Piha - mikä piha?

Huppista, nyt onkin jo kesäloma. Alkuvuosi on ollut bloggailun suhteen niukempaa, mutta katsotaan, olisiko tällä nillityksellä edelleen jonkinlainen ekologinen lokero blogosfäärissä. 

Tuo kallisarvoinen elektrisiteetti eli lieke

Sähkökriisi oli ja toistaiseksi meni. Ja kun sanon kriisi, tarkoitan sitä yhtä paljon kuin Putin maailmanrauhaa. Loppuvuodesta sähkölaskut olivat kolmensadan euron huitteilla, sen jälkeen laskua (hihi) tuli tasaisesti. Viimeinen niitti oli valtion sähkötuki, joka veti maaliskuun sähkölaskun 23 euroa miinukselle. Näin leppoisaa ei toki ollut kaikilla talouksilla, mutta me satuimme vaihtamaan pörssisähköön juuri sen alkaessa halventua, kun emme nyyniyttämme jaksaneet/ehtineet/viitsineet tehdä kahden vuoden määräaikaista sähkösopimusta hintaan 374e/kWh plus lasten vasemmat munuaiset. 

“Sähkökriisi oli ja toistaiseksi meni.”

Huhti- ja toukokuun sähkölaskut olivat molemmat 90 euron korvilla. Talossa asuu kaksi teiniä, kaksi idioottikakkapäätä (jos teineiltä kysytään) ja pihassa nököttävät 150-neliöinen talo ja 33-neliöinen piharakennus (bunkkeri?/hytti?/koju?), joiden nurkista vetää. Mielestäni kohtuullista - siis sähkölasku, ei ne teinien kommentit.

Kaivuri ei käy, sähkäriä ei näy

Jaa että onko talo jo valmis? No ei perkele ole. Piha näyttää tältä:

Vaihdetaan vähänkäytetty piha, öö, pihaan.

Ja näyttää siellä tältäkin:

On pimeä polku ja kivinen tie ja usein se urakoitsija rahasi vie.

Piharakennuksen (kopin?/putkan?koijan?) ulkovalot ovat aistikkaat kuin Emmanuelle virolaisesta mustavalkotelkkarista kesällä -87:

Mon amour, ces fils suspendus me rendent si excitée. S'il vous plaît, soyez mon coupe-fil.

Sähkäri kävi koronaa potiessani, kun maass’ oli hanki ja järvet jäässä ja sanoi tulevansa parin viikon päästä hoitamaan urakan loppuun. Parista viikosta on nyt pari kuukautta. 

“Jaa että onko talo jo valmis?”

Suosituksia saanut piharakentaja kävi pihallamme kääntymässä ja totesi, että hänen 10-tonninen kaivurinsa ei mahdu sitten millään talomme ja tönömme välisestä solasta. Kiva. Pihatöiden suhteen pohdituttaa, minne helkuttaan (Kalkuttan ystäväkaupunki) roudaamme roinat kaivurin tieltä. Todennäköisesti joudumme siirtelemään kamoja useampaan otteeseen eri paikkoihin. Houkuttava ajatus. 

Ilmaisuvoimainen kuva suunnittelun, toteutuksen, valvonnan ja estetiikan täydellisestä leikkauskohdasta.

Ajattelimme yhdistää kahden talon kolmet portaat liuskekivillä. Jos polkujen jälkeen kiviä jää yli, voisimme kivetä niillä koko talon ja tönön välisen solan. Siihen saa tarvittaessa lisää oleskelutilaa, jos 40 neliön terassi ei piisaa. 

Tukin tukin

Tuleva kesä hieman huolettaa, kun jo toukokuussa talon sisälämpötilat alkoivat nousta lämpimiin lukemiin. Tällaista en viime vuodelta muista. Kuristin lattialämmityksen jakotukista makuuhuoneiden vesikierrot nolliin ja eron olohuoneeseen huomaa. Vaikka lattialämmitys ei sinänsä tunnu lämpimältä jalan alla, pois päältä oleva lattialämmitys tuntuu viileältä. 

“Emmanuelle virolaisesta mustavalkotelkkarista kesällä -87.”

Olisin sulkenut olohuoneen ja pianohuoneenkin (siinä on i-kirjain) kierrot, mutta jakotukki on varastossa niin monen romun takana, etten ole jaksanut itseäni varaston nurkkaan taistella. Ensi kesänä sitten.

Tossa ei ole niitä liuskekiviä, mutta tohon ne liuskekivet niinku tulis.

Katos, roskis

Roskiskatoskin pitäisi hankkia. Voisin toki rakentaa sellaisen itsekin, minkä jälkeen toteaisimme sen olevan niin pasqua, että se pitäisi kuitenkin hankkia muualta. Puumatskusta meillä ei ole varsinaisesti pulaa, kun talon alusta on sitä täynnä. Tekijän taidot ovatkin sitten hieman rajoittuneemmat, joten Toria on tullut kytättyä. Eivät vaan ilmaiseksi ole pirulaiset roskiskatoksia jakelemassa. 

Numerot annettu

Kesän korvalla Seija Ala-Kautta laittoi meidät kartalle ja nasautti talonumeron seinään. Se ostettiin isänpäivänä, joten oli luonnollista, että se saatiin seinään äitienpäivän tienoilla. Toivottavasti numero näkyy riittävän hyvin riittävän kauas. Jaksan ihmetellä vaaleiden talojen seinissä olevia vaaleita numeroita tai sama päinvastoin, tummilla tummia. 

Jännä, että talonumeromme sattuu olemaan sama kuin kuppikokoni.

Koo-yy-är-pee-ää, kyynärpää!

Kun tässä nyt livutaan raksablogista kohti sisustus- ja lifestyle-blogia, niin lienee syytä muistuttaa, että silläkään puolella kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin minä. Nyt nimittäin on sitten tenniskyynärpää. Ei kauhean kiva vaiva, joskin erinomainen tekosyy välttää kaikki mahdollinen tekeminen, johon liittyy kynää painavampien esineiden nostelu. 

Neljä vuotta sitten 2019

Ihan pikkujuttu, ostimme tämän tontin. Ja voi että kun olen tyytyväinen hankintaamme. On tää kiva pläntti. Ja menihän meillä viemärikin tukkoon. Plussia ja miinuksia, kato.

Kolme vuotta sitten 2020

Tutustuimme rakentamisen sääntöviidakkoon ja upein taidehan syntyy tuskasta: purin turhautumiseni tähän kuolemattomaan kirjoitukseen rakennusprojektin vastaavista henkilöistä.

Kaksi vuotta sitten 2021

Nythän tapahtui jo jotain konkreettistakin: harvalaudoitusta laitettiin. Onneksi oli taitava timpuri. 

Vuosi sitten 2022

Keskustelimme jo edesmenneen LVI-urakoitsijan edustajan kanssa, mitä helevettiä heidän IV-käärijänsä olivat suhmuroineet. Olimme yllättäen touhuista hieman eri mieltä. Ja koronakin oli. Perus.

“Huppista, nyt onkin jo kesäloma.”