Velco-korvausilmaventtiili - happea saunaan

Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu. Tätä supervoimaa minulla ei ole ollut aina, mutta raksaproggiksen myötä se on vähitellen kasvanut minussa kuin kryptoniittikertymä Teräsmiehen berberissä. 

Berberiä täytti esimerkiksi, kun IV-luthorimme asensivat jokaisen jonottajan toiveämpärit tuloilmaventtileiksi. Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa. Luulisi, että EU:n asetus silmävaarallisista epäesteettisistä objekteista kontrolloisi tällaisten ympäristökatastrofien oksen asentelua, mutta eivätpä meidän IV-banemme muutenkaan vähästä hätkähtäneet. Lautalattialle valuva vesikin on heille arkipäivää. 

Puolisoni Seija Ala-kautta valitsi kyllä verhojen värisävyt, mutta ei hirsiseinästä penetroituvaa pyllypömpeliä. Pömpelin narukin on kuin virtahevon hammaslankaa.

Tällä tragedialla oli kuitenkin onnellinen loppu, sillä prinssi nimeltä Velco (vähän kuin Nico, mutta tämä ei polta tupakkaa kutosluokalla takapulpetissa) karautti ratsullaan apuun. Peppupömpelit lensivät kaaressa varastoon ja tilalle tulivat linjakkaat, äänenvaimentimella ja termostaatilla varustetut korvausilmaventtiilit. Meillä kun on painovoimainen ilmanvaihto, niin esimerkiksi äänenvaimennuksella on aika iso merkitys, kun seinään porataan eskarilaisen mentäviä reikiä. 

“Kauhunhuutoni kiirii kaikuna edelleen jossain pakistanilaisessa vuorensolassa.”

Talon puolelle vetelin venttiilit itselleni tyypillisen harkinta-ajan (reilu vuosi) jälkeen. Sauna sen sijaan odotteli omaansa. Tänä keväänä sain sinnekin vetäistyä Velcon ja nyt itselleni tyypillisen harkinta-ajan jälkeen (niukka puoli vuotta) tein siitä tämän blogipostauksen. 

Nukkuva lapsi, virtaava vesi ja Velcon korvausilmaventtiili: kolme asiaa, joiden katselemiseen ei väsy. (san. Reino Melismaa) 

Itse asiassa Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa. Tein nimittäin ihan videon! Kyllä. Liikkuvaa kuvaa! Sen kesto on muutama minuutti, joten 2000-luvulla syntyneille video pitäisi toki jakaa 17:ksi tiktoki:ksi. Meillä ennen sotia syntyneillä ehkä keskittymiskyky riittää katsomaan koko kolmen minuutin videon ilman että välissä influensserin tarttee tanssia viraalia mainostanssia. 

Siispä. Tadaa. Siis klikkaat siitä keskeltä kuvaa punaisella pohjalla olevaa valkoista nuolta sillä "hiirellä":

Kunhan harkinta-aika oli ohi, itse asennus oli sangen nopea. Reikä oli seinässä valmiina ja se oli jopa oikean kokoinen. IV-pingviinit olivat asentaneet reikään ihan peruslautasventtiilin, joka nyt sinänsä kyllä täytti tehtävänsä. Velcon etuna oli kuitenkin äänieristys, säätyvyys sekä se, että saunan puolelle ei lautaseen kondensoidu vettä. 

“Kodotus-blogin viestintäimperiumi laajenee tämän postauksen myötä kohti uutta mediamuotoa.”

Mielenkiintoinen yksityiskohta videossa on, että IV-kissanaiset olivat löytäneet jostain kymmenen vuotta vanhaa sinistä putkea, jota asensivat seiniimme. On toki hienoa, että hemmot ajattelevat ekologisesti ja kierrättävät kaiken, mutta toisaalta samat hemmot kierrättivät loskan katoltamme vedeksi lattiallemme. On ne kultia. 

Ainoa oikea äänenvaimeniin on sellainen, jossa on karvaa ja se yskittää. Toimii erinomaisesti pyllypömpelin kanssa. Ja vain pyllypömpelin.

Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa. Ilmaa tulee, venttiili säätyy ulkolämpötilan mukaan, eikä sieltä kurki IV-arvuuttajia. Helppoa kuin hengittäminen, sanoi IV-jokeri, kun mummolta happiviikset pölli.

Neljä vuotta sitten 2019

Sitä oli neljä vuotta sitten 20 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa osaavani suunnitella talon. 

“Jos minulla olisi supervoima, se olisi hajoilu.”

Ja jestas, meidät niin ihanan monesti tielle jättänyt munakuuppammekin tuli hankittua jo neljä vuotta sitten. 

Kolme vuotta sitten 2020

Sitä oli kolme vuotta sitten 40 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että rakennuslupa voidaan myöntää. 

Tuodaan tähän väliin vekkulia tunnelmaa suodatintonttujen hippelishyppelis-tanssilla.

Siskoni sen sijaan on ihan erilainen rakentaja, nimittäin fiksumpi. Se kun meni mökkikauppaan ja sanoi, että “me otettais tollainen, laittakaa siihen joku kiva väri”. Ja kappas seuraavana päivänä niillä oli sauna lämpimänä ja mummo kutoi sukkaa kiikkustuolissa. 

Kaksi vuotta sitten 2021

Sitä oli kaksi vuotta sitten 70 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että suomalaiset pystyttäjät pitävät minkä lupaavat ja että kyllä miehen sanaan voi luottaa ja ne ulkomaalaset on kyllä semmoisia ja yrittäjällä on vaikeeta. 

