Talotoimittajien kilpailutus - ensitunnelmat

Talotoimittajien kilpailutus on siis alkanut. Luulin, että nyt homma alkaa edetä kuin entisen miehen dementia, mutta olin taas väärässä. Toimitussisällöt päästään vertailemaan ehkä tällä alkavalla viikolla, eroja on niissäkin. Kaikkia yhdistää toki massiivihirsi, joka myös rajaa talotoimittajia melkoisesti. Potentiaaliset hirsitalofirmat olemme nähdäkseni sinänsä osanneet valita hyvin. Olen päässyt yllättymään myös prosessin dialogisuudesta. Me kysymme, he vastaavat. Myös tarkentavia kysymyksiä hirsifirmojen taholta on ropissut kiitettävästi. Osin ihan siksi, että emme ole itse ihan kaikkea tajunneet. Aika jännä sinänsä, vaikka olemme jo ensimmäistä omakotitaloa rakentamassa.

"Näistä me sit sormijatketaan sitä hirsimatskuu. Peruskäytäntö alalla kato."

Tarjoukset on pyydetty seitsemältä hirsifirmalta - kuudelta suomalaiselta ja parilta virolaiselta. Yhdestä ei ole tiedusteluista huolimatta kuulunut mitään ja yhdeltä on vielä varsinaiset numerot tulossa. Neljä näistä ovat hinnaltaan suunnilleen kolmenkymmenen tuhannen euron sisällä ja yksi jossain Saturnuksen kiertoradalla.

Toden totta: yksi tarjous oli about kaksisataa tonnia - KYLLÄ - kaksisataa tuhatta kalliimpi kuin muut. Pitänee vielä varmistaa, että olen ymmärtänyt oikein. Ilmeisesti rakennusmateriaali on mäntyä, jonka juuria on vuodesta 1678 ravittu täysikuun valossa piharatamon lehdiltä kerätyllä tapiirinvirtsalla. Tai sitten en vain ole tajunnut jotain. Ehkä summa olikin Puolan zlotyissä.

"Höyläämme hirret Narnian tehtaassamme Äiti Gaian kasvattamasta maailmanpuusta."

Olen jo asennoitunut, että lienee täysin mahdotonta laittaa tarjouksia hinnoiltaan täysin samalle viivalle. Vastaavan mestarin kanssa on istuttava alas ja pyydettävä häntä kampaamaan tarjouksista olennaiset esiin. Kaikista toimittajista löytyy paljon positiivista (toki myös negatiivista, koska internet) ja olemmepa useamman toimittajan käden- tai höylänjälkeä käyneet toljottelemassakin. Kun luvut ovat selvillä, viimeinen sentti vedetään perstuntumalla, hatusta tai arvalla.

"Tää mökki on sinänsä ihan jees, mutta mitä toi Aleksis Kiven kalmo tekee parvella?"

Odotellaan nyt kuitenkin yhden toimittajan tarjousta ja katsellaan, kuullaanko toisesta vielä jotain. Vai onko kyse talomyyjien erityistaidosta, kuolleeksi tekeytymisestä.

"Mä vetäsen tässä pikku tupluurit ton Szigetin paritalon ja Saskatchewanin lomakylätarjousten välissä. Palataan siihen teidän uusmaalaiseen omakotitaloon vaikka jonain ens vuonna tai myöhzzzzzzz."

Ja hei, jos tuntuu siltä, että haluaisi jakaa jotain jollekin, niin jaa vaikka tämä teksti.

N-Y-T NYT! - talotoimittajien kilpailutus alkoi

Talofirmat kautta Suomen - ja Suomenlahden toisellakin puolen - ovat pidättäneet henkeä ja teroitelleet tarjouskynsiä. Tarjouspyyntö, sitä tiesivät odottaa, mutta samalla pelkäsivät, osuuko valintamme lainkaan heihin. Talotehtaiden kilpailuttaminen on armoton laji.

Hirsitalo meillä on siis haussa (vaikka maakuoppaan saatetaan päätyä) ja hirsitalotoimittajat ovat viime kuukaudet hermostuneina valvoneet yönsä ja miettineet, miten tekisivät meihin suurimman vaikutuksen. Toimitussisällöt on viilattu kuntoon ja äänensävyyn on haettu luotettavaa atakkia ja maireaa jälkikaikua. Jos vaikka Kodotus ottaisi yhteyttä.

