KVV-IV-valvoja - viemäristä alas

KVV-IV-valvojamme on ollut koko projektimme ajan jonkinlainen taruolento. Emme ole häntä koskaan nähneet ja harvoin hänestä kuulleetkaan.

Taruolennolla en kuitenkaan tarkoita uljasta yksisarvista, joka sateenkaarisarvi tanassa laukkaa pelastamaan meidän projektiamme. Ehkä pikemminkin sellaista laiskanpulskeaa ponia, joka laitumelta silloin tällöin vaivautuu valjastettavaksi vankkuriemme eteen, jos tarjoaa tarpeeksi isoa porkkanaa. Samalla hän pureskelee toisessa suupielessään makoisaa, vihreää setelitukkoa, jonka on nyhtänyt toiselta asiakkaaltaan (joka ei myöskään ole häntä koskaan nähnyt).

Tämä putkihommien Paavo Väyrynen ja ilmanvaihdon Imelda Marcos siis buukattiin, kun ei parempaakaan siihen hätään keksitty ja huonompia ei ollut. Muutamaan sähköpostiin vastaus tuli viiveellä; kun kysyin mielipidettä ilmanvaihtosuunnitelmasta, hän hirnahti, saako kaupunkiimme tehdä painovoimaista ilmanvaihtoa. Siinäpä aika pitkälti hänen kontribuutionsa IV-puolella. Niin juu, kyllä hän kysyi myös, olemmeko miettineet lattialämmitystä.

Näillä tähtikirkkailla kommenteilla saatiin kasaan timanginen LVI-suunnitelma. Melkein nimettiin se hänen mukaansa, kuten myös molemmat lapsemme.

(Lähes) viimeiseen viestiin sama viemärien suurvisiiri vastasi, että homma ei kuulu hänelle. Toki viiveellä.

“Mmmmm. Joooooh. Ihan pian vastaan siihen asiakkaan meiliin, mutta ensin mä vielä vähän mmmmm...”

“Buukattiin, kun ei parempaakaan siihen hätään keksitty ja huonompia ei ollut.”

Sitten tuli viimeinen viesti. Tämä jätteenpoiston Juha Sipilä sanoi joutuvansa jättämään KVV-IV-valvojan tehtävänsä ”eturistiriitojen vuoksi”. Tarkoittaako tämä, että

a) hän aikoo omilla pikku tahmatassuillaan kaivella reikiä tontillemme, eikä siksi voi niitä valvoa?

b) hän aikoo asennella putkia taloomme karvaisilla pikku kätösillään, eikä siksi voi niitä valvoa?

c) hän on rakastunut minuun, eikä siksi kestä katsella minua paaluttamassa toisen tonttia?

d) hän on hakenut töitä kaupunkimme rakennusvalvonnasta, jonka palveluksessa hän voi haitata projektimme etenemistä lähes yhtä tehokkaasti kuin KVV-IV-valvojana?

“Niin, joo kyllä voisi taloon putkia laittaa ja sit sellanen juttu, että kakka ja hengitysilma kannattaa yleensä laittaa eri putkiin. Laitan tästä sit laskun, joo...”

“Tämä jätteenpoiston jättiläinen sanoi joutuvansa jättämään KVV-IV-valvojan tehtävänsä ”eturistiriitojen vuoksi”.”

Sinänsä en ole tämän työn sankarin perään isommin itkenyt, lähinnä projektimme etenemisen perään. Treeniä lopareista on saatu, kun yhdelle vastaavalle mestarille annettiin vapautus tehtävästään ja toinen sankari rähjäsi, erosi itse ja löi luurin korvaan. 

Nyt tähän projektiin pitää raahata taas yksi taruolento jostain puolen hehtaarin metsästä hunajapurkin ääreltä. Hän voisi aloittaa kysymällä, saako hirsitaloja rakentaa ja onko kuu juustoa. 

“Joo. Toi on varmaan ihan hyvä maalämpö. Ootteko miettineet, että taloon tulis seinät?”

“Ihhahhaa!”