Tähän kuvaan mannermaista fiilinkiä tuo tämänhetkinen tuija-aitamme.

Salaperäinen kerrostalokakkija piristi iltojamme vuokra-asuntomme saunassa. Ah näitä muistoja.

Vuosi sitten 2022

Sitä oli vuosi sitten 140 vuotta nuorempana melkoinen optimisti. Uskoin itseeni. Kaikki oli mahdollista. Luulin jopa, että kun on muutettu, niin huolet on ohi. Hihi. Mutta sentään välillä päästiin jo uutta kotia sisustamaankin, esim. lasisilmillä.

“Nyt kun käyttökokemustakin uudesta Velco-korvausilmaventtiilista saunassa jo on, en keksi siitä mitään pahaa sanottavaa.”

* Tuotteista saatu alennusta bloginäkyvyyttä vastaan, mutta kyllä näitä venttiilejä voisi ihan muutenkin kehua.

Blogin synttärit - pihalla ja terassilla

Blogi täytti neljä vuotta. Kovin juhlallisin menoin en tätä merkkipäivää huomannut juhlistaa, kun en itse asiassa huomannut koko asiaa. Se tapahtui maanantaina 24.4.2023. Oikeesti hei kamoon beibi, neljä vuotta. Ja mitä tässä ajassa on tapahtunut? Ei paljon mitään. Lue vaikka ite. Blogin osoite on kodotus.blogspot.com jos et ole vielä sinne eksynyt.

“Oikeesti hei kamoon beibi, neljä vuotta.”

Mutta listataan nyt tähän vielä blogin nelivuotispäivän juhlallisuudet. Pyöräilin töihin. Töiden jälkeen oli vartin etäpalaveri. Join kotona kahvin. Kävin puolisoni/kanssavelalliseni Seija Ala-Kauttan kanssa ostamassa simaämpärin. Kävimme saunassa. Otin iltalääkkeen. Jos nämä eivät ole bileet, niin sitten jotkut muut ovat. Saa nähdä, onko blogi hengissä enää viisivuotissynttäreillään. Talo ei ainakaan ole vielä tuolloinkaan valmis.

Pihasuunnittelija piipahti

Hemmetin lumi, kun menee sulamaan. Ei voi vedota talveen ja horrostaa tässä maakuopassa, jota kodiksi kutsutaan. 

Puolisoni Seija Ala-Kautta oli pidempään toivonut konsulttiapua pihan suunnitteluun. Minusta asfaltti ja tekonurmi ovat ratkaisu kaikkeen. Ukrainan sodassa tarvitaan ehkä lisäksi vielä orapihlajaa. 

James Bond: Kun liuskekivi ei riitä

Seija kuitenkin hyrisi tyytyväisyyttään. Pihahenkilö tajusi alkuun kehua taloamme ja piharakennustamme (pilttuu? / karsina? / ometta?) ja sitten ehdotella kasveja, jotka istuvat perinnepirkko Seijankin aatemaailmaan. Olennaista oli rajata naapureiden autokatos ja siellä tapahtuva puuhailu näkymättömiin terassimme suunnasta sekä tietysti istutella kaikenlaista nahkealehtistä känsävääräkästä Venäjän ortodoksisen kirkon patriarkan ökykellon kokoiselle tontillemme. 

“Asfaltti ja tekonurmi ovat ratkaisu kaikkeen.”

Seija ja tuija eivät ole ystäviä. Naapurit huputtelivat kevään tultua omaa tuija-aitaansa päivittäin yhteensä tuntikausia ja se ei oikein vastaa käsitystämme vaivattomuudesta. Mutta kun kuulimme kaikkien havuaitojen vaativan ensimmäisinä vuosinaan vastaavanlaista paapomista, aloimme kuitenkin kääntyä tuijien kannalle. Niistä saa ainakin riittävän tuuhean ja korkean aidan aikaiseksi. 

Viimeiset neljä vuotta on huvituttanut lähes taukoamatta.

Muita ehdotettuja kasveja olivat alppiruusut, kirsikkapuu sekä pihlajat. Pohdimme myös liuskekivien sijoittelua. Omistamamme ojan eteen en halua tehdä yhtään enempää kuin on pakko, se maksoi muutenkin jo tarpeeksi. Jotain röyhynärväkettä sinnekin kai pitää istutella. Mitään yksityiskohtaista suunnitelmaa ei käyntiin sisältynyt, mutta Seija oli tyytyväinen ja se on enemmän kuin minun seurassani.

Tuulahdus Kevätmessuilta

Osallistuimme Kevätmessuilla muuan firman arvontaan ja Seija pääsi samalla heidän postituslistalleen. Lafkan somevastaavalla meni vähän cc ja bcc sekaisin, joten Seija sai reilun kuudenkymmenen muun arvontaan osallistuneen yhteystiedot ei voittoa / ingen vinst -meilin kaupanpäällisenä. 

Tämäkin olisi toiminut meidän ja naapurien välissä, mutta en saanut kannettua tätä ulos Messuhallista.

Ja sittenhän siinä kävi niin, että Tuula kuulkaa voitti sen arvonnan! Ja sitten Tuula laittoi kaikille muille osallistuneille viestin, jossa luki näin:

Pitääkin laittaa Tuulalle (ja muille 68:lle) meili ja kysyä, saiko Tuula mullan säkkiin.

