Taloa kasataan - ja taloa puretaan

Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan. Esimerkiksi sähkömiehen, joka ei toimittanut sähkösuunnitelman dwg-kuvia, mutta haluaa työstään täyden maksun. Juhlistimme itsenäisyyspäivää vaihtelemalla hänen kanssaan sähköpostia sekä tekemällä yhteydenoton kuluttajaneuvojalle. Silläkin tavalla siis erilainen itsenäisyyspäivä.

Perustilanne on edelleen tämä: emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet. Oma keskustelunsa on sekin, kannattaisiko / pitäisikö sähkösuunnitelmaan kuulua muutakin kuin paperiversiot pohjapiirroksesta. Kun sähkömies sitten poltti kääminsä (no pun intended), hän otti loparit ja laittoi laskun. Eikä dwg-kuvia edelleenkään kuulunut. Teimme siis reklamaation ja maksoimme mielestämme sen osan laskusta, jonka saamamme palvelukin kattoi.

“Kattoristikko pilkottaa, huomenna sen kai jo purkaa saa!”

“Emme saaneet sähkösuunnitelmaa dwg-muodossa, kuten olimme sopineet.”

Parissa ensimmäisessä aggressiivisessa sähkömiehen sähköpostissa ei edelleenkään sanallakaan mainittu näitä dwg-kuvia. Kirjoitimme hänelle pitkän vastineen, jossa kerroimme (uudelleen) oman näkökantamme asiaan, kuvien puuttumiseen ja hirsien höyläyksen viivästymiseen. Lisäksi totesimme, että ulkopuolinen, puolueeton taho osaa varmasti arvioida tilanteen molempia tyydyttävällä tavalla. Silti hänen viestiensä olennainen sisältö oli tämä:

- koska emme ole maksaneet kuvia, niiden omistusoikeus on sähkömiehellä ja hän käy valvomassa työmaalla, ettei niiden pohjalta tehdä sähkötöitä. (Meidän kannaltamme tietysti mukavaa, että vihdoin saamme sähkömiehen tontillemme.)

- uutena yllärinä hän vastasi, että saamme dwg-kuvat (ne mainittiin vihdoin kolmannessa viestissä ensimmäistä kertaa) vasta, kun olemme maksaneet koko laskun

Eli: Emme maksaneet kuvista, joita emme saaneet, mutta jotka ovat sähkömiehen omaisuutta, koska emme ole maksaneet ja saamme ne, kun olemme maksaneet siitä, mitä emme saaneet kuten sovittu.

Tai: En tehnyt mitä sovittiin ja suutuin, kun ette maksaneet siitä huolimatta. Nyt teen sen mitä sovittiin, kunhan ensin maksatte siitä, mikä piti tehdä jo aiemmin.

Missään kuvassa näkyvässä huoneessa ei saa käyttää sähköä, koska emme ole maksaneet sähkömiehelle ja kaikki sähkö on hänen. Myös se, mikä syntyy, kun hankaa kissaa styroksiin.

“Mukavaa”

Olimme yhteydessä kuluttajaneuvojaan ja Omakotiliiton lakimieheen. Molemmat olivat yhtä mieltä, että vaatimus dwg-kuvista maksamisesta ennen kuin sähkäri suostuu ne toimittamaan todistaa, että sellaiset olisi pitänyt toimittaa alun alkaenkin. 

Nätisti sanottuna paska fiilis. Meitä uhkaillaan oikeustoimilla toimiessamme ymmärtääkseni täysin kuluttajansuojalain sallimalla tavalla. Omakotiliiton lakinneuvonta antoi ainakin henkistä tukea: sieltä jopa meinattiin, että me voisimme hakea vahingonkorvausta sähkäriltä ja että jo maksamamme 800 euroakin oli liikaa. Veikkaan, että saan tästä vielä jatkossakin muutaman mukavan aiheen postauksilleni. 

Alkaa jo näyttää kodilta, vaikkei meillä koskaan noin siistiä ole.

 

“Nätisti sanottuna paska fiilis.”

Aloitamme kuitenkin tapojemme vastaisesti sopua hieromalla: Esitämme, että sähkömies voi pitää jo maksamamme 800 euroa, eikä esitä vaatimuksia laskun, sähkösuunnitelman eikä sen mahdollisen käytön suhteen. Jos ja kun nykyinen sähköasentajamme tarvitsee uusia / muokattuja / toisessa muodossa olevia sähköasennuksiin liittyviä kuvia, hoidamme ne omalla kustannuksellamme toiselta suunnittelijalta. Emme vaadi sähkömiestä toimittamaan dwg-kuvia emmekä korvausta meille aiheutuneesta haitasta.

