Keittiösuunnitelma - olisiko se siinä?

Oman elämänsä Sikkekokki Kamarinakki tässä moi! Keittiösuunnitelmamme on elänyt kuin Andy McCoy 80-luvulla. Koska Ikean keittiöviikot näyttävät siirtyneen historiaan, ei ole tarvinnut tähdätä tiettyyn päivään, jolloin kaiken pitäisi kristallisoitua, jotta saataisiin alennusta Rumpajumpa-kodinkoneista.

Nyt kuitenkin pitäisi kristallisoitua. Marssijärjestys on minulle suoraan sanoen edelleen hieman epäselvä. Miten nämä hommat kannattaa suunnitella? Ensin pohjapiirros, siihen keittiö, johon suunnitellaan valaistus, minkä jälkeen sähkösuunnitelma? Olo on kuin hapuilisi pimeässä tippukiviluolassa etsimässä neandertalilaisten donitseja. Kyllä, osallistun tällä vertauksella Kauneimmat metaforat 2020 -kilpailuun. Sarja miesoletetut alle vyön. Se järjestetään tänä vuonna etänä.

Etänä toimii myös Ikean keittiösuunnittelu, josta olemme varanneet ajan ensi viikonlopulle. Katsotaan, montako virhettä suunnitelmastamme löytyy. Aiemminhan olin sitä mieltä, että tämä Ikean mallikeittiö oli ihan just se mitä me ollaan aina haluttu. Mutta ei se sitten ollutkaan.

Nyt ollaan sitä mieltä, että tämä me halutaan. Kai.

Keittiösuunnittelun lähtökohtana on ollut Sibeliuksen viulukonserton alun luoma mielikuva korkeuksissa liitelevästä kotkasta.

“Miten nämä hommat kannattaa suunnitella?”

Yksi yllättänyt asia on, että vaikka rintamamiestalomme keittiö on hieman ahdas ja kaappeja ja laatikostoja on siroteltu sinne tänne, ei uuteen avaraan saarekkeelliseen keittiöömme tule juurikaan enempää säilytystilaa. Itse asiassa sinne saattaa tulla jopa hieman niukemmin. Yläkaappeja on selvästi vähemmän, mutta niitä kompensoi toisaalta vetolaatikkojen suurempi määrä alakaapeissa. Mutta hankalaa on ollut. Tuskin kukaan koskaan tässä maailmassa on kärsinyt yhtä paljon kuin me keittiötämme suunnitellessamme. Tässä avoin tilitys kipukohdistamme, joista ensimmäisenä käsitellään...

Kulmakaappi

… koska sellainen saatiin, kun halusimme ison ikkunan keittiöön. Talon sijoittelu tontille on sellainen, että aamuaurinko ei nyt sitten helli keittiössä. Senkaltainen ratkaisu olisi vaatinut keittiötä nykyisen tv-/vierashuoneen paikalle, jolloin taas näkymät keittiöstä olisivat olleet naapurin seinä. Nyt näkymät ovat avarammat, mutta aurinkoa vähemmän. Kai tämän joku arkkitehti (KORJAAN, SAFA-ARKKITEHTI, TÄMÄ PITÄÄ MUISTAA AINA MAINITA!) olisi osannut fiksata, mutta minähän en arkkitehtia palkkaa. Miksi maksaa jollekin siitä, että talosta tulee toimiva?

Mutta kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama. Tuo turhien välikysymysten tehtailija. Se vie joko vähemmän tilaa ja on huonompi tai sitten se vie enemmän tilaa ja on silti vähän hönö. Päädyimme nyt pienempään ja huonompaan. Nurkkaan tulee siis kulmakaappi, jossa on karuselli pöniköille, puteleille ja purkeille. Ja miksikö? No siksi, että...

Lieden sijoittaminen

… oli vaikeaa kuin leskirouva von Knösselbergin inssiajon läpäiseminen, kun Augustin kuoltua piti alkaa itse käydä Bentleyllä Stokkan herkussa. Paremmalla kulmakaapilla nurkkaan olisi jäänyt vain kymmenisen senttiä ennen liesitasoa. Se oli kanssavelalliseni mielestä turhan ahdas ratkaisu.

Soijaa ei vahingoitettu tämän kuvan ottamisessa.

“Kulmakaappi, tuo takapulpetin pokerisivustoilla roikkuva finninaama.”

Päädyimme siis huonompaa kulmakaappiin, mutta isompaan tilaan lieden vieressä. Asiaa hankaloitti myös tärkeä asia nimeltä...

Tiskipöytä

… joka vie sen 80 senttiä pöytätilaa. Ja kuten keittiösuunnitteluoppaissa toitotetaan, tiskialtaan molemmilla puolilla pitäisi olla laskutilaa vähintään 14 kilometriä, samoin lieden ja tiskialtaan väliin tulisi jäädä tila kansallispuistolle ja muutenkin olisi kiva, jos Beatles ei olisi hajonnut.

Kanssavelallisellani oli tästä(kin) selkeä näkemys: 2 tiskiallasta. Piste. No, panokset kovenee. Minä latasin pöytään toiveen rosterisesta perinteisestä tiskipöydästä. Lalalaa, Stalalaa!

