Lupakuvat - näillä rakennuslupaa haetaan

Rakennuslupa on ollut haussa jo reilun kuukauden. Siitä puuttuu ainakin vastaavan mestarin kosteudenhallintasuunnitelma ja varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin. Ajattelin myös, että hakemus etenisi nopeammin, jos kuvissa olisi pirtsakoita värejä ja selventäviä tekstejä. Näissä hommissa jokaisen graafikon suosikkiohjelma MS Paint on korvaamaton.

Onhan näitä kuvia tullut jo esiteltyäkin, mutta käydään ne nyt kootusti läpi. Aloitetaan vaikka siitä, miten talo tontille (joka on pienempi kuin Trumpin taju maansa koronavirustilanteesta) sijoittuu. Siispä

ASEMAPIIRROS

Siinä ne nököttää: päärakennus ja piharakennus. Ja koska tontti on pienempi kuin katolisen papin kyky selibaattiin, sekä talo että piharakennus ovat sallittua lähempänä tontinrajaa. Rouva sieltä kyyjärveläisestä kiertovesipumpusta tiedustelee, onko tällainen sallittua. Hyvä rouva, on, jos saa naapureilta luvan. Palosuojaukset on toki oltava kunnossa, kun ollaan sallittua lähempänä naapuria. Meillä asia hoituu osin hirren hyvällä palonkestävyydellä, osin sillä, että pissitään säännöllisesti noihin seiniin, jotta pysyvät märkinä.

Ojan sininen väri on Tikkurilan värikartan sävy "Tiristetty anakonda".

“Varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin.”

Märkänä pysyy myös kuvaan sinisellä merkattu oja, joka meillä oli etuoikeus ostaa. Se kulkee koko tontin yhden sivun mittaisena emootioiden kyminä ja kuljettaa naapuriemme hulevedet. Meidän tontillamme oleva oja ei siis saa ottaa vastaan meidän hulevesiämme, vaan me maksamme niiden huljumisesta hulevesiviemäriin hulevesimaksua. Mutta hei, oma oja. Onko sulla? Ajattelin myös ostaa Teslan, joka ladattaisiin meidän sähköllä, säilytettäisiin meidän tallissamme, jota me pesisisimme ja veisimme vuosihuoltoon, mutta sillä saisi ajaa vain Pymppy-Kyrpelän Joonas. Meidän pitäisi ostaa kaupungilta HSL:n kuukausilippu, joita myytäisiin kaupungintalon infopisteessa parittomien viikkojen maanantaisin klo 11.47.

Hyvää tässä on se, että talo sekä piharakennus rajaavat pihan kivasti naapurien arvostelevien katseiden ulottumattomiin. Huonoa taas se, että vihreällä rajattu piha on sen verran pieni, että jos molemmilla pakaroilla sille meinaa mahtua istahtaa, sulkijalihas saa puristaa kankkuja aika tiukasti yhteen. Mutta itsepähän haluttiin erillinen

PIHARAKENNUS

jonne tulee siis sauna, pesuhuone ja saunatupa. Neliöitä 33. Saunatuvan ikkunat ovat pihan suuntaan ja / tai puistoalueen suuntaan, vaikka naapurikunnan taloja kauempana vilkkuukin. Reilun kokoinen saunatupa, johon voi majoittaa kavereita, jos sellaisia joskus jostain halvalla onnistutaan hankkimaan. Kai tuonne sukulaisiakin joutuu majoittamaan, jos ei ehditä valehdella olevamme reissussa tai esittää kuolleita.

Tämä pinkki on Tikkurilan värikartan sävy "Vähänkäytetty vanhapiika".

“Mutta hei, oma oja. Onko sulla?”

Saunaan puukiuas ja seinät hirttä. Ohuemmallakin hirrellä olisi voinut sisäseinät tehdä, mutta emmätiä. Mitä paksumpi, sen parempi, sanoi taannoin joku tuntemattomaksi jäänyt setäkin ennen kuin tipautti silmätippoja Malibu-drinksuuni. Heräsin aamulla rippikopista.

Piharakennuksen päädyssähän piti olla sisäänkäynti parin neliön varastoon, mutta se poistettiin. Olisi ollut turhaa rakennella tukimuuria ja portaita alle kolmen neliön varaston takia. Samoin saunatupaan tulisi pieni keittonurkkaus, jossa voi tehdä mikropoppornit ja pestä sosimet (en viittaa tällä yllämainittuun silmätippatapaukseen, vaan sosimet on pohojammaan murretta ja tarkoittaa ruokailuvälineitä).

Taustavärinä Tikkurilan värikartan sävy "Pohjarusketus puuceestä".

“Heräsin aamulla rippikopista.”

Uskoisin, että hingussamme saada piharakennuskin pilareille on se erinomainen asia, että saunan ja saunatuvan ikkunoista ei pääse ihan kuka tahansa alimittainen kuolaava tirkistelijätonttu tiirailemaan. Maanpinnasta kun on jo lattiatasoon reilu metri ja ikkunan alareunaan toinen. Että aika korkealla tontun tupsu vilkkuu ennen kuin näkee, millainen tupsu saunatuvassa vilkkuu.

