Kattoristikot tulivat - timpuri lähti

Mikään ei tapahdu sattumalta. Ei tässäkään tapauksessa. Luulen, että kaikki alkoi siitä, kun löysin matkalla töistä kotiin roskalavalta viulun. Totta kai poimin sen mukaan - eihän se ollut marinoitunut kuin yhdessä syysmyrskyssä. Olen lisäksi sitä mieltä, että soittimia roskikseen heittäviltä tulisi takavarikoida esikoislapsi / Moccamaster - kummalla sitten koetaankin olevan enemmän arvoa. 

Vein viulun kotiin ja tyttäreni halusi soittaa sitä. Olisi ehkä jo pitänyt aavistaa, että tästä ei hyvää seuraa. Silti annoin hänen kihnuttaa Tuiki tuiki tähtöstä. Pari paikkaa irtosi hampaistani, mutten vieläkään tajunnut uhan läheisyyttä. Hänen soitettuaan vielä musiikkiteokset Puuha-Pete, Paljon onnea vaan sekä Sukkula Venukseen sisäseinistä oli rapissut maalit ja Hornetit olivat tehneet tarkastuslennon. Tätä saatanallista kräähkettä säesti uhkaavien rumpujen kumu jostain kaukaa. Halloweenin läheisyys tuntui vielä kutinana sarvissa ja hännässä.

Kaiken pahan alku ja duuri.

“Soittimia roskikseen heittäviltä tulisi takavarikoida esikoislapsi.”

Puolisoni Seija Ala-Kautta saapui iltasella kotiin. Hän oli saanut kesken töidensä tekstarin, että timpurimme onkin kiinni muissa kohteissa ensi syksyyn. Tämä viesti saatiin siis viikkoa ennen hirsien pystytystä. Oletettavasti hommat olivat hänelle ropisseet ihan yllättäen ja pyytämättä aurinkoisena keskiviikkona ja kalenteri täyttynyt automaagisesti. Heippa!

Tässä vaiheessa käännän marttyyrinappulaa hieman pienemmälle ja kehun timpurin kärsivällisyyttä: meillähän talon pystytys on lykkääntynyt ja lykkääntynyt (lähinnä koska olen idiootti). Maaliskuusta lähtien olemme optimistisesti viestittäneet, milloin arvioitu pystytys olisi. Ei ollut maaliskuussa. Eikä toukokuussa. Eikä lykkääntynyt edes kesäkuulle. Tai kesän loppuun. Tai syyskuun loppuun. Kiesus. Hommaanhan on mennyt enemmän aikaa kuin USA:n pressanvaalien ääntenlaskuun Georgiassa. 

Tämä työmies ei sentään kadonnut usvaan.

“Heippa!”

Tuossa mielessä on siis ymmärrettävää, että emme ole olleet ihanneasiakkaita. Emme toisaalta ole myöskään vaatineet, että soittoamme olisi odoteltava suitsuketta poltellen, vaan toki timpuri on tehnyt koko ajan hommia muissa kohteissa (“ai jaa, tosi yllättävää”). Nyt sitten kuitenkin joko kalenteri, mitta tai molemmat tulivat täyteen ja timpurikin tästä projektista lähti.

Jos vähän saa sitä marttyyrinappulaa kääntää isommalle, niin lähes vuoden aikana, jona olimme proggiksemme tiimoilta puheissa, emme saaneet timpurilta tarjousta tai hintatietoja pyynnöistämme huolimatta. Emme siis tiedä, menetimmekö kolmen pennin vai tonnin timpurin. 

Käristyvä maalämpöporaaja tuoksuu jännästi vähän grillibroilerilta.

“Emme ole olleet ihanneasiakkaita.”

Mitä siis teimme? Talon pystytys viikon päästä ja meillä ei ole pystytyksen jälkeen ketään sisätöitä tekemässä.

Sitten muistimme: Alkusyksystä lähistölle rakentavat kaverimme kehua retostelivat, kuinka hyvät timpurit heillä on. Ja vastaava mestarikin oli pysynyt hommissa ja vieläpä hoitanut hommansakin vauhdilla ja aktiivisesti. Kuuntelimme korvat kateudesta punoittaen. Ajattelimme, että kunhan leuhkivat. 

Silti tartuin nöyränä puhelimeen ja annoin Whatsappin laulaa:

“Ajattelimme, että kunhan leuhkivat.”

Ja kappas. Homma saattoi olla hoidossa. Melkein vartin sisällä yksi timpuri meni, toinen timpuri tuli. Paskimmanvärisessä pilvessäkin on multareuna ja kell’ sonni on, se sonnin kytkeköön. 

Ja nyt tosiaan tapahtuu siihen malliin, että kun taas sai tuon kaiken ylläolevan kirjoitettua, niin sen päälle tapahtui mm. että:

- meillä ei ole edelleenkään tontilla sähköä, koska sähkömies ei reagoi. Hän sai pari päivää aikaa vastata viestiimme, eikä sitten vastannut. Tästä ehkä voi jo päätellä potentiaalista tulevan blogipostauksen otsikkoa. 

- sain tiistaina töihin tekstarin hitsaajalta “Kattoristikot tuli nyt”. Mjaha. Hirret olivat tulossa torstaina, mutta että ristikot ovat nyt sitten tontilla. Mjaha. No, siellä olivat. Sainpahan postauksen otsikkoon uuden sanan. 

- söin pizzaa

Näitä kaabeleita pitäisi Sähkö-Pärttylin hässelehtiä, jotta saataisiin tontin tuikkuihin tökyä. Vaan ei kuulu Sähkö-Pärttylistä mitään.

“Olisi ehkä jo pitänyt aavistaa, että tästä ei hyvää seuraa.”