Lupakuvat - näillä rakennuslupaa haetaan

Rakennuslupa on ollut haussa jo reilun kuukauden. Siitä puuttuu ainakin vastaavan mestarin kosteudenhallintasuunnitelma ja varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin. Ajattelin myös, että hakemus etenisi nopeammin, jos kuvissa olisi pirtsakoita värejä ja selventäviä tekstejä. Näissä hommissa jokaisen graafikon suosikkiohjelma MS Paint on korvaamaton.

Onhan näitä kuvia tullut jo esiteltyäkin, mutta käydään ne nyt kootusti läpi. Aloitetaan vaikka siitä, miten talo tontille (joka on pienempi kuin Trumpin taju maansa koronavirustilanteesta) sijoittuu. Siispä

ASEMAPIIRROS

Siinä ne nököttää: päärakennus ja piharakennus. Ja koska tontti on pienempi kuin katolisen papin kyky selibaattiin, sekä talo että piharakennus ovat sallittua lähempänä tontinrajaa. Rouva sieltä kyyjärveläisestä kiertovesipumpusta tiedustelee, onko tällainen sallittua. Hyvä rouva, on, jos saa naapureilta luvan. Palosuojaukset on toki oltava kunnossa, kun ollaan sallittua lähempänä naapuria. Meillä asia hoituu osin hirren hyvällä palonkestävyydellä, osin sillä, että pissitään säännöllisesti noihin seiniin, jotta pysyvät märkinä.

Ojan sininen väri on Tikkurilan värikartan sävy "Tiristetty anakonda".

“Varmaan muutama satanen pitäisi rakennustarkastajallekin sujauttaa ruskeassa kirjekuoressa, jotta leimat saataisiin.”

Märkänä pysyy myös kuvaan sinisellä merkattu oja, joka meillä oli etuoikeus ostaa. Se kulkee koko tontin yhden sivun mittaisena emootioiden kyminä ja kuljettaa naapuriemme hulevedet. Meidän tontillamme oleva oja ei siis saa ottaa vastaan meidän hulevesiämme, vaan me maksamme niiden huljumisesta hulevesiviemäriin hulevesimaksua. Mutta hei, oma oja. Onko sulla? Ajattelin myös ostaa Teslan, joka ladattaisiin meidän sähköllä, säilytettäisiin meidän tallissamme, jota me pesisisimme ja veisimme vuosihuoltoon, mutta sillä saisi ajaa vain Pymppy-Kyrpelän Joonas. Meidän pitäisi ostaa kaupungilta HSL:n kuukausilippu, joita myytäisiin kaupungintalon infopisteessa parittomien viikkojen maanantaisin klo 11.47.

Hyvää tässä on se, että talo sekä piharakennus rajaavat pihan kivasti naapurien arvostelevien katseiden ulottumattomiin. Huonoa taas se, että vihreällä rajattu piha on sen verran pieni, että jos molemmilla pakaroilla sille meinaa mahtua istahtaa, sulkijalihas saa puristaa kankkuja aika tiukasti yhteen. Mutta itsepähän haluttiin erillinen

PIHARAKENNUS

jonne tulee siis sauna, pesuhuone ja saunatupa. Neliöitä 33. Saunatuvan ikkunat ovat pihan suuntaan ja / tai puistoalueen suuntaan, vaikka naapurikunnan taloja kauempana vilkkuukin. Reilun kokoinen saunatupa, johon voi majoittaa kavereita, jos sellaisia joskus jostain halvalla onnistutaan hankkimaan. Kai tuonne sukulaisiakin joutuu majoittamaan, jos ei ehditä valehdella olevamme reissussa tai esittää kuolleita.

Tämä pinkki on Tikkurilan värikartan sävy "Vähänkäytetty vanhapiika".

“Mutta hei, oma oja. Onko sulla?”

Saunaan puukiuas ja seinät hirttä. Ohuemmallakin hirrellä olisi voinut sisäseinät tehdä, mutta emmätiä. Mitä paksumpi, sen parempi, sanoi taannoin joku tuntemattomaksi jäänyt setäkin ennen kuin tipautti silmätippoja Malibu-drinksuuni. Heräsin aamulla rippikopista.