Kuvat: Pixabay 

Aloituskokous - ja aikatauluangstia

Viime viikolla maatöiden alettua oli sellainen pehmeän lämpimän luottavainen tunne: tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä. Vietimme poikani kanssa tontin reunalla kolmena päivänä yli kymmenen tuntia katselemassa kaivurin balettia ja saipa poikani kokeilla itsekin siirrellä soraa isolla kaivurilla kymmenisen minuuttia.

Harvoin tonnit ropisevat yhtä kuuluvasti kuin soraa kipattaessa tontille.

Viime päivät ovatkin menneet puita pilkkoessa. Viisi koivua ja kolme kuusta tuottavat aika raamatullisen kasan klapia. Hikeä on valunut puolikas Genesaretinjärvellinen. 

Ei mikään nyhtökauraa käristävä kertakäyttögrilli piknikillä. Näillä polttaa vaikka koko porotokan!  

“Tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä.”

Tuttu kylmä möhkäle vatsanpohjassa teki kuitenkin aika nopsaan paluun, kun maatöiden jälkeen meillä oli yksi hiekkakenttä, mutta kolmetuhatta päätöstä jäljellä. Kunnolla kalman käsi kouraisi päivää ennen tiistaista aloituskokousta, kun saimme ensin kuulla, että meille oli löytynyt päärakennesuunnittelija (jee, bileet, kuoharii, vaahtobileet Ibizalla!) ja paria tuntia myöhemmin selvisi, että päärakennesuunnittelija ei halunnutkaan ottaa hommaa, kun teräspaalupilariperustus (kavereiden kesken Terspa) ei ollutkaan hänelle niin tuttua hommaa, että olisi halunnut leimaansa suunnitelmiin laittaa (nyyh, tää on aina tätä, tuokaa edes tylppä mora, kiljua!). 

Lisäksi bongasin paalutussuunnitelmasta, että ulkoporeallasta ei paalujen väliin nykyisessä suunnitelmassa saada mahtumaan. Tilaa oli vain metri kahdeksankymmentä ja ulkoporeallas vaatii sen reilun pari metriä. Tämä on etenkin tärkeää, kun kaveripiiristämme on jo alettu buukkailla lillunta-aikoja. Meidän ei kuulemma ole pakko olla edes kotona samaan aikaan.

Näitä asioita veivattiin siis maanantaina ja tiistaina, kun torstaille oli jo paalutuskone buukattu. Ja sitten oli aloituskokous. 

Jos voit lahjoa, lahjo. Jos jaksat kantaa, ota isompi pöytä.

“Tuokaa edes tylppä mora!”

 

Asiallinen ja ystävällinen (ihan oikeasti, ei ironista pohjavirettä tässä) rakennustarkastaja kysyi alkuun, millainen rakennustapa meillä on kyseessä. Vastasin että paniikissa katastrofista toiseen. Tätä hän ei kuitenkaan tarkoittanut, vaan että onko avaimet käteen, muuttovalmis vai hautaanvalmis (juu, viimeinen oli ironiaa). Käytiin kokouspöytäkirjaa läpi ja merkattiin muistiin erinäisiä asioita, joita työmaalta tulee löytyä. 

Niukka tunti tontilla meni ja ehdin töihin vain vartin myöhässä. Sopivina vapaahetkinä soittelin paaluttajalle (ei vastannut) sekä talotoimittajalle (vastasi, homma ok). Vastasi se paaluttajakin lopulta. Ymmärrystä löytyi: jos paalutus siirtyy, se siirtyy. Yhden tiistain aikana kun pitäisi saada samana päivänä buukattu perustussuunnittelija kirjautumaan Lupapisteeseen, tekemään muutokset paalutuskuviin ja lataamaan perustussuunnitelmat Lupapisteeseen. Se olisi suht nopsaa hommaa, kun yleensä aikajänne on kaikella tuntunut olevan viikko.  

Tontti on tasainen kuin mieliala lääkityksen saamisen jälkeen. 

“Paniikissa katastrofista toiseen.”

Aika kiitettävän ketterää ja nopsaa toiminta on viime päivinä ollut. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että ihan tällä viikolla ei paalu maahan junttaudu. Jos näin käy, seuraava aikaikkuna saattaa olla vähän matkan päässä. Ehtiipähän hengitys tasaantua, kun projekti on tähän mennessä ollut pelkkää eteenpäin viilettämistä. Hyvä pitää välillä vähän paussia. Käydään puolison kanssa vaikka taidenäyttelyssä, New Yorkissa ja terapiassa.  

