Pystytys lykkääntyy - taas

Tässä väliaikaiskämpässämme on telkkari. Siis sellainen, jonka joka kanavalta tulee jotain ohjelmaa. Ei tarvitse erikseen kytkeä tietokonetta hdmi-piuhalla telkkariin, avata nelonen.fi-sivustoa, etsiä ohjelmaa, katsella varttia mainoksia ennen kuin pääsee katselemaan tuotesijoittelua itse ohjelmaan. 

Sen sijaan ottaa vain kaukosäätimen käteen ja painaa nappia. Ei tosin sitä T.OPT-nappia tai sitä alhaalla olevaa keltaista nappia, jossa on kolme pistettä. Ei myöskään AD-nappia, joka on vähän etelään siitä napista, joka näyttää johdolliselta injektioruiskulta. Mutta kuitenkin voi löytää sen napin, jolla voi vaihtaa kanavia. Jos volyymi nousee, niin se on se toinen samanlainen nappi. 

“Tässä väliaikaiskämpässämme on telkkari.”

Kanavasurffailu on siis tehnyt paluun elämäämme. Ja voi Hildegard von Visvatoffel kun meillä surffataan! Ensin katsotaan Remontti vai muutto, sitten Parhaat remontit. Sitten Muutoremontilla rahaksi ja perään Kulta, sinusta on tullut remontti. Sitten päälle Simpsoneita Subilta, kunnes sieltä alkaa Epäonnistuneimmat penispidennykset, jonka mainospaussilla katsotaan Apua, kissani on raskaana paratiisihotellissa. Sitten tuleekin Simpsonit Foxilta ja sen perään Alastomat paratiisihotelliremontit. Siitä alkaakin jo Simpsons-maraton Avaliviltä ja illan päättää Onnenseinäjahti, jossa Nicoleisson-Jäbämän pohtii, mitä kirjaimia ostaisi lauseeseen 

_OMOLLA ON SUURI _ILI.

Nicoleisson-Jäbämän huokaa helpotuksesta, kun rosvosektori vie hänen rahansa eikä Nicoleisson-Jäbämänin tarvitse kyseenalaistaa miehisyyttään vastaamalla. Siliconicole-Botoxqué ostaa vokaalin P ja arvaa aivan oikein: 

POMOLLA ON SUURI TILI.

“Tää laittais eka tän paalun tähän. Sit se laittais tän levyn ihan sivuun ja sit toi laittais vielä tolpan silleen, että se ei oo oikeen minkään päällä.”

Palaveerasimme putkarin ja vastaavan mestarin kanssa ja kävimme läpi viimeaikaiset muutokset ja toiveet esim. vessan röpötyksen eliminoinnista sekä korvausilman saamisesta hellaleivinuunille.  

Pystyttäjienkin piti tulla keskiviikkona, jolloin heidän oli tarkoitus porata sähkärille reikiä pistorasioita ja kytkimiä varten. Eivät tulleet, eivätkä ilmoittaneet asiasta sähkärille, joten sähkäri tuli. Tulivat perjantaina. Paikalla oli myös sähkäri, mutta eivät tehneet reikiä pistorasioita ja kytkimiä varten, vaan asensivat piharakennukseen ikkunoita. Kolmannen turhan reissun jälkeen sähkäri voittaa paketin Saludoa. 

“Pystyttäjienkin piti tulla keskiviikkona.”

Olimme siinä uskossa, että nyt tarvittaisiin vielä rakennuksiin ovia / muuta tuulensuojaa, kun Termexin puhallus alapohjaan on sovittu torstaille ja sitä ennen pitäisi talon läpi puhaltava tuuli saada kuriin. Pystyttäjien puolelta oltiin kuitenkin sitä mieltä, ettei tarvita. Kiirettä pukkaa tärkeämpien asiakkaiden kanssa, joten amatöörit ilman viivästysssakkopykälää sopimuksessa voivat odottaa kesäkuun puoleenväliin. Tämä pystytysurakan hillitön huhkiminenhan alkoi vasta marraskuussa.

Termexin puhalluksen päälle pitäisi nakutella lattialämmityksen harvalaudoitus ja siitä meinasikin tulla pieni ongelma, sillä nakuttelijat ovat Virossa. 

Sata tapaa käyttää kuollutta sanomalehteä, osa 72: filunkipöydän logistiikkapehmike.

Kuten ehkä joku tarkemmin skeneä seuraava diggari on saattanutkin lukea, maailmalla ja Suomessakin on tällä hetkellä keikalla ilmiö nimeltä Korona. Vastaavia ilmiöitä on käynyt keikalla aiemminkin, esim. Rutto ja Espanjantauti. Koronakin on ollut niin suosittu, että oikeastaan millekään keikalle ei ole vuoteen saanut lippuja. 

Samasta syystä timpurimme eivät pääse toistaiseksi takaisin maahan, vaikka itse asiassa ovat molemmat piikkinsäkin saaneet. Meinasin siis hätääntyä, jos urakka kusee ja pohdimme tätä pähkinää timpurinkin kanssa puhelimessa. Meni tunti ja timpuri soitti uudelleen. Hän oli järjestänyt meille sijaisen tekemään harvalaudoituksen. Meni vartti ja sijainen soitti. Meni päivä ja tapasimme sijaisen tontilla. Jessus, kun oli kiva olla tekemisissä aikaansaavien, asiantuntevien ja asiallisten ammattilaisten kanssa!