Ongelma tämän koko tason kanssa on, että se jää vähän lyhyeksi. Toisaalta tätä sakaraa ei haluta pidentää niin paljon, että jääkaappi on parisängyn jalkopäässä. Toisaalta liesitaso, tiskipöytä ja jääkaappi sekä laskutilan tarve tekivät suunnittelusta vaikeampaa kuin kellään on tässä maailmassa koskaan ollut. Lopputulos on kompromissi. Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.

Nyt tiskipöydän oikealla puolella on vähän laskutilaa, lieden ja tiskialtaiden välissä 60 senttiä ja lieden kulman puolella reippaammin, lähes metri.

Tieteellinen tila-analyysi auttaa hahmottamaan tarpeita ja herpeitä.

Suomeksi tämä tarkoittaa sitä, että likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.

Koska kaappitilaa ei ole mitenkään tuhlattavaksi, kanssavelalliseni / lasteni äidin kanssa hieman eripuraa aiheutti…

Korkea kaappi laatikoilla

… jonka sijoitin ison ikkunan viereen perheemme äitioletetun toiveista huolimatta. Hän kun ei tajuuuuu-uuuu-uuuu, että keittiössä pitää voida säilyttää isoäidin puusuksia, Stigaa, pölynimuria, Ampegin rantasaunaa, naapurin balsamoitua kissaa sekä Suosikin vuosikertoja vuosilta -85-92. Ja se vaatii säilytystilaa.

Etenkin näin koronakriisin yllätettyä on enemmän kuin tärkeää, että kotona on edes jonkinlaiset varmuusvarastot balsamicoa, lime-viikunaöljyä, kvinoaa, lehtikaalia, sambal ölekiä, granolaa ja anton&antonin ihanankallista ihanmitävaan. Keskiajalla ruttokin olisi vältetty, jos ihmiset olisivat tajunneet hamstrata noita elintarvikkeita ja laulaa netissä yhteislauluja.

Puolisolle on hyvä antaa välipalaa kolmen tunnin välein. Edes proteiinipatukka tai sian perna. 

“Likaiset tiskit täyttävät tiskialtaan ja lieden välisen laskutilan ja loput likaiset tiskit täyttävät lopun laskutilan.”

Mutta korkea kaappi. Sellainen on hyvä olla siksikin, että pitäähän sitä jonnekin kaappiin mahtua, jos haluaa tulla kaapista ulos. Toki laatikoita sisältää melkoisesti jo pelkästään…

Keittiösaareke

… jossa on laatikostoa yhteensä kaksi metriä. Koska aamiaiskaappia ei keittiöön mahdu, ajattelin, että lähinnä ruokapöytää voisi olla laatikko, jossa on leivänpaahdin ja leivät. Aamiaislaatikko siis. Muihin laatikoihin sullottaisiin sitten lusikat ja haarukat ja lautaset ja mukit Nisset ja Nassut apilan lehti suus.

Ajatuksia herättävä teokseni "Jos mies leipoo pullaa metsässä ilman housuja, kuuleeko hän puun kaatuvan?"

Saarekkeen toisella puolella on istumapaikat kahdelle ja eteisen suuntaan on yksi laatikosto. Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää. Toki saarekkeen ja kaikkien muidenkin pöytäkaappien päälle olisi päätettävä…

Keittiön tasot

… jotka meillä ovat nykyisessä kodissamme lämpökäsiteltyä massiivikoivua sekä teräksinen perinteinen Hackmanin tiskipöytä. Aika jännästi uuteen kotiin kiinnostasi hankkia massiivikoivuiset työtasot ja teräksinen tiskipöytä. Ikean Köttrumpafallera (tai jotain vastaavaa) -koivutaso näytti olevan viilupintainen, joten ehkä ihan oikeaa massiivipuuta pitäisi hankkia. Saarekkeen läheisyydessähän ovat myös…

Jääkaappi ja pakastin

...jotka tosin sijaitsevat ällän eri päissä. Jääkaappia availlaan joka päivä monesti (oma ennätykseni on 749 kertaa tunnissa), mutta pakastin voi olla hieman syrjemmässäkin.

Tämän sommitelman piirsin ihan vapaalla kädellä. Tekniikkana hiili ja guassi. Vai onko se se hedelmä?

“Työtasoahan saarekkeessa on sen verran, että kyllä siinä mokkapaloja isompiinkin curlingvanhempien kokoontumisajoihin vääntää.”

Keittiösuunnitteluohjelma ei antanut laittaa kuvaan kuin integroidut kodinkoneet, mutta kaltaiseni yhteiskunnan laitapuolen hylkiö ei tuosta integroitumisesta kummemmin piittaa, joten todennäköisesti ihan perinteisillä valkoisilla mennään. Niihin saa jääkaappimagneetteja, jotka ovat kultturellin ja litteräärin kodin merkki.

Imeldique-Nellina oli keittiötä suunnitellessaan ottanut hieman turhan paljon inspiraatiojuomaa, mikä ilmeni rasvoittuneena aorttana.

Kuten sitä sanotaan: keittiö on kovin syvältä. Bumtsibum!

“Ihan kiva. Vähän kuin Neon 2.”

Ulkoportaat - voihan esteettömyys!

Talo on siis tilattu. Sinne olisi hyvä päästä sisäänkin. Tähän auttaa ovet, mutta koska haluamme talon pilareille (“mutku mä haluu-uu-uun!”), niin se nostaa talon sisäänkäynnin suht korkealle. Tämä taas tarkoittaa, että tarvitaan ulkoportaat.