Autokatoshan heivattiin myös helevadanduuddiin ja nyt jäljellä on siis ihan vaan katos. Varastotilan määrä kyllä hieman mietityttää, etenkin, kun

PÄÄRAKENNUS

koki kattokulman madaltumisen ja katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä. Tämä siis siksi, että naapurit eivät sulattaneet talomme korkeutta, enkä nyt jaksanut lähteä leikkimään oman elämäni juristia hallinto-oikeuteen. Tällä lurpalla mennään, vaikka esimerkiksi kylmän yläpohjan varastotilan käytettävyyteen ratkaisulla on iso merkitys. Ryömintätila siirtyikin ullakolle.

Tämä pirtsakka väri on Tikkurilan värikartan sävy "Laaman rähmä".

“Katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä.”

Makkarit ovat ihan mukaviin suuntiin. Vanhempien makkarin ikkunat ovat pihaan ja mettään. Toinen lastenhuone antaa metsään, toinen kadun suuntaan. Ja saattaapa jälkimmäisestä olla idylliset näkymät myös aiemmin mainittuun ojaan. Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme, vai pitääkö siihen ostaa erillinen lisenssi.

Kodinhoitohuone on makkareiden välissä - ei optimisijainti, mutta saatiinpahan kaikki makuuhuoneet erilleen toisistaan. Se on kapea käytävä. Ihasama.

Olohuoneen ikkunoiden edessä on katettu terassi. Vähän mietityttää, miten paljon terassi pimentää olkkaria, mutta toisaalta katettu terassi ON se olkkari räntien välisenä ajanjaksona. Ja sama kuin piharakennuksessakin: terassin lattia on maasta yli metrin korkeudessa, ikkunoiden alareuna parissa metrissä. Kun ei kaksikerroksista taloa saanut rakentaa ja yksikerroksinenkin oli naapureille liian korkea, niin larpataan nyt edes tällä olevamme maanpinnan yläpuolella.

Keittiö tulikin esiteltyä jo aiemmassa postauksessa. Emme ole sitä ehtineet kummemmin muutella, kun on ollut kiire pitää itsensä järjissään. Uskon, että keittiön iso- ja välitilan ikkuna tuovat valoa tupaan, vaikka aamuaurinkoa ei tulisikaan. Ja jos aamukahvinsa haluaa terassilla nauttia, niin aamun ensi säteet loistavat sisääntulo-oven nurkalle, jonne voi kattaa ranskalaistyyppisen kevytrakenteisen aamukahviterassin ja katsella netistä videoita Pigallelta.

Kiehtovana värinä Tikkurilan värikartan sävy "Pesemätön majava".

“Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme.”

Piha jää pieneksi, vaikka tontti paperilla onkin siedettävän kokoinen, niukka 800 neliötä. Tästä kuitenkin 200 neliötä haukkaa kirvesvarsi, istutusalue ja se ihq oja. Eli asemapiirroksessa tuo ykkösen nupin kokoinen alue on vain 580 neliötä. Ehkä pihaan yksi istutuslaatikko mahtuu. Hyvää on edelleen se, että piha aukeaa puistoon kahdelta sivultaan. Tätä mantraa olen hokenut itselleni nyt pian pari vuotta. Toinen viime aikojen mantra on ollut “ei se siitä”.

Teoriapohjaltahan tässä mennään kunnes rakennuslupa on saatu. Mutta ehkä jo 2027 päästään käytännön hommiin. Vaikka ojaa kaivamaan. Naapureille.

“Ei se siitä.”

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö

Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

“Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.”

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai

Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu

Just sitä

Maanantai

Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko

Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

“Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.”

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

“Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.”

Torstai

Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 

Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.”

Ulkoportaat - voihan esteettömyys!

Talo on siis tilattu. Sinne olisi hyvä päästä sisäänkin. Tähän auttaa ovet, mutta koska haluamme talon pilareille (“mutku mä haluu-uu-uun!”), niin se nostaa talon sisäänkäynnin suht korkealle. Tämä taas tarkoittaa, että tarvitaan ulkoportaat.

Suomen rakennusjärjestyskokoelmalakiasetussäädöstö sanoo seuraavaa: “Jos on sinun taloosi meneminen portaita käyttäen, tulee sinun niitä pystyä kipuaman, kun on couccuselekä ja harmaahapsi sekä rollaattori ja kihti. Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Eli koska portaamme ovat (osin) avoimen taivaan alla, vaihtoehtoja on kaksi: JOKO veivata niiden päälle kattoa, jolloin ne saavat nousta jyrkemmin ja edetä reippaammin TAI avotaivaan alla niistä pitää tehdä aivan saiiiiiiiraaaaaaan piiiiiiiitkät. Koska mitä siitäkin tulisi, jos portaat mahtuisivat tontille, joka on pienempi kuin paukama koronaviruksen pepussa.

“Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Noh, talofirmalla (josta lisää myöhemmin, pidän vielä teitä kumpaakin lukijaani jännityksessä, sori äiskä ja iskä) on osaavaa ja kärsivällistä porukkaa hommissa. Siinä mielessä ollaan hyvissä käsissä. Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.