Ajattelin kutsua kaikki muut listan ihmiset juhannuksena meille. Voitaisiin grillata ja Tuula voisi kertoa, mitä aikoo multaan istuttaa. Ehkä tuosta porukasta voisi kysellä myös lapsenvahtia, kääretorttureseptejä sekä vinkkejä syfiliksen itsehoitoon. 

Uusi kahvinkeitinZZZZZZZZZZZZZZzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzzz

Seija Ala-Kautta päivitteli paikallisen Fida-kirpparimme hintoja. Kupanruntelema kaffinkeitin maksoi yli kolmekymppiä. Mukaan sai edellisen omistajan plakkia, tukisukan ja ekseeman. Sen sijaan Vantaan kierrätyskeskuksesta tärppäsi paremmin: kympillä löytyi pieni ja suhteellisen söpö (kuin minä 80-luvulla) keitin. Eikä mikään tahansa keitin, vaan ihan pedagoginen sumpinlutkutin.

Reikä ylhäällä, johto alhaalla, sähköisku matkalla.

Tässä OBH Nordican (on muuten iskevä nimi brändillä) keittimessä on nimittäin vesisäiliön yläosassa reikä. Jos siis ahnepossufiiliksissään intoutuu täyttämään keitintä liikaa, se lorottaa opetuksena ylimääräiset nesteet pitkin runkoa (kuin minä Juhon ja Terhin bileissä) ulos. Eikä siinä vielä kaikki: vesi valuu suoraan sähköjohdon päälle ja siitä kuulkaa muutaman säkärin jälkeen tyhmempikin oppii. Yhdestoista käsky: Älä ylitäytä. 

Terassistentti

Otsikko ei tarkoita mitään, mutta sitähän tämä blogi on ollut koko olemassaolonsa ajan. Tässä kohtaa muuten muistin, että koskakohan julkaisin ensimmäisen blogipostauksen ja totesin blogin olevan neljä vuotta ja kaksi päivää vanha. 

Ensimmäinen yhteinen asuntomme oli kaksi neliötä suurempi kuin nykyinen terassimme.

Katettu terassi oli erinomainen valinta. Ja onneksi vielä hieman suurensimme sitä viime hetkellä. Talvella terassille on hyvä jemmata ruokaa viileään ja terassin päätyyn polttopuita vähän pienemmän matkan päähän puuhellasta. 

“Muutaman säkärin jälkeen tyhmempikin oppii.”

Nyt nostimme terassin houkuttelevuusastetta vielä hieman ja ostimme sille rottinkisen riipputuolin, laitoimme voimistelurenkaat ja toimme iänikuisen mutta ihan laadukkaan futonin opiskelija-ajoiltani löhöpediksi. 

Perintörinsessa testaa, tuntuuko herne persiin alla.

Varsinainen terassin ruokapöytä on vielä varastossa, joten hattarahommiin hankkimani pienehkö taittopöytä on toistaiseksi palvellut ruokapöytänä. Kun Seija vielä intoutui siivoamaan terassin, niin kyllähän tuolla kelpaa kesä röhnöttää. Postilaatikolla ehkä käyn, muuten lähinnä keskityn haisemaan futonilla ja huutelemaan rivoja fasaaneille. 

Suodattimenvaihdon velcokerroin

Olen pettynyt. Luulin, että meillä päin on maailman kirkkain taivas ja maailman puhtaimmat veet. Ei vissiin olekaan. Ojastamme ei kannatakaan ottaa kahvivesiä ja ilmassakin on muutakin kuin typpeä ja happea. 

IV-ismomme asensivat meille joulukuussa 2021 ihmeelliset staalon pakarapahkat seiniin. Ne olivat sellaista häiriintyneen impressionistin psykoosiosastoa, että huusin apuun Terveysilma oy:tä. Saimme seiniimme Velcon korvausilmaventtiilit, jotka olivat aiempiin örkkeihin verrattuina seksyt kuin Galadriel suihkussa. 

Eppu-peppusen takana on iloinen lasivillaylläri.

Ensimmäisenä asensin venttiilit tärkeimpiin huoneisiin - olohuoneeseen ja makkariin. Piharakennus sai omat venttiilinsä myöhemmin ja nyt sain aikaiseksi poistaa myös eteisen rektaalituuban ja laitettua siihenkin Velcon VT-125 termostaattiventtiilin äänenvaimentimineen ja suodattimineen. 

“Galadriel suihkussa”

Niin, se ilmalaatu. Ajattelin, että kai sitä nyt pitää esittää jonkinlaista talon miestä ja vaihtaa venttiilien suodattimet, vaikka varmaan se on yhtä turhaa kuin peruskoulu. Vaan eipä se ihan yhtä turhaa ollutkaan. Venttiilissä ei ollut enää juurikaan puhtaanvalkeaa nöyhtää näkyvissä, vaan värisävy oli keravahkon harmaa. Vaihtoon meni, sano entinen ukko, kun fitnesskissa Nigeriasta yhteyttä otti.

Uusi Paavi on valittu!

IV-ullat tekivät vielä viimeisen källin, kun eteisen puuppatulppaa poistaessani sen äänenvaimentimesta, tai siis “äänenvaimentimesta”, tarttui lasivillatikkuja sormeeni. Ei tuntunut kivalta. Keuhkoissa ne olivat paljon mukavampia. 