Tästä lisää myöhemmin, mutta nuoli osoittaa lattiamme tulevan koron. Protesteja odotellessa. 

“Hyvä pitää välillä vähän paussia.”

Kaikki kaatui - miten jatketaan?

Joskus on vaan pakko myöntää, että kaikki on nyt kaatunut, eikä paluuta ole. Jokin vaihe on peruuttamattomasti takana ja kaiken jälkeen on katse suunnattava eteenpäin. Mikä siis sai kaiken kaatumaan?

No moottorisaha! 

Ja kaivuri! 

Tontillamme alkoi nimittäin vihdoin tapahtua ja kaikki kaatui - kaikki puut! Tontti on tyhjä kuin rakennuttajan tili maatöiden jälkeen. Moottorisaha lauloi ylistyslaulua kodittomaksi jääneille liito-oraville, saimaannorpille ja lehtokyrpille. 

Kuvan puista pakenivat ainakin ahma, panda sekä Nokian renkaiden toimitusjohtaja.

“Moottorisaha!”

Rouva sieltä teeriniemeläisestä hulevesikaivosta huutelee, että pitikö sitä tuolleen harhaanjohtavalla otsikoinnilla kerätä klikkauksia. Piti, rouva hyvä. Kilpailu blogimaailmassa on kovaa ja edes minä en pärjää pelkän ulkonäköni avulla. Paitsi ehkä sarjassa miehet alle arvostelun. Onnistuinko?

Mutta miten tämä tilanne nyt näin pääsi eskaloitumaan? Eikö siinä omassa projektin etenemättömyydessä olisi ollut turvallista vaan velloa ja syyttää universumia siitä, että meillä on näin rankkaa (ehkä rankempaa kuin kellään)? Olisi kyllä. Kun vuosi on tönötetty lähtökuopissa, niin kyllähän tällainen nytkähdys vetää sijoiltaan ainakin lantion, läntisen demokratian ja sukupuolielämän. 

Tämä kuva pärskii historiaa kuin ruotsalainen koronaa: ensimmäinen iso tontiltamme kaadettu puu!

“Meillä on näin rankkaa (ehkä rankempaa kuin kellään).”

Lähdin siis selvittelemään, josko joku suvaitsisi meille tulla tekemään maatöitä. Tarjouksiakin saatiin. Kalliita, totta kai. Mutta maatyöt nyt ovat sellaisia, etenkin nyt, kun orjuus on kielletty muualla paitsi kunnan hommissa. Viittaan tällä siis palkan suuruuteen, en työmäärään. Kunnan orjalla menisi viikko plus lomat kerätä puuvillaa yksiin boksereihin. 

Laitan saman kuvan vielä uudelleen, koska hetki oli to-del-la-kin historiallinen. Siis se puun kaatuminen, ei se ruotsalainen.

“Puuvillaa yksiin boksereihin.”

Saimme yhden kiinteähintaisen tarjouksen. Ja pari tuntihintaista. Ja pari tarjousta jäi saamatta. Muuan reiluksi kehuttu tekijä sattui olemaan kupan runtelemassa kotikaupungissamme tontinraivaushommissa. Kyseisestä tyypistä joku kirjoitti, että on huippu, mutta totaalisen buukattu. Laitoin meiliä, sain ystävällisen vastauksen. Sovittiin, että käyn toisella työmaalla moikkaamassa. Kävin. Seuraavana päivänä käytiin vastaavan mestarin ja hänen kanssaan tontillamme. Hän teki tarjouksen ja samana iltana ja ilmoitimme ottavamme hänet hommiin. Pasila, Raumalaisten marssi! Viikonlopun yli mentiin ja maanantaina tuli vahvistus sovitulle: tiistaina tontilla tärähtää. 

Perheemme amatööriarboristi pisti lähes sata pienempää puuta poikki ja pinoon kirveellään 

 

“Pasila, Raumalaisten marssi!”