Ja mehän otimme, suunnilleen seitsemään hirsitalotoimittajaan. Marraskuinen maanantai meni aika haipakkaa känny karvaisessa kourassa. Juttelin mukavien ja osaavien hirsifirmojen tyyppien kanssa ja pohjustin meiliin läpsähtävää tarjouspyyntöä. Kaksi ja puoli tuntia meni puhelimessa. Eikä se siihen lähipäivinä jäänyt.

"Me suositeltais lämmönlähteeks tähän teidän taloon tätä todellista kaukolämpöä. Sillä paistaa samalla myös muikut ja häätää torakat. Sukulaiset tosin lähtee vasta, kun niitä pyytää talkoisiin."

Sinänsähän sana "kilpailuttaminen" kuulostaa vähän siltä kuin vähän pulleat koirat tai ponit laitettaisiin tekemään erilaisia temppuja palkinnon toivossa. Istu! Kieri! Leiki kuollutta (tämän kuulemma moni talomyyjä osaa tosi hyvin)! Koolaa! Tee pieni reikä lattialämmitysputkeen! Kiistä kaikki! Itse toki käytän tästä prosessista humaanimpaa ja kuvaavampaa termiä "kyykyttäminen". Siinä neuvostoliittolaisella pianonsoiton opetusmetodilla uuvutetaan ja nöyryytetään vastapuoli niin, että lopputulos on loistava ja vastapuoli valmis lopettamaan hommat.

Neuvostoliitosta tulikin muuten mieleen aiempi bloggaus Berliinin muurin rakennusluvasta, ookko lukenu?

Osan firmojen kanssa käytiin läpi saman tien erinäisiä perusasioita. Joiltain tuli heti asiallisia ehdotuksia, miten tietyt asiat kannattaa tehdä ja miten ei. Kaiken kaikkiaan asiansa osaavia ihmisiä. Se lohduttaa, kun ajattelee, että talon olisi hyvä kestää esim. sortumatta, talvet ja nokkahuilunsoitto.

"Joo elikkä tää ois meidän uuden malliston kaava-aluelle sopiva malli. Sen nimi on Voldemort ja sen erikoisuus on vakiotoimitukseen kuuluva kalmanhaju."

Ensimmäiset tarkentavat puhelut tulivat samana päivänä, seuraavina päivinä niitä tuli  lisää. Kun ei ole näitä hirsitaloja tullut hirveästi tilailtua (vaikka rahaa kyllä olisi, siitä ei jää kiinni!), niin kaikenlaisia pikkupuutteita oli tarjouspyyntöön jäänyt. Kuten sellainen detalji, että kaikille toimittajille en maininnut meidän haluavan tarjouksen myös piharakennuksesta. Kolmenkymmenen tonnin pikku detalji.

Kellariin saa kivaa harrastetilaa. Salaiseen kellariin saa vielä kivempaa harrastetilaa. Shhhh!

Muutama tarjous on jo saatu. Niitä on tarkenneltu ja kyselty tyhmiä kysymyksiä (”mikä on katto?”) ja koetettu olla nielemättä kieltämme hinnat nähtyämme. Spoileri: yksikään tarjous ei ole saanut meitä toistaiseksi itkemään ilosta tai puhumaan kielillä halpuutensa vuoksi. Muuten on kyllä itkettänyt. Itkun määrä tosin taitaa olla muutenkin vakio. Ihan sama millä valmiusvaihtoehdolla talon ottaa, aina tulee lunta tupaan. Etenkin, jos ulko-ovi ei kuulu toimitussisältöön.

Kiva oli kuitenkin kaiken odottamisen jälkeen päästä eteenpäin, kun siihen lupa saatiin. Tämä tarjousten odottaminen on kuin käänteinen joulu: pukki ei tuo, mutta talotehdas kyllä vie. Hyvä, lämmin, hellä ja antelias isukki muuttuu stressaantuneeksi, kylmä rinki bärssen ympärillä käniseväksi saituriksi, joka haluaa ulkoporealtaan ja vaihtaa siksi lastenhuoneisiin maalattiat. Savi on hyvä eriste, pehmeä nukkua ja halpaa kosmetiikkaa, älä tytär valita!