Piharakennuksen päädyssähän piti olla sisäänkäynti parin neliön varastoon, mutta se poistettiin. Olisi ollut turhaa rakennella tukimuuria ja portaita alle kolmen neliön varaston takia. Samoin saunatupaan tulisi pieni keittonurkkaus, jossa voi tehdä mikropoppornit ja pestä sosimet (en viittaa tällä yllämainittuun silmätippatapaukseen, vaan sosimet on pohojammaan murretta ja tarkoittaa ruokailuvälineitä).

Taustavärinä Tikkurilan värikartan sävy "Pohjarusketus puuceestä".

“Heräsin aamulla rippikopista.”

Uskoisin, että hingussamme saada piharakennuskin pilareille on se erinomainen asia, että saunan ja saunatuvan ikkunoista ei pääse ihan kuka tahansa alimittainen kuolaava tirkistelijätonttu tiirailemaan. Maanpinnasta kun on jo lattiatasoon reilu metri ja ikkunan alareunaan toinen. Että aika korkealla tontun tupsu vilkkuu ennen kuin näkee, millainen tupsu saunatuvassa vilkkuu.

Autokatoshan heivattiin myös helevadanduuddiin ja nyt jäljellä on siis ihan vaan katos. Varastotilan määrä kyllä hieman mietityttää, etenkin, kun

PÄÄRAKENNUS

koki kattokulman madaltumisen ja katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä. Tämä siis siksi, että naapurit eivät sulattaneet talomme korkeutta, enkä nyt jaksanut lähteä leikkimään oman elämäni juristia hallinto-oikeuteen. Tällä lurpalla mennään, vaikka esimerkiksi kylmän yläpohjan varastotilan käytettävyyteen ratkaisulla on iso merkitys. Ryömintätila siirtyikin ullakolle.

Tämä pirtsakka väri on Tikkurilan värikartan sävy "Laaman rähmä".

“Katto näyttää lerpattavan löysänä kuin sanonkomäkenen sanonkomämikä.”

Makkarit ovat ihan mukaviin suuntiin. Vanhempien makkarin ikkunat ovat pihaan ja mettään. Toinen lastenhuone antaa metsään, toinen kadun suuntaan. Ja saattaapa jälkimmäisestä olla idylliset näkymät myös aiemmin mainittuun ojaan. Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme, vai pitääkö siihen ostaa erillinen lisenssi.

Kodinhoitohuone on makkareiden välissä - ei optimisijainti, mutta saatiinpahan kaikki makuuhuoneet erilleen toisistaan. Se on kapea käytävä. Ihasama.

Olohuoneen ikkunoiden edessä on katettu terassi. Vähän mietityttää, miten paljon terassi pimentää olkkaria, mutta toisaalta katettu terassi ON se olkkari räntien välisenä ajanjaksona. Ja sama kuin piharakennuksessakin: terassin lattia on maasta yli metrin korkeudessa, ikkunoiden alareuna parissa metrissä. Kun ei kaksikerroksista taloa saanut rakentaa ja yksikerroksinenkin oli naapureille liian korkea, niin larpataan nyt edes tällä olevamme maanpinnan yläpuolella.

Keittiö tulikin esiteltyä jo aiemmassa postauksessa. Emme ole sitä ehtineet kummemmin muutella, kun on ollut kiire pitää itsensä järjissään. Uskon, että keittiön iso- ja välitilan ikkuna tuovat valoa tupaan, vaikka aamuaurinkoa ei tulisikaan. Ja jos aamukahvinsa haluaa terassilla nauttia, niin aamun ensi säteet loistavat sisääntulo-oven nurkalle, jonne voi kattaa ranskalaistyyppisen kevytrakenteisen aamukahviterassin ja katsella netistä videoita Pigallelta.

Kiehtovana värinä Tikkurilan värikartan sävy "Pesemätön majava".

“Pitääkin varmistaa kaupungilta, onko meillä oikeus katsoa omaa ojaamme.”