Kävimme sunnuntaina merkkaamassa muutaman tontinrajalla sijaitsevan pajunruppanan, joita naapurimme olivat halunneet säästettäväksi. Samalla tuli juteltua naapurin toiveista säästää tontinrajamme puustoa. Totesin, että kiva olisi, mutta voipi olla hankalaa, kun sahuri sahaa, kaivuri kaivaa ja paaluri paaluttaa. Sanoin, että annan maaurakoitsijan arvioida, mitä voi säästää, jos voi. 

Maanantaina hämmästykseni olikin melkoinen. Lasten kanssa tontilla käydessämme tontin rajan puihin oli maagisesti ilmestynyt teippejä. Eli suomeksi: joku muu kuin tontin omistaja (joka olemme siis me) oli omin luvin käynyt merkkaamassa säästettäviä puita omistamallamme tontilla. Hieman hämmensi, hitusen huvittikin, mutta ehkä eniten kuitenkin harmitti. 

Mystinen teippi nro 1. Ajatelkaa jos ei oltaisi satuttu käymään tontilla,
niin ei oltaisi ikinä myöhemmin huomattu, että tuollainen puu siihen tontille on jäänyt.

Mystinen teippi nro 2. Olkaa kuin tontillanne, eihän tää projekti nyt meille niin tärkeä ole,
kuha piruuttaan vähän rakennellaan.

 

“Tontin rajan puihin oli maagisesti ilmestynyt teippejä.”

Korostettakoon tässä, etten vihaa puita. Niistä saa paljon hyödyllisiä asioita kuten nuotion tai, no, ainakin nuotion. Mutta tavallaan haluaisin kuitenkin itse päättää

• mitä puita tontiltamme kaadetaan
• mitä puita tontillamme säästetään
• mitä tontillemme rakennetaan, jos kaupunki sen kaavassa sallii
• kuinka pitkään pesen hampaita kun oon syöny jakkimakupalaa

Sellainen jänskä absurdiuden musta kierrepallo ponnahti kentälle kesken riemukkaan kunniakierroksemme muistuttamaan, että ei tämä tästä. Mitä säkin siinä luulet ittestäs? 

Maaurakoitsijamme lausui asiasta, että “jos tontille nyt puita jätetään ja ne siitä joudutaan myöhemmin poistamaan, se tulee niin kalliiksi, että sylettää”. Ratkaisu oli tuon jälkeen helppo tehdä. Kaikki pois sano entinen likka, kun sokerointia kokeili.

Perheemme amatööriarboristin tyytyväinen hymy kaadettuaan latvanyyppiön kotipuun.

“Oon syöny jakkimakupalaa.”

Kunnan hommista kun tuossa tuli mainittua, niin kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö käväisi tontilla. Katsokaas kun tonttia kaavoitettaessa kaavoittaja oli mennyt lupaamaan, että omistamamme oja kunnostetaan kaupungin piikkiin. Ja voi tätä kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikköä, kun hän siinä lähes itkupotkuraivaritortun väänsi. Kukaan ei ole koskaan vaatinut häneltä näin paljon. Ja syy vaikutti kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikön mielestä jotenkin etäisesti olevan meidän, jotka olimme siis ostaneet kaupungilta ojan, jonka kaupunki oli luvannut kunnostaa. Jos kato lupaa yhden ojan kunnostaa, niin sitten kaikki muutkin sitä alkaa vaatia ja katulaki määrää ja mutsis oli.

Siinä tämä kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (lyhennetään KATITÖSTOSAVAPÄ) vartin verran tuhisi ja puhisi ja yski ja katseli universumia vihamielisesti alta kulmain, kun hänen elämästään on tehty rankempaa kuin kellään (paitsi meillä!) ja totesi sitten ojan kunnostamisen olevan viiden minuutin juttu. Maaurakoitsijamme voisi sen tehdä ja halutessaan laittaa laskun kaupungille. Ihan kuin heitttelisi bumerangia; aina palaa omaan käteen takaisin.

Seija Ala-Kautta tallentaa sydämensä pilvipalveluun ikimuistoista hetkeä, jolloin pupuperhe ajettiin kodistaan mieron tielle.

“Kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö”

Sitten pikkainen kysymys: jos kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (KATITÖSTOSAVAPÄ) katselee meitä kuin persu pakolaisleiriä, niin maksetaanko me niistä viidestä minuutista, jotka maaurakoitsija tekee kaupungin lupaamia ojankunnostushommia? Niinpä. 

Entäpä, jos kaupungin tieosaston töistästressaantumisosaston alivalvontapäällikkö (KATTAVAKAKKAPÄÄ) olisi käyttäytynyt kuten jo eskarilaisille opetetaan, olisiko tilanne voinut olla toinen? Niinpä.

Vietimme poikani kanssa tontilla kahteen otteeseen lähes viitisen tuntia. Aamusta palelin, koska oli liian vähän vaatetta. Iltapäivästä hikoilin, kun olin laittanut tuplasti vaatetta ja myös lämpötila oli tuplaantunut. Mutta huikeaa oli katsoa, kun kaivurin kauha liikkui kuin balettitanssijan kalligrafiakynä. Sama kone nipsii, rouhii, ryskii, kahmii, tömpsii ja räpsii. 

Gallen-Kalleliaaninen tutkielma aiheesta "Poika ja pöris".

 

“Kaivurin kauha liikkui kuin balettitanssijan kalligrafiakynä.”

Homma etenee ja vieläpä kivasti. Tiedän, että näin ei saisi tässä blogissa sanoa, mutta hommat sujuvat hienosti. 

Tuskin pitkään kuitenkaan.

Juuri nyt en osaa vastata, kumpi on kuumempaa kamaa: Kaivuri omalla tontilla vai Sabrina Boys, Boys, Boys -videolla.

“Jos kato lupaa yhden ojan kunnostaa, niin sitten kaikki muutkin sitä alkaa vaatia.”

Maatyöt ja paalutus - selvittelyn pohjaton suo

Sitä luulisi, että kun tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama, niin maatyötkin olisivat helpot kuin Viking Linen osinkojen nostaminen Ahvenanmaalla. Mutta ei. Prosessi se on tämäkin.

Lähdetään liikkeelle perustussuunitelmasta. Tilasimme siis sellaisen, kun talon pitää kuulemma olla perustusten päällä. Perustuksethan ovat vähän kuin perustuslaki Venäjällä: turvallisuuden tunnetta luova, luotettava, jämäkkä ja kaikin tavoin kansalaisiaan tukeva. Sellaisen siis tilasimme smetanalla ja novitsokilla. Noh, sehän viivästyi pikkasen, kun perustussuunnittelijalle meni väärät laskelmat.

Jos nimittäin tällaiset (hirsi)talot perustetaan pilareille, niiden päälle laitetaan usein teräksinen kehäpalkki, joka toisaalta sitoo paalut yhteen ja toisaalta pitää huolen, että hirret tulevat varmasti samalle korkeudelle. Erityisesti tätä tapaa on käytettävä runko- / elementtirakenteisten talojen kanssa. Hirsitalossa homma ei ole ihan niin yksiselitteinen, sillä alin hirsi on jo itsessään tuo palkki. Suunnittelijalle menneessä ensimmäisessä laskelmassa oli kuitenkin lähdetty siitä ajatuksesta, että haluamme tonneja ja tonneja maksavan kehäpalkin pilareiden päälle ja ensimmäisen hirren alle. Mutku me ei haluttu. Ja sitten suunnittelijalle piti laittaa uudet laskelmat.

Teräspalkin donaldtrumpmainen luotettavuus yhdistettynä Trumpin suosimien ammatinharjoittajien horisontaaliasentoon. 

”Tonttimme on pieni kuin covid-19-viruksen peräpukama.”

Ajatus taustalla oli ihan hyvä ja ymmärrettävä: kun teräspaaluja maahan juntataan kuin sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne, ne eivät mene aina suoraan. Ja kun ne eivät mene ihan suoraan, ne voivat olla eri linjassa maan pinnalla, vaikka olisivatkin teknisesti ihan kelvollisesti. Tästä taas seuraa, että hirren alta saattaa jokin paaluhattu (eli sellainen levike, jonka päälle hirsi lasketaan) törröttää kuin sanonkomämikä sanonkomämistä.

