Hirret irvistää - piiput piiputtaa

 

Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa. Vaikkapa sateesta. Kun nimittäin kunnolla ropisee - ja viime päivinä on ropissut - minua stressaa, että jostain IV-byersien jättämästä ylläriaukosta alkaa tiputtaa vettä. Tai että ulkona kastuu jotain, minkä ei kuulu kastua. Tai sitten stressaan ihan muuten vain.

Talon nurkkalaudat on nyt saatu maalattua kahteen kertaan ja kasteltua kuuteen. Ennen niiden asentamista ne olisi varmaan hyvä vielä homehduttaa. Vinkki muille vähemmän idiooteille: kun marja-aroniat naapurien pensaissa kypsyvät, linnut syövät niitä ja ilmeisesti saniteettitilan valkoisiksi maalatut nurkkalaudat saavat naakkaeläinten suolet sykkimään riemukkaasti. Melkoista sinipunahallituksen perspalveluministeriön mietintöä oli nimittäin laudoille ruikittu. Siinä mielessä sade oli ihan hyväksi, että se huuhtoi ainakin osan jöödeleistä pois.

Otsasuonta kiristää, vaikka hirsiä pitäisi

Meillä on seinissä melkoisia rakoja siellä täällä hirsien saumoissa. En tiedä, mistä se johtuu, joten pitänee maksaa jollekin, joka tietää enemmän. Esim. oravalle pihakuusessa tai horsmalle kompostissa. Osa seiniemme kiristyspulteista on piilossa selluvillan alla yläpohjassa. Jotkut ovat jumissa ja joistain puuttuu mutteri. Olisi pitänyt osata tarkistaa nämä, jotta olisi osannut neuvoa vastaavaa mestaria tarkistamaan ne, jotta vastaava mestari olisi voinut olla tekemättä mitään asian eteen. 

Jos hirsi päättäisi äkkiä painua, laulusoundi voisi nousta aika nopsaan kastraattitasolle.

Hirsien kiristämiseen liittyy myös seinien painuminen. Hieman huolestuttaa, onko kaikki se, minkä ei pitäisi painua, kiinnitetty oikein painuviin hirsiin. Onko oven- ja ikkunankarmit liukukoolattu oikein? Päästävätkö följärit seinät painumaan? Ovatko runkorakenteiset seinät hirsien urissa niin, että talon painuminen ei riivi vaikkapa kaakeleita vessan seinästä?

Kuvan veri ei ole verta, vaan punamultaa. Tai näin ainakin aion väittää oikeudessa.

Korostan, että nyt en puhu hirsien halkeilusta. Halkeamat hirsissä ovat monessa paikassa suorastaan komeita ja tuovat kotiimme hienon ja persoonallisen säväyksen. Mutta kaikkialla palikat eivät ole kovin tiiviisti sylikkäin ja tälle tarttisi jotain tehdä. 

Nämä halkeamat ovat suosikkini. Jos niitä katsoo tarpeeksi kauan, saattaa kuulla turskan laulua meren luodolla.

Muistuttaisin, että nämä asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53. 

IV-piip

Samaa painumisen tematiikkaa edustavat katolla olevat ilmanvaihto- ja savupiippumme. Niissähän on pellit päällä, mutta jos pelteihin ei ole jätetty painumisvaraa, pelti joko repeää tai painaa piippuja. Ainakaan täksi talveksi en haluaisi sortuvaa savupiippua, jos meinataan selvitä edes siedettävillä sähkölaskuilla. 

“Asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53.”

Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto, joten se mitä tapahtuu Vegasissa, ei jää Vegasiin, vaan kuuluu meille sisään. Velcon tuloilmaventtiileissä on kelvot äänenvaimentimet, mutta jos harakka kynsii kassejaan katolla, nautinnon rapsutus kantautuu peltisiä poistoilmaputkia sisään kuin harakka keittäisi huttuaan sisällä huoneessa. Koska IV-suunnitelmaan äänenvaimentimet oli merkattu pelkkänä varauksena, ketään ei missään vaiheessa kiinnostanut tsekata tai kysyä meiltä, laitetaanko niitä. 

Kun teippaa solukumia piipunhattuun, Airbusit lakkaavat lentämästä yli. Vanha viidakon sanonta.

Olisi kannattanut laittaa. Kävin katolla teippaamassa paksua solukumista Armaflex-eristettä piipunhattujen sisäpintaan. Tämä on kuulemma yksi tapa parantaa äänieristystä.

Paransiko, kysyy kamreeri Kukström Kyrvätsän kauppalasta. 

Yhtä paljon kuin Venäjän valtion toiminta parantaa eurooppalaisten elämänlaatua. 

“Harakka kynsii kassejaan katolla.”

Jos mielisairaalaan joutumisen sijaan päätyisin vielä rakentamaan toista taloa, tietäisin aika monta asiaa, joita EI kannata tehdä tai hankkia. Alkaen vaikka sellaisista vastaavista ja valvojista, jotka eivät vastaa, valvo tai ole edes pallokartalla pohjoisella pallonpuoliskolla. 

Savupiip

Reilun viikon päästä meiltä loppuu kelvollisen hintainen sähkö ja alamme maksaa siitä 49 senttiä kilowattitunnilta. Sauna napsahtaa pois päältä. Kuljemme pimeässä kuin Menninkäinen, tosin Päivänsädettä ei näy, vaikka aurinko kuinka päättäisi retken. Peseydymme hankaamalla itseämme lumella metsässä ja toivomme, että kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju. Ruoka laitetaan puuhellalla, alkuviikosta on paistettua perunaa ja loppuviikosta perunaa paistettuna. 

Palamaan vaan. Mitäs irvisti.

