Velco-korvausilmaventtiili - happea saunaan

Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu. Tätä supervoimaa minulla ei ole ollut aina, mutta raksaproggiksen myötä se on vähitellen kasvanut minussa kuin kryptoniittikertymä Teräsmiehen berberissä. 

Berberiä täytti esimerkiksi, kun IV-luthorimme asensivat jokaisen jonottajan toiveämpärit tuloilmaventtileiksi. Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa. Luulisi, että EU:n asetus silmävaarallisista epäesteettisistä objekteista kontrolloisi tällaisten ympäristökatastrofien oksen asentelua, mutta eivätpä meidän IV-banemme muutenkaan vähästä hätkähtäneet. Lautalattialle valuva vesikin on heille arkipäivää. 

Puolisoni Seija Ala-kautta valitsi kyllä verhojen värisävyt, mutta ei hirsiseinästä penetroituvaa pyllypömpeliä. Pömpelin narukin on kuin virtahevon hammaslankaa.

Tällä tragedialla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä prinssi nimeltä Velco (vähän kuin Nico, mutta tämä ei polta tupakkaa kutosluokalla takapulpetissa) karautti ratsullaan apuun. Peppupömpelit lensivät kaaressa varastoon ja tilalle tulivat linjakkaat, äänenvaimentimella ja termostaatilla varustetut korvausilmaventtiilit. Meillä kun on painovoimainen ilmanvaihto, niin esimerkiksi äänenvaimennuksella on aika iso merkitys, kun seinään porataan eskarilaisen mentäviä reikiä. 

“Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa.”

Talon puolelle vetelin venttiilit itselleni tyypillisen harkinta-ajan (reilu vuosi) jälkeen. Sauna sen sijaan odotteli omaansa. Tänä keväänä sain sinnekin vetäistyä Velcon ja nyt itselleni tyypillisen harkinta-ajan jälkeen (niukka puoli vuotta) tein siitä tämän blogipostauksen. 

Nukkuva lapsi, virtaava vesi ja Velcon korvausilmaventtiili: kolme asiaa, joiden katselemiseen ei väsy. (san. Reino Melismaa) 

Itse asiassa Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa. Tein nimittäin ihan videon! Kyllä. Liikkuvaa kuvaa! Sen kesto on muutama minuutti, joten 2000-luvulla syntyneille video pitäisi toki jakaa 17:ksi tiktoki:ksi. Meillä ennen sotia syntyneillä ehkä keskittymiskyky riittää katsomaan koko kolmen minuutin videon ilman että välissä influensserin tarttee tanssia viraalia mainostanssia. 

Siispä. Tadaa. Siis klikkaat siitä keskeltä kuvaa punaisella pohjalla olevaa valkoista nuolta sillä "hiirellä":

Kunhan harkinta-aika oli ohi, itse asennus oli sangen nopea. Reikä oli seinässä valmiina ja se oli jopa oikean kokoinen. IV-pingviinit olivat asentaneet reikään ihan peruslautasventtiilin, joka nyt sinänsä kyllä täytti tehtävänsä. Velcon etuna oli kuitenkin äänieristys, säätyvyys sekä se, että saunan puolelle ei lautaseen kondensoidu vettä. 

“Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa.”

Mielenkiintoinen yksityiskohta videossa on, että IV-kissanaiset olivat löytäneet jostain kymmenen vuotta vanhaa sinistä putkea, jota asensivat seiniimme. On toki hienoa, että hemmot ajattelevat ekologisesti ja kierrättävät kaiken, mutta toisaalta samat hemmot kierrättivät loskan katoltamme vedeksi lattiallemme. On ne kultia. 

Ainoa oikea äänenvaimeniin on sellainen, jossa on karvaa ja se yskittää. Toimii erinomaisesti pyllypömpelin kanssa. Ja vain pyllypömpelin.

Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Ilmaa tulee, venttiili säätyy ulkolämpötilan mukaan, eikä sieltä kurki IV-arvuuttajia. Helppoa kuin hengittäminen, sanoi IV-jokeri, kun mummolta happiviikset pölli.

Neljä vuotta sitten 2019

Sitä oli neljä vuotta sitten 20 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa osaavani suunnitella talon. 

“Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu.”

Ja jestas, meidät niin ihanan monesti tielle jättänyt munakuuppammekin tuli hankittua jo neljä vuotta sitten. 

Kolme vuotta sitten 2020

Sitä oli kolme vuotta sitten 40 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että rakennuslupa voidaan myöntää. 

