lauantai 23. huhtikuuta 2022

3 vuotta blogia - kiitokset!



Kolme vuotta sitten, kun olin viisitoista vuotta nuorempi, en tiennyt mitään koronasta, Ukrainan sodasta tai miten vähällä osaamisella voi asentaa IV-töttöröitä. Kolme vuotta sitten luulin, että ammattimies on ammattimies siksi, että hän osaa hommat eikä siksi, että hänellä sattuu olemaan toiminimi. 


Kolme vuotta sitten keksin blogille nimen Kodotus ja aloin kirjoittaa. Olin mielestäni tosi hauska. Nyt olen vain vanha ja väsynyt. Kolme vuotta sitten meillä ei vielä ollut edes nykyisen talomme tonttia, eivätkä lapsemme vielä tienneet heidän synnyinkotinsa katoavan kartalta kahta vuotta myöhemmin. 


“Kolme vuotta sitten.”


Pikkuhiljaa lukijoita on karttunut. Ei tämän bloggaamisen takia kannata edelleenkään jättää päivätyötä kennelissä, mutta sosiopaattisen itseilmaisun tuoman mielihyvän lisäksi olen saanut tehdä myös erinäisiä blogiyhteistöitä. Tästä lämmin kiitos Pihla, Kaskipuu, Termex, Ponttiset, Stala, Narvi sekä Suomen Terveysilma. Näistä firmoista on löytynyt sympatiaa projektillemme sekä kannustuksen sanoja - ja toki olen kiitollinen myös yhteistöiden suomista aineellisista eduista. 


Sopivasta kulmasta kotimme näyttää ajoittain ihan ihmisasumukselta.

Google Docsissa minulla on dokumentti nimeltä “Talotoiveet”. Siinä on 86 sivua. Osa toiveista on toteutunut, osa muuttunut, osa ollut alusta astikin naurettavia. Yksi asia on kuitenkin matkan varrella tullut selväksi: tällä osaamisella ja ulkopuolisen suunnittelun ja projektinjohdon laadulla ja määrällä haukkasimme liian ison palan. Sen verran pahasti sen verran usein päähän (yleensä yläpäähän, mutta tuli sieltä iskuja vyönkin alle) nasahteli naakkoja tapulista. 


Mutta nyt siis asumme kuitenkin kodissa. IV-jorget ovat yhä pysyneet poissa hommiaan viimeistelemästä ja vähitellen pitäisi kai aloittaa pihatyötkin. Ja maalaus. Ja alapohjan rimoitus. Rahat paloivat kuitenkin siihen malliin, että lisälainaa ei enää tekisi mieli ottaa. Se voi hieman hidastaa tai sitten tarttisi itse tarttua toimeen, sahaan, vasaraan ja ensihoitajan tuomiin paareihin. 


Tämä pistorasia on mallinimeltään ABB Perse.

Koska isoa kerrottavaa ei edelleenkään raksahommien suhteen ole, otetaan tähän kertaus projektin etenemisestä. Sen otsikoksihan sopii vaikka


Prosessi / Näin sitä sählättiin


Ostimme tontin kesäkuussa 2019. Uskaltaisin sanoa, että paljon tätä parempaa tonttia ei tällä etäisyydellä kaupungin keskustasta näin rauhallisella sijainnilla ole ollut viime vuosina myynnissä. Vielä kun nuo kolme aamukuudelta räkyttävää tiskirättiä adoptoitaisiin Ambomaalle, niin sijainti tuntuisi vielä paremmalta.


Rrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrraksa-auto hankittiin heinäkuussa 2019. Joku kehtasi vihjata, että ranskalaiset autot olisivat huonoja. Ei pidä paikkaansa. Nämähän ovat ihan paskoja! Tällä tunnelmamunalla ollaan rutkutettu siellä täällä Suomessa ja roudattu kaikkea kipsilevyistä iPadeihin. 


“Osa toiveista on toteutunut, osa muuttunut, osa ollut alusta astikin naurettavia.”


Elokuussa 2019 tapahtui ihan konkreettisia asioita, kun maaperätutkimuksessa tonttimme todettiin olevan sataprosenttista savea Uuteen Seelantiin saakka. Perustamistapalausunto suosittikin, että taloon ei kannata päästää vettä lattian kautta. 