Suomen rakennusjärjestyskokoelmalakiasetussäädöstö sanoo seuraavaa: “Jos on sinun taloosi meneminen portaita käyttäen, tulee sinun niitä pystyä kipuaman, kun on couccuselekä ja harmaahapsi sekä rollaattori ja kihti. Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Eli koska portaamme ovat (osin) avoimen taivaan alla, vaihtoehtoja on kaksi: JOKO veivata niiden päälle kattoa, jolloin ne saavat nousta jyrkemmin ja edetä reippaammin TAI avotaivaan alla niistä pitää tehdä aivan saiiiiiiiraaaaaaan piiiiiiiitkät. Koska mitä siitäkin tulisi, jos portaat mahtuisivat tontille, joka on pienempi kuin paukama koronaviruksen pepussa.

“Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Noh, talofirmalla (josta lisää myöhemmin, pidän vielä teitä kumpaakin lukijaani jännityksessä, sori äiskä ja iskä) on osaavaa ja kärsivällistä porukkaa hommissa. Siinä mielessä ollaan hyvissä käsissä. Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.

Mutta kyseessä on sen verran hupaisa vektorihässäkkä, että ajattelin sen esitellä. Ladies and naapurin miähet, the portaat:

Ulkoportaat on korostettu keltaisella, jotta niitä ei erehdyksessä sekoitettaisi esim. Urho Kekkosen kansallispuistoon.

 “Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.”

Vaikuttavat, eikö totta! Siinä saa nostaa jalkaa toisen eteen, ennen kuin rrrrrrrrrrrranskalaiselta raksa-autolta noussut kaasujalka on kodin kynnyksellä.

Laskeskelin, mikä noiden portaiden pinta-ala suunnilleen olisi ja sain reippaat 16 neliötä. Kauas on tämä boheemi porvari purjehtinut opiskeluajoista, jolloin koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila. Oikeasti, 16 neliömetriä pelkkiin portaisiin! Rakennusvalvonnassa varmasti herkistytään kyyneliin, kun näkevät näin säntillistä lain kirjainen noudattamista. Keskustayksiön kokoiset portaat.

Arkkitehtikielellä "portaat luovat muistuman temppelityyppisestä graafisen nousevasta linjasta ajalta, jolloin espanjalaisten löytöretkeilijöiden tuomaan influenssaan ja kuppaan kuoli 90 prosenttia atsteekeista."

“Koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila.”

Paitsi, että eihän me nyt näitä kelpuuteta. Vaikka kuinka näyttävätkin atsteekkitemppelin seinämaalausten sammakolta tai vanhan Nintendon avaruusalukselta, niin öö tota sori mutta ei silti. Sä oot tiäkkö kyllä ihan kiva, mutku meillon vähä erilainen musamaku. Sä tykkäät niinku Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä ja mä tykkään Sabrinasta ilman ääntä.

Hakattuaan Planeetta Skwöög-Beta-Kekkonenkekkosen karvaiset veitikat sukupuuttoon, kapteeni Kirkspock Cousteaun avaruuslaiva uljaine miehistöineen jatkoi seuraavaan universumiin tappamaan seuraavia karvaisia veitikoita. 

Ja on tässä sekin ongelma, että noin pitkinä nuo ulkoportaat törmäisivät jo piharakennuksen portaisiin. Jotka nekin ovat ihan riittävän pitkät. Eli kun autokatoksesta päästiin, saatiin tilalle portaat. Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia. Ovat niin loivatkin, ettei niissä voi edes satuttaa itseään. Pitää keksiä jotain muuta anopille.

Uusi jännittävä tietokonepeli venyttää suorituskyvyn rajoja; se vie yli 25 kilobittiä! Kuvan keltaiset hyhmät esittävät sinua, jonka tehtävä on torjua ulkoavaruuden hyökkäjät hakkaamalla ne sukupuuttoon.

Jatkamme urheasti kohti avaruuden takamaita, joilla kukaan ei ole aiemmin käynyt. Suomeksi: raksaprojekti jatkuu - askel(ma) kerrallaan.

 “Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia.”

Ai tällainen? - eka julkisivukuva

Pohjapiirroshan on ollut valmis jo pitkään. Tai useampikin pohjapiirros. Yksi ei mennyt läpi ja toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle. Sen sijaan julkisivukuvaa meillä ei ole ollut. Se vaatisi jo allekirjoittaneelta sen sortin hahmotuskykyä, että sen sortin hahmotuskykyä ei ole. Eikä tule. Sen sijaan sillä talofirman kaverilla näyttää olevan.

Elikkä siis totanoin tiäkkö kuva olis kiva ja rillipäät älkööt vaivautuko. Saanko esitellä, julkisivukuva:

“Toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle.”

Sehän näyttää ihan talolta. Halusin vanhana hippinä lisätä kuvaan vähän väriä, joten valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”.

Ihan pokkana ollaan hinkumassa taloon lasiliukuoviseinäliukulasia tai jotain sellaista, vaikkei tiedetä, onko varaa edes leimata seutulippua. Katsellaan. Olisihan se aika uljas ja anteliaan valaiseva kuin Sabrinan biksut 80-luvulla. Vanhat tietää ja nuorista ei väliä. Pilalla ovat kuitenkin.

“Valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”. 

