Muuttotarkastus - pieleen meni

Käyttöönottotarkastus, eli kavereiden kesken muuttotarkastus, piti olla perjantaina. Arvatkaas pikkuiset karva-elmerit mitä: ei ollut. Kahta päivää aiemmin keskiviikkona saimme nimittäin vastaavan työnjohtajan / pääsuunnittelijan kiinni. Hän oli saanut KVV-IV-valvojan kiinni. KVV-IV-valvoja ei ollut saanut hommien päästä kiinni. Muuttotarkastus siirtyi.

Kodotus, ilman koota. Shaken, not stirred. 

En ihan tarkkaan tiedä, mitä kaikkea todistusta, pumaskaa ja pöytäkirjaa piti olla esitettäväksi, mutta sinne jonnekin horisonttiin se muuttotarkastus pakeni. KVV-IV-katselmus siirtyi seuraavan viikon keskiviikolle, minkä jälkeen mahdollisesti muuttotarkastuskin voidaan pitää. Ehkä jopa tapaan KVV-IV-valvojankin kertaalleen tämän projektin aikana. Toki voi olla, että hän pysyy hiljaa ja piilossa laskun lähettämiseen asti. 

Etsi kuvasta a) tuuba, b) separaattori ja c) KVV-IV-valvoja.

Sähkömiehelle tieto muuttotarkastuksesta oli tullut vasta tämän viikon maanantaina ja silloinkin minulta. Pari päivää myöhemmin pääsin ilmoittamaan hänelle tarkastuksen siirtymisestä. Jotenkin loppuun asti projekti pysyy uskollisena tyylilleen: mikään ei hoidu ihan kunnolla, eikä ole kellään hanskassa. 

Pimpeli pömpeli

Meidän katollemmehan nousi komea savupiippu intensiivisen muurausviikonlopun aikana. Pian sen jälkeen piippu sai seurakseen sen verran suuren määrän pömpeleitä, että kattomme näyttää Kouvolan keskustalta. Muutaman näiden juuresta norui vähän vettäkin sisään ullakolle, mutta asia on (toivottavasti) nyt korjaantunut, kun pömpelit ovat saaneet pellit päälleen. Ovathan ne kivan näköisiä, mutta savupiipun asema kattomme uljaana yksinvaltiaana on mennyttä. 

“Yks on piippu pieruloille, toinen tuskanparahduksill', kolmas keveille kaasuille, neljäs niskapaskaloille, viides rektaalin rassaukseen.”

Kun savupiippukin pääsi eroon pressuburkhastaan, pääsemme pohtimaan jopa ihan tulienkin tekemistä hellaleivinuuniin ja leipasemaan elimolaisia rahkahintiköitä. Hellanlevyt olemme tosin hukanneet jonnekin, joten puuhellan puolen tulet saavat vielä odottaa. Muurarikin ehti jo kysellä, toimiiko hella. Toivottavasti piakkoin voimme antaa hänelle - toivottavasti myöntävän - vastauksen.

Laatantai

Pellin lisäksi saimme taloon loput laatat: piharakennuksen kylpyhuone ja sauna on nyt laatoitettu ja silikonitettu. Lisähommana pukkasi vielä välitilan sekä hellaleivinuunin laatoitus. Välitilaan tulee Seija Ala-Kauttan turkoosifetissin tyydyttämiseksi Iris Ceramican Be In Turquoise, mutta hellaleivinuuni laatoitettiin ylijäämälaatoilla: liitan eli hellanlevyn sivut vedettiin valkoisella seinälaatalla ja hellan edusta ja sivu kylppärin harmaalla laatalla. Olimme ostaneet hellanluukkujen eteen halvan suojapellin, mutta laatoittaja solvasi ratkaisua sen verran uskottavasti, että päädyimme laatoittamaan yhden rivin lautalattian puolelle, jolloin 40 sentin suojaetäisyys hellanluukusta täyttyy.

