiden kuoppaamiseen ja uuteen (eli vanhempaan) talomalliin palaamiseen.

Rakas sokkeli, toivottavasti vielä tapaamme. Jos ei tässä maailmassa, niin sitten tontinrajan tuolla puolen!"

Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, jonka tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen.

Korostettakoon nyt vielä, että riitaa ei kumpikaan osapuoli ole hakemassa. Jos olisi, niin kannattaisi vakavasti miettiä, onko naapuruuteen edellytyksiä. Mutta jos olosuhteet menevät liian hankaliksi, niin ehkä on parempi ampua unelma alas, ennen kuin se on ehtinyt liian korkealle. Se on kaunis tapa sanoa, että turha tässä on haihatteluun enempää rahoja tuhlata.

Kävi miten tahansa, taloa ei saada pystyyn missään kuvittelemassamme aikataulussa ja tekijät ottavat muita hommia. Rahaa tulee menemään parhaassakin tapauksessa tuhansia euroja ylimääräistä. Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee. Ihmeitä tuskin tapahtuu.

Tähän loppuun kiva meikkivinkki:

Puuteri

"Tähän piti tulla terassi. Hallinto-oikeuden päätöksellä siihen tuleekin minkkitarha ja louhos."

Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee.

tiistai 26. toukokuuta 2020

Piharakennus - kikkaillaan vielä vähän!


Saatoin edellisessä postauksessani ihan pikkuisen marista, kun kaikki edistyy niin hitaasti. Saimme kuitenkin lauantaina kauan odotetut, vastaavan mestarin hyväksymät piirrokset. Niistä oli oikeaoppisesti poistettu turha tukimuuri ja kaikki oli kunnossa kuin koronatilanne Venäjällä. 

Piharakennuksen päädyssä tontti viettää sen verran jyrkästi kohti rajaa, että vastaavan mestarin mielestä päätyyn tarvittiin tukimuuri. Kyseinen herra on tarkka, tiukka ja taitava, joten tätä en kyseenalaistanut. Mutta kun meille sitten kuvista valkeni, millainen Pyhän Markuksen tori piharakennuksen päätyyn pitäisi pykätä, tulimme (taas vaihteeksi) toisiin aatoksiin.

Piharakennuksen päädyssä on siis varasto. Varastoon tarvitaan ovi. Ovelle tarvitaan portaat. Portaille  tarvitaan tukimuuri. Tukimuuriin tarvitaan rahaa. Ja tämä kaikki 2,8 neliön vuoksi. Sanotaan, että keittiössä on kodin kalleimmat neliöt. Luulen, että meille ne olisivat tulleet pihavarastoon. 


Tukimuurin länsipäädyn voi vaikkapa vuokrata ulkomaisten artistien keikkapaikaksi.

“Vastaavan mestarin mielestä päätyyn tarvittiin tukimuuri.

Mikä siis neuvoksi? No mehän aloimme veivata. Piharakennusta nyt on veivattu jo aiemminkin,  joten se lienee siihen tottunut kuin näyttelykoira perärauhasten rassaamiseen. Koska halusimme piharakennuksenkin pilareille, se nousee melko korkealle. Ja koska vielä päädyssä maa viettää alaspäin, piharakennuksen ovi tulee melko korkealle. Ja koska säädösten mukaan rekka-auton on voitava tuoda hamsteri pyörätuolissa kääntymään invaympyrässä kolmentoista norsun kanssa, varaston ovelle johtavista portaista tuli pitkät. Ja koska varaston ovelle yleensäkin johti portaat, oli fiksuinta tehdä tukimuuri. Vai oliko?

Vai olisiko fiksuinta heivata heleveettiin koko kötöstys? Kill it with fire. Tai kumikin kelpaa. Pihavaraston ovi - pois! Portaat - pois! Tukimuuri - pois! Huolet - pois?

No mutta mistäs varastoon sitten pääsee, tiukkaa perunasäkeistä makrameeta virkkaava eiralaisrouva? Hyvä kysymys. Sisäkautta, vähän kuten rouvan kohtuunkin. Eipä se optimaalinen reitti ole roudata suksia, koksia, saksia, seksiä, poimureita, saumureita tai samuraita, mutta ei noin pieneen varastoon kyllä mitään mahtuisikaan.  

Mutta kerronkin salaisuuden: Samalla ajateltiin, että piharakennuksen toisessa päädyssä katoksen hirsiseinän tynkää voisi pidentää niukalla metrillä. Ja jossain myöhemmässä vaiheessa vielä yhden seinän lisäämisellä tuohon päätyyn saisi 4,5 m2:n maapohjaisen varaston. Sinne se ruohonleikkuri sujahtaisi. Jos meille joskus piha tulee. Ja jos siihen pihaan tulee nurmikkoa. 