Mutta kyseessä on sen verran hupaisa vektorihässäkkä, että ajattelin sen esitellä. Ladies and naapurin miähet, the portaat:

Ulkoportaat on korostettu keltaisella, jotta niitä ei erehdyksessä sekoitettaisi esim. Urho Kekkosen kansallispuistoon.

 “Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.”

Vaikuttavat, eikö totta! Siinä saa nostaa jalkaa toisen eteen, ennen kuin rrrrrrrrrrrranskalaiselta raksa-autolta noussut kaasujalka on kodin kynnyksellä.

Laskeskelin, mikä noiden portaiden pinta-ala suunnilleen olisi ja sain reippaat 16 neliötä. Kauas on tämä boheemi porvari purjehtinut opiskeluajoista, jolloin koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila. Oikeasti, 16 neliömetriä pelkkiin portaisiin! Rakennusvalvonnassa varmasti herkistytään kyyneliin, kun näkevät näin säntillistä lain kirjainen noudattamista. Keskustayksiön kokoiset portaat.

Arkkitehtikielellä "portaat luovat muistuman temppelityyppisestä graafisen nousevasta linjasta ajalta, jolloin espanjalaisten löytöretkeilijöiden tuomaan influenssaan ja kuppaan kuoli 90 prosenttia atsteekeista."

“Koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila.”

Paitsi, että eihän me nyt näitä kelpuuteta. Vaikka kuinka näyttävätkin atsteekkitemppelin seinämaalausten sammakolta tai vanhan Nintendon avaruusalukselta, niin öö tota sori mutta ei silti. Sä oot tiäkkö kyllä ihan kiva, mutku meillon vähä erilainen musamaku. Sä tykkäät niinku Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä ja mä tykkään Sabrinasta ilman ääntä.

Hakattuaan Planeetta Skwöög-Beta-Kekkonenkekkosen karvaiset veitikat sukupuuttoon, kapteeni Kirkspock Cousteaun avaruuslaiva uljaine miehistöineen jatkoi seuraavaan universumiin tappamaan seuraavia karvaisia veitikoita. 

Ja on tässä sekin ongelma, että noin pitkinä nuo ulkoportaat törmäisivät jo piharakennuksen portaisiin. Jotka nekin ovat ihan riittävän pitkät. Eli kun autokatoksesta päästiin, saatiin tilalle portaat. Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia. Ovat niin loivatkin, ettei niissä voi edes satuttaa itseään. Pitää keksiä jotain muuta anopille.

Uusi jännittävä tietokonepeli venyttää suorituskyvyn rajoja; se vie yli 25 kilobittiä! Kuvan keltaiset hyhmät esittävät sinua, jonka tehtävä on torjua ulkoavaruuden hyökkäjät hakkaamalla ne sukupuuttoon.

Jatkamme urheasti kohti avaruuden takamaita, joilla kukaan ei ole aiemmin käynyt. Suomeksi: raksaprojekti jatkuu - askel(ma) kerrallaan.

 “Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia.”

Raksavuosi 2019 - tahmeaa oli

Vuosi sitten, vuoden 2018 lopussa olin kuin maani myynyt. Tosin syy oli se, etten ollut myynyt maatani. Naapureiden valituksella hallinto-oikeuteen laskeuduimme joulunviettoon ja se joulu oli juuri niin oisäriemuisa kuin voi kuvitellakin.

ALKUVUOSI 2019

Alkuvuosi 2019 meni siis harmitellessa ja kyttäämämme tontin kaavoitusta odotellessa. Verryttelin toukokuussa bloggauslihaksiani kirjoittamalla pari eri kirjoitusta siitä, miten talofirmojen myyjät suhtautuvat ihmisiin, joilla ei ole tonttia tai joilla on tontti.

TOUKO-KESÄKUU 2019

Touko-kesäkuussa alkoi näyttää siltä, että meillä olisi mahdollisuudet iskeä kiinni havittelemaamme tonttiin. Ja näin kävikin: kesäkuussa homma selkisi, tontin kaava oli valmis ja hyväksytty ja tontin ostolle tuli vihreää valoa.

Kesä meni piirrellessä taloa. Sitä mukaa, kun opin piirtämään suorempia viivoja (viivottimen käyttöliittymä on yllättävän monimutkainen), egoni kasvoi. Sen verran giganttiset mittasuhteet se saikin, että päätin alkaa väheksyä koko arkkitehtien ammattikuntaa. Sillä minähän en sellaista palkkaa!

Kyllä tosta pitäisi kaiken selvitä.

Viemärikin saatiin tukittua - ensimmäistä kertaa. Toinen tukoshan turautettiin sitten puoli vuotta myöhemmin. Lue siis eeppinen kuvailu suolituotosten mannerlaattojen liikkeistä. Tai älä, jos ei kiinnosta. Mutta aika ikävä asenne kyllä. Mietis hei nyt pikkasen.

Pieni kuva, suuri tukos.

