Ai tällainen? - eka julkisivukuva

Pohjapiirroshan on ollut valmis jo pitkään. Tai useampikin pohjapiirros. Yksi ei mennyt läpi ja toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle. Sen sijaan julkisivukuvaa meillä ei ole ollut. Se vaatisi jo allekirjoittaneelta sen sortin hahmotuskykyä, että sen sortin hahmotuskykyä ei ole. Eikä tule. Sen sijaan sillä talofirman kaverilla näyttää olevan.

Elikkä siis totanoin tiäkkö kuva olis kiva ja rillipäät älkööt vaivautuko. Saanko esitellä, julkisivukuva:

“Toinen näytti siltä, kuin eskarilainen olisi vedellyt impressionististen henkien riivaamana ja / tai spiidipäissään sieluaan aaneloselle.”

Sehän näyttää ihan talolta. Halusin vanhana hippinä lisätä kuvaan vähän väriä, joten valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”.

Ihan pokkana ollaan hinkumassa taloon lasiliukuoviseinäliukulasia tai jotain sellaista, vaikkei tiedetä, onko varaa edes leimata seutulippua. Katsellaan. Olisihan se aika uljas ja anteliaan valaiseva kuin Sabrinan biksut 80-luvulla. Vanhat tietää ja nuorista ei väliä. Pilalla ovat kuitenkin.

“Valitsin taustalle Tikkurilan värikartaston sävyn “Saunapolulle tuupertunut mummo”. 

Liukuoven viereisestä ikkunasta voisi tulla samankorkuinen kuin reunimmaisesta makkarin ikkunasta. Tuolle kohdalle tullee sohva, ja turhaan sitä sohvan selkämystä naapurien katseille altistaa. Pieni ikkuna oikealla olisi keittiön välitilan ikkuna. Mistä tulikin mieleeni, että keittiön layoutkin pitäisi saada lyötyä kohilleen. Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.

Siirrytään tarkastelemaan talon päätyä suunnilleen etelän suunnasta. Suunnilleen siksi, että nykypäivänähän kaikki tuntuvat olevan mielipideasioita, miksei siis ilmansuunnatkin.

“Välitilaikkuna jääkaapin takana ei kosketa yhtä syvältä kuin Arttu Wesalan tulkinta Yo!-yhtyeen kappaleesta Pakkaus on sinivalkoinen Vai elämää? -ohjelmassa.”

Juu, siellä viemäriä sukkanauhallaan hoonaava rouva arvasi aivan oikein: lisäsin värin taas ihan itte. Tällä kertaa ajattelin käyttää Tikkurilan värikartaston sävyä “Pinkki lima tiedät kyllä mistä”.

Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n. klo 3.12 - 4.46. Tässä se näyttäisi ihan kivalta. Toinen vaihtoehto olisi jatkaa talon kattoa terassinkin yli, mutta tämä kuvaan piirretty erillinen terassin katto tuntuisi jotenkin talon ulkomuotoa ajatellen ryhdikkäämmältä.

Portaat nousevat pääovelle (jota ei siis tähän suuntaan näy) ja niiden kohdalla on toinen keittiön ikkunoista. Tämä ikkuna on aiheuttanut meille harmaita sydämentykytyksiä. Ilman ikkunaa olisi ollut paaaaaaaaljon helpompi suunnitella keittiö. Mutta toisaalta keittiöön olisi kiva saada aamuista valoa ja tämä ikkuna on eniten siihen suuntaan.

“Terassin olemus on pohdituttanut itseäni öisin n.klo 3.12 - 4.46.”

Sitten on samassa tasossa kylmän käyttöullakon räppänä ja pienehkön eteisen ikkuna, josta pervot Kurkkija-Kaalepit voivat nähdä pitkällekin taloomme. Poplari päälle, portaita ylös ja hiplarihommiin. Niistä seuraavana on varaston ovi.

Laitimmaisena oikealla (vähän siis kuin persut) on yhden makkarin ikkuna.

Onhan tämä nyt aika kiva! Vaikka edelleen tuppaa vähän takkiin ja turpiin tulla ja mattoa vedetään alta kuin Paavo Väyryseltä 2000-luvulla, niin vähän annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa. Pohjapiirros on noussut jaloilleen ja saanut kaverikseen julkisivun. Joku optimistisempi voisi kuvitella, että tuosta voisi tulla ihan oikeakin talo. Joku pessimistisempi päättää blogipostauksen tähän.

“Annoin itselleni luvan läikähtää lämpimästi rinnassa.”