Tuodaan tähän väliin vekkulia tunnelmaa suodatintonttujen hippelishyppelis-tanssilla.

Siskoni sen sijaan on ihan erilainen rakentaja, nimittäin fiksumpi. Se kun meni mökkikauppaan ja sanoi, että “me otettais tollainen, laittakaa siihen joku kiva väri”. Ja kappas seuraavana päivänä niillä oli sauna lämpimänä ja mummo kutoi sukkaa kiikkustuolissa. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Sitä oli kaksi vuotta sitten 70 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että suomalaiset pystyttäjät pitävät minkä lupaavat ja että kyllä miehen sanaan voi luottaa ja ne ulkomaalaset on kyllä semmoisia ja yrittäjällä on vaikeeta. 

Tähän kuvaan mannermaista fiilinkiä tuo tämänhetkinen tuija-aitamme.

Salaperäinen kerrostalokakkija piristi iltojamme vuokra-asuntomme saunassa. Ah näitä muistoja.

Vuosi sitten 2022

Sitä oli vuosi sitten 140 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että kun on muutettu, niin huolet on ohi. Hihi. Mutta sentään välillä päästiin jo uutta kotia sisustamaankin, esim. lasisilmillä.

“Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa.”

* Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan, mutta kyllä näitä venttiilejä voisi ihan muutenkin kehua.

Loppuvuosi 2022 - yhteenveto

Hiljaista on, sanoi IV-asentaja, kun kinkkua korviin työnsi. Tämän blogin yskivä diesel jätti ennen joulua tienposkeen ja sieltä olen koettanut moottoria maanitella käynnistymään. Hörähtäisikö tällä?

Joulu tuli, oli ja meni. Onnea oli olla omassa kodissa isolla porukalla, nähdä kavereita ja ihan vaan olla. Jos useampana “aamuna” herää yhdentoista jälkeen, kaikki ei elämässä ole ihan pielessä.

Sähkö - ihanan kallista ja ihanan halpaa

Vaihdoimme marraskuussa pörssisähköön makseltuamme lokakuun alusta sähköstä 49 senttiä kilowattitunnilta. Hieman huolestutti, mutta tähän päivään mennessä pörssisähkö on hilpaissut yli tuon puolen euron maagisen rajan ainoastaan joitain kertoja. Ja toisin kuin koko ajan samanhintaisessa sähkösopimuksessa, pörssisähkön käyttöä voi edes vähän koettaa ajastaa vuorokauden halvempiin hetkiin. Siksipä (ihanan hiljainen) astianpesukone hyrrää öisin usein puoli-ilmaiseksi. Maalämpöpumpun ja pyykkikoneen kanssa sen sijaan emme ole sen enempää pystyneet puljaamaan, mitä nyt maalämpöpumpun lämpökäyrää on pidetty hieman viime talvea alempana. 

“Onnea oli olla omassa kodissa isolla porukalla, nähdä kavereita ja ihan vaan olla.”

Hyvä esimerkki sähkönkulutuksesta ja hinnoista on, että joulupäivänä sähköä kului 60 kwh ja sähkö maksoi kalleimmillaan 15 senttiä kilowattitunnilta. 30.12. sähköä meni 40 kwh, kalleimmillaan se maksoi 4 senttiä / kWh. Jos olisimme maksaneet sähköstä tasaisen tappavaa 49 senttiä per kWh, niin joululoman sähköt olisivat maksaneet toooodella moninkertaisen hinnan. Toki alkuvuoden talvikuukausina sähkö tulee varmasti maksamaan vielä monesti hyvinkin reippaasti. Silti mielestäni sähköyhtiömme varttisähkön kiinteä hinta on aika yläkanttiin.

Harva graafi on yhtä aikaa näin selkeä ja kantaaottava.

Omassa käytössäni näppärin sähkönhinnan seurantaan tarkoitettu appi on ollut HattiWatt. Sen avulla on helppo tsekata sähkön tuntihinnat kännykän näytöltä. 

Yhdellä vilauksella näkee kaiken tarpeellisen, sanoi IV-asentaja kun pukukoppiin kurkkasi.

Löylynlyömät löylynlyöjät lyö löylyä työkseen myös yöllä 

Loka-, marras- ja joulukuun sähkölaskut ovat kaikki alkaneet kolmosella, mikä on vielä siedettävää. Erityisen siedettävää joulukuussa tästä teki joulunajan korkeampi kulutus ja se, että …rumpujen pärinää… Narvin Löylyvalmis kiuas on ollut päällä aatonaatosta lähtien. Kyllä! Olemme saunoneet. Joka ilta! Saunassa! Lauteilla! Serpentiiniä nivusissa!