HEINÄKUU 2019

Melkoisen iso asia oli myös ensimmäisen oman auton hankinta. Eikä kyseessä ollutkaan mikä tahansa auto, vaan halpa, ranskalainen auto! Toistaiseksihan se ei ole raksa-autoiluun joutunut, mutta sainpa perusteltua hankinnan raksa-aspektilla. Paino on noussut auton hankinnan jälkeen 93 kiloa.

Lapset antoivat autollemme nimen Tipo. Juu tiedän, se on Fiatin nimi. Selitä se nyt lapsille sitten.

Heinäkuussa oli ohjelmassa myös Kouvolan asuntomessut. Näitä asioita siellä tarkkailin. Ja nämä asiat sieltä bongasin.

Samalla talon suunnittelu jatkui. Koska tonttimme on pienempi kuin vuoden takainen joulumieleni, talon ja piharakennuksen ährääminen sallittujen rajojen sisälle oli melkoista balettia. Jonkinlainen plié kuitenkin saatiin kasaan ilman, että Nurejevin trikoot repesivät strategisilta kohdilta. Tätäkin kesällä antaumuksella pohdittiin (siis talon sijoittumista tontille, ei Nurejevin trikoita).

ELOKUU 2019

Talopähkäily jatkui. Millainen talo, mistä sisään, mitä minnekäkin, kuka murhasi rouva Skrofin, miksi olen täällä, oliko Rollarit parempi kuin Biitles?

Elokuussa sain myös bloggaajanurani ensimmäisen - ja toistaiseksi viimeisen - skuupin. Sellaisen ihan oikeanlaisen. Ikeassa käydessäni kuulin, että Ikean keittiöviikot loppuvat ja tein siitä kirjoituksen. Se on tänä päivänä yksi luetuimpia postauksiani ja näyttää jopa pitävän kutinsa. Keittiöviikkoja ei ole Ikeassa enää ollut, vaan systeemi on muuttunut. Melkoista profetointia aloittelevalta bloggaajalta.

Jos viettää kuusitoista tuntia kuussa kuolaamassa Ikean keittiöitä, voi jossain vaiheessa kuulla jotain merkittävääkin.

Elokuulle sijoittuu myös urani luetuin kirjoitus. Kävimme Hämeenlinnassa keskiaikafestivaalilla ja päätin hieman viisastella Hämeen linnan rakennusvirheistä. Teksti on aivan ylivoimaisesti luetuin kirjoitukseni. Tähän mennessä. Luulen, että lähiviikkoina yksityiskohtainen vloggaukseni juurihoidosta saattaa mennä tämän ohi.

Ruma ja vanha. Kuulin saman viimeksi tapaninpäivän naistentansseissa.

Tähän mennessä ainoat konkreettiset asiatkin tontilla tapahtuivat elokuussa. Sinne porattiin reikiä ja todettiin siellä olevan savea. Suomeksi: tehtiin maaperätutkimus ja sen myötä saatiin perustamistapalausunto, joka on yhdistelmä matematiikan väitöskirjaa, kuolleen meren kääröjä ja Atlantiksen karttaa. Jos et jaksa lukea koko kirjoitusta (lue nyt silti), niin sama tiivistettynä: tontilla on savea, löllyn löllyn löllyti löö.

Siitäpä tulkittavaa oman elämänsä dosenteille.

SYYSKUU 2019

Vaikka uutta tonttia olimme jo kauan kytänneet ja se oli meille myönnetty, lopulliset kaupat tontista tehtiin vasta syyskuussa. Vihdoin pääsimme käyttämään oikeita määriä oikeaa rahaa.

"Rakkaani, olen niin onnellinen saadessani käyttää kaikki rahamme tähän saviseen palaan hyttysten kansoittamaa maata!"

Jatkoin viisasteluani, tällä kertaa vanhoista hirsitaloista. Kukapa sitä nyt tuollaisessa haluaisi rapujuhlia viettää, mutta pakko kai se oli.

No jos nyt välttämättä haluaa hirsitalon järven rannalta, niin ehkä sitten...

Kävimme Habitaressa bongaamassa muita intohimoisia sisustajia ja käymässä kivoja keskusteluja. Sen kummempia hankintoja ei vielä(kään) kannattanut tehdä, kun kaikki oli vielä aika vaiheessa.

Habitaressa oli totta kai paikalla myös Glorian kodin toimittaja.

Talon suunnittelu oli ollut suht suoraviivaista, mutta piharakennuksen kehittely muistutti Rinta-Nikkolan Uolevin paluuta karaokesta, sen verran sivujuonteita ja -askelia ja sekä ambitioita hommassa oli.

Piharakennuksen versio 30535 B

Sirkuksessakin käytiin. Hämmentävää miten jotkut osaa heittää, pyöriä tai pysyä pystyssä ilman vanhempaa konstaapelia.

Osaisin mäkin, jos vaan harjoittelisin.

Suunnitelmat naapurien kanssa yhteisestä palomuurista kariutuivat, eikä ketään harmittanut. Melkoinen kötöstys se olisi ollutkin. Joskus takapakki on hyväksikin.

