PonttiSet-puulattia - puuta eikä muuta

Blogiyhteistyö - Jokisuu Works Oy / PonttiSet

Olemme tallustelleet aiemmassa kodissamme yli kymmenen vuotta koivulaudoista tehdyllä PonttiSet-puulattialla. Se ei ole puun näköistä vinyylikorkkia, eikä se ole laminaattia, eikä laattaa, eikä hydropuristettua polyeteenihybridiä. Se on niinku puuta ja sitten siinä on, öö, ei mitään muuta. Tai on sitä paikallaan pitämässä suunnilleen 5000 (oikeesti!) ruuvia. 

Mehän olemme oikein kerjäämällä kerjänneet vaikeuksia talomme suhteen. Piti saada teräspaaluperustus, puinen alapohja, painovoimainen ilmanvaihto, massiivikuusihirsi, lattialämmitys ja lopulla irtokarkkia. Tätä muistellessani aloin nyyhkyttää jo kohdassa teräspaalupe-. Aiemman kotimme paras ja parhaan näköinen lautalattia oli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia, jonka olimme vahanneet. Ja vaikka uutta kämppää tehdäänkin, vanha konsti on tässä parempi kuin kaivinkoneen kauhallinen uusia. Eli ylläripylläri: uuteen taloomme tuli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia. 

Mutta sehän on... Onko se? Kyllä se on! Lautalattia!

Rouva sieltä käsämäläisestä hulevesikaivosta kyselee, että mikä siinä lautalattiassa nyt oikein sitten on? Pitääkö sitä tässäkin tavoitella erikoisuuksia?

No kuulkaapa rouva: kun jalan alla on lähes kolme senttiä kestävää puuta, niin sitä saa aika paljon hakata legoilla, ennen kuin lattia on siinä kunnossa, että sitä ei saa enää hiomalla ja vahaamalla kuntoon. Ja välillä toki lapsetkin tekevät lattiaan jälkiä. Tiettyyn rajaan saakka lautalattiassa elämisen jäljet saavatkin näkyä, lommot ja skraidut kertovat siitä, että meillä on eletty. Elämisen jäljillä en kuitenkaan tarkoita aiemman keittiömme lattiaa, joka näytti kuin akne olisi saanut äpärälapsen perunapellon kanssa. Tämänkin lattian olisi voinut toki hioa uudenveroiseksi, mutta ai niin, meidän talommehan purettiin.

Tässä lautalattia-aiheisessa blogipostauksessa on aika paljon kuvia lautalattiasta ja / tai lattialaudasta.

Vanhan talomme yläkerrassa meillä oli PonttiSet-lautaa kapeampana. Rintamamiestalojen lattialaudat ovat perinteisesti olleet suht kapeat ja mekin aikoinaan ajattelimme vähän säästää ja teimme lattiat 2,8 x 9,5 -senttisestä laudasta. Kivoja nekin, mutta omaan silmäämme tuo 12-senttinen lauta on optimaalisessa kohdassa näyttävyyden ja hinnan suhteen. Vähän kuin Beyoncé Tokmannin kassalla. Emme siis ruvenneet valkkailemaan uuteen taloon erilevyisiä lautoja eri tiloihin, vaan vedettiin samalla leveydellä kaikki huoneet. 

“Ylläripylläri: uuteen taloomme tuli 2,8 senttiä paksu ja 12 senttiä leveä koivulautalattia.”

Ai juu, sittenhän oli vielä päätettävänä, saako puussa olla oksaa enämpi vai vähempi. Vähän ehkä toistan itseäni, mutta edellisessä kodissamme lattialautojen laatu oli ns. oksakoivua. Terävimmät kynät tässä penaalissa pystyvät jo päättelemään, että laatu oli sitä oksaisempaa versiota. Kivan elävää ja vähän halvempaa. 

Tässä on lähikuva oksankohdasta. Tulee tiäkkö sillai kivan luonnollinen fiilis. Niinku autenttisen retro. Ihan oikeesti tää on kuva oksankohdasta. Ihan sama, mitä kuvittelet. Törkimys.

