Seuraava muutto - vanha koti murskana

Hupaisaa, miten nopeasti sitä solahdettiin edelliseen 40 neliön kerrostalokaksioon. Kun ei ole lähes 17 vuoteen asunut kerrostalossa, yllätyin, kuinka leppoisaa ja rauhallista viime kuukausina oli. Parina yönä yläkerrasta kuului muutaman iloisen veikon rupattelua ja rappukäytävässä tuoksahti hieman rastafarin lauantai, mutta kaikin puolin mukavaa meillä oli. Lähtömmehän sai reilun viikon lisäaikaa, kun putkirempan työmiehet joutuivat koronakaranteeniin, mutta sitten taas mentiin. 

Vapun jälkeisellä viikolla kuskailin jo pikkuhiljaa turhaa kamaa varastoon ja loppu roudattiin uuteen asuntoon lauantaina. Jos edellinen tilapäiskämppä oli ihan kiva, niin tämä uusi on vielä selvästi kivempi: olo on kuin Airbnb-kämpässä - osittain siksikin, että tämä on kalustettu. Tilaa on kymmenisen neliötä enemmän, mutta huoneita saman verran. Lapset siis jatkavat sohvalla nukkumista, ja minä huonosti. 

“Rappukäytävässä tuoksahti hieman rastafarin lauantai.”

Pesukone, patjat ja muuta ryönää saatiin viedä varastoon, koska nykyisessä asunnossa ne ovat valmiina. Kantoapuna oli onneksi Salonkylän Kolvuu ja Rouduu Oy:n kunniapuheenjohtaja, kutsukaamme häntä vaikka nimellä Juho. Edellinen kämppä piti luovuttaa omistajilleen lauantaina klo 17. Kello 16.59 Seija Ala-Kautta ja Perintörinsessa riipivät viimeisen himmelin katosta. Yksi iPad tosin meinasi jäädä kaappiin, mutta niitä minulle nyt satelee kuuden kappaleen päivävauhtia lahjuksina innokkailta blogiyhteistyökumppaneiksi halajavilta. 

Sohvatyynyjen välistä ja alta löytyi proteiinia, nöyhtää ja Interpolin etsimä tyttäremme.

Vastaava mestari ei sitten maanantaina soitellut, mutta tiistaina ilmoitti, että keskiviikkona on runkokatselmus rakennusvalvonnan kanssa. Sinne sai mennä Seija Ala-Kautta, kun itse olin lähitöissä. Keskiviikko olikin yhtä läpipääsemisten triumfia, kun runkokatselmuksen lisäksi rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrranskalainen rrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrrraksa-autommekin läpäisi katsastuksen. Ei toki puhtaasti, mutta rimaa hipoen. Rakennusvalvonnan edustaja oli kuulemma oikein mukava ja kehaisi, ettei tonttimme kaltaista metsään (tai ainakin kissankusemaan suohon) rajoittuvaa tonttia nykypäivänä enää näin läheltä keskustaa löydy. Toki hän ensiksi tokaisi talostamme, että “onhan se aika korkea”, mutta tässähän ei ole mitään uutta meidän korvillemme. 

Koetin vihjata pesukoneelle, ettei puristelisi reittäni suihkuun punkiessani ja suihkuverholle, ettei lääppisi, kun olen naku ja märkä. #MeTooBathroom.

Puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa tuli viikonloppuna puheeksi, että kumpikaan meistä ei osaa nähdä tai kuvitella tilannetta, jossa asumme oikeasti uudessa talossamme. Muuttovalmiissa tai vastaavassa talossahan on jo kaupantekohetkellä tiedossa, milloin saunaan pääsee ensimmäistä kertaa. Meille talon rakentuminen on ikään kuin liveroolipeli, jossa larppaamme mukana kylvämässä kultakolikoita ahneille kääpiöille, mutta jonka lopputulosta emme kykene / uskalla kuvitella tai odottaa. 

“Onhan se aika korkea.”

Pari päivää muuton jälkeen kävimme lasten kanssa hakemassa polkupyörämme edelliseltä kämpältä. Erehdyin ehdottamaan, että käydään katsomassa, missä kunnossa vanha kotimme / lasten syntymäkoti / tähän mennessä ainoa oma kotimme on. Se oli virhe. 