Velkavankeudessa kohta oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki. Siinää ja miinää!

Mickan-Imogenille ei ollut täysin avautunut, mitä 1,5-kerroksinen talo tarkoittaa.

Jos tuntuu siltä, että jotain voisi rangaista tämä bloggaus linkkaamalla, niin linkkaa / rankaise ihmeessä.

Kuvat: Pixabay

Onko tontti? - Skenaario 2

SKENAARIO 2 - ON TONTTI!

Talofirman Myyntiedustajaa kouraisee syvältä, kun hän tajuaa, että asiakkaalla on tontti

Kuva: MichaelGaida / Pixabay

(Lue täältä siitä tragediasta, että tonttia ei ole)

Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa luomuginsengjuuriteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.

Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista.”

Talofirman Myyntiedustaja: “No ensiksihän pitää olla tontti, sitä ennen ei oikeestaan kannata alkaa mitään suunnittelemaan. Ilmansuunnat, rakennusoikeus, pohjatutkimus, Suomen pääseminen Euroviisufinaaliin, nälänhätä. Nää ainakin pitää olla ratkaistuna ennen kuin kannattaa tota meidän kahvaa kiskaista, ja netissähän voi käydä meidän sivuilla ja facebookissa. Ihan yhtä hyvää palvelua saa. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä on tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Hirveen moni haaveilee siitä talosta, mutta etenkin täällä pääkaupunkiseudulla tonttimaata on tosi vähän ja sekin on yleensä rämeikköä. Alligaattoreita siellä ojat täynnä ja malaria leviää. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Mutta meillä on tontti. Kasvukeskuksessa radanvarren pikkukaupungissa kirvesvarsitontti, rakennusoikeus 150 neliötä ja 30 neliötä talousrakennus. Nykyinen talo myyty voitolla, ja rahat on satasen seteleinä tässä vyölaukussa. Tai osa rahoista, tässä nyt on vaan kuusisataa tonnia etumaksua varten.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Se oma talo on kyllä ihana haave, mutta suoraan sanoen kaikkien ei edes kannata rakentaa. Se on se meidän firman talossa asuminen sellainen laji, että siinä ei kaikki pärjää. Joka aamu pitää koolata vähintään pari tuntia ja illalla laittaa smyygejä maalämpöpumppuun. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä. On. Tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ai te ootte vielä siinä, oottakaas, mä kysyn tähän apuun Jereä. Jere! Tuotko sen sähköpiisk… SIIS ONKO TONTTI?”

Asiakas: “Joo.”

Tässä vaiheessa keskustelussa seuraa pieni tauko, kun Talofirman Myyntiedustajaa elvytetään. Mikään ei tunnu auttavan, kunnes Jere keksii kuiskata Talofirman Myyntiedustajan korvaan “ne ei lukeneet pienellä painettua sopimusehdoista”. Talofirman Myyntiedustaja, joka oli jo matkalla kohti liekehtivää porttia, jonka päällä punainen silmä häntä tuijottaa, palaa korahtaen elävien kirjoihin.

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti. Anteeksi, mua saattaa alkaa spontaanisti itkettää. Älkää antako sen häiritä. Tontti. Tajuatteko, miten ihana sana se on? Tontti! Jos sopii, niin piirrän teille tässä nyt heti tähän laattalattiaan, jolla näköjään vielä makaan, kuolallani ensimmäisen luonnoksen talostanne.

Asiakas: “No ihan alustavasti vasta tultiin kysymään, löytyykö teidän firmalta edes kiinnostusta tähän projektiin.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti! Tajuatteko? Se tarkoittaa, että antaisin vaikka vasemman keuhkoni asiakkuudestanne. Oikea keuhko onkin erään tuusulalaisen hirsitalon seinällä. Luulevat sitä Kuutti Lavosen maalaukseksi. Nonni, siinä se olisi. 143 neliötä, pihasauna, olokeittiö, jossa aamiaiskaappi ja vähän taidetta talon puolesta seinällä, vanhempien makkari omassa rauhassaan, jos joskus lauantaisaunan jälkeen tulee sensuaalitoiminnalle tarve ja kääntymisympyrä vessassa, jos käy Jehovan todistajia. Laitettaisko me nimet paperiin? Tai ihan voidaan kirjoittaa kuolallakin näille laatoille.”

