Mutta sehän on - rakennuslupa!

Rakennuslupa. Tuo maailman toiseksi ihanin sana (ihanin on visvayskös). Huolemme ovat ohi. Aurinko paistaa. Pulssi tasaantuu. Verenpaine laskee. Rahanmeno loppuu. Urakoitsijat alkavat puhua kaksitavuisilla sanoilla.

No jos ei muu yllä pidä paikkaansa, niin saatiin ainakin rakennuslupa. Kai tuon olisi voinut huutomerkkiinkin lopettaa. Kokeillaas siis huutomerkin kanssa:

Visvayskös!

Jes, toimii heti paremmin.

Miten tähän on tultu?

Kesäkuussa 2019 ostettiin tontti. Täällä päin se tarkoittaa, että maksetaan paljon pienestä alasta huonoa maata. Jossain muualla tällä rahalla olisi saanut kokonaisen järviylängön, jonka reunasta reunaan ajamiseen autolla kuluu kuutio bensaa. Täällä sai suota ja ojan, johon ei saa itse laskea hulevesiä, mutta naapurit saa.

Olisihan se ollut kiva omistaa Ripulivaarojen vuoriylänkö. Mutta kyllä pieni pala keskiuusmaalaista suota silti joteski kolahti enämpi.

“Jossain muualla tällä rahalla olisi saanut kokonaisen järviylängön”

Elokuussa 2019 tehtiin maaperätutkimus. Tai siis ammattilaiset tekivät. Minun maaperätutkimukseni mukaan tontillamme kasvoi lintuja, esim. mänty tai kirahvi. Todettiin, että savea tontilla riittää  työväenopiston dreijauskurssin tarpeiksi seuraavaksi sadaksi vuodeksi.

Perustamistapalausunto siis määräsi, että terästolppaa junttaamaan beibi all night long!

Siinäpä sitä aikaa kuluikin. Parta kasvoi. Ostin puolisolleni koneen. Ei tykännyt vitsistä. Loppuvuosi suunniteltiin, keskusteltiin, pohdittiin, mietittiin, tuumailtiin, perehdyttiin, selviteltiin sekä raaputeltiin napojamme gerbiilillä. Otettiin myös ensituntumat potentiaalisiin talotoimittajiin.

Vuosi vaihtui. Tässä vaiheessa joku oli jossain jo päättänyt maistaa lepakkoa al dente con molto covid, mutta me olimme asiasta autuaan tietämättömiä.

Nigolo-Gigogol ei tiennyt, että hänen suhteessaan schuangzinglaiseen lepakkoon oli sairas pohjavire.

“Tontillamme kasvoi lintuja, esim. mänty tai kirahvi.”

Tammikuussa 2020 jätimme hellät jäähyväiset vastaavalle mestarillemme. Eipä silloin arvattu, että näitä jäppisiä ramppaisi projektissamme sisään ja ulos enemmänkin. Näillä main tämä postaus alkaakin jo vaikuttaa sairaskertomukselta.

Maaliskuussa 2020 sitten alkoi rytistä (sen lepakon puremisen ja covid ikävied seurausded lisäksid): myytiin kotimme, ja itku pääsi.

Ja koska hirsitalo on tyhmä ja me ollaan kakkapyllyjä, rakennusvalvonnasta haluttiin ääneneristysselvitys.

Ja koska mutsis on painovoimainen ilmanvaihto ja mun isällä on isompi ilmalämpöpumppu kuin sun isällä, piti toimittaa myös energialaskelma.

"Tää tekis tästä vaikka selvityksen jättiläsivompattien rektaalikarvojen esiintymistiheydestä pohjavesialueella."

“Mutsis on painovoimainen ilmanvaihto.”

Tässä vaiheessa välihuomautuksena, että rakennusvalvonnan puolelta toiminta on ollut kyllä alusta tähän asti asiallista, kannustavaa ja ripeää. Ihan aikuisten oikeasti. Mutta koska blogini tyylilaji on idiotismi, on pakko vähän vetää överiksi ja hatusta, etteivät isot pojat huomaisi minun käyttävän hirvimettällä pinkkejä stringejä.