Kotia ei nimittäin enää ollut. Kaivuri oli pistänyt sen matalaksi. Murheellista, miten pieneen kasaan purua ja vääntynyttä kattopeltiä jokin niin rakas ja tärkeä voi mennä. Jos aiemminkin oltiin kodittomia, niin nyt todella ollaan. Emmätiä. Ehkä hyväkin, että jokin on niin konkreettisesti ohi, että paluuta ei ole. Kiva tietty olisi, jos uusi talo etenisi reippaasti. Timpurit lähtivät kaksi viikkoa sitten, ja runkokatselmusta lukuunottamatta mikään ei ole edistynyt, kun he eivät ole potkimassa asioita eteenpäin. 

Koti. Nyt ja aina.

Nyt tontille tarvitaan pystytysporukka (etäisesti muistan sellaisen joskus tontillamme olleen) tekemään omat hommansa, putket ja johdot pitäisi laittaa kuntoon lattian alla, jotta päälle saadaan Termex-selluvilla, maalämpö ja lattialämmitys. Sitten timpurit voisivatkin ratsastaa takaisin ja laittaa kuntoon lattiat, sisäkatot, laatoitukset ja elämämme. 

“Liveroolipeli, jossa larppaamme mukana kylvämässä kultakolikoita ahneille kääpiöille.”

Muurarikin tarvittaisiin jossain vaiheessa. Pyysin jo parilta firmalta tarjouksen tiilistä. Vähän minua loukkasi, kun ensimmäisessä firmassa minua pidettiin niin tyhmänä, että tarjouksesta oli tehty erittäin selkeä, asiallinen, eritelty ja hintavaihtoehdot sekä toimitussisältö oli listattu kattavasti. On tässä kuitenkin oltu näissä raksahommissa jo aika syvällä. Haalaritkin on ja kaikkee. Osaan puhua raksaa, vaikka ylilaskutuksessa onkin vielä puutteita.

Kahdessa kuukaudessa tämä oli kertynyt sohvan alle. Kuvasta on jo GDPR-syistä poistettu pesukarhu, kolme Kela-korttia ja Ilpo.

Toisessa tarjouksessa taas mieltäni lämmitti se, miten fiksuna he minua pitivät: olin kysynyt erikseen hellaleivinuunin, tiiliseinän ja savupiipun materiaalien hintaa. Sain tarjouksen, jossa luotettiin matemaattiseen lahjakkuuteeni (yo-kirjoituksissa 3 pistettä yli minimirajan) ja tarjouksen sisältö oli suunnilleen muotoa 

“Tiilen hinta on xx, laasti maksaa yy euroa kilo, sitä menee 175 kiloa, seinään menee 330 tiiltä, päättele siitä savupiipun menekki, koska me ei kerrota. Jos Antero lähtee Lappeenrannasta mopolla Laihialle liehittelemään Hjördistä, kuinka monta kertaa hänen on syötävä ABC:n härkärunkku lankkuperunoilla ennen kuin Hjördiksen hypotenuusa menettää positiivisen varauksensa?”.

Tiili on sellainen kova ja punainen, paitsi pohjalaisen minkkifarmarin tiilitalo on keltainen, notta naapurit näkee, että rahaa on saatana!

“Kotia ei nimittäin enää ollut.”

Siskoni - minua fiksumpi rakentaja

Joudun tunnustamaan, etten tiedä paljonkaan rakentamisesta. Mutta tiedoksi, että siskoni tietää vielä vähemmän. Toinen meistä on tyhmempi rakentaja ja toinen vähemmän tyhmä. Spoileri: se tyhmä olen minä.

Jos olisin käärme - sanotaan nyt vaikka itäsumatralainen rottapython - koettaisin niellä ruotsinlaivaa. Ensinnäkin olisin tyhmä, koska nielisin jotain ihan liian isoa ja toisekseen olisin tyhmä, jos olisin eksynyt lämpimältä Itä-Sumatralta jonnekin suolattomaan ja kylmään Itämereen.