Liukuoven viereisestä ikkunasta voisi tulla samankorkuinen kuin reunimmaisesta makkarin ikkunasta. Tuolle kohdalle tullee sohva, ja turhaan sitä sohvan selkämystä naapurien katseille altistaa. Pieni ikkuna oikealla olisi keittiön välitilan ikkuna. Mistä tulikin mieleeni, että keittiön layoutkin pitäisi saada lyötyä kohilleen. Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.

Siirrytään tarkastelemaan talon päätyä suunnilleen etelän suunnasta. Suunnilleen siksi, että nykypäivänähän kaikki tuntuvat olevan mielipideasioita, miksei siis ilmansuunnatkin.

“Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.”

Juu, siellä viemäriä sukkanauhallaan hoonaava rouva arvasi aivan oikein: lisäsin värin taas ihan itte. Tällä kertaa ajattelin käyttää Tikkurilan värikartaston sävyä “Pinkki lima tiedät kyllä mistä”.

Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n. klo 3.12 - 4.46. Tässä se näyttäisi ihan kivalta. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa talon kattoa terassinkin yli, mutta tämä kuvaan piirretty erillinen terassin katto tuntuisi jotenkin talon ulkomuotoa ajatellen ryhdikkäämmältä.

Portaat nousevat pääovelle (jota ei siis tähän suuntaan näy) ja niiden kohdalla on toinen keittiön ikkunoista. Tämä ikkuna on aiheuttanut meille harmaita sydämentykytyksiä. Ilman ikkunaa olisi ollut paaaaaaaaljon helpompi suunnitella keittiö. Mutta toisaalta keittiöön olisi kiva saada aamuista valoa ja tämä ikkuna on eniten siihen suuntaan.

“Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n.klo 3.12 - 4.46.”

Sitten on samassa tasossa kylmän käyttöullakon räppänä ja pienehkön eteisen ikkuna, josta pervot Kurkkija-Kaalepit voivat nähdä pitkällekin taloomme. Poplari päälle, portaita ylös ja hiplarihommiin. Niistä seuraavana on varaston ovi.

Laitimmaisena oikealla (vähän siis kuin persut) on yhden makkarin ikkuna.

Onhan tämä nyt aika kiva! Vaikka edelleen tuppaa vähän takkiin ja turpiin tulla ja mattoa vedetään alta kuin Paavo Väyryseltä 2000-luvulla, niin vähän annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa. Pohjapiirros on noussut jaloilleen ja saanut kaverikseen julkisivun. Joku optimistisempi voisi kuvitella, että tuosta voisi tulla ihan oikeakin talo. Joku pessimistisempi päättää blogipostauksen tähän.

“Annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa.”

Raksavuosi 2019 - tahmeaa oli

Vuosi sitten, vuoden 2018 lopussa olin kuin maani myynyt. Tosin syy oli se, etten ollut myynyt maatani. Naapureiden valituksella hallinto-oikeuteen laskeuduimme joulunviettoon ja se joulu oli juuri niin oisäriemuisa kuin voi kuvitellakin.

ALKUVUOSI 2019

Alkuvuosi 2019 meni siis harmitellessa ja kyttäämämme tontin kaavoitusta odotellessa. Verryttelin toukokuussa bloggauslihaksiani kirjoittamalla pari eri kirjoitusta siitä, miten talofirmojen myyjät suhtautuvat ihmisiin, joilla ei ole tonttia tai joilla on tontti.

TOUKO-KESÄKUU 2019

Touko-kesäkuussa alkoi näyttää siltä, että meillä olisi mahdollisuudet iskeä kiinni havittelemaamme tonttiin. Ja näin kävikin: kesäkuussa homma selkisi, tontin kaava oli valmis ja hyväksytty ja tontin ostolle tuli vihreää valoa.

Kesä meni piirrellessä taloa. Sitä mukaa, kun opin piirtämään suorempia viivoja (viivottimen käyttöliittymä on yllättävän monimutkainen), egoni kasvoi. Sen verran giganttiset mittasuhteet se saikin, että päätin alkaa väheksyä koko arkkitehtien ammattikuntaa. Sillä minähän en sellaista palkkaa!

Kyllä tosta pitäisi kaiken selvitä.

Viemärikin saatiin tukittua - ensimmäistä kertaa. Toinen tukoshan turautettiin sitten puoli vuotta myöhemmin. Lue siis eeppinen kuvailu suolituotosten mannerlaattojen liikkeistä. Tai älä, jos ei kiinnosta. Mutta aika ikävä asenne kyllä. Mietis hei nyt pikkasen.

Pieni kuva, suuri tukos.

HEINÄKUU 2019

Melkoisen iso asia oli myös ensimmäisen oman auton hankinta. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa auto, vaan halpa, ranskalainen auto! Toistaiseksihan se ei ole raksa-autoiluun joutunut, mutta sainpa perusteltua hankinnan raksa-aspektilla. Paino on noussut auton hankinnan jälkeen 93 kiloa.

Lapset antoivat autollemme nimen Tipo. Juu tiedän, se on Fiatin nimi. Selitä se nyt lapsille sitten.

Heinäkuussa oli ohjelmassa myös Kouvolan asuntomessut. Näitä asioita siellä tarkkailin. Ja nämä asiat sieltä bongasin.