Mutta se sauna. Narvin Löylyvalmis sähkökiuas pääsee tauolle, mutta mitä tilalle? Kannattaako saunaan asentaa teräshormi, jos sähkönhinta kääntyy vuodenvaihteessa laskuun? Tai maaliskuussa? Tai edes kesällä? Entä jos ei käänny? Hormin hinta olisi +/- 500 euroa ja siihen päälle asennus. Sen hinnaksi veikkaan kahta tonnia (plus alv.), ja jos sen asentaisivat IV-hopperimme, kaupan päälle palaisi Rooma, hihat ja Lassie kotiin. Puutahan meillä on sen verran, että pari vuotta niillä jonkinlaista praasua pitäisi. Sen jälkeen voisi alkaa hakata talon nurkkia yksitellen ja nakella niitä uuniin.

Lamput vilk

Elämme vuotta 2022 ja kaikenlaista tekniikkaa on keksitty. On pyörä, on haarukka, on sähkö. Ja meillä katossa lamppuja, jotka himmennettyinä välkkyvät kuin kynttilä sillä erotuksella, että näistä saa migreenin. Kynttilä aiheuttaa vain astmaa. 

Ledien loimussa isoisä parkitsee isoäidin nahkaa.

Olen kuullut, että amerikkalaiset meinaavat ehtiä jopa kävelemään Kuuhun ennen neuvostoliittolaisia, joten ehkä näille valoillekin voi vielä jotain tehdä. Koska kyllähän tekniikka ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Ja jos ei ratkaise, niin raha sitten ainakin. Ja ellei sekään, niin poliitikot kyllä hoitavat kaiken kuntoon.  

“Kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju.”

Mutta nyt kun tarkemmin miettii, niin välkkyvät valot, kesken saunomisen pois päältä menevä kiuas tai katosta valuvat vedethän voidaan tiivistää uusimpaan #raksasloganiin:

“Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa.”

Karhu ruokittu - himmeetä hommaa

Mitäs tämä nyt on? Ei ole putket jäätyneet, ei ole tippunut vettä katosta eikä edes jöötiä valunut pihaan. Onko elämältäni mennyt pohja ja blogilta syy olla olemassa? Saanko vihdoin alkaa kertoa, miten löysin kirppikseltä olminkelmeään ihooni mätsäävät verhot tai Henkkamaukasta uiguurien dreijaaman maljakon heinätussukoille? Emmekö enää kärsikään enemmän kuin kukaan missään koskaan?

Himmeetä

Seija Ala-Kautta on suurisilmäinen japanilaistyyppinen yöjyrsijä. Se käy ilmi hänen suhtautumisessaan valoihin: niiden pitää olla himmeällä. Siksi on hyvä, että tajusimme ottaa himmentimet kaikkiin huoneisiin. Taannoin manailin, että sähkärimme oli vedellyt himmentimien säätimet päin putinia. Eipä asian korjaamiseen kovin monimutkaisia kevätjuhlaliikkeitä tarvittukaan; kuha käänsi säätimen viivat oikeaan kohtaan. 

Meillä mennään näillä. Kun Seija Ala-Kautta on poissa, väännämme salaa valot täysille ja nautimme, kun yön vallat aamun valkeus jo voittaa.

Nyt himmentimet toimivat kuten stereoidien volyymisäädinkin. Valo on nollissa kello seitsemän kohdilla. Kun viisari osoittaa länteen eli yhdeksään, valot ovat himmeällä. Kun viisari osoittaa ylös eli kahteentoista, kyseessä on tyttäremme Perintörinsessan mukaan “mammamoodi” eli Seija Ala-Kauttan suurille ja sieville silmille sopiva kirkkaus. Ja siellä kello viiden kohdilla kirkkaus on täpöllä. Seija käyttää tätä asetusta loimulohen kypsentämiseen. 

En lamppu, två lampor, en pamppu, två pampor

Meillä oli olokeittiön katossa kaksi töpseliä tyhjinä lampuille. Tarkoitus oli asennella vanhasta kodista tuomamme spottivalot niihin, mutta ne vaativat kiinteän asennuksen, enkä jaksanut (eli osannut) lähteä jörnimään niihin mitään pistotulppavirityksiä. Joitain kiinnitysruuvejakin niistä puuttui.

“Olminkelmeään ihooni mätsäävät verhot.”

Arvaako arvon lukija jo, mihin tämä kertomus johtaa? No totta lavrovissa, Ikeaan! Sinne kävi taas tiemme ja sinne kannoimme taas satoja euroja. Mukaan lähti Snippa-kattila, Bakifrån-huopa, Avel-työpöytä ja löytyipä sieltä sopivat Liderlig-lamputkin. Toinen oli löytönurkassa hintaan 5€. Luulin että syynä olivat hienoiset naarmut lampun rungossa, mutta kotona havaitsimmekin, että lampun yhden varjostimen päältä oli peruuttanut venäläinen Vladiskyrbelski-tankki. Asia korjaantui puupalikalla ja väkivaltaisella käytöksellä.

Vitosella lähti, pamppua totteli.

Ai niin. Kun kerroimme, että katossamme on töpselit lampuille, Ikean valaisinosaston myyjä totesi “otan osaa”. Ei jäänyt kovinkaan montaa vaihtoehtoa jäljelle. Onneksi sentään yksi niistä oli aikavähänruma kattoomme päätynyt malli, johon jopa osasin nyhertää töpselin johdon jatkoksi. 

Eikö tällä nyt helevetti jo pääse Glorian kotiin, vaikkei Punavuoressa asutakaan?

Sisustussusuunnittelijan sanoin: “Valaisimen musta väri keskustelee ruokapöydän valaisimien sekä hellanluukkujen kanssa synnyttäen aksentin luonnonläheisiin puun ja valkoisen sävyihin.” Minun sanoin: “Tää lamppu maksoi 5 euroa löytönurkassa.”

[e:rbi:enbi:]

Piharakennusta testattiin taas majoituskäytössä, kun siellä majoittuivat ensin lasten mummi ja moffa ja heti perään Seija Ala-Kauttan veli perheineen. Onhan se nyt ihan loistavaa, että vieraiden ei tarvitse majoittua saman katon alla ja kaikkien herätä, kun ensimmäinen herää. Vähän viileää piharakennuksessa on, mutta lämpöpuhaltimella saa sen verran lisäasteita, että ehtii nukahtaa ennen kuin tukka jäätyy seinään. 