Tässä taloproggiksessakin olen haukkaamassa massiivihirsitaloa ja piharakennusta, vaikka kyvyt ja leuat venyisivät korkeintaan yhteen porkkanaan ja siihenkin alakautta. Olen kötöstellyt visioitani painovoimaisesta ilmanvaihdosta, pilariperustuksesta ja massiivihirrestä, vaikka näistä yhdenkin hommaaminen olisi jo vaatinut rakennustekniikan professorin osaamista, katujätkän sanavarastoa ja buddhalaismunkin kärsivällisyyttä. Ja mitään niistä ei löydy.

Tästä päästään siihen, miksi siskoni on minua fiksumpi - alla olevan kuvan keskustelusta huolimatta tai juuri sen vuoksi:

 “Jos olisin käärme - sanotaan nyt vaikka itäsumatralainen rottapython - koettaisin niellä ruotsinlaivaa.”

Siinä missä minä olen tässä selvitellyt yläpohja-alapohja-sisäkatto-väliliha-takareisi-sisäovi-peräreikä -vaihtoehtoja, sisko tilasi mökin ja mökki tuli.

Siinä missä minä toimittelen selvityksiä kuningasvompattien jätösten koostumuksen vaikutuksista hulevesien padotuskorkeuteen, sisko lämmittää saunaa.

 “Sisko tilasi mökin ja mökki tuli.”

Ja katsokaa nyt perkele, mikä maisema on saunan ikkunasta! Meillä on 50 neliötä kaupungin myymää ojaa, johon ei saada edes omia hulevesiämme liruttaa. Naapurit sentään saavat. On se sisko vaan fiksumpi.

 “Meillä on 50 neliötä kaupungin myymää ojaa, johon ei saada edes omia hulevesiämme liruttaa.”

Mökinkin ikkunasta siskolla näkyy kaikkea kivaa. Meidän ikkunasta tulee näkymään kyllä naapurikuntaan asti, mutta ei se Tussula nyt ihan mikään Toscana ole.

Siskoni ollessa perheineen hiihtolomalla Varalan urheiluopistossa selvisi, että tontilla oleva täysin käyttökelpoinen saunamökki pitää purkaa (mahtava idea, Kirkkonummen rakennusvalvonta, nyt on elinkaarirakentamisen kurssit käyty!). Tilalle piti rakentaa uusi saunamökki. Sieltä vohvelipöydästä sitten tilasivat saunan puhelimella. Kuulemma värityksen suhteen keskustelu oli mennyt suunnilleen näin:

Myyjä: Mites seinän väri?
Sisko: No ei olla mietitty.
Myyjä: Tää hamppu-sävy on ollut suosittu. Siitä on asiakkaat messuillakin tykänneet.
Sisko: No laitetaan se.

Että siitä mallia kaikille teille, jotka pohditte, sopiiko välitilan Tikkurilan värikartaston sävy “Parittajan kajal” yhteen lattialaattojen sävyn “Naalin anaalin” kanssa.

Olen kaavaillut omaan taloomme 28-millistä päätypontattua koivulautalattiaa. Kysyin siskolta, mitä heidän mökkinsä lattia on. Sisko ei muistanut ja kysyi mieheltään. Yhdessä muistelivat, että kyllä sen jotain puuta täytyy olla. Tosin vinyylilattiastakin oli kyllä ollut puhetta. Sisä- ja liukuovien valmistajia eivät muistaneet.

“Sopiiko välitilan Tikkurilan värikartaston sävy “Parittajan kajal” yhteen lattialaattojen sävyn “Naalin anaalin” kanssa.”

Kysymys: olisinko halunnut talon, jossa voi jo asua, vai talon, josta tiedän kaiken, mutta jota ei vielä/koskaan ole? Niinpä. Sisko on fiksumpi, vaikka minä tiedän enemmän juttuja. Ole sinäkin sisko! Sisko ei kisko. Siskolla on disko (lauletaan Vaarilla on saari -sävelmällä).

Vastaava mestari - otit sitten loparit!

Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.

Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille. 

Sain haukut. 

Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.

Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä. 

(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)

"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?"