Neljä(!) vuotta sitten 2019

Historian siipien esirippu repesi, kun blogosfääriin turahti Kodotus-blogin ensimmäinen verbaaliryökäys. Eipä noista ajoista mikään ole muuttunut, paitsi että olen vanhentunut 37 vuotta.

Kolme vuotta sitten 2020

Eipä tuolloinkaan isoja tapahtunut. Mitä nyt joku korona muutti maailman ja me ostimme talon. Tai siis hirret. Saimme myös esimakua siitä, kuinka paljon kaikkea pitää suunnitella ja kuinka paljon niitä suunnitelmia pitää sen jälkeen muokata, kun ulkoportaista tuli noottia. 

Jotkut asiat eivät näköjään muutu.

Ja aika hassua: keittiömme näyttää pitkälti siltä, miltä se näytti blogipostauksessa siltä ajalta, kun talomme seinät kasvoivat vielä sysmäläisessä metsässä. Ja kun hermo menee autokatokseen, on helpointa pistää autokatos palamaan.

Kaksi vuotta sitten 2021

Olimme irtolaisia. Naapuri (R.I.P.) kävi taas jupisemassa. Timpurit tekivät kolme kuukautta putkeen hommia. Koronasulun takia paluu kotimaahan olisi jämäyttänyt heidät sinne epämääräiseksi ajaksi. Nyt kuitenkin koti-ikävä ajoi timpurit kotiinsa, ja se visiitti kestikin jonkin aikaa. 

Vuosi sitten 2022

Kävimme näillä messuilla. Ja sitten kävimme näillä messuilla. Kirjoitin myös toooooooosi hauskan postauksen pääsiäisen vietosta raksa-alalla. Oonkohan mä omasta mielestäni yhtä hauska vielä vuodenkin päästä?

“Blogi täytti neljä vuotta.”

Hirret irvistää - piiput piiputtaa

 

Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa. Vaikkapa sateesta. Kun nimittäin kunnolla ropisee - ja viime päivinä on ropissut - minua stressaa, että jostain IV-byersien jättämästä ylläriaukosta alkaa tiputtaa vettä. Tai että ulkona kastuu jotain, minkä ei kuulu kastua. Tai sitten stressaan ihan muuten vain.

Talon nurkkalaudat on nyt saatu maalattua kahteen kertaan ja kasteltua kuuteen. Ennen niiden asentamista ne olisi varmaan hyvä vielä homehduttaa. Vinkki muille vähemmän idiooteille: kun marja-aroniat naapurien pensaissa kypsyvät, linnut syövät niitä ja ilmeisesti saniteettitilan valkoisiksi maalatut nurkkalaudat saavat naakkaeläinten suolet sykkimään riemukkaasti. Melkoista sinipunahallituksen perspalveluministeriön mietintöä oli nimittäin laudoille ruikittu. Siinä mielessä sade oli ihan hyväksi, että se huuhtoi ainakin osan jöödeleistä pois.

Otsasuonta kiristää, vaikka hirsiä pitäisi

Meillä on seinissä melkoisia rakoja siellä täällä hirsien saumoissa. En tiedä, mistä se johtuu, joten pitänee maksaa jollekin, joka tietää enemmän. Esim. oravalle pihakuusessa tai horsmalle kompostissa. Osa seiniemme kiristyspulteista on piilossa selluvillan alla yläpohjassa. Jotkut ovat jumissa ja joistain puuttuu mutteri. Olisi pitänyt osata tarkistaa nämä, jotta olisi osannut neuvoa vastaavaa mestaria tarkistamaan ne, jotta vastaava mestari olisi voinut olla tekemättä mitään asian eteen. 

Jos hirsi päättäisi äkkiä painua, laulusoundi voisi nousta aika nopsaan kastraattitasolle.

Hirsien kiristämiseen liittyy myös seinien painuminen. Hieman huolestuttaa, onko kaikki se, minkä ei pitäisi painua, kiinnitetty oikein painuviin hirsiin. Onko oven- ja ikkunankarmit liukukoolattu oikein? Päästävätkö följärit seinät painumaan? Ovatko runkorakenteiset seinät hirsien urissa niin, että talon painuminen ei riivi vaikkapa kaakeleita vessan seinästä?

Kuvan veri ei ole verta, vaan punamultaa. Tai näin ainakin aion väittää oikeudessa.

Korostan, että nyt en puhu hirsien halkeilusta. Halkeamat hirsissä ovat monessa paikassa suorastaan komeita ja tuovat kotiimme hienon ja persoonallisen säväyksen. Mutta kaikkialla palikat eivät ole kovin tiiviisti sylikkäin ja tälle tarttisi jotain tehdä. 

Nämä halkeamat ovat suosikkini. Jos niitä katsoo tarpeeksi kauan, saattaa kuulla turskan laulua meren luodolla.

Muistuttaisin, että nämä asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53. 

IV-piip

Samaa painumisen tematiikkaa edustavat katolla olevat ilmanvaihto- ja savupiippumme. Niissähän on pellit päällä, mutta jos pelteihin ei ole jätetty painumisvaraa, pelti joko repeää tai painaa piippuja. Ainakaan täksi talveksi en haluaisi sortuvaa savupiippua, jos meinataan selvitä edes siedettävillä sähkölaskuilla. 

“Asiat ratkeavat parhaiten pohtimalla niitä öisin klo 3.27 - 4.53.”

