Muuttohulinaa - ja luopumisen tuskaa

Tiesinhän minä, että tämä päivä koittaa. Tiesin jopa, että se koittaa nyt. Tiesin jo kuukausi sitten. Silti asian varmistuminen järäytti päästä vatsanpohjaan niin, että viime päivät on linssissä kimmeltänyt tippa. 

Siis: maaliskuun alusta emme enää asu kodissamme. Lasten syntymäkodissa. Ensimmäisessä omassa kodissamme. Kodissa, jonka päätimme myydä, ottaa rahat ja juosta kohti hirsitaloa, jota ilman maailmassa olisi yksi narsistinen raksablogi vähemmän.

Toiveikas näkymä kohti saunarakennusta. Ajattelin viettää siellä eläkepäiväni, kunnes poikamme kuluneella viikolla ilmoitti, ettei aio koskaan muuttaa kotoa pois.

“Maaliskuun alusta emme enää asu kodissamme.”

Loppuun saakka toivoin, että iso rakennusyhtiö lykkäisi projektiaan ja pääsisimme vanhasta kodista uuteen ovelta ovelle kulkematta vankilan kautta. Mutta ei, välimuutolla mennään. Kamaa varastoon ja me väliaikaiskämppään.  

Halltexeja, anyone? Ja hei, rotanpissa ei ole yhtään niin ikävää, miltä se kuulostaa.

“Välimuutolla mennään.”

Niin että terkkuja hiihtolomalta. Suksiminen ei ole ollut päällimmäisenä agendalla. Rrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrraksa-auto on osoittanut kyllä tilavuutensa henkilöautoksi, mutta kovemmat keinot on nyt otettava käyttöön. Kovempien keinojen nimi on iskältä lainattu peräkärry. Fiksut kaverimme muuttivat kuukausi takaperin. He ottivat muuttofirman. Me ei. Näkyykö tässä jokin toistuva kuvio? 

- Ostetaanko valmis talo?

- Ei, rakennetaan mieluummin.

- Otetaanko muuttovalmis?

- No ei tod. Kilpailutetaan joka jumalan hammastikku. Ja otetaan vielä muutama mulkku urakoitsija. 

- Perustukset saisi kätevästi perustusfirmalta.

- Njääh. Otetaan maatyöt tuntitöinä, että ne tulisivat varmasti kalliiksi ja sit paalutus toiselta firmalta ja korkomittaus kolmannelta, neljäs firma voisi katkoa ja hitsata ja viides pystyttää talon paitsi että tulisijan perustuksen voisi tehdä kuudes firma ja kaikkea tätä voisi valvoa kolmas vastaava mestari, kun enaimmäinen sai potkut ja toinen otti loparit. 

- Kiva idea. Tilataanko sushia?

- Eiku mä voisin fileoida pallokalan itte tällä moralla. Netissä on hyvät ohjeet.

Koivupuinen keittiö, anyone? Deedeeärräläiseltä täryjyrältä kuulostavan tiskikoneen saa mukaan. Jos ei halua, saa silti.

“Me ei.”

 

Olemme siis pakanneet ja roudanneet ja selvitelleet asumiskuvioitamme. Ne näyttävät riittävän toiveikkailta, joten isoin stressi on saada talo tyhjäksi. Olen lisäksi koettanut saada rintamamiestalostamme kiertoon mahdollisimman paljon kamaa, koska hienoja vanhoja ovia sun muuta on rikollista kuskata kaatopaikalle. Keittiö koneineen meni kaupaksi nimelliseen hintaan, samoin kellarin valurautainen mankeli. Pakko kai hyväksyä, että tästä aikaikkunasta ei kaikkea ehdi saada kiertoon. 

Väliovia anyone? Kuten joskus krapulapuuppa, nämäkin tulevat kahvan kanssa.

“Isoin stressi on saada talo tyhjäksi.”

Pari minuakin vahvempaa pianonkantajaoletettua haki Seija Ala-Kauttan pianon. Kyllä voi tunnearvo maksaa, painaa ja olla hankala roudattava. Piano on vanha saksalainen jötkäle ajalta, jolloin pelkästään Saksassa oli yli tuhat pianotehdasta. Se selittää, miksi pianoja saa suunnilleen kantaa ilmaiseksi monesta kodista ulos - paino sanalla välilevypoks. Meidän pianomme kantaa mukanaan tarinaa, jossa Seijan paappa n. sata vuotta sitten (Seijan paappa oli vanha ja niin alkaa olla Seijakin) hommasi sen jostain pohjalaisesta autiotalosta. Emme sitä tähän autiotaloon halunneet jättää, vaikka kahden roudauksen hinnalla (kotoa varastoon ja varastosta uuteen kotiin) olisikin ostanut jo kelvollisen sähköpianon, jota eskarilainen jaksaisi kantaa vasemmassa kainalossaan. 