Teräspilarin teräspalkkimainen ulkomuoto pystyyn nostettuna kuin Trumpin sanonkomämikä sinisen pillerin ottamisen jälkeen.

”sanonkomäkuka sanonkomämitä sanonkomäminne”

Talotehdas ihan fiksusti ajatteli asiaa kuin estetiikan jatko-opiskelija ja siksi kehäpalkki. Me taas ajattelimme asiaa kuin Sylvester Stallonen kosmetologi, eli että jos nyt joten kuten kelvollisen näköinen lopputulos saadaan, niin päästään ottamaan lisää turpaan. Talotehtaalta vielä varmistivat, että ymmärrämmehän, että pilarit saattavat irvistää vähän kuin mummon hampaat talon alta. Vastasimme ymmärtävämme ja toisaalta voihan sitä vähän johonkin suuntaan irvistääkin... 

Pilarien möykkykalamaista rumuutta lieventää myös se, että kotikaupunkimme virastojen kukkapaitaiset kauneudenvaalijat vaativat pilarit piiloon vähintään rimoituksella. Tällöin voisi kuvitella, että mummon hampaatkin ovat ainakin saman verran jemmassa kuin Latva-Keturin Miinalla, kun tekarinsa huussiin jätti.

Tohon vasemmalle tulis olkkari ja oikealle buduaari.

”Sylvester Stallonen kosmetologi”

Ja sitten odoteltiin perustussuunnitelmaa. Tätä kirjoittaessani en tosin tiedä, onko se perustussuunnitelma vai pelkkä paalutussuunnitelma, koska siinä ei oteta kantaa siihen, miten maatyöt tehdään ja mitä laitetaan talon alle (sepeliä / soraa / pumpulia / kuolleita sieluja). Mutta ainakin paalutussuunnitelma saatiin. Ja paalujakin saadaan perkele! Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat! 80 teräspaalua noin kymmenen metrin syyyteen. Ei tästäkään hommasta siis ihan ilmaiseksi selvitä.

Mutta jokin suunnitelma siis saatiin. Sitä suunnitelmaa asemapiirroksen ja lvi-asemakuvan kanssa aloin sitten syytää valikoiduille maansiirtourakoitsijoille. Jotenkin olin ajatellut, että minä laitan kuvat ja he antavat tarjouksen. Mutta ei se kuulkaa Suomen nuoriso näin mene! Kyllä vähän vaivaa pitää asioiden eteen nähdä. Mitä siitäkin tulisi, jos asiat sujuisivat kivasti. Rutto, sanon minä ja yskin koronavirusta Prisman kassajonossa.

Kaavioita pitää olla, koska mitä siitäkin tulisi, jos kaavioita ei olisi!

”Jos olisi objektiseksuaali ja tykkäisi paaluista, niin nyt saisi pystyyn orgiat!”

Pisteet toki maaurakoitsijaehdokkaille, kun kysyivät. En vaan osannut oikein vastata, kun tiedusteltiin hulevesien viivyttämisestä tai pilariperustuksen vaatimista massanvaihdoista. Vastaava mestari oli reissussa, joten levittelin käsiäni ja varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.

Yksi pohdittava asia on myös, mennäänkö maatyöt tuntitöinä vai urakkana. Urakassa koko hinta on tiedossa, mutta se on todennäköisesti tuntitöitä kalliimpi. PAITSI jos tontilta löytyy intiaaninen hautausmaa, betonilouhos ja esihistoriallinen anustappi. Jos vastuu siirtyy, se maksaa.

Tota, ne terveyskeskus, päiväkoti ja kaupungintalo ei kyllä olleet enää meidän tontilla.

”Varmuuden vuoksi kylvin muutamia kymmeniä satasen seteleitä tuuleen sijoitukseksi tulevaisuuteen.”