“Amatöörit ilman viivästysssakkopykälää sopimuksessa voivat odottaa kesäkuun puoleenväliin.”

Jos kaikki menee kuten toivomme, meille asennetaan lattialämmitysputket 7.6. ja siihen päälle saakin jo naputella koivulaudat. Tosin kuulemma ensin kannattaisi asentaa sisäkatto, niin telineet eivät tuhoa tuoretta lattiaa. Mutta siis miettikää, meillä saattaa olla jo ennen joulua lattia - tuo kävelyn käyttöliittymä. 

Viime viikon postauksessani räydyin saunan kaipuussani, mutta tällä viikolla tilanne on jo paaaaaaaljon parempi. Tiistaisin on lenkkisauna ja lauantaille saimme oman vuoron. Voin siis vedellä höyryä henkeen kahdesti viikossa. Oudon lämmin olo lenkkisaunassa tosin paljastuikin kuumeeksi ja olin loppuviikon töistä poissa. Ei ollut koronaa, vaan melkoisen sitkeä flunssa, joka vaivasi lähes viikon. 

Luulin, että verinen oksennus on vain kropan luonnollinen reaktio aitoon puuhun.

Hankintakyvystäni humaltuneena kävin hakemassa ison kokopuisen ruokapöydän, jonka ainoa miinus oli se, että sitä oli hieman koira järsinyt ja lapsi rei’ittänyt haarukalla. Ja vähän piirrellyt kuulakärkikynällä. ja oli siinä muitakin ruhjeita. Mutta kokopuusta ne on helppo hioa pois. Tosin pöytä ei ollutkaan kokopuuta. Tämä selvisi, kun parista kohtaa hioin viilun puhki ja alta paljastui jotain, mistä Kiinassa tavataan tehdä äidinmaidonkorviketta. Mutta sainpahan poltettua niskani. Maalia päälle ja myyntiin, samoin teki hän, joka myi meille rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton. 

Raksa-auto teki kuten vastaava mestari numero 2 ja luovutti.

Ja ne euroviisut. Laitetaan otsikoksi vaikka 

Euroviisut

Olipa pari hienoa biisiä, nimittäin Ranskalla ja Sveitsillä. Ukrainan perinteisellä shkibumraksh-kielisoittimella säestetty pirihumppa huvitti, mutta hauskaahan se oli, että kärkeen sijoittui paljon ei-englanninkielisiä / englanninkielettömiä biisejä. Tosin voittajabiisistä en kyllä oikein tiiäkkö ku sä oot ihan jees mut ku musta tuntuu et melodia olis ollu kiva.

Nuorena Maurizio-Cuopio oli kapinallinen; muuankin kerran hän jätti heittämättä liiran Fontana di Trevin suihkulähteeseen, vaikka Mamma ja Nonna nätisti pyysivät. Sinne meni iltanutellat.

Kuuntelin Italian toistamiseen ja kyllä sieltä alkoi sen ainoan soinnun ja luupatun riffin takaa vähän biisinreunaa pilkottaa, jos oikein tarkkaan kuunteli sitä kohtaa melodiasta jossa oli kolmas sävel. Seuraavat ajatukset voittajasta heräsivät:

- samalla ratkesi rokkarilarppauksen euroopanmestaruus

- haluaakohan Led Zeppelin tietää, kuka on kääntänyt heidän yläkouluaikaisen demonsa italiaksi?

- jos tämä oli rokkia, bändin laulaja varmaan nuuskasi muumilimsaa

Ei Blind Channelin olisi mielestäni biisillään voittoon kuulunut yltääkään, sijoitus oli sekä ansaittu, kunniakas että riittävä. 

“Shkibumraksh-kielisoittimella säestetty pirihumppa.”

Paljettibeibien peppulibiiseistä parhaiten toimi Kreikan kappale. Serbian kohdalla sen sijaan pohdin, että jos euroviisut olisivat talo, Serbian esitys olisi se silikoni, jota pokat kaipaavat. Kun laittoi äänet pois, saattoi nauttia paremmin Bejönssiltä kopsatuista pakkoliikkeistä ja aikuisviihdetähtien karaokejumpasta. 

Himoque, Beibissima ja Marja-Liisa ottavat vietteleviä asentoja, joita ovat oppineet Instagramskajasta.

Suurin kontrasti oli hienon Ranskan biisin jälkeen kuultu Azerbaidzanin Mata Hari, johon ne onnistuivat jotenkin sotkemaan Kleopatrankin. Oksun kurkkuun nostavaa eurokuraa runkkurunkkukompilla laulajana Ariana Granden piraattikopio. Näitä riittää joka vuodelle, mutta jotenkin tänä vuonna tätä raivostuttavaa euroshaibaa oli hieman tavallista vähemmän. Tai sitten minusta on tulossa vanha ja pehmeä. Juu, tiedän mitä ajattelet. 

“Miettikää, meillä saattaa olla jo ennen joulua lattia!”

Heippa timpurit - hetkeksi

Välillä on sellainen Päiväni murmelina -tyyppinen olo, kun pyörii samaa luuppia päivästä toiseen. Työpäivä - kotiin - ruoka - tontille toteamaan tapahtunut - kotiin, toistetaan huomenna. Jos punoittaa, laitetaan kortisonia.

Elelyn lisäksi luuppia tuli myös ajeltua. Koska vasaraa, sirkkeliä tai muita sigmoidoskooppeja en liiemmin raksalla heiluttele, voin koettaa edes hoidella kuskailuja ja siivoiluja. Siivoilu on tosin ollut toistaiseksi hieman turhaa, kun joka paikkaan pukkaa kuitenkin uutta töhkää. Poikkeuksena oli märkätilojen pohjat, jotka piti siistiä ennen selluvillan ja muiden pohjamatskujen laittoa.