Samalla talon suunnittelu jatkui. Koska tonttimme on pienempi kuin vuoden takainen joulumieleni, talon ja piharakennuksen ährääminen sallittujen rajojen sisälle oli melkoista balettia. Jonkinlainen plié kuitenkin saatiin kasaan ilman, että Nurejevin trikoot repesivät strategisilta kohdilta. Tätäkin kesällä antaumuksella pohdittiin (siis talon sijoittumista tontille, ei Nurejevin trikoita).

ELOKUU 2019

Talopähkäily jatkui. Millainen talo, mistä sisään, mitä minnekäkin, kuka murhasi rouva Skrofin, miksi olen täällä, oliko Rollarit parempi kuin Biitles?

Elokuussa sain myös bloggaajanurani ensimmäisen - ja toistaiseksi viimeisen - skuupin. Sellaisen ihan oikeanlaisen. Ikeassa käydessäni kuulin, että Ikean keittiöviikot loppuvat ja tein siitä kirjoituksen. Se on tänä päivänä yksi luetuimpia postauksiani ja näyttää jopa pitävän kutinsa. Keittiöviikkoja ei ole Ikeassa enää ollut, vaan systeemi on muuttunut. Melkoista profetointia aloittelevalta bloggaajalta.

Jos viettää kuusitoista tuntia kuussa kuolaamassa Ikean keittiöitä, voi jossain vaiheessa kuulla jotain merkittävääkin.

Elokuulle sijoittuu myös urani luetuin kirjoitus. Kävimme Hämeenlinnassa keskiaikafestivaalilla ja päätin hieman viisastella Hämeen linnan rakennusvirheistä. Teksti on aivan ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni. Tähän mennessä. Luulen, että lähiviikkoina yksityiskohtainen vloggaukseni juurihoidosta saattaa mennä tämän ohi.

Ruma ja vanha. Kuulin saman viimeksi tapaninpäivän naistentansseissa.

Tähän mennessä ainoat konkreettiset asiatkin tontilla tapahtuivat elokuussa. Sinne porattiin reikiä ja todettiin siellä olevan savea. Suomeksi: tehtiin maaperätutkimus ja sen myötä saatiin perustamistapalausunto, joka on yhdistelmä matematiikan väitöskirjaa, kuolleen meren kääröjä ja Atlantiksen karttaa. Jos et jaksa lukea koko kirjoitusta (lue nyt silti), niin sama tiivistettynä: tontilla on savea, löllyn löllyn löllyti löö.

Siitäpä tulkittavaa oman elämänsä dosenteille.

SYYSKUU 2019

Vaikka uutta tonttia olimme jo kauan kytänneet ja se oli meille myönnetty, lopulliset kaupat tontista tehtiin vasta syyskuussa. Vihdoin pääsimme käyttämään oikeita määriä oikeaa rahaa.

"Rakkaani, olen niin onnellinen saadessani käyttää kaikki rahamme tähän saviseen palaan hyttysten kansoittamaa maata!"

Jatkoin viisasteluani, tällä kertaa vanhoista hirsitaloista. Kukapa sitä nyt tuollaisessa haluaisi rapujuhlia viettää, mutta pakko kai se oli.

No jos nyt välttämättä haluaa hirsitalon järven rannalta, niin ehkä sitten...

Kävimme Habitaressa bongaamassa muita intohimoisia sisustajia ja käymässä kivoja keskusteluja. Sen kummempia hankintoja ei vielä(kään) kannattanut tehdä, kun kaikki oli vielä aika vaiheessa.

Habitaressa oli totta kai paikalla myös Glorian kodin toimittaja.

Talon suunnittelu oli ollut suht suoraviivaista, mutta piharakennuksen kehittely muistutti Rinta-Nikkolan Uolevin paluuta karaokesta, sen verran sivujuonteita ja -askelia ja sekä ambitioita hommassa oli.

Piharakennuksen versio 30535 B

Sirkuksessakin käytiin. Hämmentävää miten jotkut osaa heittää, pyöriä tai pysyä pystyssä ilman vanhempaa konstaapelia.

Osaisin mäkin, jos vaan harjoittelisin.

Suunnitelmat naapurien kanssa yhteisestä palomuurista kariutuivat, eikä ketään harmittanut. Melkoinen kötöstys se olisi ollutkin. Joskus takapakki on hyväksikin.

LOKAKUU 2019

Tähän kuuhun mahtui tunteita jonkin verran. Pettymyksen tunnetta edusti mm. se, että hieno pohjapiirroksemme oli niin hieno, ettei se mennyt rakennusvalvonnassa läpi. Ihan syystä, ei siinä mitään, mutta hieman oman elämänsa alvaraaltoa kyllä kirpaisi.

Tunteiden tsunami koettiin myös, kun vihdoinkin kerroimme lapsillemme uusista kuvioistamme talon suhteen. Onhan siinä lapsilla sulateltavaa, kun synnyinkoti revitään planeetalta, vaikka kuinka yrittää selittää, miten hyvä sisäilma hirsitalossa on. Tai parempi tilaratkaisu. Tai korkeakiiltoiset keittiökalusteet ja vieläpä saarekekin.

"Katsopas Myrvä-Liibyq, sinun huoneesi pääsee nyt huoneiden taivaaseen. Siellä sen on hyvä olla muiden homeisten seinien seurassa."

