Piharakennus - bilekeitaan pähkäilyä

Otetaan nyt yhyy-yhyy ja nyyh-nyyh heti alkuun alta pois: jätimme avaimet viimeistä kertaa tyhjän entisen kotimme keittiön pöydälle. Itketti. Muutamasta paikasta oli jo auottu rakenteita ja jännästi oli taas lähtenyt jonkun mukaan olohuoneesta (ainakin) lasten vanha mikroskooppi. Nehän olisivat lähteneet joka tapauksessa kierrätykseen / kaatikselle, mutta silti ihmettelen sitä kiirettä, jolla noita kamoja halutaan nyysiä virkatehtävien toimittamisen ohessa. 

Nyt siis ei ole kuin vuokrakämppä ja keskeneräinen talo. Ja voi poijaat / tytöt / muunsukupuoliset sitä keskeneräisyyttä piisaa! Kuvitelma piharakennuksen minkäänlaisesta aktiivisesta edistämisestä ei vain ota elääkseen. Meillä ei edelleenkään ole mitään suunnitelmaa, jonka mukaan asiat aikataulutetaan, eikä paperia, josta seurata, missä järjestyksessä asiat tehdään. Mitäs ei otettu muuttovalmista. 

Mutta nyt on sentään vihdoin kaikki katettuna. Manailin edellisen viikon postauksessani, miten pystyttäjiä ei ole juurikaan näkynyt. Kuluneella viikolla näkyi sen verran, että aluskate on nyt sekä piharakennuksen että terassin päällä. Ja terassi näyttää yhä iiiiiiiisolta. Katsotaan nyt rauhassa, alkaako jossain välissä risoa, että olohuoneeseen ei näy taivasta, vaan päinvastoin Tuusula. Sieraimiin leijailee rikinkatku ja kadotetut sielut tulevat rähisemään talomme korkeudesta. Jos katto alkaa ahistaa, vaihdetaan valokate. Yeah right.

Kyllä tästä talosta tosi pimeä tuli. Ei edes yöllä ole valoisaa.

Hieman jännitti, miten kattamisen käy, kun perjantaina yksi työmies keikkui katolla kipeänä. Hän joutui lähtemään kesken päivän hommista. Toinen oli kai kaatunut petiin jo aiemmin. Ilmeisesti ei kuitenkaad ollud kovid kipeä, kun oli taas maanantaina oravana katetta niittaamassa. 

Katolla keikuin minäkin: maalailin piharakennuksen otsalaudat. Osan sain vedeltyä telineiltä, mutta pystyttäjän vinkistä kiersin koko kämpän katolta kurotellen. Jälki ei ollut priimaa, mutta kun itse tekee, saa sellaista, mitä sattuu tulemaan. Pätee myös omiin lapsiin. 

“Jätimme avaimet viimeistä kertaa tyhjän entisen kotimme keittiön pöydälle.”

Tyttäreni Perintörinsessa muuten maalaili sunnuntaina myös pitkät tovit yhden puolen otsalautoja. Uskon, että meille meille perheenä on iso juttu, että lapsetkin ovat kokeneet osallistuneensa talon tekemiseen. Poikamme Nonstoppoloshan pääsi tekemään isolla kaivurilla muutaman minuutin maatöitä. Ja onhan lapsissa sekin hyvä puoli, että he tipahtavat kevyemmin telineiltäkin.

Kuuden tunnin maalaushomman jälkeenkään tyttäremme ei saanut nugetteja. Mitäs maalasi niin epätasaisesti. Sinne se jäi pimeään korjaamaan virheitään. Teeskenteli nyyhkyttävänsä.

Maalaustöitä tulee riittämään. Kaikenmaailman tolpat, pienat, kaiteet ja pylpyrät pitää jossain välissä sutia. Ja kun osa niistä on stratosfäärin rajalla, on myös pohdittava, miten ja milloin ne tuhritaan. Seuraava homma on kuitenkin maalata räystäänaluslautoja, ja nyt homma saattaa hieman helpottua, kun niitä voisi maalailla terassin aluskatteen suojassa. 

“Jälki ei ollut priimaa, mutta kun itse tekee, saa sellaista, mitä sattuu tulemaan.”

