tiistai 23. elokuuta 2022

Pesukoneita - paljon pesukoneita



Aika rientää. Jäähyväiset vanhalle kodillemme jätettiin jo puolitoista vuotta sitten. Marraskuussa tulee jo vuosi tässä tönössä asumista. Alle vuoden sisällä olemme myös roudanneet neljää pyykkikonetta kotiin ja pois ja kotiin ja pois. 


Nyppärlän kermankuorijoiden sotevastaava Mjölnir Välilevytyrässon sieltä tiedustaa, että olemmeko me tässäkin asiassa keskimääräistä idiootimpia. Pakko kai sen on arvon sotevastaavalle tunnustaa, että näin se taitaa olla. Mihinkäs sitä tiikeri raidoistaan tai kenguru kasseistaan pääsisi.


Tämä souvihan alkoi, kun muutimme vanhasta talostamme. Siellä oli 50 eurolla ostettu ja erinomaisesti palvellut Siemensin pyykkikone. Kun sitten älyn jättiläisinä kiskoimme Siemensiä nokkakärryillä kellarin portaita ylös, kone lipesi kärryiltä, rysähti seitsemän porrasta ja kävi Seija Ala-Kauttan kimppuun aikeissa tappaa, halvaannuttaa tai vähintään valloittaa Kiev. 


Laitan tähän ekaksi tällaisen hassun heppakuvan, kun kaikki muut kuvat on huonoja kuvia paskoista pesukoneista. Oho, nyt pääsi spoileri.

Koneesta irtosi kansi, mutta halusimme uskoa, että saksalainen teräs kestää kolhuja kuin Acceptin Balls to the Wall -biisi kuuntelua. Veimme koneen ensimmäiseen tilapäiskämppäämme, jossa se edelleen pelitti huolimatta irronneesta kannesta. 


Siemens näyttää ulospäin ihan chilliltä koneelta, mutta sillä on MURHAAJAN sielu. Ja hiiliharjaton moottori, joka ei sisällä kuluvia harjaksia ja on käytössä erittäin pitkäikäinen. Tämän lisäksi hiiliharjattomat moottorit ovat erittäin hiljaisia, mikä tekee koneen sijoittamisesta helpompaa. Hiiliharjattomalla moottorilla varustetut pesukoneet eivät ylikuumene, joten voit pestä useamman koneellisen putkeen ilman huolta koneen hajoamisesta. Kestävän tekniikan ja rakenteen ansiosta hiiliharjattomilla moottoreilla on usein 10 vuoden takuu.

Seuraavaan tilapäiskämppäämme emme pesukonetta tarvinneet, sillä siellä oli kerrostaloklassikkojen ikiklassikko, pesutupa. Roudasimme siis pesukoneen varastoon, jossa se jöpitti toukokuusta marraskuuhun. Taloon muutettuamme tarvitsimme toki heti myös pesukonetta, joten ähräsimme sen varastolta kodinhoitohuoneeseemme, kytkimme sen (tai siis joku muu kuin minä kytki, no okei, se oli Seija) ja saimme kuulla sen soittavan biisiä, joka meni näin:


SCHHWONKK SCHHWONKK

UGIUGI GMOTT GMOTT

FÄLÄLÄLÄÄ TSÄBÄX TSÄBÄX

WRRRRRRUUUUUUÖÖÖÖÖÖÖÖÖÖööö 


Versio vulgaris tästä kuolleen meren kääröstä olisi: ***kana se on, ***tana. **ttu mikä ***kku.


“Kone lipesi kärryiltä, rysähti seitsemän porrasta ja kävi Seija Ala-Kauttan kimppuun aikeissa tappaa, halvaannuttaa tai vähintään valloittaa Kiev.”


Meillä oli siis 50 euron arvosta saksalaista romurautaa (lausutaan Scorpions) kodinhoitohuoneessa ja neljän henkilön likapyykkiä päivä päivältä enemmän. Kiireellä siis Toriin ja uutta käytettyä katselemaan. Koska aika on rahaa ja rahaa ei ole, bongasimme läheltä Upo Pesukarhun muutamalla kympillä. Haimme sen. Siemens jäi yhä kodinhoitohuoneeseen hengaamaan hyvään seuraan. 