Marraskuussa 2019 rakennusvalvonta hyväksyi tuhertelumme talon pohjapiirrokseksi. Tämä taas tarkoitti, että aloimme kuvitella talotehtaiden olevan kiinnostuneita kauniista sieluistamme, vaikka ne koettivatkin vain päästä kähmimään kaikkein kalleintamme eli nahkakantista kukkaroamme.


Lopulta rakennusvalvonta vaati näin yksityiskohtaisen suunnitelman talostamme ennen kuin rakennuslupa heltisi.

Tammikuussa 2020 annoimme kenkää ensimmäiselle kolmesta(!) vastaavasta mestaristamme. Voi kun olisi tuolloin tiennyt, että vastaavan mestarin kanssa pätee sama kuin parisuhteessa: sitä voi kuvitella, että nurkan takana on joku kuumempi hanibeibe, mutta sieltä nilkuttaakin vesikauhuinen kujakatti, joka on pakkoraossa adoptoitava.


Raksa-autokin hajosi ja kunnolla hajosikin. Siitä tuolla myöhemmin lisää. 


Helmikuussa 2020 näimme ensimmäistä kertaa, miltä talomme voisi näyttää ulkoa. Saimme siis julkisivukuvat.


Kai tossa sitten voi asua.

Maaliskuussa 2020 selviteltiin niin maan perskurkkanasti. Ensin selviteltiin, kuuluuko jumbojettien jyly sisään taloon ja sitten, tuleeko kotona kylmä


Huhtikuussa 2020 tehtiin vihdoin talokaupat Eurohongan kanssa. Naapurien kuulemisessa tuli turpaan ja katsoimme parhaaksi loiventaa kattokulmaa. Uljaasta perinnekatosta tulikin vähän sellainen lerpahko runkku. 


Elokuussa 2020 päsähti rakennuslupa. Perääntyminen koko katastrofista kävi yhä vaikeammaksi. 


“Lerpahko runkku.”


Lokakuussa 2020 lyötiin tontti täyteen terästä. Paalutus alkoi ja niin muuten jumankekka alkoi rahanmenokin. 


Siitä se talo alkoi sitten marras-joulukuussa 2020 nousta. Olihan se hienoa nähdä seinien kohoavan. Vähemmän hienoa, kun niitä välillä myös vähän jouduttiin purkamaan. 


Nuoli osoittaa paikan, jossa viimeksi näin anoppini.


Vanhemmat blogin kuuntelijat saattavat vielä muistaa sellaisen taudin kuin korona. Olivat ne hassuja aikoja, kun setä ja täti miettivät, että kumpikohan meistä tänään kuolee sinne Alepan murokäytävälle. Koronavirusten lisäksi riitti lunta. Siinä oli timpurien kiva aloittaa hommansa tammikuussa 2021


Helmikuussa 2021 alkoi piharakennuskin nousta. Kirjoittelen muuten juuri tätä turausta kyseisessä rakennuksessa. Tää on ihan kiva. Pian menen saunaan. 


Vanhasta kodistamme tuli lopullinen lähtö maaliskuussa 2021. Se oli melkoista tantraluopumista se. 


Kevät 2021 taloa rakenneltiin, pystyttäjät olivat löytäneen parempia apajia, eikä heitä kummemmin loppuhommissa näkynyt. Timpurit hoitivat timmisti omaa osuuttaan päivästä toiseen. 


Viemärin ja Seija Ala-Kauttan herkkä kohtaaminen.

Kesäkuussa 2021 asennettiin lattialämmitys. Letkua meni kuin Arskaan vatsahuuhtelussa, kun alikulkukäytävästä ostetussa pullossa olikin muuta kuin kolmen tähden jallua. 


Sisätyöt etenivät nätisti kesän 2021. Kattoa paneloitiin, me maalailimme kaikenlaista ja IV-manuelit esittivät variaatioita W. A. Mozartin teemasta “Mutter, ich bin nicht hier!”


“Kumpikohan meistä tänään kuolee sinne Alepan murokäytävälle.”