Periaatteessa hieman kutkutti kyllä vetää elämä vielä prameammaksi ja ottaa 14,5-senttiä leveää lautaa, mutta sitten todettiin, ettei tässä nyt viitsi omaa varallisuuttaan ihan liian kovaan ääneen huudella. Taloudellisten syiden lisäksi tähän vaikuttivat myös käytännön syyt: mitä leveämpi lauta, sen isommat raot lautojen väleihin saattaa kuivalla talvikaudella ilmestyä.  

Lautalattian ja lattialämmityksen kanssa painiskelimme aika pitkään. Lähes loppuun saakka koetimme saada taloon patterit, mutta ne vaan olisivat tulleet ihan tautisen paljon kalliimmiksi. Niinku sillai ulkoporealtaallisen kalliimmiksi. Optimaalisin vaihtoehto lautalattia ei lattialämmityksen kanssa ole, mutta ihan kelpo silti. Lauta blokkaa lattian alta tulevaa lämpöä hieman enemmän kuin parkettilaminaattilaattavinyyli, mutta ei niin paljon, että minua kiinnostaisi tipan vertaa. Vähän lisää höpinää tötteröön maalämpöpumpusta, niin sokeroidut sorkkani tarkenevat permannolla töpsöttää. 

Ei yksi pino lautalattiaa tee - vanha kyyjärveläinen sananlasku.

Olin amatöörin tuurilla mitoittanut tilaamani lautamäärän aika tiukille: lautaa jäi yli suunnilleen yksi sylyksellinen. Plussaa siitä, että tehtaalta laitettiin viime tipassa vähän ekstralautaa pakettiin. Se tuli tarpeeseen. Hukkapätkiähän PonttiSet-laudoista ei paljon tule, kun ne ovat sekä sivulta että päädystä pontattuja - uudella laudalla voi jatkaa siitä, mihin edellinen loppuu. Plussaa jakelen muutenkin mieluusti PonttiSet-lautojemme valmistajan, Jokisuu Worksin suuntaan: laudat tulivat hyvin pakattuina ja saimme ne vieläpä kelmutettuina pienempiin nippuihin. Ja olihan sitä lautaa aika paljon. Paino sanalla välilevyn pullistuma. 

“Vähän lisää höpinää tötteröön maalämpöpumpusta.”

Ihan Glorian koti -tasoisia kuvia lattiasta ei ole vielä tarjota, koska sen päällä on vaneria, pahvia, pölyä ja ties mitä tiptaptiptaptipetipetiptap-tyyppistä tontun töppösenjälkeä. Sieluni silmillä näen kuitenkin melkoisen vaikuttavan puulattian, jolla jonain päivänä uskaltaa tassutella jopa paljain jaloin. Veikkaan vuotta 2029, jos nyt laitetaan töpinäksi. Ihaninta lattiassa on tällä hetkellä se, ettei tarvitse varoa askeliaan lämmönluovutuslevyjen päällä. Niiden väleissä taiteileminen on ollut välillä melkoista jokamiesluokan Joutsenlampea. 

Otetaas hei tähän väliin sellanen kepee välikuva lautalattiasta. Ja laitetaan siihen vielä pikkasen lattialautaakin.

Lautalattiaa asennettaessa on olennaista lattialaudan kuivuus: kun talvikaudella (hihi, oli ne lumityöt vaan ihania)  lämmin vesi alkaa kiertää lattian alla (putkissa toivottavasti), se kuivattaa lautoja. Ja kun lauta kuivuu, se kutistuu. Ja kun se kutistuu (siis lauta, huom.), lautojen väliin saattaapi tulla rakoja. Mitä leveämpää lautaa, sitä suurempia rakoja saattaa ilmaantua. Mutta nyt ei siis puhuta mistään sellaisista raoista, joihin hulahtavat kaikki kaksivuotiaat ja sitä nuoremmat poikalapset. 

Taka-alalla timpurit, etualalla lautalattia - kuka olisi arvannut?