In Finland we put this thing called töttörö on the roof. Santa Claus can satisfy himself with it.

Laatoituksen alle tuli vesieriste, jotta laasti tarttuisi kunnolla. Sydämeen tosin sattuu, kun Ponttiset-koivulautalattiaan vedetään kumista smurffinvisvaa. 

Hanoi roks

Pientä säätöä oli LVI-firmankin kanssa. Sen saman, jonka piti hoitaa IV-hommat kesäkuussa, mutta ne aloitettiin syyskuussa. Tällä kertaa kyse oli tosin meidän mokastamme. Perjantaina LVI-simojen piti tulla tontille ja oletimme timpurin olevan paikalla. Timpuri ei ollut paikalla. Kesken hommieni satuin vilkaisemaan kännyäni, johon oli vartin aikana tullut neljä puhelua. LVI-oskarit olivat odotelleet ulko-oven takana ja päättäneet sitten lähteä käymään toisella työmaalla. 

Sitten LVI-taneli lähti lounaalle ja pamautti teknisen tilan oven takanaan lukkoon, jolloin Seija Ala-Kautta sai silpaista jo toistamiseen tontille availemaan ovia. Sen verran epäonnistuneesti LVI-saulien nokkamies peitteli harmitustaan, että päädyimme antamaan heille kämpän avaimen - mikä nyt olisi pitänyt tehdä muutenkin heti alkuunsa. 

“Kumista smurffinvisvaa.”

LVI-osmojen hommat etenivät (alkuhärdellin jälkeen) oikein mainiosti ja mukaviakin asentajat olivat. Vessanpöntöt liimattiin, lavuaarien hanat löysivät paikkansa ja yleensäkin letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin kuin DTM:n pikkujouluissa silloin kultaisella 2000-luvulla. 

Mutta mitämitämitä helevettiä se tämä nyt oikein on?????????

Kaikenlaista turhaa luksusta sitä ihminen haaliikin.

Vettä, eikä edes kattovuodosta! Hanaa! Ahaa! Ihan nannaa! Ah, ihanaa! Nananaa!

Hanan vielä loristessa vessasta selkäni takaa kuului vessanpöntön vetämisenkin ääni. Kuin kerubien harpunsoittoa olisi kuunnellut. En viitsinyt pilata tunnelmaa kysymällä putkimieheltä, koeponnistiko hän pöntön ykkös- ja kakkospuolelta. 

“Letkuja ja lutkuttimia läimittiin kaikkiin mahdollisiin koloihin.”

Oma kontribuutioni oli koota piharakennuksen kylppärin allaskaappi. Piharakennuksessa ei vain vielä ole valoja, joten kännykän valossa teki hieman tiukkaa tiirailla, montako ruuvinreikää ja millä puolella Ikean Hässepusse-kalusteessa olikaan. 

Se mahtui!

Nimittäin Stalan terästiskipöytä. Vähän oli paineita, tuleeko liesiaukko oikeaan kohtaan, vai alkaako keittiössä rälläkkä räyhätä. Kun toinen tiskipöytä istahti nätisti kodinhoitohuoneeseen, niin pulssi ja verenpaine saattoivat hetkellisesti jopa laskea. Sitten muistin taas muuttotarkastuksen.

Teräksenvärinen me kyllä tilattiin, mutta onhan tää sininenkin ihan kiva.

Mutta onhan se nyt päheää, että talossa on hanoja.

Kuka tapettiin tapettiin?

Ensin oli ajatus kirsikankukkatapetista, joka maksoi 1300 euroa. Sitten löytyi halvempi mantelinkukkatapetti Etzystä jostain Juuttaan maan Taavetin kaupungista. Loppujen lopuksi ostimmekin mantelinkukkia K-raudasta, tuosta runollisen rakkauden sykkivästä tumakkeesta. Olihan tapetti kivannäköistä rullassakin, mutta ehkä se seinällä on vielä kivempaa. Näky herkisti hetkeksi jopa elämän kyynistämän Seija Ala-Kauttan.