“Asia korjaantui puupalikalla ja väkivaltaisella käytöksellä.”

Sauna on edelleen käytössä vähintään kerran päivässä, joten löylyvalmis kiuas lienee paikkansa perustellut. Klapeilla en olisi jaksanut joka ilta saunaa lämmittää. 

Hyvä pöytä hankittiin. Lapsikin on välillä ihan ok. Molemmat Torista.

Vieraiden kanssa pitkän pöytämme ääressä juhlittiin poikamme Nonstoppolosin askelta teinimonsteriuden mustaan aukkoon. Kannattihan se Kotkasta taannoin hakea. Siis pöytä. Poika vaan tuli, kun kukaan ei varoittanut, että siiderikin heikentää arvostelukykyä. Nyt sen ääreen (siis pöydän) mahtui helposti yhdeksän ihmistä ja muutama lisämässääjäkin olisi vielä saatu tarvittaessa ääreen ängettyä. 

Sokerimassalla syntyi kolmen pennin Dalia.

Seija Ala-Kautta koetti päästä paralympialaisten piirikarsintoihin vetämällä oman elämänsä frontside olliet ulkoportaissa crocsit jalassa ja hankkimalla Massachusettsin muotoisen mustelman munuaistensa tietämille. Onneksi ei tarvinnut vielä hyödyntää talomme esteettömyyttä, eli majoittaa Seijaa makuupussissa tuulettuvaan alapohjaan. Niinkin notkea geisha kuin Seija nylkytti viikon verran eteenpäin kuin avolava-auto, jonka kaasuttimessa on opossumi. 

Teevee, jeejee

Lähdetään nyt siitä, että meidän kotimme on kulttuurikoti ja me olemme kultturellejä ihmisejä. Siksi TV, tuo Vladimirin peräsuolen bakteerirusto, oli tarkoitus sijoittaa piharakennukseen, jossa siitä katsottaisiin vain tarkoin valikoituja luontodokkareita, joissa gnussitaan savannilla tai Radion strumfoniaorkesterin korsetteja. 

“Seija nylkytti viikon verran eteenpäin kuin avolava-auto, jonka kaasuttimessa on opossumi.”

Sitten annoimme vähän periksi ja päätimme, että ehkä kuitenkin talon pianohuoneessa (siinä on i-kirjain keskellä) voidaan silloin tällöin katsella Beverly Hillsin täydellisiä kotitonttuja, jos Yle Teeman keskusteluohjelma perinteisestä japanilaisesta hiilten asettelusta rantahiekalle on peruttu. 

Glorian kodin sanoin: "Kyrvähtänyt pyöränpumppu on muisto Prisman pyöränpumppuosastolta".

Ja paskat saatana! Siinä se laatikko möllöttää olkkarin paraatipaikalla mustana aukkona kuin Sergein rektaali Vladimirin laukausta odottamassa. Soffakin käännettiin palvelemaan tämän pyhän suorakulmion palvontaa ja nyt siitä sitten katsellaan Officea ja Superstorea ja mitä nyt Netflixistä sattuu löytymäänkään. Unholaan ovat jääneet ranskalaiset kokeelliset lyhytelokuvat (“La douleur d'un tapir invisible sur Montparnasse la nuit”), luontodokkarit (“Richard Fattenborough tehosekoittimeen unohdettujen kissojen jäljillä”) tai sinfoniakonsertit (“Paula-Helena Suvaksen 90-vuotistaiteilijajuhlakorsetti: Pane korvaan mua”).

“Keskusteluohjelma perinteisestä japanilaisesta hiilten asettelusta rantahiekalle.”

Jos ette kerro kellekään, niin ihan kivahan tässä on löhötä ja töllätä. 

Karhua rapsutettu

Ilmoitin verokarhulle, että rakennustyöstä maksamallamme alvittomalla rahasummalla olisi voinut ostaa neljä huonetta ja keittiön kivasta kerrostalosta. Lisätietoihin kirjoitin, että toivon karhun tukehtuvan pihkatappiinsa ja että oikeasti karhut ovat vain läskejä näätiä. 

Näin teet kevätjuhlaliikkeen, rapukakun ja ylläriripulin Pelastusarmeijan joulupataan.

Kaksikymmentä eri firmaa sain raavittua ilmoitukseen. Joku olisi saattanut päästä vähän vähemmälläkin, mutta mitä sitä nyt turhaan. Pelkästään sähkömiehiä oli kolme. Jotkut köyhät ovat kuulemma selvinneet yhdelläkin ja ilman oikeudenkäyntejä. 

 

Läskiperseiset savimummot

Tällaisen mukavan nimen antoi kollegani Lissu, kun roudasin Afrikan-reissuiltamme paikallisen keramiikkataiteilijan taideteoksia Suomeen. Ensimmäiset läskiperseiset savimummot pääsivät nyt (Ikean!) hyllylle paraatipaikalle telkkarin päälle. Näitä olisi yhdeksän erilaista, joten läskiperseitä lysähtelee minun lisäkseni lähiaikoina useampaankin nurkkaan. 

Jesse-Jäbäleisson antaa kielarin Monique-Peppuquelle ja postaa kuvan siitä instaan. #kesähäätjamorsiopaksuna

Minun silmissäni näissä töissä on kauneutta, naivistisuutta ja lempeyttä. Ja toki läskiä perseissä. Tartteehan sitä tumbassa vähän puskuria pahan päivän varalle ollakin. 

“Onko elämältäni mennyt pohja ja blogilta syy olla olemassa?”

Valoa pimeässä - ja reikä putkessa

Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut. Lällällää!

Nyt tosin pitää heti oikaista yksi juttu: timpuria kiinnosti. Hän oli lyönyt naulan putkeen ja kertoi ja vaati, että putki pitää koeponnistaa ennen kuin lattiat lyödään umpeen. Paikalla oli lattialämmitysporukkaa, putkipuolen tyyppi sekä vastaava mestari. Miten kävi? Lattiat lyötiin umpeen, eikä kukaan tsekannut putkea. 

