Kaskipuu - kovia ovia

Blogiyhteistyö - Kaskipuu

Kuten kaikessa, ulko-ovienkin suhteen vatuloin sitä ja säädin tätä. Virallisen totuuden mukaanhan painovoimaisen ilmanvaihdon valitsevat vain tyhmät tai muuten muusikot. Painovoimainen ilmanvaihto nähdään kylmänä ja epäenergiatehokkaana (energiatehottomana? energiakulutteisena?) systeeminä, joten sitä pitää kompensoida. Siksi olinkin viikon rakennusvalvonnan aulassa hokemassa Ave Mariaa, Isä meitää ja DilleBallen kappaletta Koronalla yöhön, sen jälkeen otin tatskoja ja ostin ison auton. Mutta pitikin kuulemma olla toisenlaista kompensointia. Siksipä meille tuli energiatehokkaat ikkunat ja ovet. 

Ovet toimitti Kaskipuu. Päärakennuksen ovet ovat Thermo-ovet, eli mahdollisimman energiatehokkaat, jotta talon muuta kaameutta ja hirveyttä voisi edes jotenkin hyvittää. 

Aloitamme päärakennuksen pääovesta, joten laitetaan otsikoksi omaperäisesti

Pääovi

Pääoveksi valitsimme Kaskipuun oven UOL13. Värinä valkoinen, tarkemmin Tikkurilan värikartan sävy “Jäinen säynävä”. Piiiiiiiitkään pohdimme, otammeko oveen Yale Doorman -sähkölukon vaiko emme. Päädyimme Doormaniin, sekin valkoisena. Sävy Tikkurilan värikartan “Varpaanväliterkku”. 

Ihan täysin en sähkölukkoon luota, joten ovenpielessä on aina vara-avain.

Oven tyyli on suht perinteinen, ikkunan lasi kirkas. Omaan silmään huurre- tai röpölasit eivät oikein iske. Tai no, hirsitalohan on niin kylmä, että huurteessahan täällä on kuitenkin kaikki silmämunia myöten. Ovenkarmi on 210 mm syvä, kun kerran seinätkin ovat 220-millistä hirttä. 

Lukkoasioita kelasimme ihan tosissaan. Piharakennuksen oveen Yale Doorman oli suht selviö: kun alamme tehdä seuraavia miljooniamme airbnb:llä tai kun LVI-robinit saapuvat “asentelemaan”, sähkölukkoon voi ohjelmoida koodin, jolla pääsee (tai ei pääse) piharakennukseen. Eli tilapäiset yöpyjät pääsevät tilapäisellä koodilla sisään, vaikkemme itse olisi maisemissakaan. IV-justineille tosin nelinumeroinenkin koodi voi olla turhan hankala oppia. Lisäksi piharakennukseen voi jättää teknisen tilan avaimen, jolla Pena Putkimies, Sähköiskuesko tai Miihkali Mittarinlukija pääsee rassaamaan tai hoonaamaan. 

“Jäinen säynävä”

Toki nyt sitten pääovessakin on sama juttu: siitäkin pääsee koodilla, jos sellaisen suostumme myöntämään. Ehkä myönnämme, ehkä emme.

Valitsin mahdollisimman vaikean koodin. Kaikki kokeilevat kuitenkin 000000, mutta koodi onkin 123456. Ihmiset ovat sitten yksinkertaisia!

Mutta peruspointti: kiva perusnätti ovi, joka pitää kylmän poissa. Eiköhän siirrytä terassille, jossa sijaitsevat - rummun pärinää -

Terassinovet

Pohdimme suht vakavissamme lasiliukuovea, mutta koska lapsille pitää yhdet munuaiset jättää, kustannussyistä(kin) valitsimme perinteisemmän parioven. Ei tässäkään nyt ihan niukasti tuota ikkunapinta-alaa ole. Valintamme oli Kaskipuun PO5 M18, joka kuulostaa venäläisen ydinkärjen koodinimeltä: “Toveri Pjotr, PO5 M18 Shashtzanabjustulskajan tukikohdassa täyteen valmiuteen. Citykanit ovat vallaneet pyhän Sergein torinab!”.

Plussaa: isosta lasista näkee hyvin ulos. Miinusta: naapurit näkevät minut joka päivä alasti. Vai onko se plussaa? Ja kenen kannalta? 

Kaikki päärakennuksen ovet ovat siis Thermo-ovia, joten en erikseen mainitse, että terassin ovikin on Thermo-ovi. Kesällä avonaisista pariovista päässee terassille sen enempää seiniin törmäilemättä, vaikka olisi napannut useammankin Malibun Terhin ja Juhon kanssa. Jännityksellä odotan myös, tarkoittavatko nämä avoimet ovet armotonta hyttysten ininää sisätiloissa. Onneksi alkaa olla sen verran kuulonalenemaa, etteivät haahkaa pienemmät siivekkäät ylitä kuulokynnystä. Aamulla toki punertavana sykkivä patti saattaa hetken ihmetyttää, kunnes muistaa laittaa kalsarit jalkaan. 