“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”

Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.

Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.

Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:

Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.

Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.

Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa. 

Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.

Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-

TUUT TUUT TUUT 

Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus. 

"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!"

“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”

Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä: 

Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

Ei vastausta.

Laitoin meilin:

Hei!

Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin. 

Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään? 

Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.

"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!"

“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”

Nyt tässä mietitään, onko tällaiselle henkilölle sopivaa nimeä ja titteliä ilman, että tulee kunnianloukkaussyyte. Päällimmäinen fiilis on, että miten onnistuttiinkin projektin tärkeimmäksi tyypiksi löytämään epäasiallinen, epäreilu ja epäammattimainen eläkeläisvaari. 

“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!

“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”

“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.

Rakennusprojektin vastaavat - nämä tarvitaan

Aloitteleva rakentaja on vähintäänkin peukku vähintäänkin suussa, kun projektiin liittyy kaikenlaista terminologiaa. On valvojaa ja vaatimusta, lupaa ja lomaketta. Ja putkimies, joka ei tule paikalle, mutta se on silti projektin luotettavin osuus.

Nyt kun oma projekti on ihan oikeasti alkanut, erilaisia valvojia ja mestaroitsijoita todella tarvitaan. Jotta rakennusvalvonnan jokainen pikkujoulujen jatkoilla tonttulakista vedetty oikku saataisiin täytettyä, kannattaa varautua siihen, että työmaalla näkyy ainakin seuraavat oman alansa asiantuntijat.

Aloitetaan projektin tärkeimmästä henkilöstä.

Vastaava mestaaja

Projektin sielu (tai musta aukko elämänkatsomuksesta riippuen), joka katkoo unelmilta siivet, musertaa toivon ja tummentaa taivaanrannan. Kun asiakas haluaa portaat, vastaava mestaaja tietää, miksi niitä ei voi tehdä. Kun asiakas pohtii talon materiaalia, vastaava mestaaja kertoo miksi mikään muu kuin se talo, missä hän itse asuu, ei ole rakennusteknisesti kelpo. Vastaavan mestaajan tehtävä on tietää ja osata kaikki, vaatia paljon ja pitää asiakkaan puolta. Jos vastaava mestaaja mokaa ja asiakkaan rahoja palaa turhaan, protokollan mukainen anteeksipyyntö kuuluu “oho, katoppa”.

Rakentaja kulkee kohti vastaavaa mestaajaa. Luvassa on puolentoista tunnin luento aiheesta: “Etkö sinä helevetin pösilö ymmärrä, että ei se ilmanvaihto noin onnistu!”

HV-vastaava

Jokainen, jolla on vähintään kolmen kuukauden työkokemus rakennusalalta, on oppinut tarvittavat taidot ja riittävän sanavaraston HV-vastaavana toimimiseen. Tätä tehtävää voi hoitaa verbaalisesti asiakkaitaan tai valittavia naapureita kohtaan tai ihan vain fyysisellä toiminnalla, kuten tulematta sovittuna aikana paikalle tai vastaamatta mihinkään yhteydenottoon. HV-vastaava päättää yleensä yhteistyönsä ylisuureen, epäselvään ja perustelemattomaan laskuun. Kun asiakas huomauttaa tästä, HV-vastaava pääsee taas hoitamaan tehtäväänsä.

KVG-vastaava

KVG-vastaavan olennaisin ominaisuus on penseys. Tähän tehtävään ei kannata valita henkilöä, joka on osoittanut orastavaakaan yhteistyö- tai kommunikointikykyä tai palvelualttiutta. Toisin sanoen KVG-vastaavakin on helppo löytää. Asiakkaan kysellessä asioita KVG-vastaavan tehtävänä on osoittaa tietävänsä vastaukset, mutta ilmaistava asiat epäselvästi tai pilkallisesti, jolloin hän osoittaa asiakkaalle tämän paikan ja ohjaa tämän etsimään vastauksia netistä. Kun KVG-vastaava kuulee asiakkaan etsineen vastauksia netistä, hän suhtautuu asiaan pilkallisesti.