Mistä erottaa tyhmän ja masokistisen rakennusluvan hakijan? Niin siis tämä oli aidosti kysymys, koska luulen että olemme molempia.


Pihavaraston ovi - pois! Portaat - pois! Tukimuuri - pois! Huolet - pois?

Piirtelin muutosehdotukset jälleen kerran vanhalla tutulla Microsoft Paintillä. Talotehtaalle, piirtäjälle ja vastaavalle mestarille laitoin saatteeksi seuraavanlaisen viestin:


Viime hetken muutostoive talousrakennukseen


Hei Imelda, Jacques ja Günther!

Hieman häntä koipien välissä lähestymme vielä muutostoive numero 396239762359 kanssa. 

Seija Ala-Kauttan kanssa katselimme kuvia ja kyllähän tuo tukimuurijärjestely on melkoisen massiivinen pienen 2,8 neliön varaston takia. Talousrakennuksen varaston vaatimat pitkät portaat sekä viimeisimpänä tukimuuri muuttivat alkuperäistä kuvitelmaamme sekä toivettamme melko radikaalisti.   

Siksipä kysyn, voisiko seuraavan muutoksen tehdä kivuttomasti ja nopeasti ja onko jotain (rakennusteknistä, rakennusvalvonnan vaatimuksia), mikä sen estää:

- heitetään varaston ulko-ovi, portaat ja tukimuuri hemmettiin ja kulku varastoon saunatuvan puolelta. 
- "ylimääräinen" hirsiseinä sekä viistosti tontin rajan suuntaisen osan katto pois, jos hirsi on kuitenkin EI60 ja sokkeli suojataan tarvittavan matkan? Toki toinen vaihtoehto on pitää katto ja hirsiseinä ennallaan, jolloin tontin nurkkaan jää katettua tilaa. Kumpi kätevämpi / toimivampi onkin.
- kapea sisäovi saunatuvasta varastoon, jos se kelpaa teknisesti ja rakennusvalvonnallisesti. JOS tilanne vaatii, niin varaston sisäseinät voi muuttaa runkorakenteisiksi.
- autokatoksen puolen hirsiseinän pätkän pidentäminen 800 mm.

Kuva selittää lisää. Pahoittelut vaivannäöstä. Koetamme tässä haeskella parasta mahdollista kompromissia. Meille saa toki soittaa heti, jos pulssi nousee tai siltä tuntuu vaikka sunnuntainakin. Toki toivomme yhä pääsevämme asiassa mahdollisimman nopeasti eteenpäin. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi sekä Seija Ala-Kautta


Kesäisin kaupunkilaiset voivat kokoontua tukimuurille tanssimaan, viettämään aikaa perheidensä kanssa sekä hiihtämään.

Koetamme tässä haeskella parasta mahdollista kompromissia.

Maanantaiaamusta soitin vastaavalle mestarille nuhtelua odottaen, mutta hänen mukaansa periaatteessa kaikki on toteutettavissa, eikä sisäkautta varastoon ole ainakaan sen vaikeampi könytä kuin ulkokautta. Kiva, tämähän eteni mainiosti. 

Paitsi.

Maanantaina keskusteltiin piiiiiitkään vastaavan mestarin kanssa vähän muustakin. Ja jos energiaa löydän asiasta kirjoittaa, niin kivaa luettavaa se ei ole. Jätetään kuitenkin sellainen cliffhanger tähän loppuun, että voipi olla että mitään taloa ei tule. 

Pikkujuttuja. 

perjantai 22. toukokuuta 2020

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö


Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai


Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu


Just sitä

Maanantai


Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai


Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko


Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.

Torstai


Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 


Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.

maanantai 18. toukokuuta 2020

Kokemukset talotoimittajista - minkä valitsimme?


Talotoimittajien kilpailutus alkoi jo viime vuoden puolella. Kilpailutus tosin on tässä tapauksessa hieman yliampuva termi: laittelimme kyselyä hirsitalofirmoille, jotka tekevät taloja myös massiivihirrestä. Se karsi melkoisesti toimittajia listoilta. Pyysimme anteeksi, että häiritsemme ja varovaisesti kysyimme, saisimmeko antaa heille joitain satoja tonneja rahaa. Kilpailutuksen aloittamisesta sekä sen kiihkeistä ensitunnelmista kirjoitin omat postauksensa.