Huhtikuussa 2020 huppistakeikkaa koronan kurittaessa ostettiin sitten se talo. Tai siis sovittiin Eurohongan kanssa, että tilataan talo heiltä. Useamman firman kanssa tuli oltua tekemisissä, joten näistäkin kokemuksista yhden postauksen kirjoitin.

Toukokuussa 2020 päästiin hoitamaan naapurien kuulemiset. Tai näin luulimme. Koska talomme oli yksien naapurien mielestä liian korkea ja me haistaan pahemmalta kuin ahman vehje, hukuttauduimme henkisesti suohon. Siellä oli myös kolme polkupyörää, lypsykoneen nännikupit, Juhon Telecasterin tallamikki, Timo Soinin urakehitys ja Kyllikki Saari.

Jessendeeros-Jäbändeeroksen elämään mahtui paljon raksapohjaista ahdistusta. Välillä oli myös huonoja päiviä.

“Lypsykoneen nännikupit.”

Kesäkuussa 2020 muokattiin siis taloa rumemmaksi ja huonommaksi. Tätähän sitä useimmat kodiltaan toivovat. Saatiin madallettua taloa erinäisillä konsteilla. Kelpasi naapureille, kai - nythän on vielä rakennusluvan valitusaikataulu auki.

Ja sitten, rumpujen pärinää… 

Naapurien kuulemiset kunnossa. Kaikenmaailman selvitykset kunnossa. Seppo Räty miesten seipään SE-kunnossa. Nytkö sitä rakennuslupaa pääsisi hakemaan? Silmät innosta tuikkien soitto vastaavalle. Vastaava rähjää, ilmoittaa ottavansa loparit ja lyö luurin korvaan.

Thank you raksaprojekti. You have been an adventure!

"Love Home Together Always Sun Heart Smile Hope Happiness Pyllysaatana"

“Thank you raksaprojekti.”

Kun itkut saatiin itkettyä, uusi vastaava mestari sentään löytyi suht kivuttomasti. Tarvittavia selvityksiä vielä Lupapisteeseen. Lomailua, koska heinäkuu. Ja sitten lopulta elokuun alussa:

RAKENNUSLUPA!

Riemuisa keskustelu puolisoni Seija Ala-Kauttan kanssa:

- Se lupa sit tuli.

- Ok.

- No mitäs ny?

- Emmätiä.

- Kai me jatketaan?

- Joo kai.

- Millanen fiilis?

- On.

Niin että rakennuslupa on. Sanoinko jo, että on rakennuslupa?

jee

Covid-David iloitsee, kun rakennuslupa on plakkarissa. Hymyilyttää ihan virusti.

“Kai me jatketaan?”

Lupakuvat - näillä rakennuslupaa haetaan

Rakennuslupa on ollut haussa jo reilun kuukauden. Siitä puuttuu ainakin vastaavan mestarin kosteudenhallintasuunnitelma ja varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin. Ajattelin myös, että hakemus etenisi nopeammin, jos kuvissa olisi pirtsakoita värejä ja selventäviä tekstejä. Näissä hommissa jokaisen graafikon suosikkiohjelma MS Paint on korvaamaton.

Onhan näitä kuvia tullut jo esiteltyäkin, mutta käydään ne nyt kootusti läpi. Aloitetaan vaikka siitä, miten talo tontille (joka on pienempi kuin Trumpin taju maansa koronavirustilanteesta) sijoittuu. Siispä

ASEMAPIIRROS

Siinä ne nököttää: päärakennus ja piharakennus. Ja koska tontti on pienempi kuin katolisen papin kyky selibaattiin, sekä talo että piharakennus ovat sallittua lähempänä tontinrajaa. Rouva sieltä kyyjärveläisestä kiertovesipumpusta tiedustelee, onko tällainen sallittua. Hyvä rouva, on, jos saa naapureilta luvan. Palosuojaukset on toki oltava kunnossa, kun ollaan sallittua lähempänä naapuria. Meillä asia hoituu osin hirren hyvällä palonkestävyydellä, osin sillä, että pissitään säännöllisesti noihin seiniin, jotta pysyvät märkinä.

Ojan sininen väri on Tikkurilan värikartan sävy "Tiristetty anakonda".

“Varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin.”

