Maalitahroja - ja mainioita hankintoja

Tajusin, että takana taitaa olla elämäni pisimmästä päästä oleva ajanjakso ilman saunaa. Se alkoi tästä universumista, ajasta ja paikasta kadonneesta rintamamiestalostamme muutettuamme ja päättyi vappuun, jolloin pääsimme saunaan kavereilla Porvoossa. Globaalistihan kaksi kuukautta ei ole mitenkään pitkä ajanjakso saunatta, moni angolalainenhan elää koko elämänsä tietämättä, millaista on hikoilla kuumassa huoneessa. 

Itselleni saunattomuus on ollut kuitenkin iso elämänlaatua heikentävä tekijä korona-ajan, muuttosurun ja raksastressin lisäksi. Tämänhetkisen väliaikaiskämppämme yksi plussa edelliseen verrattuna onkin lenkkisaunavuoro. Lisäksi pohdimme oman vuoron buukkaamista. 

Timpurithan lähtivät jo kolme viikkoa sitten. He jättivät ohjeet ja toiveet, mitä tulisi tehdä ennen heidän paluutaan. Ekalla viikolla tapahtui - ei mitään. Toisella viikolla tapahtui - eipä mitään. Kolmannella viikolla timpuri nysväystä kiroiltuaan soitteli lahden takaa pystyttäjille, sähkärille ja putkareille ja aikataulutti nämä paikalle. Vastaavalta mestarilta tuli lasku. 

“Itselleni saunattomuus on ollut kuitenkin iso elämänlaatua heikentävä tekijä korona-ajan, muuttosurun ja raksastressin lisäksi.”

On aika liikuttavaa, kun timpuri sanoo sopineensa muiden tekijöiden kanssa, että “hoidetaan nyt tämä talo kuntoon”. Arvostan tällaista moraalia ja asennetta. 

Mitä mahtaa olla kuvassa? Lue eteenpäin, ja kaikki selviää. Paitsi sun ihmissuhdekuvioihin en ota kantaa.

Pohdinnassa on ollut ruskeiden nuottien treenitila, kavereiden kesken vessa. Toinen veskimmehän sijaitsee keittiön vieressä ja ellei ole niin häveliäs, että vetäytyy piharakennuksen vessaan moukaamaan myslisiiloaan, joutuu soittamaan rektaaliregeetä suht lähellä oleskelutiloja. Siellä joku oman elämänsä arkkitehti voi toki viisastella, miten wc-tilat olisi tullut sijoittaa. Tämä arkkitehti voi samalla käydä estämässä talvisodan, ilmastonmuutoksen, JVG:n keikat sekä geenimuunnella asiallisesti käyttäytyvän rakennusalan ammattilaisen. 

Nyt kun NMKY:n lemmenkutsuja kuitenkin soitellaan missä soitellaan, olemme koettaneet ratkoa myös tätä Tauskin Haavemaan feat. Virpi CatCat meluongelmaa. 

“Rektaaliregeetä”

Kelataanpa hetkeksi toiseen vessaan / kylppäriin. Äänieristyssyistä kaikkiin huoneisiimme tulee tiivistetyt ovenkarmit ja kyntteelliset kynnykset. Näiden vuoksi LVI-suunnittelija piirsi kylppäriin siirtoilmasäleikön, joka kuskaa ilmaa, muttei fuskaa paskaa. Oli pakko laittaa tuo, kun rimmasi niin kivasti. Mutta että siis siirtoilmasäleikkö eristää ääntä. Koska talomme sijaitsee alle paloturvallisen etäisyyden päästä naapurista, kylppärissa on oltava paloikkuna, jota ei tosta noin availla. Samasta syystä kylppärin seinään ei ole piirretty tuloilmaventtiiliä (koska meille tulee painovoimainen ilmanvaihto). Kylppärissä siis vessan tuloilma on hoidettu siirtoilmasäleiköllä. Tämä tuli nyt ehkä jo selväksi.

Siirtoilmasäleikkö eli kavereiden kesken siirtoilmasäleikkö.

Pikkuvessastakaan ei ole yhteyttä ulkoilmaan; se sijaitsee huoneiden keskellä. Siirtoilmasäleikköä ei viitsi runnella hirsiseinään, jonka takana on keittiö. Useamman öisen pähkäilyn päätteeksi kekkasin, että jumanzuganov, vessan tuloilmahan voidaan ottaa teknisestä tilasta tai varastosta. Tälle amatöörin älynväläykselle piti toki saada ammattilaisen vahvistus, joka oli positiivinen. Isompi reikä varaston ulkoseinään ja vessassa saa kyntää evinrudellaan Tussulanjärveä isompikin Shitanic. Ilma ei lopu eikä toivottavasti turbiinien turaukset kuulu. 

Kyllä miten se ihminen voi tällaisia keksiä ihan tosta vaan ilman tajunnanlaajentajia.