お尻に桜を刺してもいいですか

Jos vielä jätettäisiin hellaleivinuunin edustan vesieriste ja Stalan tiskipöydän suojamuovit silleen, niin sama turkoosi väriteema toistuisi läpi huoneiden. Silloin voisi päästä jo Glorian kotiinkin. Paitsi ettei asuta Töölön eteläpuolella. Mutta sentään Uudenmaan peräsuolella.

“Mantelinkukkia K-raudasta.”

Perintörinsessa oli saanut valita omaan huoneeseensa tapetin. Ihan mukavalla maulla on onneksi tytärtämme siunattu - tapetti on väriltään suht neutraali, eikä siinä ole yksisarvisia tai / ja pinkkiä.  

Mikä tätä nykynuarisoa vaivaa, kun seinälle pitää saada sinisiä lepakoita?

A-puoli: Lainaa vain, B-puoli: Vippaa mulle viiskyttonninen

Nöyrinä anelimme Nordealta lisää lainaa, kun massimuskelimme surkastuivat kuin bodarin kivekset aktiiviuran jälkeen. Lupaus tuli, ehtona LKV-tasoisen kiinteistövälittäjän arvio talomme arvosta. Kävi säkä, kun tuttuihin kuuluu pätevä, mukava ja tilanteestamme jo taannoin tietoiseksi tullut kiinteistönvälittäjä. Arvio saatiin käytännössä samantien. Samalla kävi selväksi, että jos tämä mörskä pitäisi nyt myydä, emme saisi omiamme pois. Talon arvo meille muodostuu siis asumalla, ei gryndaamalla. Mutta kun itselle tehdään ja loppuelämän kotia ja panostus ja pihistys ja uniikki paniikki ja mitä niitä nyt on. Ai niin, Riviera Maison.

Ja kuulkaas karvaiset pikku nylkyttäjä-elmerit, muuttotarkastus voi olla joskus ihan pian ensi viikolla ensi kuussa tänä vuonna ehkä joskus pelkkä vitsi.

“Muuttotarkastus siirtyi.”

Vastaava mestari - otit sitten loparit!

Pari vinkkiä rakentajille: Älä iloitse. Älä kuvittele, että homma etenee. Älä luota, että projektin tärkein ammattilainen on reilu ammattimies.

Viime viikko: saatiin naapurien kuulemiset kuntoon. Kattokulman loiventuminen ja muut muutokset saivat vihreää valoa naapureilta ja kuulemislomakkeen huomautuksetkin olivat lauhtuneet sen verran, että uskalsimme toivoa homman etenemistä. Soitin sydän toivoa täynnä ja intoa tihkuen vastaavalle mestarille. 

Sain haukut. 

Minun pitäisi kuulemma tajuta, että hän ei ole mikään palokunta, joka tulee paikalle heti, kun hänelle soitetaan. Hänellä on muitakin töitä ja aina on vain kyse minusta. Sanoin takaisin, että meidän hankkeessamme on toki kyse meistä ja meille on tietysti tärkeää päästä etenemään kohti rakennuslupaa.

Jäin puhelun päätyttyä ymmälleni ja olin harmissani. Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta. Etenkin, kun tämä oltiin valittu, kun edellisen kanssa oli epämukava tehdä yhteistyötä (koska oltiin rumia ja tyhmiä ja ja hirsitalot lahoaa ja haisee ahman vehkeeltä). Toimin kuten jokainen tosimies toimii ja nakitin puolisoni jatkossa pitämään vastaavaan mestariin yhteyttä. 

(Spoileri: pitkään ei tarvinnut yhteyksiä pitää.)

"Sieltä ne tyhmät kakkapyllyt taas tulee kyselemään tyhmiä. Eikö ne tajuu, että 6200 eurolla (sis. alv.) ei saa kuin ***tuilua?"