Saunomisen on mahdollistanut joulusta lähtien (riittävän) matalalla pysynyt pörssisähkön hinta. Se on lipunut sentin ja kahdenkymmenen sentin välillä ja näillä hinnoilla saunan elämämme myrskypilveen tuoma kultareuna on ollut suurempi kuin siitä aiheutuneet kustannukset. Sähkönkulutuksessa saunominen toki näkyy, mutta mennään tällä nyt ainakin seuraavaan ohjusiskuun asti. 

Sen verran selkeä, että tyhmempikin ymmärtää.

Edelleen kiuas pätkäisee välillä täystehon pois päältä, koska eihän sähkäriä voinut vaatia asentamaan kiuasta Narvin takuuehtojen edellyttämällä tavalla. Mutta jos nyt vuosi edellisen yhteydenottoni jälkeen saataisiin sähkäri taas paikalle. Ajatelkaa, jos olisikin ollut projektissa sellainen tyyppi, joka olisi tiennyt ja suunnitellut, mitä tehdään, kuka tekee, koska tehdään ja pitänyt meidän puoliamme. Se olisi ollut kyllä ihan mestari juttu.

“Joka ilta! Saunassa! Lauteilla! Serpentiiniä nivusissa!”

Pirun kylmä piharakennuksessa on kyllä ollut: pahimmillaan saunatuvan lämpötila on ollut 12 astetta. Jostain siis fuskaa lämmintä ulos ja kylmää sisään. Onneksi raksalämmittimellä saadaan saunatupa riisumisen ajaksi kelvollisiin lämpöihin. 

Nurkkaan siitä vetämään!

Jos joku olisi aikoinaan selittänyt minulle kuin viisivuotiaalle, että “sitten kun teillä laitetaan nurkkiin sitä määmää-lampaan villaa, niin sitten talvella pakkasukko puhaltaa sieltä niin kovaa, että perskarvat jäätyy, vaikka ne olisi männäviikolla sokeroitu”, niin olisin saattanut tinkiä tästä hippi-ideologiastani ja ottanut nurkkiin eristeet vaikka poloniumista. Ei nimittäin ole kiva, että tuulella talo jäähtyy pari astetta. Pellavaa ja teippiä noihin nurkkiin tarttisi tunkea ja liimata, mutta en pidätä henkeäni asian toimivuuden suhteen. Vuotavat nurkat ovat olleet ikävä yllätys ja iso pettymys. 

Fiilis kuin JVG:n keikalla.

Toki jos talon lämmöt olisivat kovemmalla, veto ei tuntuisi niin kovasti, mutta vetäisi sieltä silti. Välillä kyllä käy mielessä, että tässä kaikin puolin onnellisessa ja täydellisessä maailmassa kukaan ei ole missään koskaan kärsinyt yhtä paljon kuin me. 

Hell of a hella

Arastelimme puuhellan käyttöä sen jälkeen, kun se syssymmällä pukkasi savut sisään. Eipä pukkaile enää, kun hormi on lämmin ja käyttöäkin on opittu. Lasiluukku on kiva, kun liekit näkyvät, tosin tuhkaluukun tyhjentäminen ei ole kaikkein näppärintä, tuhka kun pitää kaapia esim. desin mitalla kammiosta, kun tässä mallissa ei ole ulosvedettävää tuhkaluukkua. Silti ihan kiva pömpeli. 

Vierekkäisillä pannuilla paistuu äitiä ja lasta.

Kylmimpinä (lue: tuulisimpina) päivinä olemme aamuisin pitäneet praasua hellassa ja illemmalla leivinuunissa. Kananmunatkin hellalla paistoimme. Tai oli siinä pannu välissä.

Ja mä sanon mun eläimet

Poikamme Nonstoppolos on näppärä jäbä käsistään. Hän nikkaroi linnuille talviruokintapaikan tonttimme takaiseen metsään. Ja vilske on käynyt. Linnuista visiitillä ovat olleet ainakin kuusitiainen, kanahaukka, käpytikka, närhi ja sen seitsemän sorttia perustirppaa.

Kuvan teksti tarkoittaa suomeksi "peura - siinä se on!"