EVVK-vastaava

KVG- ja EVVK-vastaavan roolit ovat usein yhdistettävissä. Tämä tapahtuu usein ihan luonnostaan, sillä harjaantuneenkin ammattilaisen on vaikea havaita missä ylimielisyys loppuu ja halveksunta alkaa. EVVK-vastaavakaan ei kuitenkaan halveksi kaikkea, sillä hänen tehtävänsä ulkopuolelle on rajattu laskuttaminen. Laskut tulevat säntillisesti, joskaan niiden oikeellisuus ei vastaavaa voisi vähempää kiinnostaa.

EVVK-vastaavasta tuli kirjoitettua vähän turhan jyrkästi. Kyllä EVVK-vastaavaakin kiinnostaa. Häntä ei vaan kiinnosta mikään sinun projektiisi liittyvä. 

EMT-vastaava

EMT-vastaava saattaa joskus olla vastaavan mestaajan sivurooli. Vastaava mestaaja on ikään kuin bulvaani, joka tuo tehtävään vakuuttavuutta ja egoa, kun taas todellinen osaaminen on EMT-vastaavan käsissä. Tai emmätiä. EMT-vastaavan aikaansaannoksia voivat olla esim. keittiösaarekkeen wc-pönttö, lattialämmityksen kytkin puuhellassa sekä ledivalot ontelolaatoissa.

MV-vastaava

Tämä tehtävä on monelle mieluisa - siinä kun pääsee möläyttelemään täysin perusteettomasti pimeimmät ennakkoluulonsa ja rasistisimmat mielipiteensä katteettomiin lähdeviittauksiin tukeutuen. Puhetyyli ja sanavarasto ovat 70-luvun viihdeohjelmista ja 80-luvun miestenlehdistä. MV-vastaavan tehtävä ei kuitenkaan ole siinä mielessä helppo täyttää, että henkilön on täytynyt säilyttää tietynlainen viattomuus omien uskomustensa suhteen.

MV-vastaava käy sisäistä dialogia tajuttuaan, että ribsien palaminen grillissä ei ehkä sittenkään ole maahanmuuttajien vika. 

KRP-vastaava

Luulisi, että kyseessä on harmaan talouden torjunnasta vastaava henkilö, mutta oikeasti nimestä vain puuttuvat vokaalit Y ja Ä.

CCCP-vastaava

Niin sanottu vanhan liiton mies. Hän on ollut tekemässä viiden miljoonan pakkosiirretyn asukkaan betonilähiöitä Siperian Ksibrobjovitshuljanskiin ja tietää seitsemäntoista tapaa kastella lasivilla ennen sen asentamista. On varma mielipiteissään ja tekee unissaan yhä matkoja Krimille, jossa yhdellä sukkahousuparilla sai sanonkomämitä. MV-vastaava sanoisi.

CCCP-vastaavalla on monia herkullisia tarinoita kerrottavana Neuvostoliiton ajalta. Hän kertoilee niitä mieluusti työmaalla hintaan 70€ + alv.

VHS-vastaava

Asiansa osaava vastaava mestaaja, joka ei ole vielä kuitenkaan oppinut ihan kaikkea 2000-luvun ATK:sta. Hänelle ei kannata lähettää liitetiedostoja eikä jakaa niitä Google drivessa, sillä VHS-vastaava ei aina muista, onko hänen sähköpostiosoitteensa martti vai ät miukumauku. Joskus asiakas voi sattumalta huomata saaneensa sähköpostiinsa vastauksen feisbuukin “Kotkan taloja 1900-luvulla” -ryhmässä. Se kuuluu:

“ON KYLLÄ VOI JOS PAALUPITUUS ON YLI 3 M MUTTA VARMMISTAN RAKENNUSVALVONNASTA T MARTTI PS ISOISÄLLÄNI OLI APTEEKKI TUOSSA KAIVOKADUN JA KYMEN LAKKSON KADUN KULMASSA!”

SPR-vastaava

SPR-vastaava tarvitaan siinä vaiheessa, kun näkee punaista ja tarvitsee ristiä kannettavakseen.