“Luottohenkilöksi palkkaamamme ihminen on minulle vihainen, kun en kunnioita hänen tarvettaan tienata muilta työmailta.”

Vastaava mestari oli hoitanut hommansa ihan hyvin tähän asti. Eläkeiän ylittäneellä herralla luulisi toki jo kokemusta olevankin - myös ensimmäistä kertaa rakentavista asiakkaista. Jokin meissä tai / ja toiminnassamme nyt kuitenkin tökki kyseisen ammattilaisen hermoa pahemman kerran.

Juhannus meni. Olin tyytyväinen, kun rakennusvalvonnasta oli ennen juhannusta saatu tieto, että näillä kuvilla ja naapurien kuulemisilla voidaan luvanhakuvaiheeseen edetä (tästäkin pisteet vastaavalle, kun lausunnon heiltä ehti tiristää). Melkein saatoin uneksia, että tullessamme kotiin juhannuksen vietosta tontilla tönöttäisi jo talo.

Tuli maanantai. Ei hukuttu. Laitoin taas miehekkäästi puolisoni soittamaan vastaavalle mestarille. Suunnilleen näin hänen dialoginsa rakennusalan ammattilaisen kanssa sujui:

Puoliso: Hei, tässä on Seija Ala-Kautta siitä Amatööritien projektista terve! Olisin vaan sitä, että meillä on nää rakennuslupa-asiat sillä mallilla, että sen vois nyt avata sinne järjestelmään sen hakemuksen.

Vastaava: Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.

Puoliso: No tää tuntuu nyt tässä tilanteessa tosi epäoikeudenmukaiselta, että sä nimenomaan markkinoit itsesi töihin meille sillä perusteella, että sä oot eläkkeellä ja sulla on paljon aikaa. 

Vastaava: No tämä on nyt kestänyt jo monta kuukautta.

Puoliso: Joo mutta meistä johtumattomista syistä tässä on ollut paljopaljo kaikenlaisia ongelmia matkan varre-

TUUT TUUT TUUT 

Siis ihan aikuisten oikeasti, rakennusalan ammattilainen ja projektimme luottohenkilö lyö luurin korvaan sinä päivänä, kun olisi voitu avata rakennuslupahakemus. 

"Tää on epäreiluu. Edellisillä asiakkailla oli paljon helpompi projekti. Epistä. Ja mä haluun ton tikkarin. Mä haluuuuuuuuuun!"

“Jaa, mulla ei nyt oo aikaa. Mä en nyt ehdi. Ettikää uusi vastaava mestari.”

Puoliso laittoi viestin perään. Samoin minä: 

Terve! Kuulin Seija Ala-Kauttalta, että oli ollut tiukkaa sanailua. Miten nyt siis projektissamme edetään? Ystävällisin terveisin, Lassi Massi-Kassi

Ei vastausta.

Laitoin meilin:

Hei!

Tässä on ollut nyt ilmeisesti vähän epäonnea kommunikoinnissa. En tiedä, mikä toiminnassamme on saanut sinut ärsyyntymään. Omasta näkökulmastamme olemme pyrkineet toki puskemaan asioita eteenpäin, kun oma talo menee lokakuussa alta. Se on saattanut vaikuttaa siihen, että olemme olleet kiireisen oloisia. Tämä projekti on luonnollisesti meille erittäin tärkeä ja olemme kaivanneet siihen luottohenkilöä, joka veisi sitä eteenpäin. 

Mikä on nyt siis asemasi ja tilanteesi projektissamme? Nämä ongelmat tulivat kannaltamme hyvin murheelliseen aikaan, kun ehdimme juuri iloita rakennuslupaprosessin käynnistymisestä. Olemme viime vuosina saaneet melkoisesti lunta tupaan ja kovasti toivoisimme projektimme etenevän ja olimme hieman ihmeissämme, kun olit vihainen ensin minulle ja sitten Seija Ala-Kauttallekin. Koetko voivasi yhä projektiamme edistää ilman, että asioista tarvitsee ryhtyä rähisemään? 