Sinun paska saksalainen pianosi tähän? Tämän huoneen nimi lasten syntymään saakka oli muuten bordelli.

“Kyllä voi tunnearvo maksaa, painaa ja olla hankala roudattava.”

Ai niin, mehän taidetaan myös jotain rakennuttaa. Viikko on sujunut mukavalla meiningillä. Alapohjan äherrys on timpureilta loppusuoralla. Koko tähänastinen työkomennus on kulunut 80-senttisessä alapohjassa ja saatanallisperkeleellisessä pakkasessa. Nyt ehkä alkaa helpottaa. Samoin saunarakennus on edennyt, tosin pari teräspaalua oli sitten jäänyt katkomatta perustussuunnitelmassa määriteltyyn korkoon ja niille tarttee tehdä jotain. Ja jos jotain tarttee tehdä, niin se maksaa tonnin, paitsi yleensä enemmän. Mutta hei, se luki piirustuksissa kyllä aika pienellä. 

Ja pohjamaalatut räystäänaluslaudat. Sydän ja halipusu. Meidän EI tarvinnutkaan maalailla niitä 20 asteen pakkasessa. Nyt laiskuri minussa jo miettii, jaksaako niitä maalata ollenkaan toista kertaa. Jätetään vaan tolleen paskan näköisiksi ja väitetään, että ne on Riviera Maisonia. 

"Saisko tohon räystäänaluslautaan kaunokirjoituksella vaikka "Love Happiness You Very Dear Home Cock Pussy Dream"? Olis tosi sillai ihanan sillai tiäkkö."

“Se luki piirustuksissa kyllä aika pienellä.”

Päärakennuksen peltikattokin tuli valmiiksi. Kunhan lumet sulavat (hihihii), pitää ainakin yhden  sadevesiviemärin sekä salaojan tarkastuskaivon paikkaa hieman tarkastella. Toinen kun on piharakennuksen portaiden edessä, toinen taas ajoväylällä. Pientä. Perus. Kato näin nää tehdään kato. aina kato tulee jotain yllättävää ja ne hei luki piirustuksissa aika pienellä.

Kirkkaassa raksavalossa kaikki virheet paljastuvat. Näissähän on oksia!

“Ja ne hei luki piirustuksissa aika pienellä.”

Näiden päivien jälkeen muuten Suomessa lienee minun lisäkseni kymmeniätuhansia muitakin, jotka tietävät, mitä on alijäähtynyt vesi. Käsittämätöntä, miten koko auto voi olla jääkerroksen peitossa kuin olisi jäänyt yöksi grönlantilaisen sadettimen alle. Kuskasin kolme kuormaa kamojamme varastoon ja joka välissä oli pakko pitää sisätilanlämmitintä päällä ja skrapata apinana ennen joka starttia. Toki auto huusi taas engine faultiakin, mutta rutiinit luovat turvallisuutta. 

Vessan retrohtava peili, anyone? Ei kerro, ken on maassa kaunehin, mutta joka aamu näyttää kyllä, ken ei.

“Tiesinhän minä, että tämä päivä koittaa.”

Saunarakennus kohoaa - korkealle

En kadehdi talomme pystyttäjiä enkä timpureita: oli sen verran arkangelit kelit, että näihin verrattuna ruotsalaisten suhtautuminen koronaa sairastavaan vanhukseenkin tuntuu lämpimältä. 

Saunarakennus kuitenkin kohoaa. Tämä projekti tulee kalliiksi, ja oikeastaan saunarakennus konkretisoi, miksi näin on: meille rakennetaan yhtä isoa taloa ja toista pienempää taloa. Piharakennus / saunarakennus tulee 18-senttiä paksusta hirrestä, materiaalina sama massiivikuusihirsi kuin päärakennuksessakin. Pesutilojen, olohuoneen ja saunan väliset seinät ovat 14-senttistä hirttä. joten onhan tätä massiivipuuta melkoinen metsä näissä taloissa. Tämä nielu sitoo hiilidioksidin lisäksi myös rahamme.