Nyt meillä on siis käyttökelvoton jakotukkien syöttöputki koivulautalattian alla. Ilmeisesti putken vedet tyrskähtivät suojaputkesta enimmäkseen kodinhoitohuoneen lattialle, joten kummempaa vesivahinkoa ei ole kaiketi syntynyt. Henkisiä vahinkoja sen sijaan kyllä; kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii. 

Ikkunasta heijastuvat poikabändin keulakuvien seksyt siluetit.

Homma ratkaistiin vetämällä uusi putki yläpohjan Termex-eristeissä teknisestä tilasta kodinhoitohuoneeseen. Sinänsä toimiva ratkaisu, mutta ongelmia voi tulla, jos putkeen jää / pääsee ilmaa, joka estää lämpimän veden virtaamisen jakotukille ja siitä eteenpäin lattialämmitysputkille. Toinen vaihtoehto olisi ollut mennä alakautta, eli vesieristeen, lattiavalun, eristeiden ja pohjalaudoituksen läpi, eristää putki ulkoilmassa ja nousta samaa reittiä takaisin kodinhoitohuoneeseen. Yläpohja oli iisimpi. Timpurin olisi ollut helpompi vetää putki yläpohjaan ennen kuin meille puhallettiin Termexit, mutta kun homma oli nyt aikataulutettu näin, niin melkoista höttökroolia timpuri sai yläpohjassa vedellä. 

“Kun on sellainen olo, että kukaan ei suunnittele, valvo eikä johda, hyvinäkin päivinä vähintäänkin kyrpii.”

Meillä siis oli hyvä systeemi. Nyt maksettiin ekstraa vähän huonommasta systeemistä. KVV-IV-valvoja ei whatsapp-viestiini ole ehtinyt reagoida. Pikkujuttu siis ilmeisesti. Vesivahingot on niin kasaria.

Koska blogini on täynnä narinaa, niin esitellään välillä myös arinaa.

Jahas - vahas

Lattiat on nyt vahattu olohuoneen puolikasta lukuunottamatta. Siinä tepsutellaan niin tiiviisti, että siihen ei vielä kannata vahoja vedellä. Vedetään sitten muuttopäivänä, niin tulee yö nukuttua sikeästi liuotinhuuruissa. Vahan värisävyn valinta onnistui: valkotammi-sävy vaalentaa juuri sopivan niukasti koivulautalattiaa. 

Vahaa vetelimme myös keittiön työtasoihin. Kun Osmo Colorin TopOil loppui, ostin näkymättömiin jääville pinnoille ihan pelkkää kylmäpuristettua pellavaöljyä. Se saattaa kuivua hieman pidempään, mutta onhan tässä nyt muuttoon vielä aikaa kolmisen vuotta. Työvalona vahaushommissa oli kaksi kännykän taskulamppua. Paremminkin olisi voinut varustautua. Kun vielä timpurikin vihjasi, että otsalampun kanssa ei ole kiva saumata kylppäreitä, haimme kompaktin raksavalonheittimen. 4000 lumenia on näköjään selvästi enemmän kuin kännykän valo. 

Ikean kylppärikalusteitakin oli aika näppärä koota kunnon valossa. Meni paremmin kuin aikoinaan saman firman pukkijalkojen kokoaminen: kolme osaa, meni puoli tuntia, meni väärin. Purin ja vedin teipillä kasaan. Tuohonkaan aikaan kukaan ei ollut koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin minä.

Seija Ala-kautta koolaa ja tapittaa. Lopputuloksena syntyi vegaaniset vesiurut.

Ola! Valo!

Valoista puheenollen, meillä on nyt sellaisia. Tulimme Seija Ala-Kauttan kanssa piipahtamaan pimeässä talolle. Napsautin katkaisijaa ja eteisen kattovalo räpsähti valoksi pimeään. Napsautin keittiön puolelta ja keittiöön syttyi valot tuhannet. Tai no, kolme kattolediä siellä vasta paloi, mutta olihan se nyt siistiä, kun vielä himmenninkin pelitti. Vain se Marvin Gaye puuttui taustalta soimasta. Kun keittiö oli saanut vielä työtasotkin ja muutakin muotoaan, koin hetkellisen tunteen, että tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.  

Kolme valopistettä katossa olivat kokoaan suurempi juttu. Vähän kuin erotiikkaliike Vatikaanissa.

Kylppärin ja vessan laatoitus ovat samassa tilassa kuin entinen kolmossivun tyttö - silikoneja vailla. Laatoitusjälki on siistiä ja laatat ovat juuri sopivan selkeät ja eleettömät. Niiden ei kuulukaan kuvastaa sieluani, vessanpöntön sisältö hoitaa sen puolen. LVI-porukka päässee piakkoin kytkemään vesiä, joten odotan jo, milloin pääsen solauttamaan ensimmäisen norppani valkoiseen tuubaan. 

“Tästä voi vielä joskus tulla jollekin koti.”

Aika hötäkällä tässä joutuu välillä hankintoja hoitamaan. Timpuri oli saanut keittiön siihen kuntoon, että aikoi siirtyä kodinhoitohuoneen kimppuun. Sen jälkeen olisi vuorossa piharakennuksen keittiö. Sitä emme tosin olleet vielä edes tilanneet. Siispä autoon, kuuden jälkeen Ikeaan ja yllärislaagi, kun pääsimme suoraan keittiösuunnittelijan pakeille. Parikymmentä minuuttia veivausta - tämäkin kaiffari hallitsi hommansa suorastaan maagisesti - ja meillä oli keittiö. Olin siis suunnitellut sen pääpiiretittäin jo aiemmin, mutta on turvallisempi olo tsekata se loppuun livenä ammattilaisen kanssa. Kun vielä kaikkea kamaa oli Ikeassa varastossakin, maksoimme höskän ja aloimme odotella noutokutsua. Tse tse!

Hetki piti Ikean Bennyn hiirtä hinkata, kunnes sai toteutettua keittiöömme Tummeröven-tilaratkaisun.