Taannoin maalasin talon ja terassin välisen kattokaistaleen punaiseksi. Siellä se nyt on - tosin päällä on harmaa pelti. Oman työn osuus jne.

Kuskailua sen sijaan on ollut mukavasti. Tästä päästäänkin siihen luuppiin. Lähdin nimittäin töistä. Ajelin tontille. Kuulin, että tarvittaisiin 8x18-ruuveja painumavaroihin. Fiksuna poikana päätin tehdä kiepin Terraan. Se on se rautakauppa, josta olen tullut käytännössä joka kerta pettyneenä pihalle, vaikka kunnanitsensäpaljastelija Nivuksisto sieltä Kupparlan kylältä huutaakin, että sieltä saa sillä äss-etukortilla aanus- eiku boonusta. 

En muistanut taaskaan lupauksiani. Eikä sieltä taaskaan näitä ruuveja löytynyt. Koska sehän on vain iso rautakauppa, josta saa myös kahvia ja koiranruokaa. 

“Työpäivä - kotiin - ruoka - tontille toteamaan tapahtunut - kotiin, toistetaan huomenna.”

Nettiä selaillessa alkoi valjeta, että huonosti näitä ruuveja oli muissakin isommissa rautakaupoissa. Tällä kertaa siis Terran parjaaminen ei ollut ihan oikeudenmukaista. Siellä se S-ryhmä jossain nyt pyyhkii kyyneleitään, kunnes ajaa taas yhden pienemmän yrittäjän konkurssiin.

Pisteet kuitenkin Terran myyjälle, kun vinkkasi, että naapurikaupungissa olisi liike, jossa näitä voisi olla. Ja jos firman nimessä on sana pultti, niin voisi sieltä erinäisiä pultihkoja esineitä kuvitellakin löytävänsä. Soitto, vastaus, että löytyy ja matkaan. 

Tästä päästäänkin siihen luuppiin (tämä koko höpinähän on yhtä luuppia). Ajelin nimittäin samaan risteykseen, josta olin jo tuntia aiemmin suunnannut työpaikaltani kohti tonttia. Jos pultintarve ja ostopaikka olisivat olleet tiedossa, hermoa, bensaa, aikaa ja S-ryhmän kyyneleitä olisi säästynyt. Kato vaikka itte:

Jos sitä ei voi tehdä MS Paintillä, sitä ei kannata tehdä millään. Vanha humalainen sananpasku.

Kävin myös tankkaamassa Termexiä. Sitä nimittäin tarvittiin kuitenkin lisää märkätiloihin. Mitäpä muutakaan sitä terveen nuoren miehen irvokas negatiivi perjantai-iltapäivänä tekisi kuin noutaisi harmaita paperipaaleja. Kotona odottavat kuitenkin vain maurilaissapelin lailla viiltävät puolison sanat ja apaattisina kännykän näyttöä tuijottavat lapset. 

Takatalvi näytti taas karvasta takapuoltaan. En usko koskaan nähneeni yhtä isoja lumihiutaleita kuin Termexille ajellessani. Isoimmat peittivät alleen helposti keskikokoisen keskieurooppalaisen kylän ja mäjähtelivät tuulilasiin kuin mummon ikenet. 

Yx sexy Termex täältä Turustx vaan kysyix, lähtisix sä tanssiinx.

Energia ei riittänyt enää purkaa Termexejä tontilla, joten saivat jäädä lojumaan peräkärryyn yöxi. Lauantaina olikin uutta roudaamista, joten laitetaan otsikoksi vaikkapa

lauantaina olikin uutta roudaamista

Tontille oli tilattu pari päivää aiemmin satsi Finnfoamia (sellaista jämäkkää, kellertävää skrytroksia). Mutta eihän sitä kannata tilata kerralla tarpeeksi, joten piti hakea lisää. Koska rakkaassa, Keski-Uudenmaan Pariisiksikin kutsutussa kotikaupungissani (nimi tulee siitä, että tämä kaupunki on kuin kurkistaisi Edith Piafin rektaaliin) on rautakauppa, pakotin tyttäreni Perintörinsessan mukaani luotettavan rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton kyytiin. Siellä se tytär kärsivällisesti odotti, kun minulle myytiin Finnfoamia, jota ei löytynytkään noutopihalta, minkä jälkeen selvisi, ettei se ollutkaan Finnfoamia, vaan vastaavaa tuotetta, jota ei sitäkään löytynyt noutopihalta. Paitsi kyllä se sitten löytyi sieltä muiden kamojen takaa lipputangon vierestä. Porilaisten marssi. 

Vähä niinku Finnfoamia, mutta smurffien huussista.

Tytär oli ollut niin kivasti, että palkinnoksi hankimme hänelle Motonetistä suklaapatukan ja koronatartunnan. 

“Tämä kaupunki on kuin kurkistaisi Edith Piafin rektaaliin.”

Timpurit olivat tehneet kuluneella viikolla märkätilojen pohjia sekä kevyiden väliseinien uria. Heidän työmoraalilleen pitää antaa tunnustusta. Päätinpä esim. skitsoilla siitä, että varmastikaan eivät olleet laittaneet seinäurien sekä uraan tulevien lankkujen väliin villaa ääneneristeeksi. Mutta olivat. Mutta ihan varppina eivät kyllä varmaan teippaa saunan katon foliopaperin niitinpaikkoja. No teippaavat. Ihme touhua. 