Märkänä pysyy myös kuvaan sinisellä merkattu oja, joka meillä oli etuoikeus ostaa. Se kulkee koko tontin yhden sivun mittaisena emootioiden kyminä ja kuljettaa naapuriemme hulevedet. Meidän tontillamme oleva oja ei siis saa ottaa vastaan meidän hulevesiämme, vaan me maksamme niiden huljumisesta hulevesiviemäriin hulevesimaksua. Mutta hei, oma oja. Onko sulla? Ajattelin myös ostaa Teslan, joka ladattaisiin meidän sähköllä, säilytettäisiin meidän tallissamme, jota me pesisisimme ja veisimme vuosihuoltoon, mutta sillä saisi ajaa vain Pymppy-Kyrpelän Joonas. Meidän pitäisi ostaa kaupungilta HSL:n kuukausilippu, joita myytäisiin kaupungintalon infopisteessa parittomien viikkojen maanantaisin klo 11.47.

Hyvää tässä on se, että talo sekä piharakennus rajaavat pihan kivasti naapurien arvostelevien katseiden ulottumattomiin. Huonoa taas se, että vihreällä rajattu piha on sen verran pieni, että jos molemmilla pakaroilla sille meinaa mahtua istahtaa, sulkijalihas saa puristaa kankkuja aika tiukasti yhteen. Mutta itsepähän haluttiin erillinen

PIHARAKENNUS

jonne tulee siis sauna, pesuhuone ja saunatupa. Neliöitä 33. Saunatuvan ikkunat ovat pihan suuntaan ja / tai puistoalueen suuntaan, vaikka naapurikunnan taloja kauempana vilkkuukin. Reilun kokoinen saunatupa, johon voi majoittaa kavereita, jos sellaisia joskus jostain halvalla onnistutaan hankkimaan. Kai tuonne sukulaisiakin joutuu majoittamaan, jos ei ehditä valehdella olevamme reissussa tai esittää kuolleita.

Tämä pinkki on Tikkurilan värikartan sävy "Vähänkäytetty vanhapiika".

“Mutta hei, oma oja. Onko sulla?”

Saunaan puukiuas ja seinät hirttä. Ohuemmallakin hirrellä olisi voinut sisäseinät tehdä, mutta emmätiä. Mitä paksumpi, sen parempi, sanoi taannoin joku tuntemattomaksi jäänyt setäkin ennen kuin tipautti silmätippoja Malibu-drinksuuni. Heräsin aamulla rippikopista.

Piharakennuksen päädyssähän piti olla sisäänkäynti parin neliön varastoon, mutta se poistettiin. Olisi ollut turhaa rakennella tukimuuria ja portaita alle kolmen neliön varaston takia. Samoin saunatupaan tulisi pieni keittonurkkaus, jossa voi tehdä mikropoppornit ja pestä sosimet (en viittaa tällä yllämainittuun silmätippatapaukseen, vaan sosimet on pohojammaan murretta ja tarkoittaa ruokailuvälineitä).

Taustavärinä Tikkurilan värikartan sävy "Pohjarusketus puuceestä".

“Heräsin aamulla rippikopista.”

Uskoisin, että hingussamme saada piharakennuskin pilareille on se erinomainen asia, että saunan ja saunatuvan ikkunoista ei pääse ihan kuka tahansa alimittainen kuolaava tirkistelijätonttu tiirailemaan. Maanpinnasta kun on jo lattiatasoon reilu metri ja ikkunan alareunaan toinen. Että aika korkealla tontun tupsu vilkkuu ennen kuin näkee, millainen tupsu saunatuvassa vilkkuu.

Autokatoshan heivattiin myös helevadanduuddiin ja nyt jäljellä on siis ihan vaan katos. Varastotilan määrä kyllä hieman mietityttää, etenkin, kun

PÄÄRAKENNUS

koki kattokulman madaltumisen ja katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä. Tämä siis siksi, että naapurit eivät sulattaneet talomme korkeutta, enkä nyt jaksanut lähteä leikkimään oman elämäni juristia hallinto-oikeuteen. Tällä lurpalla mennään, vaikka esimerkiksi kylmän yläpohjan varastotilan käytettävyyteen ratkaisulla on iso merkitys. Ryömintätila siirtyikin ullakolle.

Tämä pirtsakka väri on Tikkurilan värikartan sävy "Laaman rähmä".

“Katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä.”