Viikon hankinnat: suihkukaappi, ullakkoportaat, piharakennuksen keittiö, puuhellan arina, rättipatteri.

Viikon valvotut yöt: kyllä.

Viikon laskut: Andy McCoyllinen.

“Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut.”

Askel eteen - harppaus taakse

Etenee, etenee, sanoi entinen mies kun kuudetta vuotta syfilistä sairasti. Oma tautimme on maksanut kuin nyrjähtänyt nilkka amerikkalaiselle, jolla ei ole vakuutusta, mutta on sentään taas jotain tapahtunutkin. Vauhti tosin tuntuu omassa hopussa olevan samaa luokkaa kuin Venäjän opposition kannatuslukujen nousu. 

Katkeraa tilitystä kattotöttöröistä

IV-untamot jättivät tosiaan kesäasennukset väliin ja aloittivat vasta ihan syyskuun lopussa. En kaikkia tämän siestan vaikutuksia ollut tajunnutkaan ennen kuin kattourakoitsija kertoi oman näkemyksensä - eikä se ollut positiivinen. Rakennustarvikkeiden ja etenkin puun hintahan on suunnilleen viisitoistatuhatkertaistunut kesän alusta ja kun katto-ernot eivät tuolloin tulleet tekemään katollemme IV-piippuja, niihin tarvittaviin värkkeihin kului nyt rahaa n. 17 miljardia edemmän. Näin ainakin kattourakoitsijan puheluista ymmärsin. Ikävä tilanne, jos sovittu urakkahinta ei riitä. Eri asia, olenko minä vastuussa tästä. Varmaankin, koska olen tyhymä.

Vähitellen Krakenin lonkerot ovat tunkeutuneet koko lotjan läpi. Matkalla ne ovat murskanneet mielenterveyden, talouden ja perheonnen. 

Jos joku väittää, että tunnelin päässä näkyy valoa, saa matkustaa Pendolinon vessanpöntössä Kokkolaan. Velkojien Maglite sieltä vaan hohtaa.

Jollekin se on tuutti, toiselle töötti, kolmannelle tötterö. Meille se on kolme kuukautta myöhässä.

Tötteröitä katolla kuitenkin on. Sata vuotta sitten jokaiseen noista olisi majoitettu kolmen torpparin perheet tai Indonesiassa tänäkin päivänä 72 vankia. Hurjan näköisiä laatikoita, joista kattourakoitsija oli sitä mieltä, että ei ole tällaisia tööttejä nähnyt sitten 90-luvun. LVI-firman pomo oli nämä näin käskenyt tehdä. En tiedä, olisiko ne voitu tehdä toisin ja olenko minä vastuussa siitäkin. Varmaankin, koska olen pösilö.

“Olen tyhymä.”

Konekoettelemuksia

Olen ehkä tämän sanonutkin (kuten jo kaiken tässä blogissa), mutta voi mavonsilimä kun tämä kitkan ja järkkäilyn määrä on yllättänyt, eikä mitenkään positiivisesti. Lattia piti hioa. Minua pyydettiin hankkimaan tietynlainen pyörivä lattianhiomakone, reunahiomakone ja niihin paperia. Ne sain varattua ihan oman luonnonkauniin kotikaupunkini konevuokraamosta. Ideana oli hakea vehje sulkemisaikaan, niin se olisi heti aamusta timpureiden käytössä. 

Mitä yhteistä on kodillamme ja saunalla? Molemmissa hiotaan.

Vuokraamossa selvisi, että oikeankarkeuksista hiomapaperia ei olekaan. Ja että koko atk-systeemi on jumissa. Ja että vuokraamon mies osaa kiroilla. Lopputuloksena sain koneet, mutta jouduin hakemaan hiomalaikat Helsingistä, jonne ehdin viisi minuuttia ennen firman sulkemisaikaa. Kitkaa beibe kitkaa. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen ääliö. 

Pyörivällä lattiahiomakoneella ei tullut ihan priimaa jälkeä. Joissain paikoissa oli melkoisia rouhaisuja kuin Lamborghini olisi vetänyt paskarinkiä perunapellolla. Näitä timpuri joutui tasoittamaan epäkeskohiomakoneella polvillaan kökkien. Sen jälkeen hiomajälki olikin jo ihan kelvollista.  En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen jurpo.

“Olen pösilö.”

Keittiöheittiöt

Aluperin näytti, että viikonloppuna meidän pitäisi sekä koota keittiönkaapit että vahata talon lattiat. Työn määrä kauhistutti, joten buukkasimme apuun kuulut Daltonin veljekset Juhon, Lassen ja Laurin. Ikean kamat tilasimme ekstramaksusta sisäänkannolla, mikä meidän tapauksessamme tarkoitti terasseillekantoa. Ja sitä, että etuterassille pyydetyt kamat kannettiin isolle terassille ja päinvastoin. Sitä ei saa mitä tilaa. Ja tietty taas yhtenä stressiheräilyn rei'ittämänä yönä satuin huomaamaan, että aamusta alkaa sataa, joten pyöräilin tontille klo 4.30 peittelemään lähetyksiä. 5.30 vaivuin vielä reiluksi tunniksi makoisaan uneen. 

Etualalla Ikean Ringmuskel-venttiili, taustalla Förhud-taustalevy. Ja näyttää siellä olevan Sädesvätska-vuotosuojakin.

Loppujen lopuksi keittiöasentaja ilmoitti kasaavansa kaapit mieluiten itse, joten talkoohommat kuivuivat vahaus- ja kanto-operaatioksi. Tässä vaiheessa katsoin parhaaksi olla työllistämättä kaikkia niitä kavereitani, jotka eivät vielä vihaa minua. Laurin saimme kuitenkin iloksemme, seuraksemme ja roudaajaksemme. Tässä oman höyryävän raksaulosteen keskellä velloessa kavereiden tuki ja apu ovat kyllä arvokkaampia kuin vastaavan mestarin tuntipalkka. 

