Koti tyhjäksi - kuukausi aikaa

Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme. Salaa toivoin, että tätä roikotusta olisi jatkunut vielä pidempäänkin; vaikka lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia siitä lähtien, kun olemme kotimme myynnistä sopineet rakennusyhtiön kanssa, asian realisoituminen tuntuu niin pahalta, että se ei oikein tunnu miltään. 

Tontillemme tulevan kerrostalon suunnittelu on - valitettavasti koronasta huolimatta - edennyt ja tästä täytyisi lähteä helmikuun lopussa. Hyvää on, että jokin asia saa päätöksensä. Huonoa on, että kaikki kamamme siirtyvät varastoon ja me tilapäiseen majoitukseen. Muutama kuukausi lisää, ja olisimme saattaneet voida muuttaa jonkinlaiseen piharakennukseen, mutta ihan ei letku niin pitkälle venynyt. Ensimmäiset muuttolaatikot on jo viety, viimeisiä kyyneleitä tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. 

“Ei lapset, enää meillä ei ole kotia, mutta luin justiin internetistä, että lumeen kaivautumallakin voi elää hyvää ja laadukasta elämää monta kymmentä minuuttia.”

  

“Lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia.”

Lapset ovat ottaneet asian meitä paremmin - alkushokin jälkeen. Työkoneista koko elämänsä meuhkannut poikamme haluaisi olla katsomassa, kun talomme puretaan. Meistä vanhemmista voi olla vaikea saada seuraa.

Timpurit teippaa tykimmin

Timpurit tulivat tosiaan tiistaina työmaalle toteamaan tuusaamisen turhaksi: kun alapohjan laudat tulivat tontille vasta perjantaina, niin aika pehmeä lasku heillä oli meidän hommiimme, mikä oli sekä meidän että heidän kannaltaan harmi. Lauantaina pääsivät vihdoin asiaan ja minä kantamaan rikkani rokkaan, korteni kekoon ja mattini teppoon. Koska vastaava ei vastaa viikonloppuna, häiritsin suoraan Eurohongan Akia ja sain kuin sainkin välittömästi vastauksen timpurien tarpeisiin - kukapa sitä nyt viikonloppuna kelkkaillessaan muuta haluaisikaan tehdä kuin vastailla kysymyksiin alapohjan ilmansulkupaperista ja teipistä. 

Ja se teippi. Vahvimman suosituksen sai Tesconin teippi ja sitäpä ei ihan naapurin Siwasta löydykään. Ei edes Prismasta. Eikä sen puoleen K-raudastakaan. Eikä Terrastakaan. Ei edes Bauhausista. Rönkköperän Joosuan sekatavarakaupastakin kysyin, mutta hyllyssä oli vain lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti. Makuasia, kummassa on parempi soundi. 

“Meikäläinen laminoi, meikäläinen teippaa. Meikäläisen mielenterveys huutaa kohta heippaa.”

 

“Lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti”

Lopulta Starkista tärppäsi. Lähimpään Starkkiin saikin ajella puoli tuntia, toki kunnon tuiskussa. Kannattiko, kysyy arvon keinosiemennysneuvos sieltä hyyppäläisen navetan tilatankista. Arvon neuvos, kannatti. Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista ja pääsimme hinnastakin yksimielisyyteen. Meinasin nimittäin saada itkukohtauksen teippirullan hinnan nähtyäni ja kymmenkertaisen itkukohtauksen joutuessani ostamaan niitä kymmenen. Ehkä iso (tai no, lyhyenläntä) mies itkemässä hellytti tai meininki oli muuten vaan reilu, mutta vähintään bensarahat ja paketillisen nessuja säästin saamallani alennuksella. Eheyttävä kokemus kaltaiselleni herkälle lyyrikolle, joka on kärsinyt enemmän kuin kukaan koskaan missään. 

Timpureiden ensimmäinen homma on siis laittaa alapohja kuntoon: ilmansulkupaperi ja teipit, jyrsijäverkko ja pohjalaudoitus. En kadehdi urakan alkua näissä pakkasissa enkä sen puoleen työasentojakaan - 80 sentin ryömintätila ei ole mikään varsinainen messuhalli. Viikonloppuna veimmekin miehille kaffea ja pullaa. Mutta heti sunnuntaina onnistuin mokaamaan: unohdin sokerin. Säikähdin, että nyt tulee tekstarilla ilmoitus työsuhteen päättymisestä, mutta selvisivät kuulemma ilmankin. Vähän jäi kuitenkin kalvamaan omaatuntoa. 