Pakkasen takia pystyttäjän silmämuna jäätyi ja hymy hyytyi.

“Meille rakennetaan yhtä isoa taloa ja toista pienempää taloa.”

Palavan rahamme monumenttia on hierottu jo kauan ja kauan sitten. Suunnitelmia on tehty säälittävästä naurettavaan ja kubistisesta karseaan. Ensin veivattiin tönön muotoa ja huonejärjestystä, sitten veivattiin varaston portaat huitsin nevadaan. 

Suhteellisen täräyttävältä näyttää myös saunarakennuksen korkeus: se on tosiaan piäni talo eikä mikään varastonruppana. Koska pilariperustus ja tuulettuva alapohja vaativat 80 senttiä ryömintätilaa, se tarkoittaa samalla, että lattiataso on pitkälti yli metrissä. Silloin ikkunoiden alareuna on pitkälti yli kahdessa metrissä, joten ilman tikkaita meitä ei tirkistellä. 

Mutta mikä se on tuo ruskea, joka sieltä loimottaa? Sehän on...

“Suunnitelmia on tehty säälittävästä naurettavaan ja kubistisesta karseaan.”

Ja vielä siitä korkeudesta: rakennuksen toisessa päädyssä on katos. Se muuttui autokatoksesta pienemmäksi, mutta ehkä myös monikäyttöisemmäksi katokseksi, kun ravan vaatimusvanne alkoi kiristää päätä. Ja korkeus mainittu jälleen: koska katos on avoin, maanpinnasta kattoon on tilaa 203479 metriä. Tai ainakin about 4 metriä. Jos siis tuohon joku noheva nikkariniilo osaisi tehdä silmää satuttamattoman toisen kerroksen, niin varastotilaa piisaisi. Tai voisihan siitä tehdä vaikka arktisen elämyslavan hypotermiaturisteille. 300 e / yö ja paleltuneet ruumiinulokkeet tarjoiltaisiin aamupalalla pekonina, nakkeina tai ties minä piirakoina. Taustalla soisi Sweeney Toddin soundtrack.

Vähän stressaan pesuhuoneen toimivuudesta. Sinnehän tulee suihkun lisäksi myös lavuaari ja vessanpönttö. Kyllä, vessanpönttö. Rouva sieltä sortoniemeläisestä mutteripannusta ulisee, että jos Martti-vainaa kuulisi tämän, Martti kuolisi tähän eikä siihen rotanmyrkkyyn karjalanpaistissa. Miksi sitä pitää saunassa kakkia, eikö mikään ole enää pyhää? Se Seks Pistolssikin yritti pitää konserttia ja valot pidetään päällä, kun tukisukkia riisutaan. 

... vessanpöntön ruskeanlämmin hohde. Jesmiina-Ladygagaque unohti taas vetää pöntön ja nyt siellä kelluu nestorin miikkulainen.

“Miksi sitä pitää saunassa kakkia?”

No rouva hyvä. Tuossa aiemmin sanoin, että meille hupsistakeikkaa tuleekin tällainen toinen pienempi talo. Ja talossa on hyvä olla vessa. Mutta koska neliöitä on rajatusti, niin pönttö pesuhuoneessa säästää tilaa. Tarkoitus ei tokikaan ole soittaa udmurtialaista rektaalipolskaa samalla, kun muu perhe nauttii löylyistä. Sen sijaan esim. vieraiden tai tuttujen majoittamisen kannalta on ihan kätevää, että piharakennuksen asukas voi tehdä tarpeensa muualle kuin kamiinaan tai naapurin mangopuskaan. No ei mango oikeasti ole puska, se on nisäkäs.

Ihan itte muuten veivattiin postiloora telineeseen. Kadunnumero ei ole oikeasti kasi, mutta ei sitä raaski poiskaan ottaa, kun ilmaiseksi saatiin.

“Voi tehdä tarpeensa muualle kuin kamiinaan tai naapurin mangopuskaan.”

Sen verran kapoinen tila pöntölle saattaa jäädä, että mitään aistillista lasitiiliseinää ei näkösuojaksi saa. Verho? Pino tyhjiä maitopurkkeja? Laama?