Ihan kiva pesukone, vaikka olikin turhan kaponen ja haisi kuin persujen argumentit.

Pieni ylläri oli koneen koko: se olikin vähemmän syvä kuin peruspöntöt. Pakko oli kuitenkin kone mukaan napata, kun pyykkivuori alkoi olla Kolin luokkaa - maisemat tosin olivat heikommat. Edellisen omistajan jäljiltä koneesta löyhähti hieman eltaantunut mikaniikohko tuoksu, eikä tätä aromia saatu missään vaiheessa kokonaan pois. 


Seija alkoi kesällä hieman väsähtää pieneen ja haisevaan masiinaan (puhun siis pesukoneesta), joten nyt kesän lopulla päätimme ruveta katselemaan uutta käytettyä konetta. Muutama Miele ehti mennä sivu suun, kunnes Järvenpäästä tärppäsi. Hyväkuntoiseksi mainittu kone satasella. Kaupat tuli. 



Menomatkalla kävimme heivaamassa kuolemantuottamus-Siemensin rrrrrrrrrrrrrranskalaisella rrrrrrrrrrrrrraksa-autolla Järvenpään kaatopaikalle, anteeksi kierrätysasemalle, jossa oli kyllä melkoinen länsimaista kulutuskäyttäytymistä koskettavalla tavalla kommentoiva vuori erilaisia hyljättyjä pesukoneita. Kai ne sitten olivat kaikki aikuisten oikeasti rikki. Tai sitten vain valkoisen sävy ei ollut oikea. 


Myyjän naapuri oli erinomaisen mukava mies ja totesimme meillä olevan hallussamme vielä raskaampaa metallia kuin Siemens. Roudasimme tämän Rammsteinin odottelemaan asennusta siihen Siemensiltä vapautuneelle paikalle. Vaikka portaita ei ole kuin reilut viisi, 90 kiloa pesukonetta oli riittävän haasteellinen roudattava. Seija laittoi fiksusti laudat luiskiksi ja niillä kone saatiin kodariin. Laitoin samantien Upon myyntiin. Sepä meni kaupaksi kuin Trumpin valeet republikaaneille. 


“Eltaantunut mikaniikohko tuoksu”


Seuraavaksi siis roudasimme Upon etupihalle odottamaan noutoa. Heippa!


Seija kytki koneen. Hyvä Seija!


Tyhjäsimme nukkasihdin, josta valui kiitettävästi vintagevettä. Seassa oli myös jotain hiekanomaista sössöä. Voihan kummastus!


Niksi-Pirkan mukaan ryynimäisestä aineesta voi tehdä vaikkapa aamupuuroa. Tai sukkahousut. Sukkahousuistakin voi tehdä aamupuuroa.

Kone käynnistyi, otti vedet, alkoi vilkuttaa huuhtelua, tyhjensi vedet ja alkoi vilkuttaa kolmea viivaa näytössä. Kokeilimme uudelleen. Sama juttu. Voihan vietävä! 


Kohdassa 4.17 näkyy, kuinka kone räjähtää. Onneksi meille ei käynyt kuinkaan.


Selasimme ohjetta. Kolme viivaa näytössä tarkoitti, että kutsu ammattiauttaja. Kiva. Satasen kone, kolmensadan korjaus. Voihan kauhistuksen kanahäkki!


Tsekkasimme vielä, ettei poistoletku ollut tukossa. Ei ollut tukossa. Luimme mantroja ja yritimme vielä käynnistää konetta (no okei, Seija yritti käynnistää konetta). Sama juttu. Voihan helevetinperkeleenhelevetinperse!


“Hyvä Seija!”


Mielen huollostakaan ei osattu meille taikakoodeja antaa, vaan vastaus oli: 



Yhteys myyjään ja varautumista pahimpaan. Myyjä sanoi puhuvansa asiasta miehensä kanssa, joka tulisi parin päivän päästä kotiin. Ja pyykkivuori kasvoi, taas. Laitoin myyjälle vielä muutaman kuvan ja selitin ongelman, videokin olisi ollut tarjolla. Sillä näkyy majava uimassa kesämökillä. Etsin ainakin Kuluttajaviraston, Lakimiesliiton sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen yhteystiedot valmiiksi. 