Tämänkin teippasivat. Leikkaisivat tukkansa ja menisivät töihin.

Nyt yksi aikakausi kuitenkin päättyy, kun timpurit lähtevät yli kolmen kuukauden pakerruksen jälkeen ensimmäistä kertaa käymään kotonaan Suomenlahden toisella puolella. Komea sessio on ollut, etenkin ensimmäiset kolme viikkoa 80 sentin korkuisessa alapohjassa 20 asteen pakkasessa oli varmasti mieleenpainuva elämys. 

Sieltä nimim. “Yks ay-aktiivi Vantaalta vaan moi!” ihmettelee, eikö todellakaan suomalaisia timpureita löytynyt. Kyllä toki, arvon aktiivi. Kunhan se yksi ehtii heinäkuussa pyytämäämme tarjouspyyntöön vastata, niin ihan varppina alkaa tontilla surrata suomalainen sirkkeli. Toinenhan meillä oli sovittunakin, mutta ei se sitten tullutkaan. 

Pitääkö sitä kuvata virolaisia väliseinätolppia, kun kotimaisiakin tolppia olisi työttömänä.

Olen myös tutustunut NRT:n ja PRT:n eroihin. Nämä eivät ole mitään seitkytluvun kommunistisen kulttuurijärjestön paikallisosastoja, vaan Normaalikokoisia ReikäTiiliä tai Peruskokoisia ReikäTiiliä, noin niinku Äidinkielisellisesti oikeinkirjotettuna. Normaali ei siis ole perus eikä perus normaali. 

Kyse oli siis siitä, millaisesta tiilestä hellaleivinuunimme taakse tuleva paloseinä muurattaisiin. Päädyimme korkeampaan ja vähän leveämpään NRT:hen. Kaiketi tuon tiiliseinän voisi slammata ja vaikka maalata jollain kivalla värillä. Ensin sen tosin voisi muurata.

Väliseinän ura. Kuten omanikaan, sekään ei nouse kovin korkealle.

Pystytys sen kuin kestää ja kestää. Toki talossa on hirret ja katto, mutta pystytysporukalta on yhä tekemättä terassit, kaiteet, portaat sekä räystäänaluslaudoitus. Näitä käydään tekemässä, kun muu aikataulu antaa myöten. Virallinen syy ja selitys on, että hirsiä piti taannoin vaihtaa ja niiden odotteluun meni aikaa, toinen syy on erityisen luminen talvi, joka hidasti. 

“Pystytys sen kuin kestää ja kestää.”

Oma käsitykseni on kuitenkin se, että firma tekee sopimuspystytyksiä isoille ja tärkeille asiakkaille, eli hirsifirmoille. Niiden pystytykset hoidetaan silloin, kun on sovittu ja suuri ja tärkeä hirsifirma määrää. Mitättömät asiakkaat (arvaa ketkä) taas toimivat varoventtiileinä tasaamassa aikataulupainetta. Eli kun meidän pystytysslottimme talvella oli ja meni, myöhästynyt pystytyksemme myöhästyy yhä lisää muiden mennessä aikataulujensa mukaisesti ohi. Ja nyt kun timpurit lähtevät ansaitulle paussille, esimerkiksi sähkömies tarvitsisi jonkun poraamaan hirsiin kytkinten reiät. 

Kuva ei liity mitenkään projektiimme, mutta vessan lattialla on puolikas kalapuikko. Nyt on ehkä myöhäistä varoittaa, mutta kuvanottohetkellä kuvaajalla ei ollut housuja. 

Tästä tulee mieleen itse asiassa muuan afrikanmaalainen pizzeria. Kun tarjoilija oli kirjannut lapulle tilauksen, hän iski sen kokin pöydälle piikkiin. Kun tarjoilija otti seuraavan tilauksen, hän iski sen edellisen päälle piikkiin. Kokki purki piikistä lappuja minkä ehti, mutta pohjimmaisen (ja siis ensimmäisen) tilauksen päälle tuli koko ajan uusia tilauksia, jotka kokki valmisti ensin. Molto bene ja quattro stagioni!

Oma suunnittelummehan ei ole ihan detaljitasolle hiottua ja muita ei kiinnosta, joten kaikenlaista säätöä olemme onnistuneet aiheuttamaan. Putkifirmalle annetut kodinhoitohuoneen piirustukset sisälsivät vielä ensimmäinen vastaavan mestarin näkemyksen siitä, että vuonna 2021 naisella pitää olla kodinhoitohuoneessa ompelunurkkaus. Muutenkin kodinhoitohuoneen layout oli elänyt tuon jälkeen enemmän kuin hippi San Franciscissa kesällä -67. Sielläpä nolona pyytelin sitten siirtelemään lattiakaivoa toiselle puolelle huonetta. 

“Vuonna 2021 naisella pitää olla kodinhoitohuoneessa ompelunurkkaus.”

Samoin meinasi käydä keittiön suhteen. Satuin paikalle juuri, kun vesijohtoja ja viemäriä mallailtiin kannakkeisiinsa. Olivat suht lähellä oikeaa paikkaa, mutta kaivettuani isännän elkein Ikean suunnitteluohjelmasta kuvan keittiöstämme, niitä päädyttiin siirtämään inasen kohti Istanbulia. 

Piharakennuksen putkien kanssa asentajat toimivat kuin Venäjä Krimillä.

