Ääneneristysselvitys - hiljaa, hiljaa, meikäläinen kajahtaa!

Ei ne talon seinät taida nousta. Korjaan, hirsiseinät. On se hirsi niin huono materiaali. Tällä kertaa asiaa viivytti ääneneristysselvitys. Kanssarakennuttajattareni(!) ja vastaava työnjohtaja olivat palaveeraamassa rakennusvalvonnassa. Saivat osakseen fiksua, asiallista ja kannustavaa toimintaa ja puhetta rakennustarkastajalta, siitä täytyy kiittää. Mutta koska Finavian laskelmien mukaan talomme kuuluu joskus tulevaisuudessa Lden 50 -lentomelualueeseen, niin selvittäähän sekin pitää.

Siispä puhelin kauniiseen, koskaan oikeaa työtä tekemättömään käteen ja soitto insinöörille, joka laskee. Ja laskuttaa - joskin raksamaailman mittapuulla ihan kohtuulliseksi. Jäi vielä toisen lapsen toinen munuainen panttaamatta.

Naapurin Ossi-Miguel oli taas ottaut Lidlin telineestä väärän rollaattorin.

“On se hirsi niin huono materiaali.”

Ensimmäinen versio laskelmasta tuli jo seuraavana päivänä. Ensimmäinen versio siksi, että pällini repesi ja repäisin ihokkaani. Laskelmassa kun suositettiin sisäpuolista lisäeristystä. Hirsitaloon. Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy. Jos sisäpuolelle vaaditaan lisäeristystä, niin laitetaan sitä sitten myös ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Lopulla irtokarkkia.

Vaikka arvon lukijalle asia ei todennäköisesti välitykään, osaan tarvittaessa kommunikoida ihan asiallisestikin. Siispä ihan asiallisestikin kysyin, voisiko laskelman laskea uudelleen niin, että lisäeristystä ei tarvittaisi sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana! Kaivelinpa avuksi vielä paremmin äänieristettyjen ovien ja ikkunoiden desibelimääriäkin, lähetin tiedot niistä laskijalle ja ristin käteni Ivaloa myöten.

Ilmainen vinkki: siinä on melkoinen volyymiero, harrastaako naapuri ikebanaa vai naapurin Ike baanaa.

“Sen verran ituhippaava hihhuli minusta on näköjään tullut, että ei käy.”

Parin päivän päästä laskelma (ja lasku) kilahti sähköpostiin. Nyt oli tarjolla toinenkin vaihtoehto: paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan. Nyt oltiin sitten taas rakennusvalvonnan armoilla. Ytimekäs viesti ja selvitys liitteeksi:

Hei!

Pohditte hirsitalon ääneneristävyyttä taannoisessa palaverissa Seija Ala-Kauttan (nimi muutettu) ja Wolfgang Hinterunter-Überkugelschreiberin (nimi ei muutettu) kanssa. Asiasta liitteenä selvitys.

Vaihtoehdoista nro 2 eli paremmin ääntä eristävät ikkunat ja yläpohja kuulostavat korviini fiksulta. Sisäpuolista eristystä (vaihtoehto 1) emme haluaisi.

Kuulisin mieluusti kantasi asiaan mahdollisimman pian, jotta pääsisimme projektissamme eteenpäin.

Ystävällisin terveisin,

S.O. Mevaikuttaja 

Viesti lähti sunnuntai-iltana. Ytimekäs vastaus tuli maanantaiaamuna klo 7.58(!):

Hei

Hankkeessa voidaan edetä VE 2 mukaisesti

Ystävällisin terveisin,

Caspar-Violon de Saint Etienne du Exupéry Dumais (niitä Päntäneen Saint Etienne du Exupéry Dumaiseja)

rakennustarkastaja

Rahalla siis sai kuin saikin jatkoaikaa kujanjuoksullemme.

Ja sitten tunkikin tämä korona sisäpuolelle, ulos, keskelle, väliin, koilliseen ja vaihtoaskel hyppy saatana!

Tontin myyjän mukaan "naapurustossa välillä puuhaillaan kaikenlaista pientä talkoohengessä".

“Paremmat ikkunat ja ovet sekä ääniloukut yläpohjaan.”

Voi vee vee vee! - waiting waiting waiting

Ihan mahtavaa tämä odottelu! Tai siis kahden vuoden odottelu. Tai kahden ja puolen vuoden odottelu. Pikkujuttujahan nämä toki ovat. Talo, koti, tontti, mitä niitä nyt on.

Kevät 2017

Ensin odoteltiin, millaisia suunnitelmia suuri ja mahtava rakennusyhtiö oli tehnyt havittelemilleen naapuritonteille (kuusikerroksinen kerrostalo), sitten odoteltiin saman rakennusyhtiön tarjousta meidän tontistamme (huono), sitten odoteltiin muuten vaan.