Oma kokemukseni aiemmasta talostamme oli, että 12-senttisestä laudasta tehtyyn lattialämmityksettömään (hieno sana) lattiaan ei ilmaantunut minkäänlaista rakoa. Ja jos nyt jotain rakoa lattialämmityksen myötä tulee, niin saatamme selvitä. Pitää vain ajatella, että Donald Trumpilla on vielä vaikeampaa. Kymmenen vuoden päästä lattian voi hioa ja kahdenkymmenen vuoden päästä siitä voi rakennella minulle arkun. 

Nythän ei ole todellakaan ollut optimaalinen aika laittaa lautaa lattiaan: ulkona on syksy, syksy on märkä, märkä ei hyvä, mutta nyt ne vaan oli asennettava. Aika näyttää, tuleeko kuivemmilla säillä rakoja lautojen väleihin. Ihasama. Hyvältä tuo saa luvan näyttää silloinkin. Lattian asentamista helpotti mukana tullut PonttiSet-työkalu - sorkkaraudan, ratakiskon ja moukarin rakkauslapsi, jonka avulla timpurit saivat paukutettua laudat tiukasti kiinni hieman vähemmän epäergonomisessa työasennossa. 

PonttiSet-työkalu kuvassa kolmas vasemmalta. Sen alla on - aivan oikein, rouva hyvä - lautalattiaa.

Aiemmassa kodissamme (sieltä se taas tuli) olimme käsitelleet lattiat värittömällä puuvahalla. Tällä kertaa ajattelimme lirvauttaa sekaan pikkuisen valkoista. Ihan vaan sen verran, että koivun luontainen kellastuminen taittuisi. Meidän talossamme ainoa keltainen olen minä, ja sekin johtuu hepatiitista (A-, B-, C-, lintu- ja sika-). 

“PonttiSet-työkalu - sorkkaraudan, ratakiskon ja moukarin rakkauslapsi”

Vahaaminenkin on tehtävä ihan lähiaikoina, kunhan kesäkuusta saakka viivytellyt IV-asentaja saa oman hommansa tehtyä. Hän jätti kesäkuussa tulematta, kun oli liian kuuma tehdä hommia. Nyt hellejakso alkaisi vissiin olla ohi. Tämä IV-ukkelin töppelöiminen nyt vaan omalta osaltaan hidasti taas projektin etenemistä ja lisäsi stressiä. Voi kun olisi tajuttu palkata joku sellainen henkilö, jonka tehtävä olisi suunnitella, aikatauluttaa, valvoa ja johtaa työtä. Mutta sellaista ei kai rakennusprojektiin ryhtyviltä laissa edellytetä.

Putkessa on reikä, oi Eikka, oi Eikka. Putkessa on reikä, oi Eikkani mun!

Ai niin, timpurimme surautti ruuvin lattialämmitysputkeen. Kuului PSSSSSSSSHHHHHHH!!! ja paineet putkesta katosivat kuin IV-asentaja helteellä. Tämä on kai yhtä perinteinen kepponen kuin kaataa sokeria bensatankkiin. Jotenkin vain stressi ja väsymys ovat sitä luokkaa, että lähinnä totesin asian. Laitoin meiliä maalämpöfirmaan ja he fiksaavat reiän, kun tulevat asentamaan maalämpöpumppua. Saatiin sentään edes yksi takaisku tähänkin projektiin, koska kellään ei koskaan eikä missään ole ollut yhtä helppoa kuin meillä.

Lattiat hiotaan lähipäivinä, minkä jälkeen vahaamme ne. Samaa efektiähän tässä kauhulla odottelen kuin edellistenkin PonttiSet-lautalattioidemme kanssa: milloin tulee se ensimmäinen naarmu tai klommo. Se riipaisee kuin Tauskin feat. Virpi Kätkä Haavemaa. Seuraavat tuhat skrubua eivät sitten enää tunnukaan missään ja matsku sen kuin muuttuu uskottavamman näköiseksi. Vähän kuin minä, kun huomasin aamulla ensimmäisen rintakarvani. Illalla se kuihtui pois. 

“Lautalattia!”

* tuotteesta (siis niistä lattialaudoista) saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan. Mainitsinko jo lattialaudat? Entä lautalattian?