Maalaushomman lisäksi sunnuntaina tehtiin muutama tunti typerän turhan tuottamatonta työtä, kun lautanippu C piti saada timpureita varten lautanippujen A ja B alta esiin. A-nipussa oli terassin kaiteita. B-nipussa oli mm. hirsinurkkien verhouslaudat. Molemmat juuri nyt hyvin tarpeellisia. Nyt nippu A on paikassa R7 ja nippu B hevonpersiissä. 

Toi siirty niinku tohon, koska niin pitää olla ja niin pitää aina oleman.

En edes aloita siitä silpun, sälppeen, purun, töhnän ja moskan määrästä, mitä tonttimme tursuaa. Isot muovit sun muut on näppärä kerätä ja kuskata pois. Mutta kaikki talo(je)n alle kertynyt tauhka onkin hankalammin putsattavissa. Märkäimuri? Napalmi? Rotat? Ei paljon ideologis-ekologis-idioottista rakentajaa lohduta rakentaa taloa paaluille irti maasta, jos talon alla on alapohjaan asti jöötiä, mössöä ja kökköä. 

En tiedä, miten muiden lähes yhtä idioottien rakentajien talon suunnittelu ja toteutus ovat sujuneet, mutta huomaan, että suunnitteluprosessini jatkuu, vaikka taloissa on jo seinät ja katekin. Erityisesti piharakennuksen suunnittelu on tästä hyvä esimerkki. Laitetaan siis otsikoksi

Piharakennuksen suunnittelu

Tein jo jurakaudella postauksen siihenastisesta sekoilustamme piharakennuksen muodon kanssa. Tai taisi niitä kirjoituksia olla parikin. 

“Nippu B hevonpersiissä.”

Perusasiat ovat nämä: puusauna, pesuhuone, jossa myös vessa, sekä saunatupa, joka toimii työ-, vieras- tai AirR’n’B-huoneena. Koska lämmintä varastotilaa on oltava vähintään 8 neliötä, piharakennuksessakin on lupakuvissa 2,9 neliön varasto. Jos ette kerro rakennusvalvontaan, niin puramme sen heti, kun rakennusvalvojan Teslan takavalot katoavat tontilta. 

Vai purammeko? kysyy monsieur Poirot naalin anaalirauhasista puristetulla vahalla siveltyjä viiksiään sukien. 

Niinpä. Viime päivinä on mielessä käynyt, josko tuon varaston silti säilyttäisi. Sinne voisi dumpata kaiken karsean skeidan, Seija Ala-Kauttan ammattikirjallisuuden, minun vintagemiestenlehteni (“Katso jos uskallat kuinka Irma-karjakko vilauttaa perinneleivostaan kiulun takkaa! Rajut kuvat vain Ilpossa”) ja kaiken sen, mitä emme tarvinneet edellisessä kodissamme emmekä tarvitse tulevassakaan. 

Laitetaan tähän väliin kipeän vertauskuvallinen muistutus siitä, että kukaan ei koskaan eikä missään ole kärsinyt yhtä paljon kuin me.

Itse saunatuvan koko on 15,2 neliötä, eli samaa luokkaa kuin helsinkiläinen neljän hengen asunto. Siihen pitää saada työpöytä, joka toimii myös AirTNT-majoittujien ruokapöytänä - toki myös muiden vieraiden. Nurkkaan tarvitaan vaate- ja astiakaappi ja sen viereen 140-senttinen keittiö. Mitään uunilohia AirVMP-vieraat eivät pääse kokkaamaan, koska uunia ei tule. Siirrettävä induktioliesitaso, mikro ja pieni jääkaappi saavat riittää. 

“Irma-karjakko vilauttaa perinneleivostaan kiulun takkaa!”

Oleskelutilassa on oltava vuodesohva, koska erillisiä sänkyjä tilaan ei mahdu. Iso osa vuodesohvista näyttää siltä kuin koettaisi tunkea maitoautoa kukkaroon, joten haeskelimme mahdollisimman kevyttä ratkaisua. Mutta jos kevyt on yhtä kuin epämukava, sen ainoa hyöty on, että anoppi ei suostu piharakennuksessa majoittumaan. Nyt kun tarkemmin miettii, niin… No juu, koetetaan nyt ainakin esittää etsivämme mahdollisimman siroa ja mukavaa vuodesohvaa. Ja mistähän etsimme? No Ikeasta, javisst och snälla Svante, jörna mig inte så hårt.