Siinä sitä olisi: tonnilla teippiä ja lopuilla irtokarkkia.

“Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista.”

Ikinä ei kuitenkaan ole ihan täysin hyvä, ei nytkään. Pakkasella ei sada vettä, se on hyvä. Mutta pakkasella ei myöskään (kallis mutta hyvä) teippi tartu toivotusti. Ei kuitenkaan oikein viitsisi odottaa plussakelejä teippien takia, eli tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!

Kyökkityötä

Operaatio Ikean keittiökin sai vielä jatkoa. Jo kauan sittenhän kirjoitinkin siitä, miten Ikean keittiöviikot loppuvat. Meidän elämämme on kuitenkin loppumatonta keittiöviikkoa. Piipahdimme nimittäin Ikeassa (taas kerran, yllätys) lounaalla Seija Ala-Kauttan kanssa. Samalla ajattelimme hiotuttaa timangisen keittiösuunnitelmani ammattiauttajalle lopulliseen loistoonsa. 

Lapsetkin pääsi kuvaan: vasemmalla Nonstoppolos, oikealla Perintörinsessa.

“Tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!”

Suunnittelijahan olikin melkoisen pätevä tapaus ja paiski hommia hartiavoimin. Muu ei olisi mokieni korjaamiseen riittänytkään. Lähdimme kuitenkin mukanamme erinomaisesti viimeistelty ehdotus kotimme keittiöksi. Se oli ihan ihanaa, mutta tällä kertaa Ikean lihapullat olivat vähemmän lihan lihanaa. Koska äskeinen sanaleikki oli huonompi kuin viikon sateessa seissyt pahvilaatikko, selkiytän tarinaa otsikolla

Ikean lihapullat ja lihattomat pullat

Lähdetään siitä, että Ikean lihapullat ovat klassikkoannos. Lähdetään myös siitä, että vuonna 2020 on lihan sijaan tarjolla paljon muutakin nyhtöä, härkistä, beyondmeatia ja ties mitä muuta. Ikea on ruotsalaisella nokkeluudella markkinoinut omia lihapullan korvikkeitaan lihattomina pullina. Me tilasimme sellaiset linjastolta. Maskin takaa mumistu “lihaton pulla” kuulostaa kuitenkin yllättävän samalta kuin “lihapulla”. Kun siis koetimme vähentää lihansyöntiä, sen seurauksena minä söin lihapullat ja puolisoni annos aiheutti ruokahävikkiä. Montakohan puuta pitää lahjoittaa ja vuohta istuttaa tämän kompensoidakseen?

Tähän kuvaan on piilotettu 7 lihapullaa sekä 15 Beatlesin kappaletta. Löydätkö ne kaikki?

“Ikean lihapullat ovat klassikkoannos.”

Siis herr Torbjörn ja fru Lillemor Ikea: Voisiko tuon nokkelan lihattoman pullan sijaan tuotteella olla jokin vähän paremmin lihapullasta erottuva nimi? Teillähän niitä keksitään muutenkin joka päivä. Tässä omat ehdotukseni:

Vegestikel

Kaurakassinen

Hernekelkeri

Rehumiitles

Mulgusgulgus (eikö kuulostaisikin kivalta, jos tilaisi “kaksi mulgusgulgusta bulgurilla ja kuskusilla. Juomaksi kuusi punatulkkua” (se on drinksu, sä et tiedä sitä, Nykissä me niitä vedettiin). 

Tai sitten ihan vaan kasvispullat. 

- Ai liha? 

- Eiku kasvis? 

- Mutta kasvikset on eläinten ruokaa! 

- Niin on eläimetkin. 

- Ooksä joku vegaanisivarilumihiutale? 

- En. Mä oon RRRRRRRRRRRRAKSAAJA ja mä syön mulgusgulgusia, jos mua huvittaa.

- Ai. Sori. Mä meen nyt nylkemään mun ahmaa. Ajoin sen moottorikelkalla kuoliaaksi, koska tosimiehet tekee niin. 

Ja tähän kitarasoolo.

“Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme.”