Seuraavan sisältöinen viesti lähti ensin niille firmoille, joita ajattelimme alkaa arasti riiaamaan, jos vaikka kihiloohin päästääsiin iliman puukkua selijässä:

Hei!

Juttelimme tänään puhelimessa. Tässäpä hieman taustoitusta projektiimme.

Meillä on (pieni) tontti Linnunradan tähtikuviosta (paikka muutettu) ja kaupungin rakennusvalvonta on hyväksynyt ideamme ja suunnitelmamme (EI MUUTEN OLE! TOIM. HUOM.), jonka perusteella nyt kysyn tarjousta. Vastaavan mestarin tekemät piirrokset liitteenä.

Taloon olisi toiveissa puinen tuulettuva alapohja, perustus paaluille, (koivu)lautalattia, lämmönjako joko lattialämmityksellä tai patterilla sekä painovoimainen ilmanvaihto. Osa on hieman keskenään ristiriidassa, mutta olen ymmärtänyt, että näilläkin kriteereillä on taloja toteutettu.

Kattomateriaali olisi joko peltikatto tai tiilikatto. Hirrellä ylös asti ja kylmä käyttöullakko.

Piharakennuksen suhteen otamme vastaan ehdotuksia sen hirren paksuudesta.

Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.), jotta voisimme viedä asioita eteenpäin yhdessä samaan aikaan rakentavien naapuriemme kanssa (NIILLÄ LÄMPIÄÄ JO SAUNA SAATANA, TOIM. HUOM.). Siksi toivoisin saavani vastauksen marraskuun (NYT ON TOUKOKUU JA MINÄ OLEN VILJAA, TOIM. HUOM. FEAT. JUICE LESKINEN) aikana. Puhun mielelläni asiasta puhelimessa ja annan tarvittaessa myös sähköpostilla lisätietoja.

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi ja Seija Ala-Kautta, Linnunradan tähtikuvio (kaikki muutettu)

Haluaisimme edetä projektissa melko nopeasti (HIHIHIHIIIII, TOIM. HUOM.)

Näistä hirsifundamentalistien periaatteista tingimme ensimmäisenä päätykolmioista. Taloon tulee tuulettuva yläpohja, eli ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien. Kun sitten muutama tarjous oli edullisempi runkorakenteisilla päädyillä, hylkäsin tältä osin pyhien kirjoitusten tekstit ja otin nämäkin tarjoukset huomioon.

Tarjouksen pyysimme seitsemältä toimittajalta, joilta tiesimme saatavan massiivihirttä. Jokaista voisin kokemuksemme mukaan suositella, varauksin tai suuremmin varauksin. Talofirmat ovat aakkosjärjestyksessä ilman sympatiapainotuksia. Subjektiivisia plussia ja miinuksia on jaettu ihan yhtä reilusti kuin Trump twiittaa. #molopää.

“Ullakolla voi varastoida tavaraa, mutta siellä ei vietetä laatuaikaa hirsien pyhiä eettereitä nuuhkien.

Aatos Hirsitalot


Aktiivinen ja asiantunteva myyjä oli sitkeä ja avulias. Tiedusteli tilannettamme säännöllisesti ja jopa kiersimme hänen kanssaan ensin Peuratalojen ja firman kaaduttua firman raunioilta nousseen uuden Aatos Hirsitalojen kohteita. Omaa tuotantoa firmalla ei ollut, vaan massiivihirret olisivat tulleet Pellopuulta. Tämän oman tuotannon puuttumisen koimme miinuksena. Myös firman tuoreus ja pieni koko pohdituttivat. Kolikon kääntöpuolena toisaalta ketteryys.

Eurohonka


Asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Kysymyksiin reagoitiin nopeasti ja ystävällisesti. Hinta oli edullisemmasta päästä. Olimme muutamia heidän talojaan käyneet katsomassakin esimerkiksi eeppisellä syysturneellamme, jossa Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja. Kasvokkain emme tavanneet.

Eurohongan massiivihirsitalon rakentamisesta kertoo Talvikaato-blogi. Allaolevan kuvan talo ei ole blogista todistajien suojelemiseksi.

Eurohongan massiivikuusihirsi. Tai talohan tuo oikeastaan on. 

Forssassa oli lounaaksi tarjolla liha-, liha- ja lihavaihtoehtoja.

