N-Y-T NYT! - talotoimittajien kilpailutus alkoi

Talofirmat kautta Suomen - ja Suomenlahden toisellakin puolen - ovat pidättäneet henkeä ja teroitelleet tarjouskynsiä. Tarjouspyyntö, sitä tiesivät odottaa, mutta samalla pelkäsivät, osuuko valintamme lainkaan heihin. Talotehtaiden kilpailuttaminen on armoton laji.

Hirsitalo meillä on siis haussa (vaikka maakuoppaan saatetaan päätyä) ja hirsitalotoimittajat ovat viime kuukaudet hermostuneina valvoneet yönsä ja miettineet, miten tekisivät meihin suurimman vaikutuksen. Toimitussisällöt on viilattu kuntoon ja äänensävyyn on haettu luotettavaa atakkia ja maireaa jälkikaikua. Jos vaikka Kodotus ottaisi yhteyttä.

Ja mehän otimme, suunnilleen seitsemään hirsitalotoimittajaan. Marraskuinen maanantai meni aika haipakkaa känny karvaisessa kourassa. Juttelin mukavien ja osaavien hirsifirmojen tyyppien kanssa ja pohjustin meiliin läpsähtävää tarjouspyyntöä. Kaksi ja puoli tuntia meni puhelimessa. Eikä se siihen lähipäivinä jäänyt.

"Me suositeltais lämmönlähteeks tähän teidän taloon tätä todellista kaukolämpöä. Sillä paistaa samalla myös muikut ja häätää torakat. Sukulaiset tosin lähtee vasta, kun niitä pyytää talkoisiin."

Sinänsähän sana "kilpailuttaminen" kuulostaa vähän siltä kuin vähän pulleat koirat tai ponit laitettaisiin tekemään erilaisia temppuja palkinnon toivossa. Istu! Kieri! Leiki kuollutta (tämän kuulemma moni talomyyjä osaa tosi hyvin)! Koolaa! Tee pieni reikä lattialämmitysputkeen! Kiistä kaikki! Itse toki käytän tästä prosessista humaanimpaa ja kuvaavampaa termiä "kyykyttäminen". Siinä neuvostoliittolaisella pianonsoiton opetusmetodilla uuvutetaan ja nöyryytetään vastapuoli niin, että lopputulos on loistava ja vastapuoli valmis lopettamaan hommat.

Neuvostoliitosta tulikin muuten mieleen aiempi bloggaus Berliinin muurin rakennusluvasta, ookko lukenu?

Osan firmojen kanssa käytiin läpi saman tien erinäisiä perusasioita. Joiltain tuli heti asiallisia ehdotuksia, miten tietyt asiat kannattaa tehdä ja miten ei. Kaiken kaikkiaan asiansa osaavia ihmisiä. Se lohduttaa, kun ajattelee, että talon olisi hyvä kestää esim. sortumatta, talvet ja nokkahuilunsoitto.

"Joo elikkä tää ois meidän uuden malliston kaava-aluelle sopiva malli. Sen nimi on Voldemort ja sen erikoisuus on vakiotoimitukseen kuuluva kalmanhaju."

Ensimmäiset tarkentavat puhelut tulivat samana päivänä, seuraavina päivinä niitä tuli  lisää. Kun ei ole näitä hirsitaloja tullut hirveästi tilailtua (vaikka rahaa kyllä olisi, siitä ei jää kiinni!), niin kaikenlaisia pikkupuutteita oli tarjouspyyntöön jäänyt. Kuten sellainen detalji, että kaikille toimittajille en maininnut meidän haluavan tarjouksen myös piharakennuksesta. Kolmenkymmenen tonnin pikku detalji.

Kellariin saa kivaa harrastetilaa. Salaiseen kellariin saa vielä kivempaa harrastetilaa. Shhhh!

Muutama tarjous on jo saatu. Niitä on tarkenneltu ja kyselty tyhmiä kysymyksiä (”mikä on katto?”) ja koetettu olla nielemättä kieltämme hinnat nähtyämme. Spoileri: yksikään tarjous ei ole saanut meitä toistaiseksi itkemään ilosta tai puhumaan kielillä halpuutensa vuoksi. Muuten on kyllä itkettänyt. Itkun määrä tosin taitaa olla muutenkin vakio. Ihan sama millä valmiusvaihtoehdolla talon ottaa, aina tulee lunta tupaan. Etenkin, jos ulko-ovi ei kuulu toimitussisältöön.

Kiva oli kuitenkin kaiken odottamisen jälkeen päästä eteenpäin, kun siihen lupa saatiin. Tämä tarjousten odottaminen on kuin käänteinen joulu: pukki ei tuo, mutta talotehdas kyllä vie. Hyvä, lämmin, hellä ja antelias isukki muuttuu stressaantuneeksi, kylmä rinki bärssen ympärillä käniseväksi saituriksi, joka haluaa ulkoporealtaan ja vaihtaa siksi lastenhuoneisiin maalattiat. Savi on hyvä eriste, pehmeä nukkua ja halpaa kosmetiikkaa, älä tytär valita!

Velkavankeudessa kohta oomme kaikki, oomme kaikki, kaikki. Siinää ja miinää!

Mickan-Imogenille ei ollut täysin avautunut, mitä 1,5-kerroksinen talo tarkoittaa.

Jos tuntuu siltä, että jotain voisi rangaista tämä bloggaus linkkaamalla, niin linkkaa / rankaise ihmeessä.

Kuvat: Pixabay