LOKAKUU 2019

Tähän kuuhun mahtui tunteita jonkin verran. Pettymyksen tunnetta edusti mm. se, että hieno pohjapiirroksemme oli niin hieno, ettei se mennyt rakennusvalvonnassa läpi. Ihan syystä, ei siinä mitään, mutta hieman oman elämänsa alvaraaltoa kyllä kirpaisi.

Tunteiden tsunami koettiin myös, kun vihdoinkin kerroimme lapsillemme uusista kuvioistamme talon suhteen. Onhan siinä lapsilla sulateltavaa, kun synnyinkoti revitään planeetalta, vaikka kuinka yrittää selittää, miten hyvä sisäilma hirsitalossa on. Tai parempi tilaratkaisu. Tai korkeakiiltoiset keittiökalusteet ja vieläpä saarekekin.

"Katsopas Myrvä-Liibyq, sinun huoneesi pääsee nyt huoneiden taivaaseen. Siellä sen on hyvä olla muiden homeisten seinien seurassa."

Ja pitihän sitä lokakuussakin viisastella. Tällä kertaa talopakettien valmiusvaihtoehdoista. Ilmeisesti osui johonkin pidemmälle raksaamisessaan edistyneiden suoneen / suoleen, sen verran reaktioita kirjoitus aiheutti.

Syyslomalla pääsimme 1) lapsista hetkeksi eroon ja 2) vierailulle pariin massiivihirsitaloon. Kun vielä saimme todeta Forssassa olevan lounaaksi tarjolla sekä lihaa että lihavaihtoehto, reissu oli lähellä täydellistä. Sanoinko jo, että lapset olivat isovanhemmillaan? Ja että täydellistä?

Jylhän jykevä ja komea kuin se kaverini, jota tapaninpäivän tansseissa haettiin jatkuvasti parketille. 

Muutenhan tämä projekti oli edelleen odottelua kuin Kannaksella jatkosodassa ennen kuin taivaalta alkoi sataa sosialistista rautaa.

Myyrmäen raksamessuillakin kävin toteamassa, että toi ja toi ja toi ja toi ja toi pitää sitten hoitaa, ostaa ja hankkia, kunhan toi ja toi ja toi ja toi ja toi on ensin saatu siihen kuntoon, että voidaan aloittaa se ja se ja se ja se ja se.  Jne jne jne.

MARRASKUU 2019

Aiempi kuningasideani / aivopieruni pohjapiirroksen suhteenhan ei mennyt rakennusvalvonnassa läpi. Nyt olin krihnuutellut uuden. Sen riskitekijä oli, että osa talosta sijaitsee kaksi metriä sallittua lähempänä naapurin tonttia. Rakennusvalvonnalle tämä oli ok, mutta naapureilta piti saada suostumus. Elimme siis pari viikkoa jännityksessä odotellessamme (odottelu mainittu) naapurien vastausta. Ja tulihan se lopulta.

Tältä pohjalta toivoisimme voivamme edetä.

Marraskuussa oli sen verran vilpoista ja pimeää, että piti pikkuisen taas viisastella. Tällä kertaa Berliinin muurista ja sen rakennusluvasta. Olihan tässä sellainen pieni linkki maailmanpoliittisiin detaljeihinkin, että Berliinin muurin murtumisesta tuli tuolloin 30 vuotta.

Berliinin muuri, lempinimeltään "Ihminen on tyhmä ja ilkeä eikä tunnu koskaan oppivan".

Laitoimme myös (vihdoinkin) tarjouspyyntöjä menemään talofirmoille. Osa vastasi nopeasti, osaa ei tänä päivänä ole meidän rahamme kiinnostanut ja yhden vastaus pitäisi ehkä tulla niinku tolleen tiäkkö tässä joskus mahdollisesti lähiaikoina jos ja jos. Senkin suhteen siis olemme saaneet odotella. Koska blogin nimi on Kodotus eli niinku odotus ja koti eli silleen aika osuva ja tolleen.

Jakelin myös joululahjavinkkejä. Koska raksahommista on kyse, haeskelin joululahjat rautakaupasta.

Puolisoni tykkäsi tästä lahjasta niin, että mykistyi koko jouluksi. Ja myrkytti rosollini.

JOULUKUU 2019

Yksi mannerlaatta loksahti kohilleen, kun nykyisen tonttimme kaavamuutos meni vihdoin läpi oltuaan melko tarkkaan vuoden hallinto-oikeuden hellässä käsittelyssä. Naapuriemme valitus siis hylättiin, kaava sai lainvoiman ja me ehkä jo joskus ensi vuoden alkupuolella saamme rahaa, jolla lähteä rakentamaan uutta taloa.

Tämän tapahtuman kunniaksi piti taas vähän viisastella, tällä kertaa murhanhimoisista jouluelukoista.

Tuo katse. Kuin kesäyön kuulas utu tukkeutuneen viemärin yllä.

Ja joulun kauneimpien perinteiden kunniaksi saimme taas tukittua viemärimme. Ja onneksi myös avattua. Tämä symboloi joulunvietossa sitä hetkeä, kun parin munatotin (vai -todin?) rohkaisemana aletaan ottaa joulupöydässä esille perheen ja suvun dynamiikan kannalta kipeämpiä asioita, minkä seurauksena anoppi juokseen avantoon, eno polttaa saunan ja kaikki muut polttavat sillat, päreet ja hihansa.