Piha jää pieneksi, vaikka tontti paperilla onkin siedettävän kokoinen, niukka 800 neliötä. Tästä kuitenkin 200 neliötä haukkaa kirvesvarsi, istutusalue ja se ihq oja. Eli asemapiirroksessa tuo ykkösen nupin kokoinen alue on vain 580 neliötä. Ehkä pihaan yksi istutuslaatikko mahtuu. Hyvää on edelleen se, että piha aukeaa puistoon kahdelta sivultaan. Tätä mantraa olen hokenut itselleni nyt pian pari vuotta. Toinen viime aikojen mantra on ollut “ei se siitä”.

Teoriapohjaltahan tässä mennään kunnes rakennuslupa on saatu. Mutta ehkä jo 2027 päästään käytännön hommiin. Vaikka ojaa kaivamaan. Naapureille.

“Ei se siitä.”

Vastaava mestari - otit sitten loparit!

Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.

Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille. 

Sain haukut. 

Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.

Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä. 

(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)

"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?"

“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”

Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.

Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.

Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:

Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.

Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.

Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa. 

Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.

Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-

TUUT TUUT TUUT 

Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus. 

"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!"

“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”

Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä: 

Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

Ei vastausta.

Laitoin meilin:

Hei!

Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin. 

Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään? 

Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.

"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!"

“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”

Nyt tässä mietitään, onko tällaiselle henkilölle sopivaa nimeä ja titteliä ilman, että tulee kunnianloukkaussyyte. Päällimmäinen fiilis on, että miten onnistuttiinkin projektin tärkeimmäksi tyypiksi löytämään epäasiallinen, epäreilu ja epäammattimainen eläkeläisvaari. 

“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!

“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”

“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.

Muokattiin taloa - tuli huonompi ja rumempi

Naapurien kuuleminen tuotti pieniä ongelmia.  Talo ei yksiä naapureita miellyttänyt. Se oli heidän mielestään liian iso, korkea, kaavan vastainen eikä istunut maisemaan. Me olimme toki eri mieltä. Koska toivomme voivamme rakentaa naapurien luvalla pari metriä lähemmäs tonttiemme rajaa, siihen tarvitaan näiden suostumus. Tällöin ehkä kaikkein fiksuinta ei ole kerjätä verta nenästään, aukoa päätään ja haastaa riitaa, vaikka se olisikin perinteisesti suomalaiskansallisen naapuruuden syvin olemus.

Siispä pari ehdotusta paperille, millaista kompromissia voisimme olla tarjoamassa ja tapaaminen kasvokkain. Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia, mutta jossain olisi kiva asua lokakuun jälkeenkin, kun nykyinen talomme jyrätään.

"Kultsi hei, tuus kattoon. Tässä olis nyt näitä rumempia versioita meidän kodista."

“Meidän kannaltamme toki kaikki vaihtoehdot olivat alkuperäistä huonompia ja rumempia”

Taloa piti saada ensisijaisesti matalammaksi, vaikka kaupungin taholta olimmekin jo saaneet vihreää valoa piirustuksille ja suunnitelmille ja ne olivat kaavan mukaiset. Mitä siis ehdotimme?

Kattokulma. Se oli meillä alunperin 1:2. Komea, jykevästi taivaita tavoitteleva ja perinteen punamultaista peppua pussaava harjakatto. Sen alle olisi jäänyt hyvin tilaa tuulettuvalle kylmälle käyttöullakolle ja sinne olisi voinut säilöä mummon mankelin ja miksei mankeloidun mummonkin.

(Toim. huom. Kattokulman suhdeluku tarkoittaa, kuinka pitkällä matkalla katto nousee metrin. 1:2-kattokulmassa siis kahden metrin matkalla katto on noussut yhden metrin. Mitä suurempi jälkimmäinen luku, sitä lerpampi kattokulma.)

Kattokulmasta lähdettiin siis tinkimään. 1:2,5-kattokulma madalsi talon harjaa 33 senttiä ja näytti siedettävältä. 1:3-kattokulma taas madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.

Tähän päälle yläpohjan eristeen vaihto u-arvoltaan hieman parempaan vei korkeudesta vielä kymmenen senttiä sekä hirsitalon painuminen toiset kymmenen senttiä.