Hobbiton, Viro


Saimme ystävällistä palvelua ja asiantuntevia vastauksia. Firma ja talo olisivat varmasti olleet huippuja. Mutta se hinta. Jesus Maria de Gutierrez de Santo Domingo y Sangre de Toro con Carne! Sanotaanko nyt näin, että tarjouksessa oli loppusumman kohdalla tosi paljon euroja. Meillä oli tilillä vähemmän euroja. Hobittien taloa emme siis saaneet, vaikka jalkani (JA SANONKOMÄMIKÄ, TOIM. HUOM) ovat yhtä karvaiset.

Hobbitonin työnjälkeä voi tiirata Moderni hirsitalo -blogissa.

Honkatalot


Juttelimme pitkät pätkät myyjän kanssa Habitare-messuilla ja pohjustin tarjouspyyntöämme puhelimessa. Emme kuitenkaan koskaan saaneet siihen vastausta - emmekä myöskään tiedusteluun tarjouspyyntömme tilasta. Turhan myöhään lähdin tiedustelemaan asiaa toiselta firman myyjältä. Tuolloin juna oli jo vähän turhan kaukana asemalta ja Honkatalot jäi. Jätin raiteille muutaman tonnin lohdutukseksi.



Emme kuitenkaan koskaan saaneet vastausta tarjouspyyntöömme.

Ollikaisen hirsirakenne


Hyvämaineinen firma. Kuten alussa kirjoitin, mitenkään kovin vimosen päälle emme osanneet tai jaksaneet kilpailuttaa, joten Ollikainen saattoi kärsiä tästä osaamattomuudestamme. Tästä ehkä voi päätellä, että talomme ei tule Ollikaiselta, vaikka se ei olekaan heidän vikansa.


Tender Ehitus, Viro


Kiinnostava ja asialleen omistautunut firma. Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät. Kävimme katsomassa useampaakin heidän kohdettaan Suomessa ja myös juttelimme useampaan otteeseen firman omistajan Marguksen kanssa. Oma säätämisensä oli toimittaa kuvat tarjouspyyntöä varten, sillä firma haluaa selvästi keskittyä omimpaan alaansa, eli talojen tekemiseen, ei suunnitteluun ja kuvien kanssa nysväämiseen. Siksipä vastaava mestarimme - tuolloinen vastaava mestarimme - piirsi kuvia, joiden pohjalta tarjousta haimme. Hinta yllätti - olin odottanut edullisempaa. Sitä en tiedä, miksi.

Työnjälkeä ja tekstiä Tender Ehituksen talosta on Aika rakentaa -blogissa.

Virolainen mänty kuulostaa hyvin samalta kuin suomalainen mänty. Ne ovat sukupuita.


Tenderin käsinveistettyä hirsiseinää. Tai kai ne sentään puukkoa käyttävät. Kuva ei ole edellisestä talosta. Tärkeä tieto.

Käsinveistettyä komeaa mäntyhirttä, osaavat tekijät ja oman firman pystyttäjät.

Vaaran aihkitalot 


Paljon referenssejä ja osaavat tekijät. Myös paria Aihki-taloa olin päässyt katsomaan kuluneen vuoden aikana. Komeita olivat. Vaihtoehtoina oli joko koko matkalta tasainen höylähirsi tai perinteisesti toiseen päähän kapeneva aihkihirsi. Kyllä, jälkimmäinen on perinteisemmän, elävämmän (JA KALLIIMMAN, TOIM. HUOM.) näköinen.

Vaaran Aihkitalojen massiivihirsitalo rakentuu Hyvän ilman hirsitalo -blogissa. Kuvan nurkka toivoo saavansa pysyä tuntemattomana, joten sillä on salainen numero, eikä se ole blogin talosta.

Aihkitalon nurkka harmaantuu nopeammin kuin ensimmäistä taloaan rakentavan parta. Vaikka olisi nainenkin. 

Vaikka uskon, että olisimme saaneet kelvon talon kaikilta firmoilta, niin erojakin oli. Yksi firma vastasi nopsaan mutta ylimalkaisesti. Tuli kuva, johon oli vedetty ulkoseinät punaisella ja sisäseinät vihreällä. Punainen = hirsi, vihreä = rankarakenne. Vastaava mestari kommentoi tarjousta seuraavasti:

- ei juuri mitään SUUNNITTELU JA MUUT PALVELUT osastolta, todella huonosti tehty tarjous!!!
-ei hirsiväliseiniä
-sisältää eristeet
-sisältää alapohjan
-sisältää sisäverhoiluja + listat
-melko vaatimaton asennussisältö

Halusimme karsia lupaavimmat tarjoukset jatkoon, joten tämä toimittaja tipahti suht nopsaan listalta. Muutamasta firmasta jäi ehkä vähän myös sellainen olo, että heidät pitää haluta heidät saadakseen. Että sitten voidaan raottaa aitan ovea, jos ensin mennään kihloihin.