Vaikka välillä kritiikkiä sivaltelenkin, täytyy myös kiitellä. Esimerkiksi piharakennuksen piirustuksiin oli jäänyt viemärin tuuletusputki varastohuoneen sisänurkkaan. Jos siis joskus olisimme varastoa purkamassa, keskelle saunatupaa olisi jäänyt (haju)aistillinen katolle kurottava putki. Sen ympärillä olisi voinut juhannuksena vedellä ruotsalaisia perinneleikkejä kuten “Kasta mig ditt blindtarm” tai “Nu ska vi slicka Bertils pungsäck?”

Näiltä leikeiltä kuitenkin vältytään, sillä timpurit ja putkimiehet yhdessä päätyivät siirtämään tuuletusputken varaston ulkoseinälle. Plussaa: huoneessa ei ole kakanhajuista toteemipaalua. Miinusta: Bertils pungsäck.

Till vänster: en viemäre. Till höger: Bertils pungsäck.

Samoin sähkömies oli hienosti oma-aloitteisesti lisännyt kodinhoitohuoneen kaapistoseinällekin pistorasioita, vaikka niitä ei ollut sähkösuunnitelmassa. Siis siinä, joka on käsittelyssä Kuluttajariitalautakunnassa. 

Projektimme tuntuu kuitenkin yhä olevan nippu hapsottavia langanpätkiä, joita sojottaa vähän joka suuntaan. Keittiösuunnitelmakin pitäisi lyödä lukkoon, joten päätimme muuttaa sitä. Uuni siirtyikin saarekkeeseen ja siitä taas piti infota sähkömiestä, joka oli jo vetänyt sähköt vähän eri paikkaan. Todennäköisesti olisi vetänyt ne mieluiten kylpyammeeseen minun siellä lilluessani, mutta suht sivistyneesti jaksoi ainakin toistaiseksi MS Paintillä tehtyihin kuviimme reagoida. 

“Ja sit tohon ehkä vielä integroitu karppiallas ja voisko ton laatikon vaihtaa JVG:n karvalakkiin? Tai vesuriin?”

Nyt sitten jännätään, miten hommat etenevät timpurien poissa ollessa, kun työmaalla ei ole vakituista päivystystä ja aikatauluttajaa. Vastaavalle mestarille pirauttelin ja sain vastauksen:

“Bertils pungsäck”

Timpurit töihin - rajat kiinni!

Viikko päättyi kylmääviin uutisiin: rajat kiinni! Humanisti minussa ymmärtää ja allekirjoittaa toimet: tuo häröpallo helvetistä täytyy saada kuriin ja niitä keinoja käytetään, jotka koetaan tarpeellisiksi. Talon rakennuttaja minussa taas sai itkupotkuraivarin. 

Jaa että miksikö, minkkiturkkinen nimismiehen leski sieltä alaveteliläisestä eroottisesta hieromosta tiedustelee. No arvon leskirouva siksi, että meillähän oli timpuri. Sitten timpuri ei ollutkaan. Sitten olimme hetken (n. 17 minuuttia) epätoivoisia, kunnes saimme kaverirakennuttajiltamme Teholta ja Ihannalta vinkin heidän erinomaisista timpureistaan. Ja nämä timpurit tulevat tuolta Halliluodon eteläpuolelta isolla laivalla Suomen puolelle töihin. Siksi. Eikä rouvan tarvitse nyt marmattaa, että kun suomalaisiakin timpureita olisi täällä työttömänä. Ei näköjään ole, kun edellinen päätti olla hommiin tulematta. Eimullamuuta.

Mutta että rajat kiinni ja serkun kanssa vihille. Voi olla siskopuolikin, ei se ole niin nuukaa, kun täti hoitaa kirkonkirjoja. Laitoinkin siis viestin timpurille ja tiedustelin kainosti, mahtavatko uskaltaa / haluta tulla hommiin ennen kuin liikkuminen maiden välillä lakkaa. Vastaus oli kyllä. Tiistaina tulevat. Vähän itketti helpotuksesta. Meillä on edelleen timpurit. 

Perintörinsessamme teki timpureille tervetuliaispatsaan. Teoksen nimi oli “Lumiukko, joka näyttää monipippeliltä”

“Rajat kiinni ja serkun kanssa vihille.”

Supermaanantai

Jos edellinen alkuviikko olikin lumen työntelyä ja loppuviikko vesipisaroiden tanssia, niin maanantaina aloin ryskiä kuin kiimainen hirvi riista-aidan takana. 

Aamusta kävimme puhelimessa vastaavan mestarin kanssa läpi timpuri-, sähkö-, ja putkiasioita. Vastaava sanoi sopivansa tapaamisen timpurien ja mahdollisesti putkifirman kanssa työmaalle. Putkifirmaan olinkin yhteyksissä ja varoittelin, että pian alkaa jytistä. Ja kun jollakin projektin osa-alueella alkaa jytistä, se tarkoittaa myös, että maksettavaksi alkaa tippua mannerlaattojen suuruisia laskuja. 

Päädyimme paikalliseen sähköasentajaan, jolta päätimme ottaa sähkötyöt urakkana. Vastaavan mielestä urakan hyvä puoli on, ettei jokaista laskutettua tuntia tarvitse vahtia. Murheellista on toki, että pitää ajatella ammattimiehen merkkaavan joka tapauksessa haamutunteja. Luottamus hyvä, kontrolli parempi, sanoi jo Vladimirin isovaari.