Vastaavalle mestarille jouduin sanomaan jo vähän tiukemmin, kun hän viestitti ilouutisena pystyttäjien tulevan tontille tulevalla viikolla hoitamaan hommia loppuun. Tiesin tämän jo edellisellä viikolla, koska timpurimme oli asian järjestänyt. Pyysin siis vastaavaa nyt luotsaamaan homman tehokkaasti ja varmasti loppuun. Ymmärrän, että osaavalla ammattilaisella on kiire monella työmaalla, mutta jotain pitäisi tapahtua parissa viikossa. Esim. soittaa edes pari puhelua tai vastata tiedusteluuni, missä jamassa työmaan tilanne on. Mutta ehkä nyt. Ehkä. Ehkä. Ehkä.

“Kuskaa ilmaa, muttei fuskaa paskaa.”

Tiedustelin putkimieheltä, saisiko kylppäriin rättipatterin. Vastaus oli, että se vaatisi tekniseen tilaan pumpun ja lähtöjä ja valkoisen kaniinin soittamassa Bob Dylanin akustisen kauden tuotantoa. Hintaa reilu tonni plus patteri. Vastauksen saatuani tajusinkin, mikä hommaa hankaloitti: jos meille olisi tullut patterit seinille, rättipatteri olisi vain yksi patteri lisää seinällä. Nyt kun meille (ehkä vielä joskus hyvällä säkällä jos universumi suo) kuitenkin tulee lattialämmitys, rättipatteri olisi oma yksikkönsä. Täytynee kuivata vaatteet ja pyyhkeet laittamalla lattialämmitys 90 asteeseen ja heittämällä märät kalsongit koivulautalattialle. Unohdamme siis rättipatterin ja tyydymme kuivauskaappiin, jos meille lupa siihen myönnetään.

Den första soffan, den andra soffan, den tredje soffan, den fjärde soffan, den femte soffan och den sexige soffan.

Ja Ikea! Tuo ruotsalainen taivaspaikka, jonne pääsee jopa ilman palvelutalosta saatua koronaa. Kävimme siellä puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa helatorstaina, koska silloin juhlitaan Tomas Lediniä, joka vieritti suuren lihapullan pois syrjään Tommagrav-runkopatjan suulta. Totesimme, että jos haluamme piharakennukseemme sinisen Vallentuna-sohvasatsin, on toimittava nopsaan, koska kyseessä on poistuva väri. Laitoimmekin illalla netitse tilaukseen yhden kappaleen sinistä Vallentunaa, joka olisi noudettavissa seuraavana päivänä. Samalla Ikea-keikalla kävimme hakemassa toiset netistä bongaamamme siniset päälliset punatukkaiselta naiselta, jonka tytär moikkasi parvekkeelta (tyttären sukupuoli on muutettu henkilöllisyyden salaamiseksi). 

Tuli seuraava päivä, opetuslapset olivat saaneet Teslan kaasupolkimen ja Getsemaneen oli perustettu mannermainen viinibaari. Minä sen sijaan sain tiedon, että soffa noudettaviffa. Siispä taas Ikeaan. Hain soffan. Ikean Click & Drive on todella näppärä systeemi: parkkitalossa painetaan tilausvahvistuksen nappia ja puuskuttava ikealainen kuskaa keskustayksiön kokoisen laatikon suoraan auton takapaksille. 

Där låjuu en soffa, som nånsin gick hemma till oss. Varför? Läs vidare och du får veta. Bix.

Kun låda oli frrrrrrrrrrrrrrranskalaisessa frrrrrrrrrrrrrrrrrrraksabiilissä, päätin tehdä vielä pienen visiitin tuohon ruotsalaisen hyvänolon temppeliin. Aloitin löytöpisteestä. Hetken kierreltyäni kysäisin huvikseni työntekijältä, ettei poistossa olisi sattumalta Vallentuna-sarjaa. Hän vastasi, että “ei muuta kuin noi jotka on tuolla nurkassa pahvilaatikoissa”.

Förbannad, sexton också, för helvata i Borgafjäll! Silmäni ei ollut lainkaan poiminut paria pahvilaatikkoa, joissa oli - yllätys yllätys - kaksi Vallentuna-vuodesohvaa 43 prosentin alennuksella. Jasså. Meikämumintrollille koitui siis lisähommia: ostin kaksi soffaa lisää, kuskasin ne lastauspaikalle, kiskoin juuri ostamani samanlaisen Vallentuna-vuodesohvan ulos peräloosterista ja vartijan avustuksella tilalle pari samanlaista. Täysihintaisen kiikutin asiakaspalveluun ja palautin. Tienasin parisen sataa euroa (2022,68 SEK). Tai tienasin ja tienasin, tuhlasin vähän vähemmän. Tai oikeastaan vähän enemmän, kun ostin vielä molempiin soffiin päällifetkin. Nyt meillä on yhtäkkiä kolme vuodesoffaa, joissa kaikissa sinifet päällifet. Jöffef!