Jossain vaiheessa olimme alkaneet pähkäillä myös talon ulkonäköä - tai ehkä enemmänkin sisänäköä. Mänty kun tummuu ja kuusi taas kellastuu. Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan. Massiivikuusihirsi ei vain kovin monella toimittajalla ole listalla ja yksi näistä toimittajista (tai siis myyjistä) ei meille suvainnut vastailla, joten vähiin kävivät vaihtoehdot.

Tenttasin massiivikuusihirren toimivuudesta mäntyiseen vastaavaan verrattuna, kuusihirren vääntyily kun aina silloin tällöin eri foorumeilla puhututtaa. Sain valitsemastamme firmasta vakuuttelua, että ihan yhtä toimivaa seinää saadaan molemmista. Siinä se sitten oli, päätös. Massiivikuusihirsitalo. Tulipahieno yhdys sana.

Massiivikuusi alkoi vähitellen kuiskia korviimme yhä voimallisemmin ikiaikaisia loitsujaan.

Jaa että mikä firma? kysyy tuiman näköinen eläkeläisherra sieltä lasivillalla täytetystä deprivaatiotankista.

Eurohonka - epäilyttävällä ulkomaan murteella Euro Loghouses.


Alkupään keskustelut aloitimme Aki Maskosen kanssa ja tarjousprosessista lähtien olemme olleet tekemisissä Sari Vainionpään kanssa.

Ja että ollaanko tyytyväisiä tähän mennessä, tiedustelee sieniä maanvaraisessa puisessa alapohjassa viljelevä neiti-ihminen.

Juu. Hupaisaa sinänsä, että kun nykypäivänä pitää tietää suunnilleen neliösentin tarkkuudella, mistä karsinasta ja minkä nimisen sian luusta irtokarkin liivate on peräisin, niin meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona. Ei siinä, että tässä nyt tarttisi neniä hieroa vastakkain tai lapsille kummeja hankkiakaan, mutta en siis vielä tänä päivänä tiedä, minkä näköisiltä ihmisiltä olemme talomme tilanneet. Ja ihan periaatteesta en ole viitsinyt googlata. Pieni jännitys pitää asiakassuhteen tuoreena. Paljon on kuitenkin sekä puhuttu ja sähköpostia lähetelty (ai jaa, vaikka vaan talon ostitte, sieltä kyyninen peräkammarin poika 70-luvun miestenlehtien keskeltä huutelee), joten ehkei tässä nyt ihan hämärältä kujalta olla rolexia ostamassa.

"Niin kuka teistä oli se, jolta me tää hirsitalo ostettiin?"

Ja nyt siis ollaan tässä. Rakennuslupa pitäisi saada sisään ihanjustnythetikohta (VÄHÄN SAMA TEEMA TOISTUU, TOIM. HUOM.) Mutta koska ääneneristysselvitys ja ihan muutama muukin muuttuja, niin Kodotus on ja pysyy nimensä mukaisena.

Kodin odotus on käynnissä ja sen kodin toimittaa Eurohonka.

“Meikäläiset ostavat talon etänä ja sokkona.


tiistai 12. toukokuuta 2020

Ostin Facebook-mainontaa - sain Facebook-häirintää


Ostin sitten vitosella blogilleni Facebook-mainontaa. Ajattelin, että pian blogini lukijamäärät räjähtävät käsiin ja Google joutuu vuokraamaan Australian mantereen uusia servereitä varten. Mainostaminen Facebookissa on kyllä tehty helpoksi. Minä annan vähän rahaa, ja Facebook tuputtaa tätä avohoitopotilaan tekstiterapiaa viattomien silmiin.

Äkkiä! Tarjous vanhenee, eikä uutta tule moneen tuntiin!

Valvoin yöni ja odotin, koska Glorian kodista otetaan yhteyttä ja pyydetään siirtämään kotimme Bulevardin eteläpuolelle, jolloin siitä voitaisiin tehdä juttu. Koti ei siirtynyt, mutta tulosta syntyi: 7 ihmistä klikkasi. Siis seitsemän! Juhani, Aapo, Simeoni, Tuomas, Lauri, Eero ja Jenniqua-Bellenique. 


Kerran yritin tavoittaa yhtä ihmistä kadulla. Tuli ehdollista.