Syyskuussa 2021 kotimme kotiutui entisestään, kun saimme koivulautalattiat. Lisäksi aktiivisista aktiivisimpana viikonloppuna taloon muurattiin tiilipiippu ja hellaleivinuuni. Kun vielä asennettiin ulko-ovetkin, niin sehän alkoi olla jo etäisesti talohko. 


Nonstoppolos näyttää, miten TikTok-sukupolvi muuraa 15 sekunnissa yhtä paljon mitä vanhat mestarit koko uransa aikana.

Lokakuussa ja marraskuussa 2021 sisähommatkin alkoivat olla valmiit. Jopa IV-sergiot olivat käyneet jotain työmaalla tuhnuamassa. Ja kappas, muutimme marraskuussa sisään. Huppista! Ja ehkä vähän jopa kippistä!


Virallinen käyttöönottotarkastus ja muuttolupa tuli joulukuussa 2021. Juhlistimme sitä saamalla piharakennuksen vesijohdon jäähän. IV-juanit ilahduttivat meitä asentamalla tuloilmaventtiilit seiniin ja voi poka kun olivatkin valinneet uljaat tuutteroiset ja vielä meiltä kysymättä!


TikTok-sukupolven edustaja muuraamansa hellaleivinuunin lämmössä.

Sitten ollaankin tässä vuodessa. Satoja tonneja rahaa, kymmeniä koronavirusvariantteja ja säiliöautollisia Kremlin paskapuhetta myöhemmin. Alkuvuodesta saatiin lyhyen ajan sisään verta katolle, vettä lattialle ja kakkaa pihaan. Muuten olemme elelleet kevään ja kesän hommia ennakoivissa tunnelmissa ja toisaalta myös ihan vaan elelleet - ihan kivassa kodissa. 


“Voi poka kun olivatkin valinneet uljaat tuutteroiset ja vielä meiltä kysymättä!”


Mutta jotta blogimme lukijat eivät pääsisi unohtamaan sitä tosiseikkaa, että kukaan ei ole koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me, muistutetaan siitä seuraavan otsikon alla, joka kuuluu


Takaiskut ja murheet / Etuoikeutettujen kootut marttyyriulinat


“Eikö me sovittu, että vattupensaaseen ei kakita? Pyykki haisee ihan - hei, mitä ruskeeta tuolta pulppuaa? Onko se öljylähde? Me ollaan rikkaita!” 


“Nyt tää pohjapiirros on tässä. Naapuritkin tykkää, kun ne saa ihailla meidän taloa tooooooosi läheltä.”


“Ai niin lapset. Me ei taidettukaan muistaa kertoa, että tää teidän syntymäkoti puretaan.”


Tästä kuvasta on vähän vaikea sanoa mitään hauskaa. Pieneen kasaan mahtuu 16 vuoden muistot.

“Kulta, osaatko sanoa, onko se rrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrraksa-auton perusominaisuus, että kaikki valot sammuu ja moottori pysähtyy kun ajetaan tässä motarilla?”


“Kyllä tää teidän talosuunnitelma on ihan ok. Meidän ainoa vaatimus on, että te rakennatte sen kuoppaan niin, että teidän taloa ei näy ollenkaan.”


“Me ei taidettukaan muistaa kertoa, että tää teidän syntymäkoti puretaan.”


“Ettikää uusi vastaava mestari. Mä en haluu enää leikkiä teidän kanssa. Te ootte kakkapäitä!”


“Mäkin otan loparit. En oo kyllä edes käynyt teidän tontilla ja muutenkin olin vähän pihalla, mutta asiantuntemattomuuttani kaivataan muualla. Heippa!”


Kuvassa komposti, etualalla.

“Naapurista terve! Me ollaan ton sähkärin kanssa mietitty, että kun teillä on tässä meneillään elämänne stressaavin vaihe, niin me voitaisiin vähän vittuilla ja uhkailla, jos sellainen suinkin passaa?”


“Ai kato, mä oon rakennusliikkeellä töissä. Päätänpä varastaa tästä talosta vähän sen asukkaiden omaisuutta.”


“Jésus Maria, löysitsä sieltä tukusta ne halvimmat venttiilit? Olikohan niiden nimi persrunk tai jotain sellasta? Aletaanko asentamaan, sain just pyyhittyä IV-suunnitelmalla bebani!”