Rava käsittelee lupia koko kesän, joskin ehkä rauhallisempaan tahtiin, joten mieluusti paperit laittaisimme sisään nyt kun asioita on saatu kuntoon naapurien kuulemisenkin osalta. 

Ystävällisin terveisin,

Lassi Massi-Kassi

Puolitoista vuorokautta myöhemmin: ei vastausta. Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.

"Ootte ihan tytmiä lätkipäitä. Mun iti tulee ja latkuttaa teitä! Mä en enää leiki teidän kantta. Mulla on likkaampia kaveleita, joilla on hienommat hiekkalinnat!"

“Hänhän reagoi asioihin lähes yhtä miehekkäästi kuin minä.”

Nyt tässä mietitään, onko tällaiselle henkilölle sopivaa nimeä ja titteliä ilman, että tulee kunnianloukkaussyyte. Päällimmäinen fiilis on, että miten onnistuttiinkin projektin tärkeimmäksi tyypiksi löytämään epäasiallinen, epäreilu ja epäammattimainen eläkeläisvaari. 

“Kohti seuraavia pettymyksiä”, sanoi Muumimamma!

“Ei rakkaani”, vastasi Muumipappa. “Elämä on pettymysten meri. Me seilaamme siinä koko ajan. Välillä vain ajamme murheen karille.”

“Voi vittu mitä paskaa”, mutisi Pikku Myy.

Viikko - rakentamisen lyhyin aikayksikkö

Pieni muutos pohjapiirrokseen. Viikko. Toinen muutos julkisivupiirrokseen. Toinen viikko. Nopeasti laskien vuodessa saa tehtyä 52 asiaa. Näistä n. 48 on kiroilua, manaamista ja odottelua.

Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa. Tai hiihtolomaan mennessä. Tai pääsiäiseen. Vappuun mennessä olisi ihan pakko, kun kotoa on lähdettävä lokakuun lopussa.

Ja sitten ollaankin helatorstaissa. Talon piirtäjä on vapaalla. Vastaava mestari on vapaalla. Rakennusvalvonta on vapaalla. Perjantaina palaillaan hommiin, eli ehkä maanantaina jotain tapahtuu. Viimeistään kuitenkin elokuussa. Sentään naapuritontin kerrostalotyömaalla Pekkaniska aloittaa piippauksen ja Andrus sekä Märt liippauksen klo 7.01.

Twerkeisha-Nicorette oli rakennuslupahakemuksen jättäessään 23-vuotias. Enää pari selvitystä puuttuu.

“Luulin, että päästään hakemaan rakennuslupaa vuoden alussa.”

Kaikkeen menee viikko. Esimerkkinä kulunut viikko:

Perjantai

Iltapäivällä saadaan kuvien uusi versio. Näillä päästään varmasti maanantaina hakemaan rakennuslupaa. Illalla vastaava mestari sanoo, että kuvista puuttuu pyydetyt maanpinnan korkeuksien muutokset.

Viikonloppu

Just sitä

Maanantai

Aamupäivällä talotehdas ilmoittaa, että tarvitaan asemapiirros, jotta julkisivukuvat voidaan viimeistellä.

Vastaava mestari ilmoittaa, että tarvitaan julkisivukuvat, jotta asemapiirros voidaan viimeistellä.

Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.

Tiistai

Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle. Vastaava mestari käyttää  kansan- ja rahvaanomaisia ilmaisuja ja soittaa piirtäjälle. Piirtäjältä tulee illalla tieto, että laittaa korjatut kuvat, kunhan vastaava mestari ne hyväksyy.

Keskiviikko

Soitto vastaavalle mestarille puoliltapäivin. Ei ole ehtinyt katsoa kuvia. Sanoo katsovansa myöhemmin iltapäivällä.