Kesän punkkisatokin lienee turvattu, kun läskipötköä kävi lipomassa (rivous on lukijan silmässä, toim. huom.) jopa kolme metsäkaurista. Kettu taas oli kuullut metsämme smörgåsbordista ja jolkotteli oletettavasti kyttäämässä, josko joltain lohkeaisi närhenmunat. 

“Perskarvat jäätyy, vaikka ne olisi männäviikolla sokeroitu.”

IV-pässit lienevät talviunilla, mutta eivätköhän hekin ilmojen lämmettyä taas saavu laskemaan putkiin maitiaan ja talomme jälleenmyyntiarvoa. 

Kolme vuotta sitten 2020

Kodotus - paskoja päätöksiä jo vuodesta 2019! Mehän kenkäisimme ensimmäisen vastaavan mestarimme projektista ulos alkuvuodesta 2020. Se oli jälkeenpäin ajatellen turhaa, mutta kokemattomana raksaajana en tajunnut, että vittuilu on pienempi paha kuin mitäänaikaansaamattomuus. Olisi mielenkiintoista tietää, miten proggis olisi sujunut, jos emme olisi tätä ratkaisua tehneet. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Lunta tuli. Kuten tuli viime vuonnakin. Ja tänä. Iloa tuotti ajatus pätevien timpureiden saamisesta työmaalle. Harmitusta aiheutti sähkömies, joka väitti meidän syyllistyneen laittomuuksiin. Mutta ei se ole rikollista olla idiootti. 

Vuosi sitten 2022

Mikään ei ole muuttunut. Jo vuosi sitten postaukseni otsikkona oli “Pitäisi tehdä - muttei jaksa”. Aika ripiitillä on näköjään vuosi menty. Palaan epäilemättä aiheeseen alkuvuodesta 2024.

 

“Hiljaista on.”

 

Liuskekiviä - ja lisähöttöä

Joskus alussa on orastava haave. Siitä kasvaa toive. Sitten se realisoituu tavoitteesta teoiksi. Ja huppista saatana, nythän meillä onkin pakkomielle!

Viime postauksessa kerroin hankkineeni hattarakoneen ja Tallinnasta mukaan tarttui mansikan-, vadelman-, jäätelön-, omenan-, banaanin- ja vesimelonin makuiset hattarasokerit. Voi nuorta ja vaatimatonta minua tuossa rinnakkaistodellisuudessa. Kävi nimittäin niin, että laitoinpa Euroopan suunnalta tilaukseen 23 (kaksikymmentäkolme!?!) kiloa sokereita. Ja mä sanon nyt mun maut:

• sitruuna virsta vielä
• kiivi (ei liuske-)
• abbelsiini (abbedissan lempihedelmä)
• trooppiset hetelmät (peruna, lanttu ja näätä)
• kaffi
• pitahaja (kavereiden kesken lohikärmeshedelmä)
• kaktus 
• bananananaa
• piärynä
• mansukka
• vittulisvattulis
• kokis 
• jäzkilö
• vanilja (kinkymmille on kakkosvaihtoehtona kaktus)
• ombu
• mojito 
• hubbabubba diibadaaba barbapapa
• tsuklaa
• arbuusi eli muhkea melóna
• mustaheruttaja
• punainen sokeri joka maistuu valkoiselta sokerilta
• keltainen sokeri joka maistuu valkoiselta sokerilta
• vihreä sokeri joka maistuu valkoiselta sokerilta
• oranssi sokeri joka maistuu valkoiselta sokerilta
• Pate Mustajärven nahkahousujen sisäpuoli festarikeikan jälkeen

Vastasin tohon ihan läpällä, että "grwstnizg brjas blabnottgiwja". Ne tietää ketkä tietää.

Niukastihan tuossa on, mutta jos nyt pari viikkoa 23 kilolla pärjäisi. Ennen joulua pitää varmaan tilata lisää. Jos ei muuta, niin pallolaajennus ja/tai arkku. Esperi Caresta saa halvalla kätevän kokonaispaketin, jossa on korona, hautakivi ja johtajan bonukset kaikki samassa ysköksessä.

“23 (kaksikymmentäkolme!?!) kiloa sokereita.”

Ehkä hieman jännittää, menivätkö rahani perille, kun tilausvahvistus tuli meiliin puolaksi. Mutta oletan, että “ksldwatrsn btrbitsjkwa nze brgstwowa” tarkoittaa, että homma on ok. Ja hei, tonni sinne tai tänne. 