Talossamme on painovoimainen ilmanvaihto, joten se mitä tapahtuu Vegasissa, ei jää Vegasiin, vaan kuuluu meille sisään. Velcon tuloilmaventtiileissä on kelvot äänenvaimentimet, mutta jos harakka kynsii kassejaan katolla, nautinnon rapsutus kantautuu peltisiä poistoilmaputkia sisään kuin harakka keittäisi huttuaan sisällä huoneessa. Koska IV-suunnitelmaan äänenvaimentimet oli merkattu pelkkänä varauksena, ketään ei missään vaiheessa kiinnostanut tsekata tai kysyä meiltä, laitetaanko niitä. 

Kun teippaa solukumia piipunhattuun, Airbusit lakkaavat lentämästä yli. Vanha viidakon sanonta.

Olisi kannattanut laittaa. Kävin katolla teippaamassa paksua solukumista Armaflex-eristettä piipunhattujen sisäpintaan. Tämä on kuulemma yksi tapa parantaa äänieristystä.

Paransiko, kysyy kamreeri Kukström Kyrvätsän kauppalasta. 

Yhtä paljon kuin Venäjän valtion toiminta parantaa eurooppalaisten elämänlaatua. 

“Harakka kynsii kassejaan katolla.”

Jos mielisairaalaan joutumisen sijaan päätyisin vielä rakentamaan toista taloa, tietäisin aika monta asiaa, joita EI kannata tehdä tai hankkia. Alkaen vaikka sellaisista vastaavista ja valvojista, jotka eivät vastaa, valvo tai ole edes pallokartalla pohjoisella pallonpuoliskolla. 

Savupiip

Reilun viikon päästä meiltä loppuu kelvollisen hintainen sähkö ja alamme maksaa siitä 49 senttiä kilowattitunnilta. Sauna napsahtaa pois päältä. Kuljemme pimeässä kuin Menninkäinen, tosin Päivänsädettä ei näy, vaikka aurinko kuinka päättäisi retken. Peseydymme hankaamalla itseämme lumella metsässä ja toivomme, että kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju. Ruoka laitetaan puuhellalla, alkuviikosta on paistettua perunaa ja loppuviikosta perunaa paistettuna. 

Palamaan vaan. Mitäs irvisti.

Mutta se sauna. Narvin Löylyvalmis sähkökiuas pääsee tauolle, mutta mitä tilalle? Kannattaako saunaan asentaa teräshormi, jos sähkönhinta kääntyy vuodenvaihteessa laskuun? Tai maaliskuussa? Tai edes kesällä? Entä jos ei käänny? Hormin hinta olisi +/- 500 euroa ja siihen päälle asennus. Sen hinnaksi veikkaan kahta tonnia (plus alv.), ja jos sen asentaisivat IV-hopperimme, kaupan päälle palaisi Rooma, hihat ja Lassie kotiin. Puutahan meillä on sen verran, että pari vuotta niillä jonkinlaista praasua pitäisi. Sen jälkeen voisi alkaa hakata talon nurkkia yksitellen ja nakella niitä uuniin.

Lamput vilk

Elämme vuotta 2022 ja kaikenlaista tekniikkaa on keksitty. On pyörä, on haarukka, on sähkö. Ja meillä katossa lamppuja, jotka himmennettyinä välkkyvät kuin kynttilä sillä erotuksella, että näistä saa migreenin. Kynttilä aiheuttaa vain astmaa. 

Ledien loimussa isoisä parkitsee isoäidin nahkaa.

Olen kuullut, että amerikkalaiset meinaavat ehtiä jopa kävelemään Kuuhun ennen neuvostoliittolaisia, joten ehkä näille valoillekin voi vielä jotain tehdä. Koska kyllähän tekniikka ratkaisee kaikki ihmiskunnan ongelmat. Ja jos ei ratkaise, niin raha sitten ainakin. Ja ellei sekään, niin poliitikot kyllä hoitavat kaiken kuntoon.  

“Kuusenhavu on parempi kuin kusenhaju.”

Mutta nyt kun tarkemmin miettii, niin välkkyvät valot, kesken saunomisen pois päältä menevä kiuas tai katosta valuvat vedethän voidaan tiivistää uusimpaan #raksasloganiin:

“Kaikesta voi triggeröityä, jos tosissaan haluaa.”

Velcoja perimässä - venttiili-iloa

Pyllytötterö. Ämpärimuovipukama. Mökkipökäle. Tyhmällä venttiilillä on monta nimeä. Nyt pastorska Lovelace sieltä lankojärveläisestä uppopumpusta kysyy, että mistä venttiileistä se tämä elämäntapaurputtaja nyt taas avautuu. No kuulkaas pastorska niistä, jotka IV-siffredit meiltä kysymättä kuksivat seiniimme tuossa ennen joulua.

Elleivät silmäni olisi jo muutenkin kaihin, iriitin ja talitiaisten runtelemat, niistä valuisi verta joka kerran, kun katseeni osuu noihin Kremlin töötteihin. Itse asiassa tässä juuri männäpäivänä totesin, että ainakin olohuoneen molokvistin IV-holmesit onnistuivat asentamaan vielä vinoonkin. 

“Mökkipökäle”

Mutta putinin sielunmustan pilvenkin reunalta pilkottaa nyt valoa. Kävin nimittäin hakemassa uusia korvausilmaventtiilejä Terveysilmasta. On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot. Otetaan ensin ulkonäköä havainnollistava kaavio:

Innolla odotan myös Velcojen äänenvaimennuskykyä. Sitähän meidän piti selvittää jo lupahakuvaiheessa rakennusvalvonnalle. Ymmärrän toki, että lauantaiaamuna klo 5.55 etäisesti koiraa muistuttavan luomiskertomuksen jakojäännöksen räkytykseen ei auta kuin rankkuri tai TNT. Mutta jos edes sen viiltävimmän terän saisi tuon evoluution perskarvoituksen evankeliumista taitettua. 