Samoin lähti paalutustiedustelua paalutusfirmoille. Selvisi, että paalutussuunnitelma oli tehty ruuvipaaluille, mutta ainakin yksi firma tarjosi vastaavankokoisia lyöntipaaluja. Tarjouksen selkeys oli toki ihan peruskauraa itselleni, varmaan kaikille lukijoillekin:

RR 75 17.50 E/metri paalu maahan lyötynä. Ei laskuteta katkaisupätkiä.
RR 90 18.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste, sisältäen maakärjen, katkaisun
ja paaluhatun. Jos käytetään kalliokärkiä, on kappalehinta 42.00 E.
RR 115/6.3 22.50 E/metri paalu maahan lyötynä. "
Kappalehinta 45.00 E/paalupiste maakärjellä, 55.00 E kalliokärjellä.
Rahdit 400.00 E, sisältäen kaikki koneen ja paalujen rahdit kerralla
tehtäviin paalutuksiin.
Tarvittaessa yhteistyökumppanimme merkkaa paalujen paikat 10.00 E/paalupiste,
sisältäen myös tarkemittauksen.
Kaikki hinnat ovat arvonlisäverottomia hintoja. Laskuun lisätään
arvonlisävero 24 %.
Paaluhatut ovat 150x150x15 mm hattulevyjä ilman holkkeja.
Ja vatsalleen hän kinokseen näin lensi suksineen.

Me mitään salaojia tarvita! Pilariperustus toimii kato niin hyvin.

”Kappalehinta RR 75 ja 90 35.00 E/paalupiste”

Kai tuo on tiivistettävissä niin, että osa maksaa paljon, toinen osa paljon lisää ja loput enemmän. Koetin tarjouksesta omalla matikallani (lyhyt ja limainen) hintaa haarukoida ja pääsin jonnekin 16 tonniin. Aamulla tajusin, että hinnat olivat alvittomia. Parikytä tonnia? Kakskytviis? Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?

KILTTI RAKSA-ALA. SOPISKO, ETTÄ KUN TEETTE TARJOUKSIA ESIM. TÄLLAISELLE YKSITYISHENKILÖLLE, JOKA EI OLE FIRMA JA JOUTUU SEN ALVIN MAKSAMAAN, NIIN VOISKO NE HINNATKIN ILMOITTAA ALVIN KANSSA TAI VAIKKA KYSYÄ, ETTÄ ANNETAANKO ALVILLINEN VAI ALVITON HINTA, KUN NE VOI TOKI MOLEMMATKIN ILMOITTAA IHAN VARMUUDEN VUOKSI.

Eihän näistä tarjouksista oikeasti ota kukaan selvää. Toinen tarjoaa yhtä ja toinen toista ja kolmas ilman alvia mutta saa ottaa santsikupin kulkematta lähtöruudun kautta.

Joo siis kukkapenkki piti tehdä, mutta jos sä niin sanot, niin toi on varmasti sopivin kone siihen hommaan.

”Sielu, toinen lapsista ja vasen munuainen?”

Ja tässä ollaan, muutama maatyö- ja paalutustarjous vielä uupuu. Samoin uupuu rakennuttaja. Luulin, että nyt alkaa, mutta vaan jatkuukin. Mutta ihan pian lähiaikoina varmasti hei alkaa olla näkyvissä merkkejä, että päästään pohtimaan, miten jatketaan projektin liikkeellelähdön toteuttamisen suunnittelua, kunhan saadaan ensin muutama juttu selvitettyä.

Lähden karaokeen laulamaan muiden oman elämänsä projektipäälliköiden kanssa Danny-Helenan kappaletta ”Katson mustuuteen maan”.

Kun olet hyppinyt yhdellä jalalla kaikkien tolppien päältä veteen putomatta Säkkijärven polkkaa kontrabassolla soittaen (sekä pizzicato että arco), voit edetä rakennusprojektin seuraavaan vaiheeseen. Siinä nämä tolpat tungetaan, tai no, siitä myöhemmin lisää.

”Katson mustuuteen maan”

Kuvat: Pixabay / taiteilija itte

Asuntomessut - kiva kuvakavalkadi

Asuntomessujen paras puoli on uusien trendien ja ideoiden löytäminen omaan kotiin. Niin tänäkin vuonna. Uusia, innovatiivisia ja trendikkäitä tuotteita löytyi lähes joka talosta. Viimeviikkoisen blogipostauksen jatkoksi esittelenkin kuvakavalkadissa muutaman suosikkini ennen kuin lähden tutustumaan omaan kehooni Intercity-junan vessaan.