Ja pitihän sitä lokakuussakin viisastella. Tällä kertaa talopakettien valmiusvaihtoehdoista. Ilmeisesti osui johonkin pidemmälle raksaamisessaan edistyneiden suoneen / suoleen, sen verran reaktioita kirjoitus aiheutti.

Syyslomalla pääsimme 1) lapsista hetkeksi eroon ja 2) vierailulle pariin massiivihirsitaloon. Kun vielä saimme todeta Forssassa olevan lounaaksi tarjolla sekä lihaa että lihavaihtoehto, reissu oli lähellä täydellistä. Sanoinko jo, että lapset olivat isovanhemmillaan? Ja että täydellistä?

Jylhän jykevä ja komea kuin se kaverini, jota tapaninpäivän tansseissa haettiin jatkuvasti parketille. 

Muutenhan tämä projekti oli edelleen odottelua kuin Kannaksella jatkosodassa ennen kuin taivaalta alkoi sataa sosialistista rautaa.

Myyrmäen raksamessuillakin kävin toteamassa, että toi ja toi ja toi ja toi ja toi pitää sitten hoitaa, ostaa ja hankkia, kunhan toi ja toi ja toi ja toi ja toi on ensin saatu siihen kuntoon, että voidaan aloittaa se ja se ja se ja se ja se.  Jne jne jne.

MARRASKUU 2019

Aiempi kuningasideani / aivopieruni pohjapiirroksen suhteenhan ei mennyt rakennusvalvonnassa läpi. Nyt olin krihnuutellut uuden. Sen riskitekijä oli, että osa talosta sijaitsee kaksi metriä sallittua lähempänä naapurin tonttia. Rakennusvalvonnalle tämä oli ok, mutta naapureilta piti saada suostumus. Elimme siis pari viikkoa jännityksessä odotellessamme (odottelu mainittu) naapurien vastausta. Ja tulihan se lopulta.

Tältä pohjalta toivoisimme voivamme edetä.

Marraskuussa oli sen verran vilpoista ja pimeää, että piti pikkuisen taas viisastella. Tällä kertaa Berliinin muurista ja sen rakennusluvasta. Olihan tässä sellainen pieni linkki maailmanpoliittisiin detaljeihinkin, että Berliinin muurin murtumisesta tuli tuolloin 30 vuotta.

Berliinin muuri, lempinimeltään "Ihminen on tyhmä ja ilkeä eikä tunnu koskaan oppivan".

Laitoimme myös (vihdoinkin) tarjouspyyntöjä menemään talofirmoille. Osa vastasi nopeasti, osaa ei tänä päivänä ole meidän rahamme kiinnostanut ja yhden vastaus pitäisi ehkä tulla niinku tolleen tiäkkö tässä joskus mahdollisesti lähiaikoina jos ja jos. Senkin suhteen siis olemme saaneet odotella. Koska blogin nimi on Kodotus eli niinku odotus ja koti eli silleen aika osuva ja tolleen.

Jakelin myös joululahjavinkkejä. Koska raksahommista on kyse, haeskelin joululahjat rautakaupasta.

Puolisoni tykkäsi tästä lahjasta niin, että mykistyi koko jouluksi. Ja myrkytti rosollini.

JOULUKUU 2019

Yksi mannerlaatta loksahti kohilleen, kun nykyisen tonttimme kaavamuutos meni vihdoin läpi oltuaan melko tarkkaan vuoden hallinto-oikeuden hellässä käsittelyssä. Naapuriemme valitus siis hylättiin, kaava sai lainvoiman ja me ehkä jo joskus ensi vuoden alkupuolella saamme rahaa, jolla lähteä rakentamaan uutta taloa.

Tämän tapahtuman kunniaksi piti taas vähän viisastella, tällä kertaa murhanhimoisista jouluelukoista.

Tuo katse. Kuin kesäyön kuulas utu tukkeutuneen viemärin yllä.

Ja joulun kauneimpien perinteiden kunniaksi saimme taas tukittua viemärimme. Ja onneksi myös avattua. Tämä symboloi joulunvietossa sitä hetkeä, kun parin munatotin (vai -todin?) rohkaisemana aletaan ottaa joulupöydässä esille perheen ja suvun dynamiikan kannalta kipeämpiä asioita, minkä seurauksena anoppi juokseen avantoon, eno polttaa saunan ja kaikki muut polttavat sillat, päreet ja hihansa.

Ehkä joku tukos aukeaisi myös alkuvuodesta 2020, jotta pääsisimme jo polttamaan rahaa, kaatamaan puita, tekemään reikiä tonttiin ja itkemään illat ja valvomaan yöt. Näihin toiveisiin ja tunnelmiin sekä kauniisiin kiitoksiin jokaiselle, joka on blogia lukenut. Teidän takia tätä jaksaa tehdä. Ja rahan.

Merry Uusvuosmas!

Kodotus-blogin henkilökunta Helsingissä, Melbournessa ja San Franciscossa

Terkut myös Glorian kodin toimittajalta!

Berliinin muuri - rakennuslupahakemus

Berliinin muuri.

Tuo rakkauden monumentti. Tuo kommunistisen karvakouran jämäkkä puristus työläisnaisen jalomuotoisesta pakarasta. Tuo ihmiskasvoisen politiikan silhuetti. Tuo mies mua tuijottaa.

