Viime viikolla maatöiden alettua oli sellainen pehmeän lämpimän luottavainen tunne: tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä. Vietimme poikani kanssa tontin reunalla kolmena päivänä yli kymmenen tuntia katselemassa kaivurin balettia ja saipa poikani kokeilla itsekin siirrellä soraa isolla kaivurilla kymmenisen minuuttia.
 |
| Harvoin tonnit ropisevat yhtä kuuluvasti kuin soraa kipattaessa tontille. |
Viime päivät ovatkin menneet puita pilkkoessa. Viisi koivua ja kolme kuusta tuottavat aika raamatullisen kasan klapia. Hikeä on valunut puolikas Genesaretinjärvellinen.
 |
| Ei mikään nyhtökauraa käristävä kertakäyttögrilli piknikillä. Näillä polttaa vaikka koko porotokan! |
“Tontilla tapahtuu jotain näkyvää ja homma on osaavissa käsissä.”
Tuttu kylmä möhkäle vatsanpohjassa teki kuitenkin aika nopsaan paluun, kun maatöiden jälkeen meillä oli yksi hiekkakenttä, mutta kolmetuhatta päätöstä jäljellä. Kunnolla kalman käsi kouraisi päivää ennen tiistaista aloituskokousta, kun saimme ensin kuulla, että meille oli löytynyt päärakennesuunnittelija (jee, bileet, kuoharii, vaahtobileet Ibizalla!) ja paria tuntia myöhemmin selvisi, että päärakennesuunnittelija ei halunnutkaan ottaa hommaa, kun teräspaalupilariperustus (kavereiden kesken Terspa) ei ollutkaan hänelle niin tuttua hommaa, että olisi halunnut leimaansa suunnitelmiin laittaa (nyyh, tää on aina tätä, tuokaa edes tylppä mora, kiljua!).
Lisäksi bongasin paalutussuunnitelmasta, että ulkoporeallasta ei paalujen väliin nykyisessä suunnitelmassa saada mahtumaan. Tilaa oli vain metri kahdeksankymmentä ja ulkoporeallas vaatii sen reilun pari metriä. Tämä on etenkin tärkeää, kun kaveripiiristämme on jo alettu buukkailla lillunta-aikoja. Meidän ei kuulemma ole pakko olla edes kotona samaan aikaan.
Näitä asioita veivattiin siis maanantaina ja tiistaina, kun torstaille oli jo paalutuskone buukattu. Ja sitten oli aloituskokous.
 |
| Jos voit lahjoa, lahjo. Jos jaksat kantaa, ota isompi pöytä. |
“Tuokaa edes tylppä mora!”
Asiallinen ja ystävällinen (ihan oikeasti, ei ironista pohjavirettä tässä) rakennustarkastaja kysyi alkuun, millainen rakennustapa meillä on kyseessä. Vastasin että paniikissa katastrofista toiseen. Tätä hän ei kuitenkaan tarkoittanut, vaan että onko avaimet käteen, muuttovalmis vai hautaanvalmis (juu, viimeinen oli ironiaa). Käytiin kokouspöytäkirjaa läpi ja merkattiin muistiin erinäisiä asioita, joita työmaalta tulee löytyä.
Niukka tunti tontilla meni ja ehdin töihin vain vartin myöhässä. Sopivina vapaahetkinä soittelin paaluttajalle (ei vastannut) sekä talotoimittajalle (vastasi, homma ok). Vastasi se paaluttajakin lopulta. Ymmärrystä löytyi: jos paalutus siirtyy, se siirtyy. Yhden tiistain aikana kun pitäisi saada samana päivänä buukattu perustussuunnittelija kirjautumaan Lupapisteeseen, tekemään muutokset paalutuskuviin ja lataamaan perustussuunnitelmat Lupapisteeseen. Se olisi suht nopsaa hommaa, kun yleensä aikajänne on kaikella tuntunut olevan viikko.
 |
| Tontti on tasainen kuin mieliala lääkityksen saamisen jälkeen. |
“Paniikissa katastrofista toiseen.”
Aika kiitettävän ketterää ja nopsaa toiminta on viime päivinä ollut. Oma veikkaukseni kuitenkin on, että ihan tällä viikolla ei paalu maahan junttaudu. Jos näin käy, seuraava aikaikkuna saattaa olla vähän matkan päässä. Ehtiipähän hengitys tasaantua, kun projekti on tähän mennessä ollut pelkkää eteenpäin viilettämistä. Hyvä pitää välillä vähän paussia. Käydään puolison kanssa vaikka taidenäyttelyssä, New Yorkissa ja terapiassa.
 |
| Tästä lisää myöhemmin, mutta nuoli osoittaa lattiamme tulevan koron. Protesteja odotellessa. |
“Hyvä pitää välillä vähän paussia.”