Ekologinen sadevesibidee. Eero Aarnio on kyllä tehnyt enemmän herkkuja muovista kuin tallinnalainen kauneuskirurgi.

“Sadevesibidee”

Ja vihdoinkin! Bidee myös perheen iskälle. Molokouru valloittaa suomalaiset kylpyhuoneet. Voidaan valmistaa myös esim. nahasta.

 “Esim. nahasta”

Rakennusvalvonnan vaatimuksesta palotikkaiden kokoa piti suurentaa. Anoppia varten talon taakse on tehty oma rotko roskakuiluun.

J.K. Rowling muokkasi Harry Potterin kämppää ajanmukaisemmaksi; nyt Harryn huoneessa on kierrätyspiste. Vähänkäytetyt voldemortit kuuluvat energiajakeeseen. Kirjailijan viimeaikaiset lausunnot sukupuolivähemmistöistä taas keskiajalle viemäriin.

Kodotus-blogi sai käsiinsä lavuaarin salaisen valmistuskaavan: ensin syödään pirusti riisimuroja. Sitten oksennetaan muottiin. Päälle venelakka.

“Syödään pirusti riisimuroja.”

Vinkki: Vihaatko ystäväperheesi lapsia? Uusi Suojelusenkeli-leikkipaikka pitää huolen, että seuraavaa visiittiä ei tule. Lisävarusteena integroitu milktooth-kaiutin soittaa kappaletta “Pimeä polku ja kivinen tie”.

“Vihaatko ystäväperheesi lapsia?”

Kun päivällä iskän ja äiskän katseissa on ollut sellainen sutinankaipuuntäyteinen pohjavire ja lapset jo nukkuvat, sensuaalitoiminnalle antaa vinkeää lisäpotkua sängynpäässä oleva Fukkipukki. Saatavana Tikkurilan värikartan sävyissä “Jähmeä jänis”, “Höyrymakkara”, “Nasun pakara” sekä “Paavin salipöksy”.

“Paavin salipöksy”

Messuilla kättä lyövät ekologisuus sekä huolimaton lvi-asennus: vuotava pönttö ravitsee veskirisua. Sen virallinen nimi ei toki tietenkään ole “veskirisu”, vaan “vessarisu”.

“Veskirisu”

Yhdessä kohteessa oli kiinnitetty erityishuomiota viihtyisään ja selkeään huoneakustiikkaan. Sitähän ei tarvita kuin erityistapauksissa. Kaikuisa, korkea ja kolahteleva tila on kuitenkin standardi.

Minas Tirith. Ne tietää ketkä tietää. Balrogin osan näyttelee vastaava mestari.

Kun oikeassa mielentilassa katsoo, voi kuvitella näkevänsä tähtitaivaalla Venuksen nännit. Ihan siinä Kassi o Peijan vieressä.

Väsyneen rakentajan hätähuuto. Muistakaa kuitenkin, että apua on saatavilla. Esim. 101 solmua -kirja on havainnollinen ja selkeä opas.

Jos siinä lukee “jorma”, se on lähtökohtaisesti hauska.

Ihan vapaasti omat mielikuvat kehiin ja hetken hiljaisuus…








Noin. Hyvä. Oli se hauska.

“jorma”

2020-luvulla vanhanaikaisista sukupuolirooleista on hyvä päästää irti ja korostaa lapsille, että ei ole perinteisiä miesten ja naisten töitä. Tyttöä voi muistuttaa, että hänestä voi tulla vaikka pinkki prinsessa ja pojalla on kaikki mahdollisuudet päästä siniseksi apinaksi.

Kiva idea, mutta kuvitelkaapa tämä kuva Stephen Kingin kirjan kanteen. Niinpä.

Kuvassa ei ole japanilainen Ikebawushimanogotake-lohikäärme, vaan kaksi kahvia ja pulla 11 euroa. Onhan se loogista, että kun rakentaminen on järkyttävän kallista, niin asuntomessujen kahvinkin pitää olla järkyttävän kallista. Santsikuppiin pitää hakea pankista lisälainaa.

“Lähden tutustumaan omaan kehooni Intercity-junan vessaan.”