Gunilla tycker om att ligga ovanpå med Hjördis.

Viikko oli muutenkin sangen hankintaintäyteinen; Vallentuna-sohvat saivat täydennystä vielä pari päivää myöhemmin, kun kävimme Seija Ala-Kauttan kanssa rundilla Lännen kultamaissa (meidän kohdallamme se tarkoittaa Espoota ja Kirkkonummea). Minulla nimittäin lähti totaalisesti vespa käsistä ja pistin samana päivänä kunnolla rahaa palamaan italialaiseen designiin. Niin tyypillistä minulle. 

Tänne Indiana Jones kätki natseilta varastamansa Mooseksen laintaulut, Graalin maljan ja JVG:n Kännisporttitissit-sinkun ensipainajaisen.

Maanantaiaamu alkoi ajelulla Veikkolaan, jossa osoite vei 70-luvun DDR:stä peräisin olevan lentokonehangaarin pihaan. Sisältä kyseessä oli kuitenkin ihan perusvarasto. Tässä varastossa myyjä säilytti Calligaris Cream -pöytää ja tuoleja. Olin ensi hetkestä ollut melkoisen myytyä poikaa bongattuani nämä Torista. Pöydän koko passaa (toivoakseni) mainiosti piharakennukseemme, neliömallisena se toimii vaikka etätyöpöytänä ja jatkettuna sen ääreen mahtuu enemmänkin porukkaa. Katto vaikka itte:

Pöydän kaveriksi saimme mukaan neljä Calligarisin Cream-tuolia:

Vaikka elämä ilman Ikeaa onkin teeskentelyä, täytyy kyllä myöntää, että näistä huokuu laatu ja tyyli. Che bella buongiorno molto adagio ossofukko!

Sitten pääsimmekin sinne Ikeaan, tällä kertaa Espoohin. Peruspullerot lounaaksi ja noutovarastolta mukaan Vallentuna-rahin päällinen. Taas sellainen vaaleansininen. Nämä kun loppuvat, niin sitten ne loppuvat, koska kyseessähän on discontinuoiva producti. 

“Pöydän koko passaa (toivoakseni) mainiosti piharakennukseemme.”

Kämpillä Calligaris-kuume pisti edelleen höpinää designtötterööni (naapurin Juho kutsuu omaansa Fiuuliveijariksi). Törmäsin Torissa vielä Calligaris Skin -tuoleihin. Ne ovat keveitä, pinottavia muovituoleja, jotka kestävät myös ulkona. Ja koska terassikalusteet on oltava, eikä niiden tarvitse olla välttämättä kelohongasta moottorisahalla veistettyjä, laitoin haisemaan ja pistin viestiä myyjälle. Ja ostin 8 tuolia lisää. Veljeni kävi kiitollisena tuolit noutamassa ja saa kunnian niitä varastoida, sillä tuolit ovat Vaasassa ja me vähän vähemmän. 

Rautavaaran Sampiviljelijät ry:n tilintarkastaja Jomppa Rumppahumppa sieltä mätipussista tiedustelee, miltä tämä tuoli sitten mahtaa näyttää. No tältä:

Ja jos joskus vielä satutaan päästämään sukulaisia kotiimme, jos se joskus sattuu valmistumaan, niin näitä voi käyttää ekstratuoleina sekä ulkona että sisällä. Sellaista Martti-vainaan metsurihommissa moottorisahaamaa pölkkypenkkiä ei ihan yhtä näppärästi roudailla. 

Taisinkin jo mainita, että ammattilaisia ei ole viime aikoina liiemmin raksalla näkynyt. Me amatöörit päätimme viedä edes jotain eteenpäin ja maalasimme viikonloppuna kuistien tolppia ja parruja. Poikani Nonstoppolos myös imuroi piharakennusta sangen ansiokkaasti. Maalausjälki nyt oli mitä oli, mutta toisaalta ammattilainen olisi tuostakin hommasta laskuttanut 7600 e + alv. alkavalta minuutilta. Ja hommahan siis meni ihan täydellisesti:

”No niin lapset nyt iskä käynnistää auton. Sehän meni hienosti. Saatiin kaikki palkit maalatt…ttu!”

Fiksuna poikana en ollut laittanut kaikkein paskinta päälle, minkä seurauksena maalaushomman loputtua minulla oli kaikkein paskinta päällä. Se on jännä, kun ekaa tahraa paidassa koettaa epätoivoisesti saada putsattua, ehkä toistakin. Kolmannen jälkeen ajattelee, että “**ttu iha sama” ja lopulta huomaa astuneensa sandaaleilla yhdeksän litran öljymaalipönttöön ja motkivansa öljymaalisia genitaalejaan nahkasohvaan. **ttu iha sama. 

“Lopulta huomaa astuneensa sandaaleilla yhdeksän litran öljymaalipönttöön ja motkivansa öljymaalisia genitaalejaan nahkasohvaan.”