“Sovitaan, että kuviin piirretään tukimuuri saunarakennuksen lyhyelle sivulle.”

"Juu. On puhelimessa. Ahaa. Että selvitys lonkkaleikkauksen vaikutuksesta savuhormin paksuuteen pitäisi toimittaa. Kiitos. Kuulemiin. Juu, kolmena kappaleena.

“Kuviin on piirretty tukimuuri myös saunarakennuksen pitkälle sivulle.”

Torstai

Helatorstai. Kaikki rakennusalalla hiljentyvät muistelemaan sitä kun öö tota Raamatussa kerrotaan, että viisi leipää ja teidän edestänne vuodatettu ja siksi vapaapäivä ja miksei samantien perjantaikin saikulla. Poikkeuksena naapurityömaa, jossa Pekkaniska piippaa ja Andrus ja Märt liippaa myös helatorstain, jolloin öö tota siis niinku vuodatettiin suuren kiven suulta vetten päällä.

Perjantai 

Veikkaus: kuvat saadaan iltapäivästä. Turha tehdä mitään. Maanantaina sitten näytetään kuvia (taas) rakennusvalvonnalle, jolta tulee taas kysymys / selvityspyyntö / muutostoive / linnunluita sisältävä oksennuspallo. Selvitetään. Selvitys maksaa 500€ + alv. jokaiselta alkavalta tavulta. Selvitys saadaan viikon lopussa. Sitten ajatellaan, että nyt kyllä päästään hakemaan rakennuslupaa.

Mutta läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy. Ei paljon, mutta vuoden.

Jos Jesse-Nico vielä eläisi, hän olisi iloinen kuullessaan, että pian saatetaan jo saada rakennuslupa. Siitä silloin ennen sotia haaveiltiin.

Kato ku ei näitä asioita voi hoputtaa kato ku mulla on muitakin asioita hoidettavana, niin ole nyt vaan hiljaa ja kiitollinen. Tämänkin viikon. Se olisi tuhat euroa kiitos.

“Läheisestä ojasta nouseekin jättiläismuikku, joka syö rakennusvalvonnan atk:n ja asia viivästyy.”

Rakentaminen - dinosaurusten hommaa?

Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta. On vaadittu tarkennuksia, miten raatelujätteet hoidetaan tontilta ja kiinteistön fossiloitumissuunnitelma. Kaikki on vihdoin kunnossa. Ja juuri, kun Maatyö Bronto & Pojat meinaa alkaa kaivaa salaojia, Jukatanilla välähtää 66 miljoonaa vuotta sitten ja tulee niin kylmä, että rakennusvalvonta vaatiikin pesään lisäeristystä ja uudet energialaskelmat. Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?

Tässä blogipostauksessa esitellään tieteellisesti ja historiallisesti validilla tavalla dinosaurusten aikaista rakennusalan toimintaa. Onneksi asiat ovat siitä muuttuneet.

Tärkein rakennusprojektin ainesosa on aika. Suunnitteluun kannattaa käyttää ainakin 47 miljoonaa vuotta, jotta yksityiskohdat saadaan kohilleen. Osin siksi, että saksanpähkinän kokoiset aivot prosessoivat tietoa suht hitaasti. Ja osin siksikin, että tyrannosaurus söi kolmannen arkkitehdin tällä viikolla.

Kannattaa tehdä kerralla laadukasta. Kertakäyttöistä sadan vuoden taloa ei kannata tehdä, sehän katoaa pallolta lähes yhtä nopeasti kuin ihmiskunta. Rakenteet ja materiaalit kannattaa valita niin, että ne on uusittavissa ja korjattavissa 120 miljoonan vuoden välein. Pidemmän päälle tämä on ekologisempaa.

“Katsot parhaaksi hypätä mutaan ja kivettyä. Tuttu tunne?”