Kodotus-blogi on saanut käsiinsä harvinaislaatuisen dokumentin. Ensimmäistä kertaa bloggaamisen historiassa voimme julkistaa Berliinin muurin rakennuslupahakemuksen. Tiedämme, että tällainen poikkeaa radikaalisti Kodotus-blogin linjasta, mutta seuraavassa bloggauksessa palaamme taas vertailemaan meikkivoiteita ja tekemään spirulinasmüüthieita.

Lupahakemus löytyi sattumalta DDR:n kommunistisen puolueen keskuskomitean miestenhuoneen hyllyltä. Samassa pinossa oli muitakin "honeckerin" pyyhkimiseen tarkoitettuja asioita kuten ihmisoikeudet, vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Pureutukaamme pidemmittä hölötyksittä tiukkaan poliittiseen faktaan ja lähihistoriaan.

"No tossa kännissä ja läpällä Erich sitoi pioneerihuivin Nikitan "hrustsevien" ympärille. Siitä se ajatus sitten lähti. Että jos jotain muutakin jonkun muunkin ympärille."

Lupahakemuksen kohde: Muuri

Sijainti: Niiden tyhmien kakkapyllyhipsterien Berliinin ympärillä

Pituus: 155 km

Korkeus: 3,6 m

Muuta: Päältä pitää voida ampua ihmisiä kuoliaaksi

Lupatarkastaja: Günther Knüllchen, DDR:n kommunistisen puolueen esto- ja murha-arkkitehtuuriosaston betonirakennelmakomitean alempi valmisteleva virkamies ylemmän virkamiehen (Fickmich Inderarsch) ollessa lomalla Balaton-järvellä.

Tarkastuspäivämäärä: 12.8.1961

Viime vuosina katukuvaa elävöittämään on noussut lukuisia kivoja pop up -muureja.

Yleiskuvaus: Lupahakemuksen kohteena on muuri, jonka pääkäyttötarkoitus on estää. Tämä estäminen toteutetaan massiivisena yksiainerakenteena. Pääasiallinen rakennusmateriaali on neuvostoliittolaisista maaorjista sekä kapitalismin savuavista raunioista valettu betoni.

Betonin lujuusluokka: CCCP. Sosialistinen betoni on vahvempaa kuin mikään muu betoni. Laadusta vastaa Tsernobylin ydinvoimalan suunnittelutiimi.

Betonin ympäristövaikutukset: Olemattomat. Mitä ei tutkita, sitä ei ole.

Sisustussuunnittelija Knussen von Pussen-Fussenin mukaan tällainen iso aukio  saa kultaisemmat feng shuihkut, jos siihen rakennetaan betonimuuri.

Naapurien kuuleminen: Hoidettu Pariisin rauhansopimuksessa. Länsinaapuri Kennedy toivoi muurin väritystä sinipunavalkoiseksi, mutta Leipzigin hallinto-oikeutta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kennedy jätti kuuluisan vastalauseen: "Ich bin ein Berliner und Donald Trumpf ist ein Arscholigen!" Ranska vaati samoja värejä eri järjestyksessä, mutta antautui välittömästi, kun timpuri Horst von Homolka löi vasaralla sormeensa ja kirosi.

Pohjatutkimus: Pohjalla on tutkimuksen mukaan työväestön valtava pettymys omistavan luokan itsekkyyteen. Perustamistapalausunnon antoi Oy Gulag AB:n pääsihteeri V. I. Lenin. Lausunnon mukaan kommunistisen muurin voi perustaa miten tahansa, minne tahansa ja milloin tahansa.

Lauletaan yhdessä: "Lenin-sedän otsalle voi rakentaa vaikka ydinvoimalan!"

Pintatasaussuunnitelma: Kuha on korkeammalla kuin kapitalisteilla.

Julkisivuväritys: Uudisrakennuksissa tulee esittää erillinen hankkeen ulkoväriselvitys värimalleineen kahtena kappaleena. Yksi kappale on annettu Honeckerille, toinen Brezneville. Molemmat vaativat väritystä harmaammaksi. Ks. myös naapurien kuuleminen.

Siinä aitaa kaatuu ja muurit nousee, kun kaksi pääsihteeriä puhuu hiljaa kommunismista.

Energiaselvitys ja -todistus: Todistukseksi käy puolueen jäsenkirja. Muuri on energiatehokas. Sen käyttövoimana on viha, turhautuminen ja propaganda. Se myös estää epätoivotut energiavirrat idästä länteen. Toiseen suuntaan virtaa ei olekaan.

Selvitys rakennus- tai purkujätteen käsittelystä ja hyödyntämisestä: Mikäli pilaantuneita rakennusmateriaaleja tai muuta jätettä syntyy, niiden olemassaolo kiistetään ja/tai niistä rakennetaan asuntoja kansalaisille.

Piirustukset: Tossa

Berliinin muurin leikkauskuva sekoittui vahingossa Kreuzbergin esikoulun pikku Görschtin piirrokseen "Leonidin pötchkö - harmaa ja lötkö"

Tankkipaikat: Tankkipaikkoja on rakennettava vähintään asemakaavassa edellytetty määrä. On myös huomioitava neuvostotankkien kääntymisen vaatima tila, jotta ne mahtuvat ampumaan omia kansalaisiaan selkään.

Istutukset: Kasveiksi lasketaan kommunistisen puolueen pääsihteerit.

Kuvassa monen poliitikon pään älykkäin osa.