Kuten yllä totesin, kahden metrin normivuodesohvasta käsinojat vievät n. 173 senttiä. Väliin jäävä kaistale kiskotaan jonkinnäköiseksi vuoteeksi, joka horjuu, nitisee ja vaappuu kuin uskoni tulevaisuuteen. Isosta osasta parin metrin levyisistä vuodesohvista saa sitä paitsi aikaan vain 140-senttiä leveän sängyn. Ja jos aiomme vuokrata piharakennusta AirS&M-bileisiin, olisi sängyn oltava vähän leveämpi, jotta siihen mahtuisi näpsäkästi kaikki seitsemän osallistujaa “majoittumaan”. 

Tyttäremme syöksähtää ovesta lähes samaa vauhtia kuin vastaava mestari kuullessaan setelien kahinan seuraavalta työmaalta.

Yksi vaihtoehto on panna (en viittaa edeltävään kappaleeseen) rahaa haisemaan ja hankkia esim. Tapio Anttilan On Wood (en edelleenkään) -vuodesohva. Se maksaa tarjouksessa n. 28 bitcoinia, vasemman munuaisen, esikoispojan ja puoli valtakuntaa. Mutta onhan se päheäkin. Vähän halvemmaksi tulisi Tapio Anttilan Day&Night-vuodesohva. Siinä munuainen säästyisi ja ehkä puoli esikoispoikaakin. Idea molemmissa on mainio: sohva on kaksi päällekkäin pinottua sänkyä ja sohvatyynyissä on täytteenä peitot. Mutta design maksaa. 

“Iso osa vuodesohvista näyttää siltä kuin koettaisi tunkea maitoautoa kukkaroon.”

Ikealla on (aika jännä juttu) juuri samanlainen idea Utåker-sängyssään. Sängyt päällekkäin on yhtä kuin sohva. Hinta kymmenen kertaa halvempi kuin Anttilan On Wood -sohvassa. Kustannusero tullee siitä, että sohvan puut on pirtupäissään hakannut raivotautinen metsuri tylsällä kirveellä, minkä jälkeen vietnamilainen eskarilainen on teipannut osat kasaan. Sielläkin on nääs nykyään Touhula-päiväkoteja ja jotenkin ne veroparatiisien pääomasijoittajien tuottovaatimukset on täytettävä. Kunnallinen päivähoito on niin last season - yksityisellä puolella kihomadotkin katsovat Disney Channelia. 

Eli onhan se Utåker robusti siinä missä Anttila on kallis. Mutta sitten löytyi Vallentuna-sarja. Juu, Ikeasta. Sohvamoduuleja, jotka saa auki sängyksi. Jos näistä tekisi kolmen(!) moduulin sarjan, olisi ensinnäkin AirSck’n’Fck-majoittujille tilaa pelmuta ja reunimmaisen moduulin auki vuoteena pitämällä saisi kulma-/divaanisohvan. Kas näin:

Odotan, että hetkenä minä hyvänsä Graafikot ilman rajoja -yhdistys kutsuu minut kunniajäsenekseen.

Noihinhan saisi selkä- ja käsinojiakin, mutta niistä on pakko tinkiä, jotta ne mahtuvat huoneeseen. Aika millimetreillä pelataan. Tajusin juuri, että nuo kolme sohvaa vuoteiksi levitettyinä vievät huoneesta enemmän tilaa kuin koko varasto. Toisaalta, niillä olisi kiva kölliä saunan jälkeen ja katsella telkkaria. 

MITÄ?

Pastorska Römpsä-Kuivalainen sieltä Paalasmaalta ulisee, että eihän piharakennukseen mitään telkkaria saa tulla. Saunan jälkeen grillataan kuolleen eläimen lihaa kuolleen eläimeen suoleen pakattuna tappavia pienhiukkasia tupruttavan kevyttakan hiilloksessa. 

Arvon pastorska on ihan oikeilla jäljillä. Laitetaan siis tähän otsikoksi

Takka piharakennukseen vai TV piharakennukseen?