Vastaavasta mestarista puheen ollen: hän ajoi peurakolarin. Sen viestin jälkeen en olekaan miehestä kuullut. 

“Olen ääliö.”

A-ha, va-ha!

Vahaaminen oli yllättävän kivaa, paitsi se osio, joka todistaa minun olevan idiootti. Siitä hetken päästä. Päätimme vahata koivulautalattiamme Osmo Colorin sävyllä Valkotammi, joka on saksaksi Natural. Naturistit ovat siis suomeksi valkotammisteja. Käytännössä värisävy tarkoittaa pientä vaalennusta vahassa, jotta koivun kellertyminen pysyisi hieman aisoissa. Vetelimme vahan varren päässä olevalla mikrokuitutelalla ja se oli jopa aika kivaa. Pari kolme lautaa ensin päästä päähän ja vielä takaisin. Lopuksi tasoitus yhdellä pitkällä kevyellä työnnöllä koko laudan mitalta. Nonstoppolos vahasi oman huoneensa tutuksi tulleella vauhdillaan. Ärsyttävää todeta, että oma lapsi tekee ihan yhtä hyvää jälkeä, mutta tuplasti nopeammin. 

Perheen kuningas katselee harmistuneena, kuinka pieni nousukas koettaa riistää auktoriteettiaseman.

Nyt päästään siihen idioottiosioon: Perintörinsessan huoneessahan on yksi seinä tiilestä. Tiili muurataan laastilla. Laastista lähtee murusia. Laastinmuruset tarttuvat mikrokuitutelaan kuin liittymämyyjä perskarvaan Citymarketin aulassa. Tajusin homman, kun jossain vaiheessa tela alkoi pyöriä epätasaisesti ja pitää jyrräävää ääntä. Laastinmurujen nyppiminen vahaisesta mikrokuitutelasta ei ollut tämän operaation hehkeimpiä hommia. Tämän olisi tietysti voinut tajuta etukäteenkin, mutta olen jauhopää.

Toisen vahauskerran jälkeen värisävystä tuli kuitenkin juuri toivotunlainen: vähän vaaleampi, muttei keinotekoisen vaalea. Kaikenlaista pyllyilyä tässä projektissa on ollut, mutta vahaaminen oli kivaa ja sujui yllättävän nopeasti. 

Pane kynttilät pois, emme tarvitse nyt romantiikkaa, kun olen hankkinut meille neliömetreittäin akustiikkaa.

La La Laatta Land

Vähän vähemmän nopeasti on sujunut laatoitus. Hommahan alkoi jo kuukausi takaperin ja tiedossa oli, että laatoittaja joutuu pitämään viikon paussin. Se venyi kahteen. Ja sitten kolmeen. Sitten hänen piti tulla syyskuun lopussa. Ja kun tiedustelin vihdoin sunnuntaina 3.10. milloin homma jatkuu, sain kuulla että 11.10. Ja kun tiedustelin, milloin homma olisi valmis, niin 18.10.

Laatoittaja siis päätti ihan itte siirtää muuttopäiväämme parilla viikolla, sillä ennen laatoitusta ei voi asentaa vesikalusteita ja ilman vesikalusteita pitää kakkia soffan taakse. Ja taas otsasuoni alkoi pikkasen tykyttää. En edelleenkään oikein tiedä, mistä kaikesta rakennuttajan pitää ottaa vastuu ja mitä vastaava työnjohtaja / pääsuunnittelija voisi organisoida. Mitään aikatauluahan projektille ei ole koskaan laadittu ja tuskin sellaista on enää tulossakaan. 

“Olen jurpo.”

Vastaavan mestarin viettäessä hiljaisuuden retriittiään, apuun tulivat timpurit. Ne samat huipputimpurit, joiden varassa tämä projekti on nilkuttanut eteenpäin tammikuun lopusta lähtien. Viesti oli selvä: me hoidamme laatoituksen. Ja niinpä seuraavana aamuna viestistä alkoi laatta lentää. Varmaan tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen mäntti.

Vessassa voi leikkiä leikkiä "vesieriste on laavaa".

Led's Go!

Sähköpuolellakin oli jonkinlaista orastavaa kipinöintiä ilmassa, kun oli pakko vihdoin hankkia erinäisiä valaisimia. Olin koettanut kysyä sähkäriltä jonkinlaisia vinkkejä, minkä merkkisiä ledejä kattoon kannattaisi hankkia, mutta vastauksia tuli aika niukasti. Valitsimme siis halpoja. Isompia neliskanttisia eteiseen ja keittiöön, pienempiä neliskanttisia piharakennukseen, pyöreät kosteudenkestävät plafondit kylppäreihin ja epätoivoinen yritys löytää ledinauhaa kaikkien makkareiden kattoon yhdelle seinälle. 

Nämä ledinauhat ovat olleet murheenkryyninä jo pidempään. Nonstoppolos haluaa omaan huoneeseensa väriä vaihtavaa nauhaa ja kelpaahan se meille aikuisillekin - vähän Marvin Gayea (Gayeä? Gayetä?) soimaan, valkkaria yöpöydälle ja ties mihin homma johtaa. Veikkaan avomurtumaa. 

Panostamme ulkovalaisimissamme monikäyttöisyyteen; tätä voi käyttää myös kolonoskooppina ja hedelmävatina. Tässä järjestyksessä.

Lidlissä olisi ollut sopivasti tarjouksessa juurikin edellä kuvaillun kaltaista led-nauhaa. Sähkäri ei kuitenkaan sitä kelpuuttanut, kun siinä oli töpseli ja pitäisi olla vain muuntajaköntti. Sama Motonetissä ja Tokmannilla. Piti luovuttaa. Ei löydy. 

Aina neuvokas ja viehko puolisoni Seija Ala-Kautta sattui olemaan talolla samaan aikaan sähkärin kanssa, joka sanoi, että hänellä on ledinauhoja kyllä autossaan. Mjaha. Varmaankin tämän olisi voinut hoitaa paremminkin, mutta olen spede.

Tällaiset ovat halpoja, eli ne ovat hyviä.