Jos pöntön lisäksi pesuhuoneeseen / minikeittiön yhteyteen tulisi pyykkikoneliitäntä, niin pihapiirissämme olisi ihan kivan kokoinen yksiö. Olohuone minikeittiöllä 15-18 neliötä (riippuen, jääkö suunniteltu varasto rakennusvalvonnan tarkastuksen jälkeen paikalleen) sekä n. 8 neliötä kylppäriä ja saunaa. Kai siinä jo asuisi. Ainakin me mielellämme, jos tästä muuttorumbasta nyt jonnekin ensin selvitään. 

 

“Tämä projekti tulee kalliiksi.”

 

Äijiä katolla - äijiä maassa

Jouluun saakka stressasin, kun satoi koko ajan. Joulun jälkeen stressasin, kun tuli ja tulee lunta metrin päivässä. Sitten kun ei ihan joka päivä enää tuiskunnut, pukkasikin sellaiset pakkaset, että alapohjan teipit eivät tykkää tarttua. Mutta kuten viime viikolla kirjoitin, ei ehkä aleta odottelemaan plussakelejä. Nyt teipataan beibe!

Ukkoja on kuluneella viikolla ollut parhaimmillaan tontilla seitsemän: kolme pystyttäjää, pari timpuria ja pari kattokassista. Kattopellithän ovat olleet tontillamme jo miltei parisen kuukautta, mutta kun aluskate saatiin vasta aatonaattona ja ruoteet nyt, niin eipä peltejäkään voitu aiemmin asentaa. 

Nyt sitä peltiä kuitenkin on, jee! Mehän tällaisinä piipertävinä hippiboheemeina ajattelimme taloomme havunvihreää kattoa ja sellaisena se on lupakuvissa. Kyseinen väri olisi kuitenkin kustantanut yli puolikkaan touhutonnin enemmän kuin tylsänharmaa (Tikkurilan värikartassa “Norsun persnöyhtä”), joten päätimme säästää. Tosin säästäminen ja rakentaminen sopivat yhteen suunnilleen yhtä hyvin kuin Venäjä ja sateenkaarilipun heiluttaminen Punaisella torilla. 

“Norsun persnöyhtä”

Kiitos hankien korkeiden nietosten, pientä arpapeliä päästiin pelaamaan myös rännien syöksytorvien kanssa: kattofirman päällysmies kyseli, onko syöksytorvien paikkoja tiedossa, kun niitä ei ole julkisivukuvissa, joiden mukaan yleensä kuulemma mennään. Kaivelin LVI-asemakuvan esille ja koetin sieltä tulkita asiaa. Varmistin myös maaurakoitsijalta, että ovat tehneet hommansa piirustuksen mukaan ja kävin tontilla tekemässä kattomiehille selkoa. Koetin parhaani mukaan pitää huolen, että yksi ränni päättyy keskelle olohuonetta, toinen on liesituulettimessa ja kolmas sohvalla. Jätin viimeisen tulkinnan kuitenkin vastaavalle työnjohtajalle. Hänellä saattaa olla enemmän kompetenssia sanoa jotain fiksua asiaan. 

Ja voi jetin perse tätä lunta. Nyt sitä ei ole enää paljonkaan tullut, mutta sitä on jäänyt. Saunarakennuksen hirsinippujen väliin jäänyt lumi oli päässyt pakkautumaan ja tiivistymään suunilleen neutronitähden tiheyteen. Muovisella lumilapiolla fossiloituneen hangen hakkaaminen vaikutti suunnilleen saman verran kuin krokotiilin koputtelu höyhenellä. 

Seija Ala-Kautta hankki takkinsa Tampereen Rouvainpukimo Osakeyhtiön poistomyynnistä v. 95 eKr (ennen Kuin rakennettiin). Seija Ala-Kautta on niin kuuma beibeli, että jos olisi yhtään kuumempi, lumityöt olisivat hoituneet silkalla Seijan läsnäololla.

“Väliin pakkautunut lumi oli päässyt pakkautumaan ja tiivistymään suunilleen neutronitähden tiheyteen.”

Avuksi tuli jokin rakennustelineen osa, painava ja epäkäytännöllinen jönkki, jolla jöhnimme hankea hajalle. Kun olimme lähes kaiken saaneet nuijittua, huomasimme, että naapurilla olisi ollut autokatoksessaan kunnon rautalapio. Sillä loput. Pikku visiitti venähti parituntiseksi. Kiitti talvi. Kiitti taas.