Nico-Kimi odottaa, että betoni kuivuu.

Kesä 2017

Saatiinkin suurelta ja mahtavalta rakennusyhtiöltä parempi tarjous tontistamme ja päätettiin myydä.

Syksy 2017 

Solmittiin esisopimus tonttimme myymisestä (ja lastemme synnyinkodin jyräämisestä). Itkettiin. Alettiin odotella kaavaprosessin alkamista kaupungin koneistossa.

Seija-Quinoa odottaa, että lähestyvä jyly tarkoittaisi paalutuskoneen saapumista tontille.

Kevät 2018

Odoteltiin, alkaako kaupunki kaavoittaa tonttia, jonka toivoimme voivamme ostaa nykyisen tilalle.

Kesä 2018

Odoteltiin tilaamiamme makkaraperunoita Ismon grillillä.

Ramses-Gandalf von Knösselberg odottaa, että emännän iltaviskiin sekoitetut silmätipat alkaisivat vaikuttaa.

Syksy 2018

Odoteltiin, milloin nykyisen kotimme tontin kaavamuutos valmistuu, milloin siitä saadaan kaupat tehtyä ja milloin sen seurauksena pitää hilpaista kapsäkkien kanssa kaivurien tieltä.

Odoteltiin myös, miten havittelemamme uuden tontin kaavamuutos etenee.

Dirrt69Boy odottaa, että joku ottaa kuvan räppilevyn kanteen, koska oikea jalka on just niinku pitää.

Joulu 2018

Nykyisen kotimme tontin kaavamuutos meni läpi. Jee! Saadaan rahaa.

Eiku.

Naapurit valittivat kaavamuutoksesta hallinto-oikeuteen. Ei saadakaan rahaa.

Odoteltiin, että paha mieli menisi ohi. Ei mennyt. Joulu kyllä meni.

Lauri Liito-orava odottaa, että metsurin sahasta loppuu bensa. 

Kevät 2019

Odoteltiin havittelemamme tontin kaavamuutoksen valmistumista.

Odoteltiin iiiiiiiihan rauhassa naapureiden tekemän valituksen ratkaisua hallinto-oikeudessa.

Yks Ilpo Punavuoresta vaan odottaa, että Glorian koti tekisi jutun uudesta, monoliittisesta wc-istuimesta.

Kesä 2019

Havittelemamme tontit tulivat haettavaksi. Haimme. Odottelimme. Saimme.

Game of Thronesin sen jalattoman hemmon näköinen hemmo odottaa, että joku rakennusalalla olisi epähuomiossa mukava. 

Nyt

Naapureiden valitus kaatui hallinto-oikeudessa. Odottelemme, hakevatko valituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Me odottelemme. Jos et tiedä mitä, palaa suoraan lähtöruutuun kulkematta vankilan kautta. 

Olemme toki lähteneet viemään uutta taloprojektia eteenpäin (siitähän tämä blogi kertoo, yllättäen). Odottelemme tällä hetkellä myös, mitä tulevan tontin naapurit sanovat toiveestamme saada rakentaa hieman kaavassa sallittua lähemmäs tontinrajaa.

Vastaava mestari on syyslomalla. Odottelemme, että palaa lomalta.

Jasmique-5G odottaa, että tulisi 6G.

Kodotus eli kodin odotus. Tuli valittua turhankin osuva nimi blogille.

Seuraavan blogin nimeksi tulee "järjettömän suuri ja lyhyessä ajassa tapahtunut vertaansa vailla oleva menestystarina".

Kuvat: Pixabay

Ei kelpaa! - pohjapiirros meni uusiksi

Oman elämänsä arkkitehti ja rakennusvalvoja tässä heippa! 

Meillä oli mainio tupa suunniteltuna. Ainoa ongelma oli, että se ei kelvannut rakennusvalvonnalle. Niitä setiä ja tätejä kannattaa vissiin joskus totella.

Ensin meni uusiksi saunarakennus. Ja nyt siis ihan päärakennuskin.

90-luvulla rakennettu naapuritalo on aikoinaan saatu rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta. Me olimme ajatelleet omaa taloamme neljän metrin päähän omalta puoleltamme. Yhteensä siis 7 metriä. Kyllä, ei siis kahdeksan. Ja seitsemän metrin päähän naapurista oli piirretty pari makuuhuonettamme ikkunoineen. Juu, oli paloikkunatkin. Tämä ei kelvannut, koska asuinhuoneen ikkunan edessä pitää olla 8 metriä tyhjää tilaa.