Ehkä joku tukos aukeaisi myös alkuvuodesta 2020, jotta pääsisimme jo polttamaan rahaa, kaatamaan puita, tekemään reikiä tonttiin ja itkemään illat ja valvomaan yöt. Näihin toiveisiin ja tunnelmiin sekä kauniisiin kiitoksiin jokaiselle, joka on blogia lukenut. Teidän takia tätä jaksaa tehdä. Ja rahan.

Merry Uusvuosmas!

Kodotus-blogin henkilökunta Helsingissä, Melbournessa ja San Franciscossa

Terkut myös Glorian kodin toimittajalta!

Berliinin muuri - rakennuslupahakemus

Berliinin muuri.

Tuo rakkauden monumentti. Tuo kommunistisen karvakouran jämäkkä puristus työläisnaisen jalomuotoisesta pakarasta. Tuo ihmiskasvoisen politiikan silhuetti. Tuo mies mua tuijottaa.

Kodotus-blogi on saanut käsiinsä harvinaislaatuisen dokumentin. Ensimmäistä kertaa bloggaamisen historiassa voimme julkistaa Berliinin muurin rakennuslupahakemuksen. Tiedämme, että tällainen poikkeaa radikaalisti Kodotus-blogin linjasta, mutta seuraavassa bloggauksessa palaamme taas vertailemaan meikkivoiteita ja tekemään spirulinasmüüthieita.

Lupahakemus löytyi sattumalta DDR:n kommunistisen puolueen keskuskomitean miestenhuoneen hyllyltä. Samassa pinossa oli muitakin "honeckerin" pyyhkimiseen tarkoitettuja asioita kuten ihmisoikeudet, vapaus, veljeys ja tasa-arvo.

Pureutukaamme pidemmittä hölötyksittä tiukkaan poliittiseen faktaan ja lähihistoriaan.

"No tossa kännissä ja läpällä Erich sitoi pioneerihuivin Nikitan "hrustsevien" ympärille. Siitä se ajatus sitten lähti. Että jos jotain muutakin jonkun muunkin ympärille."

Lupahakemuksen kohde: Muuri

Sijainti: Niiden tyhmien kakkapyllyhipsterien Berliinin ympärillä

Pituus: 155 km

Korkeus: 3,6 m

Muuta: Päältä pitää voida ampua ihmisiä kuoliaaksi

Lupatarkastaja: Günther Knüllchen, DDR:n kommunistisen puolueen esto- ja murha-arkkitehtuuriosaston betonirakennelmakomitean alempi valmisteleva virkamies ylemmän virkamiehen (Fickmich Inderarsch) ollessa lomalla Balaton-järvellä.

Tarkastuspäivämäärä: 12.8.1961

Viime vuosina katukuvaa elävöittämään on noussut lukuisia kivoja pop up -muureja.

Yleiskuvaus: Lupahakemuksen kohteena on muuri, jonka pääkäyttötarkoitus on estää. Tämä estäminen toteutetaan massiivisena yksiainerakenteena. Pääasiallinen rakennusmateriaali on neuvostoliittolaisista maaorjista sekä kapitalismin savuavista raunioista valettu betoni.

Betonin lujuusluokka: CCCP. Sosialistinen betoni on vahvempaa kuin mikään muu betoni. Laadusta vastaa Tsernobylin ydinvoimalan suunnittelutiimi.

Betonin ympäristövaikutukset: Olemattomat. Mitä ei tutkita, sitä ei ole.

Sisustussuunnittelija Knussen von Pussen-Fussenin mukaan tällainen iso aukio  saa kultaisemmat feng shuihkut, jos siihen rakennetaan betonimuuri.

Naapurien kuuleminen: Hoidettu Pariisin rauhansopimuksessa. Länsinaapuri Kennedy toivoi muurin väritystä sinipunavalkoiseksi, mutta Leipzigin hallinto-oikeutta ei olisi voinut vähempää kiinnostaa. Kennedy jätti kuuluisan vastalauseen: "Ich bin ein Berliner und Donald Trumpf ist ein Arscholigen!" Ranska vaati samoja värejä eri järjestyksessä, mutta antautui välittömästi, kun timpuri Horst von Homolka löi vasaralla sormeensa ja kirosi.

Pohjatutkimus: Pohjalla on tutkimuksen mukaan työväestön valtava pettymys omistavan luokan itsekkyyteen. Perustamistapalausunnon antoi Oy Gulag AB:n pääsihteeri V. I. Lenin. Lausunnon mukaan kommunistisen muurin voi perustaa miten tahansa, minne tahansa ja milloin tahansa.

Lauletaan yhdessä: "Lenin-sedän otsalle voi rakentaa vaikka ydinvoimalan!"

Pintatasaussuunnitelma: Kuha on korkeammalla kuin kapitalisteilla.

Julkisivuväritys: Uudisrakennuksissa tulee esittää erillinen hankkeen ulkoväriselvitys värimalleineen kahtena kappaleena. Yksi kappale on annettu Honeckerille, toinen Brezneville. Molemmat vaativat väritystä harmaammaksi. Ks. myös naapurien kuuleminen.