Harras harrastajahatartaja hatartaa. Makuna joko güava-pähkylä tai schukka-schusihucca.

Veljeni poikansa kera oli kanssamme viettämässä syyslomaa, joten parina iltana vedettiin sokeripöhnät. Pari asteen lämmössä terassilla syntyi erinäisiä höpötöttöröitä. Joku taika tuossa hötössä kyllä on. Mutta mikä olisi paras termi hattaran tekemiselle? Hattaroitseminen? Hatraaminen? Hattarointi? Hatartelu? Hattarismi? Hattaraaminen? Hatraus? Hatartaminen? Hatruu? Jos oltaisiin Instagramin puolella, kysyisin, että mitä sä oot mieltä.

Liuskeet himassa

Poikani Nonstoppolos oli viikonlopun Virossa, ei hattarasokeria hakemassa, vaan lintuja bongaamassa. Siispä vanha ja raihnainen isäpappa haki omine nokkineen, polvineen ja selkineen loput liuskekivet. Nopeasti kävi selväksi, että yhdellä kärryllisellä kivet eivät edelleenkään pihaamme siirry, mutta että toisaalta kahdella kuormalla ei pitäisi olla ongelmaa. Lähes yhtä nopeasti kävi selväksi, että taannoin Nonstoppolosin kanssa yksi plus yksi oli enemmän kuin kaksi. 

Kivigiffi on kivempi ja kovempi kuin kivakaan kuva kovista kivistä.

Aika vanhalla rutiinilla kivet kuitenkin kärryyn siirtyivät, kun pahimmat siirtolohkareet oli muutenkin siirretty jo aiemmalla keikalla. Ikävä kyllä tuli Nonstoppolosia ja tämän nuorta voimaa. Seuraavana päivänä lihakset taas muistuttivat ensinnäkin olemassaolostaan ja toisekseen viettämästään vapaajaksosta, eli lähinnä viimeisestä kahdesta vuosikymmenestä. 

“Hattaroitseminen? Hatraaminen? Hattarointi? Hatartelu? Hattarismi? Hattaraaminen? Hatraus? Hatartaminen? Hatruu?”

Savua putkeen

Sauna on edelleen kylmänä. En tiedä, kuinka kauan, mutta tuskaahan tämä on. Ihan varmuuden vuoksi kävin hakemassa Sipoosta pari metrin pätkää saunankiukaan savuputkea, jos vaikka jonkinlaista tilapäissaunaa saisimme kyhäiltyä. Muuten sen suurempia hankintoja ei ole tullut tehtyä. Lähinnä olen keskittynyt murehtimaan öisin välillä 3.14 - 4.57. Hyvin olen siinä onnistunutkin. 

Vähän pelottaa, että jos savu menee putkeen yhtä hyvin kuin koko projektimme, niin tulemme nauttimaan saunassa täyttä häkää.

Kolme vuotta sitten

Opiskelimme hirsihommia, eli kutsuimme itsemme juomaan kaffea pariin massiivihirsitaloon. Talot olivat hienoja, isännät ja emännät mukavia ja tietoa kokemuksista karttui. Selvisi myös, että Forssassa on lounaalla lihaa, salaattina lihaa ja lihana lihanaa lihaa.

“Lihana lihanaa lihaa.”

Kaksi vuotta sitten 

Blogini (molemmat) lukijat olivat puhkuneet luovuuden ahjooni sen verran motivaation happea, että olin päässyt verbaalisessa narsisismissani ensimmäiseen sataan postaukseen.  

Vuosi sitten

Postauksen ensimmäinen lause tiivistää aika hyvin, kuinka suurella sydämellä tätä projektia on viety eteenpäin. Lause kuuluu: “Meidänpäs lattialämmitysputkeen lyötiin kesällä naula, eikä ketään kiinnostanut.”

Hyvät uutiset: naula on edelleen tallella, niin hyvin se saatiin putkeen lyötyä kiinni. Onneksi yläpohjankin kautta vedetty syöttöputki on ainakin ensimmäisen vuoden toiminut ongelmitta. 

Ihan tässä tulee mieleen sellainenkin ajatus, että tuskinpa tässä maailmassa kukaan koskaan missään on kärsinyt tai ostanut hattarasokeria yhtä paljon kuin me.

“Ja huppista saatana, nythän meillä onkin pakkomielle!”