Velociraptoreilla - tai kiinteistövälittäjillä kuten heitä nykyään kutsutaan - on sanonta ”sijainti, sijainti, sijainti”. Huonolle paikalle ei kerta kaikkiaan kannata rakentaa. Tällaisia ovat esim. Brontosaurusten mosh pitit, Jukatanin niemimaa 66 miljoonaa vuotta eaa. sekä Kerava. Parhaat rakennuspaikat on toki jaettu von- ja af -alkuisille suvuille jo 312 miljoonaa vuotta sitten, mutta sitkeästi etsimällä Ekbergin kahvilan pohjoispuoleltakin voi vielä löytyä lohkottavia tontteja. Kannattaa kysellä evakoilta.

Glorian kodin toimittaja on löytänyt punavuorelaiselta kirpparilta ihanan vintagepäähineen

Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.

Putkimies miettii, pitäisikö putket vetää rakenteissa vai pinnassa. Näin maanantaiaamupäivällä on vielä sen verran heikko olo viikonlopusta, että rutiinipäätöksiinkin menee aikaa.

Jatkuva sade masentaa reippaampaakin talvirakentajaa, oli sitten vaihto-, tasalämpöinen tai jotain siltä väliltä kuten keskustapuolueen jäsenet.

“Lasten kasvaessa on joskus syytä hankkia isompi asuinpaikka. Esim. Belgia.”

Glorian kodin toimittaja sai bloginäkyvyyttä vastaan alennuksella 40x40x40-senttisen marmorikuution (1247€) ja tviittaisi asiasta innoissaan, jos vain eturaajat ulottuisivat puhelimen näytölle.

Rakennusvalvonnassa menee aikaa, ennen kuin aivoihin mennyt tieto mossahtaa toisesta päästä päätöksenä ulos.

Vastaavan mestarin mielestä päätös rakentaa hirsitalo on nyt vaan yksinkertaisesti ihan helevetin tyhymä. Hänellä oli asiasta 48 terävää argumenttia.

“Ja sit se kysy, että saadaanko me tää rakennuslupa kuukauden sisällä käsiteltyä!”

Tuntuuko sinusta, että rakennusprojekti viivästyy? Älä murehdi. Tämä kaveri toimitti hulevesisuunnitelman 35 miljoonaa vuotta sitten. Viimeisin tieto oli, että rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.

Kannattaa varmistaa, että maatyöt tehdään riittävän isolla koneella. Kodotus-blogi suosittelee vähintään malleja T-rex 2.1 tai Tunguska-1908.

“Rakennustarkastaja on vuosituhatlomalla ja palaa töihin, kun rikin määrä ilmakehässä on puoliintunut.”

Oloni, kun marssin tontille katsomaan, miksei siellä edelleenkään ole tapahtunut mitään:

Kappas, naapurilla sama fiilis:

Raksavaatteita ei kannata hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä.

“Raksavaatteet kannattaa hankkia Hair-musikaalin poistomyynnistä!” tviittaa Glorian kodin toimittaja (työkaveri Glorian ruoka ja viini -lehden puolelta auttoi kirjoittamisessa).

Projektin aluksi tontilla pidetään aloituskokous, jossa ovat läsnä vastaava mestari sekä rakennusvalvoja. He ovat usein ns. vanhan liiton miehiä, joten taustalla ei kannata soittaa mitään Olavi Virtaa uudempaa. Esim. Raptori ei ole hyvä läppä. Oi beibi, sinua on varoitettu.

Glorian kodin toimittajan silmät säihkyvät, kun Ullanlinnasta on löytynyt vielä yksi juristin omistama asunto, josta ei ole tehty lehteen juttua.

“Miettikää nyt: lupapiirustukset ovat olleet käsittelyssä sen 270 miljoonaa vuotta.”

Ai että saako tämänkin bloggauksen jakaa? Totta kai, niin totta kuin nimeni on Australopithecus Diarrheanus!