Ajattelin, että pian blogini lukijamäärät räjähtävät käsiin.

Pidin totta kai isot somepirskeet, jonne kutsuin muita somevaikuttajia, kuten naapurin Rajat kiinni -Martin, Eikö tämä olekaan Guukle? -Seijan, Tykkään kaikista kissavideoista -Irmelin, Tippurini on syyrialaisten pakolaisten vika -Tonyn sekä PewPieDieWhyMyCryn, joka lupasi ottaa Kardashianin siskoista mukaan sen, jonka pylly mahtuu Vespan satulaan. Kyytiin hyppäsi siis Corona Kardashian.

Siis mahtavaa. Kiva kun muistutitte. Multa pääsi tässä vartissa se jo unohtumaan. Saisko näistä vielä tekstarit ja sähköpostitkin?

7 ihmistä klikkasi. Siis seitsemän!

Seitsemän klikkausta vitosella. Rehellisesti sanottuna en toki paljoa odottanutkaan, mutta yhtä rehellisesti sanottuna seitsemän klikkausta on aika vähän. Itselläni napsahtaa useampia kertoja jo lauantaina aamupalapöydässä perheen kanssa.


Onneksi ei tullut enemmän klikkauksia. Pylväshän olisi rikkonut silloin naapurikaupungin uimahallin ikkunat.

“Seitsemän klikkausta on aika vähän.

Eikä tässäkään vielä mitään, mutta tämän bloggaajaurani massiivisimman somevyörytyskampanjan jälkeen vasta tuputus alkoi: Kyllä, Facebook, mainostin sivuani kerran. Ei, Facebook, en juuri nyt aio mainostaa sitä uudelleen. Ei, en nytkään. Enkä huomennakaan. Enkä ylihuomenna. Enkä aio nyt käyttää viittä euroa, jotta tavoittaisin jopa 666 ihmistä / demonia.

Siis miten tää nyt meni, että kuinka monta ihmistä voin tavoittaa ja että saako jotain alennusta?

Kyllä, Facebook, mainostin sivuani kerran. Ei, Facebook, en juuri nyt aio mainostaa sitä uudelleen.

Tätä tuputusta on nyt jatkunut siitä lähtien, kun kampanjani päättyi. Kampanja tosin kuulostaa vähän ylimitoitetulta termiltä tässä yhteydessä. Kodotuksen face-sivu nyt ei muutenkaan ole noussut mitenkään brändi-imperiumini ykköstuotteeksi, hieman heikosti olen sitä päivitellyt.

Siis ihanaa, kiitos. Siis saan alenusta tänäänkin, kuten eilen, toissapäivänä, tunti sitten, juuri äsken ja ihavvarppina huomennakin?

Odotan vain sitä päivää, kun Facebookilta tulee ilmoitus: “Hei Kodotus! Maksamalla 5 euroa, voit vähentää sinulle lähettämiemme mainontamuistutusten määrää jopa 95 prosenttia.” Siinä PayPal nimittäin vingahtaisi nopeammin kuin vessapaperi loppuu Prismasta.
Tätä tuputusta on nyt jatkunut siitä lähtien, kun kampanjani päättyi.

tiistai 5. toukokuuta 2020

Käyn kuumana - leivinuuniin


Takka vai leivinuuni vai takkaleivinuuni vai leivintakkauuni vai puuhella vai hellauuni vai uunileivintakkahellamuumi?


Cityhippi minussa haluaa nähdä tulen loimotuksen. Mielellään takassa, vaikka onhan ne palavat Auditkin ihan ok.

Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.

Moderni miehen malli minussa haluaa keitellä luomupuuroa lapsilleen ja suukotella nämä koulutielle.

Vilukissa minussa haluaa kehrätä uuninpankolla ja oksennella myyrien luita sohvan taa.

Saituri minussa ei halua maksaa liikaa.

Niinku tällanen fiilis olis haussa, mut saisko siihen jonku kivan filtterin?

Kuten tämän blogin lukijakunnan kirkkaimpana hehkuvat hiilet ovat jo yllä olevasta voineet päätellä, tulisijat ovat siis olleet meillä pähkäilyn aiheena. Olemme käyneet läpi suunnilleen kaikki vaihtoehdot etanolikiukaasta hihojen palamiseen ja tuluksista Rooman polttamiseen. Vahvimpana ajatuksena on kuitenkin ollut leipaista takkaleivinuuni sekä puuhella samaan kompleksiin.

“Martta minussa haluaa leipaista pohjoiskarjalaisia perinnerömpsälöisiä jälkilämmössä.”