Makkarit ovat ihan mukaviin suuntiin. Vanhempien makkarin ikkunat ovat pihaan ja mettään. Toinen lastenhuone antaa metsään, toinen kadun suuntaan. Ja saattaapa jälkimmäisestä olla idylliset näkymät myös aiemmin mainittuun ojaan. Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme, vai pitääkö siihen ostaa erillinen lisenssi.

Kodinhoitohuone on makkareiden välissä - ei optimisijainti, mutta saatiinpahan kaikki makuuhuoneet erilleen toisistaan. Se on kapea käytävä. Ihasama.

Olohuoneen ikkunoiden edessä on katettu terassi. Vähän mietityttää, miten paljon terassi pimentää olkkaria, mutta toisaalta katettu terassi ON se olkkari räntien välisenä ajanjaksona. Ja sama kuin piharakennuksessakin: terassin lattia on maasta yli metrin korkeudessa, ikkunoiden alareuna parissa metrissä. Kun ei kaksikerroksista taloa saanut rakentaa ja yksikerroksinenkin oli naapureille liian korkea, niin larpataan nyt edes tällä olevamme maanpinnan yläpuolella.

Keittiö tulikin esiteltyä jo aiemmassa postauksessa. Emme ole sitä ehtineet kummemmin muutella, kun on ollut kiire pitää itsensä järjissään. Uskon, että keittiön iso- ja välitilan ikkuna tuovat valoa tupaan, vaikka aamuaurinkoa ei tulisikaan. Ja jos aamukahvinsa haluaa terassilla nauttia, niin aamun ensi säteet loistavat sisääntulo-oven nurkalle, jonne voi kattaa ranskalaistyyppisen kevytrakenteisen aamukahviterassin ja katsella netistä videoita Pigallelta.

Kiehtovana värinä Tikkurilan värikartan sävy "Pesemätön majava".

“Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme.”

Piha jää pieneksi, vaikka tontti paperilla onkin siedettävän kokoinen, niukka 800 neliötä. Tästä kuitenkin 200 neliötä haukkaa kirvesvarsi, istutusalue ja se ihq oja. Eli asemapiirroksessa tuo ykkösen nupin kokoinen alue on vain 580 neliötä. Ehkä pihaan yksi istutuslaatikko mahtuu. Hyvää on edelleen se, että piha aukeaa puistoon kahdelta sivultaan. Tätä mantraa olen hokenut itselleni nyt pian pari vuotta. Toinen viime aikojen mantra on ollut “ei se siitä”.

Teoriapohjaltahan tässä mennään kunnes rakennuslupa on saatu. Mutta ehkä jo 2027 päästään käytännön hommiin. Vaikka ojaa kaivamaan. Naapureille.

“Ei se siitä.”

Rakennuslupa hakuun - lomakaudella tiätty

Sinänsä hassua, että kaksi päivää sen jälkeen, kun empaattinen (vai vompaattinen) vastaava mestari otti ylläripylläriloparit, lupapisteeseen avattiin rakennuslupahakemuksemme. Juhannuksen jälkeen parin päivän shokkihyperventilaatiossa tarrattiin kiinni (jälleen) uuteen vastaavaan. Kokenut, ystävällinen, asiantunteva ja tehnyt lukuisia kohteita talotoimittajamme asiakkaille. Tosin ehkä vika on meissä ja tästäkin kuoriutuu koulujen alkuun mennessä tulikiven sekaista visvaa sykkivä belsebuubi.

Mutta lupapisteessä siis hakemuksemme nyt nököttää. Siellä on asemapiirros, ääneneristysselvitys, julkisivukuvat ja energialaskelma ja vaikka mitä.

Sinänsä hupaisan mobiilia hommaa, että laitoin luvan hakuun kännykällä Savonlinnan keskustan laivalaiturilla. Ei jonottamista hikisessä kunnanvirastossa tai rullalle käärittyjä aakolmosia kainalossa. Lörtsyä mahassa ja lisälörtsyä tulossa.

Tällä kohdalla painoin ”jätä hakemus” -nappia kännykän näytöllä. Vähän on perspektiivi vinossa, mutta niin on koko projektissa.

”Tästäkin kuoriutuu koulujen alkuun mennessä tulikiven sekaista visvaa sykkivä belsebuubi.”