HK-vastaava

70-lukunsa uzbekistanilaisten lihapatojen loimussa viettänyt CCCP-vastaava on joutunut olosuhteiden pakosta downshiftaamaan ja on Neuvostoliiton hajottua kasvattanut oman imperiuminsa keskikehoonsa. HK-vastaavan verenpaine on samaa luokkaa kuin Suomen suuntanumero ja viimeisimmässä pallolaajennuksessa aorttaan asennettiin jumppapallo. Kunhan HK-vastaava saa lopetettua puuskutuksensa, hänestä voi kuoriutua mitä mainioin MV-vastaava.

VMP-vastaava

Usein vastaavan mestaajan sivurooli. Saapuu paikalle ihan pikkasen liian myöhään, kun jokin työvaihe pitää tsekata. Saa hillittömät kilarit, kun asiat on tehty väärin ja saattaa ottaa spontaanisti hetkeksi myös MV-vastaavan tehtävät. Kun pulssi tasaantuu ja asiakas kysyy, mitäs nyt sitten tehdään, VMP-vastaava ryhtyy KVG-vastaavaksi ja asiakkaan vaatiessa vastauksia VMP-vastaava pamahtaakin ihan HV-vastaavaksi, kunnes poistuu työmaalta EVVK-vastaavana.

VMP-vastaavalta ei taaskaan kysytty, ja nyt hänellä on teräsbetonitolppa rektaalissa ja keräkaali sieraimessa.

LOL-vastaava

Naurettavan huono valvoja.

ROLF-vastaava

Naurettavan huono ruotsinkielinen valvoja.

 “Int' vet ja myky om hirsitalon, men nog förstår ja att laskuttaa tillräckligt!”

LOTR-vastaava

Myyttisen huono parrakas valvoja.

VR-vastaava

Ei pääse perille, jos on huono sää. Tai ihan vaan sää.

Idea postaukseen tuli keskustelusta instagramissa käyttäjän @omatalohirresta kanssa. Kiitän! 

Ja juu, laita jakoon vaan, jos siltä tuntuu. Any publishitty is good publishitty!

Kuvat: Pixabay

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö

Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

“Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.”

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai

Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu

Just sitä

Maanantai

Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko

Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

“Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.”

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

“Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.”

Torstai

Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 

Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.”

Blogi täytti vuoden - onnitteluni!

Kuka olisi uskonut vuosi sitten, kun aloitin viisastelun, veren kerjäämisen nenästäni ja omasta nokkeluudestani humaltumisen, että olen vuotta myöhemmin suunnilleen samassa pisteessä. Omistamme sentään palan maata, mutta se näyttää samalta kuin vuotta aiemmin. Olemme kyllä maksaneet jo jonkin verran kymppitonneja talofirmalle, mutta talomme puuvärkit saattavat yhä huojua jossain Päijät-Hämeessä. Kirjoitan yhä blogia, mutten edelleenkään ole sen ansiosta miljonääri.

Olihan tässä toki kaikenlaista juhlallisuutta. Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”. Sitten sain Suomen viisastelevat raksabloggajat ry:ltä pöytästandardin (jossain rakennusalallakin sentään on standardeja). Siihen oli kuvattu asiakkaalle pyllistävä urakoitsija.

Raudoittaja-Reiska tekstasi: "Siis OMG mä en kestä. Nää ihqut kynttilät on just niinku Jaskan koolaukset LOL!"

“Aamulla otin parvekkeella vastaan Suomen rakennusmestareiden liiton kuoron onnittelulaulun “Olet sisäilma jota hengitän”.”

Juhlat jatkuivat vastaanotolla, jonne ei tullut ketään, koska korona. Illalla oli jatkot, jonne ei olisi muutenkaan tullut ketään. Pidin kuitenkin kiitospuheeni, jossa käsittelin rakennusalan nykytilaa, Suomen euroviisumenestystä, henkistä terveyttäni sekä muita asioita, jotka ovat huonoissa kantimissa. Tarjolla oli kattopelliltä tarjoiltua makkarasushia, jossa riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla sekä sormisyötävää, jossa oli vielä kynnetkin tallella. Proteiinia, sanoi entinen muurari, kun myyrän nielaisi.