Ja koska kirjoituksen teemana on asiat, jotka ovat liian lähellä, kuvituksenakin on kuvia, joissa jokin on liian lähellä jotain muuta. Ensimmäisessä kuvassa hammasharja oli liian lähellä vessapönttöä. 

Tässä kuvassa tulenliekki on liian lähellä talomme omarahoitusosuutta.

Talon siirtäminen sinänsä ei suoraan onnistu, koska toisella puolella tulee uutta probleemaa: autokatos ja saunarakennus tulevat liian lähelle. Tämän siitä saa, kun rakentaa sikiön mykiön kokoiselle tontille.

Rakennusvalvonta hyväksyy muiden kuin asuintilojen rakentamisen kolmen metrin päähän rajasta - edellyttäen, että naapuri siihen suostuu. Nyt olenkin istunut viikon aikana varmaan parikymmentä tuntia piirtämässä uutta pohjaa millimetripaperille. Tai siis kolme tuntia olen piirtänyt ja 17 kumittanut.

Tässä kuvassa imuri on liian lähellä kaakaojauhetta.

Sinänsä kyllä risoo aika rankasti, kun kuvittelimme meillä olevan selkeän, avaran ja toimivan pohjan. Nyt meillä onkin edessä uusi yritys. Ja vaikka pohja kelpaisikin rakennusvalvonnalle, on sen kelvattava vielä naapureillekin, jos meinataan saada rakentaa edes jotain alle viiden metrin päähän tonttimme rajasta.

Olisi tämä helpomminkin voinut alkaa. Pian ne alkavat varmaan väittää, että sitä strutsifarmiakaan ei saa perustaa autokatokseen. Nimim. "Lähetänkö Wuzimban takaisin Namibiaan?"

Tässä kuvassa banjo on aivan liian lähellä ihmiskuntaa.

Onko tontti? - Skenaario 2

SKENAARIO 2 - ON TONTTI!

Talofirman Myyntiedustajaa kouraisee syvältä, kun hän tajuaa, että asiakkaalla on tontti

Kuva: MichaelGaida / Pixabay

(Lue täältä siitä tragediasta, että tonttia ei ole)

Asiakas astuu Talofirman ovesta sisään. Talofirman Myyntiedustaja laittaa luomuginsengjuuriteekupillisen pöydälle ja rientää asiakasta vastaan.

Asiakas: “Hei. Ollaan tässä pohdittu talon rakentamista.”

Talofirman Myyntiedustaja: “No ensiksihän pitää olla tontti, sitä ennen ei oikeestaan kannata alkaa mitään suunnittelemaan. Ilmansuunnat, rakennusoikeus, pohjatutkimus, Suomen pääseminen Euroviisufinaaliin, nälänhätä. Nää ainakin pitää olla ratkaistuna ennen kuin kannattaa tota meidän kahvaa kiskaista, ja netissähän voi käydä meidän sivuilla ja facebookissa. Ihan yhtä hyvää palvelua saa. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä on tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Hirveen moni haaveilee siitä talosta, mutta etenkin täällä pääkaupunkiseudulla tonttimaata on tosi vähän ja sekin on yleensä rämeikköä. Alligaattoreita siellä ojat täynnä ja malaria leviää. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Mutta meillä on tontti. Kasvukeskuksessa radanvarren pikkukaupungissa kirvesvarsitontti, rakennusoikeus 150 neliötä ja 30 neliötä talousrakennus. Nykyinen talo myyty voitolla, ja rahat on satasen seteleinä tässä vyölaukussa. Tai osa rahoista, tässä nyt on vaan kuusisataa tonnia etumaksua varten.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Se oma talo on kyllä ihana haave, mutta suoraan sanoen kaikkien ei edes kannata rakentaa. Se on se meidän firman talossa asuminen sellainen laji, että siinä ei kaikki pärjää. Joka aamu pitää koolata vähintään pari tuntia ja illalla laittaa smyygejä maalämpöpumppuun. Että jos palataan sitten, kun teillä on se tontti?”

Asiakas: “Meillä. On. Tontti.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ai te ootte vielä siinä, oottakaas, mä kysyn tähän apuun Jereä. Jere! Tuotko sen sähköpiisk… SIIS ONKO TONTTI?”

Asiakas: “Joo.”

Tässä vaiheessa keskustelussa seuraa pieni tauko, kun Talofirman Myyntiedustajaa elvytetään. Mikään ei tunnu auttavan, kunnes Jere keksii kuiskata Talofirman Myyntiedustajan korvaan “ne ei lukeneet pienellä painettua sopimusehdoista”. Talofirman Myyntiedustaja, joka oli jo matkalla kohti liekehtivää porttia, jonka päällä punainen silmä häntä tuijottaa, palaa korahtaen elävien kirjoihin.