Alla olevassa kuvassa on rinnakkain Velcon äänenvaimenninputki ja -kiekko sekä IV-jeremyjen Iloa elämään lasivillasta -kurssin lopputyönä askartelema laaman paksusuoli. Sori laamat, oli ilkeästi sanottu.

Vasemmalla Velco, oikealla melco heicco esitys.

IV-ferrarat toki ajattelivat meidän parastamme tarjotessaan meille herkkupömpeleidensä myötä mahdollisuuden saada kodissamme siedätyshoitoa siite- ja muulta pölyltä. En kuitenkaan pane pahakseni sitä(kään), että Velcoihin saa kunnon suodattimet.  

Kaikkia herkkuja. Suodatin on tuo messukasukan näköinen valkoinen kangas.

Itse prosessin kuvaus oli seuraavanlainen:

Hyppäsin autoon. Enkä mihin tahansa autoon, vaan rrrrrrrrrrrrranskalaiseen rrrrrrrrrrrraksa-autoon, JOKA MENI KATSASTUKSESTA LÄPI PARI VIIKKOA SITTEN!!! Ajelin Terveysilman Domestic Distribution Hub and Centre of Southern Finland Logistics -mestaan (lausutaan Konala). 

“Iloa elämään lasivillasta.”

Sitä on elämänsä varrella kuolannut erilaisten asioiden perään: karkkien, lelujen, kitaroiden, naisten, vespojen, sup-lautojen ja nyt tuloilmaventtiilien. Siis katsokaa nyt, oliko vähä pähee näky:

Tällaista herkkukaappia en ole nähnyt sen jälkeen, kun mummulta kiellettiin uraniumin nuuskaaminen.

“Elikkä mulle tulis noi venttiilit numero 7, 32, 95 ja 103. Ja extravalkosipuli.”

Lastasin Terveysilmalta neljä paffilaatikollista venttiileitä ja muuta tarvittavaa tilpehööriä rrrrrrrrrrrrrrrrrranskalaisen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-auton kyytiin ja autoanikin tasaisemmin hyristen ajelin tyytyväisenä kotiin. Toki Ikean kautta, koska se oli matkan varrella. Tai nyt oli, kun ajoin sitä kautta.

“Lausutaan Konala.”

Itse venttiilit asennamme vasta, kun olemme keskustelleet IV-saarien (tai oikeammin LVI-firman) kanssa, kuka venttiilit asentaa ja onko IV-northeilla tähän(kään) hommaan kompetenssia. Melkein kutittelisi asennella nuo itse, kun oikean kokoiset reiät kuitenkin on seinissä jo valmiina. 

Piti laittaa kamerasta panoraamamoodi päälle, jotta kaikki kiva mahtuisi samaan kuvaan.

Vaikka kukaan ei koskaan missään olekaan kärsinyt yhtä paljon kuin me, niin nyt en voi valittaa. Kunhan nuo uudet korvausilmaventtiilit saadaan seiniin ja nykyiset takaisin sinne paviaanin hanuriin, mistä ne tulivatkin, niin ollaan taas pieni askel lähempänä mahdollista mielenrauhaa. 

Päätän tähän ennen kuin alan kuulostaa lähes valoisan positiiviselta. Sitä tämän blogin brändi ei kestä. 

“On niinku nimittäin pikkasen eri tasoa sekä ulkonäöltään että toiminnaltaan nämä Velcot.”

Reklamointia - euroviisumeiningillä

Nonniin-nänniin nyt kirkassilmät, silkohapset! Lassi-setä otti kuulkaa itseään niskasta kiinni ja kirjoitti sähköpostia. Se meni (suunnilleen) näin:

“Diggi-loo diggi-ley arvoisa LVI-Sandra Kim! 

Vastaava mestarimme Johnny Logan on sinuun varmaan ollutkin jo yhteyksissä, mutta tässä vielä meidänkin The Voice. Kieltämättä olemme pohtineet useaan otteeseen, että Why Me.

Viro lähettää euroviisuihin Indrek Kull-Püllün esittämän perinteisen pölvamaalaisen kansanlaulun “Mu lambad kuulsid, kui tõmbluku avasin”, jonka on säveltänyt ruotsalainen hittisäveltäjä Anders-Jonas Andersson.

Olimme yhteyksissä ennen joulua, kun aliurakoitsijanne IV-Kojo oli meiltä kysymättä asentanut seiniin omiin silmiimme melkoisen karseita tuloilmaventtiilejä. Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix. Tällöin totesit, että meiltä olisi toki pitänyt asiaa kysyä, joten saadaksemme jälleen Love Shine a Light, ehdotit että voisimme pitää palaverin. Oletimme, että My Number One LVI-urakoitsijana olisitte vieneet asiaa eteenpäin, mutta koska lähes puoli vuotta olette olleet täysin Zitti e Buoni, katsomme parhaaksi viedä asiaa itse eteenpäin. 

“Euphoria karisi ja vitutus Rise Like a Phoenix.”