Seinälle heijastettiin videotykillä blogin saamia kommentteja ympäri maailmaa, eli siellä pyöri nonstoppina teksti “Ihan kiva, mutta et viittis kiroilla niin paljon t. äiti”. Loppuillasta luulin, että joku oli järjestänyt spontaanin tanssiesityksen, mutta järjestysmies vain kompastui linjalankaan. Luulin myös, että JVG tuli keikalle, mutta se olikin vain mäkihypyn ensimmäinen kierros Garmisch-Sportengürckhenistä ja jurpo pipo narikassa.

Muurari-Maukka oli bongannut ihanan spelttijauhokuppikakkureseptin netin vauvapalstalta. Soija oli korvattu härkäpavulla, joka oli korvattu luomulla.

Vieraiden vähyydestä johtuen minglailin täyttämään skumppalasini vessan hanasta ja päivittelin peilikuvalleni rakennuttamisen kustannuksia. Peilikuvani oli ihan samassa tilanteessa.

“Riisi oli korvattu urakoitsijan ojaan kippaamalla betonilla”

Loppuillasta aloin olla jo aika iloisessa kunnossa. Hetken pidin jopa rakennustarkastajaa ihan ihmisenä. Aamulla oli morkkis. Lähetin oikaisusähköpostin virastoon. Sen vastaanottamisesta kaupunki laskutti 117€. Plus alv.

Sähkäri-Seppo ei päässyt paikalle, kun oli putkassa, mutta tekstasi: "Moi mussut. Toiv. teil on kivaa. Käydään sit skumpalla, kun toi kumihanska tulee luonnollista tietä ulos. Siis iik ootte niin raksui!"

Koska uuden blogivuoden alkaessa on hyvä myös uudistua, Kodotus laajentaakin kosmetiikkavinkkeihin. Ensimmäinen meikkivinkki on ripsiväri.

Kodotus kiittää kuitenkin kaikkia kovin kauniisti. Ensimmäinen vuosi on siis takana ja blogin nimi todellakin on osoittautunut osuvaksi. Noomen est aamen, kuten muinaiset hyvinkääläiset sanoivat. Olen oppinut paljon bloggaamisesta ja ehkä vähän raksaamisestakin. Hermo on mennyt ja veri paennut päästä vuorille. Projektiin on löytynyt tyyppejä, projektista on lähtenyt tyyppejä, projektiin on buukattu tyyppejä, jotka ovat lähteneet jo ennen kuin buukkaus on alkanutkaan. Joku on ollut sovittuun aikaan paikalla, toinen on luvannut tehdä suunnitelman jouluksi ja saa taas vappuna asiasta muistutusviestin. Moni on auttanut, harva ilkeyttään hankaloittanut.

“Kodotus kiittää kaikkia kovin kauniisti.”

Mikäli luet tämän, olet ilmeisesti blogiani lukenut. Kiva! Lukijoita on ollut yllättävän paljon, vaikken ensimmäisenä vuonna ole ihan hirmuisesti blogia kehdannut rummuttaa. Vanhemmilleni voisin kertoa tästä ensi vuonna. Samalla, kun kerron, että minulla on kaksi lasta. Mutta siis: Kiitos molemmille kaikille blogin lukijoille. Kodotus tekee parhaansa pitääkseen saavuttamansa tason - mitä se sitten tarkoittaakaan.

Kuvat: Pixabay

Ulkoportaat - voihan esteettömyys!

Talo on siis tilattu. Sinne olisi hyvä päästä sisäänkin. Tähän auttaa ovet, mutta koska haluamme talon pilareille (“mutku mä haluu-uu-uun!”), niin se nostaa talon sisäänkäynnin suht korkealle. Tämä taas tarkoittaa, että tarvitaan ulkoportaat.

Suomen rakennusjärjestyskokoelmalakiasetussäädöstö sanoo seuraavaa: “Jos on sinun taloosi meneminen portaita käyttäen, tulee sinun niitä pystyä kipuaman, kun on couccuselekä ja harmaahapsi sekä rollaattori ja kihti. Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Eli koska portaamme ovat (osin) avoimen taivaan alla, vaihtoehtoja on kaksi: JOKO veivata niiden päälle kattoa, jolloin ne saavat nousta jyrkemmin ja edetä reippaammin TAI avotaivaan alla niistä pitää tehdä aivan saiiiiiiiraaaaaaan piiiiiiiitkät. Koska mitä siitäkin tulisi, jos portaat mahtuisivat tontille, joka on pienempi kuin paukama koronaviruksen pepussa.