Näillä kikoilla taloa saatiin siis madallettua joko 55 tai 85 senttiä. Ei liene vaikea arvata, kumpi naapureita miellytti enemmän.

Kahdeksankytluku on muodissa, juu. Mutta olisin mieluummin kuunnellut Rick Astleyä viikon putkeen kuin varustanut talon rumalla parakin katolla. Mut hei, sehän on vaan meidän koti.

“1:3-kattokulma madalsi taloa 65 senttiä, ja näytti erektiovaikeuksista kärsivältä pihavajalta kasaribileissä.”

Rumempi ja huonompi. Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta. Meidän tapauksessamme ulkonäön lisäksi kärsii ullakko, jonka korkeus putosi huiman hyvästä 2,3 metristä alle 1,7 metriin. Nippa nappa käytettävä edelleen, mutta kumarassa siellä on mentävä. Mummokin pitää ehkä pilkkoa.

Koska kyseessä on kuitenkin meidän kotimme (tai siis jos joskus sellainen saadaan rakennettua), pohdimme, mistä emme halua luopua. Puolisoni Seija Ala-Kautta kipuili lerpahtaneen kattokulman (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) kanssa minuakin enemmän. Siksi kysyin häneltä, haluaako hän ilahtua katsoessaan taloa ulkoapäin ja harmitella madaltunutta huonekorkeutta vai harmitella talon saatanallisperkeleellistä rumuutta, mutta nauttia säilyneestä huonekorkeudesta. Olimme tämän jälkeen asiasta samaa mieltä.

Eli, mitä meille tärkeää pyrittiin säilyttämään?

Huonekorkeus: piirroksissa 290 cm, painumisen jälkeen niukka 280 cm. Luulen, että aika kiva. Ei liian hallimainen, mutta selvästi ilmavampi kuin parikymmentä senttiä matalampana.

Saatiin kuvaan kiva punainen väri, kun vedettiin ranteet auki.

“Vähän kuin olisi tavoitellut näyttelijä Brad Pittiä Hollywoodista, mutta saanut Rauno Piitulan Hollolasta.”

Pilariperustus: talo pysyisi edelleen tolpilla, lattiataso olisi n. 140 cm maanpinnasta ja ikkunoiden alareuna yli kahdessa metrissä. Eli vaikka oltaisiin yksikerroksisessa talossa, oltaisiin kuitenkin kivasti maantasoa ylempänä. Jos tästä olisi pitänyt tinkiä, perustus olisi muuttunut umpisokkeliksi tuulettuvalla alapohjalla. Tällöin taas olisi alapohja kannattanut tehdä betonista. Tällöin myös kutterieriste olisi kannattanut hylätä. Dominopalikat olisivat kaatuneet yksi toisensa jälkeen. Saattavat toki kaatua vieläkin, mutta nyt elän taas hetken optimismin aallonharjalla, kunnes taas paiskaudutaan haiden raadeltavaksi.

Saimme alustavat muutetut kuvat nähtäväksemme ja huokasimme kevyesti helpotuksesta. Fiilis oli sama kuin monella vanhemmalla synnytyslaitoksella: onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää. Tuollainen lerppana rassukka (ei ole mikään kiertoilmaus, hyi!) mutta ehkä kuitenkin meidän lerppana rassukka. Paha mieli silti tulee, jos vertaa aiempaan uljaaseen kattoversioon.

Jos jotain positiivista asiasta etsii, niin tuskin hyttysetkään tulevat tuon näköisen talon naapurissa viihtymään.

Nyt mennään naapurien kuulemisen toinen kierros ja toivotaan, että se saataisiin pika-pika-pikaisesti hoidettua. Ennen pääsiäistä ajateltiin pääsevämme lupaa hakemaan. Tai ennen vappua. Tai viimeistään kesäkuun alussa. Nyt onkin sitten juhannus. En pidätä hengitystäni luvan suhteen, muuten voi käydä kuten Piitulan Raunolle Hollolasta, joka avasi julppinsa juhannuksena veneessä.

Molskis, sano nimim. Ei jouluksi kotiin.

“Onhan se ruma, mutta kai sen kanssa voi elää.”