Haluaisimme saada LVI-asennukset viimeinkin päätökseen kuin Heroes ja käydä läpi IV-CatCatin tekemiset. Putki-Herrey’s Oy:n omista asennuksista meillä ei ole moitittavaa, vaikka eivät nekään nyt sentään mikään Fairytale ole olleet. Aliurakoitsijanne tekemiset ja tekemättä jättämiset sen sijaan ovat olleet mielestämme Only Teardrops, saaneet meidät Running Scared ja aiheuttaneet meille mielipahaa sekä talollemme ongelmia. 

Australiaa edustaa norjalainen ysäritähti DJ Bobobbobobo, joka esittää ruotsalaisen hittimaakari Anders Jonssonin kappaleen “Every Heart Peace My Home Together”. Se on saatavilla myös boho-tyylisenä huoneentauluna. 

Toivoisimme siis tapaamista ja keskustelua siitä, miten tämä Waterloo viedään loppuun ja kuka tämän tekee, jotta saisimme vihdoin Ein bißchen Frieden. Keskellä talvea ei ollut kiva olla Fångad av en stormvind, kun katosta alkoi tippua vettä. Ymmärrät varmasti, että asiakkaana olisimme toivoneet, että LVI-Boom Bang-a-Bang olisi hoidettu kokonaisuudessaan loppuun hieman eri asenteella kuin What’s Another Year. 

Viesti menee tiedoksi myös KVV-IV-valvoja Lordi Måneskinille sekä vastaava mestari Johnny Loganille. He varmasti Fly on the Wings of Love tapaamiseemme.

La det swinge vaan sun Molitvalles!

Lassi Massi-Kassi sekä Seija Ala-Kautta”

Tämän vuoden Euroviisujen ehdoton ennakkosuosikki on uudelleen koottu Spice Girls, joka edustaa Moldovaa kappaleella “I'll Tell You What I Want What I Moldovada Want!”. Kappaleen on tehnyt ruotsalainen Jonas Andersson.

Nyt sitten pitäisi kerätä kaikki argumentit, tekemiset, vahingot, tekemättä jättämiset, laiminlyönnit ja näitä isommat ongelmat kasaan, jotta reklamoinnille olisi kunnolla kaikupohjaa. Koska olemme ensikertalaisia rakennuttajia, emme ehkä vain ole ymmärtäneet, että 

• poistoventtiilit asennetaan kesäkuun sijaan lokakuussa
• tuloilmaventtiileiksi nusastaan jotkut ämpärinpohjat
• IV-suunnitelmaa pidetään lähinnä ehdotuksina, joiden sijaan voi asennella ihan muuta
• piharakennukseen voi suhtautua kuin kännissä tehtyyn kesämökkiin
• poistoilmakanavien tulppia katolla ei tarvitse avata ja niistä saa löristä vettä lautalattialle
• kun homma korjataan ja vaadimme jokaisesta työvaiheesta kuvat, yhdestäkään työvaiheesta ei tule yhtää kuvaa 

“La det swinge vaan sun Molitvalles!”

Ehkä olemme vain yhtä pihalla kuin Jasmine unohtaessaan Niin kaunis on taivas -biisin sanat Euroviisujen finaalissa. Oli meinaan kova veto - ei tosin niin kova kuin IV-Darudien tasaisen vauhdin taulukko tässä projektissa. 

Sveitsiä edustaa maan suosituin rap-duo Schnäppchi, Flüppchi, Schwippchi, Bümpli, Hässchli, Arschli, Schwänzi, Furzchli sekä Pasi kappaleella “Mir güet züe isch Bümmel-Bämmel-Brötsch!”

LVI-urakoitsijan edustaja on ollut oikein mukava ja fiksu, mutta siitä emme vielä ole valmiita maksamaan täyttä hintaa. Meidän käsityksemme ja vankka mielipiteemme on, että urakan viivästyssakko on jo juossut tappiin, joten viimeisestä maksuerästä putoaa jo sen vuoksi Fredin kokoinen kimpale pois. 

En muutenkaan ole yhtään vakuuttunut siitä, että IV-yammayammat ovat hoitaneet tähänastiset hommansa kuntoon, kun en omaa tyhmyyttäni tajunnut kyselykautisen innolla udella jokaisesta työvaiheesta erikseen. En esimerkiksi edelleenkään tiedä, onko seiniin tehdyissä IV-aukoissa solukumieristettä. Joku sininen putki siihen on dyykattu K-raudan kompostista, mutta seinän ja tämän putkenkin välistä vetää. Se lienee IV-beatien käsityksen mukaan sitä painovoimaista ilmanvaihtoa. 

Donbassin demokraattista kansantasavaltaa edustaa superkvartetti Vladimir, Josif, Leonid ja Sergei Alla Med Pugatsovan kappaleella “Pjerse Oljemme Mje!”

Ensi viikolla saatamme olla viisaampia, jos ja jos ja jos tapaamme LVI-Bennyn, KVV-IV-Björnin sekä Vastaava-Agnethan. Siihen saakka toivotan kaikille teille pikku silkohapsille ihan vaan A-Ba-Ni-Bi!

“Diggi-loo diggi-ley”

Rakenna & Remontoi - paluu messuille

Pari vuotta sitten, kun olin 33 vuotta nuorempi, ramppasin mussuni Seija Ala-Kauttan kanssa kaikilla raksa-aiheisilla messuilla (Rakenna & Romahda, Rakenna & Itke ja Rakenna, Rakenna & Kärsi & Unhoita). Pohdimme, kuinka ihana, helppo ja suhdettamme lujittava paraatimarssi raksaproggiksestamme olisi tulossa. Kodinkoneet hankittaisiin seuraavilta messuilta messutarjoushinnoilla, talotoimittajat kilpailisivat verisesti, kuka saisi toimittaa halvimmalla meille parhaan talon ja vastaava mestari muistaisi tehdä vastaavan mestarin hommia. 