Valinta on vaikea, kun näistä jokainen edustaa sieluni eri aspektia ja jotain persoonaani. 

“Luottamus hyvä, kontrolli parempi.”

Urakkahintaan kuuluvat myös pistorasiat, kytkimet, nippelit, nappelit ja nöpöttimet. Koetinkin jo vertailla, mitä sarjaa seinillemme haluaisimme. Renova-sarja on sinänsä kiva ja matkii mukavasti mennyttä aikaa, jollon miehet oli nautaa ja laivat muuta. Toisaalta Renova EI sisälly urakkatarjoukseen, koska nostalgia on kallista. Pakottavaa tarvetta ei myöskään juuri tälle sarjalle ole, joten vertailin Exxact-, Elko-, Impressivo- ja Jussi-sarjoja.

Näistä Exxactin valokatkaisijoiden kehyksissä pisti silmään, että joka jumalan laattaan on pitänyt tuutata Schneiderin logo. Ei hyvä. En halua maksaa siitä, että yhtiö saa mainostaa itseään meidän kodissamme. Ei jatkoon, vaikka muuten olisikin ollut ihan perusfiksun näköinen sarja. 

Kuva sisältää tuotesijoittelua.

“En halua maksaa siitä, että yhtiö saa mainostaa itseään jokaisessa huoneessamme.”

Sähkömiessaagakin jatkui taas vaihteeksi. Tein ratkaisupyynnön Kuluttajariitalautakuntaan. Tarjoamamme sovintoehdotus oli siis taannoin saanut sähkäriltä ytimekkään vastauksen “Onnea yrityksellenne olette näemmä halukkaita oikeuteen niin saatte haluamanne…” joten oikeusturvamme vuoksi tämä oli pakko vääntää. Melko monta tuntia olen koneella istunut tämän sähkärioletetun takia. Nyt sitten katsotaan, millainen jöötitornado tästä taas nousee. 

Ja se keittiö. Siitähän olen meuhkannut jo pian vuosi sitten huhtikuussa. Siirtelin taas vaihteeksi Blåshalskörtel-kaappeja ja Njure-laatikostoja, sillä saimme päähämme, että (omasta mielestämme) korkeaa 275-senttistä huonetilaa voisi hyödyntää keittiössä tehokkaammin. Niinpä laitoin 80-senttisten seinäkaappien päälle syvemmät jääkaapin yläkaapit. Nykyisessä kodissamme kun kaappien päällä lojuu vaikka mitä purnukkaa, Acosta-grilliä ja kutuvetkutinta. Nyt nuo rönttöntööröt saisi ainakin ovien taakse. Ja totta kai tästä uudesta kuningasideasta piti tehdä n. 17 eri versiota syvemmillä yläkaapeilla, vähemmän syvemmillä yläkaapeilla, suihkukaapeilla, kapeilla kaapeilla, kaapeilla kaapeilla ja valkosipulilla.

Keittiö symboloi taloprojektiamme: kaikki on ollut jo pitkään kunnossa paperilla, mutta elävässä elämässä vähän vähemmän.

“Melko monta tuntia olen koneella istunut tämän sähkärioletetun takia.”

Tähän päälle illalla vielä koko perheen keikka siivoamaan ja (yllättäen) lippaamaan lunta työmaalla, niin maanantai oli touhua täynnä. 

Tiistai ja timpurit

Tiistaina tulivatkin timpurit. Töttöröö! Tosin tyhjäkäynnille tipahtivat; olin siinä luulossa, että tiistaina tontille tulevat myös rossipohjan aluslaudat ja pystyttäjät aloittamaan piharakennuksen pystyttämistä. Eipä näin ollutkaan, vaan sain vastaavalta mestarilta kuulla, että lautatoimitus olikin siirretty perjantaille. Minähän näitä lautoja siirtelin jo edellisellä viikolla, kun en jaksanut ruveta niitä maalailemaan -22 asteen pakkasessa. Timpureille ikävä tilanne, kun laudatta ei liiemmin naulata. Timpurit sentään asensivat yhden raksaoven kodinhoitohuoneeseen, niin saavat kamansa lukkojen taa. 

Timpurien vastine Trumpin muurille.

“Lautatoimitus olikin siirretty perjantaille.”

Pääsen myös tekemään miehekkäistä miehekkäintä työtä: laminoimaan. Timpurit toivoivat raksakuvia ja peruspapereilla ei näillä keleillä juurikaan juhlita. Vastaava olisi tilannut kuvat kopiofirmasta, mutta minä uljaalla äänellä julistin laminoivani ne itse! Kuin Koskelan Jussi suota raivatessaan. Kuin Aleksei Stahanov hiilikaivoksessa. Kuin AD Nico-Jäbäleisson punavuorelaisessa mainostoimistossa. Säästin satasen. 

Tämä näytti kauempaa katsottuna rivommalta mitä olikaan. Merkkasin följäriin päivämäärän, jotta voimme tarkkailla, paljonko talomme painuu.

“Laminoimaan”

Viikonloppuna meinasin muuten ottaa tuntumaa raksaonnettomuuksien kiehtovaan maailmaan. Olin keittiön tienoilla ja ajattelin kurkata välitilan ikkunaa. Sen edessä oli kapoinen levy lattiavasojen päällä. Astuin levylle. Sepä kesti painoani yhtä hyvin kuin spagetti köydenvetoa. Jalka livahti kohti puolentoista metrin päässä olevaa maata, kaaduin selälleni poikittain vasojen päälle ja sain kädellä vastaan. Mossahdin poikittain vasojen päälle. Olin tarrannut refleksinä seinään nojaaviin tuulensuojalevyihin. Ne kaatuivat päälleni. 