Hyi helevetti! Ei tähän otsikkoon muuta pysty laittamaan.

Pistorasioitakin sähkäri jo asenteli ja kyllä voi olla saatanan järkyttävän rumia. Jos hirviö vääntäisi hätäripulin, se olisi näihin pökäleisiin verrattuna Pocahontas. Ja miksi meillä on nämä? Siksi, että emme halunneet niitä. Nämä esitettiin alkukesästä vaihtoehdoiksi ja päätimme, että ei saatana. Puhuimme, että sähköjohdoille näverretään kolot hirteen, jotta saadaan vähemmän helvetinperseen näköiset tötteröt. Tämä unohtui ja nyt on sitten nämä leguaaninoksennusuurnat pilaamassa näkymät. 

Lisäksi näissä torttubokseissa on vain kaksi töpseliä per turaus ja se on usein liian vähän. Eli sen sijaan, että seinällä olisi yksi neljän töpselin köntti, pitäisi vielä laittaa kaksi tällaista suoperkelettä vierekkäin. Oma veikkaukseni on, että näitä töpseleitä tulee olemaan liian vähän ja jatkojohdot kiemurtelevat tässäkin talossa. Paskasti suunniteltu on paskasti tehty, vanha viidakon sananpasku.

Kysymys: Mikä on rumempi kuin tällainen hattivatti helvetistä?

Vastaus: Monta hattivattia helvetistä.

Siitä huolimatta, että tiedän olevani hyvin etuoikeutettu voidessani rakennuttaa taloa, tämä proggis on kyllä ollut kauhea. Jokapäiväisten haasteiden ratkominen ja hankalien ihmisten kanssa vääntäminen (itseni mukaanlukien) painaa ryhtiä kumaraan ja vetää mielen matalaksi. Vaikka kuinka odotan, että raksa-auvo hiipisi hiljaa takavasemmalta ja Aurinko täyttäisi rintani suloisella hunajalla ääriä myöten, niin sitä hetkeä ei vaan koskaan tule. Lyhyitä onnistumisen pyrähdyksiä ja useampikin erittäin ystävällinen, avulias ja osaava ammattilainen on kohdalle sattunut, mutta pian näiden hetkien jälkeen  hyeenat alkavat taas näykkiä akillesjännettä. 

“Olen mäntti.”

Huippuimuri ja huippuhyvä nettikauppa

Ja kun kaikki on amatöörille hankalaa. Katolle tulee huippuimuri. Hellan päälle sitä ohjaamaan tarvitaan liesikupu - ei siis liesituuletin, joita saa Ikeasta kättään ojentamalla. Huippuimureita on kahdenlaisia. Meillä on AC, vaikka luulin että se on EC. Kaikki ne on kuitenkin / C:stä. Yöllä klo 1.25 - 2.45 etsiskelin atk:n avulla oikeanlaista kupua. Ei löytynyt. Unenpää löytyi aamuyöstä lyhyenä ja ohuena. Aamulla soittelin IV-ismojen pomolle, joka lupasi hoitaa tukusta meille sopivan liesikuvun. Jes!

Pomo soitti iltapäivällä, että liesikupuja tulee tukkuun 14 viikon päästä, kannattaa kuulemma ostaa Taloon.comista. Ostin. Päätin tiedustella, onko sivuilla arvioitu 2-5 päivän toimitusaika oikeasti 2-5 päivää. 

Niinpä. Taloon.com pitää listoillaan kamaa, jota heillä ei oikeasti ole kykyä toimittaa. Peruin kaupat. Rahat kuulemma palautetaan 14 päivän kuluessa. Eli tämän firman kohdalla mahdollisesti joskus vuonna 2024. 

Vaikka kolmen kuukauden myöhästyminen IV-töissä sapettaakin, niin ihan hyvää palvelua IV-reijoilta ollaan saatu. Kun pomo kuuli, että Taloon.com oli myynyt leivinjauhetta kokaiinina, hän lupasi tsekata tukusta muita vastaavia liesikupuvaihtoehtoja. Toiveissamme on ulosvedettävä liesituulettimen lippa, koska se näyttää vähemmän opiskelijakämpältä.

IV-jyrkit ehtivät kyllä aiheuttaa meille jo ensimmäisen kosteusvaurion: puoli purkkia Batteryä oli kaatunut ilmansulkupahviin. Sellainen kiva ananuksen tuoksu leijaili kivivillan rämmäleissä, joita yläpohjassa oli IV-eelisten jäljiltä myös suht reippaasti. 

Ensin oli purkki, bumtsibumtsibum...

... sitten oli tahra, rämälämä dingdong.

Vesi Mielellä

Maanantaiaamupäivänä teimme tapojemme vastaisesti nopeita päätöksiä. Seija Ala-Kautta oli pyytänyt tarjouksia kodinkoneista Gigantista, Powerista ja Verkkokaupasta. Parista ensimmäisestä sellaiset saatiinkin, mutta Verkkokauppa vastasi, että olemme tyhmiä ja mitään alennuksia ei tipu. Muuten tarjousten merkit vaihtelivat, mutta astianpesukoneen vaatimus oli Miele. 

Kun sitten kuitenkin päädyimme Ikean jääkaappiin, pakastimeen, liesitasoon ja uuniin, keittiön koneista jäi hankittavaksi enää astianpesukone. Lempeän isällisesti pakotin Seijan kanssani Miele Experience Centeriin, jossa nimestä päätellen luulisi olevan tarjolla kaikki nautinnot, mitä normaali ihminen voi kuvitella. Ja olihan siellä se keski-ikäisen märistä unista märin: outlet. 

Toivottavasti Mielen astianpesukoneeseen mahtuu enemmän astioita kuin Mielen soffalle pyllyjä. 