Sitten joku puri lepakkoa. Talo saatiin pystyyn, mutta messut, messutarjoukset ja nuoruus jäivät unholaan.

“Rakenna & Romahda”

Nyt kolme vuotta, 178 000 hiusta, puoli miljoonaa kyyneltä ja euroa myöhemmin tein paluun nuoruuteni onnellisiin maisemiin Myyrmäki-halliin. Tuttu fiilis: sama paikka, samat kojut ja sama käsin piirretty miesten vessan kyltti. 

Otsikkokuva on vähän kuin Matti ja tämä on se Teppo.

Tavallaanhan tämän projektin huolettomin vaihe oli suunnittelu: sai leikitellä, piirrellä, jossitella, kokeilla ja kuvitella. Tyhmänä on helpompi olla huoleton. Messuilla ei ollut ennustajan kojua, jossa täti olisi povannut pakaroiden poimuista, että sähkömies uhkaa haastaa oikeuteen, IV-willit sössivät lähes kaiken muun paitsi - eiku ne sössi senkin - ja naapurin ukkogubbe räyhää jo silloin kun normaali ihminen vasta kättelee. 

Koska näitä messuja edelsi ajanjakso, jolloin kukaan ei kärsinyt koskaan missään yhtä paljon kuin me, tällä messuvisiitillä silmä tuppasi lupsaamaan vähän aiempaa enemmän. Energiaa ei riittänyt kummemmin vastata sähkönmyyjäsällien pariin kysymykseen, antaa silmälaseja puhdistettavaksi tai napsia Marianne-karkkeja tiilitehtaan ständiltä. Edes kuulakärkikyniä en saanut lapsille tuliaisiksi. Muutaman koetin napata esittelijöiden rintataskusta, mutta päätin luovuttaa, kun järjestyksenvalvojat olivat vetäneet minut kolmatta kertaa nippusiteillä patteriin. 

“Kukaan ei kärsinyt koskaan missään yhtä paljon kuin me.”

Ilmeisesti korona ja maailmantilanne näkyivät messuilla: ständejä oli hieman harvemmassa kuin viime vuosikymmenellä. Väkeäkin oli vähän, mutta se johtui oletettavasti siitä, että olin käymässä perjantai-iltapäivästä, jolloin normaalit ihmiset ovat normaaleissa töissä. Paitsi Jarkko, joka oli lähtenyt töistä kahdelta, koska etätyöt ja liukuma. 

Perjantaina messuilla esiintyvät tuntemattomammat uudet tulokkaat. Lauantaina paikalla ovat supertähdet Reiska ja Perttu.

Oikeastaan messuilla kannatti käydä ihan yhdestä syystä ja se oli kotimme IV-chrisien töpeksimän ilmanvaihtoasennuksen pelastava enkeli, Suomen Terveysilma Oy. Rakkaat IV-brucemmehan mossauttivat ennen joulua seiniimme ylläripylläripyllytöötit, jotka saivat minut keksimään 17 uutta kirosanaa entisten 79 käyttämäni lisäksi. Ulkonäöltäänhän nämä nyt seinissä olevat hjörtöngit ovat kuin möykkykalan kanssa risteytetty Merihaka. 

Tuo slogan on parempi kuin IV-sylvesteriemme "Kaikessa ihan pihalla".

Terveysilmalta saamamme Velcon näyteventtiili taas on niin huomaamaton kuin nyt venttiili hirsiseinässä voi olla. Siksi olen melkoisen riemuissani ja suorastaan liikuttunut (ellei tämä projekti olisi tappanut kaikkia inhimillisiä tunteitani raivoa ja pettymystä lukuunottamatta) voidessani ilmoittaa, että saamme korvattua IV-arnoldien hönötöötit näillä sisäseinien Sara Siepeillä. Tästä lisää tulevaisuudessa. 

Nämä venttiilit sain tungettua reppuuni ennen kuin jouduin nippusiteisiin (Poliisin esitutkintamateriaalia).

Tulevaisuudessa ihan siksikin, että tämän viikon nykyhetkessä ei taaskaan isompia tapahtunut.

Pähkinänkuoressa:

Seija Ala-Kautta sytytti puuhellaan tulet. Talossa haisi savu vielä seuraavana aamuna. Tuli ikävä kesämökille, jonka kodassa grillattiin muikkuja. Tuli myös häkämyrkytys. 

“Möykkykalan kanssa risteytetty Merihaka.”

Viemärin tarkastuskaivo ei ollut tukossa eikä täynnä. Tarkistin.

Messujen "Retroruskeimmat esineet" -sarjan ylivoimainen voittaja!

Otin yhteyttä vastaavaan mestariin. Soittelin hänelle tiistaina, vastaus oli tuttu:

Hemmetin rankkaa duunia, kun perjantaihin mennessä ei pääse tiistain palaverista irtoamaan. Jos vaikka ensi viikolla.

Mutta niin kauan kuin keski-ikäinen mies osaa tuntea iloa uusista IV-venttiileistä, maailmassa on toivoa. 

“Pohdimme, kuinka ihana, helppo ja suhdettamme lujittava paraatimarssi raksaproggiksestamme olisi tulossa.”