Sähkönsäästöä - ja savunhajua

Se olisi sitten syksy. Eikä mikä tahansa syksy, vaan koronapandemiasta toipuvaa maailmaa uhkaava ydinsotasyksy. Tätä osaa ei löydy Vivaldin vuodenajoista.

Kiitos naapurin koulukiusaajan, Eurooppa, itänaapuri eikä edes sähkönhinta ole entisellään. Olen kehunut usein sähköyhtiötämme Keravan Energiaa, vaikkeivät ryökäleet ole tehneet edes kaupallisia yhteistöitä kanssani. Nyt on vähän vaikeampaa kehua. Lokakuun alusta joulukuun loppuun maksamme sähköstä komeat 49 senttiä kilowattitunnilta. 4,5-kertainen korotus on aika komea suoritus. Pitäisiköhän esittää esimiehelleni vastaavaa korotusta myös omaan palkkaani? Yhtäkkiä tienaisinkin seitkytäkolme tonnia kuussa. Mutta kun tuon kokoinen hinnannousu mossahtaa tuulettimeen, sillä on kaikenlaisia seurauksia. 

Kiitos 22.12.2021-30.9.2022 klo 20.43

Naps. Tai ehkä pikemminkin skläbädäp. Tai ehkä sklikiflikliks? Jonkinlaisen tällaisen äänen päästi Narvin Löylyvalmis kiukaamme, kun päästimme sen sapattivapaalle toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Jos saunominen maksaa jatkossa sellaiset 450 euroa kuussa, niin edes minä en kykene sitä summaa nautinnosta maksamaan. 

“4,5-kertainen korotus on aika komea suoritus.”

Naputtelen tätä(kin) turausta jalat jäässä, enkä tiedä, milloin seuraavan kerran kuulen epämääräisen napsunnan kesken saunomisen sammuvasta kiukaasta, jonka sähkömiehemme asensi väärin ja heitti mukana tulleen oikean osan skutsiin.

Ei enää kimppasaunoja Gudrunin, Hjördiksen ja Rampen kanssa.

Nyt ollaan sitten saunattomia kuin saunatonttu, kun Urpo-Kuuno kusi kännissä kiukaalle ja palokunta desinfioi koko korttelin polttamalla sen. Joulukuussa saadaan sitten tietää tammi-maaliskuun sähkön hinta ja veikkaanpa, että Keravan Energia ei kylmimpinä talvikuukausina hintaa ainakaan laske. Kukapa sitä nyt kirpsakan pakkaspäivän päälle saunaan kaipaisikaan, kun pakkanen on näykkinyt poskipäitä ja hiki kuivuu pieniksi timanteiksi norjalaiseen villapaitaan.

Puuta meillä kyllä piisaisi ja puukiuaskin jo löytyy. Alunperin sauna suunniteltiinkin puukiuasta ajatellen, mutta IV-neumannien nynnimisen takia emme saaneet tarjousta yli kahteen kuukauteen. Olisi jännä tietää, milloin asennus olisi tapahtunut, jos olisimme heiltä hormin ottaneet. Saattaisi pikkuhiljaa olla jo hormi tulossa tehtaalta tontille. Hyvällä säkällä pääsisi ensi juhannuksena saunaan. Tuolloin tosin selviäisi, että IV-putrot olivatkin asentaneet piipun tilalle yläpohjaan vhs-videonauhurin.

Klipi klapi sano halko ku alko

Osana Irti Venäjän Energiasta -erikoisoperaatiotamme olemme kasanneet (no Seija Ala-Kautta lähinnä) terassillemme klapikasaa. Koska varsinainen klapimotisto on hieman hankalasti talon takana (ja kaupungin maalla, toim. huom.), on hellaleivinuunin klapit helpompi hakea pari sataa askelta lähempää. 

Jos klapien roudaaminen oikein laiskottaa, niin tehdään ihan vaan terassille kokko.

Olo on avuton, kun huoneessa savut on

Hellaleivinuunimme ei ole vielä päässyt sen suurempiin tositoimiin. Jotain laudanpätkää olemme siinä polttaneet sekä puuhellan että leivinuunin puolella. Puuhellan hyvä puoli on, että hellanlevy antaa lämpöä lähes samantien. Leivinuuni taas lämpiää hitaammin, mutta varaa lämpöä tiilipiippua myöten. Tiilipiippu onkin melkoisen iso plussa varaavaan kivimassaan, kun itse hellaleivinuuni ei ole mikään kovin möhky jötkäle. 

“Urpo-Kuuno kusi kännissä kiukaalle ja palokunta desinfioi koko korttelin polttamalla sen.”