“Täten pitää portaiden olla pidemmät kuin Kongojoki ja loivemmat kuin rantojen miesten lascuhumala.”

Noh, talofirmalla (josta lisää myöhemmin, pidän vielä teitä kumpaakin lukijaani jännityksessä, sori äiskä ja iskä) on osaavaa ja kärsivällistä porukkaa hommissa. Siinä mielessä ollaan hyvissä käsissä. Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.

Mutta kyseessä on sen verran hupaisa vektorihässäkkä, että ajattelin sen esitellä. Ladies and naapurin miähet, the portaat:

Ulkoportaat on korostettu keltaisella, jotta niitä ei erehdyksessä sekoitettaisi esim. Urho Kekkosen kansallispuistoon.

 “Nyt tämän porraskeissin ensimmäinen versio ei ehkä silti ole iiiiiiihan vielä sitä, mitä toivottiin.”

Vaikuttavat, eikö totta! Siinä saa nostaa jalkaa toisen eteen, ennen kuin rrrrrrrrrrrranskalaiselta raksa-autolta noussut kaasujalka on kodin kynnyksellä.

Laskeskelin, mikä noiden portaiden pinta-ala suunnilleen olisi ja sain reippaat 16 neliötä. Kauas on tämä boheemi porvari purjehtinut opiskeluajoista, jolloin koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila. Oikeasti, 16 neliömetriä pelkkiin portaisiin! Rakennusvalvonnassa varmasti herkistytään kyyneliin, kun näkevät näin säntillistä lain kirjainen noudattamista. Keskustayksiön kokoiset portaat.

Arkkitehtikielellä "portaat luovat muistuman temppelityyppisestä graafisen nousevasta linjasta ajalta, jolloin espanjalaisten löytöretkeilijöiden tuomaan influenssaan ja kuppaan kuoli 90 prosenttia atsteekeista."

“Koko kämppäni koko oli vähemmän kuin näiden portaiden vaatima tila.”

Paitsi, että eihän me nyt näitä kelpuuteta. Vaikka kuinka näyttävätkin atsteekkitemppelin seinämaalausten sammakolta tai vanhan Nintendon avaruusalukselta, niin öö tota sori mutta ei silti. Sä oot tiäkkö kyllä ihan kiva, mutku meillon vähä erilainen musamaku. Sä tykkäät niinku Led Zeppelinin Stairway to Heavenistä ja mä tykkään Sabrinasta ilman ääntä.

Hakattuaan Planeetta Skwöög-Beta-Kekkonenkekkosen karvaiset veitikat sukupuuttoon, kapteeni Kirkspock Cousteaun avaruuslaiva uljaine miehistöineen jatkoi seuraavaan universumiin tappamaan seuraavia karvaisia veitikoita. 

Ja on tässä sekin ongelma, että noin pitkinä nuo ulkoportaat törmäisivät jo piharakennuksen portaisiin. Jotka nekin ovat ihan riittävän pitkät. Eli kun autokatoksesta päästiin, saatiin tilalle portaat. Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia. Ovat niin loivatkin, ettei niissä voi edes satuttaa itseään. Pitää keksiä jotain muuta anopille.

Uusi jännittävä tietokonepeli venyttää suorituskyvyn rajoja; se vie yli 25 kilobittiä! Kuvan keltaiset hyhmät esittävät sinua, jonka tehtävä on torjua ulkoavaruuden hyökkäjät hakkaamalla ne sukupuuttoon.

Jatkamme urheasti kohti avaruuden takamaita, joilla kukaan ei ole aiemmin käynyt. Suomeksi: raksaprojekti jatkuu - askel(ma) kerrallaan.

 “Lapset olisivat kyllä toivoneet pihaan tramppaa, mutta kai noillakin voi pomppia.”