Jos katsoo tarkkaan, lieskoissa voi nähdä tulevaisuutensa.

Takkaleivinuuni


Nykyiseen kotiimme halusin ehdottomasti leivinuunin takan yhteyteen. 14 vuoden aikana se on lämmitetty kerran. Olemme ottaneet opiksi virheestämme, joten haluamme uuteenkin taloomme leivinuunin. Mitä? Eikö tässä ole havaittavissa vähän sama kuvio kuin Jennique-Mystiquella, jonka mussukka Nico-Axl diilaa epämääräisiä mömmöjä ja kun Nico-Axlin kanssa menee bänksit, Jennique-Mystique alkaakin seukata Jere-Tysonin kanssa, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä?

Miksi, saatat myös kysyä. (Samaa kysyi Jennique-Mystiquen äiti, kun Jere-Tysonin jälkeen kuvioihin ilmestyi Johnny-Urpå, joka diilaa epämääräisiä mömmöjä).

Noh katoppa, niin setä selittää. Siinä sedät on hyviä. Nykyisen takkaleivinuunimme ongelma on, että ensin pitäisi polttaa tulta takassa ja sitten pitäisi polttaa tulta vielä leivinuunissa, jotta sen lämpötila nousisi kelvolliseksi kiihtelysvaaralaisten lanttukukkoloiden paistamiseen. Eipä ole jaksanut.

Voi tätä idylliä: puuro porisee hellalla ja lapsetkin ovat hengissä.

Leivinuuni


Mutta sitten päähämme pälkähti ajatus pelkästä leivinuunista. Sieltä loimottavat liekit toimisivat takkana (leivinuunin liekit näyttävät erehdyttävän samalta kuin takan liekit), mutta jos sen jälkeen haluaisi laittaa tohmajärveläistä sultsinapataa löntyskäsoosilla, leivinuuni olisikin jo tullut lämmitettyä ihan vahingossa.

Meikäläinen oli tästä neronleimauksesta liekeissä kuin Dresden helmikuussa -45. Miettikää nyt: istutaan iltaa Juhon ja Terhin kanssa (nimet muutettu - Juho on oikeasti Terhi ja Terhi Juho), siemaillaan proseccoa tai mitä sitten olenkaan saanut Alkosta varastettua. Takassa loimottaa tuli. Anteeksi, siis leivinuunissa loimottaa tuli.

Tässä vaiheessa tämän romanttisen komedian ohjaaja huutaa “cut!”. Eihän sieltä leivinuunin luukusta näy mitään, kun ne luukut ovat perinteisesti pienempiä kuin tonttimme (joka taas on pienempi kuin hengityssuojainkauppiaan moraali). Ei siis päästy leffan siihen vaiheeseen, jossa näppärä puolisoni Seija Ala-Kautta olisi laittanut hiukopalaksi lieksalaisia nyppyröppösiä, joiden päälle tulee sötteytettyjä mormuskoja.

Ihana pizzauuni. Sohva ei tosin olohuoneeseen enää mahtunut, mutta pizzahan on perinteisestikin syöty seisaaltaan esimerkiksi Seinäjoella.

Pizzauuni


Onneksi on asiantuntijat. Soitin sellaiselle. Se kysyi, kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua. Väärä asiantuntija.

Toinen asiantuntija kuunteli ja totesi, että ratkaisu on pizzauuni. Mamma mia! Ennen kuin ehdin käyttää enempää napolilaisen satamajätkän sanavarastoani, asiantuntija selitti, että pizzauuni on hämäävä nimitys. Kyseessä olisi siis isolla luukulla varustettu leivinuuni. Iso luukku hyvä, monta liekkiä, Tarzan tykkää. Siinäkään ei leivinuunin tapaan olisi pohjalla arinaa, vaan ilma otettaisiin luukun ilmarakojen kautta. Uu beibi! Olisiko se siinä? Minusta tuntui, että lähellä ollaan.

“Kuulenko isäni arvostelevan äänen aina päätöksiä tehdessäni ja haluanko siksi alitajuisesti epäonnistua?”

Leivinuunin hämyisän holvikaaren edessä Hemmo kosi Serafiinaa. Serafiina nauroi räkäisesti ja lähti Ibizalle orgioihin.

Puuhella


Tämän pohjoiskorealaiset mittasuhteet saavuttaneen innovointimme lisäksi tarvittiin vielä puuhella sekä savupiippu, jossa olisi hormit uunille, puuhellalle sekä painovoimaisen ilmanvaihdon poistolle.