Asiakas: “Kyllä me ensin kilpailutetaan pari varteenotettavaa vaihtoehtoa…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ette te mitään kilpailuta! Siis tiesittekö, että noi muut firmat on oikeasti huumekauppiaiden hallussa? Ja ne tekee talonsa ydinjätteestä! En haluaisi kertoa tätä, mutta olen kuullut, että ne kaikki ovat menossa konkurssiin. Ihan vain näin teille sen kerron. Ja nimettömänä suomi24:n keskusteluissa. Ja vauva.fi:ssä. Kyllä nyt kannattaa tehdä kaupat meidän kanssa, meidän puu on tiukkasyistä pohjoisen Romanian jätteenkäsittelyalueen mäntyä.”

Asiakas: “Ei me kyllä vielä…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Jere! Otatko sen mun mummon pakkasesta? Eiku äidin puolelta. Kuulkaa, minä laitan tämän mummon tähän kaupantekijäisiksi. On kuulkaa hyvä leipomaan. Tai oli. Että mitenkäs, laitettaisiinko me nimiä tähän paperiin?”

Asiakas: “No pitää vielä harkita asiaa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Rouva siinä vieressä näyttää olevan mietteissään. Kipristääkö vatsaa? Voi liittyä pernan toimintaan. Minäpä revin vatsani auki paljain käsin ja saa siitä rouva uuden pernan. Tai vaikka varalle, jos oma jää zumbaan. Kas siinä. Oho, lipsahti kädestä. Varo Jere, siinä ovensuussa on vähän liukasta! Että alettaisiinko me tämän jalomielisen eleeni jälkeen nyt laittamaan niitä nimiä paperiin?”

Asiakas: “Kyllä me taidetaan nyt käydä ensin siellä Prismassa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Älkää menkö! Kun teillä on se tonttikin! Minä lupaan käydä varastamassa seuraavan vuoden ajan kaiken tarvitsemanne Prismasta tai noista muista mainioista S-eturauhaskaupoista, jotka on niin mainiosti saatu sijoitettua aina kaupunkien parhaille paikoille ilman mitään lobbaamista tai kunnallispäättäjien “seminaarimatkoja”. Mutta laitetaan nyt niitä nimiä saatana siihen paperiin!”

Asiakas: “Hei, älä roiku mun kauluksissa. Päästä irti. Jere, voitko lyödä tätä hullua sillä jäisellä mummolla.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Äidin puolelta!”

Talofirman ovi paukahtaa. Asiakas on poissa. Talofirman Myyntiedustajan kuumat kyyneleet putoilevat luomuginsengjuuriteehen. Sekään ei auta. Tee on kylmää kuin vieressä lojuva jäinen mummo. Äidin puolelta.

Juuri ennen asiakkaan farmari-Skodan käynnistymistä toimistosta kuuluu vaimeasti “niillä oli tonttiiiiiiiiiiiiiiiiii!”

Karu totuus alkaa valjeta Talofirman Myyntiedustajalle: asiakas ei ehkä ostakaan taloa ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä tapaamisella, vaikka hänellä on tontti!

Kuva: RobinHiggins / Pixabay

Onko tontti? - Skenaario 1

SKENAARIO 1 - EI TONTTIA

(Lue täältä siitä, kun tontti jo on)

Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa pakurikääpäteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.

Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista, kun perhe on kasvanut ja tarttettais lisää tilaa ja kun mulla on toi Vespa, jota olis kiva tuunata lämpimässä autotallissa ja vaimo harrastaa huovutusaerobiccia ja vanhempi tytöistä pelaa lätkää ja aloitti just esteratsastuksenkin ja niitä heppoja kai pitää välillä pestä ja nuoremmalla on seitsemän terraariota, lähinnä matelijoita, mutta on siellä yksi turkulainenkin että se 34 neliöö alkaa olla meille vähän ahdas..”

Talofirman Myyntiedustaja: “Onko tontti?”