Edelleenkään mihinkään rönttöstenpaistolämpötilaan emme ole saaneet leivinuunia nousemaan. Puolellatoista pesällä koivuklapia lämpö sentään nousi sataan asteeseen, joten ehkä jotain siankorvaa tuolla olisi jo saanut haudutettua. Tuossakin lämpötilassa leivinuunin holvi oli kuuma kuin Sabrina 80-luvulla, joten jos uunissa meinaisi paistaa napolilaista pizzaa, niin varmaan savupiippukin hehkuisi majakkana. 

Herkkä tutkielma aiheesta "Lämpömittari leivinuunissa".

Puulämmityksen riskitkin jo realisoituivat, kun viikonloppuaamuna Seija viritteli tulet puuhellaan. Homma sujui ihan mallikkaasti, kunnes olohuone yhtäkkiä täyttyi savusta. Palohälyttimet ainakin toimivat ja nimenomaan ketjutettuina: kun yksi herkesi rääkymästä, toinen aloitti toisessa huoneessa. Savunhaju pysyikin sitten pidempään: kosteana päivänä kotiintulo oli kuin olisi tullut tukkilaiskämppään, jossa Ylä-Perselän Jaska oli palvannut lankovainaansa. 

Tosta ne savut tuli ja meni esim. pussilakanaan, hammasharjaan ja Hyvinkääseen.

Ilmeisesti puuhellan pesä ei saanut tarpeeksi ilmaa ja riittävästi rohkeutta kerättyään päätti pullauttaa savut ulos kuin terapiassa käynyt toimihenkilö puolisolleen. 

Sesam saatana sulkeudu!

Pariovet terassille ovat ihanat - ainakin kesällä, kun olkkari aukeaa terassiksi tai terassi jatkuu olkkarissa. Nyt viileämmillä keleillä ovi pysyy visummin kiinni, mutta jokin kesämoodi sille on jäänyt päälle, sillä lukkoon sitä ei saa enää millään. Tai siis saa: ei tarvitse kuin mennä ulkopuolelle, painaa varovasti voiveitsellä lukon kieltä ja sulkea ovi varovasti. Sitten tarvitseekin vain hipsiä etuterassille toiselle ovelle ja tulla sisään. Charmantti yksityiskohta, kuten kaikki ne asiat, joihin puolisossaan ihastuu, kunnes ne alkavat ärsyttää.

Suuntana taivaalliset putkifirmat

Ystävällinen naapurimmehan siirtyi tuonpuoleisien jurputtajien riveihin alkuvuodesta. En voi väittää, että olisin häntä ikävöinyt - etenkään, kun vielä tupareissammekin saimme häneltä mutkan takaa terkut.

Sen sijaan hieman ikävämpi uutinen oli, kun Seija puolivahingossa bongasi lehdestä, että LVI-urakoijamme nokkamies oli siirtynyt autuaammille metsästysmaille. Vaikka LVI-urakasta minulla ei ole pelkästään nättiä sanottavaa - kiitos IV-lindholmiemme uskomattoman surkeuden - kyseisen herran kanssa pystyttiin asioista kuitenkin keskustelemaan sivistyneesti. Nyt odotammekin mielenkiinnolla, kenen ja millaisen tyypin kanssa pääsemme vääntämään etenkin IV-urakan suhmuroinneista ja niiden hyvityksistä. 

Joka tapauksessa, kiitos yhteistyöstä ja lepää rauhassa.

Kolme vuotta sitten

Nyt kun tämä blogi alkaa selvästi olla elämänsä ehtoopuolella ja keski-ikäisen etuoikeutetun miehen uhriutumispaukut muistuttavat enää räkäpäitä, otetaas tällainen retrospektiivinen katsaus blogin tapahtumiin. Eli mitä tapahtui kolme, kaksi vuotta ja vuosi sitten. 

“Kuuma kuin Sabrina 80-luvulla.”

Siispä: kolme vuotta sitten lokakuun alussa oli melkoinen riemunpäivä, kun talosuunnitelmamme tuli bumerangina rakennusvalvonnasta. Emme olleet pääsuunnittelija mukaan lukien ymmärtäneet kunnolla paloetäisyyksiä, joten fiksattavaa riitti. Lopputuloksena oli nykyinen monitahokkaamme.