Siinä olin sitten jumissa kuin kasvispihvi burgerissa. Aika nopsaan tajusin, ettei sen pahemmin ollut päässyt käymään, mutta levyn alta ja lähinnä tyhjän päältä oli sen verran ärsyttävää koettaa punnata ylös, että pukkasi lähes naurattamaan. Ja ehkä vähän myös *****tamaan. Samalla tämä oli taas hyvä muistutus siitä, että kukaan ei ole koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä. Ikinä. Missään. 

Osallistun tällä teoksella valokuvakilpailuun “Koskettavimmat raksaonnettomuuskuvat, sarja miehet ÄO alle 37”

 

“Voi olla siskopuolikin, ei se ole niin nuukaa.”

 

Blogi täytti vuoden - onnitteluni!

Kuka olisi uskonut vuosi sitten, kun aloitin viisastelun, veren kerjäämisen nenästäni ja omasta nokkeluudestani humaltumisen, että olen vuotta myöhemmin suunnilleen samassa pisteessä. Omistamme sentään palan maata, mutta se näyttää samalta kuin vuotta aiemmin. Olemme kyllä maksaneet jo jonkin verran kymppitonneja talofirmalle, mutta talomme puuvärkit saattavat yhä huojua jossain Päijät-Hämeessä. Kirjoitan yhä blogia, mutten edelleenkään ole sen ansiosta miljonääri.

Olihan tässä toki kaikenlaista juhlallisuutta. Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”. Sitten sain Suomen viisastelevat raksabloggajat ry:ltä pöytästandardin (jossain rakennusalallakin sentään on standardeja). Siihen oli kuvattu asiakkaalle pyllistävä urakoitsija.

Raudoittaja-Reiska tekstasi: "Siis OMG mä en kestä. Nää ihqut kynttilät on just niinku Jaskan koolaukset LOL!"

“Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”.”

Juhlat jatkuivat vastaanotolla, jonne ei tullut ketään, koska korona. Illalla oli jatkot, jonne ei olisi muutenkaan tullut ketään. Pidin kuitenkin kiitospuheeni, jossa käsittelin rakennusalan nykytilaa, Suomen euroviisumenestystä, henkistä terveyttäni sekä muita asioita, jotka ovat huonoissa kantimissa. Tarjolla oli kattopelliltä tarjoiltua makkarasushia, jossa riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla sekä sormisyötävää, jossa oli vielä kynnetkin tallella. Proteiinia, sanoi entinen muurari, kun myyrän nielaisi.

Seinälle heijastettiin videotykillä blogin saamia kommentteja ympäri maailmaa, eli siellä pyöri nonstoppina teksti “Ihan kiva, mutta et viittis kiroilla niin paljon t. äiti”. Loppuillasta luulin, että joku oli järjestänyt spontaanin tanssiesityksen, mutta järjestysmies vain kompastui linjalankaan. Luulin myös, että JVG tuli keikalle, mutta se olikin vain mäkihypyn ensimmäinen kierros Garmisch-Sportengürckhenistä ja jurpo pipo narikassa.

Muurari-Maukka oli bongannut ihanan spelttijauhokuppikakkureseptin netin vauvapalstalta. Soija oli korvattu härkäpavulla, joka oli korvattu luomulla.

Vieraiden vähyydestä johtuen minglailin täyttämään skumppalasini vessan hanasta ja päivittelin peilikuvalleni rakennuttamisen kustannuksia. Peilikuvani oli ihan samassa tilanteessa.

“Riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla”

Loppuillasta aloin olla jo aika iloisessa kunnossa. Hetken pidin jopa rakennustarkastajaa ihan ihmisenä. Aamulla oli morkkis. Lähetin oikaisusähköpostin virastoon. Sen vastaanottamisesta kaupunki laskutti 117€. Plus alv.

Sähkäri-Seppo ei päässyt paikalle, kun oli putkassa, mutta tekstasi: "Moi mussut. Toiv. teil on kivaa. Käydään sit skumpalla, kun toi kumihanska tulee luonnollista tietä ulos. Siis iik ootte niin raksui!"

Koska uuden blogivuoden alkaessa on hyvä myös uudistua, Kodotus laajentaakin kosmetiikkavinkkeihin. Ensimmäinen meikkivinkki on ripsiväri.

Kodotus kiittää kuitenkin kaikkia kovin kauniisti. Ensimmäinen vuosi on siis takana ja blogin nimi todellakin on osoittautunut osuvaksi. Noomen est aamen, kuten muinaiset hyvinkääläiset sanoivat. Olen oppinut paljon bloggaamisesta ja ehkä vähän raksaamisestakin. Hermo on mennyt ja veri paennut päästä vuorille. Projektiin on löytynyt tyyppejä, projektista on lähtenyt tyyppejä, projektiin on buukattu tyyppejä, jotka ovat lähteneet jo ennen kuin buukkaus on alkanutkaan. Joku on ollut sovittuun aikaan paikalla, toinen on luvannut tehdä suunnitelman jouluksi ja saa taas vappuna asiasta muistutusviestin. Moni on auttanut, harva ilkeyttään hankaloittanut.

“Kodotus kiittää kaikkia kovin kauniisti.”