Asiakas: “No ei vielä, kun me saatiin tää ajatus just tossa kun oltiin Prismaan menossa ja ajateltiin, että varmaan te haluisitte suunnitella meille talon. Ehkä sellainen kaksikerroksinen tai sitten yksi ja kellari. Tai pelkkä yläkerta ja kellarikin olis varmaan jännä, että se yläkerta niinku leijuis siinä ilmassa ja välissä olisi perennoja ja marihuanaa, tuskin se paljon kalliimmaksi tulisi. Tai ehkä sellainen atrium-talo, siitä oli Vain elämäässä puhetta ja ne kaikki itki, kun se oli niin koskettavaa. Ei ehkä ihan Hesan keskustaan, mutta niinku Töölööseen tai miksei Jyväskyläänkin. Sellasta modernia tyyliä, tiilistä tehtyjä hirsiä, jossa olisi punamultaa, kipsilevyä ja kryptoniittia tehosteväreinä. Värimaailman vois ottaa mun ja puolison ensitreffeiltä siitä mäkkärin seinässä olleesta majoneesitahrasta, mutta siinä vois olla vähän enemmän umbraa, kun oon ihotyypiltäni kevät. Ja uima-allas katolla on ollut meidän unelma. Ja harjakatto. Säästöjä on, kun vaihdoin kesälomarahat vapaiksi ja ostetaan vessapaperi Lidlistä. Ihan yhtä hyvää se on ja sormi se on omakin sormi, jos se sinne “tapahtumahorisonttiin” lipsahtaa. Että oisko sulla nyt aikaa, vai käydäänkö me eka siellä Prismassa, jos haluat sillä välin vähän hahmotella? Niin ja aamiaiskaappi pitää olla.”

"Saisko tohon vielä erkkerin ruokapöydälle?"

Kuva: joduma / Pixabay

Talofirman Myyntiedustaja: “Eli ei oo tonttia?”

Asiakas: “No ollaan kyllä ajateltu, että voitais alkaa niitä kattelemaan, kunhan toi Brexit, murrosikä ja maanpinnan nousu Vaasan rannikolla on saatu hoidettua. Mutta meillä on siis unelma, vaikkei ehkä sama kuin Martin Luther Kingillä, tai ehkä sekin halusi aamiaiskaapin. Ja talofirmathan niitä hoitaa. Siis unelmia, ei Martin Luther Kingiä. Kun olis ihana herätä järveltä heijastuvaan auringonkiloon ja kuulla, kun kotiautomaatio käynnistää kaffimyllyn. Samalla voisi kipasta siitä Olympiastadionin vieressä olevasta leipomosta aamutakissa muutaman kroisantin ja sitten perhe rupattelisi siinä oman hirsitalon lokoisassa tunnelmassa päivän psyykkisesti kuormittavista haasteista. Kyllä meille Katajanokkakin kelpaa. Suunnittelet siihen vaan sen verran korkean, mutta ilmavan aidan, ettei turistit kurki pihaan.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Mutta tonttia ei siis oo?”

Asiakas: “No ei ihan, mutta suvun mökillä ennen kuin Aapo-eno poltti sen juoppohulluuskohtauksessaan oon kyllä oppinut paljon tonteista, ja että ne on niinku maata ja sen päälle sitten tulee se talo. Kai ne haikarat tuo ne talot sinne tontille, tai sitten ehkä talo tulee siitä, jos istuu ilman uimapukua saunan lauteilla. Mutta tää oma talo on ollut meidän unelma siitä lähtien, kun eilen kuultiin, että ihmisrasvassa paistettuja donitseja ei saakaan myydä suoramyyntinä taloyhtiön kerhohuoneelta.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ei siis tonttia?”

Asiakas: “No kaikki on tavallaan suhteellista, jos vertaa vaikka sumatralaiseen rotta-apinaan, niin…”

Talofirman Myyntiedustaja: “ONKO TONTTI?”

Asiakas: “Eeeeeeeeeeehkä ei kauheesti vielä ole.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Jere, näillä ei oo tonttia! Tuotko sen sähköpiiskan?”

Asiakas pakenee palovammat pohkeissaan toimistosta. Talofirman Myyntiedustaja havaitsee ilokseen, että pakurikääpätee on jäähtynyt juuri sopivaksi.

Talofirman Myyntiedustaja ei kestä tontittomia uneksijoita, vaan vaipuu van Gogh -maiseen raivoon

Kuva: RobinHiggins / Pixabay