Siinä aitaa kaatuu ja muurit nousee, kun kaksi pääsihteeriä puhuu hiljaa kommunismista.

Energiaselvitys ja -todistus: Todistukseksi käy puolueen jäsenkirja. Muuri on energiatehokas. Sen käyttövoimana on viha, turhautuminen ja propaganda. Se myös estää epätoivotut energiavirrat idästä länteen. Toiseen suuntaan virtaa ei olekaan.

Selvitys rakennus- tai purkujätteen käsittelystä ja hyödyntämisestä: Mikäli pilaantuneita rakennusmateriaaleja tai muuta jätettä syntyy, niiden olemassaolo kiistetään ja/tai niistä rakennetaan asuntoja kansalaisille.

Piirustukset: Tossa

Berliinin muurin leikkauskuva sekoittui vahingossa Kreuzbergin esikoulun pikku Görschtin piirrokseen "Leonidin pötchkö - harmaa ja lötkö"

Tankkipaikat: Tankkipaikkoja on rakennettava vähintään asemakaavassa edellytetty määrä. On myös huomioitava neuvostotankkien kääntymisen vaatima tila, jotta ne mahtuvat ampumaan omia kansalaisiaan selkään.

Istutukset: Kasveiksi lasketaan kommunistisen puolueen pääsihteerit.

Kuvassa monen poliitikon pään älykkäin osa.

Meluselvitys: On varmistuttava, että keskellä yötäkin rakennettavaksi suunnitellun muurin vaikutukset lähiympäristöön saadaan riittävän häiritseviksi, jotta kapitalisti menettäisi varmasti yöunensa. Melunhallintasuunnitelman mukaan Länsi-Berliiniin kantautuvan yhtäjaksoisen melun on ylitettävä joka hetki vähintään 93 dB. Lisäksi seuraaviksi vuosikymmeniksi toisistaan erotettavien perheiden itku ja hammastenkiristys on saatava kuuluviin myös massiivirakenteen läpi.

Muuriin AK-47:llä ammutut reiät parantavat painovoimaista ilmanvaihtoa. On kuitenkin huolehdittava, ettei kapitalistinen happi turmele työläisten keuhkoja. Näin kävi esim. kun Suomen televisiossa esitettiin Emmanuelle ja Viron kommunistisessa kansantasavallassa katsottiin sitä.

Esteettisen arvot: On vaarana, että muurista tulee liian hyvännäköinen. Tämän vuoksi arkkitehtuurin keskuskomitean on kiinnitettävä erityistä huomiota värisävyyn, jonka on oltava neuvostoharmaa. Ei unkarilaisisia tai tsekkiläisiä ihmiskasvoisia harmaan sävyjä, vaan maaorjuuden pahoinvoinnista kumpuavaa sielun syvintä harmautta kasvottoman keskusvallan saappaan rautakoron alla.

Huleverisuunnitelma: Koska hakemuksessa korostetaan tarvetta ampua ihmisiä kuoliaaksi, huleveret on hoidettava asianmukaisesti. Länteen yrittävien pettureiden veren pitää voida pelotevaikutuksen vuoksi valua dramaattisesti, mutta toisaalta pysyä Itä-Saksan puolella, jottei länsi saisi pientäkään imagovoittoa edes osan pakenijasta selvitessä kapitalistien puolelle.

Osa verestä voidaan siirtää avo-ojissa, osa johdetaan salaojissa. Niissä samoissa, joista Stasi kurkkii. 

Viemäriliitoslausunto: Paska virtaa lähinnä Moskovaan.

Loppulausunto: Selvitys kunnossa. Myönnän luvan aloittaa rakentamisen ensi yönä. Kiusa se on pienikin kiusa. 

(Toistaiseksi vielä jakamattomassa, mutta ihan pian tulevassa Itä-)

Berliinissä 12.8.1961

Günther Knüllchen

Kommunismi on harmaampaa aidan toisella puolella

Kuvat: Pixabay / minä itte (arvaa mikä näistä)

Pohjapiirros kelpasi - nyt nytkähti!

Olen saattanut ihan ohimennen inistä, että aika paljon on tullut tässä viime vuosina odoteltua, enimmäkseen kaikkea, välillä muutakin. Meillähän oli jo mitä loistavin pohjapiirros, jonka ainoa ongelma oli, että se ei kelvannut. Muka jotain paloturvallisuusjuttuja, ihme nynnyilyä. Lassiekin palaa kotiinsa.

Tonttimmehan on pienempi kuin Trumpin uskottavuus uusimmassa Ukraina-tutkinnassa. Talomme ja olemassa olevan naapurin talon väliin pitää jäädä 8 metriä. Koska naapurit ovat aikoinaan saaneet rakentaa oman talonsa kolmen metrin päähän rajasta, meidän talomme pitää vastaavasti sijaita viiden metrin päässä.

Matematiikan oppitunti nro 1: kolme plus viisi on kahdeksan. 