Tässä on jönkki. Sillä jöhnitään. Sama selitys kelpaa myös, kun joku kysyy, mistä lapset tulevat.

“Pikku visiitti venähti parituntiseksi.”

Piharakennus on vihdoin noussut kiitettävästi. Siitä tulee hmmmm öööööö tota miten sen nyt sanoisi, aika korkea. Se on meistä loistavaa, mutta saa nähdä tuleeko vihainen ukkeli rähjäämään tästäkin. Piharakennuksen etupuolen avoin varastokatos on neliöissä pieni, mutta kuutioissa iso. Kappas kun ensinnäkin on sitä ryömintätilaa 80 senttiä, sitten eristettä 40 senttiä ja sitten vasta alkaa lattia. Toisin sanoen kylppärin ikkuna on jossain pitkälti yli kahdessa metrissä. Sieltä ei Mauno Menninkäinen suihkuun kurki. Mutta hyötykäyttöön tuo tila kannattaa ottaa, joten varastotila kannattanee laittaa kahteen kerrokseen. Parista metristä on mukava pudotella sirkkeleitä ja ruohonleikkureita. Laitan tähän kuvan josta asia selviää paremmin:

Tossa vasemmalla ja sit myös kannattaa katsoa toi.

“Varastokatos on neliöissä pieni, mutta kuutioissa iso.”

Rrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrraksa-auto oli yhden iltapäivän Prisman autohallissa sulamassa. Vaikka hinausta ei olekaan tarvittu pariin viikkoon, kaikkea muuta pientä kivaa pakkasylläriä on saatu: engine fault -valo on silloin tällöin syttynyt ja uudelleenkäynnistyksen jälkeen onneksi sammunut. Myöskään ovet eivät aina mene lukkoon (ihan vinkkinä kaikille blogiani lukeville rosmoille). Prismassa lämmittelyn jälkeen isoimmat viat ovat sentään pysyneet (lähes kokonaan) poissa. 

Rrrrrrrrrrraksa-autoa on käytetty muutaman muuttokuorman roudaamiseen. Taloa tarttisi tyhjentää, mutta 20 banaanilaatikollista on kuin Trumpin (muistatteko tyypin?) valeet yhdessä Fox Newsin haastattelussa: onhan niitä paljon, muttei tunnu vielä missään. Kirjoja, pelejä, soittimia, säkkituolia ja suppilautaa on jo kuskattu, mutta ei se kodissamme näy. Ehkä seuraavan sadan autollisen jälkeen kodissamme alkaa kaikua jo vähän enemmän. 

Talvirakentamista, saatana! Anteeksi kirosana, perkele!

“Engine fault”

Vinkki muille (tyhmille) rakentajille, joiden mielestä puinen tuulettuva alapohja on paras keksintö sitten kokaiinin. Miettikää loppuun asti. Me emme sitä tehneet. Naureskelimme muutamalle saamallemme mielestämme kalliille perustustarjoukselle. Noh, tähän kun laskee paalutuksen ja takan perustuksen ja kaksi timpuria jöllimässä pari viikkoa teippiä minihameen korkuisessa tilassa, niin aika kovat kustannukset tällekin tulee. Mutta hei, ei tule betonia! Laitetaan vielä eristeeksi nyhtökauraa, niin ensi vuonna hautakiveeni voi kaivertaa, että rakensi ideologisista syistä ja kuolinsyyksi sama. Jos teräspaaluille olisi laitettu ontelolaatat, niin sekä takan perustus että timpurien kyykkyhambo olisivat jääneet pois. Mutta hei, nää olisi pitänyt tietää. 

Seija Ala-Kautta meinasi tuoda yhden satsin kolmionmuotoisia laudanpätkiä saunapuiksi. Olivat kätevästi valmiina pahvilaatikossakin. Kysyttiin kuitenkin varmuudeksi. Tulevat ikkunoiden päälle. Ei poltettu.

“Kaksi timpuria jöllimässä pari viikkoa teippiä minihameen korkuisessa tilassa.”

Hyvää on sentään se, että alapohjan laudoista tulee niin paljon laudansilppua, että saunaa kehtaa lämmitellä sumeilematta muuttoon asti. Ja se muutto on niin pian, että en taaskaan halua ajatella asiaa enempää. 

“Ja voi jetin perse tätä lunta.”