Kaupungin kaava-arkkitehdilta ja karttapuolelta ehtikin jo tulla hyväksyntä / puolto, mutta yhtä odotellaan. Koska saimme avokämmenellä ensimmäisessä naapureiden kuulemisessa, tämä söi sellaiset kolmisen viikkoa tehokkainta alkukesän peliaikaa. Ja nyt siis kaupunkitekniikan lausunnonantaja pelaa zumbafrisbeesuppilaudalla Yyterissä, eikä varmaan ensimmäisenä luo kaipaavia katseitaan lupapisteen suuntaan. Pari viikkoa aiemmin tilanne olisi saattanut olla toinen. Nyt se on tämä. Uskaltanen jo todeta ilman kristallipalloakin, että ennen koulujen alkua ei tontilla häärää muut kuin oravat eikä kuulu kuin pihlajan lehtien havinaa. Pitäisiköhän suosista julistaa tonttimme kansallispuistoksi ja rakentaa sinne turvekammi? 

Turvekammi

”Kaupunkitekniikan lausunnonantaja pelaa zumbafrisbeesuppilaudalla Yyterissä.”

Mutta että etenee kyllä. Mutta että sillai etenee, ettei sitä mistään huomaa. Paitsi syvenevästä psykoosistani. 

VARO! RUUTANA! SUN TAKANA! CEMBALO!

Vastaava mestari - otit sitten loparit!

Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.

Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille. 

Sain haukut. 

Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.

Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä. 

(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)

"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?"

“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”

Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.

Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.

Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:

Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.

Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.

Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa. 

Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.

Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-

TUUT TUUT TUUT 

Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus. 

"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!"

“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”

Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä: 

Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

Ei vastausta.

Laitoin meilin:

Hei!

Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin. 

Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään? 

Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.

"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!"

“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”

Nyt tässä mietitään, onko tällaiselle henkilölle sopivaa nimeä ja titteliä ilman, että tulee kunnianloukkaussyyte. Päällimmäinen fiilis on, että miten onnistuttiinkin projektin tärkeimmäksi tyypiksi löytämään epäasiallinen, epäreilu ja epäammattimainen eläkeläisvaari. 

“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!

“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”

“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.

Muokattiin taloa - tuli huonompi ja rumempi

Naapurien kuuleminen tuotti pieniä ongelmia.  Talo ei yksiä naapureita miellyttänyt. Se oli heidän mielestään liian iso, korkea, kaavan vastainen eikä istunut maisemaan. Me olimme toki eri mieltä. Koska toivomme voivamme rakentaa naapurien luvalla pari metriä lähemmäs tonttiemme rajaa, siihen tarvitaan näiden suostumus. Tällöin ehkä kaikkein fiksuinta ei ole kerjätä verta nenästään, aukoa päätään ja haastaa riitaa, vaikka se olisikin perinteisesti suomalaiskansallisen naapuruuden syvin olemus.

Siispä pari ehdotusta paperille, millaista kompromissia voisimme olla tarjoamassa ja tapaaminen kasvokkain. Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia, mutta jossain olisi kiva asua lokakuun jälkeenkin, kun nykyinen talomme jyrätään.

"Kultsi hei, tuus kattoon. Tässä olis nyt näitä rumempia versioita meidän kodista."

“Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia”

Taloa piti saada ensisijaisesti matalammaksi, vaikka kaupungin taholta olimmekin jo saaneet vihreää valoa piirustuksille ja suunnitelmille ja ne olivat kaavan mukaiset. Mitä siis ehdotimme?

Kattokulma. Se oli meillä alunperin 1:2. Komea, jykevästi taivaita tavoitteleva ja perinteen punamultaista peppua pussaava harjakatto. Sen alle olisi jäänyt hyvin tilaa tuulettuvalle kylmälle käyttöullakolle ja sinne olisi voinut säilöä mummon mankelin ja miksei mankeloidun mummonkin.

(Toim. huom. Kattokulman suhdeluku tarkoittaa, kuinka pitkällä matkalla katto nousee metrin. 1:2-kattokulmassa siis kahden metrin matkalla katto on noussut yhden metrin. Mitä suurempi jälkimmäinen luku, sitä lerpampi kattokulma.)