Myyjä palasi asiaan, pahoitteli ja palautti rahat. Ei kuulemma kaivannut konetta takaisin. Prosessi hoitui kohteliaasti ja ystävällisesti. Halvemmaksikin tuli kuin päivä Lintsillä.


Takaisin lähtöpisteeseen. Torin selaamista, yhteydenottoja eri suuntiin. Seijalla alkoi hermo mennä, joten tsekkasimme lauantai-iltapäivästä Miele Outletin tarjonnan. Siellä oli tarjolla kaksi konetta hintahaarukassa 750-850 €. Edullisia Mieleiksi, kalliita rahaksi. Aloimme kallistua siihen suuntaan, että maanantaiaamusta hurautan hakemaan meille kovan rahan pesukoneen. Tässä muuten on tärkeää osata yhdyssanat, sillä “kovan rahanpesukoneen” viittaaa ihan muuhun. 


“Voihan kummastus!”


Mutta kuten Nyppärlän kermankuorijoiden sotevastaava Mjölnir Välilevytyrässon jo aiemmin totesi, tyhmän ei kannata ostaa helppoa. Torissa nimittäin muuan miekkonen kauppasi ihan yrittäjänä erinäistä määrää pesukoneita. Tästä valikoimasta bongasimme Mielen pesutornin neljälläsadalla. Ei siis mikään satasen rimpula feat. hiekat eskarilaisen kurahousuista, muttei myöskään pränikkä peruskone, jollaisen normaali ja / tai terve ihminen ostaisi. 


Koska epämääräisen koneen ostettuamme ostimme toisen epämääräisen koneen, päätimme varmuuden vuoksi ostaa vielä kolmannenkin epämääräisen koneen.

Soitin maanantaiaamusta myyjälle ja sovittiin, että 420 eurolla tuo ja asentaa koneet samana iltapäivänä klo 14. Hieman toiveiden lento alkoi sakata, kun sain töihin kuulla Seijalta, että klo 14.50 myyjää ei edelleenkään näkynyt. Oliko tää taas sitä, että tää on niin tätä? Tuleeko taas scheißkebab kaikilla mausteilla?


Ei. 


Myyjä tuli (tunnin myöhässä), asenteli konetta ja poraili kaapin sokkeliin suurempaa reikää, jotta sai letkut vedettyä. Ehdin itsekin paikalle myyjän vielä ollessa meillä ja totesin tämän olevan oikein mukava ja osaava kuten Seija oli ehtinyt jo viestiäkin. Kone lähti käyntiin, hoiti hommansa, eikä haissut tienpenkalla mätänevältä supikoiralta, joten alkoi olla jo siinä ja siinä, että aloimme pohtia, olisiko se siinä. Kun myyjä vei vielä sökön Mielen mukanaan (toki taas autoimme roudaamisessa), kodinhoitohuoneessa oli ensimmäistä kertaa sen historiassa yksi ja vain yksi toimiva pesukone.


Suomen kielen kaunein sana: pesutorni.


Koneella on kuukauden takuu, se toimii yhä, eikä edelleenkään haise, tärise tai lähetä viestejä Kiinan kansantasavallan kommunistisen puolueen kansainvälisen tiedustelu- ja vaikuttamisosaston Suomen tilannehuoneeseen, jossa viestiliikennettä seuraa 73 000 työntekijää, joten olisikohan niin, että muutamaan kuukauteen ei tarvitsisi pesukonetta ostaa. Seijakin pesee pyykkiä nyt mielellään. Ehheh hehheh hehe hehe hehheh hehheh hee he ehehhe hehehhe hehehhehhee ehhehe ehhehe hehehhehheehee eh he eh he hehehehehehehee.


Tai sitten me taas kärsitään enemmän kuin kukaan koskaan missään, koska sellanen se tymien kotalo vaan on.



“Olemmeko me tässäkin asiassa keskimääräistä idiootimpia?”


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.