Koti tyhjäksi - kuukausi aikaa

Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme. Salaa toivoin, että tätä roikotusta olisi jatkunut vielä pidempäänkin; vaikka lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia siitä lähtien, kun olemme kotimme myynnistä sopineet rakennusyhtiön kanssa, asian realisoituminen tuntuu niin pahalta, että se ei oikein tunnu miltään. 

Tontillemme tulevan kerrostalon suunnittelu on - valitettavasti koronasta huolimatta - edennyt ja tästä täytyisi lähteä helmikuun lopussa. Hyvää on, että jokin asia saa päätöksensä. Huonoa on, että kaikki kamamme siirtyvät varastoon ja me tilapäiseen majoitukseen. Muutama kuukausi lisää, ja olisimme saattaneet voida muuttaa jonkinlaiseen piharakennukseen, mutta ihan ei letku niin pitkälle venynyt. Ensimmäiset muuttolaatikot on jo viety, viimeisiä kyyneleitä tuskin nähdään vielä pitkään aikaan. 

“Ei lapset, enää meillä ei ole kotia, mutta luin justiin internetistä, että lumeen kaivautumallakin voi elää hyvää ja laadukasta elämää monta kymmentä minuuttia.”

  

“Lasten syntymäkoti onkin tehnyt hidasta kuolemaa jo vuosia.”

Lapset ovat ottaneet asian meitä paremmin - alkushokin jälkeen. Työkoneista koko elämänsä meuhkannut poikamme haluaisi olla katsomassa, kun talomme puretaan. Meistä vanhemmista voi olla vaikea saada seuraa.

Timpurit teippaa tykimmin

Timpurit tulivat tosiaan tiistaina työmaalle toteamaan tuusaamisen turhaksi: kun alapohjan laudat tulivat tontille vasta perjantaina, niin aika pehmeä lasku heillä oli meidän hommiimme, mikä oli sekä meidän että heidän kannaltaan harmi. Lauantaina pääsivät vihdoin asiaan ja minä kantamaan rikkani rokkaan, korteni kekoon ja mattini teppoon. Koska vastaava ei vastaa viikonloppuna, häiritsin suoraan Eurohongan Akia ja sain kuin sainkin välittömästi vastauksen timpurien tarpeisiin - kukapa sitä nyt viikonloppuna kelkkaillessaan muuta haluaisikaan tehdä kuin vastailla kysymyksiin alapohjan ilmansulkupaperista ja teipistä. 

Ja se teippi. Vahvimman suosituksen sai Tesconin teippi ja sitäpä ei ihan naapurin Siwasta löydykään. Ei edes Prismasta. Eikä sen puoleen K-raudastakaan. Eikä Terrastakaan. Ei edes Bauhausista. Rönkköperän Joosuan sekatavarakaupastakin kysyin, mutta hyllyssä oli vain lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti. Makuasia, kummassa on parempi soundi. 

“Meikäläinen laminoi, meikäläinen teippaa. Meikäläisen mielenterveys huutaa kohta heippaa.”

 

“Lumikon peräsuoli ja Arja Korisevan kasetti”

Lopulta Starkista tärppäsi. Lähimpään Starkkiin saikin ajella puoli tuntia, toki kunnon tuiskussa. Kannattiko, kysyy arvon keinosiemennysneuvos sieltä hyyppäläisen navetan tilatankista. Arvon neuvos, kannatti. Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista ja pääsimme hinnastakin yksimielisyyteen. Meinasin nimittäin saada itkukohtauksen teippirullan hinnan nähtyäni ja kymmenkertaisen itkukohtauksen joutuessani ostamaan niitä kymmenen. Ehkä iso (tai no, lyhyenläntä) mies itkemässä hellytti tai meininki oli muuten vaan reilu, mutta vähintään bensarahat ja paketillisen nessuja säästin saamallani alennuksella. Eheyttävä kokemus kaltaiselleni herkälle lyyrikolle, joka on kärsinyt enemmän kuin kukaan koskaan missään. 

Timpureiden ensimmäinen homma on siis laittaa alapohja kuntoon: ilmansulkupaperi ja teipit, jyrsijäverkko ja pohjalaudoitus. En kadehdi urakan alkua näissä pakkasissa enkä sen puoleen työasentojakaan - 80 sentin ryömintätila ei ole mikään varsinainen messuhalli. Viikonloppuna veimmekin miehille kaffea ja pullaa. Mutta heti sunnuntaina onnistuin mokaamaan: unohdin sokerin. Säikähdin, että nyt tulee tekstarilla ilmoitus työsuhteen päättymisestä, mutta selvisivät kuulemma ilmankin. Vähän jäi kuitenkin kalvamaan omaatuntoa. 