Kattokulmasta lähdettiin siis tinkimään. 1:2,5-kattokulma madalsi talon harjaa 33 senttiä ja näytti siedettävältä. 1:3-kattokulma taas madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.

Tähän päälle yläpohjan eristeen vaihto u-arvoltaan hieman parempaan vei korkeudesta vielä kymmenen senttiä sekä hirsitalon painuminen toiset kymmenen senttiä.

Näillä kikoilla taloa saatiin siis madallettua joko 55 tai 85 senttiä. Ei liene vaikea arvata, kumpi naapureita miellytti enemmän.

Kahdeksankytluku on muodissa, juu. Mutta olisin mieluummin kuunnellut Rick Astleyä viikon putkeen kuin varustanut talon rumalla parakin katolla. Mut hei, sehän on vaan meidän koti.

“1:3-kattokulma madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.”

Rumempi ja huonompi. Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta. Meidän tapauksessamme ulkonäön lisäksi kärsii ullakko, jonka korkeus putosi huiman hyvästä 2,3 metristä alle 1,7 metriin. Nippa nappa käytettävä edelleen, mutta kumarassa siellä on mentävä. Mummokin pitää ehkä pilkkoa.

Koska kyseessä on kuitenkin meidän kotimme (tai siis jos joskus sellainen saadaan rakennettua), pohdimme, mistä emme halua luopua. Puolisoni Seija Ala-Kautta kipuili lerpahtaneen kattokulman (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) kanssa minuakin enemmän. Siksi kysyin häneltä, haluaako hän ilahtua katsoessaan taloa ulkoapäin ja harmitella madaltunutta huonekorkeutta vai harmitella talon saatanallisperkeleellistä rumuutta, mutta nauttia säilyneestä huonekorkeudesta. Olimme tämän jälkeen asiasta samaa mieltä.

Eli, mitä meille tärkeää pyrittiin säilyttämään?

Huonekorkeus: piirroksissa 290 cm, painumisen jälkeen niukka 280 cm. Luulen, että aika kiva. Ei liian hallimainen, mutta selvästi ilmavampi kuin parikymmentä senttiä matalampana.

Saatiin kuvaan kiva punainen väri, kun vedettiin ranteet auki.

“Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta.”

Pilariperustus: talo pysyisi edelleen tolpilla, lattiataso olisi n. 140 cm maanpinnasta ja ikkunoiden alareuna yli kahdessa metrissä. Eli vaikka oltaisiin yksikerroksisessa talossa, oltaisiin kuitenkin kivasti maantasoa ylempänä. Jos tästä olisi pitänyt tinkiä, perustus olisi muuttunut umpisokkeliksi tuulettuvalla alapohjalla. Tällöin taas olisi alapohja kannattanut tehdä betonista. Tällöin myös kutterieriste olisi kannattanut hylätä. Dominopalikat olisivat kaatuneet yksi toisensa jälkeen. Saattavat toki kaatua vieläkin, mutta nyt elän taas hetken optimismin aallonharjalla, kunnes taas paiskaudutaan haiden raadeltavaksi.

Saimme alustavat muutetut kuvat nähtäväksemme ja huokasimme kevyesti helpotuksesta. Fiilis oli sama kuin monella vanhemmalla synnytyslaitoksella: onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää. Tuollainen lerppana rassukka (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) mutta ehkä kuitenkin meidän lerppana rassukka. Paha mieli silti tulee, jos vertaa aiempaan uljaaseen kattoversioon.

Jos jotain positiivista asiasta etsii, niin tuskin hyttysetkään tulevat tuon näköisen talon naapurissa viihtymään.

Nyt mennään naapurien kuulemisen toinen kierros ja toivotaan, että se saataisiin pika-pika-pikaisesti hoidettua. Ennen pääsiäistä ajateltiin pääsevämme lupaa hakemaan. Tai ennen vappua. Tai viimeistään kesäkuun alussa. Nyt onkin sitten juhannus. En pidätä hengitystäni luvan suhteen, muuten voi käydä kuten Piitulan Raunolle Hollolasta, joka avasi julppinsa juhannuksena veneessä.

Molskis, sano nimim. Ei jouluksi kotiin.

“Onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää.”

Naapurien kuuleminen - unelmat murskaksi

Naapureiden kuuleminen - tuo nopea muodollisuus matkalla rakennuslupaan. Näin olimme kuvitelleet. Olimme taas vaihteeksi väärässä. 

Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme. Juttelimme kaikkien kanssa mukavia jonkin aikaa. Kastuimme, koska satoi. Virallisen lomakkeen ja kuvien ohella kuoressa oli saate:

Hei!

Olemme Seija Ala-Kautta, Lassi Massi-Kassi sekä Yannis Nonstoppolos (11 v.) ja Elena Megapruppolos (8 v.) Olemme aloittamassa hirsitalon rakentamisprojektia tontillemme osoitteeseen Kaukainen Galaksi 666 B-rappu.

Ohessa on naapureiden kuulemislomake, jonka toivoisimme saavamme takaisin täytettynä joko postitettuna tai voimme toki lomakkeen myös noutaa.

Naapureiden kuulemisen epävirallisemman osuuden täyttämiseksi kuulisimme vielä mieluusti vastauksen protokollan tärkeimpään kysymykseen, eli rasti ruutuun:

*  punaviini
*  valkoviini
*  tuorepuristettu omenamehupönikkä

Annamme mieluusti lisätietoja projektiimme liittyen ja odotamme innolla muuttoa Galaksiinne.

Ystävällisin terveisin,

Seija Ala-Kautta ja Lassi Massi-Kassi

Jee! Rakennuslupa, koti, ulkoporeallas, kesä, onni ja orgiat, täältä tullaan!

“Veimme lauantaina lomakkeet tuleville naapureillemme.”

Ensimmäinen tuleva naapuri halusi tietää, onko meillä lapsia. Kun kuuli, että kyllä, niin vastaus oli käytännössä selvä. Onneksi myönteisessä mielessä, kun ovat itsekin lapsiperhe. 

Toiselta tulevalta naapurilta tuli kiitosta talon ulkonäöstä ja siitä, miten se istuu kaupunginosan maisemaan.

Kolmannet tulevat naapurit rakentavat samaan aikaan naapuritontille. Heiltä tuli niin ikään lupa. Heiltähän tarvitsemme luvan rakentaa piharakennuksemme lähemmäs heidän tonttiaan ja he taas saavat käyttää tonttimme tietä omalle tontille ajamiseen, joten kauhun tasapaino tuotti kaunista hedelmää.

Ja sitten...

Neljäs naapuri pudotti meidät pyrstöllemme, loksautti leuat ja sai haukkomaan paperipussiin. Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava. Se ei sovi heidän talonsa naapuriin ja muuten kivannäköisen talon korkeutta pitäisi laskea. Palaute oli asiallisesti kirjoitettu, eikä siinä mitenkään haastettu riitaa, mutta siitä paistoi yllättyneisyys, että naapuriin tuleva talo onkin sellainen kuin on.

"Miksei me tajuttu ajoissa, että sinun kotisi ei ole sinun?"

“Saamamme sähköpostin mukaan talomme on liian iso, korkea ja varjostava.”

Näiltä naapureiltahan olimme saaneet luvan suunnitella osaa talostamme lähemmäs heidän tonttiaan. Koska he ovat aikoinaan saaneet rakentaa kolmen metrin päähän tontin rajasta, meidän olisi pitänyt vastaavasti rakentaa viiden metrin päähän. Saimme siis heiltä luvan tulla parin huoneen osalta myös kolmen metrin päähän, mikä luonnollisesti olisi vähentänyt hukkaneliöitä muutenkin päästäisen siittiön kokoisella tontillamme.

Toim. huom.! Suunnittelemamme talo on siis riippuvainen naapureiden luvasta, koska se olisi (ollut) tarkoitus rakentaa sallittua etäisyyttä lähemmäs heidän taloaan. 

Koska emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi, vaihtoehtoina on joko perustella ratkaisumme, etsiä kompromissia, luopua itsellemme merkittävistä ratkaisuista tai luopua koko projektista.

"Jää hyvästi tuoksuvitukka. Sinulle ei ole sijaa veneen alla."