Mikäli luet tämän, olet ilmeisesti blogiani lukenut. Kiva! Lukijoita on ollut yllättävän paljon, vaikken ensimmäisenä vuonna ole ihan hirmuisesti blogia kehdannut rummuttaa. Vanhemmilleni voisin kertoa tästä ensi vuonna. Samalla, kun kerron, että minulla on kaksi lasta. Mutta siis: Kiitos molemmille kaikille blogin lukijoille. Kodotus tekee parhaansa pitääkseen saavuttamansa tason - mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kuvat: Pixabay

Rakentaminen - dinosaurusten hommaa?

Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta. On vaadittu tarkennuksia, miten raatelujätteet hoidetaan tontilta ja kiinteistön fossiloitumissuunnitelma. Kaikki on vihdoin kunnossa. Ja juuri, kun Maatyö Bronto & Pojat meinaa alkaa kaivaa salaojia, Jukatanilla välähtää 66 miljoonaa vuotta sitten ja tulee niin kylmä, että rakennusvalvonta vaatiikin pesään lisäeristystä ja uudet energialaskelmat. Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?

Tässä blogipostauksessa esitellään tieteellisesti ja historiallisesti validilla tavalla dinosaurusten aikaista rakennusalan toimintaa. Onneksi asiat ovat siitä muuttuneet.

Tärkein rakennusprojektin ainesosa on aika. Suunnitteluun kannattaa käyttää ainakin 47 miljoonaa vuotta, jotta yksityiskohdat saadaan kohilleen. Osin siksi, että saksanpähkinän kokoiset aivot prosessoivat tietoa suht hitaasti. Ja osin siksikin, että tyrannosaurus söi kolmannen arkkitehdin tällä viikolla.

Kannattaa tehdä kerralla laadukasta. Kertakäyttöistä sadan vuoden taloa ei kannata tehdä, sehän katoaa pallolta lähes yhtä nopeasti kuin ihmiskunta. Rakenteet ja materiaalit kannattaa valita niin, että ne on uusittavissa ja korjattavissa 120 miljoonan vuoden välein. Pidemmän päälle tämä on ekologisempaa.

“Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?”

Velociraptoreilla - tai kiinteistövälittäjillä kuten heitä nykyään kutsutaan - on sanonta ”sijainti, sijainti, sijainti”. Huonolle paikalle ei kerta kaikkiaan kannata rakentaa. Tällaisia ovat esim. Brontosaurusten mosh pitit, Jukatanin niemimaa 66 miljoonaa vuotta eaa. sekä Kerava. Parhaat rakennuspaikat on toki jaettu von- ja af -alkuisille suvuille jo 312 miljoonaa vuotta sitten, mutta sitkeästi etsimällä Ekbergin kahvilan pohjoispuoleltakin voi vielä löytyä lohkottavia tontteja. Kannattaa kysellä evakoilta.

Glorian kodin toimittaja on löytänyt punavuorelaiselta kirpparilta ihanan vintagepäähineen

Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.

Putkimies miettii, pitäisikö putket vetää rakenteissa vai pinnassa. Näin maanantaiaamupäivällä on vielä sen verran heikko olo viikonlopusta, että rutiinipäätöksiinkin menee aikaa.

Jatkuva sade masentaa reippaampaakin talvirakentajaa, oli sitten vaihto-, tasalämpöinen tai jotain siltä väliltä kuten keskustapuolueen jäsenet.

“Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.”

Glorian kodin toimittaja sai bloginäkyvyyttä vastaan alennuksella 40x40x40-senttisen marmorikuution (1247€) ja tviittaisi asiasta innoissaan, jos vain eturaajat ulottuisivat puhelimen näytölle.

Rakennusvalvonnassa menee aikaa, ennen kuin aivoihin mennyt tieto mossahtaa toisesta päästä päätöksenä ulos.

Vastaavan mestarin mielestä päätös rakentaa hirsitalo on nyt vaan yksinkertaisesti ihan helevetin tyhymä. Hänellä oli asiasta 48 terävää argumenttia.

“Ja sit se kysy, että saadaanko me tää rakennuslupa kuukauden sisällä käsiteltyä!”

Tuntuuko sinusta, että rakennusprojekti viivästyy? Älä murehdi. Tämä kaveri toimitti hulevesisuunnitelman 35 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin tieto oli, että rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.

Kannattaa varmistaa, että maatyöt tehdään riittävän isolla koneella. Kodotus-blogi suosittelee vähintään malleja T-rex 2.1 tai Tunguska-1908.

“Rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.”

Oloni, kun marssin tontille katsomaan, miksei siellä edelleenkään ole tapahtunut mitään:

Kappas, naapurilla sama fiilis:

Raksavaatteita ei kannata hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä.

“Raksavaatteet kannattaa hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä!” tviittaa Glorian kodin toimittaja (työkaveri Glorian ruoka ja viini -lehden puolelta auttoi kirjoittamisessa).

Projektin aluksi tontilla pidetään aloituskokous, jossa ovat läsnä vastaava mestari sekä rakennusvalvoja. He ovat usein ns. vanhan liiton miehiä, joten taustalla ei kannata soittaa mitään Olavi Virtaa uudempaa. Esim. Raptori ei ole hyvä läppä. Oi beibi, sinua on varoitettu.

Glorian kodin toimittajan silmät säihkyvät, kun Ullanlinnasta on löytynyt vielä yksi juristin omistama asunto, josta ei ole tehty lehteen juttua.

“Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta.”

Ai että saako tämänkin bloggauksen jakaa? Totta kai, niin totta kuin nimeni on Australopithecus Diarrheanus!