Huoh.

Tässä kuvassa on käynnissä sama leikki kuin Tinderissä lauantai-iltana: Etsi rako!

“Huoh.”

Taloa on nyt pystytetty yli kolme viikkoa, eikä se ole vieläkään sateelta suojassa. Toivoa alkoi sentään olla, kun ensimmäiset kattoristikot saatiin heivattua paikoilleen. Tämä homma kuitenkin keskeytyi heti aloituspäivänä, kun väliseinien hirsissä oli mittavirhettä ja seinää pitikin purkaa pois. Vähän sydäntä riipaisi, kun keskeiselle paikalle haikailemaani lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki. Pidän sormiani pernaa myöten ristissä, ettei itse nurkkaan tule jälkiä - olen jo kauan suunnitellut nojailevani siihen esitellessäni taloa vieraillemme. Sillai rennosti, mutta kuitenkin varallisuuttani ja yhteiskunnallista asemaani korostaen. Kestää kestää, kunpa myös hermo. 

Siinä se hirsi irvistelee kuin Nasse-setä, kun lasissa olikin vettä.

 

“Lohenpyrstönurkkaa longotettiin ja kammettiin sorkkaraudalla auki.”

Terassit, följärit ja takan perustus ovat sentään edistyneet. Pilariperustuksen ja puisen alapohjan takia hellaleivinuuni sekä savupiippu tarvitsevat oman perustuksensa - ja tämä kaikki maksaa. Useampi tonni on perustuksiin palanut jo ennen kuin ensimmäinenkään tiililetka on tontille tietään löytänyt. Kun lisäksi rautakaupasta pitääkin tilata vielä lisäsatsi sitä sun tätä (styroxia, muroxia ja lovexia), tulee toiselle rahdille toisen rahdin hinta. 

Hellaleivinuunin perustuksen idea on se, että lähelle maan tasoa paalujen päälle on valettu teräsvahvistettu laatta. Tästä nousee harkoista tehty “huone”, jonka sisusta täytetään lecasoralla. Täyteen tuutatun töttörön päälle valetaan taas betonista laatta ja tadaa, siihen tiiltä tiilen päälle. Enpä tätäkään tiennyt, mutta nyt tiedän. Termille “oppirahat” on vihdoinkin löytynyt selitys ihan käytännössä.

Följärit ovat aika jykevöjä eli jönkkiä. Kunnon töötti pystymettää muistuttamassa siitä, että vartti sitten vielä bylsittiin toisiamme puun oksalla käpypalkalla. Ihanaa oli kuitenkin, että kahtena peräkkäisenä päivänä ei tainnut sataa ollenkaan. Kuiva pikkupakkanen tuntuu kuin universumi olisi erehdyksissään hetkeksi liittoutunut kanssamme, vaikka kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Kuka kaipaa joulukuusta, kun seinässä on Lauri Markkasen kokoinen puinen objekti. 

“Kukaan ei koskaan olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me.”

Terassien koolaukset on saatu myös tehtyä. Etuterassin koko vaikuttaa passelilta: se ei ole liian iso, mutta edelleen mahdollistanee ranskalaistyyppisen aamukahviterassin terassin nurkkaan sekä käynnin varastoon. 

Muistuttaisimme kuitenkin, että terassilla ei saa juoda sähköllä keitettyä kahvia, koska se rikkoo sähkömiehen sähköoikeuksia.

Ei, silmäsi eivät valehtele: terassimme todellakin yltää Liettuan ja Valko-Venäjän rajalle siihen kohtaan, jossa toisinajattelijoita hakataan sähköpiiskoilla.

“Etuterassin koko vaikuttaa passelilta.”

Varsinainen iso terassi taas näyttää sen verran isolta, että siitä pitää kirjoittaa ihan oma iso otsikko:

ISO TERASSI

Se on aika iso. Se terassi. Nuoruus lienee takana viimeistään siinä vaiheessa, kun tajuaa, että uuden talon terassi on kaksi neliömetriä pienempi kuin koko opiskelijakaksiomme. Ja terassin värkkien hinta on helposti enemmän kuin mitä aikoinaan maksoimme koko vuonna kaksiostamme vuokraa. Tosin jatkosodan melskeessä toki vuokratkin pysyivät maltillisina. 

Ilmastosyistä poltammekin tulevassa hellaleivinuunissamme pelkkää puhdasta ja kuivaa viidensadan euron seteliä.

Laitetaan tähän loppuun taas meikkivinkki: 

Kynsilakka.   

Ei ne usko. Optimistit.

“Meikäläinen on sen verran ylimielinen idiootti, etten osaa asettua toisen asemaan.”