Kuten nyt jo vähän tyhmempikin blogin lukija (ja teitähän riittää siitä päätellen, että luette tätä blogia) tajuaa, me arvomme nyt sitäkin, tuleeko piharakennukseen kuitenkaan takkaa vai raastetaanko kuvat ja herjataan pyhiä arvoja laittamalla sen tilalle telkkari. Projektin näihin päiviin asti olen pitänyt selvänä, että piharakennuksen nurkkaan tulisi takka (1500e), piippu (1000e) ja läpivienti katolle (79 532e). Sitten olisi hellaleivinuuni talossa, puukiuas saunassa ja takka saunatuvassa eli tässä piharakennuksessa. Ihanan romanttista, sano miilunpolttaja kun verta yski. 

Onneksi hankittiin näitä raksaovia. Niitä voi laittaa vaikka telineiden alle, kun oikeat ovet ovat kolmatta kuukautta tontin nurkalla odottamassa asennusta.

Mutku mutku. Jos tulta tuijotellaan ja suhmuralalaisia nönköntööttejä leipastaan olohuoneen hellaleivinuunilla ja saunan kiukaassa loimottaa toiset liekit, niin tarvitaanko sitä kamiinaa saunatuvassa. Oikeasti? Tämä on siis ihan aito kysymys, koska varmaa vastausta minulla ei vielä ole. Ensimmäinen vastaava mestari oli itse asiassa sitä mieltä, että saunatupaan ei kamiinaa kannata laittaa, sillä noin pieni tila muuttuisi helvetillisen kuumaksi. Pidimme häntä epäreiluna, hölmönä ja negatiivisena. Annoimme potkut. Mutta joudun tunnustamaan, että saattoihan hän olla oikeassakin; niin huonoa kamiinaa ei olekaan, joka ei 15:ttä neliötä lämmittäisi. 

Ja jos AirSTD:n biletilan lisäksi saunatuvasta on lähivuosina tulossa rasvanaamaisten teinien yökylähelvetti, niin kumpaakohan arvostavat enemmän, telkkaria vai takkaa. Oikein: kännykkää. 

“Eihän piharakennukseen mitään telkkaria saa tulla.”

Toki tila on myös sen verran pieni, että vaatesäilytys (myssyt, nutut, huopikkaat, lapikkaat, supikkaat) pitää miettiä. Kengät ovensuuhun ja naulakko seinälle? Vai vaatteet varaston puolelle naulaan? Toki sinne pitää kävellä ovelta lähes neljä metriä. Jaksaako nykyihminen sellaista vai tilaako kyydin Woltilta?

Että mitähän tässä nyt tekisi? Enpä tiiä. Tässä joka tapauksessa pohtimani asiat kuvana, joka kertoo enemmän kuin kaksi sanaa. 

Käyttöullakon tekeminen tai pikemminkin sen suunnittelu ja aikataulutus ovat myös hieman hunningolla. Sinne kun olisi ollut hieman helpompi nostella lattialaudat ennen kuin timpurit ovat teipanneet välikaton umpeen. Nyt timpurit ovat kuitenkin teipanneet välikaton umpeen. Olihan siitä puhetta, että tarttis niitä lautoja tilata ja laskeskella, paljonko niitä tarvitaan, mutta edelleenkään en uskalla itse alkaa toimia, kun en tätä hommaa johda enkä suunnittele. 

Samoin meni uusiksi ullakkoportaiden paikan pohdinta. Kattotuolien väli on 86 senttiä. Ajattelimme, että kodinhoitohuoneessa niiden väliin mahtuu näppärästi alasvedettävät ullakkoportaat. Niin mahtuukin, mutta silloin ne aukeaisivat sivulle, jonne ne eivät mahdu aukeamaan. Vaihtoehtona on joko kattotuolien katkaisu (timpurin mukaan näin voi tehdä, pystyttäjän mukaan ei, minun mielestäni Herrey’s on paras) tai hemaisevan seksikkään luukun siirtäminen olohuoneen puolelle. Tai ainahan sitä voi heilauttaa itsensä liaanilla ullakon päätyikkunasta. 

En olisi uskonut, että vuonna 2021 teen kuvia Microsoft Paintillä. Siis miettikää, ATK:lla!

Sähkömiehen kanssa sovittiin, että ilmoittelee hommien jälkeen, milloin tulee illalla tsekkaamaan piharakennuksen. Arvaa,

a) ilmoittiko

b) ei tietenkään

“Yhyy-yhyy ja nyyh-nyyh”