Meluselvitys: On varmistuttava, että keskellä yötäkin rakennettavaksi suunnitellun muurin vaikutukset lähiympäristöön saadaan riittävän häiritseviksi, jotta kapitalisti menettäisi varmasti yöunensa. Melunhallintasuunnitelman mukaan Länsi-Berliiniin kantautuvan yhtäjaksoisen melun on ylitettävä joka hetki vähintään 93 dB. Lisäksi seuraaviksi vuosikymmeniksi toisistaan erotettavien perheiden itku ja hammastenkiristys on saatava kuuluviin myös massiivirakenteen läpi.

Muuriin AK-47:llä ammutut reiät parantavat painovoimaista ilmanvaihtoa. On kuitenkin huolehdittava, ettei kapitalistinen happi turmele työläisten keuhkoja. Näin kävi esim. kun Suomen televisiossa esitettiin Emmanuelle ja Viron kommunistisessa kansantasavallassa katsottiin sitä.

Esteettisen arvot: On vaarana, että muurista tulee liian hyvännäköinen. Tämän vuoksi arkkitehtuurin keskuskomitean on kiinnitettävä erityistä huomiota värisävyyn, jonka on oltava neuvostoharmaa. Ei unkarilaisisia tai tsekkiläisiä ihmiskasvoisia harmaan sävyjä, vaan maaorjuuden pahoinvoinnista kumpuavaa sielun syvintä harmautta kasvottoman keskusvallan saappaan rautakoron alla.

Huleverisuunnitelma: Koska hakemuksessa korostetaan tarvetta ampua ihmisiä kuoliaaksi, huleveret on hoidettava asianmukaisesti. Länteen yrittävien pettureiden veren pitää voida pelotevaikutuksen vuoksi valua dramaattisesti, mutta toisaalta pysyä Itä-Saksan puolella, jottei länsi saisi pientäkään imagovoittoa edes osan pakenijasta selvitessä kapitalistien puolelle.

Osa verestä voidaan siirtää avo-ojissa, osa johdetaan salaojissa. Niissä samoissa, joista Stasi kurkkii. 

Viemäriliitoslausunto: Paska virtaa lähinnä Moskovaan.

Loppulausunto: Selvitys kunnossa. Myönnän luvan aloittaa rakentamisen ensi yönä. Kiusa se on pienikin kiusa. 

(Toistaiseksi vielä jakamattomassa, mutta ihan pian tulevassa Itä-)

Berliinissä 12.8.1961

Günther Knüllchen

Kommunismi on harmaampaa aidan toisella puolella

Kuvat: Pixabay / minä itte (arvaa mikä näistä)

Ei kelpaa! - pohjapiirros meni uusiksi

Oman elämänsä arkkitehti ja rakennusvalvoja tässä heippa! 

Meillä oli mainio tupa suunniteltuna. Ainoa ongelma oli, että se ei kelvannut rakennusvalvonnalle. Niitä setiä ja tätejä kannattaa vissiin joskus totella.

Ensin meni uusiksi saunarakennus. Ja nyt siis ihan päärakennuskin.

90-luvulla rakennettu naapuritalo on aikoinaan saatu rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta. Me olimme ajatelleet omaa taloamme neljän metrin päähän omalta puoleltamme. Yhteensä siis 7 metriä. Kyllä, ei siis kahdeksan. Ja seitsemän metrin päähän naapurista oli piirretty pari makuuhuonettamme ikkunoineen. Juu, oli paloikkunatkin. Tämä ei kelvannut, koska asuinhuoneen ikkunan edessä pitää olla 8 metriä tyhjää tilaa.

Ja koska kirjoituksen teemana on asiat, jotka ovat liian lähellä, kuvituksenakin on kuvia, joissa jokin on liian lähellä jotain muuta. Ensimmäisessä kuvassa hammasharja oli liian lähellä vessapönttöä. 

Tässä kuvassa tulenliekki on liian lähellä talomme omarahoitusosuutta.

Talon siirtäminen sinänsä ei suoraan onnistu, koska toisella puolella tulee uutta probleemaa: autokatos ja saunarakennus tulevat liian lähelle. Tämän siitä saa, kun rakentaa sikiön mykiön kokoiselle tontille.

Rakennusvalvonta hyväksyy muiden kuin asuintilojen rakentamisen kolmen metrin päähän rajasta - edellyttäen, että naapuri siihen suostuu. Nyt olenkin istunut viikon aikana varmaan parikymmentä tuntia piirtämässä uutta pohjaa millimetripaperille. Tai siis kolme tuntia olen piirtänyt ja 17 kumittanut.

Tässä kuvassa imuri on liian lähellä kaakaojauhetta.

Sinänsä kyllä risoo aika rankasti, kun kuvittelimme meillä olevan selkeän, avaran ja toimivan pohjan. Nyt meillä onkin edessä uusi yritys. Ja vaikka pohja kelpaisikin rakennusvalvonnalle, on sen kelvattava vielä naapureillekin, jos meinataan saada rakentaa edes jotain alle viiden metrin päähän tonttimme rajasta.

Olisi tämä helpomminkin voinut alkaa. Pian ne alkavat varmaan väittää, että sitä strutsifarmiakaan ei saa perustaa autokatokseen. Nimim. "Lähetänkö Wuzimban takaisin Namibiaan?"

Tässä kuvassa banjo on aivan liian lähellä ihmiskuntaa.