Pari minuuttia kiertelyä. Löytyi astianpesukone kelvolla alennuksella, oli kuulemma tilattu asiakkaalle väärän värisenä, eli oli käyttämätön. Otettiin se. Mielen reippaat hemmot lastasivat sen automme kyytiin ja meillä oli tiskari. Ei se nyt halpa ollut, mutta Mieleksi edullinen, koska Miele on kallis, koska Miele pitää olla. Toivotaan, ettei ole Mielenvikainen. Ihan itte keksin, pääsisikö näillä meriiteillä jo käsikirjoittamaan Hyvät ja huonot noin viikon uutisvuodot -ohjelmaa?

“Olen spede.”

Kaupan päälle saatiin vielä aitoa saksalaista vettä. Ihmettelin nimittäin, kun kyljellään olevasta koneesta lirui puronoro automme takapaksiin. Piti oikein käydä infossa vielä kysymässä, onko meillä vesivahinko jo ennen kuin kone on asennettu. Kuulemma koneet testataan Mielen tehtailla Hintenarschfickendorfissa ja jonnekin poimuun saattaa jäädä vettä. Alles klar, jetzt werden wir Sauerkraut schlucken. 

Jawohl Günther, dein Lebenselixir rennt so schön da hinten!

Painavaa tasoasiaa

Tiistai oli touhua täynnä. Kipaisin aamulla 8.30 tontille. Aika kului mukavia jutellessa sen verran nopsaan, että klo 9.07 totesin, että 9.05 minun olisi pitänyt olla töissä naapurikunnassa. Ruokapaussilla suhahdin uudelleen tontille katsomaan Termexin puhaltelua ja nappaamaan peräkärryn mukaani. Töistä pöräytin Bauhausiin hakemaan koivutasoja. Tonni ja kuuskybää meni. Sillä saatiin yksi 4x80x300 työtaso, toinen 4x100x200 saarekkeen taso sekä n. metri kertaa metri saarekkeen pääty. 

Ja se tasojen paino. Ievana juluma kun voi puu painaa. Sain nostoapua (ilman sitä nyyhkyttäisin edelleen Bauhausin lastauslaiturilla), mutta kahdeltakin miesoletetulta pukkasi puuskutusta nostaa pari suurinta tasoa muutaman metrin matka kärryn kyytiin. Työmaalla tuskaa tuotti sama homma, kun kannoimme tasot sisään timpurin kanssa. Toisen tason onnistuin pudottamaan viime hetkellä makkarimme lattiaan sillä seurauksella, että lattiassa on nyt Itä-Afrikan hautavajoaman kokoinen ruhje. Sentään pienempi kuin armeijan jälkeinen akneni, mutta silti aika suuri.  

Nämä koivutasot painavat kuin Navalnyin synnit venäläistä demokratiaa kohtaan.

Pistimme Seija Ala-Kauttan kanssa iltavahailut pystyyn, koska Bauhaus vaatii tasojen öljyämistä vuorokauden sisällä paketista ottamisesta pestäkseen kätensä vastuusta. Mehän vetelimme Osmo Colorin TopOilia tasoihin ja ne imivät sitä kuin IV-ilmari energiajuomaa. Hienoja tuli. Olin pähkäillyt ottavani samaa hieman vaalentavaa öljyä mitä meillä on lattioissakin. Seijan valinta oli kuitenkin väritön vaha, joka hieman tummentaa koivua. Hyvä valinta. Ei tässä enää olla mitään kolmikymppisiä sisustajanaisia, joiden kodin räiskyvin sävy on vaalea beessi. Ja jos koet olevasi kolmikymppinen sisustajanainen - henkisesti tai fyysisesti - niin laita tuonne alas vaikka pusuemoji kommentiksi. Mennään sitten joskus yhdessä baariin laulamaan Aikuista naista. Bistän bäälleni barhaat Burberryt baarimikon bäälle buklatessani.

Seija Ala-Kautta räpsäisee teaserin Glorian Avotakkaan. Ehkä osallistutaan myös Suomen kauhein koti ja Ero vai muutto -ohjelmaan.

Yltääkö pygmi?

Keittiön asennuskin on siis alkanut. Tosin kuten kaikessa, tässäkin otettiin välillä pari askelta eteen ja yksi taakse. Ihmettelimme, onko osteoporoosimme äitynyt jo niin pahaksi, että Seija mahtuu seisomaan alakaappien alle lähes suorana. Ja vaikka Seija onkin fyysisesti yhtä lähellä pygmiä kuin henkisesti Olympos-vuoren asukkeja, jokin setupissa otti silmään. Katto vaikka itte:

Seija testaa, yltääkö ottamaan fondue-pannua ja sukkanauhoja Ryggskott-kaapista. Tai sitten Seija taas vain joogaa mua öögaan.

Työtasomme tulevat 90 sentin korkeudelle. Se on suht normikorkeus, joskin monella muulla ne ovat pari senttiä matalammallakin. Lasken kuitenkin sen varaan, että tässä murrosiän loppupuolella venähdän edes jostain kohdasta vielä pari senttiä. Kaikki siis toistaiseksi kunnossa. Välitilan korkeudeksi asentaja oli kuitenkin jostain syystä määritellyt 58 senttiä. Käytännössä tämä tarkoitti sitä, että jos Seijan popkornit olisivat mikrossa, Seija kuolisi nälkään. Tiskikaappikin pitäisi tyhjentää tilauslentokoneella. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen anustappi.

“Olen anustappi.”

Ei auttanut kuin laittaa viestiä asentajalle ja pyytää korjaamaan seuraavana päivänä. Illalla vielä viesteilin muutamalle sukulaiselle ja kaverille varmistaakseni heidän keittiöidensä mittoja ja kaikilla välitila oli enemmän tai vähemmän 50 senttiä. Seuraavana päivänä keittiö ei enää näyttänytkään watussien korisjoukkueen keittiöltä. En tiedä, olisiko tämän voinut hoitaa paremminkin. Varmaankin, koska olen dille.

Tilasimme avokeittiön, muttei ehkä nyt ihan näin avointa.  

Ai niin, vielä yksi juttu. Lattialämmitysputkeen oli lyöty naula ja siitä vuoti vedet kodinhoitohuoneeseen. Maalämpöä ei saatu kytkettyä.

“Ich bin ein Arschloch.”