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti. Anteeksi, mua saattaa alkaa spontaanisti itkettää. Älkää antako sen häiritä. Tontti. Tajuatteko, miten ihana sana se on? Tontti! Jos sopii, niin piirrän teille tässä nyt heti tähän laattalattiaan, jolla näköjään vielä makaan, kuolallani ensimmäisen luonnoksen talostanne.

Asiakas: “No ihan alustavasti vasta tultiin kysymään, löytyykö teidän firmalta edes kiinnostusta tähän projektiin.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Siis teillä on tontti! Tajuatteko? Se tarkoittaa, että antaisin vaikka vasemman keuhkoni asiakkuudestanne. Oikea keuhko onkin erään tuusulalaisen hirsitalon seinällä. Luulevat sitä Kuutti Lavosen maalaukseksi. Nonni, siinä se olisi. 143 neliötä, pihasauna, olokeittiö, jossa aamiaiskaappi ja vähän taidetta talon puolesta seinällä, vanhempien makkari omassa rauhassaan, jos joskus lauantaisaunan jälkeen tulee sensuaalitoiminnalle tarve ja kääntymisympyrä vessassa, jos käy Jehovan todistajia. Laitettaisko me nimet paperiin? Tai ihan voidaan kirjoittaa kuolallakin näille laatoille.”

Asiakas: “Kyllä me ensin kilpailutetaan pari varteenotettavaa vaihtoehtoa…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Ette te mitään kilpailuta! Siis tiesittekö, että noi muut firmat on oikeasti huumekauppiaiden hallussa? Ja ne tekee talonsa ydinjätteestä! En haluaisi kertoa tätä, mutta olen kuullut, että ne kaikki ovat menossa konkurssiin. Ihan vain näin teille sen kerron. Ja nimettömänä suomi24:n keskusteluissa. Ja vauva.fi:ssä. Kyllä nyt kannattaa tehdä kaupat meidän kanssa, meidän puu on tiukkasyistä pohjoisen Romanian jätteenkäsittelyalueen mäntyä.”

Asiakas: “Ei me kyllä vielä…”

Talofirman Myyntiedustaja: “Jere! Otatko sen mun mummon pakkasesta? Eiku äidin puolelta. Kuulkaa, minä laitan tämän mummon tähän kaupantekijäisiksi. On kuulkaa hyvä leipomaan. Tai oli. Että mitenkäs, laitettaisiinko me nimiä tähän paperiin?”

Asiakas: “No pitää vielä harkita asiaa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Rouva siinä vieressä näyttää olevan mietteissään. Kipristääkö vatsaa? Voi liittyä pernan toimintaan. Minäpä revin vatsani auki paljain käsin ja saa siitä rouva uuden pernan. Tai vaikka varalle, jos oma jää zumbaan. Kas siinä. Oho, lipsahti kädestä. Varo Jere, siinä ovensuussa on vähän liukasta! Että alettaisiinko me tämän jalomielisen eleeni jälkeen nyt laittamaan niitä nimiä paperiin?”

Asiakas: “Kyllä me taidetaan nyt käydä ensin siellä Prismassa.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Älkää menkö! Kun teillä on se tonttikin! Minä lupaan käydä varastamassa seuraavan vuoden ajan kaiken tarvitsemanne Prismasta tai noista muista mainioista S-eturauhaskaupoista, jotka on niin mainiosti saatu sijoitettua aina kaupunkien parhaille paikoille ilman mitään lobbaamista tai kunnallispäättäjien “seminaarimatkoja”. Mutta laitetaan nyt niitä nimiä saatana siihen paperiin!”

Asiakas: “Hei, älä roiku mun kauluksissa. Päästä irti. Jere, voitko lyödä tätä hullua sillä jäisellä mummolla.”

Talofirman Myyntiedustaja: “Äidin puolelta!”

Talofirman ovi paukahtaa. Asiakas on poissa. Talofirman Myyntiedustajan kuumat kyyneleet putoilevat luomuginsengjuuriteehen. Sekään ei auta. Tee on kylmää kuin vieressä lojuva jäinen mummo. Äidin puolelta.

Juuri ennen asiakkaan farmari-Skodan käynnistymistä toimistosta kuuluu vaimeasti “niillä oli tonttiiiiiiiiiiiiiiiiii!”

Karu totuus alkaa valjeta Talofirman Myyntiedustajalle: asiakas ei ehkä ostakaan taloa ensimmäisestä paikasta ensimmäisellä tapaamisella, vaikka hänellä on tontti!

Kuva: RobinHiggins / Pixabay