Nykyään on voiteita, joilla näitä voi hoitaa. Hankalammissa tapauksissa joudutaan turvautumaan leikkaukseen.

“Diego. Mitäs sanot, jos jätetään katolla IV-hommat ihan kesken ja tullaan takaisin vasta, kun vedet on valuneet taloon sisään ja asiakas on raivona?”


“Sain just pyyhittyä IV-suunnitelmalla bebani!”


Eihän minulla näiden kolmen vuoden aikana oikeasti ole ollut juurikaan järkevää sanottavaa. Blogin asiasisältö mahtuisi afaatikon tviittiin. Iso osa blogista koostuu yhyyyhyy-uliuli-valivalin lisäksi mukahauskasta viisastelusta ja omassa nokkeluudessani piehtaroinnista (mukana myös haju). Ja kukapa muukaan niistä muistuttaisi kuin omassa nokkeluudessaan piehtaroitsija itse. Siispä tässäpä vielä 


Hörhöilyt / Vitsi kun mä oon hauska


Onko tontti? Vaihtoehtoja on kaksi. Joko on tontti tai sitten ei ole tonttia.


Kyllä se valmis talo vaan olisi ollut helpompi hankkia.


Tärkeintä on, että talossa on paljon pieniä tiloja, joilla ei tee mitään.

Meikäläisen taidolla ja kokemuksella talon piirtäminen tulee olemaan ihan yhtä iso riemuvoitto kuin koko muukin projekti!


Ei ne kyllä ennen osanneet rakentaa. Katsokaa nyt vaikka Hämeen linnaa!


“yhyyyhyy-uliuli-valivali”


Otettaisko muuttovalmis, sisusta itse vai avaimet käteen? Siinäpä pulma.


Ihquja mielikuvia piisaa, kun apinaa koijataan. Taloesitteet, nuo raksafantisoijien Anttilan kuvastot (ne tietää ketkä tietää). 


Mirbeli-Berberique se tässä vaan myy uutta ilmalämpöpumppua. Tai kiintoavainsarjaa. Tai ET-lehden vuosikertaa, koska myös lehtimyyjä soittaa kotiin.

Keitä ovat KVV-, HV-, EVVK- ja ties mitkä vastaavat?


Päätin sitten vääntää väkisin raksaläppää Heurekan dinosaurusnäyttelystäkin. Oon mä kyllä hauska. Täällä mä kierin lattialla ja lasken alleni.


Piisaiskohan tämä? 


Eiku vielä yksi juttu. 


OMASTA SEKÄ KAIKKIEN LÄHEISIÄÄN TERRORISOIVIEN MARTTYYRIASENTEELLA VARUSTETTUJEN VERBAALINARSISTIEN PUOLESTA HALUAN LÄMPIMÄSTI KIITTÄÄ JOKAISTA LUKIJAA.

 ERITYISKIITOS KAIKISTA KIVOISTA JA KANNUSTAVISTA KOMMENTEISTANNE. 


Eli siis niinku tiäkkö Kodotus kiittää. Ihan oikeesti.



“Kolme vuotta sitten keksin blogille nimen Kodotus ja aloin kirjoittaa.”



4 kommenttia:

  1. Mutta ajatelkaa kuinka paljon kalliimpi projekti olisi nyt puun hinnannousun ja sitten sen jälkeen Ukrainan kriisin takia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Se olisi ehkä pitänyt mainita. Jos jossain oli säkää, niin siinä, että puu- ja muu rakennustavara saatiin pääosin vielä vanhoilla hinnoilla. Kiva kun kommentoit!

      Poista
  2. Ihanaa, levollista ja rentoa ekaa kesää (tai vähintään kesäkautta, ko ilmat) omassa uudessa kodissa! Hitot pakkotöistä! Kyllä ne ehtii, ette ole lähdössä sieltä mihinkään.
    T. L

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Toivotaan, ettei lähiaikoina tarttisi muuttaa. Kiva olisi kesällä ihan löllyäkin. Jussi / Kodotus

      Poista

Kiva, jos kommentoit tai kyselet. Toivomme asiallista kielenkäyttöä. Tai no, vaadimme.

Kommenttisi julkaistaan tsekkauksen jälkeen. Älä siis huolestu, kun tekstisi ei heti näy. Arvostamme aktiivisuuttasi.