Kaksi vuotta sitten

Pikakelauksella lokakuuhun 2020. Tonttimme paalutettiin. Kun lähes samaan syssyyn makseltiin maatyöt ja paalutus, niin kymppitonnit leijailivat tililtä maagisesti kuin Jens Weissflog loistonsa päivinä. 

Toistaiseksi on paalut pysyneet maanpinnan yläpuolella.

Vuosi sitten

IV-mustajärvet saatiin uhkailtua hoitamaan yläpohjan hommiaan (jotka hoitivat paskasti, kuten myöhemmin selvisi), koska ne piti saada alta pois ennen Termexin puhaltamista. Saimme vesimittarin ja tökimme pellavaa vähän kaikkiin väleihin. Bebani vaosta sitä löytyy edelleen. 

Kyllähän tässä taas tuli mieleen, että onko kukaan koskaan missään kärsinyt yhtä paljon kuin me. Mitä mieltä sä olet? Just sä. Tai voi se toinenkin lukija vastata.

“Se olisi sitten syksy.”

Asuntomessut - tätä et nähnyt!

Kodotushan on Suomen kansan ylistämä muutaman pösilön sietämä blogi. Siinä ei ainoastaan käydä läpi uusimpia asumisen, sisustamisen ja rakentamisen trendejä, siinä luodaan niitä. Joskus meillä Kodotus-korporaation päämajassakin halutaan vähän irrotella ja silloin ostetaan perjantaiskumppa Alkon alahyllyltä ja kuunnellaan ironisesti kotimaista iskelmää. 

Tätä samaa irrottelua edustaa tämänkertainen postaus - blogin vastine tv-sarjojen gag reelille. Tähän postaukseen on tuupattu kaikki se, mikä ei aiempaan vakavahenkiseen ja trendejä luovaan asuntomessupostaukseen mahtunut. 

Aloitetaan. Vi Börje.

Irma-Birbelö, Annikki-Nikkiminajque ja Hans-Peter (leningissä oikealla), sanotaan yhteen ääneen: “Se on Tuskatunneli!”

Siis onneksi näissä valokytkimissä lukee toi Schneider. Millä sitä muuten osaisi laittaa ne päälle?

Meidän putkimiehet olivat hoitaneet myös tämän kohteen työt. Periaatteena on täälläkin, että kyllä se paska työ selittämällä paranee. "Mjöö kato valuuhan sieltä vesi, mutta kyllä kato nyt on tää maailmantilanne sellainen, että alapohjaan vaan jää kosteutta."

Ei meillä tähän sohvaan ollut rahaa...

...joten ostettiin suruumme jotain, mikä edes muistuttaa meitä siitä:

Sepeteus-saunatonttu on taas sahtipäissään raaputtanut meisselillään graffiteja lauteisiin.

Yhtäkkiä tuolta ruukusta hyppäsi sammakonpoikanen. Sain sen juuri kuvattua. Näkyy parhaiten kohdassa 3.14.

Tämän kohteen asukki oli keksinyt ovelan tavan vakoilla, mitä heidän kohteestaan puhutaan. Sori, polvi näkyy.

“Meidän Börjeque-Cornflaksien ekat sanat oli “minimalistinen sisustus”. Siitä se ajatus lähti. Kun se menee yläasteelle, me ostetaan sille tuoli.

Kasarihevi ja sähköauton lataus. Mikä ihana pari.

Kun Martti heräsi vuoden 1997 unikekobileiden jatkoilta, jokin oli alueella muuttunut.

Voiko muuta terassille toivoa: telkkari, löhödivaanit ja grilli. No poreallas olis kyllä kiva. Ai mitä? Ai niillä on sekin? NOOOOOOOOOOOOOOOOOOooooooooo!!! 

Vihdoinkin riittävän korkeat vaatekaapit mun luurangoille, yst. terv. nimim. Koripalloilijafetissi.

Äiti, miksi tossa pianossa ei ole koskettimia?

Mut siis hei Schneider kiitti, että kirjoititte tähänkin valokatkaisimeen, että Schneider, koska kyllähän valokatkaisimessa pitää lukea että Schneider. Muutenhan sitä voisi luulla vaikka näädäksi, burritoksi tai demokratiaksi. Mutta siis tää on se Schneider. Se on saksaa ja tarkoittaa varmaan suomeksi valokytkintä.

Kotien ykkönen oli valinnut aika fallisen muodon ständilleen. Mielenkiinnolla odotan kotien kakkosen vastavetoa. 

Tällä boho-barbaralla on astetta muhkumpi bumbeli.