Halusimme terassinoveen tavallisen lukon, jotta sitä voi käyttää varasisäänkäyntinä sillai perinteiseen, analogiseen tyyliin. 

“Lapsille pitää yhdet munuaiset jättää.”

Sama terassinovi on myös piharakennuksessa, joten loikataanpa Putinin ja Lavrovin yhteenlasketun moraalin kokoisen pihamme yli. Laitetaan otsikoksi waltarin tyyliin

Piharakennuksen ovi

Tämä on sama ovi kuin päärakennuksen terassilla, mutta yksinäisenä ja thermottomana (ei-thermokkaana? / thermollistuttamattomana?). Piharakennuksen suhteen ei ole samoja energiavaatimuksia, joten siellä mennään vähän kepeämmällä kalustolla. Halusimme oveen ison lasin, ilta-aurinko kun paistelee sellaisesta suunnasta, että ovenkin kautta saadaan hehkua huoneeseen, mikäli palavat lauteet eivät riitä. Tähän oveen tuli tosiaan sähkölukko, jos halutaan / joudutaan majoittamaan kaikenlaista sekavaa seurakuntaa. 

Piharakennustamme on buukattu sen verran innolla, että tätini Irmeli Impi-Murmeli joutuu odottamaan omaa vuoroaan vuoteen 2037. Toisaalta hän täyttääkin tuolloin sopivasti 109 vuotta.

Palataan päärakennukseen, sauna palaa jo. Laitetaan otsikoksi mielikuvitusta kiihottavasti vaikka

Varaston ja teknisen tilan ovet

Jäljellä onkin enää kaksi varaston ovea, toinen 890, toinen 990 milliä leveänä. Nämäkin ovat siis Thermo-ovia, mitä en enää mainitse, koska mainitsin sen jo tuolla aiemmin. Malliltaan ne ovat UO7. Se on Bonon ja The Edgen uusi bändi, jossa on lisäksi kolme säkkipillinsoittajaa. 

Ovi on sen verran vinossa, että olisivatkohan meidän IV-isacit asentaneet sen paikalleen. Tai no ei, on kuitenkin oikein päin eikä edes kastunut.

Jälleen kivannäköiset perusovet. Tai kuten arkkitehti sanoisi: “Horisontaalinen viivasto soittaa hirsikertojen vaakasaumojen kanssa samassa sävellajissa luoden rauhoittavan ja jäsentyneen vaikutelman, joka säteilee kuin Alvar Aallon päälaki parinvaihtobileissä”.

“Bonon ja The Edgen uusi bändi, jossa on lisäksi kolme säkkipillinsoittajaa.”

Kaikkiin doormanittomiin (ei-doormanillisiin? / doormanittomuudellistutettuihin?) oviin tulee Abloyn krominen peruskahva. Perus mainittu. Valikoimaa olisi toki ollut Hoppe Amsterdamista Hoppe Tokion kautta Hoppe Falleralleraahan, mutta meitä miellytti ihan tämä:

MS Paint ei koskaan petä. Sillä saa pienetkin detaljit uskomattoman tarkasti.

Painiskelimme sähkölukkojen lisäksi muutenkin lukituksen kanssa: ne avaimet! On sitä Abloyn Classicia, jolla jo isoäiti lukitsi isoisän liiveriin, kun tämän kurkkua kuivasi liikaa ja menohanuria pakotti. On Sentoa, joka kuulostaa italialaiselta aikuisviihdetähdeltä (Le Buubizzianos Magnificas dalla Mirabella Sento). Sitten on maahisten takomia mithril-avaimia, joiden salauksen voi murtaa vain suutelemalla persua keskiyöllä taikatammen juurella. 

Abloyn avaimiahan löytyi jo Pompejin raunioista. Tällä pääsi bordelliin.

Me valitsimme sen vaarinaikaisen classicin. Entinen maatalouslomittajanaisten kutemakerhon varapuheenjohtaja sieltä salonkyläläisestä siltarummusta tivaa, että miksi te tuollaiset ikivanhat ruppanat otitte. Rouva hyvä, samaa olisi voinut kysyä mieheltänne hääpäivänä. Mutta siksi, että jos lähinnä kuljemme sähkölukkojen kautta, muiden ovien avaimia tuskin tulee edes kannettua mukana. Ja jos pääoven sähkölukko ns. gürvähtää, voi hakea vara-avaimen piharakennuksesta ja käyttää terassin ovea. Teknisen tilan avaintakaan ei aina tarvitse kantaa mukana, vaan sitä voi säilyttää ihan vaan päärakennuksen avainkaapissa, jota vartioi silmäpuoli kentauri. 

Ja jos Sheldon Sekakäyttäjä haluaa päästä taloon sisään ja viedä JVC:n stereokasettinauhurin, hän tuskin tiirikoi lukkoja millään pyörätelinettä pienemmällä. Siksi.

* tuotteesta saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan

“Ovet toimitti Kaskipuu.”