Puuhellan suhteen oli ratkaistava, tulisiko se muurattuna vai peltisenä / valurautaisena sekä miten se fiksuimmin (lue: kompakteimmin) saataisiin sijoitettua tähän koko hässäkkään.

 Nykysuositusten mukaan kissa suositellaan ryöpättäväksi ennen paistamista. Paistamisessa on hyvä käyttää pannua.

Hellaleivinuuni


Muutama päivä meni, enkä enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä. En myöskään saanut vastauksia muurareilta tarjouspyyntööni. Joku muurari ehti kuitenkin olla sitä mieltä, että pizzauuni ei leivinuunina oikein kuitenkaan pelittäisi. Kuumotus pizzauunin suhteen alkoi siis hieman hiipua, mutta tilalle hiipi seuraava ajatus.

Se ajatus oli nopeasti lämmittävän puuhellan ja (ainakin jonkin verran) varaavan leivinuunin yhdistelmä. Sen verran sisäistä Marttaa ja hyötykasviyhdistyksen perinne-Einoa minussa näköjään on, että pelkkä tulenloimotus ei riitä. Sitä on nähnyt nuorempana tarpeeksi, kun poltin hihoja, siltoja ja kirkkoja. Jokin muukin funktio pitää tulisijalla olla. Sillä on voitava valmistaa ainakin jamalilaista löppäntöörää.

Imelda-Kyykkyviuluniquen mielestä ainoa oikea nöpötysnännyskä valmistetaan puuhellalla. Myös light-versio.

“En enää joka yö nähnyt kuumia unia pizzauunissa paistetuista käsämäläisistä rälssikönniköistä.”

Homma olisi ollut tällä helposti ratkaistu, ellen olisi niin tyhmä kuin olen. Nimittäin esimerkiksi Tiilerin Hemmo-uunissa tai Warma-Uunien Serafiinassa on juurikin sekä puuhella että leivinuuni. Soitto firmaan ja rahat tilille. Siinäpä se.

Eipäs! Ei näitä asioita noin helposti hoideta. Nämä pitää hoitaa vaikeasti, koska siinä olen hyvä. Kumpikaan uunimalli ei nimittäin tietenkään kelpaa sellaisenaan. Molemmissa on kyllä leivinuunissa lasiluukku, mutta puuhellasta se puuttuu. Lisäksi leivinuunin luukku on aika pieni. Visuaalinen cityhippi ja/tai boheemi porvari minussa vaatii isompaa loimotusta. Pienestä luukusta ei myöskään kunnolla näe, miten möhköläinen rönötööttö extrajuustolla porisee valurautapadassa.

Perinne-Einon testikkelimunuskaisia tultiin maistelemaan naapuripitäjästä saakka.

Leivinuunin luukku


Lisää soitteluja ja googlailua. Mistä löytyy isompi leivinuunin lasiluukku? Onko sellaisia? Kuka muurasi Olof Palmen?

On sellaisia! Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku - hieman korkeampi luukku jossa nimensä mukaisesti mahtuu paremmin paistamaan henkensä heittänyttä sikaa tai vaikkapa öllöläläistä rännirööttiä. Tällaisesta luukusta jo näkyisikin vähän paremmin loimotus. Ja jos kinkkuluukkukaan ei vielä ulkoisen palon sisäistä paloa tyydytä, saa leivinuuninluukkuja mittatilaustyönäkin.

Nicolique-Vaginique laittaa liperiläistä lunttumuhennosta leivinuunin lempeässä lämmössä.

“Seuraava askel postiluukun kokoisesta leivinuuninluukusta on ns. kinkkuluukku.”

Mitä korkeampi luukku ja leivinuuni, sitä kivemmat liekit, mutta myös sitä vähemmän paistotehoa, kun monisataa-asteisena hohkaavan leivinuunin holvikatto on korkeammalla. Eli kompromissi olisi vielä löydettävä visuaali- ja funktionaalisuuden kultaisesta leikkauksesta. Mikä näyttäisi kivalta, mutta myös kypsyttäisi rääkkyläläiset terninyssykkäät?

Uuni täynnä nippusiteillä täytettyjä jörndönereitä. Iham parasta.

Näin pitkä kirjoitus, eikä lopputulemaa. Säälittävää. Todella tylsää lukea tänne saakka ja sitten huomata, että koko homma jää ihan kesk

Perinne-Einon bravuuri on työntää jotain uuniin ja katsoa, mitä siitä tulee. Anopista tuli vihainen.

Kuvat: Pixabay