Siinä sitä olisi: tonnilla teippiä ja lopuilla irtokarkkia.

“Rakentajapalvelusta saamani palvelu oli erinomaista.”

Ikinä ei kuitenkaan ole ihan täysin hyvä, ei nytkään. Pakkasella ei sada vettä, se on hyvä. Mutta pakkasella ei myöskään (kallis mutta hyvä) teippi tartu toivotusti. Ei kuitenkaan oikein viitsisi odottaa plussakelejä teippien takia, eli tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!

Kyökkityötä

Operaatio Ikean keittiökin sai vielä jatkoa. Jo kauan sittenhän kirjoitinkin siitä, miten Ikean keittiöviikot loppuvat. Meidän elämämme on kuitenkin loppumatonta keittiöviikkoa. Piipahdimme nimittäin Ikeassa (taas kerran, yllätys) lounaalla Seija Ala-Kauttan kanssa. Samalla ajattelimme hiotuttaa timangisen keittiösuunnitelmani ammattiauttajalle lopulliseen loistoonsa. 

Lapsetkin pääsi kuvaan: vasemmalla Nonstoppolos, oikealla Perintörinsessa.

“Tarttuu minkä tarttuu, mutta nyt teipataan!”

Suunnittelijahan olikin melkoisen pätevä tapaus ja paiski hommia hartiavoimin. Muu ei olisi mokieni korjaamiseen riittänytkään. Lähdimme kuitenkin mukanamme erinomaisesti viimeistelty ehdotus kotimme keittiöksi. Se oli ihan ihanaa, mutta tällä kertaa Ikean lihapullat olivat vähemmän lihan lihanaa. Koska äskeinen sanaleikki oli huonompi kuin viikon sateessa seissyt pahvilaatikko, selkiytän tarinaa otsikolla

Ikean lihapullat ja lihattomat pullat

Lähdetään siitä, että Ikean lihapullat ovat klassikkoannos. Lähdetään myös siitä, että vuonna 2020 on lihan sijaan tarjolla paljon muutakin nyhtöä, härkistä, beyondmeatia ja ties mitä muuta. Ikea on ruotsalaisella nokkeluudella markkinoinut omia lihapullan korvikkeitaan lihattomina pullina. Me tilasimme sellaiset linjastolta. Maskin takaa mumistu “lihaton pulla” kuulostaa kuitenkin yllättävän samalta kuin “lihapulla”. Kun siis koetimme vähentää lihansyöntiä, sen seurauksena minä söin lihapullat ja puolisoni annos aiheutti ruokahävikkiä. Montakohan puuta pitää lahjoittaa ja vuohta istuttaa tämän kompensoidakseen?

Tähän kuvaan on piilotettu 7 lihapullaa sekä 15 Beatlesin kappaletta. Löydätkö ne kaikki?

“Ikean lihapullat ovat klassikkoannos.”

Siis herr Torbjörn ja fru Lillemor Ikea: Voisiko tuon nokkelan lihattoman pullan sijaan tuotteella olla jokin vähän paremmin lihapullasta erottuva nimi? Teillähän niitä keksitään muutenkin joka päivä. Tässä omat ehdotukseni:

Vegestikel

Kaurakassinen

Hernekelkeri

Rehumiitles

Mulgusgulgus (eikö kuulostaisikin kivalta, jos tilaisi “kaksi mulgusgulgusta bulgurilla ja kuskusilla. Juomaksi kuusi punatulkkua” (se on drinksu, sä et tiedä sitä, Nykissä me niitä vedettiin). 

Tai sitten ihan vaan kasvispullat. 

- Ai liha? 

- Eiku kasvis? 

- Mutta kasvikset on eläinten ruokaa! 

- Niin on eläimetkin. 

- Ooksä joku vegaanisivarilumihiutale? 

- En. Mä oon RRRRRRRRRRRRAKSAAJA ja mä syön mulgusgulgusia, jos mua huvittaa.

- Ai. Sori. Mä meen nyt nylkemään mun ahmaa. Ajoin sen moottorikelkalla kuoliaaksi, koska tosimiehet tekee niin. 

Ja tähän kitarasoolo.

“Pitkään saatiin roikkua rakkaassa kodissamme.”