Tähän kaatui edellinen yrityksemme; oma talomme oli piirretty neljän metrin päähän omasta rajastamme ja talojen väliin jäi vain seitsemän metriä. Rakennusvalvonnan mukaan asuintilojen ikkunoiden edessä pitää kuitenkin olla kahdeksan metriä tyhjää. 

Matematiikan oppitunti nro 2: Seitsemän ei ole kahdeksan

Tällainen ratkaisu siis tarkoittaisi, että tontillemme jäisi talojen välin melko hyödyttömäksi espoolaisen lupatarkastajan ilkeyden kokoinen alue.

Matematiikan oppitunti nro 3: Espoolaisen lupatarkastajan ilkeys = 80 neliömetriä

Mikä siis neuvoksi? Suomalaisen miehen parhaita perinteitä noudattaen oikaisin selkäni, karautin kurkkuani ja aloin anella. Piirsin taas vaihteeksi uuden version pohjapiirroksesta. Kumia paloi kuin Suviseuroissa. Kynän terä suihki kuin espoolaisen lupatarkastajan punakynä - se luo hyvän kontrastin sielun mustuudelle. 

Harvinainen kuva hymyilevästä Espoon kaupungin lupatarkastajasta

Nyt on tähän väliin tosin pakko todeta, että olemme kotikaupunkimme rakennusvalvonnasta saaneet erittäin ystävällistä, asiallista ja asiantuntevaa palvelua. Ylläoleva ei siis kumpua omista kokemuksista. Rakennusvalvonta sai pisteet tässäkin tapauksessa: osa talosta saa olla kolmen metrin päässä rajasta, kunhan siinä ei ole asuintilojen ikkunoita JA kunhan naapurit suunnitelman hyväksyvät.

Syysloman aloittavana sunnuntaina veimme siis suunnitelmat naapureiden postilaatikkoon ja aloimme odottaa.

Maanantaina olin järsinyt pikkusormeni kynnen.

Tiistaina loput sormet.

Noël-Jarmique odottaa Espoon kaupungin päätöstä, saako omalla tontilla hengittää sisään.

Keskiviikkona olin kävellyt olohuoneemme vinkyylikorkkilattiaan (sävy Wooden Lookalike Plastic Toxic Fume) niin syvän reiän, että sieltä kuului maorien laulua.

Torstai oli toivoa täynnä.

Perjantaina itkin hysteerisenä sikiöasennossa. Työkaverit vähän ihmettelivät. Ei kuulemma tällaista ole nähty sen jälkeen, kun tiiminvetäjämme Nico-Cimi jäi ilman bonusta.

Lauantaina vedin lauantaipussin tyhjään mahaan.

Sunnuntaina söin Netflixiä ja katsoin pizzaa.

Raksauden aikana on tärkeää huolehtia riittävästä E-koodien saannista.

Maanantaina odotin.

Tiistaina synnytin kaksoset.

Eikä siinä vielä kaikki. Odottelimme vastausta koko tämänkin viikon. Fiilikset vaihtelivat epätoivosta ja toivoon. Valmistauduin katkeroitumaan, toisaalta pohdin, mikä kuohari korkataan, jos ja jos ja jos.

Tyrno Vimpula Keiteleeltä oli raksaprojektin alkaessa 23-vuotias. Tässä kuva kuukautta myöhemmin.

Kaksi viikkoa odotimme. Kaaaaaksi piiiiiitkää viiiiiiiikkoa. Sinä aikana ehdimme käydä katselemassa muiden onnekkaiden taloja ja ehdinpä vertailla erilaisia talopakettejakin ja niiden valmiusvaihtoehtoja. Käänsin myös Raamatun esperannoksi, kirsi rannoksi ja takaisin, että se paistuu tasaisesti.

Matematiikan oppitunti nro 3: Kaksi viikkoa = 14 päivää, koiran viikoissa 400 vuotta

Nämä viikot menivät jäitä poltellen (saatoin poltella muutakin, mutta ei siitä sen enempää). Maanantaina puolisoni, kanssavelalliseni ja lasteni äiti soitti naapureille ja tiedusteli tilannetta. Saimme kutsun kahville, emme vieläkään lupaa - emme tosin tyrmäystäkään.

Jatkoimme kynsien järsintää ja ympyrän kävelemistä. Revin myös hiuksiani, poltin kynttilää molemmista päistä ja kaivoin toiselle kuoppaa pyy pivossa. Lähinnä tosin nyyhkytin sikiöasennossa. Prisman leipähyllylläkin ihmettelivät.

Espoon kaupungin lupatarkastajat keväisessä motivaatiokoulutuksessa 

Ja sitten koitti perjantai. Vietiin tuliaisiksi glögi ja suklaata. Juteltiin mukavia. Todettiin tulevat naapurit oikein mukaviksi. Saatiin lupa piirrokselle.

Siis mitä?

SAATIIN LUPA PIIRROKSELLE! SUUNTANA TALOTOIMITTAJIEN KILPAILUTUS!

Siitä lähtien olen itkenyt ilosta sikiöasennossa. Lapsen opettaja vähän ihmetteli arviointikeskustelussa.

Kuvat: Pixabay