1. Ratkaisujen perustelut

Kerroimme vastausviestissämme, että koska rakennamme rämeikköön, pyrimme pitämään kosteuden poissa rakenteista pilariperustuksella. Puinen alapohja ja kutterieriste taas ovat kosteutta sietäviä, mutta purun määrä osaltaan korottaa taloa esim. ontelolaattoihin EPS-eristeeseen verrattuna. Yläpohjaan tulee paksusti kutterilastua, joten sekin osaltaan korottaa taloa. Talon kattokulma on ryhdikäs 1:2, loivempi näyttäisi silmiimme nössöltä ja nyynältä. Rakenteissa ajattelimme välttää betonia, koska ilmastonmuutoksen kannalta se on pyllyimpiä materiaaleja. Hyvä matsku toki muuten, esim. mafia tekee siitä laadukkaita uimaräpylöitä.

2. Kompromissi

Nössömpi kattokulma, vaikkapa 1:3. Betonia sokkeliin, betonia ontelolaattoihin, betonia poskeen, gisaueela, gisaueela. Ryömintätila maan alle. Kassilohta omasta kellarista.

3. Luopua itselle tärkeistä asioista 

Ks. ed. koht. jne. spirit. fort. vatsahuuht.

4. Ihasama, paskaks vaan

Hanskat tiskiin. Pyyhe kehiin. Kiitos ja anteeks. Tämä on ollut ihana matka ja haluamme kiittää molempia kaikkia tukijoitamme. Peace and love. Free Willy and Nelson Mandela. Tontti myyntiin, torilla tavataan.

"Naapurien kuuleminen ei ollutkaan kiveen kirjoitettu. Turhaan toimitettiin rakennusvalvonnalle kolme kappaletta näitä laintauluja."

“Emme halua ruveta Suomen kansallisurheilun - naapurien kanssa riitelyn - harrastajiksi.”

Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, joiden tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen. Sellaiseen, jossa emme rakenna liian lähelle naapuria, jolloin heidän lupaansa rakentamiselle ei tarvita. Naapurien kuuleminen vaaditaan toki silti, eikä edelleenkään olisi halua päästä tässäkin hommassa hallinto-oikeuteen. Alkaa muuten näitä keikkoja raastupaan kertyä kiitettävästi.

Tällaisessa suunnitelmassa talomme naapurien puolelle jäisi 5 x 20 metrin kaistale (eli 100 m2) käytännössä hyödytöntä maata. Tai on siellä kaupungin meille myymä oja, johon naapurit saavat laskea hulevetensä, mutta me emme. Piha pienenisi entisestään, mutta toisaalta tyhjästä ei muutenkaan kannata yrittää nyhjästä.

Aiemmin marisin, että rakentamisen lyhyin aikayksikkö on viikko. Pitää yhä paikkansa. Ensimmäisen viestin saamiseen meni viikko, vastauksestamme on nyt kulunut 5 päivää, joten tätä menoa olemme juhannuksessa silmänräpäyksessä, saldona 4 sähköpostia. Olen kallistumassa melko vahvasti näiden haaveiden kuoppaamiseen ja uuteen (eli vanhempaan) talomalliin palaamiseen.

Rakas sokkeli, toivottavasti vielä tapaamme. Jos ei tässä maailmassa, niin sitten tontinrajan tuolla puolen!"

“Aina voi toki unohtaa nämä talopiirrokset, jonka tekemisen aloitimme viime kesänä ja palata johonkin aiempaan luonnokseen.”

Korostettakoon nyt vielä, että riitaa ei kumpikaan osapuoli ole hakemassa. Jos olisi, niin kannattaisi vakavasti miettiä, onko naapuruuteen edellytyksiä. Mutta jos olosuhteet menevät liian hankaliksi, niin ehkä on parempi ampua unelma alas, ennen kuin se on ehtinyt liian korkealle. Se on kaunis tapa sanoa, että turha tässä on haihatteluun enempää rahoja tuhlata.

Kävi miten tahansa, taloa ei saada pystyyn missään kuvittelemassamme aikataulussa ja tekijät ottavat muita hommia. Rahaa tulee menemään parhaassakin tapauksessa tuhansia euroja ylimääräistä. Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee. Ihmeitä tuskin tapahtuu.

Tähän loppuun kiva meikkivinkki:

Puuteri

"Tähän piti tulla terassi. Hallinto-oikeuden päätöksellä siihen tuleekin minkkitarha ja louhos."

“Voipi olla, että talo tulee. Voipi olla, että koti menee.”